Kirkolliskokous hylkäsi (8.5.) piispainkokouksen esityksen kahdesta rinnakkaisesta avioliittokäsityksestä, joka olisi mahdollistanut samaa sukupuolta olevien parien kirkollisen vihkimisen virallisesti. Päätöksellä ev.-lut. kirkko ampui itseään jalkaan – jälleen kerran. Ja tulee ampumaan taas muutaman vuoden päästä. Toivottavasti varpaita riittää jatkossakin.
En ymmärrä mistä ennen kokousta syntyi sellainen naiivi käsitys, että Turussa kokoontuvan kirkolliskokouksen konservatiivit olisivat suostuvaisia tulemaan vastaan, jotta kirkko pääsi eteenpäin kiusallisesta tilanteesta. Ilmassa leijunut toiveikkuus oli alun alkaen hentoista ja totaalisen katteetonta. Turha näytelmä, sanoisi kyynikko.
Joku toinen voisi ajatella, että kirkko teki itsensä naurunalaiseksi, mutta naurut on menneinä vuosina jo naurettu, nyt on surkuhupaisan itkun ja epäuskoisen virnistelyn vuoro. Tulevaisuuden kirkko on avoin ja uudistuva?
Itse asia ei kuitenkaan katoa minnekään. Eivätkä ihmiset. Sateenkaariparien vihkimiset jatkuvat arvatenkin kuten tähänkin asti pappien harkinnan ja heille kuuluvan vihkimisoikeuden perusteella. Jossain vihitään, jossain ei.
Toisaalta jotkut ovat jo ehtineet huomauttaa, että samaa sukupuolta olevien parien vihkimisellä on nyt kirkolliskokouksen enemmistö. Ja piispojen tuki. Näkökanta sekin.
Että sellainen päätös tällä kertaa.
P.S. Kuva Kaartin hautausmaalta Helsingin Hietaniemestä. Tulkinta tämän jutun yhteydessä jääköön lukijalle.
Esim. anafora-rukouksessa rukoillaan piispan puolesta : ” Ensimmäisten joukossa muista, Herra, meidän isäämme, korkeasti pyhitettyä NN, jonka suo rauhassa elää pyhille seurakunnillesi turvattuna, kunnioitettuna, terveenä ja sinun totuutesi sanaa oikein opettavana.”.
Painokkaasti viimeisenä siis ”…sinun totuutesi sanaa oikein opettavana”.
Heikki Nieminen;
Toteatte vastauksessanne 9.5. klo 20:00: ..”Koska asia on syvästi periaatteellinen, määrävähemmistö kirkolliskokouksen edustajista vastustaa tätä päätöstä.” Tässä osutte asian ytimeen. Piispa Matti Salomäki jätti piispainkokouksen esitykseen 12.03.2024 eriävän mielipiteen todeten:
”Piispainkokouksen esitys nostaa esiin jännitteitä ja kysymyksiä, joita olisi syytä selvittää lisää ennen asian viemistä eteenpäin. Esityksessä todetaankin, että ”siinä esitetään hyväksyttäväksi kaksi avioliittokäsitystä, joiden välillä on aito teologinen jännite, jopa ristiriita”…Edelleen: ”Käytännössä aloite muuttaisi kirkkomme avioliittokäsitystä ja se tulisi käsitellä sen mukaisesti eikä vain teknisenä kirkkojärjestyksen muutosasiana.”
Kirkolliskokouksessa 7.5. klo 19:00 piispa Salomäki viittasi myös tuohon kahden rinnakkaisen avioliittokäsityksen teologiseen jännitteeseen ja ristiriitaan. Esityksen hyväksymisen myötä se vain kaivautuisi syvemmälle kirkon olemukseen, lainsäädäntöön ja kirkon tunnustukseen ei lopultakaan rakentaisi kirkon ykseyttä. Siksi hän ei myöskään kannattanut esityksen hyväksymistä.
Toteatte, että avioliitto on maallinen instituutio, jolla ei ole ”uskonnon kanssa mitään tekemistä.” Lienette väärin informoitu. Kun Vapahtajamme palautti yksiavioisuuden ja avioliiton kunniaan, hän vetosi nimenomaan sanaan – alussa -toteamalla:
”Ettekö ole lukeneet, että Luoja jo alussa ”loi heidät mieheksi ja naiseksi. Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi. Niin eivät he enää ole kaksi, vaan yksi liha. Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako.” Tämä vain esimerkkinä pre-existenssin perusteluna ajassa avioliitosta ja sen siunauksesta. (Mat19:4-6).
Totesitte vastauksessanne minulle, ettei ”määrävähemmistö voi pakottaa enemmistöä.” Onko kysymys siis pakottamisesta, kun viittasitte itsekin, että asia on syvästi periaatteellinen ja lisäksi kirkolliskokouksessa ko. asian muuttamiseksi tarvitaan 3/4:s osan enemmistö lain mukaan. Mutta jos viisaammaksi katsotaan pakotetaan kirkolliskokous sitten äänestämään lopulta ”oikein”.
Ihmettelen hieman sitä, että vetoatte kirkkojärjestykseen tilojen käytön osalta, siis lakiin, kun samalla toteatte, ettei kirkolliskokouksen laillista päätöstä tarvitse noudattaa. Minulle tämä logiikka ei jotenkin aukene.
Kosti Vasumäki aloittaa: ”Toteatte, että avioliitto on maallinen instituutio”
Tarkkaan ottaen totesin, että ALKUKRISTITYILLE avioliitto oli maallinen instituutio, jolla ei ollut mitään tekemistä uskonnon kanssa. Alkukristityt eivät sinänsä vastustaneet avioliittoja, mutta eivät nähneet niitä myöskään uskonnon harjoittamisena. Eikös Paavalikin kirjoittanut, että selibaatti olisi suositeltavampaa, mutta jos se ei onnistu, niin menkää nyt sitten edes naimisiin.
Avioliitosta kristillisenä seremoniana alettiin keskustelemaan vasta useampi sata vuotta Jeesuksen kuoleman jälkeen ja sakramentti siitä tuli (katoliselle kirkolle) yli tuhat vuotta Jeesuksen kuoleman jälkeen.
