Paljon taivaaseen pyrkijöitä väittää syönneensä juonneensa Jeesuksen ruumista ja huutaneet ”Herra, Herra”, mutta, vt. Luuk.6:
46 Miksi te huudatte minulle: ’Herra, Herra!’ ettekä tee, mitä minä sanon?
Taivastielle mennään Ahtaasta Portista kuten Jeesus opetti, Matt. 7:13. Ahtaan portin jälkeen alkaa tie taivaaseen ja se on Jeesus. Ahtaasta portista sisälle menneistä, perustautuu Kristuksen ajallinen ruumis, kr. Ek-klesia, kuten Apt.2. luku opettaa. Seurakunnaksi liittyneet ovat kastattaneet itsensä, mikä on Jeesuksen käsky ja näin ilmoittavat kaikille mitä on tapahtunut. Kokoonnutaan synagogassa, temppelissä niin kauan kuin se on mahdollista ja murretaan kotikokoontumisissa leipää viinin kanssa, mikä julistaa tässä ajassa Jeesuksen sovitusta Golgatalla.
Jeesus asetti kaksi juhlanviettoa Seurakunnalleen, vesikaste ja yhteinen muistoateria leipää ja viiniä nauttien.
Raamatun olennainen opetus on lituska kirja, koskien Jeesuksen seuraamista.
Hän antoi Voiman tulla Jumalan lapseksi, vt. Joh.1:12. Uskoontulossa saamme oikeuden Voimaan, eli se on Jumalan ja ihmisen yhteistyön tulos, josta vain ihminen voi irtisanoutua, eikä Jumala ketään kyörää taivaaseen.
Raamatussa on sitten ”riikinkukoksi pukeutuneen” Saatanan ensimmäisen ennustuksen, esimerkkejä ja varoituksia vääristä ennustuksista, joiden lievä tai voimakas juonne on että ”… te tulette kuin Jumala …”. Saatana/Lucifer itse oli tätä jo kokeillut ja kokenut, että oletus on väärä, ei toiminut. Silti hän ja kaikki väärät profeetat saavat ihmiset uskomaan valheeseen, koska se ja kaikki valheet on aina miellyttävämpiä kuin totuus. Saatanan menestys jatkui kun hän tartutti Kainiin kateuden Abelia kohtaan.
Tämän blogini tarkoitus on tuoda Raamatun kanta autuuttaviin sakramentteihin, vt. Luuk. 13:
26 Silloin te rupeatte sanomaan: ’Mehän söimme ja joimme sinun seurassasi, ja meidän kaduillamme sinä opetit’.
27 Mutta hän on lausuva: ’Minä sanon teille: en tiedä, mistä te olette. Menkää pois minun tyköäni, kaikki te vääryyden tekijät.’
Taas kannatti lukea myös seuraavat jakeet: ”Siellä te itkette hammasta purren, kun näette Abrahamin ja Iisakin ja Jaakobin ja kaikki profeetat Jumalan valtakunnassa mutta huomaatte, että teidät itsenne on suljettu ulos. Idästä ja lännestä, pohjoisesta ja etelästä tulee ihmisiä, jotka käyvät aterialle Jumalan valtakunnassa. Monet viimeiset ovat silloin ensimmäisiä, monet ensimmäiset viimeisiä (Luuk. 13:28-30).” Niistä selviää, keitä Jeesus puhuttelee. Kärki ei osoita kristillisiin sakramentteihin vaan Jeesuksen ja hänen aikansa juutalaisten arkiseen aterioimiseen. Millainen joukko nuo eri suunnasta tulevat sitten ovat? ”Tämän jälkeen näin suuren kansanjoukon, niin suuren, ettei kukaan kyennyt sitä laskemaan. Siinä oli ihmisiä kaikista maista, kaikista kansoista ja heimoista, ja he puhuivat kaikkia kieliä. He seisoivat valtaistuimen ja Karitsan edessä yllään valkeat vaatteet ja kädessään palmunoksa ja huusivat kovalla äänellä: — Pelastuksen tuo meidän Jumalamme, hän, joka istuu valtaistuimella, hän ja Karitsa (Ilm. 7:9,10)!”
Martti,
Jeesus kohdisti kaiken sanomisensa ihmiselle, yhdelle tai suurelle joukolle. Tässäkin Luukkaan luvussa mainitaan erilaisia ihmisiä jotka koostuivat hengellisestä rankista kuten fariseukset, sairaasta naisesta jne. Kaikki Jeesuksen kirjattu puhe oli osoitettu kuulijoille, aina meidän päiviimme asti ja edustaa Lakiin verrattavuutta niin, ettei niistä ole poistuva kirjaintakaan, ei edes painotusta. Teologis-kirkollinen tutkimus kannustaa Alkuperäisen sanoman kyseenalaistamisiin, jotka usein saavat muodon ”loistava pohdinta”.
Tiedämme, että alkuperäinen teksti on yhtä pötköä, mutta asiat erottuvat, kuten vertaukset ja niiden kohdistus. Pystyn tarkistamaan alkuperäisestä tekstistä, kun on tarve. Olen tullut siihen tulokseen, että VT:n teksti alkaen viidestä Mooseksen kirjasta on oikein käännetty alkaen kreikaksi ja sitten esimerkiksi Tyndalen englanninkieliseen ja Erasmuksen Textus Receptukseen ja Diodatin italialaiseen ja ranskalaiseen laitokseen. Italialaiseen tekstiin olen täydellisesti uppoutunut. –
Nyt sitten pitäisi avata, miten sakramentalinen, eli välineellinen pelastusoppi on Jeesuksen varoistuksen kohde, kun hän karkoitti luotaan ne jotka, muka, olivat syönneet ja juonneet Jeesuksen kanssa. Tiedät RKK:n ja Evlut:n aineenmuuttumisopit eli kellon kilahtaessa viini muuttuu Jeesuksen todelliseksi vereksi, siis katolisuudessa. Luterilaisuus uskoo lähes samalla tavalla niin paljon, että ihmeitä aikaansaavassa eucaristiassa voidaan lyödä yhteistyön kättä. Yhteys näiden kahden kirkon välillä on leivän ja viinin voimavaikutus, eli esim juuri päättyneen viikon aikana tehdyistä synneistä puhdistus. Eli, Jeesus sinun kanssasi sinuahan me viikottain syömme ja juomme. – Näin suuri poikkeama Raamatun pelastusopista on aiheuttanut Jeesuksen profetaalisia ilmoituksia.
