Kirkon on kohdattava ennemmin tai myöhemmin historiallinen totuus Jeesuksesta. Se ei voi panna päätä pensaaseen enää. Totuus voittaa kuitenkin lopulta ja paljastuu jokaiselle kuoleman jälkeen. Oikea Jumala pitää tästä kaikesta huolen. Kirkko teki Jeesuksesta Jumalan. Se on Totuus. Paljastan nyt tempun taustoineen.
Kaikki alkoi Vanhan Testamentin ja juutalaisuuden opetuksesta, että ihminen ei ole eikä voi olla Jumala. Juutalaisuus teki selvän eron ihmisen ja Jumalan välille. Jumala sanoi: ”Minä olen se, mikä minä olen.” Vanha Testamentti ja juutalaisuus eivät tunne myöskään ihmisuhreja syntien sovittamiseksi. Antiikin Kreikan ja Rooman uskonnot ja kulttuurit tunsivat sen sijaan ihmisuhrit Jumalalle ja näissä uskonnoissa Jumalat olivat ihmisen kaltaisia. Antiikin ihmiselle Jumala ihmisenä oli tuttu juttu.
Vanhan Testamentin mukaan usko ja palvonta kuuluvat yksin Jumalalle. Luotua olentoa ihminen ei saa palvoa eikä häneen uskoa. Historiallinen Jeesus ei pyytänyt ketään palvomaan itseään eikä hän pyytänyt ketään myöskään uskomaan häneen. Historiallinen Jeesus pyysi kannattajiaan seuraamaan Häntä. Jeesuksen seuraaminen tarkoitti Jeesuksen kuuntelemista ja hänen sanomansa noudattamista. Jeesus oli Jumalan Poika eli Jumalan Valittu eli ihminen, joka toimi Jumalan asialla ja tuli kertomaan Jumalan armosta ihmiskunnalle. Historiallinen Jeesus opetti uskomaan yhteen Jumalaan ja kehotti lähimmäisenrakkauteen kaikkia kohtaan, myös vihollisia kohtaan.
Jeesus teki vaikutuksen kuulijoihin. Hän opetti viisaasti ja teki jopa ihmetekoja Jumalan avulla. Kun Jumala otti hänet Taivaaseen, opetuslapset jäivät ihmettelemään kaikkea tapahtunutta ja levittämään Jeesuksen opetuksia eteenpäin. Moni kyseli mielessään, kuka Jeesus oikein oli.
Vähitellen syntyi erilaisia tulkintoja kirkossa. Jeesuksen seuraajilla oli kova ikävä Jeesusta. Moni odotti Jeesuksen pikaista paluuta takaisin. Toiset halusivat nähdä Jeesuksessa Jumalan. Johannneksen perimätiedossa Jumalan Poika vaati jo uskoa osakseen ja Johannes opetti, että jokainen, joka uskoo Poikaan, elää, vaikka olisi kuollut. Näin Jeesuksesta tehtiin Jumala kirkossa.
Varhaiskirkon jäsenet lainasivat tutusta kulttuuriympäristöstä eli antiikin Kreikan ja Rooman uskonnoista ja myyteistä ideoita kuvaamaan Jeesusta ja hänen sanomaansa. Ajatus syntien sovittamisesta ihmisuhrilla napattiin antiikin pakanallisista uskonnoista. Samoin ajatus Jumalasta ihmisenä. Näiden oppien katsottiin kuvaavan menestyksellisesti kirkon uutta sanomaa ja voittavan puolelleen uusia jäseniä.
Rooman keisari Konstantinus Suuri näki kaikessa tässä tutussa ajatusmallissa ja kirkon sanomassa keinon lisätä Rooman valtakunnan yhtenäisyyttä ja valtaa ja hän käytti kirkkoa hyväkseen valtapyrkimyksissään ja saneli Nikean kirkolliskokouksessa teologiset ratkaisut. Näin Kolminaisuus voitti kilpailevat vaihtoehdot Rooman keisarin päätöksellä.
