Lääkärille on uskottu sellaisen lääkkeen tiedoksi saattaminen ja jakaminen, joka parantaa kuolemansairaat ihmiset. Tällä lääkkeellä on tarkka resepti. Tapahtuu kuitenkin merkillistä: sen sijaan että lääkäri julistaisi suurta sanomaansa ja tarjoaisi lääkettä kuolemaa tekeville, hän kutsuu näitä pohtimaan, minkälainen hän itse on, mukava mieskö vai vastenmielinen. Lääkkeen sijasta on huomion kohteena sen jakaja, tämän kulttuuriystävällisyys, mitä mieltä hän on kirjallisuudesta, urheilusta, sosiaalisista ongelmista yms. Nimenomaan kiinnostaa ihmisiä, missä määrin lääkäri osallistuu yleishyödyllisiin pyrintöihin. Lääkkeen jakamatta jääminen ei näytä ihmisiä erityisemmin surettavan, sillä hehän ovat sitä mieltä, ettei sitä itse asiassa tarvitakaan, pääasia on, että lääkärin avartunut ja elämää ymmärtävä olemus rohkaisee heitä juuri siinä tilassa, missä he ovat. Lääkäri puolestaan tyynnyttää mielensä sillä, että saahan hän hyvää aikaan muuallakin kuin tällä lääkkeellä, voihan hän esim. innostaa noita kuolemansairaita vielä näiden viimeisellä voimilla hapattamaan koko yhteiskuntaa jalolla etiikalla. Ja kuka tietää, vaikka puoskareillakin olisi todellista hyvää tarjottavanaan? Antaahan lääkäri itsekin puoskareille rohkaisua: eihän hän pidä tärkeänä, että reseptin ohjeita noudatetaan. Pääasia on reseptin ´henki´. Joksikin aikaa hän jää mietiskelemään sitäkin, mitä totuutta mahtaa olla kollegojen väitteessä, että lääke vaikuttaa pelkällä olemassaolollaan ´ehdoitta´, se on: ei sitä tarvitse omakohtaisesti nauttia, riittää, kun se on olemassa. Välttyyhän hän lääkettään tyrkyttelemästä ja saavuttaa paremmin tuon suuriarvoisen kosketuksen ympäristöön. Hän oppii kuuntelemaan. Hän samastaa itsensä lähimmäisiinsä. Hän tietää, mitä ajassa liikkuu. Hän näkee oman ahdasmielisyytensä. Hän ´hyväksyy´ ihmiset sellaisina kuin nämä ovat. Ja kuoleman viikatemies, jolla on perkeleen kasvot, odottaa saalistaan.
Tämän kirjoituksen on julkaissut Osmo Tiililä (1904-1972) Kotimaa-lehdessä jo marraskuussa 1958. Tämä teksti on otettu kirjasta Osmo Tiililä – protestantti, s. 553-554, jonka on tehnyt Timo Junkkaala, julkaissut PerusSanoma 2004. Allekirjoittanut on aikoinaan tenttinyt tämän teoksen opiskellessaan Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa.
Pyhä Raamattu ei kaipaakaan viisaita mestareita ja tutkijoita. Jumala on antanut ihmisen oppia muita tieteitä, kielitiedettä, ajatusoppia, puhetaitoa, filosofiaa, lakitiedettä ja lääketiedettä; näissä asioissa saat viisastella, väitellä, tutkia ja kysellä, mikä on oikein, mikä väärin. Mutta pyhän Raamatun, Jumalan sanan kysymyksessä heitä sikseen väittelemiset ja kyselemiset ja sano: näin on Jumala puhunut, sen tähden minä sen uskon. Tässä eivät kelpaa tutkimiset ja kyselyt: mitä ja miten? Sana kuuluu: kun olet kastettu, niin usko vaimon siemeneen, Jeesukseen Kristukseen, tosi Jumalaan ja ihmiseen, että sinulla hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa kautta on syntien anteeksiantamus ja iankaikkinen elämä. Älä kysele: miksi ja miten se on mahdollista? Kun näin kyselemättä uskot, sinunkin sydämesi on syttyvä palamaan ja sinä saat siitä iloa ja riemua.
Martti Luther, Huonepostilla, s. 354-355, SLEY, 1945.
Näin on , Jeesus jäähyväispuheessa sanoi , että Isä lähettää Pyhän Hengen opettamaan ja muistuttamaan . Kaikki opetukset lopulta puhuvat samaa kieltä raamatussa . Hullukaan ei siltä tieltä eksy .