Olen monen monen muun kanssa muutaman vuoden ajan, ollut enemmän kuin hämmästynyt Maj-Lis Janatuisen opetussession toistuvasta loppulauselmasta, ”menkää sunnuntain messuun ja syökää ja juokaa syntinne pois ja aloittakaa alkanut viikko puhtaalta pöydältä.”
Siis ”seuraavat jakeet” eivät poikkea tai kumoa profetiaa välineellistetystä synnit poispesevästä, sakramentalisesta opista.
”Olen tullut siihen tulokseen, että VT:n teksti alkaen viidestä Mooseksen kirjasta on oikein käännetty alkaen kreikaksi ja sitten esimerkiksi Tyndalen englanninkieliseen ja Erasmuksen Textus Receptukseen ja Diodatin italialaiseen ja ranskalaiseen laitokseen.” Pidät siis itseäsi raamatunkääntäjien ylimpänä auktoriteettina, jolla on valttudet määritellä työn onnistuminen. Voi sinua, Reijo Mänttäri!
Martti,
On ollut jo alkuseurakunnallinen tapa tarkistaa Kirjoituksista asian laita, vt. Berealaiset. Kehoitan sinua lopettamaan irvailun. Lue kielillä joita osaat, mutta ennenkaikkea suomeksi KK33/38 laitoksesta, noita kohtia Raamatusta, joihin viittaan alotuksessani. Lue niitä ennen ja niiden jälkeinen teksti moneen kertaan.
Heille annettiin (ihmisen ulkopuolelta) voima – tai oikeus – tulla Jumalan lapsiksi. Toki ihminen voi siitä kieltäytyä ja siinä merkityksessä olla yhteistyöhaluton. Toki on niinkin, ettei Jumala ketään väkipakolla pelastukseen ja taivaaseen vie.
Vuosi vuodelta olen yha vakuuttuneempi, että kyseessä on Jumalan teko, jossa oma osuuteni (=ansioni) tuntuu aina vain vähäisemmältä. Uskoon tullessaan ihminen kokee, että hän itse valitsee Jumalan tien, kun todellisuudessa ”valitsija” vain tyytyy luottamaan Jumalan tarjoamaan johdatukseen ja pelastukseen, kenties itse kokien tekevänsä varsinaisen valinnan. Ei se merkitse ihmisen passiivisuutta: valinta seurata Jeesusta on pikemminkin jatkuvaa prosessia, usein ailahtelevaakin – kaikesta Pyhän Hengen voimasta huolimatta. Voisi ehkä ajatella, että Pyhä Henki antaa voiman luottaa Jumalan armoon ja johdatukseen, ei ihmisen omaan valintaan. Uskoon tultaessa ei monestikaan ymmärretä oman syntisyyden syvyyttä, joka usein vasta myöhemmin alkaa kaikessa ”karmeudessaan” avautua – ja samalla Jumalan armo kaikessa ihanuudessaan. Ja kyllä Pyhä Henki antaa voimaakin pysytellä oikealla tiellä, vaikka välillä teemmekin myös (tai erityisesti?) vääria valintoja. Omien – toisinaan ehkä jopa oikeidenkin – valintojemme perusteella (joissa ehkä joskus jopa onnistummekin) emme perille pääse.
Kasteesta ja ehtoollisesta en ala kiistelemään. Oma kokemukseni on kuitenkin, että ne ovat enemmän kuin vain kuuliaisuuden tekojamme tai muistotilaisuuksia. Ovatpa jotkut tulleet uskoonkin juuri ehtoollista saadessaan, ja suorastaan sitä sitten hämmästellessään. Eivät kaste tai ehtoollinen kuitenkaan mitään ”taivaaseen pääsyn automaatteja” ole.
Tuo on hyvä :
Vuosi vuodelta olen yha vakuuttuneempi, että kyseessä on Jumalan teko, jossa oma osuuteni (=ansioni) tuntuu aina vain vähäisemmältä.
Näin meille kaikille käy 😅 Mutta miten ihana armo voisi meille kirkastua kuin totuuden kautta ja se on enenevää synnin ja armon tuntoa . Me kasvamme armossa ja siihen meidät on kutsuttu . Paavali kirjoittaa Timoteukselle että vahvistu armossa ja Tiituksen kirjeessä : armo kasvattaa meitä .
Hänen tekojensa varaan me jäämme !
Jukka,
Katat kaikkea ja kaikenlaisten uskoontulokokemusten kertomuksia tällä foorumilla. Koko kerrontasi on kirkon hyväksyttävissä, vaikka koskettelet raamatullista pelastuooppiakin. Toisaalta, blogini aihe on sakramentaalinen automaatio, jonka kieltämisestä et halua jäädä kiinni.
Niin, eräs tuntemani henkilö oli tosiaankin kokenut uskoontulon ehtoollisen yhteydessä, joten eikö tuo ole uskoontulokokemus. ja olen tutustunut hyvinkin monenlaisiin uskoontulokokemuksiin. On minullakin uskoontulokokemus, joten en minä ”uskoontuloa” vierasta. Mitä taas ”sakramenttiautomaatioon” tulee, en todellakaan usko ”automaattiuskovaisuuteen”.
Jukka,
Uskoon tulo ja uskossa olo ja vaellus ei ole taitolaji, vaan voimalaji.
