Helsingin entinen kaupunginjohtaja Jan Vapaavuori kirjoitti Hesarin kolumnissaan (6.2.). asioista, joista Suomessa vaietaan. Hän viittaa median rooliin vallankäyttäjänä, jolloin kaikista asioista ei puhuta, ja joistakin asioista vaietaan. Vapaavuoren mukaan median käyttämät asiantuntijat ”ovat yhä useammin poliittisia toimijoita, eivät neutraaleja selittäjiä. Silti pitkälle vaietaan heidän taustoistaan ja kytköksistään.” Esimerkiksi YLE:n käyttämiä asiantuntijoita on arvosteltu epätasapuolisuudesta Gaza-kommentoinnissa.
Hesari on aiemmin ollut melko hiljaa Gazan ja Israelin välisen sodan uutisoinnissa Gazaan liittyneistä ongelmista, mutta julkaisi 6.2. artikkelin Gazan hyväksi humanitaarisiin tarkoituksiin kerättyjen rahojen päätymisestä terroristijärjestö Hamasille tai kerääjille itselleen.
Toiseksi esimerkiksi vaikenemisesta Vapaavuori nostaa maahanmuuton ongelmat. ”Ongelmien kieltäminen tai ylikorostaminen estävät rationaalisen keskustelun.” Tässäkin asiassa ongelmia on alettu nostaa esiin, kuten suomalaiseen yhteiskuntaan integroituminen ja lisääntyneen vankiluvun aiheuttamat haasteet (SUSU 9.2.).
Kiusallisimmaksi vaietuksi aiheeksi Vapaavuori nostaa hyvinvointivaltion. Nollakasvuun vajonnut Suomi ei kykene enää tulevaisuudessa lunastamaan lupausta esimerkiksi koulutuksesta, terveydenhoidosta tai eläke- ja sosiaaliturvasta. Vapaavuoren mukaan vaikeneminen ”ei ole tietoista salailua, vaan pelkoa leimautumisesta, konsensuksen ylikorostamista ja halua säilyttää toimintakykyisyyden illuusio”.
_ _ _
Ovatko kirkolliset toimijat median asiantuntijoiden tavoin samalla myös poliittisia toimijoita ja mistä asioista kirkossa vaietaan? Helpompaa on todeta, mistä asioista kirkossa puhutaan: kaikkien ihmisarvosta ja ihmisoikeuksista. Ne ovat tärkeitä asioita edelleen. Samalla ne ovat tietyn aikakauden peili ja heijastavat jälkiteollisen informaatioajan ja yksilöllistymisen nousua vuosituhannen vaihteessa. Suomen kansantalous kasvoi Nokian nosteessa vuosittain 5% ja kaikkeen oli varaa. Kaikkia ei kohdeltu tasa-arvoisesti ja näiden ihmisryhmien oikeudet nostettiin oikeutetusti esiin.
Maailmantilanne on nyt kokonaan toinen ja polttopisteessä on yhteinen selviytyminen. Ukrainan sodan myötä Suomesta tuli etulinjan maa, joka näkyy heikkona talouskehityksenä. Donald Trumpin 2. virkakausi on romuttanut sääntöpohjaisen maailmanjärjestyksen. Suomen talous ei ole kasvanut 17 vuoteen. Suomi velkaantuu vauhdilla ja työttömyys on Euroopan korkeimmalla tasolla. Oman kaupunkini Lahden työttömyysaste on 18% työvoimasta. Työnhakijoita on 10 000 ja avoimia työpaikkoja 400. Koulutetut ja työlliset ihmiset ovat maan tärkein voimavara. Matalan syntyvyyden seurauksena pienet ikäluokat eivät riitä yhteiskunnan ylläpitoon ja palvelujen tuottamiseen, kun jo nyt vanhusten hoidossa on pulaa resursseista. Muutaman vuosikymmenen kuluttua vanhuksia on 200 000 enemmän.
Mistä kirkossa siis vaietaan:
- Suurin oikeudenmukaisuuskysymys Suomessa on turvallisen elämän mahdollistaminen maan kaikissa osissa. Miten huolehditaan esimerkiksi työttömistä ja vanhuksista? Miten pidetään yllä maaseudun elinvoimaa ja alkutuotantoa?
- Avioliitto on yhteiskunnan jatkuvuuden perusta. Sitoutuneet parisuhteet ja niihin syntyvät lapset takaavat hoivaa ja huolenpitoa vastavuoroisesti sukupolvesta toiseen. Yhteiskunnan palvelut eivät kykene korvaamaan perheiden ja sukujen tuottamaa kasvatusta ja hoivaa.
- Suomalaistaustainen väestö supistuu, lapsia syntyy vähemmän ja heistä yhä harvempi kastetaan. Kirkon jäsenmäärä laskee voimakkaasti tällä vuosisadalla. Lähetyskenttä on kotimaassa ja lähetystyö merkitsee Jeesuksen antaman Kaste- ja lähetyskäskyn noudattamista.
- Raamatun mukainen evankeliumi Jumalan rakkaudesta Jeesuksen ristin kautta on iloinen asia, joka tuo elämään kestävän turvan. Kirkon tehtävänä on julistaa evankeliumia Jumalan armosta, joka on tarjona kaikille. Tästä ei saa vaieta, koska se tuo toivon sekä ajallista elämää että iankaikkisuutta varten.
- Kaikki seurakuntalaiset ovat sukupuoleen ja ikään katsomatta yhtä tärkeitä. Nuorilla pojilla ja miehillä saattaa olla kokemus, ettei heitä ole hyväksytty kirkossa tasapuolisesti. Esimerkiksi Kauneimmat joululaulut- vihkoissa sekä rippikoulujen ja seurakunnan nuorisotoiminnan esitteissä olisi oltava tasapuolisesti kuvia molemmista sukupuolista.
Kirkolla on kaikki eväät ja Jumalan sanassa tie minkä kautta Jumala toimii . Kun tämä suljetaan pois ja yritetään soveltaa uusiksi , ajanhengen mukaiseksi seurakuntaelämää niin se ei onnistu.Yksinkertaisesti synnistä ei saarnata ja sen kautta ei tarvitse tehdä parannusta ja synnit tulevat hyväksytyiksi . Se olisi lopulta helppoa kun kirkkovuoden tekstit saarnattaisi hengen mukaan ja tämän sanan alle me kaikki jäämme . Pelkästään saarnojen muuttuminen muuttaisi kirkkoa ja ilmeisesti ne seurakunnat on ”hengissä”missä näin toimitaan . Jumalan sanasta tosiasiassa vaietaan , tuomiosunnuntaina tämä asia käy hyvin ilmi .
Sähköauton latauspisteistä :
Laki on muuttunut tiukemmaksi ja latauspisteitä ei saa esim. ABC huoltoasemien ovien lähelle niitä rakentaa .
Pekka S.,
Kirkoissa, kuten evlut ja katoliset kirkot eivät vaikene siitä sanomasta, minkä päälle esimerkiksi kolme kirkkolaitosta on perustettu. Eli on kysymys ”sekalainen seurakunta-opista”, jonka nimeksi tuli jostain sana ”kirkko”.
Kohtasi 4 viittaa Evankeliumi kr. euaggelion , eli Ilosanoma- sanaan suomeksi. Ilo on parannuksen tulos, joka parannus on Jumalan työ siihen suostuvalle, sitä haluavalle.
