Jes. 56:
| 3 Älköön sanoko muukalainen, joka on liittynyt Herraan: ”Herra erottaa minut peräti kansastansa”, älköönkä kuohittu sanoko: ”Minä olen kuiva puu”. |
| 4 Sillä näin sanoo Herra: Kuohituille, jotka pitävät minun sapattini ja valitsevat sen, mikä minulle otollista on, ja pysyvät minun liitossani, |
| 5 heille minä annan huoneessani ja muurieni sisällä muistomerkin ja nimen, joka on poikia ja tyttäriä parempi; minä annan heille iankaikkisen nimen, joka ei häviä. Sekä, Matt. 19: 12 Sillä on niitä, jotka syntymästään, äitinsä kohdusta saakka, ovat avioon kelpaamattomia, ja on niitä, jotka ihmiset ovat tehneet avioon kelpaamattomiksi, ja niitä, jotka taivasten valtakunnan tähden ovat tehneet itsensä avioon kelpaamattomiksi. Joka voi sen itseensä sovittaa, se sovittakoon.” Nämä kohdat, niinkuin koko Raamattu, on uskoville, Jeesuksen seuraajille kirjoitettu, siis Jumalan Seurakunnalle tässä ajassa. Jakeet Jesajan kirjasta kertovat, kuinka Jumala ei ole koskaan tehnyt eroa ihmisten välillä, mitä pelastautumiseen helvetistä tulee. Erilaisuus, kirkon jäsenyys tai Israelin kansaan kuuluminen ei liitä ketään Jeesuksen seuraan iankaikkisesti. Ajallisuuteen vaikuttaa ulkonäkö, vammaisuus niin henkinen kuin ruumiillinen. Ihmiset luokitellaan kauniisiin ja rumiin, ruumiillisesti ja henkisesti vajaisiin. Jumala ei näe niinkuin ihminen näkee. Jumala katsoo ihmisen sisimpään, sydämeen ja näkee salatuimpaan saakka. Herra ei erota kansastaan homouden tai heterouden vuoksi ei sukupuolielimien murskaamisien vuoksi, oli ne tehty tai teetetty. Jumala vanhurskauttaa, näkee täydellisenä jokaisen ihmisen, joka valitsee sen, mikä otollista on ja pysyy Jumalan tarjoamassa liitossa. Kolmessa maassa, missä olen toiminut paikallisessa Seurakunnassa, on jokaisessa ollut näitä Jeesuksen mainitsemia avioliittoon kelpaamattomia. Jesajan kautta annettu ilosanoma niille, joilla ei ollut fyysisiä eikä rodullisia etenkään syntymässä saatuja edellytyksiä olla liittynyt Herraan. Aina on Jumala katsonut ihmisille näkymättömään, jota sydämeksikin sanotaan. Sisimmässään ihminen on nöyrä ja ylpeä. Tämä ihmisaisteille näkymätön tila määrittelee ikuisuusosamme, eikä elimellinen raihnaus tai komeus, ole näkemäeste Jumalalle, Sam. 16:7b, ”Sillä ei ole, niinkuin ihminen näkee: ihminen näkee ulkomuodon, mutta Herra näkee sydämen.” Jumalan Seurakunnan ulkopuolisten asiat kuuluvat Jumalalle, kun puhutaan asioista, jotka laukaisi vedenpaisumuksen tai tuhosi kaupungin, jonka porteissa Loot perheineen asui. Eli maailmaa uskovina emme voi parantaa, vaan pyhä pyhittyy ja saastainen saastuu, kummatkin kiihtyvällä vauhdilla. Saastaisuuden kiihtyvä vauhti tulee esille Suomenkin evlut kirkon piispojen yksimielisyydessä, koskien heidän kannassaan sukupuolettoman avioliiton siunaamisessa. |
Keskustelu seksuaalisuudesta on kovin polarisoitunutta. Tästä seuraa se, että vastakkainasettelu ponnahtaa heti esiin, silloinkin kun vain sitä sivuavaa aihetta halutaan käsitellä. Tällöin menetetään se mahdollisuus, että tästä paljon merkityksellisemmästä asiasta voitaisiin keskustella. Tämä on tyypillistä kaikelle keskustelulle. Seksuualisuus kun on niin voimakas ilmaisu, että se heti herättää voimakkaita tunteita. Nämä meissä heräävät tunteet saavat meidät vastamaan. Emmekä useinkaan oivalla sitä, ettei kirjoittajalla hänen kirjoittaessaan ole ollut lainkaan mielessä ne asiat, joita vastaan ”hyökkäämme”.