Sakramentalisuuden katveessa vaeltavien on oltava tarkka ilmaisuissa, kun on tulllut uskoon.
Uskossa olo ja uskoon tulo on ”Jumalan voimalaji”, ei ihmisten voimalaji (saati tietolaji) – ei, vaikka heillä olisi kuinka paljon Henkeä. Kristus meiss, kirkkauden toivo. Heikoissa väkevät. Se ei tietenkään tarkoita passiivisuutta ihmiseltä, eikä kuin ”pellossa” elämistä. Kyllä me ”kilvoitteluakin” tarvitsemme, vaikka armoon turvaammekin (toivottavasti). Näin siis riippumatta erilaisten sakramenttikäsitysten ja ilmaisujen ”kiemuroista” (tai käsityksistä sakramenttikäsityksistä).
Tunnen myös helluntailaisia, jotka ovat yhä enemmän – vuosikymmentekin uskossaolon jölkeen – kokeneet tarvetta ”särkyneiden majataloon” – ja ovat sellaista saaneet omissa yhteisöissään kokeakin, ja saaneet uutta jaksamisen iloa. Olen ollut ”piireissä” joissa on ollut sekä hellareita että luterilaisia. Ajatus, että kyse on pojimmmiltaan siitä, että suostuu armahdukseen on ollut yhteinen. Uskoontulokokemukset tai selliasen ”hetken” kokemattomuus ei meitä ole erotellut. Monet ovat tunnustaneet, että oman syntisyyden ymmärtäminen ei aina uskoontullessa ollut kovin syvää; mutta elämä (ja ”Siperia”) on opettanut….
Hengen voimassa vaeltaminen on Jumalan ja Hänen armonsa varassa vaeltamista.
Jukka,
Jo vuosikausia sitten olen luopunut toistelusta, että ”minun mielestäni” tai ”olen syntisäkki”. Eli kaikki ilmaisut ovat omiani ja ilman Kristusta olen kadotettu. Muutenkin oletutat minut Armoa tarvisemattomaksi, mikä on vastoin jatkuvasti esille tulevaa totuutta minusta. Vikoja minussa on yllinkyllin, muttei niitä, joita maalaat sakramentteihin uskovien ja niihin turvaavien hyväksyttäväksi.
Sinä ja moni aktiivinen evlut kirkon jäsen tuntee minua parempia helluntalaisia. Haluaisin kyllä olla ”paras”, mutta sellaista kilpailuun ei taivaan tiellä kulkevien tule puuttua. En toistele puutteitani tässä nyt, koska ne tulee hoitaa niiden uskovien yhteydessä, jotka veljesyheyteemme kuuluvat,, vt. Jaak. 5:16, Confess your faults one to another, KJV. Laitan englanniksi, koska suomalaiset laitokset sotkevat ”paraptoma”, (virhe, erehdys) sanan ”hamartia” (synti) -sanaan.
Sinullakaan ei ole näkemystä Jeesusksen ennustukseen tulevasta kirkkolaitoksia kahlinneeseen ”mehän söimme ja joimme kanssasi”, mikä ilman sakramentteja olisi kova perusta taivaaseen pääsyyn.
Reijo hyvä,
olen siinä kanssasi samaa mieltä, että pelkästään ”sakramenttitoimituksellisen automaation” voimalla tai turvin ei pelastuta; kyllä ihmisen on jollain tasolla ainakin ymmärrettävä myös asia (kuinka syvällisesti, on hyvä pohde…). ja on mielestäni totta, että helposti muodostuu sellainen käsitys, että sakramentttitoimitukset itsessään ovat ”oikotie” pelastukseen. Aika harva ”tavallinen tallaaja” tiataa tietää ja tuntea tien Kristuksen kautta perille.
En sinua tunne, epäile, enkä arvioi sinun ”armonymmärrystäsi” oman pelastumisesi suhteen.
Kritinuskoon kuuluu sekä laki että armo – ei toista ilman toista.
Mitä tulee helluntailaisten tuntemiseeni, se tietenkin rajoittuu niihin, joita tunnen tai joita olen kuullut/tavannut. On monenlaisia, ja vieläpä ajan kuluessa joissain suhteissa muuttuneitakin. Julistajiakin olen kuullut erilaisa, mutta en halua mitää yleistävää kategoriointia alkaa tekemään.
”Syntisäkkipuhe” voi olla tietenkin myös vain puheperinteeen tuomista esiin, oman syntisyytensä korostaminen ei mitään itsessään ratkaise (äärimmillään sekin voi olla piilotettua ylpeyttä, tai ”suorituskeskeisyyttä”). Joissain kristillisissä piireissä oman turmiollisuuden korostus on ehkä tarpeettomankin korostunutta.
En pidä myöskään ”Pyhän Hengen voimasta” puhumista välttämättä vääränä. Usein se vain on sekoitettu ihmisen omaan innostuneisuuteen tms. Toki innostus oikean aisan suhteen on ihan hyvää, kunhan ei ”ohiteta” Pyhään Henkeä oikeasti.
Voimaksi tai oikeudeksi käännetty kreikan εξουσια on mielenkiintoinen käsite. ”Kreikkalainen termi on varsin epämääräinen. Kysymys on eräästä yleisimmin esiintyvistä sanoista sekä evankeliumeissa että muussa Uudessa testamentissa. Sana merkitsee samanaikaisesti valtaa ja vapautta (verbi ’eksesti’ yleensä käännetään ’on sallittua’). Mutta ehkä ainoastaan Jeesuksen kielenkäytössä kohtaamme molempien merkitysten synteesin.” Lainaus on José Ignacio Gonzáles Fausin kirjasta Tavasten valtakunnan logiikka. ”Uskoontulossa saamme oikeuden voimaan” on siis tavallaan saman toistoa. Sanan voi siis kääntää oikeudeksi, voimaksi, vallaksi tai vapaudeksi. En kirjoittanut ’voimaa’ isolla kuten Reijo Mänttäri teki. Mistään Tähtien sodan kaltaisesta mystisestä ’may the Force be with you!’ -voimasta ei tässä ole kysmys. Ehkä sekin suomennos olisi oikea, että olemme saaneet luvan lukeutua Jumalan lapsiin.