Kirkolliskokoukseen, kirkkojärjestykseen ja tilojen käyttöön liittyvissä kommenteissa pointtini on se, että jos kirkon johto (eli tässä tapauksessa kirkolliskokous) tekee päätöksen joka laajasti koetaan arvottomaksi ja vääräksi, johto menettää tällöin auktoriteettinsa. Kuten aikaisemmin kirjoitin, kirkolliskokous teki päätöksen torstaina. Vielä samana iltana suurimman hiippakunnan suurimman kaupungin seurakunnat ilmoittivat somessa, etteivät aio päätöstä noudattaa.
Kirkolliskokous on menettänyt asiassa tosiasiallisen päätösvaltansa. Määrävähemmistö ei pysty estämään samaa sukupuolta olevien parien vihkimistä.
Kovin kummallista tämä argumentointi on.
Kaikki saavat tulla kirkkoon, eihän sitä kukaan kai ole halunnut estellä; avioliitto taas on eri asia kuin kirkkoon tuleminen ja tämän tulemisen salliminen.
Jos sääntö on, että tarvitaan 3/4 enemmistö, olisi perin epädemokraattista ja suorastaan väärin tehdä päätös yksikertaisella enemmistöllä perustellen. Jos säännöt tehdään rikottaviksi, seutaa kaaostiloja.
Onhan valtioillakin perusstuslain muuttamiseen määräenemmistösääntö, jota toki sitäkin on eräissä tapauksissa ns. joustavasti saatettu tulkita – ja pulinaa on syntynyt – ja on edelleenkin monilla jotain hiukan ”hampaankolossa”, vaikka suureen ääneen ei julistetakaan.
Kirkot toki muuttuvat – vaan missä suhteissa. Käsittääkseni ne kirkot, jotka ovat kovin liberaaleja opillisesti, ovat niitä, joiden kutistumisvauhti tuntuu kiihtyvän, vaikkakin ovat ns. demokraattisissa maissa. Vainotuissa maissa tietenkin klassisesta kristinuskosta kiinni pitävät kirkot ovat vaarassa kadota kun kristityt ajetaan pois – vaikka joissain maissa vainojen aikana tällaiset kirkot voivat kasvaakin.
Eikö yleensä ajatella, että sääntöjen noudattamisen puitteissa tehty päätös pitää – ja ”puliat pois”. Kansalais- tai kirkollistottelamattomuus ei tuo rauhaa – ellei tilapäistä sellaista.
On ymmärrettävää, jos jotkut haluavat kirkon oppia muuttaa. Sitähän on ollut ennenkin liikkeellä. Kaksilla rattailla ja standardeilla kulkeminen käy ennen pitkää joka tapauksessa kovin helelmättömäksi ja raskaaksikin.
Mitä ensi kirkolliskokouksessa sitten tapahtuu, ja mikä on tilanne, sen aika näyttää.
Heikki Nieminen kirjoittaa; ”Alkukristityt eivät sinänsä vastustaneet avioliittoja, mutta eivät nähneet niitä myöskään uskonnon harjoittamisena”.
Tämä on täysin virheellinen tieto ja osoittaa historian täyttä tuntemattomuutta kirkon asioista.
Heikki Nieminen kirjoittaa; ”Kirkolliskokous on menettänyt asiassa tosiasiallisen päätösvaltansa. Määrävähemmistö ei pysty estämään samaa sukupuolta olevien parien vihkimistä.”
Tällä argumentaatiolla Suomesta löytyy päätösvalan menettäjiä lukematon joukko. Anargia kiehtoo. Tosiasiallisesti kirkolliskokous ei ole menettänyt päätösvaltaansa. Piispat voivat valvoa, että papit vihkivät vain miehiä ja naisia. Tarvittaessa tästä poikkeavat papit voidaan irtisanoa helposti.
”Alkukristityt eivät sinänsä vastustaneet avioliittoja, mutta eivät nähneet niitä myöskään uskonnon harjoittamisena. ” Heikki Nieminen
Uskotko Heikki Nieminen, että kristityt alkuseurakunnasa olisivat hyväksyneet kahden naisen tai kahden miehen välisen liiton Kristuksen evankeliumeissa vahvistamana liittona?
”siinä esitetään hyväksyttäväksi kaksi avioliittokäsitystä, joiden välillä on aito teologinen jännite, jopa ristiriita”… (Piispojen esitys)
Ristiriidoilla rakennetaan luterilaista kirkkoa? Tieltä on lyhyt matka ojaan.
Kari Paukkunen kysyy: ”Uskotko Heikki Nieminen, että kristityt alkuseurakunnasa olisivat hyväksyneet kahden naisen tai kahden miehen välisen liiton Kristuksen evankeliumeissa vahvistamana liittona?”
Kysymys on vahvasti hypoteettinen. Raamatun kirjoitusajankohtana vallitsi vahva patriarkaalinen kulttuuri. Seksuaalisuus nähtiin yhdyntäkeskeisenä siten, että suhteen ylempiarvoinen osapuoli eli mies yhtyi alempiarvoiseen eli orjaan, vankiin tai naiseen.
Antiikissa ja keskiajan Bysantissa miesten väliset ystävyys- tai veljeysliitot hyväksyttiin aina 1300-luvulle asti. Historiankirjoituksessa on pohdittu sitä, voiko näihin liittyneitä kirkollisia toimituksia rinnastaa avioliittoon vihkimiseen. Jätän tämän tässä pohdinnan tasolle ottamatta kantaa, miten asia on tuolloin ollut.
Katolinen kirkko alkoi 1200-1300 luvuilla muotoilla kirkolliskokouksissa kielteisempiä kantoja ja rangaista homoseksuaalisista teoista. Uskonpuhdistus voimisti tätä 1500-luvulla kun protestanttisen tradition myötä ihmisten yksityiselämää alettiin kontrolloida tarkemmin.
Tässä kohtaa lienee syytä huomauttaa, että Lutherin saksankielisessä raamatunkäännöksessä 1500-luvulta puhutaan lasten kanssa makaavista miehistä (pedofilia). Myöhemmissä raamatunkäännöksissä sen tilalle on vaihtunut miesten kanssa makaavat miehet (homoseksuaaliset teot). Raamattua on tältä osin käännetty uudestaan vastaamaan aikakauden opillisia painotuksia.