Mitä mieltä Marko olet, onko piispainkokouksen päätös käytännössä yhteinen, vaikka siihen jätettiinkin kahden piispan eriävä mielipide? Piispa Jolkkosen eriävästä (kuten myös piispa Salomäen) mielipiteestä saa sen perustellun käsityksen, että piispainkokouksen mandaatti on ylitetty, vaikka päätös antaa ehkä toisin ymmärtää. Myös Iltalehdessä todetaan 3.6. piispainkokouksen asettuneen ”harmaalle alueelle” kirkkojärjestystä rikkovien pappien kanssa.
Tuossa päätöksessä 8-2 todetaan; ”Kirkkojärjestyksen 4 luvun 4 §:n 2 mom 3) kohdan mukaan piispan tehtävänä on mm. ”tukea ja ohjata pappeja heidän työssään sekä valvoa, että he hoitavat pappisviran ja papin virkansa velvollisuudet kirkon tunnustuksen, kirkkolain ja kirkkojärjestyksen sekä niiden nojalla annettujen määräysten mukaan.”
On tietysti todella hieno asia, että tunnustus, kirkkolaki ja kirkkojärjestys ja (kirkolliskokouksen kielteinen päätös) otetaan huomioon mutta piispainkokous on kuitenkin huomannut, tunnistanut ja pannut selvästi merkille jännitteen avioliiton perinteisen tulkinnan ja sen todellisuuden välillä, että papit ovat vihkineet jo vuosia spn-pareja.
Tämän oikeustilan muutoksen osatekijöitä todetaan olevan mm. seuraavat: ”vihkimisiä tapahtuu; vihkimiset ovat yhteiskunnan lainsäädännön mukaan laillisia….” Onko se, että – spn-vihkimisiä tapahtuu – ikään kuin biologiaan perustuva luonnonoikeudellinen asia, jolle nyt ei vaan voida mitään?
Olisiko kaikessa tässä hyvä panna merkille se Raamatun yksiselitteinen totuus, ettei Jumala ole luvannut siunata muita kuin miehen ja naisen liiton. Piste!
Kosti,
Toteat kommenttisi lopussa:
”Olisiko kaikessa tässä hyvä panna merkille se Raamatun yksiselitteinen totuus, ettei Jumala ole luvannut siunata muita kuin miehen ja naisen liiton.”
Ulkopuolisia niinkuin Jeesuksen seuraajiakin, koskee ajalliset lait, joiden noudattamisesta on hyvät seuraamukset.
Avioliitto on Jumalan asettama, vaikka vain aikaan kuuluva. On monta järjestystä, ei hengellistä, joiden kunnioittaminen luo järjestyksen yhteiskunnassa. Psykologia, teologia, filosofia on ikäänkuin olemassa vain jumalallisen järjestyksen haastamiseksi. Jo Platon ja kumppanit kirjasivat kysymyksiä, joihin ihmismieli sai vastata suuntauksensa mukaisesti.
Kaikkiin kysymyksiin, jo heidän aikanan, oli vastaukset Kirjoituksissa.
Reijo,
Taidamme olla syntiinlangenneina kaikki jumalattomia ja pelastumme vain yksin armosta kuten me siivosyntiset minä ja sinä.
Aadamin ja Eevan kertomus voidaan toki ymmärtää yhden miehen ja yhden naisen liiton määrittelemiseksi. Sen voi myös nähdä tarkoittavan miehiä ja naisia yleensä, miehisyyttä ja naisellisuutta kuvaavaksi. Ihan yksiselitteinen totuus se ei näin ole. Vanha testamentti on täynnä kuvauksia moniavioisuudesta ja orjattarien synnyttämistä jälkeläisistä.
Olet tietenkin oikeassa siinä, että VT:ssa on kuvaksia tuosta mistä kirjoitat mutta UT:ssa Vapahtaja palautti yksiavioisuuden ja avioliiton kunniaan vetoamalla alkuun puhumalla kahdesta.