Martti,
Samalla sanalla on kaikissa kielissä eri merkityksiä. Näin on kreikassakin. Siksi kääntäjän on kielen osaamisen lisäksi oltava uskossa, Jeesus sisällisesti hänessä, ettei tule puhuttua puppua.
Väität varmaan, että uskoon tulleena et ’puhu puppua’, Reijo Mänttäri. En lakkaa ihmettelemästä korskeuttasi.
Martti,
Huonot käsityksesi minusta on puppua!
”Huonot käsityksesi minusta ovat puppua!” Ne ovat kuitenkin jokseenkin pitkään kanssasi keskustellen syntyneitä käsityksiä ja näin siis varteenotettavia, Reijo Mänttäri. Mietipä, miten voisit kirjoittelullasi muuttaa niitä.
Martti,
Minusta ei sinua miellyttävää jutun juurta saa aikaan eikä moittiminen ole mukavata. Koeta kiinnostua blogin sanomaan.
Ymmärrän blogisi perimmäisen sanoman näin: ”Reijo Mänttäri haluaa jälleen kerran todistaa olevansa Hengeltä saadun viisauden julistaja, jolla on valtuudet määritellä kokonaiset kirkkokunnat kadotukseen.”
Martti,
Jankutus uhkaa, eli suljetaan tämä minun persoonaan liittyvä linja tähän minun kommenttiini:
”Ei yli sen, mikä kirjoitettu on”, 1Kor. 4:6
Reijo sinä uskollisesti haluat halventaa Jeesuksen asettamia armonvälineitä blogista toiseen . Kerroit yhteistyöstä pelastuksen suhteen , Jumalan ja ihmisen . Osaatko sanoa osuuttasi siihen ? Ehkä tämä selittää myös oppisi mitä olet kirjoittanut ja niistä puuttuu puhe armosta (myös synnistä) ja varmaan voit sen itse todentaa ettei ne ole oppisi keskiössä milläänlailla .Raamatussa se on meidän pelastusvälineemme eli armosta me pelastumme . Kristuksen tekojemme kautta pelastumme ja koko uskomme nivoutuu Kristuksen sovitustyöhön . Ei usko ole palapeli johon kootaan tapoja ja rituaaleja ja muisteloita , vaan pohja ja perustus on yksin Kristus , ristiinnaulitun kuvan edessä meille selittyy kaikki kristillisyys lopulta . Nykyään on myös osa Helluntailiikkeessä sitä mieltä että ehtoollisessa saadaan synnit anteeksi ja hyvä niin että uskotaan selvää Raamatunopetusta . Se mitä vastaan taistelet on ollut alkuseurakunnasta lähtien ja edelleen suurimalla osalla kristikuntaa eli armonvälineet ja oppisi mukaan tarkoittaa että 1900 vuotta kristikunta on ollut pimennossa . Siitä vaan puuttuu traditio , kaikki historialliset dokumentit eikä tätä edes kukaan kiellä etteikö uudestikastajien oppi ole uusi ja vieras alkuseurakunnalle . Ei kai me kuolinvuoteella jos sellainen armo annetaan niin vakuutella Jumalalle että olen tehnyt ratkaisun, olen ottanut vastaan Jeesuksen , kuin olisimme itse auktoriteetti .
Timo,
Kommentissasi on pelkkiä perättömyyksiä, alkaen siitä, että Jeesus olisi asettanut armovälineoppia, eli sen halventaminen kuolee olemattomuuteensa. Olen käsittääkseni osannut tuoda kantani esille ja ”osuuteni” Armon vastaanottajana, jolloin synti on voimaton, eikä keskuselunaihe vaan karttamisen aihe. Kun tulee julki ehtoollisen ”voima” ja siihen uskova osa niinkutsutussa helluntailiikkeessa, niin olen häneen tai heihin yhteydessä. Palataan sitten tähän, ellet sitä ennen peru perättömättömyyttäsi.
Eli ihmisenä saatat olla ok, mutta juttusi on sekavuutta ja perättömyyksiä täynnä.
Jeesuksen ehtoollisen asetussanat ovat: ”Ottakaa ja syökää, tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää se minun muistokseni” ja ”Ottakaa ja juokaa tästä, te kaikki. Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka vuodatetaan teidän puolestanne syntien anteeksiantamiseksi. Niin usein kuin te siitä juotte, tehkää se minun muistokseni”.
Galilean vuorella Jeesus antoi kaste ja lähetyskäskyn – kastamalla ja opettamalla . Nämä ovat armonvälineitä , sakramentteja , joita sitä halvennat . Niiden sisältö on sinulle monesti näytetty Raamatun lehdiltä ja kohtia Raamatussa on paljon ettei asia varmasti jää epäselväksi joka tahtoo uskoa Raamatun sanaan.
Kristuksen kuolemaan kastetaan kristillisessä kasteessa , uskotko sinä Reijo tämän? Jos olemme yhdessä kuolleet niin saamme myös yhdessä elää .
Missä sinä Reijo olet kuollut yhdessä Kristuksen kanssa ?
Selitä sinä Reijo Jeesuksen sanat :
Niin Jeesus sanoi heille: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: ellette syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertansa, ei teillä ole elämää itsessänne. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, sillä on iankaikkinen elämä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä. Sillä minun lihani on totinen ruoka, ja minun vereni on totinen juoma. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, se pysyy minussa, ja minä hänessä. Niinkuin Isä, joka elää, on minut lähettänyt, ja minä elän Isän kautta, niin myös se, joka minua syö, elää minun kauttani. Tämä on se leipä, joka tuli alas taivaasta.
