Tänään 6. elokuuta muistellaan 80 vuotta sitten pudotettua ensimmäistä ydinpommia, tai kuten silloin sanottiin, atomipommia, ja sen ennen näkemätöntä tuhoa. Toisen samanlaisen jälkeen Japani antautui ja myöhemmin Saksa. (Korjaus: Saksa antautui ennen Japania eli toukokuussa 1945, Japani elokuussa)
Olisi luullut, että järkytys olisi lopettanut sodat, tai ainakin ydinaseella pelottelun. Mitä vielä. Alkoi kylmä sota, jota kyllä seurasi liennytys ja aseriisunta, mutta muutamien vuosien jälkeen on palattu entiseen. Maailma aseistautuu ja ydinaseella uhitellaan.
Vanha viisaus kummittelee ihmisten mielissä: kun aseita on, niitä ennen pitkää myös käytetään. Kahta hävityssotaa käydään silmiemme edessä parastaikaa Ukrainassa ja Palestiinassa.
****
Maailmasta puuttuu moraalinen selkäranta, joka pitäisi huolen oikeudenmukaisuudesta, rauhanomaisesta järjestyksestä ja ihmisten turvallisuudesta.
Ensimmäisen maailmasodan jälkeen sellaiseksi toivottiin Kansainliittoa, toisen maailmansodan jälkeen Yhdistyneitä kansakuntia. Kummastakaan ei siihen ole ollut. YK onnistui aluksi paremmin, mutta sekin on jäänyt kahden, kolmen suurvallan vangiksi.
Molemmat epäonnistuivat, koska lopulta suurvallat tekevät, mitä tahtovat. Moraalilla ei ole siinä sijaa. Maailmaa ei hallita demokraattisesti, vaan voimalla.
Nyt ei ole sellaista voimaa, joka kykenisi hillitsemään suurvaltojen valtaa ja tahtoa. Ja mitä suuret edellä, sitä pienemmät perässä.
Ironista on, että mitä vahvempi ja suurempi valtio on, sitä enemmän se tuntee turvallisuutensa uhatuksi. Ja sillä perusteella suurvallat uhkaavat pienempiään, jotka yrittävät selviytyä miten parhaiten taitavat.
****
Pitkään ajattelin, että Yhdysvallat olisi itsenäisyysjulistuksensa hengessä sellainen voima, joka vastaisi lain, järjestyksen ja vapauden säilymisestä maailmassa edes jossain määrin. Viimeistään tänä vuonna sekin luottamus on mennyt.
Jos ajatellaan kolmea suurvaltaa Venäjää, Yhdysvaltoja ja Kiinaa, Kiina on kolmesta vallasta ehkä lähimpänä tuota ihannetta, jos kohta sekin lopulta ajaa itsekkäitä etujaan, kuten kaikki muutkin, pienemmät suurten perässä.
Suomi on aina ollut rajamaa, joka on tasapainoillut oman turvallisuutensa kanssa. Olemme pitäneet arvojamme puhtaina kuin siniristilippumme on. Neuvostoliiton aikana arvoja venytettiin äärimmilleen, mutta selvisimme.
Neuvostoliittoa mielisteltiin ja saatiin hyviä kauppasopimuksia. Nyt mielistelyllä Amerikalle toivotaan saatavan myytyä jäänmurtajia. Euroopan unioni ei hajanaisena kykene vastaamaan suurvaltojen haasteisiin. Ensisijaisesti senkin jäsenet ajavat kansallisia etujaan.
****
Palestiinan suhteen on unohdettu, että länsimaat järjestelivät toisen maailmansodan jälkeen alueen asioita ja perustettiin Israelin valtio, mutta hanke jäi kesken. Järjestelyjen loppuun saattamista vaikeuttaa historian painolasti juutalaisten vainoista, toisaalta uskonnon ja politiikan sekoittuminen.
Suomessakin moni ajattelee olevan kristillistä ja raamatullista puolustaa Israelin politiikkaa. Minusta niin ei voi ajatella. Kristinuskon perusteella meidän olisi oltava rauhan ja ihmisarvon puolella.
En ota kantaa politiikkaan, varsinkaan Israelin. Antautuminen pahuuden edessä ei kuitenkaan toimi.
Synti saa niin paljon pahaa aikaan – niin Lähi-Idässä kuin Ukrainan, Venäjän, Iranin, Jemenin, Nigerian, Pohjois-Korean tai Kiinan ym. alueilla. Asioista puhutaan, ja toisista asioista ei puhutä (ääneen).