Lopuksi täytyy vielä muistaa, että nykyaikainen käsitys seksuaalisesta orientaatiosta on varsin uusi. Jos väitetään, että kristinuskossa homoseksuaalisuus on aina ollut tuomiottua, unohdetaan se fakta että käsitystä seksuaalisesta orientaatiosta ei ollut olemassa ennen 1800-luvun loppupuolta.
Kristinuskon näkemyksiä on ohjannut kolme pääasiallista tekijää: Stoalainen filosofia opettaa, että seksuaalisuus on moraalista vain lisääntymistä varten. Raamatuntulkinta, jossa kiistaa on aiheuttanut se, puhuuko Raamattu aiheesta universaalissa kontekstissa vai tietyn kulttuurin kontekstissa. Kirkon vallan voimistuminen keskiajalla ja siihen liittynyt halu kontrolloida yhä enemmän ihmisten yksityiselämää ja moraalikysymyksiä.
Johtopäätöksenä toteaisin, että kristillinen suhtautuminen homoseksuaalisuuteen ei ole ollut staattinen vaan se on kehittynyt historian mittaan. Selkeä käännekohta homoseksuaalisuuden tuomisemiseen tapahtui keskiajalla 1200-1300-luvuilla. Ja koska moderni käsitys homoseksuaalisuudesta ihmisen identiteettinä syntyi vasta 1800-luvun lopulla, nykyisen kaltainen homofobia sellaisena kuin me sen käsitämme on historiallisesti sangen uusi ilmiö.
En pitäisi poissuljettuna etteivätkö kristilliset alkuseurakunnat olisi hyväksyneet miesten välisiä ystävyys- ja veljesliittoja ja etteikö näille olisi voinut olla jopa jonkinlaisia uskonnollisia rituaaleja. Ei ehkä alkuseurakunnassa mutta myöhemmin ensimmäisellä vuosituhannella. Naisten välisiä liittoja en pidä kovin todennäköisenä, koska aikakauden kulttuurissa nainen oli miehen omaisuutta yhtä lailla kuin palvelusväki tai karja. Suomessa naiset saivat mennä töihin ilman aviomiehen lupaa vuodesta 1919 eteenpäin ja eivät välttämättä päässeet yksin ravintolaan vielä 1970-luvun alussa.
Mitä mieltä olette Sodoman ja Gomorran tapauksesta Raamatussa? Ks. 1. Moos.19. Eikö se ole selvä tapaus? 2. Piet. 2:6-10 selittää vielä siellä tapahtuneita asioita.
Sodomassa muukalaisvastainen väkijoukko haluaa raiskata kaksi Herran enkeliä. Ajatteletko, että homot ovat enkeleitä vai miten tämä liittyy nyt käytävään keskusteluun avioliittokäsityksestä?
Liittyy tapaus kuitenkin tietynlaiseen homoseksuaaliseen käytökseen. En silti väitä, että kaikki homoseksuaalit olisivat samanlaisia.
Ajatteletko Heikki, että raiskaajat luulivat heitä enkeleiksi? Tuskin.
Suosittelen kaikkia kiinnostuneita lukemaan Perusta -lehden uusimman numeron 3/2025. Siinä on useita hyviä ja painavia, samalla asiallisia, teologisia artikkeleita avioliiton teologiasta.
Sami Paajanen kysyy: ”Ajatteletko Heikki, että raiskaajat luulivat heitä enkeleiksi?”
Jos haluat jättää Raamatun kertomuksesta enkelit pois, voidaan silti kysyä onko joukkoraiskaus mielestäsi rinnastettavissa parisuhteeseen? Itselläni on ainakin hieman romanttisempi kuva parisuhteesta.
Heikki Nieminen, raiskaus ei ole ikinä rinnasteinen naisen ja miehen väliseen avioliittoon.
Nyt olisi kirkolla tilaisuus ottaa asiassa aikalisä. Kirkolliskokouksessa ei löytynyt riittävää enemmistöä kirkon nykyisestä virallisesta avioliittokäsityksestä luopumiseksi. Asian käsittelyyn liittyvistä väliäänestyksistä voimme päätellä, että siitä kokonaan luopumista kannattaa edelleenkin vain mähemmistä.
Selkeä enemmistö kirkolliskokouksen jäsenistä vaikuttaisi olevan omantunnonvapauden kannalla. Siis joko niin että asiasta perinteisesti ajattelevilla on omantunnonvapaus edelleenkin opettaa kirkon nykyisen virallisen avioliittokäsityksen mukaisesti taikka sitten niin, että omantunnunnon vapaus on niillä kirkon papeilla jotka haluavat vihkiä myös juridisesti samaa sukupuolta olevia pareja. Näillä neljällä toisistaan poikkeavilla eri kannalla on olennainen ero.
Yhtenä näkökulmana on tarkastella asiaa luterilaisen regimenttiopin kannalta. Vihkitoimituksen oikeusvaikutukset kuuluvat maallisen regimentin piiriin, mutta siinä yhteydessä toimitettava jumalanpalvelus hengellisen regimentin piiriin. Nykytilanteessa samaa sukupuolta olevia pareja vihkivät papit käyttävät maallisen regimentin heille suomaa vihkioikeutta ja samalla toteuttavat sen yhteydessä jumalanpalveluksen omantuntonsa mukaisesti pastoraalista harkintaa käyttäen. Tätä näkölulmaa ei voida kääntää toisinpäin. Toisinpäin käännettynä kirkko joko on sekaoppinen taikka sitten sallii syrjinnän henkilökohtaiseen omaantuntoon vedoten.
Sekaoppisuus voidaan ainakin jossain määrin vältää hyväksymällä asioiden relatiivisuus. Tässä mallissa siis kirkon opetus sailyy sen mukaisena mitä Jeesus on opettanut sisältäen sen realismin ettei elämä useinkaan mene siten kuin Jumala ne on alun alkaen tarkoittanut. On siis mahdollisesta samanaikaisesti opettaa että Jumala on alun alkaen tarkoittanut avioliiton miehen ja naisen väliseksi, mutta yhdenvertaisuuden toteuttamiseksi kirkossa vihitään myön muita pareja. Tässä mallissa sekaoppisuuden sijaan turvaudutaan regimenttioppiin ja pastoraaliseen myötäelämiseen.
