Aikaisempina vuosina on kirkossa keskusteltu nk. keskitiestä, ja keskitien kulkijoista, joita jonkun lausuman mukaan on, tai ainakin on ollut, suurin osa jäsenistä. Olen nyt kuitenkin havahtunut erääseen seikkaan, joka saattaa olla monelta unohtunut. Kirkon konservatiivit(siis ne jotka haluavat säilyttää kirkon uskon, opin ja tradition) ja liberaalit (jotka haluavat uudistaa uskon ja opin) ovat etääntyneet yhä kauemmas toisistaan. Tämä etääntyminen ei ole tapahtunut niin, että kumpainenkin osapuoli olisi liikkunut vastakkaiseen suuntaan, vaan liikkeelle ovat lähteneet liberaalit. Tässä tilanteessa on hyvä kysyä, että missä se keskitie nyt on. Jos vain toinen osapuoli liikkuu, niin silloinhan keskiväli siirtyy kohti toista laitaa eli tässä tapauksessa liberaaliin suuntaan. Piispat esittivät ennen kirkolliskokousta nk. kahden avioliittomallin käsitystä. Itse katson, että tämä oli kovin iso siirtymä tuohon liberaaliin suuntaan kirkon uskon, opin ja tradition näkökulmasta. Mihin suuntaan piispojen viimeisin päätös (kirkolliskokouksen jälkeen) pastoraalisesta ohjeesta nyt siirtää tuota keskiväliä? Mihin kohtaan ”janaa” sijoitat tai haluat sijoittaa itsesi?
Kirkollinen keskitie?
Inhimmillisesti se on noin kuten kirjoitit, mutta uskoon tuo määritelmä ei sovi mielestäni ollenkaan . Joko uskoo tai ei usko , joka tunnustaa syntinsä tai ei tunnusta , joka tahtoo turvata Jumalaan tai ei tahdo turvata . Me emme voi ihmisinä määritellä emmekä mittailla toisen uskoa .
Ilmoitus on annettu ulkoapäin meille ja siinä ilmoituksessa on sisällä Jumalan pelastussuunnitelma ja sen vastaanottajat pelastuvat . Ihminen ei voi myöskään tietystikään muuta sellaista mikä ei ole hänen omissa käsissään . Siis joko kuulumme siihen suunnitelmaan tai emme , siinä on Jeesuksen kysymys : tahdotteko ?
Tähän totuuteen koko kirkko perustuu ja Raamattu on se ylin ohje ja elämän kirja ihmisen pelastukseen Kristuksen sovitustyön turvin . Tämä ilmoitus kutsuu meitä syntisiä sovittamaan itseänsä Jumalan kanssa ja pysymään hänen armossa ja anteeksiantamuksessa . Se kutsu on vapauteen rauhaan ja iloon ja siinä on iänkaikkisuuden lupaus , se on rakkauden kutsu johon meitä kutsutaan kun ihminen saa Jumalan yhteydessä armon ja lapseuden . Seurakunnan tehtävä on kutsua ihmisiä siihen perheeseen jota kuvataan Kristuksen ruumiiksi jonka kautta pääsemme kerran perille taivaan kotiin . Emme voi muuttaa sanaa , meillä on myös traditio alkuseurakunnasta asti , aika muuttuu mutta suunnitelma on sama ja me olemme aina syntisiä ihmisiä oli aika mikä tahansa . Kirkon perusta ja tunnustus on johon täytyisi perustua oppi , nyt on myös rikottu kirkolliskokouksen arvovaltaa ja piispat ovat ottaneet vallan omiin käsiin kunnioittamatta sovittuja määräyksiä . Tätä ei tietysti voisi tapahtua ilman seurauksia muualla kuin kirkossa on ihmiset ovat sopeutuvaisia ja hyväuskoisia ja olleet sitä jo pitkään . Minulla on yksinkertainen neuvo että etsiytyä sinne perheensä kanssa missä suunnitelmaa halutaan toteuttaa eikä kulkea harhaopettajien mukana , koska se tie ei vie perille . Edes demokratiaa ei kunnioiteta ja kirkolliskokouksen päätöksiä vaikka demokratiakaan ei ole tärkeimmissä asioissa oikea tapa käsitellä asioita vaan yksimielisyyteen Raamattu opettaa ja se yhteys on mahdollista kun Kristus yhdistää ; yksi usko yksi kaste ja vain Herra voi huoneen rakentaa ja meidän osa olla alamaisia Jumalan sanalle , eikä pyrkiä estämään Pyhä Hengen työtä vaan päinvastoin varomaan sitä ettei niin tapahtuisi . Se on ainut tie vapauteen ja ykseyteen , jota ei voi maailman parhaat yhteisön rakentajat saada aikaan eikä parhaat psylogit vaan yksin Kristus joka tahtoo rakkaudella hallita päänä seurakunnassa ja me tahdomme olla alamaisia koska hän on niin hyvä meitä kohtaan .