Hiroshima muistetaan dramaattisuutensa takia. Vähemmän muistellaan japanilaisten itsensä tekemää epäinhimillistä pahuutta. En kuitenkaan niitä ala vertailemaan tai viisastelemaan tai arvioimaan eri toimijoiden toimenpitetisiinsä liittämää motiiveja. Pahuus on pahuutta, synti saa pahuutta aikaan.
Mutta otan kantaa Hamasin ja sitä tukevien politiikkaan ja suren sitä vihaa, mitä he, heidän johtajansa, heidän kannattajansa ja tukijansa ovat valinneet (myös ne autuaan ymmärtämättömät tai ymmärtämättömästi rauhaa toivovat meillä lännessä), ja jonka vihan ”hedelmiä” nyt(kin) kerätään. Sodat ovat kamalia kummankin osapuolen kannalta. Viha synnyttää lisää vihaa ja katkeruutta, kummallakin puolella. Sodat synnyttävät myös väitteitä vihasta – oikeutetusti ja oikeudettomastikin. Pahuutta on kumpaisellakin puolella.
Olen itse menettänyt uskoni ns. päämedioihin ja niiden neutraaliin oikeudenkukaisuuden tajuunsa. Median valitsee ”sorron kohteet”.
Minullekin Hiroshima oli pitkään jonkinlainen paraatiesimerkki ihmisten moraalisesta surkeudesta. Nyttemmin olen kuitenkin ymmärtänyt, että suurin pahuus ei tapahdu ”paraarteissa” eikä yksittäisissä dramaattisissa tuhoiskuissa. Moraaliset ongelmat vaanivat paljon syvemmällä ja lähempänä (myös pahempana) kuin uskommekaan tai haluammekaan uskoa. Pahuutta ei saada positettua ”poistamalla” vain se, joka nimetään pahaksi. Usein sillä vain synnytetään kytevää kaunaa ja tulevaisuuden kriiseja ja kriisipesäkkeitä. Pahuus ei lähde ulkoapäin komentamalla. Mutta jotenkin pahuuden kasvua on rajoitettava tai hetkellisesti pysäytettävä, joskun kovinkin ottein.
Me helposti huudamme ”pahuudesta” senkin vuoksi tietysitä kohteista, ettei se pahuus, joka lymyää arkisemmissa ja vaietuista tai vaiennetuista kohteista, pääse pilaamaan omaa kuvitelmaamme siitä, että ”me emme ole tai voisi olla tuollaisia”. Me menemme niin helposti massan mukana ja huutelemme yhdessä jostakin, valitusta, vääryydestä, haluamatta kuitenkaan ymmärtää pahuuden jsa synnin ja taustojen syvyyttä. Oma mielemme huutaa ”rangaistusta” vääränä pitämällemme – ei kuitenkaan omalle väärälle mielellemme tai asenteellemme. Tai sitten vaikenemme silloin kun ei pitäisi, pelkuruuttamme.
Tyydymme helposti ja mielellämme jopa populistisiin ja pelkistäviin, yksipuolisiin näkemyksiin: paha onkin (olevinaan juuri) ”tuossa”…
Kiina on lähinnä oikeata? Siellä missä ihmisiä vainotaan ja tapetaan ajatuksien takia , maa joka riisti demokratian ja ajoi sen oikean Kiinan Taiwanin saarelle . Maa joka saastuttaa maapalloa kaikista eniten . Maa joka pyrkii valtaamaan taloudellisesti alueita . Maa joka vakoilee ja tekee tihutöitä pitkin maailmaa. Maa joka tuottaa markkinoille paljon suoranaista paskaa joka pursuaa halpamarkettien koreissa . Maa jota ei kohdella samalla mitalla kuin muita , ruotsin tyttö Greta ei mene sinne Kiinaan mieltä osoittamaan vaan niihin maihin missä luonnosta ollaan huolissaan . Maailma on paha koska ihmiset ovat pahoja jos tätä ei ymmärrä niin on vain utopistisia unelmia paremmasta maailmasta ja keinot ovat vääriä parantaa maailmaa
Totta. Ei Kiina ole puhdas pulmunen, mutta kansainvälisessä politiikassa se Putiniin ja Trumpiin verrattuna on minusta neutraalimpi.
Hyviä havaintoja Markku Jalavalta. On kovaa mutta tarpeellista havahtua siihen, että maailma ei ole paratiisi eikä sellaiseksi tule, vaikka edistysusko ja hurskas toiveajattelu on ollut vallalla. Kansalliset hallitukset ja kansainvälinen yhteistyökään eivät muuta maailmaa paratiisiksi, mutta voivat estää maailman muuttumisen helvetiksi, jotakin kirkkoisää mukaillen.
