Kristikunnan historiassa uskonpuhdistuksen jälkeiset ajat 1500 luvun lopulta -1700 luvun alkuun olivat oikeita runsauden sarvia tuottamaan erilaisia uskonkäsityksiä . Yksi vaikuttavampia henkilöitä on ollut
August Hermann Francke, Saksalainen teologi ja pedagogi , jonka oppikäsitys armonjärjestyksestä on hyvin laajalle levinnyt myös pietistisen liikkeen ulkopuolella . Se levisi metodikirkkoon ja vapaiden suuntien oppikäsityksiin . Ja rantautui myöhemmin myös meille Suomeen moneen herätysliikkeeseen . Suomessa sitä vauhditti kirjallisuuden laajeneminen hengellisellä rintamalla . Francken käsitys armonjärjestyksestä on vahvaa myös luterilaisiksi itseään tuntevaksi piireissä ja tietysti sen vaikutukset näkyvät vapaa kristillisyydessä selvemmin , jonka omaksuivat 1600- luvun jälkeen syntyneet kristilliset liikkeet. Sen ajattelun oli helppo kytkeytyä moniin kristillisiin oppisuuntiin , missä oli jo kasteen ja ehtoolisen merkitys muutettu ja missä nähtiin myös kirkollinen virkapappeus , joka synnyttää ajatuksen kääntymisestä tekemisen suuntaan ennemmin kuin nöyrytymisen suuntaan . Mikään oppi ei ole syntynyt tyhjiössä eikä pyörää voi ns keksiä uudelleen vaikka siihen tulisi virheitä niin pyörä pysyy pyöränä . Francken vaikutus on syvälle iskostunut käsitys armonjärjestyksessä jossa määritellään aikajärjestyksessä tapahtumat kääntymys tuli näkyä ennen uskoa ja pyhitys tuli seurata uskosta . Se oli portaittain etenevää ja piti tunnistaa eri vaiheet , joka johti uskonelämän tarkkailuun omassa ja toisten elämässä ja lopulta uskonkohde siirtyi tarkkailemaan Kristuksen sijasta omaa itseään . Siitä nousi myös tarve todistaa omaa uskoa ja väistämättä se johti myös lakihenkisyyteen . Alun pietisessä liikkeeessä oli enemmän luterilaisuuden sydänääniä , mutta kuten yleensä uudet ajatukset muovaavat uskonkäsitystä. Kaikkihan sanovat kristillisissä kirkoissa ja liikkeissä että oppi suoraan Raamatusta , myös ne liikkeet ja suunnat jotka eivät ole uskonoppia määritelleet tarkemmin , mutta heilläkin on perintönä tietyt dogmit jotka helppo tunnistaa julistuksesta vaikka niitä ei ole kirjattu ylös . Tästä usein johtuu erilaiset raamatun tekstien tulkinnalliset erot myös , kun focus ei ole Kristuksessa vaan itsessä . Henkilökohtaiset motiivit myös usein kumpuavat tästä ajattelusta vaikka ihminen ei itse sitä tiedosta . Joskus siitä henkilökohtaisesta todistuksesta tulee tärkempää kuin todistus Herrastamme . Tämä ajattelu sopii ihmisen loogiseen ajatteluun hyvin kun kiipeämme portaitakin yksi kerrallaan , kuitenkin Jumallisiin totuuksiin ei voida aina soveltaa porrasteoriaa, Alunperin armonjärjestys nousi kysymyksestä miten Jumalan ilmoituksesta kumpuava rakkaus ihmisen pelastukseksi kokonaisuudessa omistetaan.Tarve armonjärjestykselle liittyy vastineeseen katolilaisille , jotka uskonpuhdistuksen jälkeen korjailivat oppiaan 18 vuoden ajan josta Trenton kirkkolliskokouksess a julkistettiin suurimmat päätelmät ja muutokset . Seuraava lainaus luterilainen .net sivulta :
Oppi kiinnitti huomion Jumalan armotekoihin ihmiselle ja ihmisessä, ei vain taivaan tuomioistuimessa.