Kiitos ajatuksia herättävästä blogista! Vaikea sanoa, mutta ovatko he samalla tiellä? Kaita vai lavea
Keskitie on siellä missä omaa uskoa ei kumpikaan laita uhkaa, eikä häiritse.Keskitillä kulkeva jättää kirkon ongelmat niiden huoleksi, joille ne kuuluu. Keskitillä ei tarvitse tehdä mutkia matkaan, vaan voi kulkea suoraan.
Onko tämä sitten leveä ja osa kulkee tien sivussa ja yks porukka keskellä tietä ?
Tämä ajatus taitaa sisältää ajatuksia että kaikki ovat samaan suuntaan menossa . Ja toiset tulkitsee paremmaksi kulkea toisella laidalla ja toiset toisella . Eli tarkoittaako se sitä että tuomme tulkinnan selvän Raamatun ilmoituksen rinnalle?
Keskitietä kulkevan on syytä varoa ettei jää auton alle .
Tällä tiellä on myös keskikoroke, joka erottaa osapuolet.
Kiitos blogista ja kysymyksen asettelusta Mikko!
”Piispallinen kaitsenta” jyrää. Viesti on: ”Konservatiivien” taitaa olla aika väistyä? Jos vielä jostain perustellusta tai ilman perustelua vailla olevasta syystä pidät kiinni ns. vanhasta papin virasta, niin viimeistään nyt sinun pitäisi ymmärtää, että aika on muuttunut! (Katoliset, Ortodoksit pysyvät vanhassa). Nyt on tullut uusi aihe evlut. kirkon keskusteluun.
Suomen evlut. kirkon kirkolliskokous ei ole vielä muuttunutta aikaa piispojen mielestä ymmärtänyt, mutta piispojen enemmistö tämän ymmärtää? Ns. marginaalinen, pieni herätysliikkeiden joukko suhteessa koko kirkon jäsenistöön, on myös piispojen mielestä jarruna kehityksessä? Hengellisistä asioista viis veisaava kirkkokansa on sen sijaan piispojen mielestä oikeamielisen äänensä antanut äänestyksessä, jota ei ole pidetty.
Piispat äänestivät siitä, mitä ”alussa” on Taivaan Isä luonut ja tarkoittanut, ja minkä Herra Jeesus on lopun aikana luomisen järjestyksestä vahvistanut. Tämän alussa olevan järjestyksen maailman pienet lapset ymmärtävät ja käsittävät. Uusi näkemys pitää tämän päivän sekä huomisen syntyville lapsille syöttää perusteellisen koulutuksen kautta.
Se, mikä ennen oli selvää, on nyt tehty epäselväksi Suomen evlut. kirkossa.
Kansankirkosta ei ketään heitetä ulos , veroeurot kelpaa kyllä.