Tämän jälkeen kristillinen perimätieto piti saada sopusointuun Kolminaisuuden ja muiden kirkon lainaamien uskonnollisten ideoiden kanssa ja alkoi säälimätön taistelu muita tulkintoja vastaan. Kirkko syytti toisinuskovia harhaoppisiksi ja ajoi heidät kirkon ulkopuolle tuhoten toisinajattelijoiden kirjat ja vainoamalla eri mieltä olevia. Näin jälkipolvien olisi vaikea selvittää historiallista totuutta Jeesuksesta ja kirkosta. Kirkko pääsi valtaan Rooman keisarin tuella ja on siitä lähtien nauttinut vallastaan eri puolilla maailmaa.
Historiallinen totuus ei muutu vallan käytöllä, ei rahalla, ei kieltämällä historian tutkimukset, ei demokratialla eikä kirjoittamalla historiaa uudelleen voittajan silmin. Historiallinen totuus tulee lopulta ilmi. Oikea Jumala huolehtii siitä ja paljastaa sen kaikille kuoleman jälkeen. Me ihmiset emme voi muuttaa kirkon historiaa oman mielemme mukaiseksi. Olen tutkinut kristillistä perimätietoa vuosikymmenenten ajan kaikessa hiljaisuudessa erilaisten lähteiden ja kirjallisuuden parissa ja olen päätynyt johtopäätökseen: kirkko teki Jeesuksesta Jumalan.
Jumala ei ollut toimeton huomatessaan, mitä kirkossa tapahtui ja miten kirkko muokkasi Jeesuksen sanomaa. Oikea Jumala päätti lähettää uusia matkaoppaita eli opettajia ja profeettoja maailmaan palauttamaam kirkko ja ihmiskunta yhden Jumalan luokse. Näin saapui maailmaan islamin julistaja ja opettaja Muhammed. Hän ei tuonut mukanaan uutta uskontoa tai uutta sanomaa, vaan tuli vaatimaan paluuta historiallisen Jeesuksen opetuksiin: Uskokaa yhteen Jumalaan, tehkää hyvää elämässä ja pyrkikää joka päivä elämässä hyvyyteen ja rakkauteen. Oikea Jumala antaa katuvalle synnit anteeksi ilman verenvuodatusta ja lahjoittaa uskoville ikuisen elämän Taivassa kuoleman jälkeen. Siinä näkyy Jumalan rakkaus eli Armo.
Näin juutalaiset, kristityt ja muslimit ovat samaa perhettä ja uskovat samaan Jumalaan. Nyt on aika yhdistää voimat ja kulkea yhdessä käsi kädessä maailmassa ja välittää aidosti toisistamme ja auttaa kaikessa sekä kokoontua yhteen yhden oikean Jumalan äärellä. Oikeaa Jumalaa voi kutsua Jahveksi, Isäksi tai Allahiksi.
Hyvä alku nyt olisi perua Nikea kirkolliskokouksen päätökset ja tunnustaa kirkon historiassa tehdyt teologiset virheet: kirkko teki Jeesuksesta Jumalan. Kirkon pitäisi palata historiallisen Jeesuksen yksinkertaiseen sanomaan: Usko yhteen Jumalaan ja tee hyvää elämässäsi. Tämä toisi yhteen juutalaiset, kristityt ja muslimit. Olisimme silloin samaa perhettä ja mahtuisimme kaikki samaan Taivaaseen.
Uskontojen välinen kilpailu loppuisi ja loppuisi myös pahan puhuminen muista uskonnoista ja muista ihmisistä. Saataisiin aikaan todellinen rauha maailmaan ja alkaisi globaali välittäminen toisistamme
Talous ei olisi ykkösarvo maailmassa, vaan se alistettaisiin yhteisen elämän ja hyvinvoinnin alle. Turha tuotanto ja luonnonvarojen ylikulutus loppuisi kansainväliseen yhteistyöhön ja sosiaalitalouteen.
Tämä on minun unelmani paremmasta maailmasta ja paremmasta tulevaisuudesta.
