Tätä ei teologinen koulutus opeta Suomen valtion teologisissa tiedekunnissa.
Laki on Taivaan Valtakunnallinen laki täällä maan päällä ja vaikka se velvoittaa vain kansalaisia, niin sen noudattamisesta on hyvät seuraamukset.
Jumala antoi lakinsa kymmenenä käskynä ja kaikki on sille alistettu, eli asiat linjautuu Jumalasta käsin. Synti on sydämen ero Jumalasta, niinkuin evlut rippikoulussakin opetetaan. Ero Jumalasta on kapina ja kapina tuottaa synnin hedelmiä, tekoja, jotka vahingoittaa ihmisen hyvinvointia ja johtavat viimein ikuiseen kuolemaan.
Ensimmäinen kapinallinen teko oli dialogi Saatanan kanssa, joka ikäänkuin aloitti puhtaalta, koskemattomalta pöydältä. Dialogi ei ole keskustelua, vaan se on neuvottelu. Sokrates ja talmud toteuttivat samaa, suullisena loistavana pohdintana, perustamalla kirkon tai kirkkoja keskelle kylää. Tuo ”kylän keskus” oli pimeyden ja valkeuden rajalla, jolle kirkon muodolle Augustinus antoi nimen ”Sekalainen Seurakunta” ja Jeesus nimesi sen maailmaksi.
Jumala ei itseään kiellä, ei peru tekojaan eikä sanomisiaan. Jumala katuu, minkä hän osoitti ensin pelotteella, minkä hän ilmoitti Nooan kautta. Tätä samaa Jumalan reiluuttaa esiintyy koko ajan, mutta ihmisen halu olla oman onnensa seppä panee paulan. Nooan sadan vuoden saarnan tarkoitus oli saada ihmisiä pelastautumaan, uskomaan, vastaanottamaan Jumalan tarjous arkissa. Nooan usko ”tarttui” vain hänen omaan perheeseensä, kaikki muut hukkuivat veteen. Sen koommin on pelastautuneitten määrä ollut vähäinen, niinkuin Jeesus vastasi kysymykseen ,”Herra, onko niitä vähän, jotka pelastuvat?” (Lk.13:23) ”Sillä monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut.”(Matt.22:14)
Kun Jumala antoi kymmenen käskyä, niin oitis, jo ennen kuin Mooses ehti lukea ne kansalle, oli kansa alkanut niitä vastaan rikkomisen. Sama meno sitten jatkui ja toinen käsky muodostui ansaksi, mikä laukeili aina siihen asti kunnes Augustinus ”poisti” sen luettelosta. Tätä edeltävänä n. 1800 vuoden aikana alkoi ”talmudilaisuus” vääntämään kieroon annettuja käskyjä ja josta toiminnasta Jeesus erikoisesti nuhteli Israelin hengellisiä johtajia, fariseuksia ja kirjanoppineita.
Huolimatta kaikesta menneitten vuosituhansien ja tämän päivän kapinasta Jumalaa vastaan, on Alkuperäiset Kirjoitukset muuttumattomana luettavana niin, että niitä voidaan noudattaa. Niiden sulautumisessa on koko ajan ongelmia, koska ainoa ”entsyymi” Usko, puuttuu tai on sysätty syrjään. Nautitaan vahingollisia ”ravintolisiä” jotka toimivat kuin pieni määrä rotanmyrkkyä oikeaan ruokaan sekoitettuna. Tuloksena on instituutio, jonka perusta on ihmisopit, traditiot, jotka traditiot ovat yhdenvertaisia Alkuperäisten Kirjoitusten kanssa ja poiketessaan pätevät.
Jumalan Lain yhdenkin pienimmän kirjaimen poistamisesta, tai muuttamisesta on annettu varoitus.
