Professori emeritus Jouko Martikaisen avoin kirje arkkipiispalle on poikkeuksellisen voimakas ja suorasanainen. En muista kenenkään tämän tason teologin aiemmin kiistäneen arkkipiispan viranhaltijan legitimiteettiä. Siksi toivon, että arkkipiispa Luoma paneutuu kirjeeseen tosissaan ja vastaa siihen asiaan kuuluvalla vakavuudella. Kotimaan haastattelussa hän vain lähinnä harmittelee sitä kuinka joku on ”kokenut” hänen vähättelevän raamattua. Vai eikö hän pidä ikääntyvän professorin kritiikkiä vakavastiotettavana?
Vähättelevää asennetta ilmenee kirkon johdossa laajemminkin. Kaikki perinteisestä kulmasta tuleva kriittinen palaute tuntuu menevän yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos. Mistä moinen asenne johtuu? Miksei uskovan kansan tuntoja ja näkökulmia oteta enää todesta – ei edes professorin puhumattakaan herätysliikejohtajien tai tavan kansan? Osaisiko joku antaa valistuneen arvion ilmiöstä?
Mielenkiinnolla odotan kirkolliskokouksen reaktioita tilanteeseen. Toivon, että se ottaa valtansa takaisin ja palauttaa kirkon sen virallisten päätösten ja opin linjalle – senkin uhalla, että linja ei miellytä kaikkia. Tämä saattaa kuitenkin edellyttää radikaaleja toimia, sillä tuskinpa johtoporras pelkkiä puheita tosissaan ottaa.
Miksei kirkon johto kuuntele konsuja?
Timo P. Luoman vastauksessa toistuvat ympäripyöreän ystävälliset ilmaisut: ”harmittelen, jos minun on koettu vähättelevän Raamattua”. Raamattukin ”pyrkii kirkastamaan Jeesusta ylösnousseena Herrana” jne.
Luoman muotoilut näyttäisivät minusta palautuvan takavuosien ”Sanasta elämään” -kampanjan teologiaan (?). Sen mukaan kristinuskossa oli keskeistä jonkinlainen kokemus siitä, että Jumala kohdataan Jeesuksen kautta. Tässä kohtaamisessa on Luoman mukaan kolme osaa, joissa se myös toteutuu: Raamattu ja sen kuvaama maailma, joka jollakin tavoin on Jumalan ilmoitusta, minun oma subjektiivinen kokemukseni ja meitä nykyään ympäröivä maailma.
Raamattu ei tässä ole varsinaisesti Jumalan antama uskon ja elämän ylin ohje ja normi, jonka valossa arvioidaan asioita. Pikemminkin Raamattu on yksi, kylläkin erityinen ”ilmoitus”. Se on elementti kokonaisuudessa, jossa ihminen itse rakentaa uskon vuoropuhelussa oman itsensä ja nykymaailman kanssa. Raamatussa on varsinaisesti tärkeää se, mikä ”ajaa Kristusta” osana tätä kolmen tekijän välistä vuoropuhelua, jossa syntyy jonkinlainen ”unio cum Christo” eli Kristus-yhteys.
Kun näin on, Raamatun maailmankuva, moraaliset ohjeet, historian kuvaus ja moni muu asia ovat toisarvoisia. Sanankäänteiden taustalta hahmottuu edelleen ”kahden korin malli” jatkuvasti muuttuvasta ”laista” ja jotenkin muuttumattomasta ”evankeliumista” eli tuosta kolmen tekijän yhteisvaikutuksessa syntyvästä Kristus-yhteydestä. Näin minä pikaisesti hahmotan Luoman näkemykset.