Tehkää parannus on kehoitus sellaiseen tekoon, mitä ihminen omassa voimassaan ei voi itse tehdä, vaan suostua Jumalan tekoon, joka ei jätä parannuksen tehnyttä ihmistä toimettomaksi. Tämä parannuksen, uskoontulon seuraamukset tukahdutetaan, jopa kielletään luterilaisuudessa. Siksi 1900-luvun alussa syntyi Pyhän Hengen uoma, johon nk. helluntailaisuuskin lukeutuu. Tähän uomaan ei mahdu sekalainen seurakunta, eli tämä maailma. Maailman virta on suuri ja voimakas ja sen koko, imu vetää mukaansa uskonnollisuuden. Tätä edustaa mm. ekumeniset valtiolliset messut, joissa alltarin edessa on rivi sekalaisen seurakunnan edustajia. Pidän suurena tappiona Helluntaikirkon puheenjohtajan esiintymistä tässä rintamassa. Se ei ole viesti ek-klesia-Seurakunnalta ek-preposition merkityksestä.
Jumalan antama menestys on suhteellisesti ottaen harvoille, siksi maailma ei halua tunnustaa meitä, vaikka on aina meidät tunnistanut, vt. Matt. 7:
13 Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät;
14 mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät.
Kolmas kohtasi, Jeesuksen käsky alkaa ” tehkää / kr. matheteuo KJV, fate discepoli, Diodati it, teach all nations KJV, opettakaat kaikkea kansaa Biblia 1776.
Eli kaikki alkaa uskoontulolla, julistuksen opetuksen kautta. Tämä muoto tekee tyhjäksi koko kansan pelastuksen, millaisesta kertoo vain sakramentaliset tulkinnat. Koko kansa ei sitten Jumalan ”kasvattaman” kansan, Israelin, ole koskaan kansana pelastunut, vaan jokaisessa kansasta se, joka pelkää ja tekee vanhurskautta, on hänele otollinen, Apt. 10:35.
KK38 on tässä kohdassa VT:n viittaukset , mihin Pietarikin sanomansa perustaa.
Ymmärrän sakramentalisen kasteopin tarpeen ja sinun velvollisuutesi. Tämä evlut kasteopetus on puhtaasti ja ilman vaihtoehtoja opetuksessa Suomen teologisessa tiedekunnassa. Siksi eväät raamatulliseen tietoon on tuhottu.
Sosiaalisessa mediassa taitaa käydä niin, että siitä, mistä yritetään vaientaa (tai mikä koetaan vaientamisen yritykseksi), puhutaan entistä ”ronskimmin” ja senmukaisin ilmaisuin. Ei hyvä…
Toisaalta mediassa on ollut tapana keksiä toinen toistaan mielenkiintoisempia kaunopuheisuudella höystettyjä kiertoilmaisuja asioille, jotka eivät ole erityisen suosittuja tai suosituksi tulemista edistäviä. Se lienee synnyttäneen jonkinlaista vastailmaisujen ”uusrahvaanomaisuutta”.
Se, että puhutaan (tai kirjoitettaisiin edes) kristinuskon totuuksista ”niin kun se on”, ei tietenkään tarkoita, että ilmaisujen tulisi olla tökeröitä.
Toisaalta ajassamme taitaa olla niin, että huomioin saamiseksi pitäisi olla riittävän räväkkä, jotta uutiskynnys ylittyisi. Uutiskynnys ylittyy esim. YLE:n pääuutisissa, kun esim. on julkistettu kirja ”Sensuroitu Raamattu”, vaikka muuten uskonto-aiheet kirkkoomme liittyen eivät juuri huomiota saa. Poikkeuksia on tietenkin Päivi Räsäseen liittyvät asiat ja muut vastaavat. Kirkko itsessään on ihan hiljaa eikä edes vaivaudu selittelemään em. asioita ”toisaalta – toisaalta” -tyyppisin argumenteinkaan. Vaikuttaa siltä, että kaikki opillinen on tabua – lukuunottamalla sitä, että ”kirkkokunnasssa kaikki hyvin” – kirkko oan aina pärjännyt… moninaisine tulkintoineen…muuttuvine aikoineen…
On outoa, että esim. ”Kirkko- ja Kaupunki” -lehdessä ei tunnu olevan kirjoituksia siitä, mitä luterilaisuus oli uskonpuhdistajan aatoksissa. Niistä tunnutaan valikoivan vain joitain irrallisia ”jakeita”, joilla perustellaan omia nykyisyyteen passaavia mielipiteitä.
Herätysliikkeet lienevät tässä mielessä tabunrikkojia ja ovat siksi tulleet ”pannaan julistetuiksi”. Tämä pätee myös sellaisiin herätysliikkeisiin, jotka eivät kuulu kansankirkkomme taustaan – tai edes ”puhtaaseen” luterilaiseen perinteeseen.
Kuka onkaan sanonut: ”Jumala etsii miestä, ja jos ei löydy miestä, sitten naista; jos ei naista, Jumala etsii lapsen; jos ei löydy lasta, Jumala laittaa lopuksi kivet huutamaan.”
(Toivottavasti en tästä ilmaisusta joudu rasistiksi, fasistiksi tai sovinistiksi leimatuksi. Kyseessä on vain ulkomuistista kirjoitettu sitaatti.)
Toivottavasti meitä ei tarvitse enää/vielä ”tulen ja tulikiven” voimilla ojentaa.
Kerrotaan, että Jumala loi 6:ssa päivässä maan ja taivaan kaikilla mausteilla lisättynä ja lepäsi seitsemäntenä. Päivi Räsänen on ollut poliisin, oikeuslaitoksen, median, somen, ”kirkon” jne. pannoitettuna 6 vuotta, eikä saa levätä vielä seitsemäntenäkään vuotena, kun tuli lainanneeksi Raamattua ”väärin” ja meni tästä ”rikoksesta” vielä kertomaan valtameren yli ja mikä pahinta on suututtanut sillä hesarin. Pääkirjoitus | Päivi Räsänen lähti Washingtoniin kantelemaan.
Kostille:
”Sen sijaan tieteellinen todistusaineisto osoittaa vastaansanomattomasti, että homoseksuaalisuus
on psykoseksuaalisen kehityksen häiriö.”
”Jos pinnalliseen seksuaaliseen arvopohjaan yhdistetään viesti siitä, että yhteiskunnan kannalta on yhtä toivottavaa avioitua myöhemmin joko omaa tai toista sukupuolta olevan kanssa, tällä rohkaistaan selvästi myös varhaisiin homoseksuaalisiin kokeiluihin. Tämä avaa väylän myös seksuaaliseen hyväksikäyttöön, jossa aikuisten miesten on helpompi saada seksikontakteja alaikäisiin poikiin.”
Tällaisia asioita Räsänen konservatiivikristittyjen mukaan löytää Raamatustaan, hänhän on kuulemma oikeudessa Raamatun tekstin lainaamisen takia. Minä en noita ole löytänyt, mutta ehkä syy on siinä, ettei Räsänenkään ole syytettynä Raamatun siteeraamisen takia.
Markku,
Tuo syyte nousi esiin Twitter‑päivityksestä, joka näyttää edelleen herättävän Helsingin sanomissa voimakasta vastatunnetta. Pääkirjoituksessa todetaan mm: hakeakseen tukea äärikristityiltä “Räsänen asettui osaksi koneistoa, joka pyrkii hajottamaan Eurooppaa” kantelemalla oikeusprosessistaan Washingtonissa. Suomenkin maakuva turmeltui ja sen arvot.
