Lääkärille on uskottu sellaisen lääkkeen tiedoksi saattaminen ja jakaminen, joka parantaa kuolemansairaat ihmiset. Tällä lääkkeellä on tarkka resepti. Tapahtuu kuitenkin merkillistä: sen sijaan että lääkäri julistaisi suurta sanomaansa ja tarjoaisi lääkettä kuolemaa tekeville, hän kutsuu näitä pohtimaan, minkälainen hän itse on, mukava mieskö vai vastenmielinen. Lääkkeen sijasta on huomion kohteena sen jakaja, tämän kulttuuriystävällisyys, mitä mieltä hän on kirjallisuudesta, urheilusta, sosiaalisista ongelmista yms. Nimenomaan kiinnostaa ihmisiä, missä määrin lääkäri osallistuu yleishyödyllisiin pyrintöihin. Lääkkeen jakamatta jääminen ei näytä ihmisiä erityisemmin surettavan, sillä hehän ovat sitä mieltä, ettei sitä itse asiassa tarvitakaan, pääasia on, että lääkärin avartunut ja elämää ymmärtävä olemus rohkaisee heitä juuri siinä tilassa, missä he ovat. Lääkäri puolestaan tyynnyttää mielensä sillä, että saahan hän hyvää aikaan muuallakin kuin tällä lääkkeellä, voihan hän esim. innostaa noita kuolemansairaita vielä näiden viimeisellä voimilla hapattamaan koko yhteiskuntaa jalolla etiikalla. Ja kuka tietää, vaikka puoskareillakin olisi todellista hyvää tarjottavanaan? Antaahan lääkäri itsekin puoskareille rohkaisua: eihän hän pidä tärkeänä, että reseptin ohjeita noudatetaan. Pääasia on reseptin ´henki´. Joksikin aikaa hän jää mietiskelemään sitäkin, mitä totuutta mahtaa olla kollegojen väitteessä, että lääke vaikuttaa pelkällä olemassaolollaan ´ehdoitta´, se on: ei sitä tarvitse omakohtaisesti nauttia, riittää, kun se on olemassa. Välttyyhän hän lääkettään tyrkyttelemästä ja saavuttaa paremmin tuon suuriarvoisen kosketuksen ympäristöön. Hän oppii kuuntelemaan. Hän samastaa itsensä lähimmäisiinsä. Hän tietää, mitä ajassa liikkuu. Hän näkee oman ahdasmielisyytensä. Hän ´hyväksyy´ ihmiset sellaisina kuin nämä ovat. Ja kuoleman viikatemies, jolla on perkeleen kasvot, odottaa saalistaan.
Tämän kirjoituksen on julkaissut Osmo Tiililä (1904-1972) Kotimaa-lehdessä jo marraskuussa 1958. Tämä teksti on otettu kirjasta Osmo Tiililä – protestantti, s. 553-554, jonka on tehnyt Timo Junkkaala, julkaissut PerusSanoma 2004. Allekirjoittanut on aikoinaan tenttinyt tämän teoksen opiskellessaan Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa.
”Nyt pääsiäistä pitäkääm`
Jeesusta kaikki kiittäkääm`!
Hän meidät aivan armosta,
Pelasti synnin paulasta.
Hän pyhimmällä piinallaan,
Kans` katkeralla kuolollaan,
Ja ylösnousemisellaan,
Meit` armoon saatti avaraan.
Sä Jeesus meitä armahdit,
Vihollisista vapahdit,
Ne syöksit piinapaikkahan,
Meit autit hyvään aikahan.”
(Vanha v.k. n:ro 72.)
Martti Luther, Huonepostilla, s. 329, SLEY, 1945.