Opin tarkoituksena oli selittää johdonmukaisesti ja teologisesti eritellen, mitä ihmiselle tapahtuu, kun hän tulee pelastuksesta osalliseksi. ”Armonjärjestys” sana viittaa järjestykseen, jota Pyhä Henkinoudattaa armahtaessaan yksityisen ihmisen. Kysymys ei kuitenkaan ollut niinkään ajallisesta järjestyksestä, vaan pikemminkin pelastuksen Jumalallisesta syy-seuraus suhteesta: Jumala aukaisee silmämme, me näemme. Jumala avaa korvamme, me kuulemme. Pelastuminen on yksin Jumalan työtä ja tekoa. Pelastuminen on kokonaisuus, mutta se voidaan eritellä myös yksittäisiin pelastustapahtumiin. Armonjärjestysopissa pelastustapahtumat eriteltiin seuraaviin osiin: kutsu, valaistuminen, kääntymys, uudestisyntyminen, vanhurskauttaminen, pyhitys, uskon säilyminen, uudistuminen ja kirkastaminen.Tämä on mielestäni osoitus siitä kun Jumalan sanan keskipiste Jeesus Kristus muuttuu , niin uskoon tulee erilaisia painotuksia jotka ohjaa uskon kohteesta poispäin . Esimerkkinä Calvinin erilaiset näkemykset vaikutti lopulta harhaoppiseen uskonsuuntaukseen . Reformoidut baptistit edustaa Suomessa tätä suuntausta . Niin voi olla raamatullistakin opetusta mutta jos enneltamääräämisoppi sanoittaa uskoa että toiset on valittu kadotukseen niin siitä selvä johtopäätös että ei tiedä kuka on valittu ja kun Jeesus ei kuollut kuin vain valittujen puolesta niin ei voi olla varma saako synnit anteeksi . Frans Piper sanoittaa pelastusvarmuutta : kun uskot evankeliumin niin saat uskoa pelastukseen . Erilaiset uskonkäsitykset tuovat hajuja ja makuja seurakuntaelämään ja se aitous ihmisten väliltä heikkenee Jumala tietysti tahtoo että ihmisten erilaiset persoonallisuudet saisivat kukkia seurakuntaelämässä. On vain yksi ratkaisu eli Kristus on korotettu ja armahdetut syntiset yhteisessä uskossa ylistävät Herraa . Raamattu puhuu Kristuksen tuoksusta ja se on tietysti rakkautta . armoa ja totuutta mitä hän on . Katsomme eri kristillisyyttä meidän omien kokemuksien kautta tietysti , mutta usein katse on ihmisissä ja yksikin ihminen joka edustaa tiettyä kirkkokuntaa tai suuntausta ja töpeksii tai on meitä kohtaan epämiellyttävä niin usein menee koko kirkko tai liike sen maineen mukana . Viisaus ja tieto on kätketty yksin Kristukseen ja avautuu meidän häviöiden, menettämisien , onnettomuuksien ja vaikeuksien kautta . joissa me syntisinä olemme toivottomia ja tunnemme kurjuutemme , joissa me mietimme syyllistäen itseämme ja tunnemme epäonnistuneemme elämässämme pahoin ja kuitenkin se tie on annettu ja sallittu Jumalalta , jonka kautta armo , totuus meille kirkastetaan . Ristin tie vie kuolemisen kautta tuntemaan Kristusta paremmin . Siksi katseemme ei tulisi kääntyä pois Kristuksesta .
Blogi tietysti sisältää lainatun tekstin lisäksi omia havaintoja ja päätelmiä uskonopin kehityksestä , ihan vapaasti oppineet ja kuka vaan voi tuoda omia käsityksiä opiksi ja ohjeeksi ja erilaisia näkemyksiä asian tiimoilta .
Tässä blogissa mainitaan Franz Pieper. Laitan tähän erään sitaatin häneltä.
Kysymme, kenelle Jeesuksen verellään hankkima armo oikein kuuluu? Dogmaatikko Franz Pieper (1852-1931) vastaa: ”Sitä, kuinka välttämätöntä on, että armo on ilman muuta yleinen, ei ihminen tajua niin kauan kuin hän vielä ei ole sydämessään saanut kokea omantunnon kauhuja. Todellisessa synninhädässä (terrores conscientiae) ei ole lohtua mistään muusta kuin armosta, joka rajoituksetta koskee kaikkia syntisiä kuuluen yhtä hyvin ryövärille kuin Pietarille, portolle yhtä hyvin kuin pyhälle Neitsyelle, kuten Luther asian sanoo.”
Kristillinen dogmatiikka, s. 598, SLEY, 1961.
Näin se on ja Jumala antaa meille niin synnintunnon kuin uskonkin , uskonopin ”mausteet helposti sitten perimme siitä hengellisestä yhteisöstä missä olemme tai synnymme siihen .