Timo G:lle sanoisin, että Luther arvosti aikansa Osmanivaltakuntaa eli Turkin imperiumia hyvin organisoidusta ja toimivasta hallinnosta, vaikka piti näitä uskonnollisesti harhaoppisina. Samalla tavoin voimme ajatella Kiinasta, vaikka se ei mikään demokratian ja oikeudenkäytön mallimaa olekaan.
Osmanit vainosivat jatkuvasti ja julmasti ortodoksisia kristittyjä. Rooman piispan johtama kirkkokunta (”roomalaiskatolinen kirkko”) koetti mielistellä osmaneja ja käännyttää ortodoksisia kristittyjä skismaattiseen kirkkoonsa.
Esim. Pyhä marttyyripiispa Parthenios oli yksi veritodistajista (https://ort.fi/synaksario/pyha-marttyyripiispa-parthenios-konstantinopolin-patriarkka/).
Kiinasta on turha elätellä mitään harhakuvia, kyseessä on hyvin tehokas ja raaka sortokoneistö, joka sietää vain ateisimia. Kaikki muu on jymäytystä.
Luther eli aikansa ja me eletään tätä aikaa ja kristittyinä katsomme Jumalan luomusta ihmistä ja sen elämän vapautta tai oikeutta yleensä elää . Usan viha vääristää ajattelua ja kun ihmisen olisi pakko valita mihin maahan muuttaa näistä kolmesta niin olis todellinen konkretia edessä . Olisko Venäjälle tai Kiinaan lähtijöitä ??
Tai mitä arvoa nämä maat ovat tuottaneet yhteistä hyvää ? Eikö näiden valtioiden toimia juuri parhaillaan seurata ? Hedelmät nähdään niin monissa asioissa ja näiden korjaaminen vie kauan kun sokeus on edelleen niin pimeää .
Tietyllä tavoin ”hyvin toimiva” ja tehokkaasti organisoitu valtio oli Saksakin aikanaan. Oli jämäkkä ”moraalinen selkäranka” vaan ei kovin oikeanlainen monissakaan suhteissa. Ja onhan Putinkin organisoinut oman valtionsa varsin tehokkaasti verrattuna ”Gorbaan” (jota meillä jopa ihannoitiin, ja joka antoi valtakuntansa hajota) tai Jetsiniin.
Lienee toki niin, että tietty jämäkkyys on itsessään parempi ratkaisiu kuin anarkismi tai peräti terrorismi (jolla voidaan toki myös järjestystäkin jämäkästi ylläpitää).
En kuitenkaan Kiinaa kuitenkaan lukisi ns. mallimaihin moraalisen selkärangan suhteen, vaikka joissain määrätyissä asioissa siellä saattaa moraalikoodisto olla jopa länsimaita jämäkämpääkin. Voi siellä omaa jämäkkä moraalinen perusta olla – mutta onko oikeanlainen? Todellisuudessa kyseessä on valvontakoneiston valtio, joka pelollakin pyrkii hallitsemaan (myös ulkomalla olevia) kansalaisiaan, ja toimii muutenkin epäeettisesti monissa asioissa, ihmisarvoja ja -oikeuksia polkien, orjatyötä ja ”koulutusleirejä” ja vanki(orja)työvoimaa käyttäen; mutta ovelin sananakääntein. Soraäänet vaiennetaan, toisin kuin Yhdysvalloissa, vaikka toki sielläkin rajoittamisiin on pyrkimystä ja moraalista selkärangattomuutta. USA vikuttaa ”erityisen pahalta” senkin vuksi, että siellä saa pahuuden ilmenemistä ja mielipiteitä pahuudesta ja moraalittomuusesta vapaammin tuoda esiin. USA oli mediassamme jo kylmön sodan aikana arvostelun (malli)kohteena, esikmerkkinä pahasta imperialismista. Toisenlaisesta imperialismista ei hiiskuttu. Eikä kaikista imperialistisista maista toitotetan nytkään tasapuolisesti, jos sylipäänsä ollenkaan.
Meidän mediamme tykkää nostaa esiin yksipuolisesti jotiain asioita ja asiayhteyksiä. Kirjallisuudesta tekee ihan uusdenlaisa ja karmaiseviakin löytöjä – Kiinastakin. Eivät kiinnosta täkäläisiä ihmisoikeuspuheaktiviteja. Eivät tunnu kiinnostavan palestiinankaan ihmisoikeuskysymykset ja -rikkomukset sikäläisen ”sisäisen selkärankamoraalin” suhteen: Hamasin hirmuhallinnassa koko alue, Iranin islamistienkin avittamana.
Israelilaisten pahuudesta kirjoitellaan niin paljon, että en siihen soppaan lisää katso tarpeelliseksi omiani lisätä.
”Moni kakku päältä kaunis vaan onsilkkoa sisältä…” on vanha hyvä kansanviisaus.