Kirkkomme katekismuksessa opetetetaan:”Jumala on luonut ihmiset miehiksi ja naisiksi. Seksuaalisuus on osa Jumalan luomistyötä. Sen tarkoitus on palvella miehen ja naisen välisen suhteen syntymistä ja säilymistä.” ja edelleen ”Elinikäisessä avioliitossa miehen ja naisen suhde voi parhaiten toteutua Jumalan tarkoittamalla tavalla.”
Keneltä se on pois, jos kirkkomme edeleenkin opettaa, juten kantekismuksessa nykyään lukee?
Ei tuossa katekismuksen lauseessa väitetä että jonkun muun rakkaus olisi jotenkin vähempiarvoista. Ei siinä myöskään millään muidoin kehoiteta syrjimään esimerkisi sateenkaari tai uusiaperheitä.
Kristillisyyteen kuuluu että kaikkia ihmisiä kohdellaan yhdenvertaisesti riippumatta siitä, onko kaikki elämässä mennyt aivan kuten Kristus Raamatussa opettaa taikka miten Jumala Raamatun mukaan luomisessa alun alkaen tarkoittanut. Yhdenvertaisuus ei tarkoita sitä että muutetaan opetusta Raamatusta, jotta mahdollisimman moni välttyisi tunnistamasta eroa oman elämänsä ja Raamatun välillä.
Täältä on poistettu monta kommenttia. Esim. joissakin kommenteissani on teksti Kommenttisi odottaa moderointia. Ne kommentit, jotka odottavat moderointia, eivät enää näy ainakaan älypuhelimessani.
Taitaa olla ”kuuma” blogi?
Eikö näitä kommentteja poistavia voisi paljastaa? Miksi kommentti jos toinen on poistettu? Yli 30 kpl tällä blogilla?
Mielestäni tämä kertoo ihmisten pikkusieluisuudesta. Jotkut tuntuvat raportoivan puhtaasti kiusaa tehdäkseen eri mieltä olevien kommentteja, jotta ne poistuisivat näkyviltä. Kukin taaplaa tyylillään, mutta en minä sitä kovin aikuismaisena käyttäytymisenä pidä.
Samoin minun nähdäkseni varsin analyyttinen kommentti odottaa moderointia.
Minusta ensisijaisesti kirkossa tulee sitoutua Raamattuun ja kolmen vanhan kirkon yhteiseen tunnustuksee. Kaikki ratkaisuvaihtoehdot jotka ovat niiden kanssa ristiriidassa tulee hylätä. Sikäli Kun kirkossa esim. pastoraalisesta syystä poiketaan Kristuksen alkuperäisestä opetuksesta, tulee se perustella muutoin kuin poikkeamalla kirkon tunnustuksesta. Siispä A = A, mutta A + B onkin jo jotain muuta. Voiko siis kirkolla olla samanaikaisesti sekä varsinainen ja laajennettu avioliittokäsitys? Onko kirkon varsinaisen, alkuperäiseen raamatuntulkintaan perustuvan avioliittokäsityksen olemassa olo syrjivää?
Jukka Kivimäki kirjoittaa: ”Onko kirkon varsinaisen, alkuperäiseen raamatuntulkintaan perustuvan avioliittokäsityksen olemassa olo syrjivää?”
Termi ”alkuperäinen raamatuntulkinta” on haastava ja monikäsittäinen. Ensimmäisten vuosisatojen aikana kristittyjen avioliittoihin alkoi vähitellen tulla kristillisiä elementtejä vaikka varsinaista kirkollista vihkimisjärjestystä ei ollut. Kirkollinen avioliittoseremonia alkoi kehittyä 4.-6. vuosisadalla kristinuskon tullessa Rooman valtionuskonnoksi.
Merkittävä käännekohta tapahtui kuitenkin vasta 800-900 luvuilla kun kirkko alkoi ottaa aktiivisempaa roolia avioliitojen valvonnassa. Katolinen kirkko alkoi määritellä ehtoja evioliiton solmimiselle, mukaanlukien vapaaehtoisuuden vaatimus. Reilu tuhat vuotta Jeesuksen kuoleman jälkeen Petrus Lombardut määritteli avioliiton sakramentiksi teoksessaan ”Sentenssit”. Kuitenkin vasta neljäs lateraanikonsiili (1215) vahvisti avioliiton aseman seitsemän sakramentin joukossa. Ja Trenton kirkolliskokous (1545-1563) määritteli lopullisesti avioliiton sakramentaaliluonteen ja kirkollisen vihkimisen muodot.
Puhumme siis noin 1500 vuoden ajanjaksosta, jonka aikana ympäröivät kulttuurin avioliittokäytäntöihin on alkanut tulla yhä enemmän ja enemmän kristillisiä piirteitä. Voisi varmaan perustellusti kysyä, unohtiko kirkko laatia käytännön samaa sukupuolta olevien parien vihkimiselle siksi, että se oli jyrkästi Raamatun vastaista vaiko siksi, että ympäröivä kulttuuri ei tuollaisia avioliittoja tuntenut.
Itse lukisin Raamattua suurennuslasin kanssa suuremmalla innolla, jos avioliitto olisi Raamatusta ja Jeesuksen opetuksista syntynyt kristillinen rituaalia eikä maallinen rituaali, johon kirkko on vuosituhansien kuluessa ripustanut kristilliset raamit ympärille.
Ja jos haluttaisiin Jukan ehdottama alkuperäiseen raamatuntulkintaan perustuva avioliittokäsitys, silloin avioliitot solmittaisiin yhdynnällä, avioliiton yhteydessä nainen siirrettäisiin isänsä suvusta sulhasen suvun omaisuudeksi ja avioero olisi mahdollista vain miehen aloitteesta jos nainen on tullut saastaiseksi. Ja oma keskustelunsa olisi miehen velvollisuus naida kuolleen veljensä lapseton leski suvun jatkamiseksi.