Tässä Mika viittasi Franz Pieperiin. Pieperillä oli pelastuksen suhteen vain yksi hallitseva näkökulma. Pieper opettaa, että Jumala on iankaikkisuudessa valinnut tietyt ihmiset pelastukseen. Pieperin mukaan usko ei ole valinnan syy, vaan valinnan seuraus ( joka siis realisoituu ajassa, armovälineiden kautta) Näin ollen predestinaatio on luterilaisuuden kantava oppi, oli sitten kysymys vanhurskauttamisesta tai pyhityksestä, armovälineistä ja jne.. se läpäisee kaiken.
Valitseminen on Pieperille ”pelastuksen säädös”, joka koskee vain ”tiettyjä henkilöitä” (lat. certae personae), eli niitä, jotka Jumala on armossaan päättänyt pelastaa ja vapauttaa sidotusta tahdosta. Pieper ei luonut tätä oppia tyhjästä, vaan hän selittää ja puolustaa luterilaisten tunnustuskirjojen Yksimielisyyden ohjeen 11. artiklaa.
Kun Pieperiltä kysyttiin Miksi jotkut, muttei toiset? Tämä on se kuuluisa kysymys, johon Pieper kieltäytyy vastaamasta.
Franz Pieperin ja Missouri-synodin suhtautuminen predestinaatioon ei ollut pelkkää sisäistä akateemista pohdiskelua, vaan se aiheutti yhden luterilaisen kirkkohistorian suurimmista ja katkerimmista opillisista taisteluista, jota kutsutaan nimellä Predestinaatioriita (Election Controversy tai Gnadenwahlstreit). Amerikan ja Euroopan luterilaiset syyttivät häntä ja Missouri-synodia ”kryptokalvinismista” (salakalvinismista).
Tämä johti siihen, että suuret luterilaiset kirkkokunnat, jotka olivat juuri olleet yhdistymässä, ajautuivat välirikkoon. Yhteys katkesi vuosikymmeniksi ja haavat näkyvät Yhdysvaltain luterilaisuudessa vielä tänäkin päivänä. Historiallisesti tämä riita ei ole loppunut koskaan. Tämä ”predestinaatioriita” (Gnadenwahlstreit) oli niin repivä, että sen seuraukset näkyvät suoraan nykypäivän kirkkokartalla, myös Suomessa.
1880-luku ja sen jälkeen, luterilaisuudessa Amerikassa tuli, näkyi suuri repeämä johtuen Pieperin tulkinnasta.
Ennen Pieperin ja hänen edeltäjänsä Waltherin tiukkoja linjauksia Amerikan luterilaiset olivat yhdistymässä suuriin kattojärjestöihin. Riidan myötä Missouri-synodi jäi yksin: Monet muut synodit (kuten Ohio ja Iowa) erosivat yhteistyöstä, koska ne pitivät Pieperin oppia liian kalvinistisena. Lisäksi nämä riidat menivät perhetasolle. Seurakuntia halkesi kahtia, ja pappeja erotettiin virasta sen perusteella, kannattivatko he ”yleistä valintaa” vai Pieperin ”erityistä valintaa”.
Tässä oli Pieperin anti kristikunnalle. Hän kyllä loogisesti seuraa luterilaista tunnustusta joka taas seuraa katolista Augustinusta ja hänen valinta oppiaan. Nämä kaksi erillistä käsitettä on siis syytä muistaa. Vallitseva prinsiippi on 2.
1. Armotahto: Jumala haluaa vakavasti, että kaikki ihmiset pelastuvat.
2. Erityinen valitseminen: Vain uskovat on ”valittu” pelastukseen ennen maailman perustamista.
Samin kommenttiin ! Luterilaisuus on tietysti silmätikkuna monessa suhteessa sen tarkankin opin määrittelyn suhteen ja toisaalta monen tunnetun teologin tutkimuksien suhteen joilta löytyy kirjallista tuotantoa . Katolilaisuus muutti oppia uskonpuhdistuksen jälkeen tietyissä asioissa ja pyrki palaamaan juurille . Ordodoksioppi on laajempi käsitys ja sillä ei ole suuria teologeja nykyaikana joiden lausuntoja voidaan ruotia ja kaikki ristiriidat siinä kirkossa ovat hyvin sisäisiä ongelmia . On myös tarkoituksenmukaista sanoittaa oppia joidenkin lausuntojen ja teologien kirjoitusten perusteella . Tunnustuskirjat ovat luterilaisille kooste opin sisällöstä ja sieltä ei löydy salacalvinismia . Kristuksessa saamme uskoa pääsevämme lepoon ja Piperin lausunto :Kun uskot evankeliumin olet autuas .