Juutalaisuus ei tunne ihmisuhreja syntien sovittamiseksi toisin kuin antiikin kreikkalainen ja roomalainen kulttuuri. Ajatus Jeesuksesta sovitusuhrina ei tule juutalaisuudesta, vaan on kirkon keksimä oma idea pakanauskontojen pohjalta. Paavali kehitti ajatuksen Jeesuksen suorittamasta sovituksesta ja lunastuksesta Ristin tapahtumissa. Historiallinen Jeesus opetti, että Jumala antaa synnit anteeksi suoraan ihmiselle ilman verenvuodatusta.
”Juutalaisuudessa syntien sovitus on prosessi, joka keskittyy ensisijaisesti katumukseen (tšuva, hepr. teshuvah), rukoukseen, paastoon ja hyväntekeväisyyteen. Vaikka muinaisessa Israelissa Jerusalemin temppelissä suoritettiin uhritoimituksia syntien sovittamiseksi, nykyjuutalaisuudessa, temppelin tuhon jälkeen, painopiste on siirtynyt näihin hengellisiin käytäntöihin.
Avainelementit:
– Jom Kippur (Suuri sovituspäivä): Tämä on juutalaisen kalenterin pyhin päivä ja sovituksen huipentuma. Sitä edeltää kymmenen katumuksen päivän jakso, joka alkaa roš hašanasta (juutalainen uusivuosi). Jom Kippurin aikana juutalaiset paastoavat ja rukoilevat intensiivisesti, pyytäen Jumalalta anteeksiantoa synneilleen.
– Tšuva (Katumus): Tämä on keskeinen käsite. Se ei tarkoita vain pahoittelua, vaan aktiivista pyrkimystä muuttaa käytöstään, korjata vääryydet, pyytää anteeksi niiltä, joita on loukannut, ja tehdä päätös toimia oikein tulevaisuudessa.
– Uhrit (historiallisesti): Mooseksen lain aikoina syntejä sovitettiin Jerusalemin temppelissä suoritettujen uhrien, kuten syntiuhrien (hattat), avulla. Ylimmäinen pappi suoritti erityisiä rituaaleja Jom Kippurina koko kansan syntien puolesta.
– Armeliaisuus ja hyväntekeväisyys (Tsedaka): Nykyjuutalaisuudessa hyvät teot ja lähimmäisenrakkaus nähdään tärkeinä osina sovitusprosessia, kuten profeetta Jesaja korostaa (Jes. 58:6,7).
Juutalaisuuden syntikäsitys tunnustaa, että jokainen ihminen tekee virheitä, eikä kukaan ole täydellinen. Sovitusproessi on jatkuva elinikäinen pyrkimys elää Jumalan tahdon mukaisesti ja ylläpitää oikeita suhteita sekä Jumalaan että muihin ihmisiin.”
Lähde: Google AI
”Juutalaisuudessa keskitytään tähän elämään. Keskitymme siihen, mitä teemme – elämään rehellisesti, ystävällisesti ja oikeudenmukaisesti. On olemassa käsitys maailmasta, joka on tulossa, eikä juutalaisuus opeta, että vain juutalaiset menevät sinne. Vanhurskaat ihmiset kaikista kansoista ovat siinä osallisia. Kyse ei ole tietynlaisen uskonnon liittymisestä. Kyse on siitä, miten ihminen elää. Toisin sanoen, tämän vuoksi juutalaiset eivät evankelioi. Sinun ei tarvitse kääntyä tai olla juutalainen, jotta sinulla olisi suhde Jumalaan. Juutalaisuus opettaa, että Jumala välittää kaikista ihmisistä.
Jos joku tuntee syvää vetoa juutalaisuuteen, kääntymys on mahdollista, mutta se on pitkä ja vakava prosessi. Ei ole mitään painetta, eikä se ole jotain, mitä kenenkään tarvitsee tehdä tullakseen Jumalan hyväksymäksi. Juutalaisuus ei yritä käännyttää ihmisiä, koska suhteesi Jumalaan on jo pätevä sellaisena kuin olet.