Heikki Niemiselle huomioksi, että kirkon sisäinen keskustelu käydään tunnustuksellisessa kontekstissa. Myös kirkon pappiosvirassa ja luottamustehtävissä olevat ns. liberaaliteologian kannattajat ovat sitoutuneet tunnustukselliseen kontekstiin. Matteuksen evankeliumissa todetaan Jeesuksen omina sanoina: »Ettekö ole lukeneet, että Luoja alun perin teki ihmisen mieheksi ja naiseksi?» Ja hän jatkoi: »Sen tähden mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi. He eivät siis enää ole kaksi, he ovat yksi. Ja minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako.». Hieman myöhemmin hän lausui. »Mooses antoi teille luvan hylätä vaimonne, koska te olette niin kovasydämisiä. Mutta alun perin ei ollut niin. …. .».
Opetuslastensa kysymykseen :»Jos avioliitto merkitsee miehelle tätä, on parempi olla menemättä naimisiin.» Jeesus vastasi »Se ratkaisu ei sovellu kaikille, ainoastaan niille, joille se osa on annettu. ….»
Ajatus ettei kaikkivaltias Jumala tiennyt miten asia alunalkaen ovat olleet ei ole kristillisen tunnustuksen mukainen.
Uskontunnustuksessa lausumme selkeästi että Pyhä Henki on puhunut profeettojen kautta. Asjatus että Raamattuun olisi päätynyt jotain, mitä Jumala ei ole siihen tarkoittanut, eti sekää vastaa Kristillista tunnustusta. Sen sijaan voimme kyllä vapaasti pohtia asioiden ja kehoiusten aika ja tilannesidonnaisuutta. Erityisen tärkeää on pohtia lain ja evankeliumin keskinäistä suhdetta.
.
Raamatun mukaan Jumala sisi löi Ihmisen mieheksi ja naiseksi. Sittemmin sukupuolten moninaisuuden kokemus on osa ympäröivää todellisuuttamme. Ihmisten yhdenvertainen kophtelu ei tarkoita eikä saa tarkoitaa että luopuisimme uskosta Jumalan kaikkivaltiaituuteen ja kaikkitietävyyteen eikä myöskään tunnustuksemme mukaisesta käsityksestä Raamatun syntyprosessista. Seikka että Raamatun tekstit ovat muotoutuneet vuosisatojen luluessa ei poista kirkon käsityustä siitä, että kaikki tämä olisi tapahtunut Pyhän Hengen vaikutuksesta,.
Jukka Kivimäki kirjoittaa: ”eikka että Raamatun tekstit ovat muotoutuneet vuosisatojen luluessa ei poista kirkon käsityustä siitä, että kaikki tämä olisi tapahtunut Pyhän Hengen vaikutuksesta.”
Mikä kirkossa ei tapahtuisi Pyhän Hengen vaikutuksesta?
Vainosiko, kiduttiko ja teloittiko kirkko noituudesta epäiltyjä ihmisiä Pyhän Hengen vaikutuksesta?
Lähtikö kirkko ristiretkille valloittamaan pyhää maata muslimeilta Pyhän Hengen vaikutuksesta? Kehoittiko Pyhä Henki näillä retkillä laajamittaisiin siviilien joukkomurhiin, teloituksiin, kidutukseen ja ryöstelyyn?
Pyhän Hengen vaikutuksestako kirkot kolonisaation yhteydessä tuhosivat alkuperäiskansojen kulttuurit ja harjoittivat pakkolähetystä? Oliko Pyhä Henki sitä mieltä, että oli oikein kielttää alkuperäiskansoilta heidän kielensä ja kulttuurinsa käyttö ja laittaa heidät kristillisiin sisäoppilaitoksiin?
Olivatko Espanjan julmat inkvisiitiot Pyhän Hengen oikeuttamia?
Tai onko se Pyhän Hengen vaikutusta, että Suomen evankelis-luterilainen kirkko käytännössä jo tälläkin hetkellä vihkii samaa sukupuolta olevia pareja?
Haen tässä takaa sitä, että Pyhä Henki on argumentti omnipotentti. Vetoamalla Jumalan läsnäoloon ja tahtoon, luodaan kristillisessä kontekstissa absoluuttisesti tosi argumentti, jonka paikkaansapitävyyttä ei voi kiistää. Onko tämä absoluuttinen totuus sellainen, jonka voi ottaa takataskusta aina kun se sopii omaan narraviitiiviin?
Olin useampi vuosi sitten pappeinkokouksesa, jossa tämäkin asia oli puheenvuoroissa esillä. Yhdet olivat sitä mieltä, että ”Pyhä Henki oli vahvasti läsnä” kun niin moni kannatti spn-vihkimisiä. Toiset taas kokivat asian täysin päinvastaiseksi ja huokasvat syvään.
Pyhää Henkeä ei voi irrottaa Raamatun ulkonaisesta sanasta. Kaikki se, mitä ylistetään Henkenä sanasta irrallaan, on isästä perkeleestä. Näin Lutherin kirjoittamien ja tunnustuskirjoihimme sisältyvien Schmalkaldenin artikloiden mukaan.
Olisiko niin, että isoin ongelma on kirkkomme taipumus kiemurrella irti omasta opinkäsityksestään?
Tuota minä juuri tarkoitin, minkä Marjo Sjöblom tuohon auki kirjoitti.
Päätökset ovat Pyhän Hengen johdattamia silloin kun ne ovat omasta mielestä hyviä ja aivan saatanasta silloin kun ne ovat omasta mielestä vääriä.
Eli loppupeleissä ihmiset päättävät opin sisällön äänestämällä, mutta teologisesti se peitellään siten, että oppi on Pyhän Hengen johdotuksen tulosta.
Heikki Nieminen kirjoitti; ”Päätökset ovat Pyhän Hengen johdattamia silloin kun ne ovat omasta mielestä hyviä ja aivan saatanasta silloin kun ne ovat omasta mielestä vääriä.
Eli loppupeleissä ihmiset päättävät opin sisällön äänestämällä, mutta teologisesti se peitellään siten, että oppi on Pyhän Hengen johdotuksen tulosta.”