Tuo edellinen on se mitä sinä arvostelet , Herran pyhää ehtoollista !
Vastaile ja selitä tuo Jeesuksen sanat miten sinä selität ne?
Tuohon loppukommenttiin , että täynnä perättömyyttä on siis täyttä valhetta . Ajatteletko Reijo että ehkä saatoit antaa väärän todistuksen ?
Timo,
Kerrot evlut ja katolisen kirkon sakramenttiopin. Olen monta kertaa sen maininnut ja kertonut käsittäväni sen. Sen ovat kertoneet kaikki ilman ”välineitä” uskoon tulleet ja ja Herran pöydän sanoman tietävät, eli ne jotka uskovat niinkuin on kirjoitettu.
Uskon, että luotat evlut-kat. oppiin!
Uskon Reijon Jeesuksen sanoja, kristikunta on uskonut ja niistä elänyt . Hänen tekojensa varassa elämämme on. Se on todellisuutta läsnäolevana täällä näkyvänä ja näkymättömänä seurakunnan keskellä ja Kristus on seurakunnan pää jonka sana on enemmän kuin kokemusmaailmamme. Sanan mukaan elämä myös resonoi meidän koetun elämän kanssa ja sana vahvistaa sitä tietä että vain Kristuksessa on pelastuksemme . Oppiasiat näyttäytyvät seurakuntien ja kirkkojen elämästä usein erilaiselta ulkopuolisena katsottuna , mutta ei meidän ole syytä niputtaa vääräksi jotain ilman syvällisempää tutkimusta . Uskon että yleisin polku on vaipaiden suuntien uskovilla että ovat aikuisiällä ajautuneet elämässä ”haaksirikkoon” elämässä ja ovat saaneet armon omistaa syntienanteeksiannon ja puhuvat uskoontulosta ja ratkaisusta . Luterilaisittain ajattelen että Jumalan tahto kun on pelastaa kaikki ihmiset että hän on jo kasteessa ottanut lapseksi ja tahto että pieni lapsi saisi kasvaa Kristuksen tuntemisessa . Jos tätä ei tapahtudu niin on tuhlaajalapsi jota isä rakastaa ja odottaa että tulisi takaisin että saisi armahtaa . Jumala rakastaa kaikkia ja hän johdattaa ihmisiä ja haluaa että Pyhä Henki saa näyttää synnin vanhurskauden ja tuomion . Ymmärrän täysin sitten jos sieltä katsotaan luterilaisuutta miten se on näyttäytynyt monen vaikka helluntailaisen silmin . Elämän täytyy myös todistaa Kristuksesta . Kuuntelin mielenkiinnosta yhden helluntaipastorin opetuksen seurakunnasta ja mielestäni siitä oli paljon hyviä ajatuksia vaikka en kaikkeen voi yhtyä . Jumala on jo ennen meitä valmistanut pelastuksen ja sitä saamme viedä ilman ehtoja ja ilman vaatimuksia , muistaen miten tuhlaajapojan isä suhtautui tuhlaajalapseen . Siunattua sunnuntaita kaikille lukijoille !
Jumalan Voima on Evankeliumissa, Itse Jumala avaa ihmisen sydämen kuulemaan mitä Raamatussa sanotaan.
Ihminen ei siis itse valitse, että rupeanpa nyt uskomaan… Jumala yksin voi avata ihmisen sydämen kuulemaan.
Vaikka kuinka kuulisimme saarnaa ja Evankeliumia, niin Jumala on se, joka pelastaa ihmisen avaamalla hänen sydämensä, niin, että hänestä tulee kuuliainen Jumalan lapsi. Ihmisen omavanhurskaus on suljettu pois uskoon tulossa.
”Kun nyt olimme purjehtineet Trooaasta, kuljimme suoraan Samotrakeen, ja seuraavana päivänä Neapoliin,
ja sieltä Filippiin, joka on ensimmäinen kaupunki siinä osassa Makedoniaa, siirtokunta. Siinä kaupungissa me viivyimme muutamia päiviä.
Ja sapatinpäivänä me menimme kaupungin portin ulkopuolelle, joen rannalle, jossa arvelimme olevan rukouspaikan, ja istuimme sinne ja puhuimme kokoontuneille naisille.
Ja eräs Lyydia niminen purppuranmyyjä Tyatiran kaupungista, jumalaapelkääväinen nainen, oli kuulemassa; ja Herra avasi hänen sydämensä ottamaan vaarin siitä, mitä Paavali puhui.” Apost.16:11-14
Ismo,
Vilpitön sakramenttien puolustus, joka näyttää yhtä hyvältä jos ei paremmalta kuin kuin Raamatun pelastusoppi.
Jumalan Sana, joka sisältää ilosanoman Jeesuksen sovitustyöstä Golgatalla, on voimallinen, mikä on yhtäkuin kaikki se mitä Kirjoituksissa, kuten UT:n puolellakin on kirjoitettu. Jumalan Sana on yhtäkuin Jeesus, Pyhä Henki eli Jumalan kanava sinne, missä sitä ei vastusteta. Ei voi sano, että Jumala y k s i n, ellei oteta laskuihin Saatanaa, jonka toimintatapa jäljittelee Jumalan ilmoitusta, koska Saatana tuntee Kirjoitukset. Jumala yksin ja jokainen ihminen yksin vastaa omasta taivasosastaan. Ihmisen ”mahdollisuus” on laajempi koska hän voi muutta mieltään, vaikka olisi kutsuun vastannut myönteisesti. Jumalan tarjous on muuttumaton, vaikka sen voi hyväksyä tai hyljätä.