Mitä tulee siihen, miten näet Jeesuksen, olisin samaa mieltä! Juutalaisuudessa Jeesusta pidetään juutalaisena miehenä, opettajana, joka puhui Jumalasta samalla tavalla kuin monet juutalaiset opettajat. Häntä ei pidetä Jumalana tai Messiaana, mutta häntä kohdellaan edelleen ihmisenä, joka eli juutalaisen perinteen sisällä. Hän oli ortodoksijuutalainen ja opetti seuraajiaan pitämään Jumalan Tooran.”
Lähde: https://www.instagram.com/jewgreekanmama/
Pasi hyvä,
teepä ihan oma sivustosi tai ihan kirja (ns. monologimuodossa) ajatuksistasi niin sitä voidaan sitten laajemmin tutkia ja argumentoida puoleen jos vastaankin.
Tekstiä on nyt niin paljon, että luulisin, että siihen vastaamiseen tarvittaisiin laajempikin foorumi kuin Kotimaan blogipalsta.
Käsittääkseni nuo esittämäsi hypoteesit ovat sellaisia, joihin on esitetty argumentteja puoleen jos toiseenkin jo aiemminkin.
Minä en esitä mitään uutta. Olen tuonut esille vain eksegetiikan tutkimustuloksia ja eri foorumeiden ajatuksia myös tänne. Jos olisi aikaa, toki kirjoittaisin oman kirjan. Minun alani on varhaiskasvatus ja siinä menee koko päivä.
Sinä Pasi Toivonen olet aktivoitunut näin joulun alla eri alustoilla viemään joulun ”ilosanomaa ” urakalla . Jumppaa ja pumppaa kyllä se joskus loppuu . En tiedä mihin pyrit kun kannattajia tuskin saat noilla kopioiduilla teksteillä . Kristinuskon kanssa niillä ei ole mitään tekemistä .
Minä en tarvitse mitään kannatusta. Mikä on kristinuskoa? Siitä on tuhat erilaista tulkintaa ja on ollut alusta asti. Minä tuon esille yhden vaihtoehdon, joka taisi olla myös Jeesus Nasaretilaisen sanoma oikeasti ja historiallisesti. Kirkkoja riittää maailmalla joka lähtöön, mutta on vain yksi historiallinen Jeesus.
Jeesuksen tekemät ihmeet todistavat, että hän on Jumala eikä ainoastaan ihminen. Jeesus voitti synnin, kuoleman ja perkeleen vallan. Siihen ei pysty kukaan muu kuin Jumala. Jeesuksella on valta antaa nimessään ja veressään synnit anteeksi. Sekin valta on vain Jumalalla.
”Te olette, niin Paavali sanoo, juurtuneita ja vakaantuneita siinä tiedossa, että Kristus ei ole täydellisin luoduista olennoista, vaan tosi Jumala, koska hän vaikuttaa samaa kuin Jumala, koska hänellä on jumalallisia tekoja, ei luodulle, vaan Luojalle ominaisia, ja koska hän antaa armon ja rauhan. Mutta sellaisen antaminen on samalla synnin tuomitsemista, kuoleman hävittämistä ja perkeleen tallaamista. Sellaista mikään enkeli ei voi antaa. Mutta koska kaikki tällainen lasketaan Kristuksen teoksi, täytyy hänen välttämättä luontoonsa katsoen olla Jumala.”
Martti Luther, Galatalaiskirjeen selitys, s. 49, SLEY, 1957.
Galatalaiskirje:
1:3 Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta. Paavali aloittaa tällä tavalla monet kirjeensä.
Tuomas vastasi ja sanoi Jeesukselle: ”Minun Herrani ja minun Jumalani!” Joh. 20:28.
Jeesus teki kaiken, koska Jumala antoi hänelle siihen voiman ja vallan. Hän itsekin myöntää perimätiedossa, että ilman Isää hän ei olisi mitään. Jeesus rukoili Isää, joten hän ei voinut olla samalla myös Jumala. Ensimmäiset kristity pitivät Jeesusta Jumalan Poikana, ei Jumalana. Jumalan Poika oli alisteinen Jumalalle ja oli samalla vain ihminen. Juutalaiset, joka Jeesuskin oli, teki selvän eron ihmisen ja Jumalan välillä eivätkä he uskoneet Jumalaan ihmisen hahmossa. Se oli heille jumalanpilkkaa ja täysin monoteismin vastaista.