Härskiä touhua luterilaisilta piispoilta. Voiko piispat haastaa kirkkojärjestyksen vastaisesta ohjeistuksesta. Tässä olisi hyvä paikka herätysliikeillä osoittaa tahtotilansa ja haastaa piispat. Luulen, että sellasita ei kuitenkaan löydy, herätysliikeet ovat turvassa omine messuineen ja toimintoineen. Rahaakin tulee kirkolta, se on sitten eri asia jos rahahanat laitetaan kiinni. Sitten täytyy miettiä oman uuden kirkkokunnan perustamista. Se käy luterilaien tunnustuksen mukaan helposti ja vaivattomasti. Mitään keskitietä ei ole olemassa, se on kupla.
Herätysliikkeet eivät ole turvassa. Jos eivät sopeudu. Akuutti kysymys on, missä voidaan pitää messuja ja mistä saadaan uusia pastoreita.
LHPK näyttää pärjäävän hyvin?
”Kansankirkosta ei ketään heitetä ulos , veroeurot kelpaa kyllä.”
On jo heitetty vanhan virkakäsityksen omaavia pappeja ulos. Evlut kirkossa ei edelleenkään hyväksytä vanhassa virassa pitäytyviä messuyhteisöjä.
ULOSHEITTO KIRKKOTILOISTA JATKUU, VAIKKA MESSU TOTEUTETAAN EVLUT KAAVAN MUKAISESTI. MONISSA SEURAKUNNISSA KIRKOLLISET PÄÄTTÄJÄT JOUTUVAT NYKYÄÄN ÄÄNESTÄMÄÄN VOIKO MESSUA TOTEUTTAA ILMAN NAISPAPPIA VAI EI. ASIOITA TÄMÄN SUHTEEN VIEDÄÄN MYÖS SEURANTANEUVOSTOJEN KOKOUSTEN JÄLKEEN TUOMIOKAPITULIEN PÄÄTETTÄVIKSI. TUOMIOITA ON TULLUT! KIRKKOKURI TOIMII SUUNTAAN, JOKA VOIDAAN TULKITA A-SUUNTAAN JOS B-TOISEEN.
SUOMEN EVLUT PIISPOJEN (Piispallinen kaitsenta) KIRKKOKURI VAINOAA KLASSISTA KRISTINUSKOA! Toisesta ovesta tuodaan uutta ”tupaan. Ovet ovat auki kätten päällepanemisten kautta Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen kautta piispoiksi vihittyjen luvalla.
KIRKOLLISKOKOUKSEN PÄÄTÖS TALLATAAN ns. yleisen mielipiteen alle. PIISPAT OVAT PUHUNEET omalla suullaan. Näillä mennään, halusit tai et.
En tiedä onko totta, mutta kertovat Hilja Aaltosen sanoneen, että herätys alkaa siitä kun uskovat lähtevät kirkosta.
Saattaa näin todellakin käydä. Jumala voi herättää kirkonväen juuri silloin, kun uskovat on sieltä poistuneet.
Herätystä kuitenkin on jo nyt kun kirkon liepeillä monet ovat löytäneet uskon omaan sydämeesä. Joten miksi odotamme heräystä yhä, kun se on jo keskellämme?
Oleellista ei ole keskitie vaan oikea tie. Sitä tulisi vaeltaa. Ja jos on eksynyt on syytä ottaa yhteyttä Hyvään Paimeneen ja pyytää opastusta ja jopa sitä, että Hyvä Paimen tulee ja kantaa oikealle tielle.
”En tiedä onko totta, mutta kertovat Hilja Aaltosen sanoneen, että herätys alkaa siitä kun uskovat lähtevät kirkosta.”
Olen lukenut Hilja Aaltosen elämänkerran. Hilja Aaltonen uskoi evlut kirkon kautta tulevaan herätykseen. En muista mainintaa siitä, että se edellyttäisi uskovien eroa kirkosta?
8-vuotiaana uskoon tullut Babtisti-pastori Jouko Neulanen uskoi myös lopun aikana syntyvän erityistä herätystä luterilaisen kirkon kautta.