Raamatunkohtia kuoleman voittamisesta, ylösnousemuksesta ja ikuisesta elämästä
“Tuonelan kädestä minä (Herra Jumala) heidät päästän, kuolemasta minä heidät lunastan (vapautan).” (Hoosea 13:14)
“Mutta sinä, mene, siksi kunnes loppu tulee; ja lepää, ja nouse osaasi päivien lopussa.” (Daniel 12:13)
“Mutta sinun (Herran) kuolleesi virkoavat eloon, minun ruumiini nousevat ylös. Herätkää ja riemuitkaa, te jotka tomussa lepäätte, sillä sinun katseesi on valkeuksien katse, ja maa tuo vainajat ilmoille.” (Jesaja 26:19)
”Hän (Herra Jumala) hävittää kuoleman ainiaaksi.” (Jesaja 25:8)
”Sen tähden ennusta ja sano heille: Näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä avaan teidän hautanne ja nostan teidät, minun kansani, ylös haudoistanne” (Hesekiel 37:12)
“Kallis on Herran silmissä hänen hurskaittensa kuolema.” “Kallis on Herran silmissä hänen uskollistensa henki.” (Psalmi 116:15, KR-38 ja KR-92)
“Jeesus sanoi hänelle: “Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko sen?” (Evankeliumi Johanneksen mukaan 11:25,26)
“Kuolema on nielty ja voitto saatu … Mutta kiitos olkoon Jumalan, joka antaa meille voiton meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta!” (Paavalin ensimmäinen kirje korinttolaisille 15:54,57)
“Sillä Kristus on minulle elämä, ja kuolema on minulle voitto.” (Paavalin kirje filippiläisille 1:21, Biblia)
”Meillä on Jumala, Jumala, joka auttaa, ja Herra, Herra, joka kuolemasta vapahtaa.” (Psalmi 68:21)
”Mutta minä tiedän lunastajani elävän, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä.” ”Minä tiedän, että lunastajani elää. Hän sanoo viimeisen sanan maan päällä.” (Job 19:25, KR-38 ja KR-92)
”Mutta että kuolleet nousevat ylös, sen Mooseskin on osoittanut kertomuksessa orjantappurapensaasta, kun hän sanoo Herraa Aabrahamin Jumalaksi ja Iisakin Jumalaksi ja Jaakobin Jumalaksi. Mutta hän ei ole kuolleitten Jumala, vaan elävien; sillä kaikki hänelle elävät.” (Evankeliumi Luukkaan mukaan 20:37,38)
Daniel:
12:2 Ja monet maan tomussa makaavista heräjävät, toiset iankaikkiseen elämään, toiset häpeään ja iankaikkiseen kauhistukseen.
LOTTOVOITTOKIN KALPENEE
Käy mitättömäksi lottovoitto,
sen arvo pienempi katinkultaa,
kun kaikuu kuolinkellojen soitto,
ja kolmesti arkulle heitetään multaa.
Vain ylösnousemusaamun koitto
tuon kuolemanhetkemme kultaa.
Matti Vuolanne, Hovinarri, s. 7.
Ken haluaa kuulla Jumalan puhuvan, lukekoon pyhää Raamattua.
Weimarer Ausgabe (WA) 54, 263. Suomennos Ahti Hakamies. Martti Luther, En minä kuole-vaan elän, s. 200, Aurinko Kustannus ja Arkki-kirjat, 2016.
Raamatussa esiintyy erittäin monta kertaa esim. sanat: Näin sanoo Herra.
Juha Vähäsarja, Ihmeellinen lääke:
https://www.facebook.com/share/p/1BTiijEyAi/
Ystävät, pääasia on tässä: Saamme kohdata Jeesuksen ja omistaa hänessä kaikkien syntien anteeksiantamuksen. Saamme tehdä Jeesuksen seurassa taivasmatkaa.
Reijo Arkkila, Kaikki synnit anteeksi, s. 101, Sley-Media Oy, 2019.
Mitä usko syvimmältään on? Se on pelastuksen lahjan vastaanottamista. Täällä vaeltaessamme pysyy usko loppuun asti. Se on lepäämistä Kristuksen täytetyn työn varassa. Se on syntien anteeksiantamuksen lahjan omistamista.
Reijo Arkkila, Kaikki synnit anteeksi, s. 27, Sley-Media Oy, 2019.