Markuksen evankeliumi:
10:47 Ja kun hän kuuli, että se oli Jeesus Nasaretilainen, rupesi hän huutamaan ja sanomaan: ”Jeesus, Daavidin poika, armahda minua”.
Luukkaan evankeliumi:
18:38 Niin hän huusi sanoen: ”Jeesus, Daavidin poika, armahda minua!”
Kieltämällä syntien sovitus ja ajatus Jumalasta ei-ihmisenä on vanhan ajatuksen toistamista.
Jeesushan alkoi ilmoittaa opetuslapsille, että hän menee Jerusalemiin ja tulee kärsimään paljon mutta on nouseva ylös. Mitä siihen sanoikaan Pietari: Jumala varjelkoon sinut siitä. Jeesuksen vastaus kertoo, kenelle hän käytännössä vastasi: ”Mene pois edestäni Saatana!”
Lisäksi Jeesus pre-eksistenssinä Jumalan poikana tulemalla ihmiseksi ei liene sopinut tuon korkean kerubienkelin ajattelumalliin. Myöhemmin Saatana yritti langettaa Jeesuksen ns. ”omaksi pojakseen” näyttämällä hänelle maailman loiston: ”Tämän kaiken minä annan sinulle, jos lankeat maahan ja kumarrat minua.”
Kuinka kirjoitettu sana onkaan tärkeä, kun Jeesus itse torjui tuon kiusauksen vetoamlla kirjoituksiin: ”Mene pois, saatana; sillä kirjoitettu on: Herraa, sinun Jumalaasi, pitää sinun kumartaman ja häntä ainoata palveleman.” Miten lienee, kenen asialla tässä nyt oikein ollaan?
Joka tapauksessa tässä olisi kyse uuden ja uudenlaisen uskonnon rakentamisesta. Olisiko se myös muslimeille, hinduille, , budhalisille, shintolaisille, taolaisille tai ns. luonnonuskontojen edustajille kelpaava? Ja mikä olisi sen suhde ateismin eri muotoihin.
Voihan olla, että jotkut sellaista universalistista aatetta yrittävätkin saada aikaiseksi – maailmaa hallitakseen.
*”Usko yhteen Jumalaan ja tee hyvää elämässäsi. Tämä toisi yhteen juutalaiset, kristityt ja muslimit. Olisimme silloin samaa perhettä ja mahtuisimme kaikki samaan Taivaaseen.”
Kysymys lienee:
Mikä ja millainen olisi tuo yhteinen Jumala ja millaisia ohjeita tai vaatimuksia tuo ”yhteienen Jumala” asettaisi meille/teille/heille? Kuka sen määrittelisi vai olisiko se sellaista, että kukin saisi kuitenkin pitää oman näkemyksensä? Olisiko tuo näkemys vakaa vai ajassa muuttuvaa, ja vaikuttaisiko se myös ihmisten ihmiskäsityksiin (onko ihminen ”Jumalan kuva” – millaisen jumalan?), yhteiskunnallis-poliittisiin näkemyksiin tai näkemyksiin ”tuonpuoleisesta”, siis taivaan olemuksesta – tai näkemyksistä elämän tarkoitukseen? Olisiko tuota jumalakäsitystä mahdollista opettaa tai kritisoida tällaisen uskonnon sisällä tai sisältä?
*”Uskontojen välinen kilpailu loppuisi ja loppuisi myös pahan puhuminen muista uskonnoista ja muista ihmisistä. Saataisiin aikaan todellinen rauha maailmaan ja alkaisi globaali välittäminen toisistamme.”