Mitä itse konkreettiseen kiistakysymykseen tulee, siitä ei tältä pohjalta tietenkään voida sanoa yhtään mitään enempää kuin valitella kohteliaasti toisella tavalla ajattelevan mielipahaa. Koska itse asiahan on jo päätetty ja ratkaistu sekä piispat historian oikealla puolella, vaikka ”konsut” eivät tätä suostu hyväksymään eikä kirkon oppia ja kirkkojärjestystä vielä muutettu
Itse asiassa näkisin koko spn-vihkimiskysymyksessä yhtymäkohdan teologianhistoriassa todettuun keskiaikaiseen tilanteeseen: kirkon liturginen elämä korosti esimerkiksi nyt ehtoollista ja Maria-hurskautta, teologiset muotoilut ja perusteet kehitettiin vastauksena syntyneeseen tilanteeseen. Nyt on vain kysymys avioliittoa koskevasta ”ajanhengestä” ja sen tueksi jo kehitetyistä perusteluista sekä liturgisesta käytännöstä, jolle jälkikäteen tullaan kehittelemään yleisesti hyväksytyt perustelut ja säädökset. Vaikka ihan vielä ei olla päästy niin pitkälle.
Toivottavasti esitän ainakin oikean suuntaisia huomioita asiallisesti näin pikaisesti heitettynä.
Tällä palstalla olen viime aikoina yllättävän usein nähnyt kirjoituksia, joissa vähintäänkin kyseenalaistetaan tai jopa epäillään Jeesuksen ja Hänen opetustensa merkitystä kristilliselle kirkolle. Minusta taas, jos ei olisi Jeesusta ja Hänen esimerkkiään, koko kristinusko olisi tyhjä kuori täytettynä uskonnollisella höpötyksellä.
Jeesuksen elämäntapa ja Hänen julistuksensa keskeiset kohdat – erityisesti rakkauden kaksoiskäsky – eivät nähtävästi sovi kaikkien kristityiksi itseään kutsuvien maailmankuvaan.
Yhäti hämmästelen ja surenkin, että joillekin koko Raamatun valtava viisaus ja sanoma ei avaudu. Oma äitivainaanikin pahoitteli, että kaikille evankeliumi ei avaudu, vaikka olisivat miten kirjansa lukeneet.
Jos Raamattu, Jeesuksen opetukset ja kristinusko supistetaan pelkäksi naimaseremonioitten oppikirjaksi, niin jos Jeesus yhäti olisi haudassaan – en toki usko, että Hän on – niin kyllä Hän siellä kääntyisi.
Seija R. Tiedät erittäin hyvin, että kukaan ei ole supistamassa Raamattua, kristinuskoa tai Jeesusta joksikin ”naimaseremonioitten oppikirjaksi”. Tämä on ihan Sinun oma keksintösi. Evankeliumi kun ei kumoa kutsua Jumalan mielen mukaiseen elämään vaan antaa siihen voiman. Siksi voidaan kysyä myös niin, onko evankeliumi avautunut oikein, jos tuo ”avautuminen” johtaa Uuden testamentin antaman kristillistä elämäntapaa koskevan opetuksen sivuuttamiseen. Jälkimmäinen ei ole ristiriidassa Jeesuksen esimerkin eikä rakkauden kaksoiskäskyn kanssa.
Ehdotan, että keskustelu pidetään Timo P:n esittämissä kysymyksissä.
Marko: Olisin oikein iloinen, jos kirkollisia oppikysymyksiä käsittelevissä keskusteluissa ei aina päädyttäisi ”naimaseremonioihin”. Tälläkin kertaa sinä itse nostit spn-vihkimykset keskustelun aiheeksi, ei blogisti enkä minä.