Lienee pikemminkin niin, että Helsingin Sanomien omaan tehtävänkuvaan kuuluu ns. kantelu? Lehti kantelee milloin mistäkin asiasta. Luulisi, että myös evankelis‑luterilaisen kirkon johdolla olisi jotakin sanottavaa Räsäsen puolustukseksi, kun naisparka on roikkunut “inkvisition” löysässä hirressä lähes seitsemän vuotta — kahdesta vapauttavasta oikeusasteesta huolimatta.
Kyse laillisuudesta on myös tapauksessa: Vaasan suomalainen seurakunta ja sen kirkkoherra kontra Lapuan tuomiokapituli.
https://www.verkkouutiset.fi/verkkouutiset-tv/ (Ukkola / Puopolo – Päivi Räsänen suututti hesarin)
Syytteeseen kuuluvat myös nuo Luther-säätiön sivuilla yhä edelleen luettavissa olevat kohdat, vaikka Räsäsen puolustajat haluavat ne unohtaa ja väittää syytteen koskevan vain Raamatun siteeraamista.
Räsänen käy Trumpin helmoissa esittämässä Suomea kristittyjä vainoavana maana samaan aikaan kun Suomen kirkoissa pidetään viikoittaisia jumalanpalveluksia, julkaistaan kristillistä kirjallisuutta ja eri yhteisöjen nettisivut pitävät esillä raamattutunteja ja muuta hengellistä materiaalia kenenkään estämättä.
Suhteellisuudentaju ei konservatiivisuunnassa näytä olevan vahvimpia ominaisuuksia.
Markku,
Pitäisikö mielestäsi tuo pamfletti asettaa roviolle? Mutta älä ole huolissasi. Sensitiivisyyslukijat pitävät nykyään huolen siitä, että mitään ”väärää” ei pääse enää kirjoihin. Mikäli ”vääryyttä” huomataan, niin kirjojen uusissa painoksissa ”vääryys” on poistettu. Päätin olla lukematta valkoisten kirjoja, kirjoittaa HS:n kulttuuritoimittaja Ndéla Faye 3.8.2025.
Onhan se ihmeellistä, että Raamatussa, jota jumalanpalveluksissa edelleen käytetään on myös edelleen kohta, johon Räsänen viittasi. Pitäisiköhän se poistaa, ettei sitä enää kukaan tule lukeneeksi edes vahingossa ja saa siitä syytettä?
Miten Päivi Räsänen lukee Raamattua on hänen henkilökohtainen uskonnollinen vakaumuksensa ja evl-kirkon välinen asia niin kauan, kun ei ole kyse mistään yllytyksestä. Kaksi oikeusastetta on todennut sen, ettei ole. Se ei kuitenkaan näytä riittäneen, vaan josko Räsänen on kuitenkin tehnyt ”ajatusrikoksen.” Ajatellut muuta kuin mitä on sanonut? Sitäkö nyt korkein oikeus tutkii?
HS:n journalistien sananvapauskäsitys: Sananvapautta meille, sananvastuuta teille ja Räsäselle. Olen samaa mieltä, jokin suhteellisuudentaju olisi hyvä säilyttää myös koskien Päivi Räsästä.
Räsästä on oikeudessa syytetty myös sellaisista sanoista ja lauseista, joita hän ei ole oikedenkaan mukaan sanonut.
Kirkko olisi edes voinut muistuttaa, että ”Älä lausu väärää todistusta lähimmäisestäsi”. Oipa kyse sitten huolimattomasta asiaan perehtymisestä, erilaisesata totuuskäsityksestä tai tarkoituksellisesta vääristelystä.
Poliittiset tahot tietenkin käyttävät Räsästä omien agendojensa pönkittämiseen: joka sananvapauden poulustamisen tai sanan- ja uskonnonvapauden rajoittamisen tavoitteissaan. Jos sananvapauttamme rajoitetaan, se ei tietenkään Suomelle tuo kunniaa – vaikka maine voikin kasvaa.
Räsäsen ”ajojahdissa” on kyse ennenkaikkea käsitys sallittavasta ihmiskäsityksestä, mikä tuli konkreettisesti esille syyttävän oudoissa argumenteissa. Syyttäjän ihmiskäsitys oli aivan erilainen kuin Räsäsen edustama klassisen kristinuskon mukainen ihmiskäsitys: Kristillisesti ajatellen ihmistä voi (ja tuleekin) rakastaa hyväksymättä ihmisen tekoja; syyttäjän mukaan näin ei saisi ajatella vaan olisi myös teot hyväksyttävä.
Oltiinpa Räsäsen persoonasta ja ”tyylistä” mitä mieltä hyvänsä, on perin outoa, että kirkossakaan ei tuotu tätä aivan perustavaa kristillistä (ja kristilliseen humanismiin perustuvaa) etiikan peruslähtökohtaa esille.
Sensijaan piispat ovat tuoneet julki pastoraalisen ohjeensa, jolla annetaan ohjeita, jotka on ymmärretty luvaksi toimia vastoin kirkolliskokouksen päätöstä. On perin outoa, että tällaiseen ristiriitaiseen kirkolliseen viestintään ei ”virallinen” kirkko millään tavalla halua otta kantaa ja täsmentää. Monet papit ovat julkisesti tuoneet julki sen ymmärryksensä, että kirkolliskokouksen päätös ”ei enää päde”, eikä siihen ole kirkko antanut mitään kommenttia: ”Antaa mennä (kun on alamäki taas?…)”
Mediassa ei toimi kritillinen ”vanhurskausajattelu”: anteeksi olisi pyydettävä ja katumustaan julistettava; mutta anteeksi ei voi saada. Siihenkin kirkko voisi tuoda esille kristillistä näkemystä. Mutta on vain hiljaa tai päivittelee ”kansalliskonservatiivisia (pahoja) tahoja”.
Kirkkoa ei tunnu kiinnostava johdonmukainen oman tunnustuksensa noudattaminen edes mediassa.
Kyselet Kosti, pitääkö tuo pamfletti poistaa ja pitäisikö kohta, johon Räsänen viittaa, poistaa Raamatusta.
Mielestäni tuo pamfletti voi olla edelleen näkösällä, ellei oikeus sitä noiden homoseksuaalisesti suuntautuneita loukkaavien kohtien takia kiellä. Lukijat osaavat jättää sen omaan arvoonsa. Olen joskus lukenut kommentin pamletin ja pefletin erosta, monessa tapauksessa sitä ei juurikaan ole.
Mitä tulee siteerattuun Roomalaiskirjeen kohtaan, senkin lukijoista valtaosa ymmärtää tekstin liittyvän aivan eri aikakauteen ja muuhun kuin kahden henkilön väliseen avioliittoon tai siihen rinnastettavaan kumppanuuteen. Ei sitä tarvitse poistaa.
Tämä tästä.
Markku,
Aivan niin — jos syyte tulee, kyseinen pamfletti poistetaan lain nojalla. Voit toki edelleen vapaasti kutsua sitä pefletiksi.
Kyse on kuitenkin siitä, kun KKO pohtii, ovatko Räsäsen kirjoitukset vihapuhetta. Valtionsyyttäjä Mikko Männikön mukaan Räsäsen kirjoituksia arvioidaan Suomen rikoslain perusteella. Tuleva ratkaisu muodostaa siten ennakkopäätöksen, joka linjaa jatkossa poliisin ja alempien oikeusasteiden toimintaa. Valtakunnansyyttäjän kommentti on kryptinen: jos syyte menisi läpi, kyse ei hänen mukaansa olisi mistään totaalisesta kiellosta, joka rajoittaisi uskonnonvapautta.
