Aina silloin tällöin kuulemme yrityksistä herättää kuolleita. Varmoja onnistumisia ei liene varmuudella raportoitu, mutta kohua aiheesta on syntynyt tavattomasti. Yritykset ovat olleet vilpittömiä Jeesuksen seuraamisyrityksiä, mutta onko jotakin Raamatun tekstissä ymmärretty pahasti väärin?

Lähettäessään ensimmäiset seuraajansa palestiinalaiskoteihin Jeesus antoi heille ohjeita:

”Menkää Israelin kansan eksyneiden lampaiden luo…julistakaa: ’Taivasten valtakunta on tullut lähelle’…Kun tulette johonkin kaupunkiin tai kylään, ottakaa selvää, kuka siellä on käyntinne arvoinen, ja jääkää asumaan hänen luokseen…Jos teitä jossakin talossa tai kaupungissa ei oteta vastaan eikä teidän sanojanne kuunnella, lähtekää sieltä ja pudistakaa pöly jaloistanne.”(poimintoja Mat 10:5-)

Kaikki tuo opastus on kenen tahansa nykyisen Kristuksen seuraajan toteutettavissa. Mutta kuinka vakavasti tulisi nykykristityn ottaa jakeen 10 määräys ”Parantakaa sairaita, herättäkää kuolleita”? Raamattu kertoo molempia tapahtuneen alkuseurakunnan aikana, mutta onko meidän aikanamme ihmeiden aika mennyt ohi?

On merkille pantavaa, että Jeesuskin muutti ohjeistustaan hiukan jo maan päällä ollessaan. Viimeisinä elinpäivinään Kristus opasti: ”Nyt on toisin. Jolla on kukkaro, ottakoon sen mukaansa, samoin laukun”(Lu22:36). Tämä siitä syystä, että vastaanotto oli ovilla käynyt tylymmäksi, enää ei Jeesuksen seuraaja saanut yllätyskäynnillään osakseen vieraanvaraisuutta.

Kautta Raamatun voidaan nähdä Jeesuksen Isän Jehova Jumalan johdonmukainen ote ohjata tarkoitustaan aina tilanteeseen sopivasti. Ihmeet ilmenevät varsin rajoitetusti, näitä kuolleiden heräämisiäkin on mainittu kreikankielisellä puolella tasan viisi kappaletta, vanhalla on kaksi raporttia aiheesta. Jeesus opetti, että kyse oli ikään kuin pienoismalli tulevasta, valtavan laajamittaisesta ylösnousemuksesta: ”Älkää ihmetelkö tätä! Tulee aika, jolloin kaikki, jotka lepäävät haudoissaan, kuulevat hänen äänensä”(Joh5:29)

Heprealaiskirjeessä kerrotaan taustaa ensimmäisen vuosisadan ihmetekoihin. Ensin todetaan Jeesukseen viitaten, kuinka Herra ensimmäisenä ”julisti suurta pelastusta”. Sitten mainitaan vaikutuksesta aikalaisiin: ”Ne, jotka kuulivat hänen julistuksensa, ovat sen todistuksellaan vahvistaneet ja välittäneet meille.” Lopuksi tuodaan esille Kaikkivaltiaan Jumalan osuus ihmetekojen myötä: ”Itse Jumala vahvisti heidän todistuksensa: hän antoi heidän tehdä tunnustekoja ja ihmeitä, monia voimallisia tekoja, ja jakoi Pyhän Hengen lahjoja tahtonsa mukaan”(Hepr2:3-4).

Kuolleiden herättäminen oli tietysti se kaikkein voimakkain osoitus kristillisyyteen kääntyneille juutalaisille siitä, kenen puolelle Jehovan suosio oli nyt siirtynyt. Mutta asialla on Raamatun mukaan merkitystä myös alkuseurakunnan rakentamisen kannalta: ”Hän antoi seurakunnalle sekä apostolit että profeetat ja evankeliumin julistajat, sekä paimenet että opettajat, varustaakseen kaikki seurakunnan jäsenet palvelutyöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen. Kun me kaikki sitten pääsemme yhteen ja samaan uskoon ja Jumalan Pojan tuntemiseen ja niin saavutamme aikuisuuden, Kristuksen täyteyttä vastaavan kypsyyden.”(Ef4:11-14)

On merkille pantavaa, että ihmelahjat välittyivät ainoastaan ja vain apostolien kautta. Vaikka muutkin saivat näitä hengen ihmelahjoja, Raamatun teksti näyttäisi osoittavan, että niin tapahtui vain silloin, kun vähintään yksi apostoleista oli paikalla tai kun apostolit panivat kätensä jonkun päälle.(Apt5:12;8:18)

Kuolleiden herättämisen ja pienempien ihmeiden harvinaisuus raamatullisina aikoina on hyvä lähtökohta sille, mitä Raamattu kertoo ihmelahjojen tulevaisuudesta alkuseurakunnan jälkeen. Näin aiheesta Korinttilaiskirje: ”Rakkaus ei koskaan katoa. Mutta profetoiminen vaikenee, kielillä puhuminen lakkaa, tieto käy turhaksi”.(1.Ko13:8) Seuraavissa jakeissa viitataan toisaalta seurakunnan ”lapsuusvaiheeseen” ja toisaalta myös siihen, että vasta taivaassa ”näemme kasvoista kasvoihin”.

Tarkoitukseni on herättää keskustelua siitä, onko raamatullisia perusteita uskoa, että Kaikkivaltias herättää voimallaan tänä aikana kuolleita. Ja samalla noussee esille se, ovatko muut ihmelahjat edelleen valideja kristittyjen käytössä olevia työkaluja. Tarkoitukseni ei ole se, että mässäillään niillä ikävilläkin väärinkäytöksillä, joihin jotkut ”ihmeidentekijät” ovat syyllistyneet. Nehän todistavat vain noiden yksilöiden olleen jonkun muun kuin Kaikkivaltiaan asialla. En tule blogini päätoimittajana hyväksymään minkään uskonnollisen ryhmän morkkaamista , asiakeskustelua ajelen takaa meidän yksilöiden välillä.

Olisi erityisen mielenkiintoista kuulla kommentteja valtakirkkomme edustajilta. Miten te koette karismaatikot omassa keskuudessanne ja muualla?

Olkoon keskustelu vapaata – mutta rakentavaa.