Vanha viisaus on myös, että jos kaivataan hyvää ja ”jämttiä” järjestystä, lienee sitä helpointa löytää hautausmailta.
Missä on ääntä, on elämää ja demokratiaa. Elämää kristillisessäkin merkityksessä.
Jos on kristillistä herätystä olemasta, on siihen aina liittynyt jonkinmoista ”häslinkiä”.
Hiljaisuuskin on toki arvokasta ja tärkeää kristityille mutta vaarana on ajautuminen (hengellisen) ”hautausmaan” kaltaiseen tilanteeseen. Olemmeko Suomessa osin jo lähellä sitä?
Jari H:lle. Historiantutkijoiden mukaan turkkilaisten suhtautumisessa kristittyihin ja juutalaisiin alamaisiinsa oli hyvin isoja eroja ajasta ja paikasta riippuen. Lutherin kommentit jostakin 1520 – 1540 -luvulta koskivat siis esivallan tehtäviä järjestyksen ylläpitämisessä. Esimerkiksi Balkanin raakuudet 1800-luvulla kohdistuivat kyllä ortodoksisiin slaaveihin, mutta taustalla oli suurvaltapoliittinen kädenvääntö sekä basibosukeiksi kutsuttujen puolisotilaallisten vapaajoukkojen käyttö. Ja 1913 kristityt vastasivat samalla mitalla… Kyllä myös kristityt, niin ortodoksit, katoliset kuin protestantitkin, ovat osanneet vainota vääräuskoisia.
Luterilaisessa ja ortodoksisessa esivalta-ajattelussa on muuten tiettyjä eroja.
Jukka M. Preussi ja keisarillinen Saksa sekä Weimarin Saksa suurimmaksi osaksi olivat hyvin järjestettyjä ja ne olivat ennen kaikkea oikeusvaltioita. Natsi-Saksa omaksui tästä organisaation mutta hylkäsi moraalin ja oikeusvaltion korvaten ne rasistisella ideologialla ja uskolla vahvemman ylivertaisuuteen.
Niin,
kun moraalin perusta hupenee, jää jäljelle organisaatio ja kenties tietynlainen tehokkuus.
Toisaalta perustasta riippuen ns. selkärankakin voi olla suora tai vääntynyt.
Kiina on jopa Venäjää pahempi. Sen ainoa ideologia ja uskonto on materialistinen ateismi, ja sen pyrkimys on alistaa kaikki kansat tämän ideologian alle. Kiina on Venäjää pahempi, koska se on paljon voimakkaampi.
Yhdysvallat tunnustaa materialismin valtion uskontona, mutta vielä toistaiseksi muutkin uskonnot sallitaan. Suurin osa maan ”kristillisistä kirkkokunnista” on verovapaita liikeyrityksiä, joiden päämäärä on pelastaa jäsenten rahat uskonnollisten johtajien taskuihin.
”Suomessakin moni ajattelee olevan kristillistä ja raamatullista puolustaa Israelin politiikkaa. Minusta niin ei voi ajatella. Kristinuskon perusteella meidän olisi oltava rauhan ja ihmisarvon puolella.”
Juuri tuon asennoitumisen tähden olen pyrkinyt somessa siihen, ettei minuun lyötäisi tuota leimaa, Nyt oivallan että pelkoni on ollut turha. Tienenkin on niin että, kun tuon esiin Israelilaisen näkökulman asioihin, niin saan tuon leiman heti. Joten minun on turha pelätä sellaista mikä jo on tapahtunut. Israelista mediassa on luotu niin vastenmielinen kuvan, että jokaista, joka uskaltaa todellista tilannetta tuoda esiin pidetään höyrypäänä.
Pekka P. Suosittelen että luet Timo S Stewartin loistavan kirjan Luvatun maan lumo. Siinä asioita käsitellään objektiivisesti ja asiallisesti julistamatta ketään ”höyrypääksi”. Toisen hyvän ja erittäin asiallisen näkökulman saa Serafim Seppälän kirjasta Kultainen Jerusalem.
Julkisuudessa tunnutaan kuitenkin esitettävän usein historiallisen totuuden valikoituija ”kohokohtia”. Julkisuudessa tutkija(tkin) voi(vat) leimata – ja ovat leimanneetkin – (esim. vain) Israelin ”apartheid-valtioksi”.
Tai sitten voidaan pelkistää ongelma (populisoiden, vain) ”kostonkierteeksi” haastatteluissa.
Ei ihme jos uskottavuus kärsii – kun asioista käytetään mediassa tunteenomaista termimologiaa ja lähestymiskulmaa.