”Toinen käsky muodostui ansaksi, joka laukeili aina siihen asti kunnes Augustinus ’poisti’ sen luettelosta.” Tässäkö on tämän kirjoituksen kärki? Käsky, johon viitataan lienee kielto tehdä jumalankuvia: ”Älä tee itsellesi patsasta äläkä muutakaan jumalankuvaa, älä siitä, mikä on ylhäällä taivaalla, älä siitä, mikä on alhaalla maan päällä, äläkä siitä, mikä on vesissä maan alla (2. Moos. 20:4).”
Hiljan eräs ihminen mainitsi yhdestä puheesta että oli hyvä mutta puhuja liikaa puhui sakramenteistä . Kysyin häneltä että onko puhe väärin jos puhuu Jumalan ottamisesta lapsekseen ja siinä pysymisessä ? Ja hän vastasi että ei tietystikään .
Esimerkkinä kohtina Jumalan sanasta ;
Ottakaa kukin kasteen syntien anteeksisaamiseksi , niin te saatte Pyhän Hengen lahjan .
Ja joka syö minun ruumiini ja juo minun vereni pysyy minussa ja minä pysyn hänessä ja olen herättävä viimeisenä päivänä .
Opettajan on tietysti hyvä avata ja ottaa muitakin raamatunkohtia että asiat kirkastuu . Tieteellinen tutkimus osoittaa että 7 kertaa asiat kun toistetaan alaisille niin oppi menee perille ja näin myös kristillisyydessä . Apostoli Johannes oikein painottaa tätä evankeliumissa jossa esiintyy luku 7 useamman kerran . Jeesuksen ihmeitä laskiessa tuntuu että ei löydy kuin 6 , mutta se suurin ihme seitsemäs on ylösnousemuksen ihme .
”Alkuperäiset Kirjoitukset ovat muuttumattomana luettavana.” Tämä on erikoinen väite. Tiedetään, että: ”alkuperäistä Raamattua ei ole koskaan ollut yhtenäisenä kokoelmana. Alussa oli suuri määrä erilaisia tekstejä, jotka ovat kehittyneet itsenäisesti ja jotka myöhemmin kanonisoitiin eli liitettiin osaksi Raamattua.” Lainaus on Wikipedian artikkelista, mutta kertoo sen, mikä varmuudella tiedetään.
Minulle jäi hieman hämäräksi, mikä oli blogin ”pointti”, tai joutui hieman spekuloimaan, mistä haluttiin varsinaisesti sanoa.
Raamatun tekstien muuttumisesta tai muuttumattomuudesta on kirjoitettu kirja, jota on myös asiallisesti arvosteltu.
Jos taas on kyse ns. kuvakiellosta, on siitä historiassa sekä tasiteltu että ymmärretty eri tulkinnat.
Martti ja Jukka M. , lähinnä edelläolevin kommenteihinne:
Kirjoituksen ”kärki” on sen otsikko, ja otsikkoon täysin liittyen uskon, että armotalouden aikakaudella on syytä mainita Augustinus, jonka alkua ja vilpittömyyttä ei ole syytä epäillä. Menestyksen ja ihmisten kiitoksen keskellä se mikä meissä tulisi kuolettua, vähetä, ja tulla pienemmäksi, alkaakin paisua. Näin on käynnyt sitten ihmisen kapinoinnin jälkeen, Augustinuksellekin. – Toivon, että tämän käsität, eli menee kaaliin, vaikken kirkkopoliittisesti oikeilla termeillä asiaa ilmaise, koska olen helluntalainen ja vielä siinäkin hengellisessä kodissa kasvanut lähinnä kolmessa kieliympäristössä. Siis minulla on suomi äidinkieli, kaiken perusta, mitä ilmaisuihin, suulliseen ja kirjalliseen tulee. Kuitenkin olen elänyt aikoja sitten vuodesta 1958 , jolloin en ole suomeksi ajatellut. Silti olen sanomani saanut esille puhuttuna ja kirjoitettuna kolmella kiellä, koska osaan ne paremmin kuin hyvin. Siis ikäänkuin täydellisen ”kielikylvyn” olen saanut suomeksi, italiaksi ja englanniksi. Muitakin kieliä osaan ja niitä joissakin yhteyksissä olen joutunut käyttämään, mutta ne eivät ole ajattelu-kieliä.
