Kirkkopäiviltä muistiin merkittyä
Kirkkopäivillä kävi ilmi, että kirkko on moni-ilmeinen. Seuraavassa jotain muistiin merkitsemääni Seinäjoen Kirkkopäiviltä 23.–25. toukokuuta 2025.
Some eli sosiaalinen media koetaan keskeiseksi tekijäksi myös kirkossa, hyvässä ja varsinkin pahassa. Some on helppo tapa olla yhteydessä. Haaste on siinä, että somen sisältöä ei voi hallita, vaikka yritystä toki on eri tahoilla.
Some todettiin keskeiseksi vaikuttajaksi uudessa ”nuoret miehet ja kristinusko” -ilmiössä. Se on missionaarinen kanava nuorille, mutta voi myös viedä uskoa sivurateille.
Some peittää nuorten keskuudessa jo vanhempien vaikutuksen. Toisaalta aikuiset hölmöilevät somessa, mikä vaikuttanee nuoriin sekin.
Some nähtiin syyllisenä myös nuorten väkivaltaisuuteen. Joka tapauksessa se on tärkeä viestintä- ja uutiskanava. Olemme melkein kaikki verkossa.
Algoritmit ovat usein syytettyjen penkillä. ”Algoritmi tuo minulle sisältöä, jota se olettaa minun haluavan.” Some on myös vallankäyttöä.
Hengellisen elämän muodot vaihtelevat eri puolilla maata: kaupungit – maaseutu, etelä – pohjoinen. Entä liberaalit contra konservatiivit? Yleispiirre on, että konservatiivisuus lisääntyy etelästä pohjoiseen.
Minusta konservatiivinen ajattelu kristinuskosta ei ole liberaalia syvällisempää tai kristillisempää, vaikka niin on keskustelussa täälläkin välillä annettu ymmärtää.
Maahanmuutto on tuonut Suomeen muiden uskontojen harjoittajia. Se ei uhkaa kristinuskoa, mutta on saanut kristityt terästämään omia uskonkäsityksiään.
Entä media ja kirkon julkisuuskuva? Kirkon julkisuuskuvaa pidetään usein huonona ja kirkkoa vähätellään. Kansanedustaja Paula Risikko tokaisi, että ”politiikalla on paljon huonompi”. Todellisuudessa kirkkoa arvostetaan. Siitä kertoo myös kirkkokritiikki.
Onko media kirkkoa vastaan, kun se nostaa esiin kysymyksiä, joita kirkossa ei haluta tehdä? Minusta media tekee kirkolle palveluksen myös silloin, kun se esittää kritiikkiä. Eniten kai harmittaisi, jos kirkko ohitetaan välinpitämättömästi. ”Suoranainen uskontoallergia on vähentynyt.”
Kirkon kannanotoille muodostuvat haasteiksi median vaatimat nopeat reaktiot ja toimintaympäristön nopea muutos.
Totuus? Kirkko kutsuu itseään totuusyhteisöksi, mutta uskonasioissa jää aina paljon henkilökohtaisen uskon varaan. Totuutta etsitään, mutta lopullinen totuus on vielä löytämättä. Paljon on subjektiivista totuutta.
Arkkipiispa Tapio Luoma muistutti, että kukaan ei voi yksin omistaa totuutta, ja että totuutta tavoitellessa pitää olla nöyrä. Oma lukunsa on nykyinen ”totuuden jälkeiseksi” kutsuttu aika, jolloin ”mikään ei ole totta ja kaikki on mahdollista”.
Saako lihaa syödä, on kirkossa nouseva kysymys, kun yritetään olla trendikkäitä. Vastaus ei ole niin yksioikoinen, kuin muodikkaat vastaukset antavat ymmärtää.
Tapio Luoma huomautti, että ruokalautasen sisällöstä ei voi päätellä hänen eettisyyttään. Pitää ajatella kokonaisvaltaisesti ja varottava syyllistämästä ruoan tuottajia. Aihe on ollut esillä kotiseurakunnassanikin, kun tehtiin uutta ympäristödiplomihakemusta.