Kirjat tarjonnevat varmaankin monipuolisemmin argumentoituja näkemyksiä.
Totuus historiasta ei kuitenkaan taida saavuttaa kaikkia ”Välimerellistä kohteita” niinkään hyvin kuin täällä.
Historia on yleensäkin pullollaan vääryyksiä, niihin sortuvat kaikki osapuolet – mukaanlukien kommentaattorit ja tarkkailijatkin. Eivätkä pyyteettömän objektiivisia haastattelijatkaan aina ole.
Jukka: Esität vaivoin peiteltyjä rankkoja syytteitä vähän sinne sun tänne. Nyt kaipaisin vähän faktoja syytteitesi tueksi. Jos tutkijat viittaamasi ”tutkijat” ovat väärässä, niin kerro ihmeessä, ketkä tutkijat ovat oikeassa. Mihin lähteisiin omat tietosi perustuvat?
En nimenomaan halua syyllistää tai nimetä yksittäisiä tutkijoita tai keskustelijoita. Vastaavanlaisia esimerkejä voinee toki löytää puolelta jos toiseltakin.
Kerroin vain siitä, millainen vaikutelma julkisesta keskustelusta toisinaan tulee, ja mikä on itseäni saanut skeptisesti suhtautumaan erinäisiin esitettyihin näkemyksiin. En ala asiasta väittelemään sen enempää. En ole kenenkään yksittäisen henkilön kommentteja ja niiden tarkkoja kellonaikoja kerännyt muistiinpanoiksi, joten en lähteitä senkään vuoksi yritä keksiä.
Myös meillä kuulijoilla on tietenkin taipumus tiettyyn valikoivuuteen, emmekä me kuulijat tai kuuntelijatkaan aina ”pyyteettömän neutraaleja” ole.
Juuri sen vuoksi kaipaisin itse monesti syvällisempää ja moninaisempaa keskustelua ja argumentointia ilman ”leimakirveiden heiluttelua”.
Jukka: Itsellesi sallit leimakirveet, mutta toisten käytössä et niitä halua nähdä. Tämä kertoo tietenkin paljonkin argumentoinnistasi ja sen takana olevasta ideologiasta.
Usein katse on päivitellä maailman pahuutta , mutta pahuus on paljon lähempänä meitä . Pahuus vaikuttaa monella eri tavalla ja sen valheet ovat juuri saattaa ihmiset tekemään pahuutta . Jumala käyttää ihmisiä hyvään ja myös Jumalan rangaistus tulee ihmisten kautta. Oli sitten kysymys Israel kysymyksestä ja tai monesta muusta asiasta niin me toimimme usein sen tiedon varassa joka meille ”syötetään ” median kautta .
Yksi esimerkki tästä vaikkapa kansankirkon tiedotus johon ihmiset luottaa kenties enemmän kuin iltapäivälehdistöön , alla kirkonulkomaanavun sivuilta lainattua :
ISRAEL ON ESTÄNYT avustuskuljetusten pääsyn Gazaan tasan kahden kuukauden ajan. Apu ei ole kaukana. Aivan Gazan rajoilla odottaa ja pilaantuu 116 000 tonnia ruoka-apua, joka riittäisi ruokkimaan 2 miljoonaa Gazassa asuvaa ihmistä kahden kuukauden ajan. Gazassa ihmisiä, ennen kaikkea lapsia, uhkaa siitä huolimatta Israelin sotatoimien lisäksi nälkiintyminen hengiltä.
Tämä teksti on monien totuudellisten lähteiden faktana täyttä valhetta . YK on myös myöntänyt avustuskuljetusten menevän terroristeille eli meidän suomalaisten avustus on ollut auttaa terroristeja . Lähteet mitä suomen media on käyttänyt ovat Islamilaisen äänitorvia ja monissa tarkoitus valheella vääristää asiat ja syyllisyys kääntää Israelia vastaan .
Olisiko kirkolla tarve korjata näkyvästi valheelliset uutiset . Tässä ei ole enää kysymys huonosta moraalista vaan tarkoitushakuisuudesta . Jokainen tietää että korjausta , pahoittelua tai anteeksipyytelyä ei tule . Jumalan sanasta luopuneessa kirkossa voidaan harrastaa ideologista ”aivopesua” .
Meissä kaikissa asuu pahuus ja siksi tarvitsemme Jumalan sanasta elämään tienviitat , ihmisjärki ei auta jos sitä ei ohjaa totuus.
Niin, ei taida Palestiinan (ja Hamasin) moraalin selkäranka kovin mallikelpoista olla, vaikka he ovatkin kuvasti sympatiaa saaneet – meilläkin.
Hamashan on se, joka Gazaa on pitkään hallinnut. EIkä Abbaisn porukankaan moraalinen selkranka taida ihmioikeuskeskeinen olla.