Tämä selostus itsestäni, suunnattuna niille, jotka ovat pitäneet ilmaisujani epäkelpoina vaikkei koskaan epäraamatullisina. Epäkelpoisuusperustelujakaan ei ole ilmaistu. Varsinaisena perusteluna, kaikkina näinä 2008 vuoden jälkeisenä aikana sitten kun suomeksi aloin kirjoittmaan julkisesti, on tiivistynyt helluntalaisuuteni, jonka olen pukenut käsitteeseen Helluntaipäivän Kastajaliike, HKL, mikä on seinätön Kristuksen Ruumis (kirkko).
Alustalla, mikä on sakramentaalinen, kaikki pelastavan kasteen ja synneistä puhdistavan ehtoollisen ulkopuolinen mielletään ”hämäräksi”, mikä alistetaan inhimilliselle järkeilylle eli itseymmärrykselle, mikä on keinottelua sen rinnalla mitä uskon kautta tiedämme, vt. Hebr. 4:2. Tämä tieto pitää olla yks yhteen Kirjoitusten kanssa.
Olemme hukassa, jos emme voi ankkuroitua Jumalan ilmoitukseen, mikä on Raamatun k o k o n a i s u u s.
Kysymyksiä väitteiden muodossa ovat viisaat, mm. Sokrates, Platon, Aristoteles esittäneet. He, vaikka olivat tai esittivät olevansa avoimia totuudelle, eivät missään yhteydessä ota esille koko kreikankielisessä maailmassa tunnettua Vanhaa Testamenttia, alkaen viisi Mooseksenkirjaa, Psalmit, Sananlaskut, Saarnaaja jne, jotka jo olisivat antaneet tyhjentävät vastaukset kaikkiin heidän viisaisiin kummasteluihinsa.
Heidän ”viisastelunsa” tuotti Ateenaan foorumin, Areiopagi, jossa viisaat kuluttivat aikansa, vt. Apt. 17:21 ”Sillä ateenalaisilla ja siellä oleskelevilla muukalaisilla ei kenelläkään ollut aikaa muuhun kuin uutta puhumaan ja uutta kuulemaan”. KK92, lieventää alkuperäistä ilmaisua ja sanoo: ”..olivat näet tavattoman kiinnostuneita”. Tämän KK92 mukaan ei painoteta tämän maaiman viisasten henkeä, mikä on kaikesta muusta kiinostunut kuin Jumalan ilmoituksesa, eli siitä minkä Paavali puheessaan selvensi.
Paavali naurettiin ulos ja vain muutama otti todesta hänen ilmoituksensa uskoontulosta. Näin on tänä päivänäkin, Mäkitalo ja kumppanit tuovat lohtua areiopageille.
Toisen kirkolliskoouksen päätös kuvienpalvonnan puolesta ilmeisesti edustaa Jukan viittaamaa ”asiallista keskustelua”. Toinen käsky oli tuossa vaiheessa jo poistettu ja rikkomus yhtä Jumalan käskyä kohtaan on rikkomus kaikkia käskyjä kohtaan.
”Eivät missään yhteydessä ota esille koko kreikankielisessä maailmassa tunnettua Vanhaa Testamenttia.” Eivätpä tietenkään, sillä Vanha testamentti käännettiin kreikaksi vasta parisataa vuotta heidän elinaikansa jälkeen.
Martti,
Vaikuttaa viisaudelta, mutta jos luet mitä kirjoitin, niin olisi syytä vaihtaa vuorosanoja. Englanninkielinen, suomenkielinen jne-maailmat osaavat muitakin kieliä, kuten hebreaa, joka halutessa olisi antanut lisävaloa näille kolmellekin viisaalle. Septuaginta käännettiin 300-400 eaa.