Kestävä talous ja kulutuksen määrä ovat vielä lihansyöntiäkin vaikeampi kysymys, johon siihenkin yritettiin löytää Kirkkopäivillä vastausta. Raaka-aineiden riittävyyden, ilmastomuutoksen torjumisen ja kaikenlaisen saastumisen vuoksi kulutuksen kasvu pitäisi pysäyttää. Kiertotalouden pitäisi kymmenkertaistua, jotta saataisiin aikaan käänne.
Samaan aikaan Suomen taloudessa vaaditaan lisää kulutusta, jotta talous saadaan tasapainoon. Ylikuluttamiseen suorastaan kannustetaan. Sähkömineraaleista taistellaan maailmalla.
Kirkkopäivien suosituimpia ohjelmia ovat jo pitkään olleet tilaisuudet, joissa piispa haastattelee jotain julkisuuden henkilöä. Nyt salin keräsivät täyteen piispa Teemu Laajasalon ja ministeri Riikka Purran keskustelu sekä piispa Jari Jolkkosen vastaava laulaja Juha Tapion kanssa. Eero Huovinen taisi tämän tavan aikoinaan aloittaa. Tykätään, kun julkkikset puhuvat syvällisiä.
Mihin tarvitaan seurakuntaa (kun on se some)? Vastaus: uskon siirtyminen sukupolvelta toiselle vaatii rakenteita. Nuorten aikuisten toimintaan tulisi seurakunnissa satsata enemmän. Samoin kutsua aktiivisemmin ihmisiä jumalanpalveluksiin. Seurakuntalaisille (= nk. vapaaehtoisille) tulisi antaa enemmän vastuullisiakin tehtäviä. Mikrojohtaminen on johtamisen syöpä.
Kysytään ”hajoaako kirkko?”. Oulun tuomiorovasti Satu Saarinen vastasi, että ”Kristuksen kirkko ei voi hajota”. Näin on, vaikka ihmisten luomat organisaatiot niin tekisivätkin.
Kirkkopäivät olivat jälleen ajan hermolla, vaikka odotin kyllä voimakkaampaa maailman tilan käsittelemistä. Monien poliittisten konfliktien ja sotien taustat ovat uskonnollisia, joten niiden käsitteleminen kuuluisi Kirkkopäiville. Ja ihmisten hätä esimerkiksi Ukrainassa ja ’Gazassa ilman muuta vaativat kannanottoja ja – tekoja.
Kiitos joka tapauksessa Kirkkopalveluille, Seinäjoelle ja muille järjestäjille.
Ihan vaan tuohon otsikkoon kommentti mitä tarkoittaa ”hajota”, siis kun vähänkin ymmärtää historiaa niin se ”kirkko” josta puhutaan on jakautunut jo monta monta kertaa ja vieläpä nämä jakautuneet uudet ”kirkot” ovat sotineet keskenään, siis mitä todella tarkoitetaan Kristuksen kirkolla ja ettei se voi hajota????
Voiko sitten Kristuksen todellinen kirkko sotia itsensä kanssa, siis jos jotain kirkkoa pidetään Kristuksen kirkkona niin voiko sen jäsenet sotia keskenään, niinkuin suomen sisällissodassa tai kuin nyt ukrainassa????
VAI voiko jostain vetää sen johtopäätöksen etteivät kaikki ns ”kirkot” olekkaan Kristuksen kirkko vaikka niin itseään kutsuvat ja ”tyhmälle” kansalle opettavat????
Ari, minusta Kristuksen kirkko tarkoittaa kaikki Hänen seuraajiaan, jotka toki ovat muodostaneet useita kirkkokuntia ja ne edelleen ”kuppikuntia”, mutta kaikki yhdessä muodostamme Kristuksen kirkon.
Totuuden, hyvyyden ja kauneuden kaipuu on meissä olennaisena osana elämää. Tämän ajan suuri ongelma on siinä ettei
hyvinvointimme ole vastaamassa näihin syvimpiin tarpeisiimme, jolloin moni on jo kadottanut kokemuksen elmän merkitysksellisyydestä. Tästä luin Elias Rautiaisen tekstistä OPKON Arkki lehdessä.
