Eksegeetti Wille Riekkisen mukaan kirkko teki Jeesuksesta Jumalan. Jeesus oli alunperin tavallinen ihminen, yksi meistä ja hän toimi Jumalan asialla maailmassa. Jeesus ei ollut Jumala, vaan Jumalan lähettiläs. Dynamistisen monarkianismin mukaan Jeesus oli Jumalan Poika eli Jumalan Valittu eli ihminen, joka toimi jumalallisella valtuutuksella ja jumalallisella voimalla. Hänen sanomansa oli yksinkertainen: syntien anteeksiantaminen, ikuinen elämä kuoleman jälkeen ja kehotus rakkauteen maailmassa kaikkia kohtaan.
Jumala on yksi ja hän paljastaa Totuuden kaikille kuoleman jälkeen. Kirkon pitäisi perua Nikean kirkolliskokouksen päätökset, koska Kolminaisuus on terveen järjen vastainen ja loogisesti mahdoton. Jumala ei voi olla yksi ja kolme yhtä aikaa.
Miksi Jumalan pitäisi tappaa itsensä tai Jumalan Poika voidakseen tehdä sovinnon ihmiskunnan kanssa? Oikea Jumala ei tarvitse myöskään mitään uhria antaakseen syntejä anteeksi ihmiskunnalle. Oikea Jumala voi tehdä sovinnon ihmiskunnan kanssa ilman verenvuodatusta ja antaa synnit anteeksi jokaiselle yksin Armosta. Jokainen, joka huutaa avuksi Jumalaa, pääsee ikuiseen elämään kuoleman jälkeen Taivaassa. Kirkossa ei pitäisi rukoilla Jeesusta, vaan Jumalaa eli Allahia.
Historiallinen raamatuntutkimus on osoittanut, miten varhaiskristityt muokkasivat vapaasti Jeesuksen sanoja ja sepittivät niitä lisää omien tulkintojen mukaan. Näin Jeesuksen sanomaan tehtiin lisäyksiä tai muutoksia myöhemmin. Moni pitää tätä Raamatun turmelemisena. Jos Jeesusta olisi pidetty Jumalana kristillisessä perimätiedossa, kukaan ei olisi muokannut vapaasti Jeesuksen sanoja, mutta näin kuitenkin tapahtui, mikä todistaa, että kirkossa pidetiiin Jeesusta pelkkänä ihmisenä ja Jumalan lähettiläänä.
Ristin tapahtumiin ja pääsiäiskertomuksiin liittyyy monia kiistanalaisuuksia ja kysymysmerkkejä. Juutalaiset eivät voineet tuomita ketään kuolemaan ja jumalanpilkka ei riittänyt kuolemantuomioon roomalaisessa oikeudessa. Millä perusteella Jeesus tuomittiin ristille naulittavaksi? Voiko Jumala tai kirjaimellinen Jumalan Poika kuolla ristillä? Ei voi, koska Jumala on kuolematon. Jos Jeesus oli pelkkä ihminen, ei yhden ihmisen kuolema voi sovittaa muiden ihmisten syntejä. Jokainen on vastuussa omista synneistään. Paavalin teologia on Paavalin yksityisajattelua, ei mitään Jumalan ilmoitusta. On myös esitetty, että Jumala pelasti Jeesuksen ristiinnaulitsemiselta ja otti hänet suoraan Taivaaseen. Ristin tapahtumat (ristiinnaulitseminen ja tyhjä hauta) ovat tarpeettomia, mikäli Jeesusta pidetään Jumalan lähettiläänä.
Olet saattanut ihmetellä, miksi kristillisessä perimätiedossa on monia erilaisia evankeliumeja yhden ainoan sijasta. Neljän tutun evankeliumin lisäksi on olemassa Marian evankeliumi, Tuomaan evankeliumi, Pietarin evankeliumi ja Jaakobin evankeliumi. Jokainen evankeliumi kertoo erilaisen tarinan Jeesuksesta. Teokset ovat ristiriidassa keskenään. Kaikki tämä todistaa siitä, että kirkossa ei alusta saakka pidetty Jeesuksen sanoja ja opetuksia koskemattomina, pyhinä tai jumalallisina. Kirkossa muokattiin vapaasti perimätietoa Jeesuksesta ja varsinkin Jeesusen sanoja. Kirkossa sepitettiin uusia Jeesuksen sanoja ja laitettiin ne myöhemmin Jeesuksen nimiin.