’
Onko sinulle mitään asiaa itse asiaan, eli kirkastuiko kirjoitukseni kärki yhtään enempää vastauksessani sinulle?
”Juutalaisen perimätiedon mukaan Septuagintan kääntäminen tapahtui Egyptin kuninkaan Ptolemaios II Filadelfoksen (285–247 eaa.) pyynnöstä.” Jos joku kielimies ymmärtää useita kieliä, se ei vielä merkitse, että ’maailma osaa’ niitä. KIrjastot eivät antiikin aikana olleet mitään yleisiä laitoksia, joista ihmiset suurin joukoin lainasivat luettavaa itselleen.
Martti,
On kohtuutonta laittaa nämä kolme teologis-filosofia kielimuurin taakse. Heidän asianharrastuksensa olisi jo edellyttänyt ottaa huomioon oppi Israelin Jumalasta, jonka ihmeet vedenpaisumuksesta lähtien on täytynyt kuulua teologis-filosofiseen sivistykseen. Heille ei ollut edullista tutkia profetaallisia Kirjoituksia, tai ainakaan myöntää niihin tutustumista. Omaan ymmärrykseen turvautuminen, josta Raamattu järjestelmällisesti varottaa, on kuitenkin varsinainen syy vastustaa Jumalan vaikutusta.
Kirjastot olivat juuri tämän kolmikon ”käytössä” ja kielenkääntäjiä saatavilla.
”On kohtuutonta laittaa nämä kolme teologis-filosofia kielimuurin taakse.” Juutalaisuuden hepreankieliset kirjoitukset olivat heidän näkökulmastaan kielimuurin takana, erään itämaisen kansan omaa kulttuuria. Mainittakoon, etteivät Kreikan filosofit harjoittaneet juurikaan teologiaa.
Reijo lue Lutherin katekismuksen selitys Jumalan kuvasta , se selitetään ensimmäisessä käskyssä .
https://www.luterilainen.com/fi/kristinoppi/ensimm%C3%A4inen-luku/ensimm%C3%A4inen-taulu/ensimm%C3%A4inen-k%C3%A4sky
Timo,
Otin yhtenä esimerkkinä kirjoituksista poistoja, kuten toinen käsky. Onko sinulla siihen mitään sanottavaa, koska ensimmäistä käskyä ei ole poistettu.
Tuo Lutherin selityksistä tai aivan omasta päästäsi, kun olet lukenut sen.
Et lukenut käskyjen selitystä , ei mitään ole poistettu . Lue katekismuksen selitys käskyistä niin asia valkenee . Ei kastajaliikkeellä ole omaa raamattua , olet lukenut Lutherin raamatun kirjakaanonia varmaan suurimman osan elämästäsi . Etsit vikoja eri kirkkokunnista , voisitko raamatun sisällöstä ammentaa jotain ?
Timo,
Olen lukenut Augustinus-Lutherin selitykset ja ne ovatkin räikeimpiä todistuksia Kirjoitusten rusikoinnista. Kymmenen käskyä on selkeääkin selkeämpi jokaisen käskyn kohdalla. Siksi mm. Jeesus viittasi rikkaalle nuorukaiselle niihin, käskyihin, kun vanhursakautuksen perusteista nuorukainen kysyi, ”Mutta jos tahdot päästä elämään sisälle, niin pidä käskyt”. Matt. 19:17.
Paavali, joka oli asiantuntija käskyjen kiertämisessä, hylkäsi roskiin ”tohtoriaattinsa”, mikä oli osoitus kuinka hyvin hän oli perilla traditioista, siis Kirjoitusten vääntelystä, vt. 2.Piet. 3:16.