Kykenemmekö kristittyinä vastaamaan tähän tarkoituksettomuuden haasteeseen ?
Itse nuorena 16-17 vuotiaana pohdin juuri elämän tarkoitusta ja juuri siihen vastauksen löysin. Nyt 50vuotta myöhemmin tuo elämän tarkoitus on vielä merkityksellisempi kysymys, kun omaa elämää tarkastelen taakseppäin.
Huomaan miten Jumalan siunaus on seurannut minua ja luonut tarkoitusenmukaisen elämän.
”Saako lihaa syödä,…”
Mikä estää noudattamasta (ortodoksisen) Kirkon paastosääntöä. Luultavasti parempi ratkaisu kuin jokaisen itse keksimät säännöt. Samalla tulee tutustuneeksi alkuperäiseen Kirkkoon muutenkin.
https://ort.fi/kirkkovuoden-kierto/paastopaivat-ja-ajat/
Blogisti kirjoittaa että :
Totuutta etsitään, mutta lopullinen totuus on vielä löytämättä.
Jos kirkon ylin ohje on raamattu niin sieltä löytyy vastaus ihmisen perimmäisiin kysymyksiin. Tai miten ihmisten käy tämän elämän jälkeen . Kirkolla on lopulta syy olla olemassa ja se syy on kun me kuolemme. Nään myös Tapio Luoman puheissa halua varata totuudelle ”tilaa” että se muotoutuu siitä pikku hiljaa . Ajattelun tasolla tämä on vierasta kristinuskolle . Ihminen tosin pyrkii löytämään hyviä asioita ihmisten elämään , kuten vapautta ja rakkautta , mutta vain Jumalan sanan kautta ne saavutetaan . Ihminen käyttää oman mielen mukaan väärin Jumalan antamia lahjoja, jota kutsutaan synniksi . Nöyryydestä puhe ilman syntienanteeksiantoa katumuksessa on suurinta tekopyhyyttä mitä voi olla . Ihmisten hyvinvointia mitaten monilla tilastoilla mitattuna on nähtävissä että kirkon linjaukset eivät auta . Ihmisen syyllisyyteen ja sitoutumiseen tarvitaan rakkautta ja sitä ei voi ammentaa mukailemalla maailman menoa ,Kristuksella on lääkkeet syntisyytemme . Jumalalla on paljon raikkaampi , vapaampi vastaus ja ihmisen sydämeen antama rauha kuin maailman menoa seuraamalla , kun tahdomme olla Kristuksen vapaudessa eikä sitoa ihmismieliä tämän ajan aatteisiin . Nuorempi polvi on totuutta etsimässä enenevästi ja moni on löytänyt rauhan ja tie jota kulkea , Kristuksen rauha sydämessä .
Joka aamuinen Jooga kirkkopäivillä ei ole suvaisevaisuutta vaan eksytystä ja halua piristää seurakunnan elämää kun ei anneta Herran rakentaa kirkkoa vaan lainataan pakanallisia menoja kristinuskoon . Te eksytte kun ette tunne sanaa , sanoo Jumalan sana . Armonajassa voi vielä kääntyä ja pitää Raamattua pyhänä Jumalan puheena meille ja sitä kohtaan meillä kaikilla tulisi olla nöyryys , eikä viestintuojia yrittää ampua , vihjaillen että raamatun sanaan luottavilla olevilla ei ole ( lopullista?) totuutta eikä nöyryyttä ja kannattaa olla hiljaa ja saada ihmisiä uskomaan että tie kansankirkolla on oikea. Tosiasia on kuitenkin että kirkosta eroaminen on kiihtynyt ja moni seurakunnallinen raamatunopetuksellinen toiminta supistunut . Lisäksi vihamielinen käytös tiettyjä herätysliikkeitä kohtaan on epäkristillistä toimintaa . Luoman ja parin naispiispan mielestä herätysliike lähetystyö olisi pitänyt loppua , kun näiden lähetysjärjestö asema olisi pitänyt poistaa . Onko ne lähetystyöntekijät siellä väärällä asialla ?
Teot ja puheet ovat ristiriidassa keskenään !