Lihassa ollessa Jeesuksesta kerrotaan että itki ja sääli ihmisiä ja myös uskon nähdessä auttoi ihmisiä Mutta lepyttäminen tarkoittaa ensisijaisesti mitä Sami kirjoitti . Tuomioita Jumala ei muuta vaikka on rakkauden Jumala armossaan Kristuksen tähden . Siksi emme voi rukoilla pelastusta kuolleiden puolesta jotka ajasta ovat siirtyneet jo ikuisuuteen .
Timo kirjoittaa; ” Kristuksessa saamme uskoa pääsevämme lepoon ja Piperin lausunto :Kun uskot evankeliumin olet autuas .”
Valitettavasti tämä juuri Pieper torjuu. Timo käyttää väärin ko. lausuntoa, se on nähtävä yhteydessä Pieperin edustamaan ennalta valittujen pelastukseen, jolloin lausumaa käytetään oikein. Pieper korostaa, että vaikka Jumalan armotahto on yleinen (koskee kaikkia), valitseminen (predestinaatio) tarkoittaa Raamatussa aina vain niitä, jotka todella pelastuvat. Ja tämä on päätetty ennen maailman perustamista.
Samille , ongelma ei ole Raamatun sanassa eikä tunnustuskirjoissa vaan ihmisjärjessä .Kun käsitellään saman aikaan ihmisen pelastusta ja Jumalan ennaltatietämistä niin toiseen meillä ei ole pääsyä . Jumala tietää ennalta ketkä pysyvät uskossa loppuun asti mutta me taas tiedämme että valinta on Kristuksessa . Siksi uskoville tämä kysymys ei paljoa puhuttele , koska siinä on se yksi sana : Kristuksessa ja toiseksi se eletty elämä todistaa sitä että pysymällä hänessä pääsee perille . On jopa väärin käyttää mielestäni sanaa valittu ilman sitä tärkeintä osaa eli valittu Kristuksessa . Ei ole opin puute vaan uskon puute jos epäilee olenko valittu jos uskon evankeliumin ja tahdon pysyä uskossa loppuun asti .
Luterilainen Missourisynodi määritteli vuonna 1932 julkaistussa Brief Statement-asiakirjassa, (jolla
on ollut tunnustuksellisessa luterilaisuudessa laajempaakin merkitystä), armovalitsemusta
koskevan opin nasevassa muodossa näin: ”Armovalitsemuksella ymmärrämme tätä totuutta: Jumala
on kaikki ne, jotka täällä ajassa yksin Jumalan armosta, Kristuksen tähden ja armonvälineiden
vaikutuksesta tulevat uskoon, vanhurskautetaan, pyhitetään ja säilyvät uskossa loppuun asti, jo
iankaikkisuudesta aivan samasta syystä, nimittäin armosta, Kristuksen tähden ja armonvälineitä
käyttäen, varustanut lahjoillaan: uskolla, vanhurskautuksella, pyhittämisellä ja uskossa säilymisellä.”
Timo ( Luterilainen Missourisynodi määritteli vuonna 1932 julkaistussa Brief Statement-asiakirjassa,) tuo on ihan linjassa predestinaatioon nähden ja sitä kautta ymmärrettynä.
Asiakirja kohta 35 kuvaa asian näin. Jumala on iankaikkisuudessa valinnut pelastukseen tietyn määrän henkilöitä” (a certain number of persons).
Tämä tarkoittaa, että valinta ei ole vain yleinen kutsu, vaan Jumalan konkreettinen päätös koskien yksittäisiä ihmisiä.
Jumala ei ole valinnut ketään etukäteen helvettiin. ”Jumala tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.” (1. Tim. 2:4). ”Jumalan hyvyys vetää sinua (eli kaikkia) parannukseen.” (Room. 2:4). Jumala ei ole ristiriitainen itsensä kanssa. ”Mitä siis sanomme? Ei kaiketi Jumalassa ole vääryyttä? Pois se!” (Room. 9:14).