Ajattelen kun kristillisyydestä tulee paljolti sitä että synti puuttuu saarnoista ja opetuksista ,niin kristikunta oppii ”hienotunteiseksi” ja ei uskalleta sanoa sanaa : harhaoppi . Ja tätä miettiessä jo korvissa soi vastakaiku että : tuomitset , vaikka tämä on Jumalan vallan asia ja toinen voi pysäyttää ihmisen . Sielunvihollinen kysyy että onko sinulla varaa lausua tuomiota vaikka kysymys ei ole siitä. . Tämä hienotunteisuus sokeuttaa aina ihmisiä , sen Raamattu todistaa miten harhaopettajat puhuvat .Luterilaisuus pitäisi nojata vahvasti yksin Raamattu periaatteeseen ja mikään auktoriteetti ei voi sen yläpuolelle mennä eikä edes rinnalle . Vanhat kirkot voivat käsitellä kollektiisesti piispojen edesottamuksia , mutta se on vierasta luterilaisuudelle . Usein puheeksi tulee yksittäisen piispan lausunnot ja siihen keskitytään. Kuitenkin suunta on selvä ja tahtotila tiedossa piispakunnalla . On konservatiivit pitäneet yhteyksiä toistensa kanssa ja yksittäisiä arvovaltaisiakin puheenvuoroja on pidetty , mutta miksi nämä kaikki tahot jotka ovat erimieltä siis Raamatun sanan vastaisesta suunnasta niin eivät voi yhdessä liittoutua ja lausua vaatimuksia kirkonjohdolle ? Ei lopulta ole yhden herätysliikkeen asia jos sitä painostetaan . vaan niitä seurauksia tulee muillekin jotka tahtovat Jumalan sanaan pitäytyä . Onko kenttä niin hajanainen ettei saa edes yhdestä asiasta yksimielisyyttä aikaan ja vetoomusta jonka edessä kirkon piispat pysähtyvät . Ne ei auta ne toistot että pysytään kirkossa , jos ei ole mitään ehtoja esittää , että millä hinnalla . Usko omissa piireissä pyöriminen voi sielläkin käydä ahtaaksi . Jos nyt kansankirkon sisällä onkin erilaisia teologisia käsityksiä niin kyllä tulisi nähdä tietyissä asioissa selvä suunta ja sen seuraukset jos piispojen linja valtaa alaa. kirkon jäsenmäärä laskee jatkuvasti ja vauhti kiihtyy uudistusten myötä.
Jos uskonsa oppinsa vuoksi haluaa taistella niin alkaa nyt olla se aika , puhetta ja ”hengellistä” uhoa mutta ei kirjoitukset ja muutamien pappien vetoomukset mitään auta , paukut pitää laittaa kovemmaksi ja mahdollisimman isolla porukalla . Ei ole Raamatulle vieras ajatus sekään mielestäni , jos kansankirkon alttarien häpäisyt ja tuodaan Herran huoneeseen symboleja jotka rienaavat Kristusta niin vaihtoehto on joko piispojen tehdä parannusta tai iso joukko lähtee kirkosta ulos . Onko se usko tärkeämpi kuin oma asema tai huoli miten meidän käy . On siis vain tiedettävä onko Jumalan sana tärkeämpi . Ja paimenten olisi hyvä ajatella laumansa parasta , kun huolestuneita kristittyjä yhä enenevässä määrin lisääntyy . Jos kansankirkon sisällä ei saada tälläistä aikaan yhteisesti niin ajattelen että tietää herätysliikkeiden hajoamista ainakin osittain . Vaikka en ole kansankirkon jäsen mutta jatkuvasti ihmiset ovat näistä huolissaan ja miettivät eroa kansankirkosta . Pallo on konservatiiveilla ja pahoittelu piispoja kohtaan on aivan turhaa ja päivittely . Se ei ole Raamatullista uskoa että uskotaan vielä toimintamahdollisuuksiin kansankirkon nykyisen tilanteen vallitessa vaan se että uskotaan sanaa ja toimitaan sen mukaan . Keskinäiset paneelit ja muut keskustelut ei ole oikea suunta vaan osoittaa viesti piispoille . Vähintään sellainen että vie yöunet . Lestadiolaistenkin kanssa pitäisi saada kesksteluyhteys ja vain parista asiasta voidaanko siitä olla yhtämieltä ja tuoda se vaatimuksen kera tiedoksi , siihen kun ei riitä evankeeliset ja kansanlähetys . Taitaa olla niin vahvasti rahakysymys . ettei haluta nähdä selvän Raamatun sanan valossa asiaa .