Henkilökohtaisen uskon varaan jää paljon kirjoittaa blogisti , joka Yksilökeskeisessä ajassa tarkoittaa tietysti jokaisen määrittelemää ”suhdetta” Jumalan ajan hengen mukaan , raamattu puhuu yhteisestä uskosta, Kristuksen ruumiinjäsenten välillä uskontunnuksen määritelmän mukaan .
Alkuperäinen Kirkko taitaa olla siellä, missä Kristusta ja sovitusta julistetaan ihmisten ainoaksi autuudeksi.
Kirkkopäivien anti oli monipuolinen. Päällekkäisyyksien vuoksi oli tehtävä hiukan valintoja. Se, että tapahtuma oli Etelä-Pohjanmaalla näkyi osin myös tilaisuuksissa, kuten – Puukkojunkkarit ja me siivosyntiset – miten historiankerronta voi välittää kristillistä toivoa. Etelä-Pohjanmaan ”raamattuvyöhykkeellä” elää väkevä sekoitus monen suunnan kristillisyyttä.
Heli Karhumäki kertoi, miten Lapuan seudun värikäs hengellisyys on ravinnut, rohkaissut ja usein myös tulvinut yli. Hän otti esille tapauksen, jossa Niilo Kustaa Malmberg pysäytti hengen voimalla jumalanpalvelusta häiritsemään tulleet puukkojunkkarit Nurmon kirkon keskikäytävälle niille sijoilleen. Malmbergin ääni ei värähtänyt, kun hän puhui Hyvästä paimenesta, joka jättää nyt 99 vanhurskasta ja lähtee etsimään yhtä kadonnutta. Katsoen kiinteästi väkivaltaisiin miehiin hän sanoi heille hellästi; ”Kristus tarkoittaa teitä.” Palava saarna särki koko täyteen ahdetun kirkon. Loppurukouksen aikana monet junkkareista itkivät ääneen.
Toinen Heli Karhumäen vetämä tilaisuus kaupunginteatterilla käsitteli aihetta – Lakeus, rukous, vapaus – sinun sukusi tarina – kansanmusiikin kera liitettynä Kristuksen evankeliumin syvällisellä sanomalla.
Markku J.,
Kirkko ei ole minun juttu.
Kirkko-sana ei ole ylhäältä annettu, mitä sen merkityksen laajuuteen kuuluu.
Teologista sivistystasoa pyritään nostamaan, johon pyrkimykseen on sanat ”teologia” ja ”kirkko” tiukasti liimattu. Kirkko on olemassa, koska on katolis-luterilainen sakramenttioppi, mikä korvaa Jeesuksen käskyn ”tehkää μαθητεύω / mathēteuō kaikki kansat ἔθνος / ethnos opetuslapsikseni”
Tämän käskyosan jälkeen seuraa ”kastamalla βαπτίζω / baptizō ”
Suomeksi ”tehkää” on tässä kreikaksi mathēteuō, eli tehdä opetuslapseksi. Jos on muuta mieltä, niin kannattaa katsoa sanakirjasta. Eli alkukieli on aina ollut kaikkien ulottuvilla ja tänään sitä pääsee lukemaan sähköisistä järjestelmistä ja on saavutettavissa muutamalla klikkauksella.
Kirkko-sana on yli kielirajojen ulottuva torso. Eli ek-klesia-sana jätettiin kääntämättä. Ek-klesia tarkoittaa ”seurakunta” suomeksi, minkä merkitys on ryhmä tässä maailmassa, yhteiskunnassa, mutta kaiken keskellä olla ”uloskutsuttu”, pysyä erossa, eli maailmassa muttei maailmasta.
Ek-klesia, Jumalan Seurakunnan raja kulkee sydämeltä sydämelle, mutta paikallinen Pyhien Yhteys on tässä ajassa paikallinen seurakunta. Sen käytäntö on yhteyteensä kutsuva, uskoontulon kautta. Rajat on Raamatussa ja on täysin ristiriidassa katolis-luterilaisen yhteisön kanssa.
Siksi tälläkin foorumilla, jopa vimmatusti, vastustetaan uskoontuloa, mikä Jeesuksen käskyssä kreikaksi ilmaistaan mathēteuō -sanalla.