Koska Jumala on Kristuksessa sovittanut ja lunastanut eli ostanut vapaaksi koko maailman, niin hän tietenkin tahtoo kaikkien pelastuvan. Kaikki eivät vain tätä usko ja se on heidän oma syy, jos joutuvat kadotukseen.
Isä on Kristuksen tähden lepytetty, myötämielinen ja suosiokas.
Martti Luther, Galatalaiskirjeen selitys, s. 190, SLEY, 1957. Suosiokas tarkoittaa varmaankin suosiollista.
Mika kirjoittaa; ” Isä on Kristuksen tähden lepytetty, myötämielinen ja suosiokas.”
Idän teologiassa korostetaan, että Jumala on muuttumaton ja olemukseltaan Rakkaus. Jumala ei ole ihminen, joka vaihtaisi mielialaansa suuttumuksesta suosioon. Jumalan olemuksessa ei ole vaihtelua. Kun Raamattu puhuu Jumalan ”vihasta”, ortodoksinen eksegeesi näkee sen usein antropomorfismina – eli inhimillisen kielen tapana kuvata sitä, miltä Jumalan pyhyys tuntuu ihmisestä, joka on kääntynyt pois valosta.
1. Joh. 2:2: ”Hän on meidän syntiemme sovitus (hilasmos)…”
Room. 3:25: ”Jumala on asettanut hänet sovintouhriksi (hilasterion), uskon kautta hänen vereensä.”
Läntisessä teologiassa (erityisesti Anselm Canterburylaisesta lähtien) tämä on usein tulkittu niin, että Kristus tyynnytti Isän oikeudenmukaisen vihan. Ortodoksisessa ajattelussa painopiste on toinen: Kristus ei sovita Isää ihmisen kanssa, vaan ihmisen Jumalan kanssa.
Jumala ei siis ole vihainen tyranni, joka pitää lepyttää uhrauksella. Jumala on Rakkaus, joka itse ”uhraa itsensä”, jotta me voisimme palata Hänen yhteyteensä. ”Lepytetty” tarkoittaa sitä, että Kristuksessa väliseinä (synti ja kuolema) on poistettu, ja tie Isän luo on auki.
Sovintohan tarkoittaa sitä, että kaksi keskenään vihamielistä tahoa sovitetaan keskenään. Kyllä Raamattu puhuu myös Jumalan vihasta esim: ”Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä; mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole elämää näkevä, vaan Jumalan VIHA pysyy hänen päällänsä.” (Joh. 3:36).
Koko maailma on sovitettu. Esim. 2. Kor. 5:19. Mutta se, joka hylkää Jeesuksen, joutuu lopulta kokemaan Jumalan vihan helvetissä.
Sami, vähän erikoista, kun siteeraat 1. Joh. 2:2, niin jätät pois jatkon sovituksesta: ”eikä ainoastaan meidän, vaan myös koko maailman syntien.”
Mika kirjoitat; ”Sovintohan tarkoittaa sitä, että kaksi keskenään vihamielistä tahoa sovitetaan keskenään.”
Jumalahan ei ketään vihaa. Jumalassa ei ole sellaista käsitettä kuin viha. Viha ei kuulu Jumalan olemukseen. Jumala ei ole myöskään tehnyt ihmiselle mitää vääryyttä tai pahaa. Jumala ei myöskään ole luonut helvettiä.
Lieneekö niin, että pelkkä forenssinen julistus taivaan tuomioistuimessa riittäisi ilman minkäänlaista subjektiivista ulottuvuutta ihmisessä – omistettuna lähinnä Kantin “puhtaalla järjellä”. Sellainen jää helposti pelkäksi totenapitämiseksi ilman todellista muutosta ihmisen sydämessä.
Vanhurskautetun täytyy myös vakuuttua siitä, että hänet on todella armahdettu, ja kokea henkilökohtaisesti yhteys armahtajaansa. Tämän voi liittää pietismiin, mutta se oli myös Lutherin kokemus. Hän ei päässyt siihen skolastisen filosofian avulla, eikä löytänyt itsestään rakkautta Jumalaan.
Mikä on se ahdas portti, josta Raamattu paljon puhuu? Kun syntinen tulee synnin tuntoon ja huomaa rikkoneensa kasteen liiton – Jumalan nuhdellessa häntä omassatunnossa – hän on tässä tilassa ikään kuin – helvetissä. Mutta juuri tässä tilassa, kun tunnustamme syntimme, saamme myös sisällisesti kokea, (joka ei ole tunne) Jumalan anteeksiantamuksen – sen, että meillä on armo ja lapsen oikeus. Lisäksi lapsen oikeuteen kuuluu risti ja huomaamme myös sen, kuinka työlästä on alentua ristin tielle ja filosofialle kauhistus.