Jo ensimmäinen Paratiisin ulkopuolinen ”sattumoisin”-tilanne oli Saatanan ja Jumalan tasa-arvoiset ehdotukset ja Kainin valinta, mikä rajoittamattomaan pääntäntävaltaan nojautuen oli veljen surma. Jumalan ääni oli yhtä selkeä:
”.. mutta jos et hyvin tee, niin väijyy synti ovella, ja sen halu on sinuun, mutta HALLITSE sinä sitä.” 1.Moos.4:7. Loppu on historiaa aina meidän päiviimme asti. Tämän seuraamuksia on yritetty kiertää, väärentämällä Jeesuksen asettama muisteluatria, syntien sovitusateriaksi. ”Mehän olemme syönneet ja juonneet murhamme anteeksi … ” Tähän on Jeesuksen profetaallinen vastaus jo 2000 vuotta sitten, ”minä en tunne teitä”.
Ei ole harmaata aluetta, joka vaikuttaisi kastetta ja ehtoollista preparoimalla.
Sana ja sakramentit lahjoittavat armon ja pelastuksen . Sakramentit eli armonvälineet ovat Jeesuksen asettamia ja niissä on aina Jumalan sana mukana . Esikuvia on Raamatussa paljon mm. Paavali näki kristillisen kasteen ja ehtoollisen esikuvina esimerkiksi pilvipatsaan, Punaisen meren ylityksen, mannaihmeen ja Israelin kansaa juottaneen kallion: ”Veljet, haluan teidän tietävän, että isämme vaelsivat kaikki pilven johdattamina ja kulkivat meren poikki. Kaikki he saivat pilvessä ja meressä kasteen Mooseksen seuraajiksi. Kaikki he söivät samaa hengellistä juomaa. He joivat siitä hengellisestä kalliosta, joka kulki heidän mukanaan: Tämä kallio oli Kristus” (1. Kor. 1-4). Tästä raamatunkohdasta näkyy myös kristillisten sakramenttien sisältö, joka on Kristus itse.
Jeesuksen elämässä sakramentti näkyy sekä hänen toimintansa alussa että sen lopussa. Hän aloitti julkisen toimintansa Jordanin kasteessa ja juuri ennen kuolemaansa nautti ehtoollisen opetuslastensa kanssa. Sakramentit näkyvät myös Kristuksen sovitustyön hetkellä: Hänen kyljestään vuoti sekä verta että vettä, joilla Hän sovitti maailman synnin (Joh. 19:34). Sama veri on tarjolla Pyhässä Ehtoollisessa ja Pyhässä Kasteessa. Lutherin mukaan ”kirkkoisät ovat sanoneet, että kaikki sakramentit ovat virranneet Kristuksen verestä” ( loppu lainaus luterilainen.net sivuilta)
Timo,
Pidän tärkeänä, että liität vastauksesi kommenttiin, johon vastaat, koska, jos ei heti, niin keskustelun edetessä menee mussuksi siten, ettei kohdistukset pysy selkeinä. Älä jatka ellet tähän vieläkään alistu, ainakaan minun blogeissani.
Kaikki ikuinen, se, mihin Raamatussa kehoitetaan kiinnittämään katseemme on näkymätöntä. Sakramentit ovat näkyviä välineitä ja ihmisen tekoja, joiden paikan Jeesus on asettanut. Näkyvä ei vaikuta katomattomuutta ja sekin jo pitäisi riittää sakramenttien poistoon ja perusteluihin Jeesukselle, kun taivaaseen pyritään.
Joukko mille Jeesus osoitta sanansa ”minä en tunne teitä” on miljardien ihmisten suuruinen, vaikka lapset eivät niihin kuulu.
Luterilaiset sakramenttien varassa sisäänpyrkivät edustavat näissä mainituissa miljardeissa vähäistä osaa, koska evlut oppi sallii olla sakramenttien voimaan uskomatta. Onglemia on niillä jotka luterilaisiksi tunnustautuvat sanovat kuten Jukka Mikkolakin, ettei ole sakramentaalista pelastusautomatiota, mikä muotoilu säästää hänet syrjinnältä mitä hänen asemaansa luterilaisuudessa tulee.
Vaikuttaa sekavalta, koska se sitä on, tarkoitan sakramentalisuutta.
”Kaikki ikuinen, se, mihin Raamatussa kehoitetaan kiinnittämään katseemme on näkymätöntä.” Tällainen ajattelu on mielestäni lähempänä Platonin ideaoppia kuin kristillistä uskoa. Onhan Jeesus itse lihaksi tullut Sana ja hänen julistuksensa ydin on Jumalan valtakunnan tuleminen meidän ihmisten keskelle.
Martti,
Jopa heikko, tarkoitan vastaustasi, vaikka muuten et sellainen olisi. Sanon näin tylysti, koska Raamattu nimenomaan painottaa ikuisen ja kestävän aisteille näkymättömyyttä. Koska evlut opinmuoto hyväksyy raamatullisen uskoontulon, mikä ei silmiin näy, niin kirkoissakaan ei ole toisen käskyn rikkomuksia niinkuin on pakanauskonnoissa ja kummassakin katolisuudessa. Tarkoitan siis autuuttavia kuvia ja veistoksia.
Platon sekä Sokrayes ja Aristoteles, ynnä ”areiopagilaisuus” oli näkymättömästäkin Jumalasta kiinnostunut, mutta nauroi sen julistajan ulos. Jo Platonin aikana oli hänen tiedossaan Israelin näkymättömän Jumalan teot.
” Onglemia on niillä jotka luterilaisiksi tunnustautuvat sanovat kuten Jukka Mikkolakin, ettei ole sakramentaalista pelastusautomatiota, mikä muotoilu säästää hänet syrjinnältä mitä hänen asemaansa luterilaisuudessa tulee.”
