Mikä on joulun historiallinen ja oikea sanoma? Jouluna Jumala ei tullut maailmaan oikeasti. Joulun on kirkon keksimä juhla 300-luvulla. Kukaan ei tiedä tarkalleen Jeesus Nasaretilaisen syntympäivää. Vanhan ajan kirkko sijoitti Jeesuksen syntymäjuhlan roomalaisen Saturnalia-juhlan tilalle 25.12. pyrkien vahvistamaan kirkon asemaa ja heikentämään pakanauskontojen palvomista Rooman valtakunnassa. Kaikki onnistui helposti kun Rooman keisari Theodosius 1 teki vuonna 380 kristinuskosta ainoan sallitun uskonnon Rooman valtakunnassa.
Joulu on Jeesus Nasaretilaisen syntymäpäivä. Voidaan sanoa myös, että Jumalan Poika syntyi maailmaan, mutta ei ise Jumala. Jeesus oli Jumalan Poika eli Jumalan Valittu eli ihminen, joka tulisi toimimaan Jumalan asialla maailmassa. Jouluna voidaan muistella ajatonta Jumalan sanomaa armosta. Jeesus tuli maailmaan kertomaan tiestä Jumalan luokse ja opettamaan uskoa yhteen Jumalaan, syntien anteeksisaamieen ja ikuiseen elämään kuoleman jälkeen. Jeesus tuli myös opettamaan rakkauden kaksoiskäskyä. Tähän voisi nykypävänä lisätä myös rakkauden luontoa kohtaan.
Joulu on upea juhla. Siitä alkaa yksi vaihe Jumalan pelastussuunnitelmassa ihmiskunnan suhteen. Jouluevankeliumi ei kuitenkaan ole historiallisesti totta. Se on joulun satu kuten eksegeetti Lars Aejmelaeus jo tutkimuksessaa aikoinaan vuonna 1987 totesi. Kirkko lainasi ajatuksen neitseestä syntymisestä antiikin uskonnoista. Kysymyksessä voisi olla myös käännösvirhe kristillisessä perimätiedossa Jesaja 7:14:sta. Heprean sana alma ei tarkoita neitsyttä, vaan nuorta naista! Heprean kielessä on oma sanansa neitsyelle.
”Antiikin uskonnoissa ja mytologioissa esiintyi useita kertomuksia ihmishahmoista tai puolijumalista, joiden syntymään liittyi yliluonnollinen sikiäminen ilman luonnollista isää, usein neitsyenä pidetyn äidin kohdalla.
Nämä tarinat olivat yleisiä keinoja korostaa kyseisen henkilön erityislaatuista asemaa, jumalallista alkuperää tai sankaruutta.
Esimerkkejä antiikin mytologioista:
- Perseus Kreikan mytologiassa syntyi kuolevaiselle naiselle, Danaëlle, jonka Zeus saattoi raskaaksi laskeutumalla hänen luokseen kultaisena suihkuna. Danaë oli isänsä lukittavana, jotta tämä ei saisi lapsia, joten häntä pidettiin neitsyenä ennen tapahtumaa.
- Romulus ja Remus, Rooman perustajamyytin keskushahmot, olivat Vestan neitsyen, Rhea Silvian, synnyttämiä. Tarinan yhdessä versiossa sodanjumala Mars saattoi hänet raskaaksi.
- Attis sai alkunsa, kun neitsyt Nana laittoi rintaansa granaattiomenan puusta, joka oli kasvanut kuolleen Agdestiksen verestä.
- Aleksanteri Suuren myyttisissä elämäkerroissa kerrottiin Zeuksen siittäneen hänet ukkosenjumalan hahmossa hänen äitinsä, Olympiaksen, luona.
Nämä kertomukset eroavat yksityiskohdiltaan ja tyyliltään kristillisestä Jeesuksen neitseestä syntymisen kuvauksesta (joka tapahtui Pyhän Hengen vaikutuksesta eikä fyysisen yhdynnän tai jumalan tunkeutumisen kautta), mutta yliluonnollisen sikiämisen teema oli silti tunnettu antiikin maailmassa.”