Mitä syytteen läpimenosta sitten käytännössä seuraisi? Keskeistä olisi se, millaiset mahdollisuudet luterilaisilla kristityillä on jatkossa ilmaista ja käsitellä julkisessa keskustelussa Raamatun syntikäsitystä. Tämä ei koske vain Räsäsen twiitissä mainittua kohtaa vaan myös sitä, miten esimerkiksi blogisti TT Pekka Särkiö ja muut papit voivat puhua julkisesti synnistä, armosta, pelastuksesta ja Jumalan tuomiosta.
Sananvapautta rajoitetaan, mutta huomio on kekitetty Päiviin,jolloin tuo kaikki muu jää vähemälle huomiolle ja jopa huomiotta.
Niin, eikö ollut vain hyvä, että Päivi piti taannoin raamattupiiriä Pasilan poliisiasemalla ja nyt KKO pohtii sitä mitä synti on, kun kaksi oikeusastetta on jo sitä käsitellyt. Toivottavasi KKO ei tule siihen lopputulokseen, että sanan- ja uskonnonvapautta on rajoitettava. Sitä me emme varmaan halua.
Pekka Särkiölle:
Haluan antaa erikoistunnustuksen siitä, että poikkeat muista korkean teologisen sivistyksen ja kirkollisen aseman saanneista.
Blogisi eivät ole oraakkelimaisia julistuksia TT/piispalliselta tasolta. Uskallat tulla keskutelemaankin keskustelupalstalle. Haluankin mainita muutaman tälle palstalle kirjoittavia, kuten: Sari Mäki, Vuolanne Antti, Tomi Karttunen ja Timo Tynkkynen. Paitsi viimeistä kyseesä on ikäänkuin huoli kirkollisen oikean kyseenalaistamisen vaarasta.
Tämä on kuitenkin keskustelupalsta. Keskustelu on aina ihmiseltä ihmiselle kullekin tärkeästä asiasta ja kohdistuksesta. Lisäksi tämä palsta on Kirjoituksia ja Luojaa, Jumalaa korottavia tai ainakin korostavia.
En tarkoita, että jokaiseen myötä- tai vastamieliseen kommenttiisi olisi jotain sanottava, kunhan tullaan ihmisten tasoille, vaikka vain sanoa ja sallia sanomisen tämän palstan sääntöjen ja henkis-hengellisen ilmastoon sopivan.
Uskon, että vaikka tavallista fiksumpana, niin siedät toisella tavalla fiksujakin.
Kiitos Reijo kommentista. Siedän hyvin toisella tavallaajattelevia.
Blogi on kysymyksiä herättävä ja hyvä että keskustelua syntyy . Toivoa on nuoremmissa sukupolvissa , joiden parissa on herätystä ja varsinkin poikien keskuudessa ja tämä herätys on aidompaa kuin telttakokoukset kun seuraavalla viikolla kysellään ne 40 jotka nostivat käden pystyyn , kun nämä näyttävät uskollisuuden ja osallistuvuuden halun seurakunnan työtä kohtaan . Lopulta nuorisotyö on tärkeää ja siinä rippikoulu , se on monelle se tienhaara minne elämässä suuntaudutaan ja moni eri teille lähtevä muistaa ne opetukset rippikoulusta jos ovat Raamatusta nousevia . Ja aito huoli on noussut nuorien vanhempien kesken lapsiensa kristillisestä kasvatuksesta , joka koskettaa myös ei kristityiksi tunnustavia , on aikoja sitten vanhemmat tuoneet lapsia kristillisiin päiväkoteihin lapsiansa vaikka eivät elä seurakunnan yhteydessä . .
Viime aikoina on ollut ilahduttavia merkkejä kirkon jäsenkehitykestä: pienten lasten kasteiden määrä on lisääntynyt, samoin rippikoulun yhteydessä kirkkoon liittyminen. 2025 kirkkoon liittyneiden määrä kokonaisuudessaan oli korkein, vaikka kirkosta eroaminen on edelleen suurempaa. Nuorten kiinnostus kirkkoon on lisäätynyt voimakkaasti viime vuosina. Miten kirkkoon tuleville saadaan välitettyä heidän kaipaamaansa sanomaa ja yhyeisöllisyyttä?
Luulen että nämä sukupolvet on hyvin erilaisia ja eri syistä tulevat kirkkoon . Erään nuoren miehen kanssa kun keskustelin asiasta ja peilaten menneisyyteen , niin hän topakasti kertoi ettei tule kirkkoon tyttöjen takia . He ovat mitä olen tavannut ja joita tullut omaan seurakuntaani ovat hyvin kiinnostuneita opista ja ovat lukeneet jo ennen seurakuntaan tuloa . Aikaisempien sukupolvien nuoret tuli enemmän kohtaamaan muita samanikäisiä ja liikkuvia laumoina usein . Nyt he voivat tulla yksin . Uskon että tämän päivän nuorille ei kelpaa ihan kevyt , ajan hengen mukainen opetus ja jos eivät sitä saa niin lähtevät muualta sitä etsimään. On jopa erikoista kun yleensä ajatus on että Srk on kahden kohtaamisen tärkeä paikka että siellä kohdataan ihmisten keskinäisessä yhteydessä ja sitten ylöspäin , mutta nuoret mielestäni ei vaadi ensimmäisenä sitä ihmisten kohtaamista vaan ensin Jumalan kohtaamista . Kun yleensä se kohtaaminen ja huomiominen on ihmiselle jopa se tärkein asia . On myös tullut väärä kuva nuorista että ei ne sitä tai tätä halua , joka on jopa eristänyt nuoria muusta seurakunnasta . Lestadiolaisuus on pitänyt tapansa ja se näkyy kokoontumisissa . Nuoret etsivät totuutta ja ympäripyöreät vastaukset tai puheet erilaisista raamatuntulkinnoista voi jäädä viimeisiksi kommeteiksi . Voisi kysyä onko kirkot ja seurakunnat yleensä olleet kiinnostuneita nuorista ? Halutaanko niitä kohdata . Jos Jumalanpalvelus pidetään ja lähdetään kotiin niin voi kysyä mites se ruumis näin hajosi ? Kirkkokahvit ovat tärkeä asia ja se tulee nähdä Raamatun valossa miten sen ymmärrän . Ensin se on se alusta keskinäiselle yhteydelle ja toiseksi meitä kehoitetaan olemaan vieraanvaraisia ja kun uusia tulee niin on kohtelias tapa tarjota . Lopulta Herra rakentaa ja lähettää ja vaikuttaa ,kun vain Jumalan sana pidetään saarnoissa ja puheissa puhtaana ja alttaria varjellaan pyhyydessä .
Ne nuoret jotka tulevat seurakuntiin ovat kyllästyneet itsekeskeiseen yksilön korostamiseen ja ideologioihin jotka ovat vallalla ja jos haluaa ajaa heidät pois niin sitä samaa vaan tarjoaa niin kauan ei kirkonpenkki kulu . Paljon on nuoria jotka selvittävät asioita netin kautta ennen seurakuntiin ja kirkkoon menoa . Näissä nuorissa ei ole mitään yhteistä taustaa , ovat jopa täysin ei kristillisistä suvuista ja monenlaisia taustoja omaavia . Ja iloinen asia että nuoria naisiakin on alkanut kirkonmenot kiinnostamaan . Yksi piirre on myös näissä nuorissa miehissä että he kaipaavat vanhempien miesten seuraa , joka tullut myös monen nuoren miehen suusta kuultuna . Nämä on minun havaintojani ja en osaa sanoa ja varmaan on monenlaista kohtaamista ja kohtaamattomuutta . Jospa muistettas rukoilla näiden ja koko suomen nuorison puolesta joka on kärsinyt paljon nykymenosta ja somemaailman takia . Masentuneisuus , ahdistukset ja mielenterveysongelmat ovat suorastaan räjähtäneet 2000 – luvulta , varsinkin nuorten naisten kohdalla tämä on vaikea asia . Tämän päivän nuorissa on paljon avoimuutta ja herkkyyttä ,mutta samalla haavoittuvat helpommin kuin entisajan nuoret .
