Vuosittain vietettävän ekumeenisen rukousviikon valmistelijoina ovat tällä kertaa toimineet armenialaiset kristityt. Teemana on: ”Yksi ruumis, yksi Henki, yksi toivo (Efesolaiskirje 4:1-13)”. Armenia on vanhimpia kristillisiä maita yhdessä Georgian kanssa. Niinpä rukousviikon vanhin aineisto palautuukin aina 300-luvulle asti. Yhdessä sen mietiskelytekstissä todetaan: ”Evankeliumi kutsuu jakautuneen yhteiskunnan keskellä uskovia ylittämään esteet ja edistämään sovintoa. Jumala kutsuu meitä elämään todeksi hänen arvojaan uskovien yhteisössä. Sovittaessamme käyttäytymisemme tämän kutsun mukaiseksi emme ainoastaan heijasta Kristuksen opetuksia vaan myös edistämme Kristuksen ruumiin ykseyttä ja kasvua.”
Ensimmäisen kristillisen vuosituhannen alkupuolella mm. Armenian kirkko ja Egyptin koptit eivät hyväksyneet Khalkedonin 451 ekumeenisen kirkolliskokouksen lausumia Kristuksen kahdesta luonnosta. Taustalla oli terminologista ja poliittiseen tilanteeseen liittyvää epäselvyyttä ja henkilökysymyksiäkin. Armenian kirkko tosin oli jo hyväksymässä tämän Khalkedonin lausuman, mutta koska se olisi merkinnyt alistumista Bysantin keisarin hallintaan, kirkko katsoi viisaammaksi jättää allekirjoittamatta. Sitäkin suuremman painoarvon saivat vuosien 325, 381 ja 431 kirkolliskokousten opilliset lausumat.
Viime vuosikymmeninä opillinen yhteisymmärrys on kuitenkin löytynyt näissä aihepiireissä idän ortodoksien, anglikaanien ja reformoitujen keskusteluissa orientaalien kanssa. Perustavaa oli, että vuonna 1989 ortodoksien ja orientaalien I yhteislausumassa todettiin saavutetusta Kristuksen kahta luontoa ja niiden välistä yhteyttä käsittelevästä yhteisymmärryksestä mm. näin – viitaten Khalkedonissa saavutettuun oppiin Kristuksesta: ”Neljä adverbia, joita käytetään kuvaamaan hypostaattisen [persoonallisen] yhtymyksen mysteeriä, kuuluvat yhteiseen traditioomme – ilman sekoittumista (asyngchytos), ilman muutosta (atreptos), ilman erottamista (achoristos) ja ilman jakamista (adiairetos). Ne meistä, jotka puhuvat kahdesta luonnosta Kristuksessa, eivät sillä kiellä niiden erottamatonta, jakamatonta yhteyttä; ne meistä, jotka puhuvat yhdestä jumalallis-inhimillisestä luonnosta Kristuksessa, eivät sillä kiellä jumalallisen ja inhimillisen jatkuvaa dynaamista läsnäoloa Kristuksessa – ilman muutosta, ilman sekoittumista.”
Sen ajatuksen pohjalta, että myöhemmät ekumeeniset kirkolliskokoukset liittyvät Nikean 325, Konstantinopolin 381 ja Efeson 431 opetukseen kolmiyhteisestä Jumalasta ja Kristuksesta orientaalit totesivat II yhteisessä julkilausumassa 1990 näin: ”8. Molemmat perinteet hyväksyvät kolme ensimmäistä ekumeenista kirkolliskokousta, jotka muodostavat yhteisen perintömme. Mitä tulee neljään myöhempään ortodoksisen kirkon kirkolliskokoukseen, ortodoksit toteavat, että heidän osaltaan yllä mainitut kohdat 1–7 ovat myös näiden neljän myöhemmän kirkolliskokouksen opetusta, kun taas orientaaliortodoksit pitävät tätä ortodoksien lausumaa heidän tulkintanaan. Tämän ymmärryksen pohjalta orientaaliortodoksit suhtautuvat siihen myönteisesti.” Yhteinen pohja on siis teologisella tasolla jo varsin kattava.
Ortodoksit eivät ole valitettavasti voineet tätä vahvistaa kaikkien ortodoksikirkkojen yhteisessä kirkolliskokouksessa, mutta tosiasiallisesti saavutettu yhteisymmärrys on vaikuttanut laajalti ortodoksien ja orientaalien keskinäisiin suhteisiin sekä tuonut orientaalit entistä vahvemmin osaksi ekumeenista liikettä. Tästä on myös osoituksena se, että armenialaiset kristityt veljemme ja sisaremme ovat valmistelleet rukousviikon materiaalin tänä vuonna. Tästä on myös osoituksena orientaalien (koptit, armenialaiset, etiopialaiset, syyrialaiset jne.) toiminta osana Suomen ortodoksisen kirkon seurakuntien elämää.
Kun ajatellaan, että kristillisen uskon mukaan, kun yksi jäsen Kristuksen ruumiissa, kaikki kärsivät, on symbolisesti vahva merkki, että kristityt kautta maailman liittyvät yhdessä paljon kärsineiden armenialaiskristittyjen kanssa rukoukseen samassa toivossa, saman Hengen johdattamina, osana Kristuksen ruumista, hänen kirkkoaan. Päätteeksi yhden ekumeenisen rukousviikon päivän rukous tuotetusta aineistosta, rukous yhteisen toivon puolesta:
Jeesus Kristus,
sinä toit meidät kaikessa moninaisuudessamme yhteen omaksi perheeksesi ja kirkoksesi.
Kun kohtaamme niin monia tilanteita maan päällä,
joissa toivo on väistynyt epätoivon ja haavoittuneiden sydänten tieltä,
uudista sinä toivomme Pyhän Hengen työhön muuttaa maailmaa.
Lähetä meidät levittämään tätä toivoa kaikille kaikkialla.
Sinä olet todellinen Valo, joka karkotat synnin pimeyden
ja loistat sydämiimme ikuisen rakkautesi iloa ja toivoa.
Aamen.