Palestiinaa ei kukaan uskalla ”apartheid-alueeksi” uskaltaa nimittää. (En kyllä sellaista nimttelyä kaipailekaan!).
Historian taustat ovat, mitkä ovat. Nykypäivän tilanne on järkyttävä kaikilla mittareilla – mukaanlukien terrorismi ja yhteistyö terrorististen voimien kanssa.
Toki järkyttävät ovatt myös Gazalaisten kohtalot – joihon on muitakin syitä kuin vain Israelin toiminta – jota on tietysti syytäkin arvostella.
Ihmisoikeuongelmat eivät ratkaistu organisaatioiden julistamisella joksikin.
Muistanemme, kuinka Saksan Demakraattinen Tasavalta oli olevinaan demokraattinen.
Tuntuu siltä, että mediallakin olisi toisinaan totuudellisen moraalin selkärankaisuuden parantamisen varaa.
Tähän pätee vanha totuus: jos totuudellinen viesti on vastaanottajalle epämieluinen, hän alkaa syyttää viestin tuojaa.
Tai sitten viestintuoja hiljennetään tai vaiennetaan.
Ongelma on monestikin siitä, että ns. huonot uutiset saatetaan valokoida tai ne on jo ennakoivasti valikoituneita.
Viestintuojaan tulisiaina suhtautua tietyllä kritiikillä. Kritiikki voi toisnaan olla sekin valikoivaa, tai jonkinlaista kaksoistandardien vaikuttamaa.
En maamme viestintäympäristöä erityisen huonona pidä. Joskus siinä tuntuu olevan kuitenkin ”sokeita pisteitä”, ja tulee väkisinkin ajajtelleeksi: onko kyse vain tahattomasta pinnallisuudesta tai sitten jostain muusta.
Tätä ovat viestinnän asiantuntijatkin pohineet. Ja sitä pohdetta lieneen itse kunkin hyvä pitää mielessä.
Jukka: Puolustanet siis periaatteessa Venäjän tiedotuskäytäntöjä? Jos länsimaisten viestimien ja median esittämät faktat eivät istu sinun maailmankuvaasi, niin ne edustavat länsimaiden hyökkäystä omaa maailmankuvaasi vastaan.
https://journal.fi/idantutkimus/article/download/77739/38743/110975
En ymmärrä kommenttisi argumentaatioperiaatetta, Seija hyä.
Niin kyllä median vaikutus on isoin monen ihmisen ajatteluun ja vielä kun media argumentoi viestinsä niin se on syötäväksi tarkoitettu kokonainen kakku . Valheen sisällä ei ole kiinnijäämisen pelkoa , vaan vaikka uutinen tulee ”päivänvaloon” totuudellisesti niin se on jo tehnyt tehtävänsä ja ihmisen on vaikea muuttaa mieltä ja usein ollaan tietämättömiä oikeasta laidasta . Ihmisiä ohjataan laiskuuteen valmiiksi kerrotuilla ”totuuksilla” jossa ei tarvitse olla kyseenalaistavaa mielipidettä mukana , vaan puheet alkaa tyyliin : YK ja kaikki ihmisoikeusjärjestöt ja kaikkialla maailmassa jne . Elämme media aikaa jossa uutinen tavoittaa hetkessä suurimman osan ihmisiä , voi ajatella Venäjän hyökkäystä tai suomen Nato-jäsenyyttä , kuinka nopeasti kansa oli samaa mieltä . Voi vaan kysyä mitäs sitten jos uutinen on väärä ?
Timo: Kerro nyt ihmeessä, mikä YK:n ja ihmisoikeusjärjestöjen raporteissa on väärin? Sinulla lienee todella huikea tutkimusjärjestö takanasi. Kerro siitä enemmän.
Suomalaiset kääntyivät Suomen NATO-jäsenyyttä puolustamaan, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Vai onko tämäkin sinusta väärin uutisoitu ja suomalaiset menivät helppoon? Venäjä siis varmaan halusi sinusta denatsifikoida Ukrainan ja tarvittiin sotilaallinen erikoisoperaatio? Olet siis samaa mieltä kuin arkkipiispa Kirill?
Oma käsitykseni on, että joissakin ihmisoikeusjärjestöissäkin on mukana politisoitumista, joka heijastuu myös niiden toimintaan, ainakin osin. Järjestöjä on toki paljon ja erilaisia, joten yleistäminen ei liene paikallaan.
Tämä ajatukseni perustuu siihen, mitä olen ihan tavallisissa uutisissa ym. nähnyt ja kuullut – joskus hämmästellytkin.