Syy vastustukseen selittyy Jeesuksen vastauksella pelastuvien suhteellisesta lukumäärästä, vt Matt.7:14 ”mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät.”
Kirkko ei kasva uskoontulleista, vaan ”parhaimmassa” tapauksessa uskonnollisista ja keistä vain, jotka on kastettu kirkon jäsenyyteen, pääasiassa vauvana.
Reijo onkohan kommenttisi oikea :
Siksi tälläkin foorumilla, jopa vimmatusti, vastustetaan uskoontuloa, mikä Jeesuksen käskyssä kreikaksi ilmaistaan mathēteuō -sanalla.
Ei kai kukaan halua vastustaa että ihminen tulee uskosta osalliseksi ? Jeesuksen lähetys ja kastekäsky on selvä miten Jeesus käski tehdä opetuslapsia ja miten siinä pysyä loppuun asti . Usein vaan se ihmisen elämä vie mutkien kautta ja hienoa että Jumala armossaan saa tuhlaajalapsia ottaa myöhemmin omakseen . Isä on valmis aina juoksemaan vastaan kun lapsi tahtoo tulla kotiin . Siksi on tärkeätä julistaa evankeliumia jossa ei ole mitään lain vaatimusta eikä lisäyksiä että Jumalan rakkaus saisi aran ja syntisen saada omakseen rakkaudellaan .
Reijo ei anna mitään arvoa skramenetille. Ikään kuin Jumala ei kykenisi niiden kautta vaikuttamaan mitään hyvää.
Pelkät sanat saavat hänet hyökäämään rajusti meitä ja meidän uskoamme vastaan. Varmaankin Jumala tahtoo, että joudume koettelemaan omaa uskaoamme näiden Reijon väitteiden valossa. Kaikki Jumalan työ meissä kun pitää koetella, jotta se vahvistuisi. Näin uskomme vahvistuu ja saamme entistä suuremman hengellisen hyödyn skramenteistä, kun käsitämme entistä selkeämmin Jumalan työtä meissä sakramenntien kautta ja vaikutuksessa.
Niin Jumala on yksin tehnyt liiton ja sen ehdot ja voimme olla liitossa kun pidämme ehdot ja tietysti se on yksin Kristuksessa sanan ja armonvälineiden kautta . Tapa tehdä liitto oli hyvin tyypillinen juutalaisuudessa jossa isompi osapuoli teki liiton ja sen ehdot ja pienempi osapuoli sai kuulua liittoon kun täytti nämä ehdot .Tietysti vanha liitto – ympärileikkaus ja uusi liitto – kaste ovat Jumalan asettamia . Ilman ympärileikkausta ei saanut edemmäs mennä temppeliä kuin pakanoiden esipihalle .
Isien perinnäissäännöt?
Ympäristö, koti ja seurakunta kasvattavat lasta tiettyyn suuntaan. Jos lapselle syntymästä asti opetetaan, että helluntailainen näkemys on ainoa oikea, hän ottaa sen todesta. Hän saa sellaisen käsityksen, että sakramentit eivät merkitse mitään. Jumalan sana ja sakramentit eivät merkitse myöskään mitään lapsena kastetulle, ellei hän saa opetusta uskon asioista.
Kasteesta opetetaan monin tavoin Kirkon jakaantumisesta johtuen. Kirkon historiasta on kirjoitettu paljon. Netistä on helppo tarkistaa faktat nopeasti. Protestanttien jakaantuminen ei ole päättynyt. Yhteyttä on välillä vaikea saavuttaa. Ehkä kiistoja (ainakin) Suomessa on paljon vähemmän kuin 20-30 vuotta sitten?
Helluntailainen haluaa ummistaa silmänsä sille, että Kirkossa olivat perhekasteet jo alkuseurakunnassa käytäntönä. Uskovien kasteet ovat uudempaa perua. Niistä on kirjoitettu paljon näillä foorumeilla.
”Kirkko on pyhien yhteisö, jossa evankeliumi puhtaasti julistetaan (saarnataan) ja sakramentit oikein toimitetaan.”