Kaiken tämän on historiallinen raamatuntutkimus todistanut kiistatta havainnoillaan ja selityksillään, mutta kirkossa vaietaan näistä tutkimustuloksista edelleen joka sunnuntai. Kauan ennen historiallisen raamatuntutkmiksen syntyä islamilaiset teologit olivat tehneet jo samat havainnot ja johtopäätökset: Kiirkko muokkasi historiallisen Jeesuksen sanoja ja opetuksia ja näin turmeli alkuperäisen sanoman. Paavi ja muu kirkon johto ei ole suostunut kuuntelemaan vuosituhansien aikana islamilaisten eksegeettien kritiikkiä. Sama toimintatapa jatkuu vieläkin kirkossa. Ketään ei kiinnosta historiallinen Jeesus, vain kirkon luoma oppirakennelma. Kirkon jäseniä vaaditaan uskomaan terveen järjen vastaisiin dogmeihin ja looginen ajattelu loistaa poissaolollaan. Papit eivät uskalla lähteä teologisiin väittelyihin raaamtuntutkijoiden ja islamilaisten teologien kanssa. Mieluummin ollaaan hiljaa eikä oteta kantaa ja vastata havaintoihin ja kritiikkiin. Historiallinen totuus ei kuitenkaan muutu eikä katoa minnekään. Siksi pitäisi kuunnella aidosti tämän päivän raamatuntukijoita.
On myös turha syyttää eksegetiikan tutkimustulosten esittelijöitä. Ei ole meidän vika, jos kristillinen perimätieto osoittautuu historiallisesti epäluotettavaksi tai jos kristillistä sanomaa pitäisi tulkita uudelleen eksegeetti Wille Riekkisen ehdottamalla tavalla. Jumala ei katoa minnekään, vaikka käsityksemme hänestä muuttuisi. Sama koskee Jeesus Nasaretilaista. Oikea Jumala paljastaa lopulta totuuden kaikille kuoleman jälkeen. On hyvä varautua myös siihen, että kirkko oikeasti teki Jeesuksesta Jumalan vähitellen. Totuus voi yllättää monet perinpohjin vielä Taivaan tuomioistuimella. Nöyrä uskovainen miettii, katsoo todisteita ja tyytyy yksinkertaisiin selityksiin eikä usko sokeasti.
Jeesuksen elämään mahtui paljon kaikenlaista. Roomalaiset olivat tunnettuja raakuudestaan. Kirkko teki Jeesuksesta Jumalan ja kirkossa oli aiheesta suuri valtataistelu vuosisatojen ja vuosituhansien ajan tähän päivään asti. On hyvä tuoda esille erilaisia näkökulmia. Kirkko on liian pitkään vaiennut eksgetiikan tuloksista. Piispat eivät yritä seurata historiallista Jeesusta, vaan kirkon luomaa oppia Kolminaisuudesta, joka on loogisesti mahdoton ja terveen järjen vastainen.
Kirkolla olisi vaihtoehto, mutta ei se kuuntele ketään. Jeesus oli jumalallisella valtuutuksella ja jumalallisella voimalla toiminut tavallinen ihminen, yksi meistä, jolla oli oma sanoma Jumalasta. Se on historiallinen totuus. Myöhemmin kirkko teki runsaasti omia lisäyksiä Jeesuksen sanomaan ja laittoi kaikki Jeesuksen nimiin, jolloin oli valmis suuri sekasotku erilaisine ristiriitoinen ja tulkintoineen Jeesuksen sanomasta. Yhden evankeliumin sijasta syntyi monia evankeliumeja ja Jeesuksen sanojen lähde hukattiin tässä muokkauksessa. Kaiken tämän kirkon johto haluaa unohtaa ja jättää kertomatta seurakuntalaisille.
On hyvä tietää, että Jeesuksesta tai Muhammedista ei ole olemassa yhtäkään historiallista tai arkeologista lähdettä omalta ajaltaan. Kaikki, mitä tiedämme Jeesuksesta tai Muhammedista, on kerrottu paljon myöhemmin. Evankeliumit on kirjoitettu tuntemattomien kirjoittajien toimesta vuosikymmeniä Jeesuksen jälkeen. Ibn Ishaq kirjoitti Muhammedin elämäkerran vasta 700-luvun loppupuolella.