Tieteellistä selvitystä en ole nähnyt. En siitäkään, että kaikki ihmisoikeujärjestöiksi itsensä tituleeraavat olisivat täysin neutraaleja. Toisekseen: toisista paikoista ihmioikeurikkomuksista saadaan tietoa helpohkosti, toisista sensuurin tai propagandan kera, toisista hyvin vaikeasti. Eikä suurta mediajulkisuuttakaan tunnu tasavertaisesti kiinnostavan erilaiset ja eri puolilla tapahtuvat ihmioikeusrikkomukset. Eikä aina kriittinen ja monipuolinen arviointikaan niiden väitteistä tai näkemyksistä.
Median argumentointi ei läheskään aina ole sellaista, mitä sen tulisi olla, ollakseen neutraalin totuuteen pyrkivää, ilman ”agendavaikutusta”.
Seijalle:
Mielestäni tyylisi argumentoida (tai oikeammin kommentoida) Timolle tässä ei ole rakentavaa. En pidä eettisesti hyvänä tapana laittaa ”Kirilismistisiä näkemyksiä toisen ajatuksiksi”, ikäänkuin Timon kommentti antaisi siihen edellytyksiä.
Vajavaisesti me kaikki tietenkin ilmaisumme teemme, joten kärsikäämme toinen toistamme.
Timo: Varmasti ihmisoikeusjärjestössä on poliittisiakin liikkeitä mukana. Monet ovat jopa syntyneet poliittisten liikkeiden oheen.
Haluan mielelläni kuulla, minkälaisia lähteitä käytät, kun puhut suomalaisen median agendavaikutuksista. Jos pääosa suomalaisista ajattelee eri tavalla kuin sinä, niin minusta on normaalia, että media voi uutisoida enemmistön mielipiteistä. Kyllähän YLE ja Hesari antavat runsaasti tilaa myös PS- ja KD- puolueiden vaikuttajayksilöille.
Saksan liittokansleri Merz. ”Ich bin entsetzt, olen järkyttynyt.” Hamas kiduttaa panttivankejaan, pakottaa saksalais-israelilaisen Evyatar Davidin kaivamaan hautaa itselleen. Terrorisoi Israelia ja käyttää omaa väestöään Gazassa suojakilpenään. ”Panttivankien vapauttaminen on edellytys aselevolle.” Bild-lehden mukaan Saksan hallitus lähtee myös siitä, että Hamas-terroristit varastavat suuren osan niistä avustustarvikkeista, joita Bundeswehr on pudottanut Gazan vyöhykkeelle. Liittokansleri Merz vaatii loppua Hamasille. Bild.de
https://www.bild.de/politik/ausland-und-internationales/merz-geschockt-von-geisel-videos-ich-bin-entsetzt-688f641a5bfd36554e9e600c
Näinhän se meni jo 30-vuotisessa sodassa, toisessa maailmansodassa ja monissa muissa konflikteissa.
Oltiinpa Israelin toimien kohtuullisuudesta mitä mieltä hyvänsä, vaatimukset Palestiinan tunnustamiseksi tässä vaiheessa ei mielestäni ole siinä merkityksessä suoraselkäistä puuhaa, että ensinnäkään se ei tunnustaisi mitään konkreettista. Toisekseen tunnustamisen motiivina tuntuu olevan enemmänkin Israelin tilannekohtainen painostaminen kuin todellisen kestävä ratkaisun aikaansaaminen palestiinan ja siihen oleellisesti liittyvää Lähi-Idän ongelmiin. Kolmanneksi, vaatimus pelkistää Gazan ongelma ”populistisesti” Israelin ”pahuudeksi”, unohtaen koko ongelman varsinaisen kontekstin, johon kuuluu paljon muutakin kuin Gazan tämänhetkinen ahdinko ja Israelin tämänhetkiset rankat toimet.
Sanoilla ei luoda reaalista todellisuutta.
Tuntuu kuin pyrittäisiin vain laittamaan ”pää pensaaseen” – kenties hyvässä uskossa. Toki se on ymmärrettävää, onhan tilanne todella vaikea Gazassa, ja koko alueen tilanne muutenkin kriittinen.
Vähän sama tilanne on Ukrainan suhteen: varsinkin eurooppalaiset kovasti vaativat Ukrainalle oikeutta pitää alkuperäiset, ennen Venäjän hyökkäystä hallitsemansa alueet, mutta todellisuus ei tunnu vain sanoja tottelevan.
On ollut mieloestäni myös ”selkärangatonta” – tai ainakin populistista – verrata Israelia Venäjään ja sen hyökkäyssotaan, silloinkin, jos pidetään Israelin toimia sinänsä kohtuuttomina. Tallaisesta vertailusta tulee helposti mieleen jopa Ukrainan vertaaminen Hamasin hallitsemaan Gazaan, mikä tietenkin olisi Ukrainalaisia syvästi loukkaavaa.