Markku,
Sanoitat mielipidettäni. Olen tuonnut usein esille, kuinka nk. iljettävimmistä synnin hedelmistä vapautumaan haluavat ovat ikäänkuin ”joutuneet” kokemaan vuoren siirtymisen, vaikka jotkut vain pieninä palasina. Siksi rinnalla istuminen, jota jo isäni seurakunnan vanhimpana harjoitti, oli ikäänkuin taistelutoveruutta kiusausten keskellä.
Vilpittömyys ja kokosydämisyys ei ole tahdon asia, eli omassa voimassa yrittämistä. Se on antautumista, niinkuin uskoontulo, Jumalan työtoveruuteen. Vanhurskautettukin lankeaa, aivan vankilatuomioon asti, monestikin, ja yhtä usein nousee jälleen.
’Iljettävimmät synnin hedelmät’ on henkilökohtaisten tuntemustesi ilmaus ja sopii aika huonosti asialliseksi tarkoitettuun keskusteluun, Reijo Mänttäri.
Kosti V. Minusta kysymykseesi vastaaminen edellyttää sellaisia tietoja kirkko-oikeudesta joita minulla ei ole. En ole myöskään ehtinyt paneutua puheenvuoroihin sen tarkemmin. Lähinnä totean, että piispainkokous todellakin näyttää liikkuvan harmaalla alueella. Siitä huolimatta, että itse pääasiaan ei mielestäni tarvita oikeudellista hiusten halkomista vaan Raamatun sisälukutaidon ja teologianhistorian pitäisi riittää. Siltä perustalta voisi todeta, että piispakunnan enemmistö on sekä väärässä että tieten tahtoen laiminlyönyt tehtävänsä salliessaan sateenkaaripareja vihkivien pappien jatkaa toimintaansa. Samalla pitää toki muistaa, että heidät on valittu tehtäviinsä laillisesti valitsijoiden enemmistön tahdon mukaisesti. Väärässä eivät siis olisi vain asianomaiset piispat vaan myös heidän valitsijansa ja näiden tukijat. Taustalla on toki paljon vakavaa pohdintaa vaikeasta ihmisyyteen kuuluvasta asiakokonaisuudesta. Sekä perusteellisesti muuttunut käsitys Raamatun luonteesta ja auktoriteetista. Vox populi – vox Dei?
Marko S. Se, että kaikki palautuu raamattukäsityksen muuttumiseen on tietysti taustalla.. Avioliiton osalta kyse ei ole siten juutalaisten eikä kristittyjen vaan Jumalan valinnasta. Jumalan valinta ja tahto ovat peruste tässä tapauksessa. Kuten eräässä toisessakin tapauksessa.
Minkä sille siten voidaan, ettei kaikki ole mennyt niinkuin ”Strömsö – sloganissa,” kun päätöksiä on tehty. Media on tehnyt parhaansa ja osaltaan avittanut muutoksen syntymistä kirkon sisällä ja ihmisten mielissä. Taustalla on myös pelkkä poliittinen ideologia, joka on alun perin tunkenut sormensa tähän peliin, mitä nyt käydään ihmisten sieluilla.
Erään evl-kirkon ex-vaikuttajan muistelmien mukaan Paavalin teksti ei koske sitoutuneisuutta, vaan ihan jotain muuta. Hurjastelua, jonka osaamme luonnostamme. Ajatuksena on, että identiteetti ei ole valinta vaan synnynnäinen suuntaus. Lähellä on silloin ajatus luotuisuuden moninaisuudesta. Mutta loogisesti ajatellen tämä johtaa sitten yhteen alkuun, josta sitten seuraa kysymys; miksi maailmassa todistettavasti on pahaa.
Ymmärrän toki sielunhoidolliset tarpeet ihmisten moninaisissa ongelmissa. Virkaatekevänä tiedät sen toki paljon paremmin. Kun halutaan vaihtaa identiteetti taustalla vaikuttaa olevan myös monenlaista hyväksikäyttöä. Mutta pitäisikö niitä hoitaa myöntymällä? Yhteiskunnan ilmapiiri myös ruokkii ns.identiteetin muutosta.
Tuntuu hieman nurinkuriselta, että toisaalla päätöksissä luovitaan harmaalla alueella mutta toisaalla kirjaimellisesti lyödään pellit kiinni. Jotkut ovat rikkoneet kirkossa voimassa olevaa päätöstä ja siihen suhtaudutaan sitten kaikella vakavuudella mistään tinkimättä.
