Nyt kun minulla on uudet silmät (kiitos kaihileikkauksen), voin taas ajatella lukevani kirjoja. Yksi sellainen voisi olla Kari Latvuksen Jumala kuvien muutoksessa (Kellarimedia eli Latvuksen oma kustantamo, 2025).
Luin Vartija-lehdessä olleen Juha Pakkalan arvion Latvuksen kirjasta. Pakkala toteaa: ”Kirjan lähtökohtana on havainto ristiriidasta, joka vallitsee kirkon virallisen opetuksen ja kirkon jäsenten käsitysten välillä. Latvus peräänkuuluttaa keskustelua tästä jännitteestä ja kysyy, mitä kirkon tulisi tehdä.”
Mistään uudesta asiasta Latvuksen havainnoissa ei ole kysymys. Aiheesta ei kuitenkaan ole liikaa keskusteltu, ei varsinkaan suurelle yleisölle tarkoitetulla tavalla. (Koska en ole kirjaa lukenut, en ota kantaa siihen, onko Latvuksen kirja populaari esitys vai teologisesti akateemisempi puheenvuoro).
Kirkoin virallinen opetus ja sen jäsenten käsitys paitsi Jumalasta myös monista muista opillisista asioista on jo vuosikymmeniä ollut lievästi sanottuna jännitteinen. Muutos kirkon kannalta hankalampaan suuntaan vain kiihtyy.
Vuonna 1999 vielä liki puolet eli 47 prosenttia suomalaista sanoi uskovansa kuten kirkko opettaa. Kymmenen vuotta myöhemmin eli 2019 heitä oli enää neljännes. 1999 Jumalaan kirkon opettamalla tavalla uskoi 27 prosenttia, 2019 heitä oli 18 prosenttia.
*
Maailman kuva Jumalasta muuttuu. Muuttuuko samalla Jumalan kuva maailmasta?
Onko ongelma, jos usko Jumalaan lisääntyy, koska ihminen uskaltaa määritellä Jumalan itselleen sopivalla tai ymmärrettävällä tavalla?
Onko kirkko omien määrittelyidensä vanki? Jos vuosisatojen takaiset tunnustusformuloinnit eivät löydä sijaa ihmisten kokemuksissa, onko vika formulointien vai kokemusten?
*
Yllä kuva Helsingin Töölönlahdelta. Rockia tuntemattomalle kerrottaakoon, että kysein Lemmy on Hawkwind ja eritoten Mötörhead -yhtyeistä tuttu Lemmy Kilmister (1945 -2015).
Alla linkki Vartija-lehden arvioon Latvuksen kirjasta.
Harvoinpa piispat ovat puhuneet ”suurellle yleisölle” Jumalan todellisesta olemuksesta, saati avanneet Isän, Pojan ja Pyhän Hengen todellisuudesta ja yhteydestä.
Voisi kuvitella, että varsinkin nyt uskontunnustuksen juhlavuonna arvoisat piispat tavalla tai toisella nostaisivat suorastaan pastoraalisella ohjeella aiheen tärkeyttä esille.
Näyttää siltä, että Jumala on muuttunut monin paikoin ihmisen luomaksi (mieli)kuvaksi jumaluudesta.
Herra kulki voittohon, Herran voitto meidän on; Hän on kilpi, suojamuuri, omiensa turva suuri.
A. V. Jaakkola
Ollli S.
Kuvaat melko tarkasti uususkontoa, jolla on sama nimi kuin kristinuskolla, mutta hyvin vähän tekemistä Kristuksen Kirkon kanssa (”… koska ihminen uskaltaa määritellä Jumalan itselleen sopivalla tai ymmärrettävällä tavalla?”)
Tässä uudessa uskonnossa jokainen on oman seurakuntansa piispa ja voi määritellä uskonsa omalle (yhden ihmisen kokoiselle) seurakunnalle mielensä mukaan. Hyvä puoli on, että oppiriitoja tuskin tulee. Yhteisöllisyyden kanssa, jos joku sitä vielä nykyään sitä kaipa, voi tulla haasteita.