Sinulta Timo, puuttuu kyky jäsentää Kristuksen sisällinen tuntemus. Turvaudut ikäänkuinputkiliikkeen mainoksen lailla, että ”kyllä ne siällä Hanakoossa tiätää” sekoittavaan tulkintaan, jossa Luther on katalyytti.
Olen itse ymmärtänyt kuvakiellon olevan täsmennys ensimmäiselle käskylle. Keskiajalla taisi todellakin käydä niin, ette kuvat ja pyhäinjäännökset saivatsellaisia asemia, joissa lähellä oli niiden palvonta.
Historiassa on sitten ollut ”kuvainraastoja” joiden yksityiskohdista en ole asiantuntija. Kyse lienee kuitenkin ollut 2. käskys ymmärtäminen – ja kentieis valtapoliittisetkin intressit; nehän tuntuvat usein sekoittuvan tai limittyvän toisiinsakin.
Käsittääkseni on myös ajateltu, että inkartoitunutta Jeesusta on ”luvallista” kuvata, koska Jeesus on myös ihminen vaikka samalla Jumala.
Yhä edelleen joskus debatoidaan siitä, mikä on kuvien palvontaa, mikä Jumalan kunnioittamista niiden avulla tai tuella ja muistutuksella. En siihen debattiin (”nuo toiset”) aio osallistua.
Käsittääkseni luterilaisuus otti katolisen (& ortodoksisen?) ja reformoidun suuntauksen suhteen jonkinlaisen ”välitilan”, joka näkyy kirkkoarkkitehtuuriussa ja kirkkorakennuksissa: ”koristeellisuudessa”.
Aina on vaarana, että jokin muu kuin Jumala ja hänen rakkaudellinen armossa meille syntisille tulee liian merkittäväksi. Se voi olla kirkkokunta itsessään, erilaiset esineet, rakennukset kuvineen ja arkkitehtuureineen, toimintoineen; tai sitten meidän oma viisas valintäkykymme valita oiea usko tarjolla olevista, kykymme seurata ja ymmärtää ehdottoman oikein Raamatus tekstiä ja käskyjä jne.. Listaa voisi jatkaa.
Minulla on useita (hyviä kristittyjä) ”hellareita” ystäväpiirissäni, ja olen heiltä oppinut paljonkin erilaisten näkemysten ymmärtämistavoista. Tunnen sekä hellareita luterilaisiksi siirtyneitä että luterilaisista hellareiksi ”kääntyneitä” – oikeammin vain kirkkokuntaa vaihtaneita, joilla ei ole erityista tarvetta korostaa ex-kirkkokunnan ”huonoutta”. Toki heillä on omat syynsä vahtamiseen. Tunnen myös hellareista ortodokskirkkoon siirtyneen sekä luterilaisesta ortodoksikirkkoon siirtyneen. Ja taidanpa tuntea myös katolisesta kirkosta hellariksi siirtyneen. Kenekään em. kanssa ei yleensä tule väittelyitä.
Toki olen eri kirkkokunnista tavannut niitäkin, joiden miekestä vain he ovat ehdottoman oikeassa. Itse en katso olevani ehdottoman oikeassa.
Reijo sinun tapasi vaihtaa ajatuksia on mollata toinen ja kirjoitella epäystävällisesti. Esität tietäväsi asioista ja et osaa vastata sinulle esittelyihin kysymyksiin , sama levy pyörii samoissa teemoissa , ei sinun kanssa synny ajatusten vaihtoa . Uskosiko edustaa tuota tulkintaa että lähimmäinen löydään moittien alas ? Käskyistä kirjoitellaan silloin olisi hyvä miettiä niiden sisältöä ihan käytännön tasolla . Rakkaudesta nähdään kristityn hengellinen viisaus ei ökkäröinnillä .