Olen saanut kasteen imeväisenä, minulla on usko. Sain tänäänkin vahvistua messussa ripin, synninpäästön ja Herran Pyhän ehtoollisen voimasta.
Ei näillä blogeilla vastusteta uskoontuloa, vaan kiitetään jokaisesta uudesta sisaresta/veljestä Herraa Jeesusta Kristusta!
”Maailmassa on monenlaisia kansoja; mutta kristityt muodostavat erikoisen valitun kansan, joka ei ole pelkkä ecclesia, kirkko eli kansa, vaan sancta, catholica, christiana, se on kristillinen pyhä kansa, joka uskoo Kristukseen ja jota kutsutaan siitä syystä kristilliseksi kansaksi ja jolla on Pyhä Henki, joka sitä päivä päivältä pyhittää, ei ainoastaan syntien anteeksiannolla, jonka Kristus on hankkinut, vaan myös syntien poispanemisella ja kuolettamisella, josta syystä heillä onkin pyhän kansan nimi.
Maan päällä täytyy olla olemassa kristillinen pyhä kansa aina maailman loppuun asti. Se on uskonkappale, joka ei voi lakata olemasta voimassa, kunnes tapahtuu se, minä Kristus on luvannut (Matt. 28:20): Minä olen teidän kanssanne maailman loppuun asti. ” (Luther)
Asiaa Kari kirjoitti !
Meille ainakin suomalaisille on pitkälti monessa paikassa opetettu että usko on suhde jonka voi jokainen määritellä omassa porukassa miten tahtoo ja puhutaan Raamatun tulkinnoista .
Sen voi tehdä ilman tunnustusta , ilman määriteltyä oppia ja se voi perustautua kokemuksiin . Siihen riittää sanonnat että Raamattu on ”meille” ylin auktoriteetti ja Pyhä Henki kirkastaa ja se on kaikki yhtenäistä ja oikein tulkittua meillä.
Kuitenkin et koskaan saa vaikka puhumaan yhdestä asiasta Raamatun tekstien valossa ottaen siihen liittyvät Raamatun kohdat ja kertomaan miten ne liittyvät yhteen ja mihin viittaavat . Ja sitä syventävää tekstiä usein löytyy vanhasta testamentista ja voi sanoa että viittauksia aihepiiriin nousee jatkuvasti uusia. Esimerkkinä vaikka kaste , jos kaikki kohdat otetaan pöydälle niin selityksiä ei tule , vaan ahdistutaan kun ne voi istua jokaisen teologiaan . On paljon ns yhden jakeen teologiaa että yhdestä jakeesta väännetään opetusta ja etsitään siihen kontekstista irroitettuja Raamatun kohtia ja kokemuksilla kuorrutetaan puhe . Aikanaan vuosikymmeniä sitten oli naapureiden kesken raamattupiiri ja sitten kävimme yhdessä vaiheessa roomalaiskirjettä läpi ja se aiheutti ahdistusta ja oli sanojia että liian vaikeaa ja piti vaihtaa toinen kirje . Että se siitä yhtenäisestä Raamatusta , vaikka se todella on sitä . Ihminen on lopulta valikoiva Raamatunkin suhteen , jos sitä ei opeta . Ihmettelen niitä ihmisiä jotka sanovat lukeneensa aina Raamatun läpi vuodessa ja tätä vuodesta toiseen . En vaan henkilökohtaisesti usko että voisimme oppia Jumalan sanaa läpilukemalla vaikka en tietysti pahana pidä tapaa lukea sitä läpi . Kuitenkin jos kerran sisäistää jonkun vaikka kirjeen sisällön ja kontekstin kirjeessä niin se ei unohdu ja palaa mieleen ja myös yhtyy moniin muihin Raamatun teksteihin ja tietysti Jumalan sana on ehtymätön aarreaitta ja tekstistä nousee aina uusia Jumalallista opetusta . Oppiminen ei ole mielestäni läpilukua . Tietysti kirkkovuoden tekstit kun osallistuu messuihin on apu sinänsä kun siellä tulee uudet tekstit joka sunnuntai .