Ymmärrän, Reijo hyvä, että et usko ”sakramenttiopetukseen”. Olen siinä käsityksessä, eri luterilaisia kuulleena, että luterilaistenkin piirissä on hiukan erilaisia käsityksiä (tai ainakin painotuksia) sakramenteista. Viisaat kertokoot enemään tai tarkemmin, jos hyväksi näkevät. Itse katson oleellisimmaksi sen, onko ihminen uskossa (oman syntisyytensä ja Kristuksen sovitustyön ymmärtäern), johon kuuluu kaste ja ehtoolliseeen osallistuminenkin; ja kyllä uskoon liittyy myös elämä ja siihen uskoon liittyvät teotkin, vaikka ne eivät tietenkään pelasta. Ei Jaakobin kirje turhaan Raamatussa ole. Minusta suurin ongelma on se, että kritinuskoa ei tunneta tai että se on (aivan) väärin ymmärretty – kuten huomaan monissa kirjoissa, joissa pohditaan ihmisenä olemisen ongelmaa ja kristinuskoa kritsoidaan. Kristittyjen – ihan ns. uskovaistenkin – kritisoinnin ymmärrän, ja usein myös ihan aiheestakin. (Lisäpohdinnat ja -tulkinnat jätän harjoitustehtäviksi.)
”Jo Platonin aikana oli hänen tiedossaan Israelin näkymättömän Jumalan teot.” MIkä vaihe juutalaisten historiassa mahtoi olla Platonin elinaikana? Esran kirjan jälkiosa kuvaa suunnilleen sitä vaihetta pakkosiirtolaisuuden jälkeisessä jälleenrakentamisessa.
Martti,
Jänkkäät, muttet lue asiaa johon viittaat. Osoitat silloin tällöin muumuassa alkukielien ymmärtämstä ja sanakirjan selityksiä sanoista. Kokonaisuus ja siellä ”punainen lanka” näkyy etsivälle, Platonillekin. Ylpeys panee ja pani jo silloin paulan. Luullaan, että ollaan tultu viisaiksi vaikka se onkin tyhmyyttä.
Arvostin, kun yhdyit havaintooni, ettet ole lukenut koko Raamattua, et etenkään koko aikaa. Tämä lausumani siksi, että näin selviää, koska näkymättömän Jumalan Lait annettiin jo hyvissä ajoin ennen Kreikankielisiä viisaita.Tämä asia on ollut nimenomaan tutkittavissa, niinkuin monet vanhat viisaudet. Jumala on sitten Nooan päivien vaikuttanut kaipuun puoleensa ja Nooa etsi ja löysi yhteyden Jumalaan.
Toivon, että luet tästä selvän opetuksen.
”Toivon, että luet tästä selvän opetuksen.” Mikähän se selvä opetus sitten on? Haluatko saada minut vakuuttuneeksi siitä, että Jeesus ei ollukaan naisesta syntynyt Jumalan Poika, joka tuli meidän veljeksemme? ”Filippus sanoi hänelle: ’Herra, anna meidän nähdä Isä, muuta emme pyydä.’ Jeesus vastasi: ’Etkö sinä, Filippus, tunne minua, vaikka olen jo näin kauan ollut teidän seurassanne? Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän. Kuinka voit sanoa: – Anna meidän nähdä Isä?’ (Joh. 14:8,9)”
Martti,
Olen huomannut, että syyllistyn usein yliarvioimaan täällä kirjoittavien älykkyyksiä. Sinä kyllä älyäisit, jos malttaisit rauhassa lukea mitä kirjoitan.
Laitan vähän lisää selitykseksi omaan ja sinun kommenttiin nyt tässä:
Pyydän edelleen huomioimaan ”Kokonaisuus ja siellä ”punainen lanka” näkyy etsivälle, Platonillekin.” Raamattu on kokonaisuus ja sen alku on luomiskertomus. Sen on saanut käsiin kuka vain on halunnut Sokratee-Platon-Aristoteles kaudella. Ei hebrealaiset kieltäneet lukemasta Kirjoituksia. Sitten lisää alkoi selkeytyä, kun Jumala antoi kymmenen käskyä.
Ohitit täysin tämän maininnan, vaikka se oli minulta se keskeisin. Senisjaan alat vinoilla: ”Mikähän se selvä opetus sitten on?” Toisaalta, jos se on vilpitön kysymys, niin jatko hyppää eri ”mättäälle”, koska vastasin Platon viittaukseen.
Toistan: yritin tuoda esille, että tieto näkymättömästä Jumalasta oli vapaasti saatavilla Israelista ja tieto hebrealaisista Kirjoituksista olisi pitänyt saavuttaa em. kreikkalaisen kolmikonkin.
Ei sinun aina tarvi pakonomaisesti sanoa jotain, jos et käsitä.
”Sen on saanut käsiin kuka vain on halunnut Sokratee-Platon-Aristoteles kaudella.” Nehemian kirjasta selviää, että Kirjoitukset olivat tuohon aikaan kadoksissa jopa juutalaisilta itseltään ennen kuin Esra ne jälleen opetti.
Filon Aleksandrialainen yhdisteli filosofiassaan kreikkalaista ja juutalaista ajattelua. Hän oli Jeesuksen aikalainen. Lisää hänestä löytyy täältä: https://fi.wikipedia.org/wiki/Filon_Aleksandrialainen
Mikkola Jukka 27.10.2025 12:11
” Onglemia on niillä jotka luterilaisiksi tunnustautuvat sanovat kuten Jukka Mikkolakin, ettei ole sakramentaalista pelastusautomatiota, mikä muotoilu säästää hänet syrjinnältä mitä hänen asemaansa luterilaisuudessa tulee.”
Ymmärrän, Reijo hyvä, että et usko ”sakramenttiopetukseen”. Olen siinä käsityksessä, eri luterilaisia kuulleena, että luterilaistenkin piirissä on hiukan erilaisia käsityksiä (tai ainakin painotuksia) sakramenteista. Viisaat kertokoot enemään tai tarkemmin, jos hyväksi näkevät.