Timo,
Kieltämättä, vastakkainen kanta, etenkin ikuisuuskysymyksiin on epämiellyttävää lukea. Ilmaisuni eivät ole kehittynyt suomalaisessa sakramentalisuudessa ja siitä on osoitus tämän blogini otsikkokin, mikä johtaa sakramentteihin, mitkä sellaisenaan sysäävät syrjään raamatullisen pelastusopin. Tämä ei ole ”öykkäröintiä” eikä luettavissa mistään kastajaliikkeen raamatusta, vaan Raamatusta. Jos tunnet alaslyödyksi minun toimestani, niin mieti millä perusteilla näin koet.
”Käskyistä kirjoitellaan silloin olisi hyvä miettiä niiden sisältöä ihan käytännön tasolla.” Juuri näin. Nekään piirrot eivät ole hävinneet mihinkään, joiisa lausutaan: ”Älä todista valheellisesti toista ihmistä vastaan (2. Moos. 20:16).”
Vanhurskaus ei tule käskyistä, koska kukaan niitä ei kuitenkaan pysty täysin noudattamaan. Herramme Jeesus tietenkin kyllä ne täytti ”ettei yksikään piirto hävinnnyt”. Vanhurkaus tulee yksin Jumjalalta Krituksen työn vuoksi, mikä ei teitenkään tarkoita, että laki olisi hävinnyt tai hävitetty, tai että saisimme elää ”kuin pellossa”.
Kyllä käskyt edelleen voimassa ovat; niin luterilaisella kuion helluntailaisellakin puolella. Ei tässä mielestäni ole ollut periaatteessa eroa hellareiden tai luterilaisten välillä (ainakaan täällä Suomessa). SE, kuina hyvin asiat on sisäistetty eriloaisissa yhteisöissä, on toki aina hyvä pohtia. Se, miten puheessa erilaiset painotukset sitten esiintyvät ja missä määrin, on toinen juttu; ja joskus toki voidaan toisia väärinkin ymmärtää. Voimme puhella asioista ihmisen kannalta katsottuna ja/tai Jumalan puolelta katsottuna. Siinä tietenkin eri perspektiivi on erilainen, eika aina olla toisen perspeksittivistä ihan ”jyvällä”. Jonkun tai joidenkin mielestä jostain tai joistain asioita puhutaan aina liian vähän… tai liian paljon.
Jukka,
Tässä blogissani halusin kohdistaa huomion Matt. 5:18 sanomaan: ”Sillä totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennenkuin kaikki on tapahtunut.”
Mooseksen kautta annetun Lain alkajaisiksi Jumala teki kivitaulut ja Hän kirjoitti siihen kymmenen käskysanaa. Jokainen käsky oli päivittäiseen elämiseen tarkoitettu. Niiden selkeyttä ei voida lisätä, eikä varsinkaan tulkita.
Ikäänkuin silittelet hellareita, minkä kallistelun tarkoitus on dialoginen, eli ”diilin” rakentamista. Siis kysymys ei ole keskustelusta, missä Raamattu pysyy paikallaan ja katolis-luterilainen opinmuoto jatkaa elämäänsä. Eli niinkuin Trentossa naulittiin 2. kirkolliskokouksessa julkistettu päätös, toisen käskyn turhentamisesta ja häivyttämisestä se ”vesisangon uurteisiin”. ”Kun alkuperäiset Kirjoitukset ja traditio poikkeavat toisistaan, niin traditiot pätevät.”
Uskon ristiriitaisuus on sen yksinkertaisuus, niin ettei tyhmä/hullu siltä reitiltä voi eksyä. Siis usko on Jumalan lahja, joka kasvaa ”hoidossamme”. On paljon uskoontuloja luterilaisuudessa, joista muotojumaliset huolestuvat, vt. blogiini ”Uskoontulo, kirkon tuho”.
Nooa löysi yhteyden Jumalan kanssa ja se löytö ikäänkuin levisi vain kahdeksaan.