Tämä on tälläinen protestanttinen ajattelutapa. Ihan ymmärrettävää. Silti luterilaisilla on hyvä lähtökohta Raamattu ja sen oma tunnustus. Tämä on se ainut lähimmäisen rakastamisen kriteeri luterilaisessa kontekstissa. Kirkolllliskokouksen päätös oli siksi oikea. Ja he voivat saada tukea vanhoista kirkoista joissa avioliitto on sakramentti Miehen ja Naisen välillä. Tätä uskon totuutta ei muuteta ikinä.
Heikki Nieminen kirjoittaa;
”Vainosiko, kiduttiko ja teloittiko kirkko noituudesta epäiltyjä ihmisiä Pyhän Hengen vaikutuksesta?”
”Olivatko Espanjan julmat inkvisiitiot Pyhän Hengen oikeuttamia?”
”Lähtikö kirkko ristiretkille valloittamaan pyhää maata muslimeilta Pyhän Hengen vaikutuksesta?”
Kirkkoa on aina johtanut Pyhä Henki. Tämä on itsestään selvyys teologiassa. Heikin kysymykset ovat laajoja, joten sen enempää menemättä niihin. Toisaalta Raamatussa Jumala itse antaa hyökkäyssuunnitelmia, miten ihmisä on tapettava jne… Ja Jumala joka itse hävittää kansoja, ilman välikäsiä. Hän on omnipotentti.
Heikki Niemiselle toive että lulisit ne tekstit joita kommentoit. Raanatun tekstit ovat syntyneet Pyhä Hengen cakkutuksesta. Sen kälkeen tuli piste. Me emne siis kirkkona saa hatkuvaa ilmoitusta. Kun kirjossa luetaan Raamattua, lausumme lopuksi ”tämä on Jumalan sanaa”. Sitten tulee saarnapuhe, joåka on ihmisen puhetta.
Kaikki se mitä kirkossa on vuosisatojen aikana tehty ei ole Pyhästä Hengestä, mutta kalkki se mikä on päätynyt Raamatun kansien väliin on päätynyt sinne Pyhän Hengen johdatuksesta. Kaikki se mitä vanhassa testamentissa lukee, ei koske enää meitä, mutta se kaikki on edelleen Jumalan Sanaa.
Heikki Niemiselle toive että lukisit ne tekstit joita kommentoit. Raamatun tekstit ovat syntyneet Pyhä Hengen vakkutuksesta. Sen kälkeen tuli piste. Me emme siis kirkkona saa jatkuvaa ilmoitusta. Kun kirkossa luetaan Raamattua, lausumme lopuksi ”tämä on Jumalan sanaa”. Sitten tulee saarnapuhe, joka on ihmisen puhetta.
Kaikki se mitä kirkossa on vuosisatojen aikana tehty ei ole Pyhästä Hengestä, mutta kaikki se mikä on päätynyt Raamatun kansien väliin on päätynyt sinne Pyhän Hengen johdatuksesta. Kaikki se mitä vanhassa testamentissa lukee, ei koske enää meitä, mutta se kaikki on edelleen Jumalan Sanaa.
Täälläkin taitaa olla henkilöitä, joiden mielestä homoseksuaalisuus edustaa valtavaa edistyksellisyyttä yhteiskunnassa.
Sen takia ihmisiä yllytetään myös kokeilemaan sitä.
Minä kehottaisin ennemmin harjoittamaan itsehillintää ja itsekuria.
Minun mielestäni valtavaa edistystä yhteiskunnassa edustaa se, että ihmisiä ei luokitella hyviin ja huonoihin heidän identiteettinsä perusteella. Kaikille kuuluu yhtäläinen ihmisarvo ja yhdenvertainen asema.
Ketään ei tarvitse yllyttää kokeilemaan sen kumminkin homoseksuaalisuutta kuin heteroseksuaalisuuttakaan. Luonto vetää tikanpojan kyllä puuhun.
Itsehillintää ja itsekuria kannattaa mieluummin itse kuin lähteä vaatimaan sitä muilta asiassa, jota ei ymmärrä.
Joku – arvaan kyllä kuka – täällä ainakin on, joka ilmoittaa automaattisesti epäilyttäväksi kaikki minun kommenttini.
Hei kaveri! Kaikki ollaan samaan Jumalaan uskovia kristittyjä. Jos olet eri mieltä sateenkaariavioliitoista, niin kirjoita se kommenttikenttään. Ei tarvitse aina käyttää sitä ”report comment” näppäintä.
Tässä taas uusinta:
Saahan kirkko miettiä ja on ollut aikaa miettiä: https://www.hs.fi/feature/art-2000011170006.html .
Oma ja puolisonikin elämä on jo loppusuoralla. Toivoimme toki, että edes nyt kirkolliskokous olisi päättänyt toisin. Toivoimme, että se työ, jota olemme vuosikymmenten aikana seurakunnissa tehneet, olisi vihdoin kantanut hedelmää. Mutta 40 ihmistä esti sen.
Mahtaisiko joku näistä 40stä olla niin rohkea, että avaisi äänestyspäätöstään. En siis tarkoita niitä perinteisiä raamatunlausesitaatteja, vaan henkilökohtaisia kokemuksia. Jokainen näistä on väistämättä jopa kirkolliskokouksessa kohdannut kristittyjä, seksuaalivähemmistöjä edustavia ihmisiä. Miltä tuntui äänestyksen jälkeen?
Onneksi sentään toinen kotimaamme salli meille vihkimisen jo vuonna 2004. Kirkollinen siunaus tuli myös. Mutta täällä kotosuomessa vuonna 2025 tosiaan 40 ihmisen kodissa tänään varmaan halleluja kajahtaa.Kivat heille.
Patriarkaalinen kulttuuri oikein käytettynä ei ole paha. Seksuaalisuuteen ja avioliittoon kuuluu yleensä seksuaalinen kanssakäyminen. Kummatkin vastakkaiset sukupuolet yhtyvät keskenään. Tämä on positiivisuutta patriarkaalisessa kulttuurissa.
Veljesliitot on historiallisesti eri asia kuin homoseksuaalisuus. Luther tunnetusti ei osannut kreikkaa tai ainakin auttavasti. Nykyinen käännös on hyvä.