Pekka,
”Sietää” on varmaan hyvä ilmaisu korkeammasta mahdollisesta yhteydestä sakramentaalisen pelastuksen ja Jumalan Hengen muuttavasta voimasta. Niiden ero on näkyvä väline, kaste, joka Jeesuksen oman esimerkin ja Hänen kasteopin mukaan on ihmisen todistus maailmalle siitä, mitä on jo tapahtunut. Jeesus sanoi Johannes Kastajalle, Matt. 3:
15 Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ”Salli nyt; sillä näin meidän sopii täyttää kaikki vanhurskaus”. Silloin hän salli sen hänelle.
Eli niin nk. Johanneksen kastee ja Jeesuksen opetus ovat yhtenevät, vanhurskautus on jo toteutunut kastetta ennen, joka toimii ulkopuolisille näkyvänä ”ratifiointina”.
Tämä lisä siksi, etten anna ymmärtää, että hyväksyisit muun kuin Lutherin asettaman pelastavan kasteen.
Se, mitä Markku H. väittää Roomalaiskirjeen tekstistä, jonka hänen mukaansa valtaosa lukijoista ymmärtää liittyvän aivan eri aikakauteen. Joten sillä ei ole mitään tekemistä tässä ajassa. Miten tuo lienee?
Paavali kirjoittaa (Room1:21) ”Vaikka he ovat tunteneet Jumalan, he eivät ole kunnioittaneet ja kiittäneet häntä Jumalana, vaan heidän ajatuksensa ovat käyneet turhanpäiväisiksi ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt.” Tässä Paavali viittaa niihin jumaliin, joita Roomassa palveltiin, toisin sanoen epäjumaliin.
Siirrytään vielä kauemmas ja aivan toiseen aikakauteen, joka liittyy Paavalin Roomalaiskirjeeseen. ”Sen tähden Jumala on heidät heidän himoissaan hyljännyt” (Room. 1:24). Tämä ei ole Jumalan puolelta pelkkää sallimista, vaan käsky. Käsky kenelle? Sen ilmaisee (2. Aikakirja 18:21–22.) Siinä Herra sanoo valheen hengelle, että tämän tulee johtaa harhaan Ahab, Israelin kuningas: ”Saat viekoitella, siihen sinä pystyt; mene ja tee niin.” Ja edelleen: ”Katso, nyt Herra on pannut valheen hengen näiden sinun profeettaisi suuhun, sillä Herra on päättänyt sinun osaksesi onnettomuuden.”
Samalla tavalla Jumala on määrännyt valheen hengen voittamaan ne, jotka jumalattomuudellaan sen ansaitsivat – ne, joista Paavali kirjoittaa Roomalaiskirjeessä. Näin Lucifer (johon luterilainen kirkko ei kuulemma viime vuosikymmeninä ole juurikaan keskittynyt) saa vallan ja käskyn Jumalalta. Jumalan käskystä valheen henki menee ja viettelee ja kaikki vaipuvat.
”Sillä Jumalan viha ilmestyy taivaasta kaikkea ihmisten jumalattomuutta ja vääryyttä vastaan, niiden, jotka pitävät totuutta vääryyden vallassa.” Älkäämme siis olko siinä luulossa, ettei Jumalan kirjoitettu sana olisi voimassa nyt ja aina maailman loppuun asti. Sitä ei muuta myöskään pastoraalinen ohje.
Kieltämättä KKO:lla ja valtakunnansyyttäjä Männiköllä on edelliseen tekstiin viitaten, kun on kyseessä vihapuhe – Mission: Impossible!
Tämänkö vuoksi Jumalan vihasta todellisuutena ei enää ”All christianity is only love” -aikakautena kirkossakaan enää puhuta vaan vaietaan?
Aika harvoin puhutaan Kristuksen takaisin tulemisesta ja siihen liittyvästä ”vähemään hempeästä” tulevaisuudennäkymästä: pelastuksen ja autuuden ohella on tulossa myös tuomio. Toki on niitäkin piirejä, jossa sitten ylikorostuneesti ovat esaktologiset ”hypoteesit” esillä. Mutta ehkäpä osin juuri siksi, koska monissa kirkoissa asia on lähes totaalisesti vaiettu. On puhuttava siitä, mistä ei voi vaieta. Tyyliseikat ovat oma pohteensa. Tuomio ja Jumalan tuomiovallat eivät ole ehkä kaikkein helpoin aihe pitää esillä nykyisessä ajassamme.
”Aika harvoin puhutaan Kristuksen takaisin tulemisesta.”
Taidetaan puhua toisella tavalla?:
3:3 Ja ennen kaikkea tietäkää se, että viimeisinä päivinä tulee pilkkapuheinensa pilkkaajia, jotka vaeltavat omien himojensa mukaan 3:4 ja sanovat: ”Missä on lupaus hänen tulemuksestansa? Sillä onhan siitä asti, kuin isät nukkuivat pois, kaikki pysynyt, niinkuin se on ollut luomakunnan alusta.”
Jukka,
Jumala on Agape-rakkaus. Hän on alusta alkaen tehnyt kaiken ”mahdollisen” ihmisen pelastamiseksi helvetiltä. Heittomerkit vahvistavat Jumalan muuttumattomuutta itseensä ja ilmoituksiinsa nähden. Tätä kuvaa 2 Tim 2:
13 jos me olemme uskottomat, pysyy kuitenkin hän uskollisena; sillä itseänsä kieltää hän ei saata.
Toistaiseksi ihmiset ovat kohdanneet Taivaan tai Helvetin kuolemassaan. Jeesuksen toinen tulemus ei ole vaikuttavuudeltaan samankaltainen, jopa ei yhtä suuri. Siksi, että jumalaton on JO tuomittu niinkuin vanhurskautettu on JO pelastettu.
Jatkoa edelliseen, että kummastakin tilasta voi luopua ennen kuolemaa!!
Jukka, siltähän tuo vaikuttaa. Tulkaa kaikki – ihan kaikki. Kaikki on pelkkää rakkautta. Taivaan Isä ei ole vihainen; tehkää mitä tahdotte, kunhan vain rakastatte tasa-arvoisesti. Myönnän, että hieman kärjistän. Se näyttää unohtuneen, että Jumala on Pyhä. Ei Hän katsonut israelilaistenkaan vaellusta läpi sormien. Olisiko Hän muuttanut toimintatapaansa? Toki on niin, että eskatologiaa voidaan myös ylikorostaa. Mutta pitäisikö siitä vaieta, että Jumalan tuomio tulee kerran?
