Jeesuksesta tai Muhammedista ei ole olemassa arkeologisia tai aikalaislähteitä. Kukaan Jeesuksen tai Muhammedin aikaan elänyt ei tiedä hänestä yhtään mitään eikä kerro mitään hänestä. Kaikki Jeesusta koskeva aineisto löytyy vasta vuosikymmeniä myöhemmin ja on pääosin lähtöisin evankeliumeista. Kaikki Muhammedia koskevat tiedot ovat peräisin yhdestä ainoasta kirjasta, Ibn Ishaqin 700-luvun loppupuolella kirjoittamasta elämäkerrasta. Alkuperäinen teos on kadonnut, mutta teksti on osittain säilynyt 800- ja 900-luvulla tehtyinä lainauksina. Kaikki muut kirjoittajat lainaavat tietoja Ishaqin kirjasta, mutta sitä ei ole enää olemassa.

Lähteiden puuttuminen herättää kysymyksen Jeesuksen tai Muhammedin historiallisuudesta. Voiko Jeesus olla kirkon luoma olento? Onko Muhammed Ibn Ishaqin luoma satuolento? Kirkko on voinut myöhemmin lisätä perimätietoon kertomuksia Jeesuksesta. Vasta 800-luvulla koottiin Muhammedia koskevia hadith-kertomuksia. Koraanissa on vain yksi Muhammediin liittyvä kertomus varmuudella.

Juutalainen historioitsija Josephus kirjoittaa Jeesuksen historiallisuuden puolesta ensimmäisen vuosisadan loppupuolella. Kristilliset lähteet Muhammedista ovat epäluotettavia ja myöhäisempiä lisäyksiä. Varhaiset Muhammed-merkinnät kristillisissä lähteissä eivät viittaa Muhammediin, vaan ovat arabian kielen Ylistää-verbin partisiippimuotoja, joka viittaa Jeesukseen ja hänen arabiankieliseen kunnianimeensä Ylistetty.

Niinpä Jeesuksen ja Muhammedin historiallisuus voidaan kyseenalaistaa. Historiantutkijoiden näkemykset aiheesta vaihtelevat laidasta laitaan. Lähteiden puuttuminen on vakava asia historiallisuuden kannalta.

Jeesuksen elämään mahtui paljon kaikenlaista. Roomalaiset olivat tunnettuja raakuudestaan. Kirkko teki Jeesuksesta Jumalan ja kirkossa oli aiheesta suuri valtataistelu vuosisatojen ja vuosituhansien ajan tähän päivään asti. On hyvä tuoda esille erilaisia näkökulmia. Kirkko on liian pitkään vaiennut eksgetiikan tuloksista. Piispat eivät yritä seurata historiallista Jeesusta, vaan kirkon luomaa oppia Kolminaisuudesta, joka on loogisesti mahdoton ja terveen järjen vastainen.

Kirkolla olisi vaihtoehto, mutta ei se kuuntele ketään. Jeesus oli jumalallisella valtuutuksella ja jumalallisella voimalla toiminut tavallinen ihminen, yksi meistä, jolla oli oma sanoma Jumalasta. Se on historiallinen totuus. Myöhemmin kirkko teki runsaasti omia lisäyksiä Jeesuksen sanomaan ja laittoi kaikki Jeesuksen nimiin, jolloin oli valmis suuri sekasotku erilaisine ristiriitoinen ja tulkintoineen Jeesuksen sanomasta. Yhden evankeliumin sijasta syntyi monia evankeliumeja ja Jeesuksen sanojen lähde hukattiin tässä muokkauksessa. Kaiken tämän kirkon johto haluaa unohtaa ja jättää kertomatta seurakuntalaisille.

On hyvä tietää, että Jeesuksesta tai Muhammedista ei ole olemassa yhtäkään historiallista tai arkeologista lähdettä omalta ajaltaan. Kaikki, mitä tiedämme Jeesuksesta tai Muhammedista, on kerrottu paljon myöhemmin. Evankeliumit on kirjoitettu tuntemattomien kirjoittajien toimesta vuosikymmeniä Jeesuksen jälkeen. Ibn Ishaq kirjoitti Muhammedin elämäkerran vasta 700-luvun loppupuolella.

Lähteiden puuttuminen omalta ajalta merkitsee, että voidaan perustellusti epäillä historiallisuutta ja että perimätiedossa on voinut tapahtua melkoisia muutoksia. Uusi Testamentti ei ole historiallisesti luotettava kirja. Niin paljon kirkko on muokannut Jeesuksen sanoja todistetusti evankeliumeissa. Kaikki muokkaukset näkyvät tänä päivänä ristiriitaisuuksina lukijoille. Kirkon olisi jo korkea kertoa raamatuntutkimuksen tuloksista kirkon jäsenille ja paljastaa historiallinen totuus Jeesuksesta. Kaikki tämä tieto on avoimesti saatavilla eksegetiikan kirjoissa ympäri maailmaa. Siinä olisi myös tie aitoon yhteyteen eri kirkkojen kesken.