Tuota – varsinkin pahan puhumisen välttämistä – voisi varmaankin joka tapauksessa ensin opetella pienemmissä piireissä, riippumatta erilaisista jumala- tai jumalattomuuskäsityksistä. Miten sitten erotetaan toden ja pahan puhuminen; mikä kyseisessä uskonnossa olis ”pahaa” ja mikä ”totuutta”? Voi toki kysyä tässäkin yhteydessä: kilpaileeko tässäkin nyt kaksi erilaista uskontoa tai uskonnollista näkemystä siitä, kumpi saa nimittää itseään kristinuskoksi; vai pitäisikö kristinuskosta puhuminen suorastaan kieltää – sehän olisi tällaisena ”kaikenkattavuususkonnossaan” melkeinpä kolonialistista uskontoa.
Jotkut ovat ottaneet käyttöön termin ”klassinen kristinusko” mutta toiset taas eivät hyväksy koko termiä vaan haluavat pitää itsellään oman kristinuskon määrittelyoikeuden. Eikä muslimipuolella shiiat ja sunnitkaan oikein vielä ole oppineet toisiaan rakastamaan (patsi ehkä taistellessaan yhteistä vihollista vataan).
Ei ihmiskunta ole kovin hyvin edistynyt tuollaisessa hyvyydessä, ei, vaikka kovin on ollut erilaisa rauhanliikkeitä, Kansainliitto, YK, puiden halaajia ja muita maailmoja syleileviä ylevän hurskaita yrityksiä.
Jeesus ilmaisi:
Jos joku tahtoo tehdä hänen tahtonsa, tulee hän tuntemaan, onko tämä oppi Jumalasta, vai puhunko minä omiani. (Rk 38).
Jos ei tahdo, ei ilmeisesti ole ollenkaan varmaa, että tieto oikeasta opista tulisi tutuksi.
Ei tässä mitään uutta uskontoa rakenneta, vaan palataan historiallisen Jeesuksen sanomaan ja samalla oivalletaan, että sanoma on sama kuin juutalaisuudessa on aina ollut ja mitä myös islam opettaa. Usko Yhteen Jumalaan ja rakkauden kaksoiskäskyn noudattaminen kelpaavat kaikille näille suurille uskonnoille, mutta ei välttämättä kirkolle. Erikoista!
”Mitään virhettä tai epätotuutta, erhettä tai muistivirhettä, mikä omistetaan profeetoille ja apostoleille, ei lueta heille pilkkaamatta Pyhää Henkeä, joka puhui ja kirjoitti heidän kauttaan. Koska Jumalalla, Pyhällä Hengellä, on ääretön tieto, hän ei voi olla tietämätön mistään eikä hän voi unohtaa mitään. Koska hän on äärettömän totuudellinen ja erehtymätön, on hänen mahdotonta erehtyä, käsitellä asiaa väärin tai tehdä virhe vähimmässäkään määrin. Ja lopuksi, koska hän on äärettömän hyvä, hänen on mahdotonta pettää ketään eikä hän voi johtaa ketään rikkomukseen tai erheeseen. Moisella mielipiteellä Raamatun luotettavuus ja arvovalta syöstään kumoon ja meidän uskomme varmuus ja vakuuttuneisuus tuhoutuu”. Johann Quenstedt, Robert D. Preus, Raamatun inspiraatio, s. 80, Concordia ry, 1999.
Pyhä Henki ei ole juutalaisuudessa mikään Jumala, ei ole koskaan ollut. Pyhä Henki oli juutalaisuudeessa Jumalan voiman ilmentymä, ei mikään Jumala tai teoreettinen Jumalan persoona. Jeesus oli juutalainen ja uskoi Jumalaan. Oppi Pyhästä Hengestä liittyy kirkon tekemään muutokseen Jeesuksen asemassa eli kirkko teki vähitellen Jeesuksesta Jumalan ja Pyhästä Hengestä piti tehdä Jumalan Henki. Kolminaisuus oli kirkon keksintö tai täsmällisesti sanottuna uskon tulkinta. Se ei kuulunut millään tavalla historiallisen Jeesuksen opetuksiin. Kirkko lisäsi tämänkin ajatuksen myöhemmin perimätietoon uskon tulkintana. Kaiken tämän oikea Jumala paljastaa kaikille uskoville kuoleman jälkeen.