Mielestäni on keskitytty jatkuvasti vain yhden ”vellovan / 7 vuotta loukkaavan” kysymyksen ympärille ja unohdettu Paavalin Roomalaiskirjeen 1. luvun kokonaisuus. Miksi Jumala lähetti valheen hengen viettelyksen. (Room1:22) Kehuessaan olevansa viisaita he ovat tulleet tyhmiksi ja muuttaneet katoamattoman Jumalan kirkkauden kuvan katoavaisen ihmisen kuvaksi ja moneksi muuksi. Sen tähden Jumala on heidän sydämensä himoissa hyljännyt heidät saastaisuuteen (j24) – tarkoittaen luonnollisesti kaikkea sitä, mitä synti voi pitää sisällään.
Viitaten edelliseen Paavali kirjoittaa nimenomaan kristityille (2. Kor. 12:21): ”Kunpa minun ei tarvitsisi surra monien sellaisten vuoksi, jotka ovat tehneet syntiä eivätkä vieläkään ole katuneet sitä saastaisuutta, siveettömyyttä ja hillittömyyttä, jossa ovat eläneet”, kutsuen sitä häpeäksi.
Kun Päivi Räsänen kysyi julkisesti evlut-kirkolta: ”Miten kirkon oppiperusta, Raamattu, sopii yhteen sen kanssa, että häpeä ja synti nostetaan ylpeyden aiheeksi?”, – niin siitä tuli maallisen oikeuden asia. On outoa, että valtakunnansyyttäjä katsoo asiakseen tentata sanaa – synti kolmessa eri oikeusasteessa. Kiinnostavaa. Vai onko synti ”vihapuhetta” kirkon julistuksessa ja teologiassa? Pitäisikö tuosta sanasta kenties vaieta tai ainakin harjoittaa itsesensuuria?
Kosti V., synti ei ole nyt eikä eikä vastaisuudessakaan vihanpuhetta, eikä Roomalaiskirjeen ”homopykälien” julkisesta siteeraamisesta joudu käräjätupan. Siitähän ei Päivinkään kohdalla ole kyse.
Päivin tekstistä tuli maallisen oikeuden asia, kun hän leimasi tiettyjen ihmissten henkilökohtaisen ominaisuuden häpeäksi ja synniksi ja Roomalaiskirjeen sitaatilla osoitti, keitä hän nimenomaisesti tarkoitti. Nyt Korkein oikeus arvioi, täyttääkö lausuma rikoksen tunnusmerkit.
Kuten Markku Halttunen edellä osoittaa, vakavimmat kysymykset sisältyvät Päivin kirjoittaman kirjasen lausumiin, jotka ovat sekulaaria tekstiä vailla yhteyttä Raamattuun tai yleisemmin kristinuskoon.
En ole koko prosessin aikana ottanut kantaa siihen, ylittävätkö Päivin tekstit rangaistavuuden kynnyksen.
Jorma hyvä,
Kyse on ideologisesta/maailmankatsomuksellisesta/ihmiskäsityksellisestä kiistasta. Tulkinta on maailmankatsomuksellista toimintaa. Siihenkin sallittavuuteen korkeimman oikeuden päätös tulee vaikuttamaan. Toivon, että se tuleva päätös ei tule kielteisesti vaikuttamaan Suomen julkisuuskuvaan maailmalla.
Kirkko on vaiennut siitä, mikä on klassinen kristillinen ihmiskäsitys ja perustava kokonaissanoma: synti, vanhurskaus ja tuomio.
Siihen tietenkin kuuluu Jumalan rakkaus, pyhyys ja totuudellisuus. Ei ainoastaa rakkaus aikamme toivomassa merkityksessä ja tulkinnassa.
Kyse oikeudenkäynnissä on pohjimmiltaan siitä, mikä katsotaan maassamme sallituksi ihmiskäsitykseksi. Valtakunnansyyttäjä syyttäessään argumentoi erityisesti Päiviä vastaan hänen ihmiskäsityksestään, mikä on maailmankatsomuksellis-ideologinen kysymys. Kysymys on siten Raamatun sallitusta tulkintatavasta. Ei Päivi ”ominaisuutta” synniksi ole väittänyt, vaan selleinen väite on tulkinta, joka liittyy syyttäjän omaan, olettamaan tai toivomaan ihmiskäsitykseen, jonka pohjalta hän oman tulkintansa tekee. Päivi on tätä (kyllästymiseen asti) ja korostaen tuonut esiin. Media toisin siitä vaiennut.
Olisin odottanut, että kirkko olisi asian eri puolis tuonut esille ja aidosti keskustellut asiasta myös julkisuudessa, tuoden esille eri puolia ja näkemyksiä: kirkkohan on julistautunut ”avaraksi ja moninaiseksi”.
Oikeusprosessi on muutenkin siältänyt perin outoja piirteitä ja media vääristelyjä.
Kirkko olisi voinut jättää vaikenematta kymmenen kääskyn periaatteista. Myös siitä käskystä, että yleisesti on väärin antaa ”väärä todistus lähimmäisestä” – olipa samaa tai eri mieltä hänen kanssaan. Väittämällä (asenteellista) tulkintaa totuudeksi asetutaan ajassamme suorastaan ”jumallliseen” aemaan. Tulkinnoista voidaan toki keskustella ja väitelläkin – toivottavasti kuitenkin sivistyneesti.
Ihmisten kokemia tunteita ei ole kielletty.
Samankaltaisin perustein voitaisiin väittää, että eräiden henkilöidenn esittämät väitteet ja joidenkin ”toisten” nimittelyt ”fasisteiksi” tms. ovat vihapuhetta, ”viharikoksia” ja ”kiihottamista kansanryhmää vastaan”. En kuitenkaan itse näin nyt väitä. Mutta huoleni on väärien ”todistusten” yleistyminen mediassakin.
Kirkolla olisi tehtävää myös Suomen maineen palauttamisessa: kertoa, että meillä on edelleen oikeus pitää esillä sitä, mikä on aito klassinen kristillinen ihmiskäsitys ja miten viestiä niin, että totuudesta tinkimättä tuotaisiin esille se, mihin (myös ihmis)arvomme klassisessa kristinuskossa perustuu, jättämällä lopullinen tuomiovalta kuitenkin siihen, kunnes Herramme Jeesus Kristus tulee takaisin tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.
Päivi ei ole pilannut Suomen mainetta. Sen ovat pilanneet ihan toiset tahot. Oltiinpa Päivin persoonasta tai maailman- ja ihmsikäsityksestä mitä mieltä hyvänsä.
Kirkon mainetta ei ole parantanut vetäytyminen ”kuoreensa” tai viestimällä ”ympäripyöreätä” rakkausteemaa.
Jason Lepojärvi ilmaisi viisaasti: Jumala on rakkaus, mutta Rakkaus ei ole jumala. (Iso alkukirjain R on oma tulkintani.)
Siitä olisi puhuttava, mistä ei voi vaieta.
Jorma H. Meidän kaikkien henkilökohtainen ominaisuutemme on jo sikiämisvaiheessa syntiinlankeemus (David) ja sen aiheuttamat vääristymät. Mihinkään moraalisaarnaan ei ole aihetta, sillä siinä suhteessa olemme kaikki samalla viivalla. Tämä on nähtävissä Paavalin Roomalaiskirjeessä luvussa 1, johon Räsänen viittasi ja jossa kuvataan ihmiskunnan todellinen tila lankeemuksen alaisuudessa ja Jumalan hylkäämänä.
Jos olemme rehellisiä, löydämme kaikki itsemme kohdasta Room. 1:21–32. Kaikki olemme poikenneet pois ja kelvottomiksi käyneet. Se, että alussa ”mieheksi ja naiseksi Hän heidät loi”, on saanut myös kirkon kivijalan horjumaan, lieneekö Jumalan sana totta?