Kun otat Kristuksen autuutesi perustaksi, siitä seuraa että käsität hänet esikuvaksi.
Fredrik Wislöff
Kirkon armonvälineet, s. 26, Kirjaneliö, linkki, 1980.
Silloin tajuat, että evankeliumi ei varsinaisesti ole kirja, joka sisältää lakeja ja vaatii meiltä tekoja, vaan kirja joka sisältää Jumalan lupauksia, jossa Jumala lupaa, tarjoaa ja antaa meille kaikki lahjansa ja hyvät tekonsa Kristuksessa.
Hesekielin kirjassa kuvataan kauniisti, miten paimenvirkaa hoidetaan Kirkossa uskollisesti: hän ruokkii lampaita, etsii kadonneita, tuo eksyneet takaisin, sitoo haavoittuneet, vahvistaa heikkoja, suojaa vahvoja ja tuomitsee lampaan ja lampaan, oinasten ja vuohipukkien välillä (Hes. 34:15-17).
Martin Chemnitz, Enchiridion, Taivaallisten opinkohtien käsikirja, s. 55, Concordia ry, 2023.
Matti Vuolanteen runo Murskaksi, Hovinarri, s. 29.
https://www.facebook.com/share/p/1Ark5hdQvP/
Matti Vuolanteen runo Risti on poissa, Hovinarri, s. 13.
https://www.facebook.com/share/p/16TMKrGHjP/
Matti Vuolanteen runo Mestarin silta, Hovinarri, s. 26
https://www.facebook.com/share/p/16KwuSirkV/
Heittäkää kaikki murheenne hänen kannettavakseen, sillä hän pitää teistä huolen. 1. Piet. 5:7.
Oi, että me oikein oppisimme panemaan kaiken murheemme Herran päälle! Silloin me todellakin ymmärtäisimme tämän lauseen totuuden!
Martti Luther, Hengellinen Aarreaitta, s. 225, Aurinko Kustannus ja Arkki-kirjat, 2016.
Elias (profeetta Elia) oli ihminen, yhtä vajavainen kuin mekin. Jaak. 5:17.
Barnabas ja Paavali sanoivat: Mekin olemme ihmisiä, yhtä vajavaisia kuin te. Apt. 14:15.
Siksi tarvitsemme kaikki Jeesuksen Vapahtajaksemme.
Tässä jo vähän pääsiäisaamun tunnelmia ja julistusta:
Sillä ei mikään koko maailmassa voi pelottaa kristittyä, jolla on Kristus Herrana. Synti ei voi sitä tehdä, sillä me tiedämme, että Kristus on maksanut kaiken. Kuolemakaan ei voi tuottaa vahinkoa, sillä Kristus on voittanut kuoleman, surmannut helvetin ja sitonut ja vanginnut perkeleen. Jos nyt maailma, tapansa mukaan, on kristitylle vihoissaan ja valmistaa hänelle kaikenlaista kurjuutta, niin se ei kuitenkaan voi tehdä mitään enempää vahinkoa. Kaikki tämä on vain ajallista kurjuutta, ja me tiedämme, että Kristuksen kuolleista nouseminen kautta saamme kerran periä iankaikkisen elämän.
Sen tähden on tämä enkelin ja myös Herramme Kristuksen sittemmin saarnaama sanoma kuulutettava jatkuvasti kristittyjen keskuudessa: ”älkää pelätkö”, ”olkaa iloiset”, ”kiittäkää ja kunnioittakaa Jumalaa, sillä Kristus on noussut ylös eikä hän enää ole täällä”. Mutta Kristus ei lohduta meitä ainoastaan tällä, vaan hän antaa meille vielä paljon suuremman ja jalomman lohdutuksen sanoessaan: ”Menkää sanomaan veljilleni, että heidän pitää lähteä Galileaan. Siellä he näkevät minut.” Tai kuten Joh. 20:17 kertoo Jeesuksen sanoneen Marialle: ”Mene sinä viemään sanaa veljilleni ja sano heille, että minä nousen oman Isäni luo, oman Jumalani ja teidän Jumalanne luo.”
Martti Luther, Lyhyt evankeliumipostilla, s. 160, SLEY-Media Oy, 2016.
Idästä länteen se kuuluttakaa: Jeesus nousi haudastaan! Halleluja!
Näin laulaa myös Exit kappaleessaan Idästä länteen.