Itse katson oleellisimmaksi sen, onko ihminen uskossa (oman syntisyytensä ja Kristuksen sovitustyön ymmärtäern), johon kuuluu kaste ja ehtoolliseeen osallistuminenkin; ja kyllä uskoon liittyy myös elämä ja siihen uskoon liittyvät teotkin, vaikka ne eivät tietenkään pelasta.
Ei Jaakobin kirje turhaan Raamatussa ole. Minusta suurin ongelma on se, että kritinuskoa ei tunneta tai että se on (aivan) väärin ymmärretty – kuten huomaan monissa kirjoissa, joissa pohditaan ihmisenä olemisen ongelmaa ja kristinuskoa kritsoidaan. Kristittyjen – ihan ns. uskovaistenkin – kritisoinnin ymmärrän, ja usein myös ihan aiheestakin. (Lisäpohdinnat ja -tulkinnat jätän harjoitustehtäviksi.)
——
Jukka, (todennäköisesti hyvä),
Kyllä ”ymmärtää” voi väärää ja oikeaa.
Ymmärrän, käsitän ja tiedän mitä sakramentaalinen pelastusoppi on. Se on pelastava ja autuuttava, kuten Luther sanoo ”Olen kastettu, olen pelastettu.
Tämä sinun kommenttisi kumoaa uskoontulon, vt. Joh. 1:
12 Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä,
Tässä on selkeytetty, että kaikki, jotka vapaaehtoisesti/ilolla ottivat Jeesuksen vastaan, hän, -Jeesus, antoi voiman syntyä uudesti, siis tulla uskoon.
Uskoontulon jälkeen Jeesus käski ottaa vesikasteen merkiksi ja todistukseksi tapahtuneesta. Uskoontulo on Jumalan työ, jonka Jumala suorittaa jokaisessa sen haluavassa. Jumala ei pelasta, uudestisynnytä lapsia, ennenkuin he erottavat synnin, oikean ja väärän. Minä tulin uskoon 10-vuotiaana kirkkaasti ja päätin oitis ottaa vastaan kasteen vedessä, sen todistukseksi. Kun Italiasta Suomessa kävin, neljä vuotta myöhemmin, niin Jyväskylän Helluntaiseurakunnassa pyysin tulla kastetuksi ja muutama päivä sen jälkeen sain Pyhän Hengen kasteen, jossa tilaisuudessa vanha mummo puhui italiaa ja toinen ilmoitti minuutti ennen Henkikastetta ”adesso viene, adesso viene” eli, nyt se tulee …
Eli tietämättäni en ole tullut uskoon, enkä vastentahtoisesti tai tajuamatta asiaa, pyytänyt vesikastetta, enkä tajuamattani asiaa, saanut Pyhän Hengen kastetta.
Jumalan työ on näkymätön ja uskoontullut ottaa näkyvän kasteen ja muistelee Jeesuksen sovitustyötä muiden uskoontulleitten kanssa nauttimalla leipää ja viiniä., niinkuin Jeesus on itse antanut esimerkin ja käskenyt meidän tehdä samoin.
En ala kiistelemään tulkinnoista minun ajatuksiini nähden.
Jos ei ole uskossa on tultava uskoon, joa on luopunut uskosta, on palattava uskoon.
Voisiko sitten kristillisyydestä löytää jotain vaelluksesta kun on kasteen saanut ja on uskomassa Jumalaan ja tahtoo elää hänen tahtonsa mukaan , niin siitä se vaellus alkaa parannuksen tietä kohti iänkaikkisuutta ? Ehkä sieltä löytyy enemmän yhteistä pohdiskelua . Olen kokenut yhteyttä monen vapaan suunnan kristityn kanssa kuten varmaan moni muukin luterilainen ja nämä tiedostetut oppiasiat ei ole keskiössä ja silti voi kokea yhteyttä. Ei tule väkisin yrittää muuttaa , se on aina lopulta Jumalan työ ja Jeesus on lopulta jokaisen uskovan turva tässä ajassa ja täältä lähtiessä . Armosta me pelastumme kaikki emme tekojemme kautta ja yksin Kristuksen sovitustyön kautta
Jukka,
Kysymys on sakramentalisesta opista, ei sinusta. Evlut kirkko, siis sinun hengellinen koti-taustasi on sen päällä. En tiedä rankkiasi, tuskin olet pappi, mutta jos et hyväksy sakramenttien pelastavaa ja puhdistavaa voimaa, niin asemasi kyseenalaistetaan. Näin kävi Tiiilälle, joka olisi halunnut sakramentalisen kirkon ja Jeesuksen seuraajien, uskovien kr. Christianos, kirkon osaston.
Viittaan ”asemasi kyseenlaistetaan”, eli kirkolliskokousedustajana (jollainen tuskin olet) on mahdoton toimia. Täytyy sanoa jotain ei-sakramentalisia opetuksia vastaan. Tästä esimerkki voisi olla vaikka Pekka Simojoen esitys em. kirkolliskokouksessa koskien herätyskokoustoimintaa. Pekka sanoi, että herätyskokoustoiminta ei kuitenkaan pitäisi olla helluntalaista, vaan ….. Myös Päivi Räsänen ”viisaasti” mainitsi puheenvuorossaan Lutherin kahden regimentin opin, kun hän vieraili Keuruun konferenssissa toistakymmentävuotta sitten. – Mitä lie Pekka täsmällisesti tarkoittanut tai miksi mainita Lutherin ei-Raamatussa löytyvää opetusta, mutta tämänvertainenkin riittää ”hoville”.
Paljon on esimerkkejä ”pujottelusta”, millä en tarkoita laittaa epäilyksen alle heidän taivasosansa, eli Jumalan Pojan uskonsa, mutta vaikeaa se on.
Timo,
Ei sakramentit, kuten lapsikaste ole este tulla uskoon. Paljon väärää ja tarpeetonta meistä jokainen tekee ennen uskoontuloa. Kaikki on Armoa kun tulemme uskoon, eli ”ilman Minua te ette voi mitään tehdä”.