Sekä käräjä- että hovioikeudessa tuomarit ovat nähneet ideologisten pyrkimysten läpi, ja väärät perusteet on jätetty huomiotta päätöstä tehtäessä. Valtakunnansyyttäjän tavoitteena on ollut kristillisen käsityksen kriminalisointi, myös vääristelemällä Räsäsen puheita.
Nyt valtakunnansyyttäjä Männikkö yrittää vielä liittää Räsäseen – homofobian, josko tuomio sitten onnistuisi. Jälkikristillinen aikamme ei tunnista eikä tunnusta syntiä. Tämä on lopputulos kun maallinen oikeus alkaa tulkita Raamatun ihmiskuvaa.
Jukka M. ja Kosti V., kyllä ymmärrän, etteivät homoseksuaalisuus tai transsukupuolisuus ihmisen ominaisuutena sisälly näkemyksenne mukaiseen ”klassiseen kristilliseen ihmiskäskitykseen”.
Toivoisin teidän puolestanne ymmärtävän, ettei oikeus käsittele sen enempää syntiinlankeemusta kuin klassista kristillistä ihmiskäsitystäkään, vaan arvioi, ovatko Päivin lausumat homoseksuaalisia ihmisiä loukkkaavia, ja jos ovat, ylittävätkö ne rangaistavuuden kynnyksen. Jo käräjäoikeus piti loukkaavina, mutta ei rangaistavina.
Valtakunnansyyttäjä Männikön hakema tuomio vaikuttaisi siihen, millä tavoin voitaisiin jatkossa julkisuudessa kirjoittaa ja puhua ylipäätään Raamatun teksteistä. Männikkö katsoo: on ”merkittävä tarve saada ohjaava ratkaisu siihen, – kuinka loukkaava ilmaisu on sallittua – uskonnonvapauden perusteella.” Lisäksi erikoissyyttäjä Mannerhovin mukaan tviittiä ”tulee tulkita yleiskielen merkityksessä eikä sillä perusteella, mitä konservatiivikristityt ajattelevat sanoista häpeä ja synti.” Pastoraalinen ohje on edellisen ottanut jo lähtökohtaisesti huomioon. Räsäsen puhetta tulee siis tulkita yleiskielen merkityksessä, kuten vaikkapa – helvetin kuustoista.
Että näin? Kuinka ”loukkaava ilmaisu on sallittua?” Nyt Paavalia on lainattu siis loukkaamistarkoituksessa? .Tämä on niin kryptistä puhetta, että tuosta voi vetää millaiset johtopäätökset tahansa. Lähtökohtaisesti Raamatun teksti ja ihmiskuva ovat siten loukkaavia. Lisäksi kaikki sensuroitavat kirjat, jotka sisältävät ”luokkaavia ilmaisuja” tuomittakoon! Jne……. Jos tuomio tulisi, se johtaisi lopulta yhtä absurdiin tulokseen, kuin konsanaan Mihail Bulgakovin romaani.
Todellakin: mikä on rikollista, tai mikä sellaiseksi määritellään.
Siitä tietenkin oikeiskiistassa on kyse siitä, saako klassisen kristinuskon mukaista ihmiskäsitystä ja klassista Raamatun ymmärtämistä pitää julkisesti esillä, siis siitä onko em. rikollista; siis, onko klassien kristillisen uskon mukainen Raamatu julistus tai näkemyksen esille tuominen ”niin kuin on kirjoitettu” rikollista.
On perin outua, että oikeudessa valtakunnansyyttäjä nimenomaisesti ”tivasi” tulkintaa ja ihmiskäsitystä, tuoden oman vasta-ihmiskäsityksensä esille.
Räsänen on toistuvasti tuonut esille näkemyksensä, jota on vääristelty niin mediassa kuin käsittääkseni oikeusprosessissakin. Epätotuuden väittäminen totuudeksi on syntiä. Ollako samaa vai eri mieltä, on oma ja erillinen kysymyksensä.
Ei tämä meidän kiistelystämme muuksi muutu. Oikeus tekee päätöksensä.
Onko se oikea, siitä varmaankin asianomaiset tuomiopäivänä tekevät oman ”raporttinsa” ja saavat vastineen.
Jukan mukaan ”Räsänen on toistuvasti tuonut esille näkemyksensä, jota on vääristelty niin mediassa kuin käsittääkseni oikeusprosessissakin. Epätotuuden väittäminen totuudeksi on syntiä. Ollako samaa vai eri mieltä, on oma ja erillinen kysymyksensä.”
Se, että Räsäsen tukijat väittävät hänen olevan syytteessä Raamatun tekstin lainaamisesta unohtaen kokonaan hänen homoseksuaaleja loukkaavan tekstinsä (viitaukset kehityshäiriöihin ja homoseksuaalisesti suuntautuneiden miesten harjoittamaan alaikäisten poikien hyväksikäyttöön) ei luonnollisestikaan ole vääristelyä 🙄.
Markku hyvä,
en ala väittelemään. Voin toki todeta, että näyttää siltä, että ”kaikki on vain tulkintaa” ja tulkintaoikeus on sitten kaikilla.
Päivilläkin on oikeus tulkintaan. Vanhaa pesuainemainosta mukaillen: ”Näyttää tulkinnalta; tämäkin näyttää tulkinnalta. Mutta mutta kun kaksi tulkintaa kohtaa, häviääkö teidän tulkintanne…?”
Mutta se, mihin viittasin, on että syyttäjä väitti Päivin sanoneen sellaista, mistä ei ole oikeudenkaan mielestä mitään näyttöä. Tulkinnat ja tulkintojen tulkinnat ovat oma kysymyksensä – todennäköisesti ilman vastauksia.
Aika monen mielestä Päivin tulkinnat ovat kuitenkin tosia. Tai sitten Päivä syytetään todellakin ajattelusta, siis ajattelurikoksesta.
Ajattelurikos on tullut esille Britaniassakin, joten eurooppalainen vapaus alkaa olla haasteellista. Sen esille tuominen ei ole ollut Euroopan maineelle hyväksi USA:ssa. Tuo brittiläinen tapaus on luku sinänsä mutta sekin liittyy asiaan, josta kirkko ja kirkot ovat meilläkin vaienneet: kysymys abortin oikeutuksesta ja ehdottomasta ihmisarvosta.
Julkisuudessa Päivi on kommentoinut kirjoitteluaan ja sanomisiaan, ja niitä ei ole otettu mediassa todesta vaan ne on väännetty tai ”unohdettu” – tai niistä on vaiettu. Loukkaavaa sekin.
Ehkäpä tuo raamattukäräjät voidaan nyt aiheena tällä erää päättää, koska siitä ei loppua tule meidän toimesta.
Ei sananvapauden kaventaminen ole myöskään Suomessa mikään ”erillinen ilmiö” – ei varsinkaan Räsäsen tapauksessa. Perustuslain takaamasta sananvapaudesta ollaan etääntymässä myös Saksassa, jossa jotkin kaupungit, kuten Baijerissa, haluavat määrätä etukäteen – puhekieltoja henkilölle – pelkästään sillä perusteella, että tämä saattaa ehkä sanoa jotain, mikä voisi olla lainvastaista. Perässäkö tullaan?
Pertti Salolaisen mukaan Räsänen antaa Suomesta kuvan banaanivaltiona, ja hän ehdottaa median selvittävän, kutsuiko Räsänen itse itsensä Yhdysvaltoihin uskonnollisten kontaktiensa kautta. Voisiko asia kuitenkin olla päinvastoin?