Lähde: Google AI
Mikä on joulun oikea sanoma? Se, että Jeesus syntyi neitsyt Mariasta. Pre-eksistenttinen Jumalan Sana ihmiseksi. Täysi todellinen Jumala ja täysi todellinen ihminen yhdessä persoonassa, lunastaakseen meidät synnin, kuoleman, helvetin ja Perkeleen vallasta.
Ok. Näkemyksesi on klassisen kristinuskon mukaista ja ok.
Minusta tämä perinteinen näkemys ei ole kuitenkaan historiallisen Jeesuksen mukainen. Kirkko keksi joulun ja teki siitä suuremman juhlan kuin mitä se oikeasti koskaan oli. Jeesus syntyi nuoresta naisesta, ei neitsyestä. Kohta on kirkon tekemän käännösvirhe Tanakhista.
Jeesus ei ole elänyt ennen aikoja, vaan on yksi meistä, tavallinen ihminen, joka toimi Jumalan asialla. Taivaassa asuvat vain oikea Jumala ja enkelit. Lunastus ja sovitus olivat Paavalin keksintöä ja Paavalin omaa teologiaa eikä perustu historiallisen Jeesuksen opetuksiin.
Wille Riekkinen on oikeassa. Kristinuskon pitää uudistua tai se kuolee pois. Kirkko ei voi jatkaa terveen järjen ja tieteen uhraamista.
Muistutan kuitenkin, että klassinen kristillinen teologia on täysin mahdollinen ja pätevä, yksi vaihtoehto muiden tulkintojen joukossa. Jos täytyy pitää siitä kiinni, sitten on pidettävä. Jokainen voi uskoa miten haluaa.
Ajattelemme eri tavalla. Onneksi meillä on vielä mielipiteenvapaus. Miljoonilla kristityillä ei sitä ole. Esimerkkinä mainitsen tilaisuuden, jossa puhui iranilainen kristitty mies, joka vangittiin uskonsa takia mutta vapautettiin myöhemmin kansainvälisen painostuksen vuoksi.
Ok. Erilaiset tulkinnat ovat kuuluneet kirkkoon alusta saakka. Alkuvuosina syytettiin helposti toisinajattelijoita harhaoppisiksi ja vainotiin tosissaan. Areios myrkytettiin Nikean konsiilin jälkeen. Uskoa voi monella tavalla. Se on minusta oikein. Toiset kannattavat mitä haluavat eikä se minulle kuulu. Minä arvostan jokaisen vakaumusta. Oma mielenkiintoni on historiallisen Jeesuksen sanoma ja asema. Me kaikki uskovat mahdumme samaan Taivaaseen, vaikka uskoisimme eri tavoin. Oikea Jumala hyväksyy etsintämme ja kompurointimme tiedon ja uskon maailmassa ja oikea Jumala paljastaa totuuden jokaiselle kuoleman jälkeen. Sitä ennen ei tarvitse kiihkoilla, sotia tai vainota muita uskonnon nimissä.
Kirkko on ominut ylösnousemususkon ja katsoo, ettei kuolleiden ylösnousemusta voi olla olemassa ilman Jeesusta. Tämä ei tietenkään ole totta eikä loogista. Ylösnousemus tai kuoleman voittaminen on mahdollista riippumatta Ristin tapahtumista tai Jeesuksesta. Myös juutalaisuus ja islam tuntevat ylösnousemuksen. Oikea Jumala voi herättää kuolleista kenet haluaa ja milloin haluaa.
Lopun ajat tai viimeinen tuomiopäivä oli kirkon uskon tulkintaa. Sellaista ei tule koskaan oikeasti tapahtumaan. Elämä pääytyy kuolemaan ja sen jälkeen ihminen joutuu viimeiselle tuomiolle oikean Jumalan eteen. Siitä hetkestä alkaa joko ikuinen elämä Taivaassa ja tai Kadotuksessa. Kadotus voi myös merkitä vain olemassa olon päättymistä, jolloin ei-uslovat eivät tule edes tuntemaan lopullista Totuutta.