Mikä antaa oikeuden väittää, että Kristus on ainoalaatuinen ilmestys ihmiskunnan historiassa? Kysymystä voidaan lähestyä vertaamalla Jeesusta kehen tahansa nyt elävään tai menneisyyden henkilöön. Mutta kun arvioimme hänen merkitystään ja sitä, mikä hänessä oli uniikkia, siihen voimme vastata vain subjektiivisesti, omaa olemassaoloamme koskettavalla tavalla. Kysymys on olennaisesti eksistentiaalinen, mikä ei seiso eikä kaadu järkiperäisen todistelun varassa. Selvää on, että tällaisen asian selitysvoima on muualla kuin arkipäiväisessä todistelussa.
Kysymys Jeesuksesta Jumalana tulee parhaiten esille pääsiäisen tapahtumissa, ylösnousemuksen näköaloista. Ja vaikka Uuden testamentin todistus Kristuksesta ei ole täysin ristiriidaton, se on kuitenkin aito yritys avata hänen salaisuuttaan. Tästä emme kuitenkaan pääse perille esittelemällä sitä puoltavia järkeviä perusteluja, vaan pääsiäissanoma tulee merkitseväksi vasta sitten, kun kohtaamme sen itseämme ja olemassaoloamme koskevaksi.
En ymmärrä, miten tämä voisi olla ristiriidassa Jeesuksen yksinkertaisen sanoman kanssa, Johon Pasi Toivonen viittaa. Näin siitä huolimatta, että oppi Kristuksesta on kirkon oppilauselmissa kirjoitettu tavalla, joka ei ole ihan tavanomaista jokapäiväistä jutustelua.
Ei Jeesus olekaan mikään erikoisuus ihmiskunnan historiassa. Tavallinen juutalainen, jolla oli oma sanomansa Jumalasta ja joka eli juutalaisen elämää. Jeesus oli Jumalan lähettiläs, opettaja ja julistaja Jumalan armosta. Kirkko teki hänestä Jumalan myöhemmin. Samanlaisia opettajia on ollut ja tulee olemaan. Sanomasta tunnistat heidät kaikki: Usko yhteen Jumalaan ja tee hyvää. Jumala antaa katuvalle synnit anteeksi ja lahjoittaa uskoville ikuisen elämän kuoleman jälkeen sekä kehottaa rakkauteen kaikkia kohtaan maailmassa – nyt ja aina kaikkialla. Siinä se on. Yksinkertaista ja lohduttavaa eikä tuon eteen saa ketään kiusata ja vainota, syrjiä tai sotia.
Matti W. Olen samaa mieltä siitä, että kysymys Jeesuksesta on uniikki kuten myös eksistentiaalinen liittyen meidän olemassaoloomme ja kuolevaisuuteemme. Tosin Martin Heideggerin sanoin: olemme vain ”maailmaan heitettyjä” ilman varmaa perustaa.
Mikäli Jeesus Jumalana tulee syvemmin esille pääsiäisen näköaloista ja hänen syntymänsä selitetään vaikkapa kreikkalaisen filosofian tapaan ”luonnollisesti”, niin onko kirkko vain näin halunnut yrittää ymmärtää ja ilmaista Jeesuksen syntymän? Vaikka kysymys Jeesuksen syntymästä ei olisikaan relevantti, niin huolimatta siitä uskontunnustukseen voidaan kuitenkin ilmeisesti yhtyä. Tälläinen ajattelu ei näytä olevan kirkossa aivan vierasta.
Mikäli Jeesuksen Jumaluus tulee ilmi ylösnousemususkossa, joka on kirkolle luovuttamaton ja koko kristinuskon lähtökohta, niin silloin Jumalan Sanan pre-eksistenssi ennen kaikkea alkua ja myös historiaan tulleena totuutena on lopulta kuitenkin aivan oleellinen ja kaiken lähtökohta, jota ei voida sivuttaa yhtä vähän kuin neitsyt Mariaa. Muuten koko ylösnousemususkokin on turha.