Kosti V. Se, että samaan aikaan ollaan lepsuja ja tiukkoja on täsmälleen oikea havainto. Siitä seuraa kuitenkin jatkokysymys: miksi tietyissä asioissa ollaan tiukkoja ja toisissa lepsuillaan? Itse etsisin siihen kysymykseen vastausta muualta kuin Raamatusta ja tunnustuskirjoista. Vaikka kysymys on eräänlaisesta uudesta kirkon uskonpuhdistuksesta.
Myönnän, että mieleen tulee ajatus: miksi tätä pelleilyä pitää ylipäänsä seurata ja käydä jatkuvia voimille käyviä torjuntataisteluja eikä suunnata voimavaroja erään jo olemassa olevan ”uuden kirkollisen rakenteen” vahvistamiseen? Tai kääntää katse jo olemassa oleviin
kristillisiin kirkkoihin. ”Anna kuolleiden haudata kuolleensa. Mene sinä ja julista Jumalan valtakuntaa” sanoi muuan Messias ja Jumalan Poika.
Ville Auvisella on Seurakuntalaisessa hyvä blogiteksti tästä aiheesta.
Marko S. Olen kieltämättä itsekkin kyllästynyt koko aiheeseen. Kun media tuuttaa aihetta jatkuvasti, niin se ei voi olla vaikuttamatta. Se täytyy myöntää. Toisaalta surettaa kirkon tilanne oikeasti. Hyvää viikonloppua!
Kosti V. : ” Taustalla on myös pelkkä poliittinen ideologia, ”
Jättäisin pois tuon sanan ”myös”. Tässä on vain poliittisesta asiasta kyse.
Jos asiaa käsiteltäisiin hengelliseltä pohjalta, niin sitä ei olisi edes tuotu kirkollisen keskusteluun. Kyse on poliittisesta pyrkimyksestä vaikuttaa sisältäpäin kirkon toimintaan ja arvoihin. Hengelliset vastaväitteet toimii poliitiikkaa vastaan heikosti. Niillä ei ole siellä juuri mitään arvoa. Kirkon kriisi kuvaa hyvin sitä miten kirkko elää omaa elämäänsä ja kansa omaansa. Kirkko on laiminlyönyt kristillisen opetuksen, joten kansa ei ole hengellisesti valveutunutta. Moni ei ollenkaan käsitä, sitä miten vaarallisesta asiasta on kyse.
Olet Pekka oikeassa. Lähtökohta on poliittinen ideologia ja sen markkinointi on onnistunut siinä mikä on ollut tarkoituskin päästä sisälle kirkon rakenteisiin ja eksyttää kansa tuolla ”yhdenvertaisuus ja tasa-arvo ja turvallisempi tila”- sloganilla. Oireellista on, että myös Lapuan hiippakunnassa sateenkaarimessut eivät muka olisi ideologisen agendan edistämistä, eikä sellaista leimaa pitäisi antaa. Lisäksi turvallisemman tilan vaatimus kirkkoon on jo ajatuksenakin älytön ja kielii jo sinänsä poliittisesta agendasta.
Käsitettä ’poliittinen ideologia’ käytetään ajattelemattomasti ja harhaanjohtavasti. Usein sitä käytetään vain leimaamaan kiusallinen asia perusteettomaksi propagandaksi. On valitettavaa, että sanojen merkitykset näin hämärtyvät.
Politiikasta kai siinäkin on kyse, kun pitää äänestää niin monta kertaa että saadaan oikea tulos.
Jollei politiikka olisi tuotu kirkkoon, niin moni asia olisi paremmin. Kirkollisissa vaaleissa kaikki mahtuisi yhdelle listalle. Ei syntyisi puolueita. Nyt hän täällä on kaksi vastakkaista puoluetta, jotka eivät halua yhteistyötä tehdä.
Jopa vihamielisyyttä on näiden välillä ilmennyt. Aika rankkaa, mutta puoluepolitiikka on semmoista.
Eipä politiikka toimi, jos pidetään yllä näennäistä yksituumaisuuden mielikuvaa. Kun eri mieltä olevat muodostavat omat ryhmänsä julki lausuttuine ohjelmineen, äänestäjät tietävät, kenet haluavat edustajikseen.