Kirkolliskokous hylkäsi (8.5.) piispainkokouksen esityksen kahdesta rinnakkaisesta avioliittokäsityksestä, joka olisi mahdollistanut samaa sukupuolta olevien parien kirkollisen vihkimisen virallisesti. Päätöksellä ev.-lut. kirkko ampui itseään jalkaan – jälleen kerran. Ja tulee ampumaan taas muutaman vuoden päästä. Toivottavasti varpaita riittää jatkossakin.
En ymmärrä mistä ennen kokousta syntyi sellainen naiivi käsitys, että Turussa kokoontuvan kirkolliskokouksen konservatiivit olisivat suostuvaisia tulemaan vastaan, jotta kirkko pääsi eteenpäin kiusallisesta tilanteesta. Ilmassa leijunut toiveikkuus oli alun alkaen hentoista ja totaalisen katteetonta. Turha näytelmä, sanoisi kyynikko.
Joku toinen voisi ajatella, että kirkko teki itsensä naurunalaiseksi, mutta naurut on menneinä vuosina jo naurettu, nyt on surkuhupaisan itkun ja epäuskoisen virnistelyn vuoro. Tulevaisuuden kirkko on avoin ja uudistuva?
Itse asia ei kuitenkaan katoa minnekään. Eivätkä ihmiset. Sateenkaariparien vihkimiset jatkuvat arvatenkin kuten tähänkin asti pappien harkinnan ja heille kuuluvan vihkimisoikeuden perusteella. Jossain vihitään, jossain ei.
Toisaalta jotkut ovat jo ehtineet huomauttaa, että samaa sukupuolta olevien parien vihkimisellä on nyt kirkolliskokouksen enemmistö. Ja piispojen tuki. Näkökanta sekin.
Että sellainen päätös tällä kertaa.
P.S. Kuva Kaartin hautausmaalta Helsingin Hietaniemestä. Tulkinta tämän jutun yhteydessä jääköön lukijalle.
Minä en häpeä evankeliumia; sillä se on Jumalan voima, itse kullekin uskovalle pelastukseksi, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle. Room. 1:16
Ei ole mitään muuta tosi evankeliumia kuin se viesti Jumalalta, että hän on maailmalle lahjoittanut Poikansa (Joh. 3:16) ja hänessä kaikki; että kaikilla ihmisillä tämän perustuksella on syntien anteeksiantamus ja vanhurskaus. (Jes. 40:1-2 Biblia, Apt. teot 13:38-39, Ef. 1:7, Kol. 1:14, Room. 3:23-24, 5:9, 1 Tim. 2:6) Niin on asian laita Jumalan puolelta. Ja nyt on elinehto jokaiselle yksityiselle sielulle, että hän todella uskoo tämän, toisin sanoen, ottaa sen vastaan (Joh. 1:12, 2 Kor. 6:1, 1. Tim. 1:15) ja käyttää sitä hyväkseen ja siten tulee valmiiksi iankaikkista elämää varten. Sillä vain se, joka uskoo, että Jeesus on Kristus, on Jumalasta syntynyt. (1. Joh. 5:1)
Christian Möller, Armoa Armosta, s. 142, tämän päivän teksti, SLEY, 1966. Sulut ovat allekirjoittaneen lisäys.
Ks. myös Room. 5:19 Biblia.
Tarkoitin etenkin Room. 5:18 Biblia.
Soitin kerran Helsingin SETAN toimistoon. Siellä puheluun vastannut naishenkilö sanoi heistä tulleen rohkeampia. Käsitin tämän niin, että homoseksuaalit katsovat oikeudekseen entistä avoimemmin lähennellä kaikkia, myös heteroja. Mitä ajattelette tästä? Miltä teistä heteroista tuntuu, jos ja kun homoseksuaali lähentelee teitä? Ei kai se ainakaan mukavalta tunnu. Pitääkö homojen ottaa tässäkin mallia heteroilta, joiden lähentelyt ovat myös lisääntyneet?
Miksi homon lähentely olisi epämiellyttävämpää kuin heteronkaan? Miksi homojen pitäisi käyttäytyä heteroita siivommin? Mikä valtuuttaa heterot kertomaan homoille, mten elää?
Kaikkien, niin homojen kuin heterojen, tulisi hillitä enemmän itseään.
Aivan. Tulisi hillitä enemmän itseään eikä vaatia toisilta enemmän itsehillintää.