Pekka ja Kari. Tapahtukoon siis se, mistä Aaltonen ja Neulanen ovat puhuneet.
Skeptikko minussa ihmettelee sitä, miksi me uskovaiset niin helposti takerrumme tällaisiin jostakin kuulemiimme toivoa herättäviin ajatuksiin. Ikään kuin ne olisivat ratkaisu. Jumala, ja vain Jumala yksin, voi antaa herätyksen. Samaan aikaan on syytä muistaa, että kaste- ja lähetyskäsky ovat yhä voimassa. Lopun ajatkin alkoivat ylösnousemuksessa ja erityisen tulevan lopunajan herätyksen odotus perustuvat ongelmalliseen, ns. dispensationalismiksi kutsuttuun raamatuntulkinnan malliin. Sillä on juurikin ollut kannatusta vapaissa suunnissa.
Vielä Kari P:lle. Iso kysymys onkin kirkko-oppi. Sen tähden, että kirkko/seurakunta on se yhteisö, jonka piirissä Pyhä Henki toimii armonvälineitä ja niitä hoitavien pastorien välityksellä. Maallikkotodistusta tietenkään halveksimatta. Sen osalta näkemysten hajonta on jo kauan ollut niin kertakaikkisen suurta, että yhteistä linjaa on ollut ja tulee olemaan vaikea löytää.
Kari kirjoitit :
On jo heitetty vanhan virkakäsityksen omaavia pappeja ulos.
Ei niitä ole heitetty ulos vaan otettu pappisoikeudet pois .
Herra sen huoneen rakentaa ja antaa viisauden kun uskallusta olla tyhjänä ja avuttomana hänen edessään . Lopulta on kysymys juuri siitä uskommeko siihen että Herra tahtoo . Tottakai pitää olla oma pappiskoulutus seurakuntatyöhön . Kansankirkon suunta on selvä ollut jo kauan ja sitä ei tarvitse arpoa , herätysliikejohtajilta toivoisi vastuuta ja johtajuutta , kysymys on lopulta perheistä ja ihmisistä ja iankaikkisuudesta . Herätysliike toiminta ei tuo sitä syvyyttä mielestäni että ei yksikään hukkuisi ja kaikki pidetään laumassa mukana . Selviä vastuualueita kun ei ole . Papin työstä pitäisi karsia kaikki muu pois kuin hengellinen työ ja siinäkään ei messujen ulkopuolella tulisi olla yksin vaan jopa sivussa usein että seurakunta hengittää yleisen pappeuden kautta ja Pyhän Hengen johdatuksesta eläen .
Marko Sjöblom kirjoittaa; ”Herätysliikkeet eivät ole turvassa. Jos eivät sopeudu. Akuutti kysymys on, missä voidaan pitää messuja ja mistä saadaan uusia pastoreita.”
Messuyhteisöt ovat herätysliikkeissä uusi ilmiö joka on rantautunut ja lanseerattu kirkon naispappeuspäätöksen myötä. Myös maalikkokeskeisyys on korvattu pappiskeskeisyydellä. Selvä muutos teologisessa mielessä on tapahtunut joka ei pelkästään selity kirkon naispappeuspäätöksellä. Mielestäni se kuvastaa jo alusta asti oman kirkkokunnan luomisvaihetta monilta yhdistyksiltä.
Historiallisesti kirkollisia yhdistyksiä ei ole kiinnostanut omat papit ja messuyhteisöt, koska se ei kuulunut maallikoliikkeisiin. 😇
Sami, olet oikeilla jäljillä messuyhteisöjen osalta. Tosin Suomen Raamattuopistolla on vietetty messuja jo 1980-luvulla ennen naispappeutta (kävin teini-ikäisenä usein siellä). Milloin Pyhän Sydämen kappelissa aloitettiin, en muista. Ryttylästä ja Luther-kirkoista en tiedä. On aika selvää, että messuyhteisöt ovat olleet turvalinnake niille, jotka ovat joutuneet väistymään paikallisseurakunnista. Tosin tämäkään ei ole koko totuus, koska kaikki messuyhteisöt eivät ole vanhalla virkakannalla.