Vanhurskauttaminen seuraa katumusta, mutta ei niin, että se olisi katumuksen aikaansaannos. Katumus ei ole vanhurskauttamisen vaikuttava syy, vaan armo. Kasteen liitossa joko pysytään ja syvennytään Kristuksen tuntemisessa tai sitten se tapahtuu muulla tavalla – yksin Jumalan suuresta armosta kuitenkin.
Kiitos kommentista Kosti , sitä tietysti arvostellaan luterilaisuutta kohtaan että vanhurskauttamista pidetään lain kaltaisena julistuksena . Kuitenkin Jumalan sanan kautta löytyy tekstejä kuinka Jumalan puolelta asiat lupauksissa on . Vaikkapa teille on tänään syntynyt vapahtaja , joka ei sisällä vaatimuksia eikä ihmistekoja .Ja myös Hebralaiskirjeessä kirjoittaja puhuu tästä päivästä jonka Jumala on määrännyt pelastuksen päiväksi , emme elä eilistä eikä huomista .Usko myös aina synnyttää tunteita ja tekoja , Sanan tulisi olla opettajana , että tiedämme olevamme oikealla tiellä ja emme etsi tietä siis omista tunteista ja järjestämme ja elämä tuottaa aina tunteita kun osaamme vaan niille löytää merkitystä . Moni on jälkeenpäin vasta tajunnut Jumalan johdatusta ja sallimusta vaikka elämä näyttäytynyt täysin päinvastaiselta tieltä . Ihminen käy prosessia vaikeuksissa ja kun se kiroaa ettei kärsimys jalosta mitään niin vuosien ja aikojen päästä hän kokee ne siunaukseksi. Siksi kehoitus kulkea toisen rinnalla itkuissa ja iloissa, monesti ihminen tietää mutta se vaatii Jumalan työtä että voi sen hyväksyä omalle kohdalleen missä syvyyksissä ja liemessä oman tahtonsa kanssa . Katumuksessa on hyvä huutaa : Herra armahda minua! Siinä mielen ristiriidassa jossa sotii liha ja henki toisiaan vastaan . Meni vähän ohi sektorin kenties juttu. Ihmisjärjellä , kantin ajattelun mukaan ei asiat kirkastu vaan lapseudessa ja tie kirkastuu sanan mukaan uskovalle , ainakin niin saadaan uskoa että meille näin käy , vaikka menneen elämän vaiheita ei voi aina sanoittaa tietävästi tarkkaan Kärsimyksien kautta tie kirkastuu .
Itseäni on siunannut monesti ”Autuas ihminen” ilmaus Raamatussa. Kun ymmärtää, että Jumala on minut pelastanut ja pyhittänyt Kristuksessa, niin olen saanut ikäänkuin Jumalan oman todistuksen ja vahvistuksen, että olen ”otollinen” vaikka olen itsessäni syntinen. Elän Totuudessa, tunnen itseni ja tiedän mitä ihmisessä on ja Kristuksen ja Raamatun Sanan kautta tunnen myös pelastajani. Ihminen voi ja tuleekin saada Pelastus varmuus Jumalan Armon kautta Kristuksessa.
Uskallus ja rohkeus olla ja elää Jumalan lapsena, perustuu Jumalan tekemään työhön maailmassa ja seurakunnassa. Yksittäinen Kristitty elää Jumalan Sanan varassa, eikä omassa järkeilyssä. Tätä ei maailma käsitä, ja siksi eksyy monissa, kun se etsii vastauksia ihmisestä itsestään…
Jumalan Sanan varmuus ja Jumalan lupaukset ovat se Kallio, jolla voi seistä, vaikka maailma näyttää joskus sortuvan ympärillä. Jumalan Lahjoittaman Uskon kautta ihminen voi oppia mitä Jumalan Armo on… Itseensä ei voi ihminen luottaa, sen tulee oppimaan ensimmäisenä, kun joutuu Pyhän Hengen oppilaaksi.