Kristinusko perustuu nykyään Paavalin seuraamiseen, ei historialliseen Jeesukseen. Paavali kehitti oman teologiansa ja rakensi sen antiikin ihmisuhriajattelulle, sovitukselle ja lunastukselle ja liitti nämä ideat Jeesukseen ja osaksi kristillistä perimätietoa. Näin sai alkunsa kristinusko.
Kävi kuitenkin köpelösti. Paavalin teologia ei perustu historialliseen Jeesukseen eikä oikealla Jeesuksella ollut mitään tekemistä Paavalin teologian kanssa. Kristinuskon sijasta pitäisi puhua Paavalismista tai Paavalin uskonnosta.
Historiallisen Jeesuksen sanoma oli yksinkertainen ja helppo: Usko yhteen Jumalaan ja noudata Taivaallisen Isän opetuksia. Tämä oli Matteuksen vastaus kysymykseen, kuka pääsee Taivasten valtakuntaan. Paavali ei tavannut koskaan Jeesusta eikä elänyt yhtä aikaa Jeesuksen kanssa. Paavali loi oman teologiansa ja kauppasi sen kirkolle ja kirkko osti sen.
Kirkot voivat opettaa mitä haluavat ja tehdä omia teologisia tulkintojaan. Näin ne ovatkin tehneet. Kirkkoja on tuhansia maailmalla. Evankeliumin kauppamiehiä ja uskonnollisia puljuja riittää joka lähtöön. Kaikilla tuntuu olevan oma totuutensa. Tähän on tultu. Tsemppiä kaikille ja uskomisen ihanuutta myös.
Historiallinen totuus on paljon yksinkertaisempi ja uskon asiat ovat paljon yksinkertaisempia todellisuudessa. Kirkko todellakin teki Jeesuksesta Jumalan, vaikka se ei enää suuria kirkkoja kuten katolisia, ortodokseja tai protestantteja kiinnostakaan. Paluu historialliseen Jeesukseen on näille isoille kirkoille mahdotonta, koska nämä joutuisivat myöntämään turmelleensa kristiillisen perimätiedon ja oikean Jeesuksen. Parasta on säilyttää saavutetut edut ja valta-asemat ja unohtaa historiallinen totuus, vaikka kukaan ei sitä pääse karkuun.
Totuus ja Rakkaus voittaa lopulta ja me kohtaamme kaikki sen lopulta kuoleman jälkeen viimeisellä tuomiolla: Jumala näyttää, että hän oli Yksi ja hänen suurin käskynsä oli kehotus rakastaa yhtä ainutta oikeaa Jumalaa ja lähimmäistä kuin itseä ja pyrkiä elämässä hyvyyteen Jumalan avulla. Syntien anteeksiantaminen ja ikuinen elämä ja rakkaus olivat tarjolla jokaiselle uskovalle ihmiselle kautta aikojen. Lapsikin ymmärtää tämän kaiken helposti. Jumala on ihmisen puolella ja ihmistä varten. Meidän ei tarvitse tehdä elämässä mitään erikoista, noudattaa vain Jumalan tahtoa ja hänen opetuksiaan.
Tärkeintä ei ole olla oikeassa. vaan elää uskossa, toivossa ja rakkaudessa. Jaakobin mukaan ihminen tullaan tuomitsemaan tekojen mukaan. Usko ilman rakkautta on väärin ja puutteellista sekä tyhjää. Usko ja rakkaus, luottamus ja hyvät teot kuuluvat yhteen ja kuuluvat elämään kumpikin. Kaikki on armoa. Kaikki on Jumalan lahjaa uskovalle ihmiselle ja uskova ihminen haluaa aina toimia Jumalan tahdon ja opetusten mukaan. Hyvän tekeminen ei ole syntiä.