”Selkärangattomia esimerkkejä” varmaan löytyy sieltä sun täältäkin.
Ehkä tässä ei kannata nyt keskittyä vain Israel-Hamas -linjalle. Ongelmassahan on kyse paljon laajemmasta asiayhteydestä, johon liittyvät suurvallat ja Iran/Jemen ym. Toki näyttää siltä, että Hamas on onnistunut varastamaan koko ”shown”.
Luin kirjaa ”Palkka-armeija Wagnerin imperiumi”. Se, jos mikä toi mieleeni globaalimman moraalin selkärangattomuuden – eikä pelkästään Venäjään liittyvää. Olisi mielenkiintoista (ja masentavaakin, luultavasti) tietää, mitä vastaavaa löytyy läntisemmän ja itäisemmän suurvallasta. USA:n palkkalaisten ongelmista aikoinaan kirjoiteltiin – kuten tietenkin ”kapitalistisen imperialismin ka kolonialismin pahuudesta” kylmän sodan vuosina ihan teini- ja opiskelijapolitiikassakin. Mutta myös Kiina häärii monin tavoin maailmalla – ja omassa maassaankin, ja on saanut olla ”julkisuudessa” yllättävän rauhassa kolonialismi- ja imperialismi” -puheelta.
Lieko niin, että edelleen ”raha (ja kaupankäynt?) ei tee onnelliseksi, mutta se rauhoittaa ” – kuten joskus oli tapana sanoa. (Nyt: kritiikiltä)
Mitäköhän kaikkea Afrikankin maissa tapahtuu, mistä meillä ei kerrota, eikä järjestetä mielenosoituksia eikä boikottivaatimuksia?
Sanovat että kirkoltakin katosi moraalinen selkäranka Piispojen ohjeistuksen mukana. 35 kirkolliskokusedustajaa kritisoi ja 52 kiitti. 14 kirkkoherraa ohjeisti pappejaan ettei vihitä.
Pekka: Oikein jo odotin, että koska vedät tähänkin keskusteluun aiheeksi samaa sukupuolta olevien ihmisten vihkimisen. Maltoit odottaa kolme päivää. Hienoa!
” Sanovat että kirkoltakin katosi moraalinen selkäranka Piispojen ohjeistuksen mukana”. Ketkä sanovat?
Miksi tunnet tarvetta puhua seksuaaliasioista joka ainoan blogin alla?
Vai olisiko ”kirkolliskiistassa” kyseessä yksinkerataisesti puheena nyt se, että arvoisat piispatnäyttävät pyrkivän toimimaan vastoin sovittua päätöstä, kirkolliskokouksen selkeän päätöksen ”ohittamiseksi”, eli siis vastoin sovittuja periaatteita, joskin ”sopivan hämmentävällä ja tulkinnanvaraisella” viestintätavallaan.
Kyse menettelytavoista sinänsä on oleellinen asia blogin aiheeseen liittyen. Vaikkakin koko aihe on kieltämättä keskusteluissa suhteellisen loppuun argumentoitu puolin ja toisin – erilaisista lähtöoletuksista alkaen.
Totuus kuitenkin lienee, että kirkosta ei ole tullut kyseisen jupakan vauhdittamana erityisen suoraselkäinen kuva. Arvelisin sellaisen käsityksen vallitsevan kumpaisellakin puoliskolla.
Tämä ei ollut kannanottoni itse vihkimiskysymykseen, vain menettelytapakysymykseen.
Jukka: Odotan Pekan vastauksia kysymyksiini, en sinun.
Seija hyvä,
Kyllä Pekka saa tietenkin vastauksensa kertoa, ja kaikin puolin saat häneltä odottaa vastausta.
Esitin vain oman näkökohtani (kun hiukan hämmästelin kommenttiasi), ihan vain fundeerattavaksi.
Minulle ei ensisijaisesti seksuaalisuusasiat siinä mieleeni tulleet.
En minä tietenkään Pekan puolesta kirjoita mitään voi kirjoittaa enkä korvata hänen ajatuksiaan.
Voithan aikasi kuluksi esittämäääni ajatusta tai näkökulmaa itse fundeerata, ja kenties huomata, että oman kysymyksesi näkökulma ei ole anoa näkökulma, minkä Pekan kommentin taustaksi voitaisiin ajatella olevan.
Jukka: Jos sinulla on pakonomainen tarve kommentoida toistenkin puolesta, niin kukaanhan ei sitä estä. Ei minulla – eläkeläisellä – vain aika riittäisi.