Kristinuskoa on ohjannut monta eri filosofista suuntausta. Esim paavalin kirjeet ovat katollisia, universaaleja. Ei ole mitään homofobiaa. Homoseksuaalisuus on tuomittu paljon aikaisemmin kuin 1200 luvulta alkaen.
Raamatun teksteissä parannuksen tehneitä homoseksuaaleja tietysti kuvataan.
Minunkin joku kommenttini näyttää odottavan ”moderointia”.
Heikki Niemisen mukaan kirkon uskonopit ja niiden tulkinnat ovat ihmisten keksimiä. Tällainen sekulaarien uskontokriitikkojen käsitys on tietysti yksi mahdollinen lähestymiskulma.
Siinä on vain se ongelma, että kristillisen uskon mukaan asia EI ole näin. Ihan siitä riippumatta, miten ”kirjaimellisesti” uskon sisältöä ja kristinuskon perusdokumenttia, Raamattua tulkitaan. Lisäksi kaikki kristinuskon (tai minkä tahansa uskonnon) sisältämät näkemykset nähdään keskenään samalla viivalla oleviksi. On sitten kysymys kolminaisuusopista, kasteesta tai avioliitosta.
Koska luterilaisen käsityksen mukaan Raamattu yksin on kristillisen uskon ja kirkon elämän ylin ohje ja normi, jonka mukaan kirkon toimintaa on arvioitava, ratkaiseva kysymys avioliittokysymyksessäkin on nimenomaan Raamatun kanta. Sitä paitsi on kysymys nimenomaan J u m a l a n sanasta, joka on P y h ä n H e n g e n inspiroimaa. Totta kai voidaan keskustella Raamatun tulkintaperiaatteista. Niitä on enemmän tai vähemmän perusteltuja. Mutta selkeitä lausumia on vaikea ohittaa, ellei niitä kiistetä, sivuuteta tai selitetä sellaisiksi, että ne eivät enää voi koskea meitä.
On aina vaikeaa alistua Jumalan sanan alle silloin, kun se julistaa vaikkapa minulle hyvin tärkeän asian synniksi. Kuten rahan ahnehtimisen, salaisen mutta syvästi tyydyttävän seksisuhteen naapurin vaimon kanssa tai muuten kielletyn halun tai rakkauden. Tässä on siis huomattava, että kristitylle on annettu Pyhä Henki, joka auttaa meitä kilvoittelussa, vaikka kukaan meistä ei tässä ajassa koskaan pääse vapaaksi synnistä.
Marko Sjöblom kirjoittaa: ”On aina vaikeaa alistua Jumalan sanan alle silloin, kun se julistaa vaikkapa minulle hyvin tärkeän asian synniksi.”
Suoraan sanottuna aika tehopyhää paskanjauhamista. Ihan niinkuin aikuisten oikeasti. Kovin hurskasta kehuskella kuinka vaikeaa on olla penematta naapurin eukkoa jos samaan aikaan on julistamassa toisen ihmisen identiteettiä tai sen toteuttamista synniksi. Ihanko oikeasti vertaat samaa sukupuolta olevien parisuhdetta siihen, että sinä käyt huoraamassa naapurissa?
”Silloin Jeesus katsoi heitä vihaisena ja murheissaan heidän sydämensä kovuuden tähden ja sanoi miehelle: ’Ojenna kätesi.'”
Mielestäni Jeesus opetuksessaan kehottaa meitä välttämättään lakihenkisyyttä, lain kirjaimen noudattamista sen hengen sijaan. Hän ojentaa meitä armo puutteessa, armottomuudesta toisia kohtaan. Hän huomattaa meille itsekeskeisyydestä, haluttomuudesta asettaa toisen tarpeet etusijalle. Hän näkee ihmisen hengellisesti sokeana, kyvyttömänä nähdä Jumalan toiminta.
Jeesus korostaa tarvetta sisäiseen muutokseen pelkän ulkoisen uskonnollisuuden sijaan. Ihmisen sydämen tila – avoimuus vai kovuus – määrittää hänen todellisen suhteensa Jumalaan ja toisiin ihmisiin. Kovasydämisyys on pohjimmiltaan haluttomuutta elää rakkauden ja armon periaatteiden mukaan. Eli Jeesuksen opetuksen ytimen mukaan.
Sami Paajanen kirjoittaa: ”Luther tunnetusti ei osannut kreikkaa…”
Perustatko sinä tämän koko kommentointisi suoranaiseen valehtelemiseen?
Martti Luther oli klassisten kielten asiantuntija ja osasi kreikkaa erinomaisesti. Luther opiskeli klassisia kieliä Erfurtin yliopistossa ja myöhemmin toimi kreikan ja heprean professorina Wittenbergin yliopistossa. Hänen Uuden testamentin käännöksensä saksaksi perustui Erasmus Rotterdamilaisen kreikankieliseen tekstiin, mikä olisi ollut mahdotonta ilman vahvaa kreikan kielen osaamista. Lue lisää teoksesta: Heiko A. Oberman, ”Luther: Man Between God and the Devil” (Yale University Press, 1989).
Homoseksuaalisuuden systemaattinen kriminalisointi alkoi 1200-luvun lopulla kun katolinen kirkko päätti, että homoseksuaaliset teot voat rangaistavia. Suhtautuminen homoseksuaalisiin tekoihin ei ollut yksiselitteisen kielteistä ennen myöhäiskeskiaikaa.
Itse asiassa ”katoliset kirjeet” eivät tarkoita Paavalin kirjeitä vaan Jaakobin, Pietarin, Johanneksen ja Juudaksen kirjeitä, jotka on osoitettu yleiselle yleisölle eikä tietylle seurakunnalle.
Väite siitä, että Raamatun teksteissä kuvataan parannuksen tehneitä homoseksuaaleja on virheellinen tai vähintään erittäin kiistanalainen. Raamatun tekstien kirjoittamisen aikaan heprean- ja kreikankielissä ei ollut erityisiä sanoja kuvaamaan homo- tai heteroseksuaalisuutta, vaan sanaa homoseksuaalisuus käytti ensimmäisenä saksalainen psykiatri Karoly Maria Benkert vasta 1800-luvun lopulla. Käsitystä seksuaalisesta orientaatiosta ei ole ollut olemassa ennen 1800-luvun loppupuolta. Tämä tekee mahdottomaksi löytää kuvausta ”parannuksen tehneistä homoseksuaaleista” Raamatusta siinä merkityksessä kuin se nykyään ymmärretään.