”Pappiskeskeisyys” on monitulkintaisempi juttu. Jos arvostetaan kirkon virkaa, messuja ei vietetä maallikkovoimin. Kun kansankirkon seurakunnissa ei voi tehdä töitä ja herätysliikkeet eivät ole mitään kultakaivoksia on kai selvää, että omista papeista pidetään huolta. Tosin maallikkoehtoollisista käydään tiettyä vääntöä lestadiolaissuunnissa ja nekin voidaan hyväksyä kaikkein matalakirkollisimmissa, onneksi jo eläkeiässä olevien pastoreiden, piirissä.
Nyt ollaan tosin siinä tilanteessa, että spn-vihkimiset ”pastoraalisine ohjeineen” ovat vain yksi, tosin tunteitakin kuohuttava, kiistanaihe entisten lisäksi. Herätysliikkeet joutuvat miettimään sitä, mikä yhdistää, entisen nokittelun ja kiistelyn asemesta. Tosin sekä vanhoillislestadiolaisuus että LHPK ovat oman linjansa valinneet. Luen mielenkiinnolla Juhana Tarvaisen kirkko-oppia käsittelevän kirjan kunhan ehdin. Sen verran montaa erilaista kirkko-opillista ratkaisua on tarjolla.
Vaikuttaa siltä, että kirkolliskokouksessa osalla, jotka spn-vihkimiset torppasivat elää sellainenkin ajatus, että vielä sille ”teologiset perusteet varmasti lopulta löytyvät”, kuten Ville Auvinen Seurakuntalaisessa toteaa. Mistä perusteet löytyvät, kun niitä ei ole tähänkään asti löydetty ja perustelut ovat olleet teologisesti umpisolmussa.
Mikäli kirkossa kaikkea oppia on ”tutkittava ja arvioitava Jumalan pyhän sanan mukaan” (KJ,1§), niin ei olettaisi luetun ymärtämisen olevan todella niin hirmuisen vaikeaa (toki ymmärrän, että on), kun Raamatun yksiselitteisen sanan mukaan Jumala ei ole luvannut siunata muita kuin miehen ja naisen liiton, vaikka pastoraalisesti neliö ympyräksi väitettäisiin. Mutta mikäli on niin että – Jumalan synnyn historiassa – Jumala sai alkunsa epäjumalista on jokseenkin sama, miten täällä eletään.
Kosti V. ”Ecclesia semper reformanda est” kuului valistusaikana keksitty iskulause uskonpuhdistuksesta. Kun ainoa pysyvä niin jumalauskossa, perhemuodoissa, pyhissä kirjoituksissa ja uskonkäsityksissä on muutos, kaikki on väliaikaista. Myös tunnustuspykälillä on ensi sijassa ”suuntaa-antava” eikä sitova merkitys.
Mikä sitten on muuttumatonta ja mikä muuttuvaa ja millä perusteilla?
Marko, kun olet lukenut tuon kirja, kerro hiukan. Luulen, että se on kirkko-opillisesti pettymys, seuraten 1500 luterilaista jäsentelyä. Tuskin siltä voi muuta odottakkaan.
Mutta, kyllä evakelisessa liikkeessä on hyvin vanhoja kirkkotiloja jossa on kokoonnuttu jo 1960-1970 luvulta alkaen. Pyhän sydänmen kappelin toiminta aloitettiin muistaakseni 1990-1991, en tarkalleen muista, mutta olin siellä ensimmäisenä suntiona.
Mikään herätysliike/yhdistys ei ole oikeastaan arvostanut pappeutta, pappeja on ollut harvakseltaan. Edes evakelinen liike ei ole ollut mikään korkeakirkollinen liturginen toimia. Evankelinen liike on minun arvailujen mukaan omaksunut katolisilta messut, eräiden henkilökohtaisien suhteiden kautta. Lisäksi kirkko-oppi on aina ollut evankelisen liikkeen ongelma, aina ollaan lähtö päällä. Kirkko kritiikki on hyvin voimakasta ollut liikkeen alusta asti.