”Uskon kautta otettiin Eenok pois, näkemättä kuolemaa, ”eikä häntä enää ollut, koska Jumala oli ottanut hänet pois”. Sillä ennen poisottamistaan hän oli saanut todistuksen, että hän oli otollinen Jumalalle.” Hebr.11:5
Niin kyllä se on armoa että saada tuntea tässä ja nyt autuaaksi itsensä Kristuksen tähden . Ja uskon että armon suuruus vaan suurenee mitä enemmän ja kauemmin saa kokea armahdusta uudelleen aina vaan . Elämä siirtyy aina lähemmäksi tätä päivää tässä ja nyt , joka oli nuorempana vaikeaa . Ehkä Jumala tappaa meidän unelmia , joiden kautta pyrimme elämään jo tulevaisuutta . Ja myöhemmin näämme ne unelmat turhiksi kun armossa meille on kaikki jo tässä ja nyt . Uskon että jokaiselle kristitylle käy niin että opitut asiat ja oma osuus uskoon kutistuu ja Jumalan pelastusteot suurenevat ja laajenevat hänen rakkautta ihmetellessä .
Armonvalintaan Kristuksessa raamatun kohtia vaikka se ei nyt ole blogin aihe :
Ef 1:3 -5
11:3
Room.8:8-30
Room. 11:5:7
2 Tim. 1:9
1 Piet. 1:1-2
Apt 13:48
Näihin luterilainen tunnustus nojaa Jumalan srmovalintaan. Ja kaikki kohdat puhuvat Jumalan päätöksestä ja ennaltatietämisestä ja se on sidottu Kristukseen kuten kaikki kristinuskossa . Laita ihminen noihin tai järki niin olet ulkona kuin lumiukko . Asia voi tuntua vaikealta vaikka se on mielestäni helppo käsittää uskossa . Voi Jumalan kanssa painia ja mennä asian kanssa solmuun ja voi joutua puolustelemaan asiaa joka ajattelee erilailla , mutta oikeasti jos uskovalle opetetaan Jumalan armo Kristuksessa ja ristinsovitustyö ja elää armosta ja saa kokea Jumalan armoa ja hyvyyttä niin ei luterilainen tai kukaan muukaan kristitty epäile etteikö Kristuksessa ole pelastus ja silloin armonvalinta on kuten Raamattu sen todistaa monin paikoin .
Sami kommenttisi osoittaa sen että Jumala ei tietäisi kuka pelastuu . Aikaan sidottu järki ei anna vastausta vaan Jumalan sana . Jumala on tietysti määrännyt kuka pelastuu ja kuka ei ja vastaus löytyy keskimmäiseltä ristiltä , kelpaako se ja merkitseekö se mitä ihmiselle? Kristukseen sidottu ja kätketty iankaikkinen elämä yksin . Ei noista raamatunkohdista kukaan voi tulla muuhun johtopäätökseen ja asiaan lähestyminen tulee lähteä kirjoituksista käsin . Tee Sami noista Raamatunkohdista erilainen ja yhtenäinen tulkinta joka on erilainen kuin tunnustuskirjat asian ilmaisee . Mielenkiinnolla odotan ja myöhemmin illalla ehdin kenties vastata . Tämä on kuin jatko- osa edelliseen blogiini 😅
Timo kirjoitat; ”Jumala on tietysti määrännyt kuka pelastuu ja kuka ei”. Luterilaisuudessa ei ajatella näin, perinteisesti tuo on Calvinistinen näkemys.🙂
Älä katko lausetta , sillä se jatkuu tietysti Kristuksessa joka on koko asian ydin . Kyllä luterilaisuus määrittelee Jumalan valinnan Kristuksessa ja on varma ja sitoutunut yksin siihen . Kalvinismi määrittelee jo meidän ajassa lukittuna että toiset joutuu helvettin joka sotii Jumalan sanaa vastaan . Evankeliumia ei kannattas edes viedä eteenpäin ja tehdä mitään ja elää kuten kukin tahtoo kun ei voi vaikuttaa kukaan siihen . Päätös on siis Kristus .
Timo, ei nyt varmaan kukaan ajattele, että pelastus oli lutherissa. Jumala ei ole kuitenkaan määrännyt kuka pelastuu ja kuka ei. Se ei ole luterilainen tulkinta.
Jumala oli (määrännyt ) Jeesuksessa valmistanut pelastuksen jo ennen maailman perustamista . Märääminen on ehkä liian painava sana kun Jumala lähetti poikansa . Tuo viisaampia ajatuksia kuin Luther noiden sanan kohtien kautta .