Olen käyttänyt kolmea kohtaa Raamatusta ilmentämään Kirjoitusten sanoman typistämistä. Tämä, näiden kolmen kohdan toistaminen on joitakin häirinnyt. Voisimme laajentaa keskutelua useampaankin kohtaan ja tehdään se, kun nämä on käsitetty. Tämä 1.Moos. 6:8 on seuraavissa käännöksissä:
KK33, Mutta Nooa sai armon Herran silmien edessä.
KK92 Mutta Nooa oli Herralle mieluinen.
Biblia 1776 Mutta Noa löysi armon Herran edessä.
KJV, But Noah found grace in the eyes of the Lord
Tässä vain Biblia 1776 ja KJV kääntävät matsa-sanan oikein, eli ”löytää”, mikä on tulos halusta ja etsimisestä
Ihmisen yhteys Jumalaan on aina, sitten Paratiisin ollut yhteistyötä, mikä on yhtäkuin vapaaehtoisuus, eli ”jos sinä haluat”.
”Kyllä käskyt edelleen voimassa ovat; niin luterilaisella kuion helluntailaisellakin puolella.” Tässä tulemme Jeesuksen sanomiseen:
Matt. 7:21, ”Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra!’, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.”
No Reijo kun kirjoitit että minulta puuttuu Kristuksen sisällisen tuntemuksen jäsentämisen taito , niin kerroppa mikä se on ? Ei kai vaan ensin tehdään uskonratkaisu ja sitten kasteelle? Vai onko Kristus enemmän ?
Meidän teologiset erot lähtee jo alussa eri teille kun sinulla on pääosassa ja osallisena ihminen ja armo taitaa olla sivuosassa . Usein puhut sakramentteja vastaan , niin mietitkö niiden sisältöä mitä ne ovat ? Ihmettelen kun selvät raamatunkohdat todistaa kasteesta ja ehtoollisesta ja niiden lupauksista niin tuot oman ratkaisusi . Ymmärrät varmaan mitä edustat on uusi oppi joka tullut kristikuntaan 1900- luvulla , jolla wi ole traditiota eikä kokonaista raamatullista oppia . Muutamia jakeita toistetaan ja siinä se . Olen kysynyt tässä puolen vuoden aikana useammin raamatun tulkintaasi mutta et suostu vastaamaan ja niin olen huomannut myös muiden kysymyksiin et tahdo vastata . Eikö voi keskustella sanasta josta meille Kristus kirkastuu vai onko se vierasta että tutkitaan sanaan ja etsitään kontekstia ja totuutta mitä Pyhä Henki kirkastaa ?? Oppiminen alkaa kun myöntää itselle että on oppilas ja voi olla väärässä ja silti ei tarvitse hylätä kokemusmaailmaa , vaikka ne usein saavat suurempia näköaloja Jumalan armon suuruudesta. Minun tulis vähetä jatkuvasti ja hänen kasvaa , eikö se ole meidän tie ?
Timo,
En näe, että on nyt syytä ottaa esille meissä, sinussa ja minussa olevia puutteita, jotka ovat todellisen, aidon haluamisen puutetta.
Voidaan kokoilla hyviä ajatuksia Raamatusta, kirkkoisien ja hengellisten ajattelijoiden ilmaisuista. Tällainen leikkelelautanen on vaikutukseltaan lähes olematon.
Tarkoitukseni on tässä blogissani kiinnittää huomio siihen kuinka Alkuperäiset Kirjoitukset ovat tänään luettavissa, niinkuin ne olivat kun ne ilmestyi. Selkeyden vuoksi otin esille toisen käskyn ja sen poistamishistorian. Siispä uskon, että olet kortesi tähän ”kekoon” jo kantanut.
”Alkuperäiset Kirjoitukset ovat tänään luettavissa, niinkuin ne olivat kun ne ilmestyivät.” Ajankohta oli vuonna 367. Silloin Karthagon kirkolliskokous päätti Uuden testamentin kaanonista Aleksandrian piispa Athanasioksen esityksen mukaan.