Marko kirjoitat; ”On aika selvää, että messuyhteisöt ovat olleet turvalinnake niille, jotka ovat joutuneet väistymään paikallisseurakunnista.”
Näin varmasti on. Mutta kirkko-opillisesti tämä on todella ongelmallinen, koska kysymyksessä on tosiasiallisesti uusi konfenssio, tai kuten luterilaiset voisivat sanoa, seurakunta, kirkko, ilman mitään kirkollista hierarkiaa. Tässä messumallissa on ongelmia suhteessa esim patristiseen kirkko-oppiin nähden, mutta se on luterilaisten yhdistyspappien linjaveto joka tekee mahdolliseksi nimenomaan yhdistys/ säätiö.
Marko S. Olen jostain lukenut, että ”Ecclesia semper reformanda est” olisi pikemminkin reformaatioajan vasemmalta laidalta, eli hurmahengiltä. Sikäli sillä voisi olla liittymäkohta tähän aikaan ja ”vasempaan laitaan”, kun rynnitään keula edellä ns. ”uudistuksiin” ja kaikki uhkaa mennä päin hel….ä kirkossa. Lutherin neuvo taisi olla, että uudistus tapahtuu peruutuspeiliin katsomalla palaamalla Raamttuun ja evankeliumiin.
Olisiko kenties seuraava lause uudistuksen avain; ”jos kirkko ei ota maailman muutosta vakavasti, se ei itse lopulta kykene muuttamaan maailmaa.” Minulle tämän lauseen logiikka ei jotenkin aukene mikäli se ei tarkoita sitä, että kirkon pitää omaksua yhteiskunnan arvot, että vasta sitten muutos sekulaarissa yhteiskunnassa on ylipäätään mahdollinen.
Kehälliset asiat voivat tietysti olla muuttuvia, kuten esim. hiipan korkeus ja muoto jne, mutta po. asiassa Raamatussa on kyllin selvästi ilmaistuna siunauksen ehdot, että sen voi jokainen juostessakin lukea.
Joo, keksijäsrä riippumatta hyvin lähellä harhaoppia oleva slogan.
Niin, meneillään oleva ”reformaatio” on harhaoppi, kirkkojen alttarien häpäisy, epäjumalanpalvelus. Jokainen toimi, niinkuin itse hyväksi näki, kuten Tuomarien kirjassa todetaan. ” Kieltämättä tämä aika alkaa hiljalleen muistuttaa tuota aikaa israelilaisten historiassa.
👍
Pyhän sydämen kappelissa on ollut messuja jo ainakin 80- luvun alussa kun olin siellä raamattukurssilla joka silloin HEK . Evankelisessa liikkeessä messut oli tärkeitä Hedbergin aikana ja sota- ajan jälkeen rakennettiin rukoushuoneita joissa pidettiin messuja ja se toiminta herätysten myötä muuttui ja erkani kirkollisesta toiminnasta . Ymmärrys seurakunnasta ja paimenuudesta jäi taka- alalle , armonvälineiden korotus on ollut jollain lailla esillä koko ajan . Viidesläisyydessä kirkollisuus on ollut jopa punainen vaate vanhemmille sukupolville ja opillisesti myös erilainen . Nämä nyt kuitenkin on yhtenäisempiä kuin koskaan , siis kl ja sley ja ro . Messuyhteisö jatkaa evankelista perintöä mutta eivät ole seurakuntia , eivät sitouta ihmisiå samalla tavalla kuin seurakunta . Monelle kristillisyys on kesäjuhlat ja messussa silloin tällöin .
Kyllä Hekissä on ollut messuja, mutta ne eivät olleet Sleyn messuja, paitsi poikkeus tapauksissa. Varsinaisesti Sley aloitti omat messut suunnilleen kuten kirjoitin.