Martti Luther, Mannaa Jumalan lapsille, päivän teksti, älä lahjoita roistoille:
https://www.facebook.com/share/p/16XDE4zw9e/
Monet uskolle omistetut määritteet osoittavat, että vanhurskauttava usko on olennaisesti luottamusta. Martin Chemnitz huomauttaa siitä, että uskoa kutsutaan toivottujen asioiden todisteeksi (hypostasis), ts. varmaksi odotukseksi. Kielikuvaa käyttäen sitä kutsutaan ”kilveksi” (Ef. 6:16), ”rintahaarniskaksi” (1. Tess. 5:8), ”taisteluksi” (1. Tim. 6:12), ”ankkuriksi” (Hebr. 6:19), ja ”vaivannäöksi” (1. Tess. 1:3). Sitä kutsutaan ”täydeksi varmuudeksi” (Room. 4:21, Hebr. 6:17), ”vakaumukseksi”, ”uskallukseksi”, ”varmaksi luottamukseksi” ja ”varmuudeksi”, mikä on epäilyn täydellinen vastakohta. Usko pitää ”Kristuksen sanan” (Joh. 8:51; 14:23), ”kätkee” sanan (Luuk. 11:28) ja ”vastaanottaa” sanan (Luuk. 18:13; 1. Tim. 1:4). Usko ei koskaan tuomitse, arvostele tai epäile sanaa (Room. 4:20; Ap. t. 10:20; Matt. 8:26).
Robert D. Preus (1924-1995), Vanhurskauttaminen ja Rooma, s. 71, Concordia ry, 2014.
Mitään todellista kirkon yhteyttä ei synny siitä, että kirkon jäsenet pakotetaan toimimaan omaatuntoaan vastaan.
Herra Jumala. Auta meitä säilyttämään alkuseurakunnalta saamamme pyhä perintö lyhentämättömänä. Anna meille sananpalvelijoita, jotka nöyryydessä kilvoitellen julistavat meille elävää sanaa Raamatun mukaisesti. Anna tunnustajillesi keskinäistä yhteyttä, ettei epäsopu ja tuomiomieli sammuttaisi seurakuntasi lamppua. Ohjaa askeleemme ehtoollispöytään, että siellä yhdessä nimeäsi ylistäisimme ja saisimme voimaa ja halua rukoilla toistemme puolesta.
Jaakko Haavio, Taivaan avain, s. 225-226, WSOY, 1965.
Kirkko ampui itseään jalkaan jo siinä vaiheessa, kun asia otettiin kirkollisen keskustelun aiheeksi.
Silloin ei oivallettu sitä, että nimemomaan keskustelu on kirkon hajoamiseen johtava tie. Eikä sitä oivalleta vieläkään.
Tarkoittaako kommenttisi sitä, että pitäisi tai saisi keskustella? Tästä aiheesta tai muistakaan ”kiperistä” tai vähemmän ”kiperistä” aiheista?
Pekka: Haluatko, että kirkkoon kuuluvat ja sitoutuneet seksuaalisiin vähemmistöihin kuuluvat kristityt ihmiset eivät saisi ilmaista itseään?
JOKAPÄIVÄINEN RUKOUS
O taivaallinen Isä, minun Jumalani; katsahda minun puoleeni ja armahda minua, ole myös nopia minua auttamaan, että minä tänä päivänä ja tänä hetkenä taitaisin ruveta välttämään, mikä paha on, ja tekemään, mikä hyvä ja otollinen sinun silmäis edessä taitaisi olla; anna minulle totinen, oikia ja vahva usko, sinun ja Poikas Jesuksen Kristuksen päälle, että minä taitaisin sen tietää, tuta ja uskoa, että hän on minulle annettu viisaudeksi, vanhurskaudeksi, pyhitykseksi ja lunastukseksi, ja että hän on minun Sovittajani, Välimieheni ja Edesvastaajani. Lainaa minulle armos, seuratakseni hänen jälkiänsä ja elääkseni hänen sanansa ja käskynsä jälkeen. Auta myös, etät minä joka päivä kuolettaisin lihalliset ajatukset, halut ja himot, nöyryyttäisin itseäni sinun edessäs, ja sitä ristiä ja vastoinkäymistä, jonka sinä päälleni panet, kärsisin ja hyväksi ottaisin. Ja että minä myös taitaisin rakastaa minun lähimmäistäni niinkuin itseäni, ja tehdä hänelle hyvää, niinkuin Kristus minulle tehnyt on, ja että minä suuren karttamisen kanssa välttäisin niitä, jotka sinun mieltäs vastaan olisivat. O Jesu, minun Vapahtajani ja Lunastajani; vahvista minua Pyhän Henkes kanssa, ja jos minä kiusauksessa lihan heikkoudesta, perkeleen yllytyksestä ja pahain ihmisten haukutuksesta johonkuhun syntiin lankeen, niin auta, Herra, minua nopiasti ylös jälleen; älä salli, että minä sinun kiellän ja annan ylön. Anna myös armos, että minä sinun pyhää nimeäs viimeisellä hetkellä avukseni huutaisin, ja panisin minun turvani ja toivoni sinun katkeran piinas ja kuolemas päälle, jonka minä asetan minun syntini ja sinun tuomios välille. O Jesu! minä olen omas, sinun haltuus minä annan itseni, ja kaikki, mitä minulla on, tänä päivänä ja jokapäivä, armahda minun päälleni, kuule minun rukoukseni, tee minua autuaaksi ja saata tästä surkiasta alhosta taivaan valtakuntaan. Amen.
Vanha Suomalainen Virsi- ja Evankeliumikirja, s. 813-814, Raumalla 1963. O. Y. Länsi-Suomen kustannuksella.