Suomea oikeusvaltiona kyseenalaistavaa on pikemminkin se, että valtakunnansyyttäjät jahtaavat ”luotettavan” median avustuksella Räsästä oikeudesta toiseen ja etsivät perusteita kaventaa muidenkin kansalaisten sananvapautta ja demokraattisia oikeuksia. Onko syytä olla huolissaan siitä, että sananvapauden kaventamispyrkimykset ovat eräs – Euroopan yhteinen arvo?
Ihminen on mielenkiintoinen otustyyppi.
Me toki loukkaannumme vääryydestä ja ”varsinaisista” loukkaukista – tahallisista tai tahattomista – tai vain omista tulkinnoistamme toisten sanomisiin ja kirjoittamisiin – ellei peräti katseisiinkin.
Mutta loukkaannumme yhtä usein myös totuudesta. Vaikka vain Totuus tekisikin meidät vapaiksi. Myös ei-niin-miellyttävältä ensin tuntuva sellainen.
Lienko se yksi syy siihen, miksi kirkoissa vaietaan monistakin asioista. Totuus ei usein ole meitä miellyttävää, ja me loukkaannumme siitä, että emme itse voi totuutta määrätä. Totuus on ja pysyy totuutena. Tunteistamme huolimatta.
Lienee tieteellisestikin osoitettu, että tunteet meitä enemmän ohjailevat kuin looginen ajattelu – vaikka olemmekin olevinamme ”viisas ihminen” -oliotyyppi.
Kirkoissa ei uskalleta kertoa, että meidän on luotu – olipa luominen sitten tapahtunut tavalla tai soisella. Luomisesta tai Luojasta tunnutaan vaiettavan.
Jos taas vartija näkee miekan tulevan, mutta ei puhalla pasunaan eikä kansa saa varoitusta, ja miekka tulee ja ottaa pois jonkun sielun heistä, on hän otettu pois synnissänsä, mutta hänen verensä minä vaadin vartijan kädestä.
Hes 33:6
Autuaita olette te, kun teitä minun tähteni herjataan ja vainotaan ja kun teistä valheellisesti puhutaan kaikkea pahaa. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä palkka, jonka te taivaissa saatte, on suuri. Niinhän vainottiin profeettojakin, jotka elivät ennen teitä.
Te olette maan suola. Mutta jos suola menettää makunsa, millä se saadaan suolaiseksi? Ei se kelpaa enää mihinkään: se heitetään menemään, ja ihmiset tallaavat sen jalkoihinsa.
Mat 5:11-13
Me Luterilaiset puhumme perisynnistä ja Vapaatsuunnat Raamatullisesti ”lihasta”. Keskustelun selkeyttämiseksi voisitteko kertoa mikä ero näiden kahden välillä on?
Toiset kieltävät synnin asuvan lihassa ja eivät tarvitse jatkuvasti syntientunnustamista , esim. Jumalanpalveluksissa . Eivät usein puhu myöskään armosta tämän tähden . Ja toiset uskovat synnin asuvaisena ihmisessä ja tarvitsee jatkuvasti parannuksen armoa ja Kristusta jonka kautta uskotaan hyvän elämän ja voiman tulevan elämään . Toinen näkee jatkuvan taistelun lihan ja hengen välillä ja toinen taas ei jäsennä kahta erilaista voimaa joka näyttäytyy opetuksessa ja julistuksessa hyvin selvästi . Tämä liittyy suurelta osin Roomalaiskirjeen ymmärrykseen .
Edelliseen vielä uskonopin ymmärrys pohjautuu monella tunnustuksiin mitä kirkolliskokoukset ovat julistaneet alusta asti ja sitä oppia selitetty yksinkertaisesti , vapailla suunnilla on uskon ymmärrys syntynyt reformaation jälkeen ja aina 1900 luvulla esim helluntailaisuus . Osin he yhtyvät tunnustuksiin muttei kaikilta osin . Nykyään on kuitenkin selvää liikenhdintää ja muutosta lähemmäksi näitä tunnustuksia . Se näkyy hyvin opin korjaamisen muutoksissa esim. ehtoollisen kohdalla ja helluntaikirkon myötä teologian opiskelu on lisääntynyt . Yksilötasolla eroja voj olla vaikka kuinka paljon käsityksistä johtuen onko opetus yhtenäistä . Elämme vahvaa murrosta kristillisellä kentällä ja emme tiedä mikä lähentyy ja mikä loittonee lopulta . Suomen kansankirkon tapahtumat vaikuttaa moneen Suomessa , vaikka en usko että siellä sisällä olevat ovat uskopuhdistajia , kuten eräs herätysliikejohtaja lausui .
Oma käsityksenin on, että ns. vapaissa suunnissa on ”perinteisesti” korostunut se tai senkaltainen puoli kristillisyydessä, mistä ns. valtakirkkokunnat ovat paljolti vaienneet. Kun kansankirkko puhuu ”viisaiden ja yliopisto-oppineiden suulla” lähinnä vain armollisuudesta, vieläpä armollisuuden (”kaiken”) hyväksyvässä merkityksessä, ja armosta ilman lain saarnaa (kunhan ”suvaitaan” ja kadutaan kolonialismia ja ympäristön riistoa ym.), on vapaissa suunnissa tullut tavaksi korostaa uskoontuloa, kääntymystä ja parannusta ”ilman tohtorititteleitä”; joskus ehkä jopa lakihenkisestikin. Viime aikoina on armonkin osuus lisääntynyt saarnoissa tai puheissa myös vapaissakin suunnissa.
Keskinäinen diskuteeraus ja toisilta oppiminen voisi tehdä ja lienee tehnytkin ihan hyvää kummallekin.
Jotkin oppikysymykset ovat pohde sinänsä. Osin niissäkin voi olla taustalla myös tietyntyyppisistä asioista vaikeneminen ns. kansankirkoissa.
Timo,
On totta, että ”kristillisellä” kentällä koettiin murroksena mm. ”uudelleenkastajat”, joita tänään edustaa mm. ei-sakramentalismi. Eli luetaan Kirjoituksia eikä Augustinus-Luther opinmuotoa.
Epäraamatullisuus on lievimmillän kehällisten asioiden vatkausta.
Helluntaikirkon myötä on alettu suorittamaan teologisia oppiarvoja, joita Suomen oloissa saa vain tiedekunnasta, joka opettaa ”kaste-pelastaa” oppia sekä viikottaista synneistä puhdistumista ”eucaristisella” metodilla. Eli on kysymys sakramentalismista, jota Raamatusta ei löydy.
Niin muotojumalisuudessa kuin kirkollisen sateenvarjon alle järjestäytyvässä nk. helluntalaisuudessa syrjäytyy Ohjekirjan välttämättömyys. Eli yhä enemmän löytyy jumaluuksista oppineita (teologeja) jotka eivät ole todella koko Raamattua lukeneet. Päivittäisiksi ohjenuoriksi on tullut lähes pelkästään kirkkoisien kirjoitukset. Tälläkin foorumilla on perustutkinnon suorittanut pappi, jonka julistus- ja vastaus- puheenvuorot ovat pelkkiä copypastauksia sakramentalististen kirkkoisien tekosista.
Luther tuli uskoon, mutta menestyäkseen ajallisesti hän turvautui paavin kasteoppiin, jumalattomien vallanpitäjien kanssa tekemästä yhteistyöstä.