Väite siitä, että veljesliitot ovat historiallisesti eri asia kuin homoseksuaalisuus jättää huomiotta asian kiistanalaisuuden. Edesmennyt Yalen historian tutkija John Boswell esitti kirjassaan, että kyseessä olisi ollut samaa sukupuolta olevien avioliittoon rinnastettava kirkollinen toimitus. Joidenkin tulkintojen mukaan tällaisiin liittoihin sisältyi merkityksiä, jotka nykyisin yhdistettäisiin lähinnä parisuhteisiin, ja homoseksuaalisesti suuntautuneet miehet hyödynsivät niitä omiin suhteisiinsa.
Homoseksuaalisuuden harjoittaminen on Raamatussa aina synti. Tämä on varsin yksinkertaista. Samalla tavalla suhde naapurin naiseen on syntiä. Se joka sanoo tätä wc kultuuriksi, ei ole käsittänyt kristinuskon alkeitakaan.
Veljesliitoista ei saa tekemälläkään homoseksuaalista airuetta. Joten se siitä. Ei ole mitään liturgista seurakunnan keskeistä evidenssiä.
Jep, katoliset oli tässä merkityksessä, eri kuin sinulla. Koko Raamattu on katollinen ja universaali. Jos tämä ei kelpaa, voit lukea ne lukemattomat Raamatun kohdat kristillisestä kahden eri sukupuolen liitosta. Sitten voit lukea kohdat homoseksuaalisuudesta. Se oli siinä. Todella helppoa ja yksinkertaista.
Katollinen katekismus antaa oivat ohjeet homoseksuaaleille, se on selibaatti. Muilta kirkoilta ei vastaavuutta löydy.
Miten niin virheellinen. Raamatussa kyllä kerrotaan homoseksuaalien harjoittajista jotka tekivät parannuksen. Kristillinen kokemus vahvistaa tämän.
Heikki Nieminen kirjoittaa; ” Suhtautuminen homoseksuaalisiin tekoihin ei ollut yksiselitteisen kielteistä ennen myöhäiskeskiaikaa.”
Tämä oli hyvä. Amen. Näin se on aina ollut ja näin se on aina oleva. Kirkon itseymmärryksessä se on aina ollut kielteistä. Tähän ei tarvita 1200 luvun kirjauksia.
Heikki Nieminen kirjoittaa; ” Edesmennyt Yalen historian tutkija John Boswell esitti kirjassaan, että kyseessä olisi ollut samaa sukupuolta olevien avioliittoon rinnastettava kirkollinen toimitus.”
Ja hänen kumpoani oli????
Heikki Nieminen. Sen joka nimittää vakavasti esitettyä näkökulmaa ”tekopyhänä paskanjauhamisena” ja ylimielisellä asenteella ei mielestäni pitäisi osallistua tähän keskusteluun ollenkaan.
Olen todellakin sitä mieltä, että kaikki Uudessa testamentissa esitetyt kuudennen käskyn alaan kuuluvat synnit ovat juurikin syntejä yhä edelleen. Riippumatta siitä, mikä kunkin ihmisen seksuaalinen suuntautuminen on. Kristillisen kirkon tehtävä on asettua syntisen rinnalle, julistaa syntejä anteeksi ja ohjata armon antamin voimin kilvoittelemaan. Tietenkin asettumatta kenenkään yläpuolelle. Tässä on ihan ”aikuisen oikeesti” kysymys armahdettujen syntisten keskinäisestä solidaarisuudesta: yksi kamppailee yhden, toinen toisten syntien kanssa.
Minä voin olla väärässä, mutta en voi sille mitään, jos Sinä et tunnusta Raamatun arvovaltaa ja ilmoitusluonnetta sekä perustavan laatuista selkeyttä näissä nyt keskustelun aiheena olevissa vaikeissa ja herkissä asioissa. Ei minusta ole mukavaa, kun sana paljastaa minun erilaisia syntejäni, mutta sen olen kokenut, että totuus ja armo tekevät vapaaksi. Ihan aihepiiristä riippumatta.
”Martti Luther oli klassisten kielten asiantuntija ja osasi kreikkaa erinomaisesti. Luther opiskeli klassisia kieliä Erfurtin yliopistossa ja myöhemmin toimi kreikan ja heprean professorina Wittenbergin yliopistossa. Hänen Uuden testamentin käännöksensä saksaksi perustui Erasmus Rotterdamilaisen kreikankieliseen tekstiin, mikä olisi ollut mahdotonta ilman vahvaa kreikan kielen osaamista.”
Lutherilla oli useita tärkeitä yhteistyökumppaneita Raamatun käännöstyössään. Merkittävin heistä oli Philipp Melanchthon, joka oli kreikan kielen professori Wittenbergin yliopistossa. Melanchthon auttoi Lutheria erityisesti Uuden testamentin kääntämisessä alkukielestä. Luther ei ollut huippuosaaja kreikankielessä, sen sijaan Melanchthon oli sitä.
Heikki Nieminen, johtuipa mieleeni ajatus. Lieneekö joku sinun sukulaisesi nimeltään Mikko? Toki voin olla oletuksena myös väärässä? Kun toteat, että ”Martti Luther oli klassisten kielten asiantuntija ja osasi kreikkaa erinomaisesti, kuten myös hebreaa,” niin varmaan tiedät sitten senkin, miten Luther suhtautui homoseksuaalisuuteen?
Paajanen. Sinä valehtelet suut ja silmät täyteen. Sepität kaikenlaisia keksittyjä juttuja ainoastaan perustellaksesi valheilla omia ajatuksiasi. Sympaattista ja epätoivoista. En näe mitään järkeä osallistua tuollaiseen keskusteluun.
Tarkoitukseni ei ole käännyttää sinua. Voit ihan rauhassa elää tuollaisessa rinnakkaistodellisuudesta, jossa faktat voidaan vääntää itselle sopiviksi.
Niin ampui, jälleen! Kysymys kuuluukin: Tuleeko tai tuliko kirkosta rampa?