Hae sivustolta

Miksei kirkon johto kuuntele konsuja?

Timo Pöyhönen

Professori emeritus Jouko Martikaisen avoin kirje arkkipiispalle on poikkeuksellisen voimakas ja suorasanainen. En muista kenenkään tämän tason teologin aiemmin kiistäneen arkkipiispan viranhaltijan legitimiteettiä. Siksi toivon, että arkkipiispa Luoma paneutuu kirjeeseen tosissaan ja vastaa siihen asiaan kuuluvalla vakavuudella. Kotimaan haastattelussa hän vain lähinnä harmittelee sitä kuinka joku on ”kokenut” hänen vähättelevän raamattua. Vai eikö hän pidä ikääntyvän professorin kritiikkiä vakavastiotettavana?

Vähättelevää asennetta ilmenee kirkon johdossa laajemminkin. Kaikki perinteisestä kulmasta tuleva kriittinen palaute tuntuu menevän yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos. Mistä moinen asenne johtuu? Miksei uskovan kansan tuntoja ja näkökulmia oteta enää todesta – ei edes professorin puhumattakaan herätysliikejohtajien tai tavan kansan? Osaisiko joku antaa valistuneen arvion ilmiöstä?

Mielenkiinnolla odotan kirkolliskokouksen reaktioita tilanteeseen. Toivon, että se ottaa valtansa takaisin ja palauttaa kirkon sen virallisten päätösten ja opin linjalle – senkin uhalla, että linja ei miellytä kaikkia. Tämä saattaa kuitenkin edellyttää radikaaleja toimia, sillä tuskinpa johtoporras pelkkiä puheita tosissaan ottaa.

Edellinen artikkeli
Hauskaa halloweenia
Seuraava artikkeli
Minä en tunne teitä!

82 KOMMENTIT

  1. Timo Pöyhösen kysymys on tärkeä. Perinteeseen omasta mielestään nojaavat puhuvat Raamatusta. Kirkon johdon vastaukset uupuvat tai eivät puhu Raamatusta. Minusta orastavan hyvä esimerkki asiallisen keskustelun suuntaan on Näkökulmat palstalla23.6.2025 julkaistu pappien puheenvuoro ”Miksi emme vihi samaa sukupuolta olevia pareja?”, kirjoittajina Elisabet Vähäsöyrinki ja 14 muuta pappia. En tiedä liittykö näkökulma johonkin järjestöön mutta kirjoitus on otteeltaan huomion arvoinen. Pöyhösen ja Vähäsöyringin et c. kannanoton lisäksi päätoimittaja Freija Özcan esittää pääkirjoituksessaan 24.10.2025 tärkeän ruohonjuuri -kysymyksen: Kiistoissa tallotaan jalkoihin seurakunnan perusyksikkö: seurakunnan jäsen. Olisi ainakin hyvä todeta, että julkisuudessa kiistellään vallasta ja rahasta ikään kuin opin nimissä. Kiistat eivät koske sielun pelastusta eivätkä uskon päämäärää.

  2. Marko S. Mielestäni haastoin, kun viittasin blasfemiaan? P. Toivonen voi tietysti vapaasti kommentoida. Ehkä tässä yhteydessä voisi vielä viitata kommentissasi olevaan radikaalieksegetiikkaan ja pappi ja dosentti Kari Latvuksen kirjaan – Jumala kuvien muutoksessa. Raamatun ollessa myyttiin puettua, vertauskuvallisuutta, mytologisia retorisia kertomuksia Jeesuksen syntymästä, apokalyptiikan mukana tulleiden mytologisten (Saatanan ja helvetin) vertauskuvallisia ilmauksia.

    Lisäksi ajatus Jumalasta kaikkivaltiaana עֶלְיוֹן֙ on on hänen mukaansa vieras arjen kokemuksissa, niin mitä sitten jää jäljelle? Miksi siis pitää kiinni teksteistä, jos Raamattu on bultmannmyyttiin upotettu ilman sen antamaa Jumalan Sanan voimaa kaikessa siinä, mitä ihminen voi ristinalaisessa elämässään joutua kokemaan? Lisäksi ”uskontunnustuksessa on hänen mukaansa vain muutama fakta, jotka voidaan ilmaista insinöörikielellä ehdottomina totuuksina” (K&K 20.10.).

    • Marko S. Mitä ”vanhurskas voi tehdä”? Mitäpä muuta kuin turvautua lujassa uskossa salattuun Jumalaan -, joka on pannut pimeyden verhoksensa, majaksensa yltympäri: mustat vedet, paksut pilvet; – vaikka taivaalta sataisi lauma ”perkeleitä ja muurinmurtajia”. Helpommin tosin sanottu kuin tehty, kun tiedetään: usko ei ole meidän tekomme. Emmekö ole kuin kekäleitä, jotka on tulesta temmattu ja puettu Kristuksen vanhurskauteen.

    • Olisiko syytä etsiytyä sinne, missä sana julistetaan puhtaasti ja sakramentit toimitetaan oikein, apostolisen viran jakamina? Koska usko ei synny tai pysy yllä tyhjästä. .

    • Vielä on seurakuntia, joissa näin tehdään. Me emme voi mutta Jumala voi kaiken. Arvelemme mikä hetki on yöstä, kun Jumala kaikkivaltias עֶלְיוֹן֙ (vääräksi käännökseksi syytetty) ja kaikkiviisas ohjaa historian ja kirkkohistorian kulkua. Hän muuttaa ajat, hän syöksee hallitsijat vallasta ja korottaa toiset. Hän ylentää ja alentaa. Tämä näkemyshän ilmenee kaikkialla Raamatussa kuten myös se, että vanhurskas saa kärsiä eikä Jumala näytä kuulevan: Mutta ”Hän on ääneti, sillä hän rakastaa sinua” (Sef 3:17).

  3. Kyllä Marko kannattaa provosoituneelta kysyä mitä meinaa , ei tosin itse provosoitua . Onhan joku tarve olemassa jos blogeja satelee ja kommentteja samasta aiheesta , se kuin kutsu dialogiin . Jostain tarpeesta kirjoitukset aina syntyvät oli taustalla mitkä asiat tahansa . Ensimmäisenä tulee mieleen että kirkon nykylinjaa pitäisi kulkea ja siitä edelleen uudistua , jossa Jumalan sanan auktoriteetti murenisi pois . Jokainen voi lukea kirjoja ja uskoa niitä mutta ihmisen mieli mukautuu lopulta niihin mitkä ovat itselle sopivia ja sopivat omaan arvomaailmaan . Jumalan sana olisi helppo torjua jos se olisi samanlainen voimaton kuin ihmisten ajatusten tuotosta . Tieteeseen voi järjellisesti kyllä yhtyä , mutta tässä kommentit ovat niin tieteenvastaisia mitä liittyy historialliseen totuusarvoon Jeesuksesta ja kristinuskosta .

  4. Konsut joutuvat vielä kuultaviksi korkeimpaan oikeuteen 30.10. kun Räsäselle ja Pohjolalle järjestetään suullinen kuulustelu. Seurakuntalaisen mukaan ”korkeimmassa oikeudessa asiat ratkaistaan yleensä kirjallisen aineiston perusteella. Se toimittaakin suullisia käsittelyjä vain harvoin.”

    Onhan se hyvä, että valtion korkeimmalta taholta tulee päätös, saako Raamtun tekstiä ylipäätään lainata ja olla eri mieltä kuin suuri enemmistö, ettei syyllisty ns. ”viharikokseen”. Eihän tätä olekaan jatkunut kuin melkein 7 vuotta.

    Ei siis mitään uutta auringon alla. Apostoli Paavali joutui Sanhedrinin (juutalaisten korkein neuvosto) eteen kaksi kertaa ollessaan pidätettynä Jerusalemissa ja kerran, koska Paavali itse vetosi keisariin. Kuinka ollakaan Paavalista nytkin on kysymys: syyllistyikö hän aikanaan ns. ”viharikokseen”?

    • Kotimaassa on nyt julkaistu eläkkeellä olevan papin ja psykoterapeutin kirjoitus, jossa hän toteaa Jouko Martikaisen syyllistyvän avoimessa kirjeessään psyykkisesti vahingoittavaan kaksoisviestintään tuomitessaan arkkipiispan ja rukoilevansa tämän puolesta. (!) Tähänkin on siis tultu.

    • Marko S. Tämä aika on sekaisin. Langettuaan kaksoisviestintään pappi ja psykoterapeutti näkee siis tällaisessa tapauksessa vakavan merkin psyykkisestä sairaudesta, mielen jakautumisesta ja kaksijakoisesta kiivaudesta, joka jakautuu kahteen ristiriitaiseen suuntaan ollen hämmentävää ja tuomittavaa sen kohteeksi joutuneille. Nyt näyttää siltä, että Martikaisen julkinen kirje on vaikuttanut ikäväksi koetun värinän sielun kielissä useallakin taholla.

  6. Pasi Toivosen blogeja ei voi kommentoida. Laitan tämän siksi tänne.

    Ateistitutkijan mielestä mitään ihmeitä ei ole koskaan tapahtunut eikä voi tapahtua. Tämä on hänen lähtökohtansa ja ennakko-oletuksensa tutkittaessa Raamattua. Ja tämän perusteella hän tietenkin väittää, ettei mikään Raamatun kertoma ihme ole voinut oikeasti tapahtua.

    Koska monet ovat ryhtyneet tekemään kertomusta meidän keskuudessamme tosiksi tunnetuista tapahtumista, sen mukaisesti kuin meille ovat kertoneet ne, jotka alusta asti ovat omin silmin ne nähneet ja olleet sanan palvelijoita, niin olen minäkin, tarkkaan tutkittuani alusta alkaen kaikki, päättänyt kirjoittaa ne järjestyksessään sinulle, korkea-arvoinen Teofilus, että oppisit tuntemaan, kuinka varmat ne asiat ovat, jotka sinulle on opetettu. Luuk. 1:1-4.

« Vanhemmat kommentit Uudemmat kommentit »
Timo Pöyhönen
Timo Pöyhönen
© Kotimaa – Merkityksellistä sisältöä