Lähteiden puuttuminen omalta ajalta merkitsee, että voidaan perustellusti epäillä historiallisuutta ja että perimätiedossa on voinut tapahtua melkoisia muutoksia. Uusi Testamentti ei ole historiallisesti luotettava kirja. Niin paljon kirkko on muokannut Jeesuksen sanoja todistetusti evankeliumeissa. Kaikki muokkaukset näkyvät tänä päivänä ristiriitaisuuksina lukijoille. Kirkon olisi jo korkea kertoa raamatuntutkimuksen tuloksista kirkon jäsenille ja paljastaa historiallinen totuus Jeesuksesta. Kaikki tämä tieto on avoimesti saatavilla eksegetiikan kirjoissa ympäri maailmaa. Siinä olisi myös tie aitoon yhteyteen eri kirkkojen kesken.
Jeesuksesta tai Muhammedista ei ole olemassa arkeologisia tai aikalaislähteitä. Kukaan Jeesuksen tai Muhammedin aikaan elänyt ei tiedä hänestä yhtään mitään eikä kerro mitään hänestä. Kaikki Jeesusta koskeva aineisto löytyy vasta vuosikymmeniä myöhemmin ja on pääosin lähtöisin evankeliumeista. Kaikki Muhammedia koskevat tiedot ovat peräisin yhdestä ainoasta kirjasta, Ibn Ishaqin 700-luvun loppupuolella kirjoittamasta elämäkerrasta. Alkuperäinen teos on kadonnut, mutta teksti on osittain säilynyt 800- ja 900-luvulla tehtyinä lainauksina. Kaikki muut kirjoittajat lainaavat tietoja Ishaqin kirjasta, mutta sitä ei ole enää olemassa.
Lähteiden puuttuminen herättää kysymyksen Jeesuksen tai Muhammedin historiallisuudesta. Voiko Jeesus olla kirkon luoma olento? Onko Muhammed Ibn Ishaqin luoma satuolento? Kirkko on voinut myöhemmin lisätä perimätietoon kertomuksia Jeesuksesta. Vasta 800-luvulla koottiin Muhammedia koskevia hadith-kertomuksia. Koraanissa on vain yksi Muhammediin liittyvä kertomus varmuudella.
Juutalainen historioitsija Josephus kirjoittaa Jeesuksen historiallisuuden puolesta ensimmäisen vuosisadan loppupuolella. Kristilliset lähteet Muhammedista ovat epäluotettavia ja myöhäisempiä lisäyksiä. Varhaiset Muhammed-merkinnät kristillisissä lähteissä eivät viittaa Muhammediin, vaan ovat arabian kielen Ylistää-verbin partisiippimuotoja, joka viittaa Jeesukseen ja hänen arabiankieliseen kunnianimeensä Ylistetty.
Niinpä Jeesuksen ja Muhammedin historiallisuus voidaan kyseenalaistaa. Historiantutkijoiden näkemykset aiheesta vaihtelevat laidasta laitaan. Lähteiden puuttuminen on vakava asia historiallisuuden kannalta.
Monet kristityt ja muslimit ihmettelevät, miksi kirkko ei käytä Jeesuksesta puhuessaan hänen omaa nimeään omalla äidinkielellä. Jeesuksen äidinkieli oli aramea. Silloin Jeesuksen nimi kuuluisi kirjoittaa Yeshua ja suomentaa Joosuaksi. Yeshua tarkoittaa Jahve pelastaa.
Nyt kirkko on ottanut tavaksi kutsua Yeshuaa kreikankiellellä Jeesukseksi. Mikäli kirkossa puhuttaisiin Joosuasta, seurakuntalaisille kirkastuisi myös paremmin, että Jeesus ei pelasta, vaan Jumala. Jeesuksen kannattajat pitivätkin aluksi Jeesusta Jumalan lähettiläänä, tavallisena ihmisenä, yhtenä meistä, jolla oli oma sanomansa Jumalan armosta.
Nimisotkukin todistaa omalta osaltaan, että kirkko teki pikku hiljaa Jeesuksesta Jumalan ja meidän tulisi nyt puhua Joosuasta, Jumalan uskollisesta palvelijasta
MESTARIN MATKASSA 061025
Olen tarkkaan tutkinut kristillistä ja islamilaista perimätietoa. Sekä Raamatussa että Koraanissa on virheitä ja kumpikin kirja on oman aikansa historiallista tulkintaa Jumalan sanomasta.
Varhaiskristityt muokkasivat Jeesuksen sanomaa ja Muhammed esitti oman tulkintansa Jumalan sanomasta. Kerron toisenlaisen version Jeesus Nasaretilaisen elämästä lähteiden pohjalta.
Kaikki tapahtui kauan sitten Rooman valtakunnassa. Jeesuksen äiti Maria oli saanut viestin Jumalalta enkelin kautta:
– Ole turvallisella mielellä, Maria. Olet saanut suuren armon. Tulet pian synnyttämään lapsen. Anna lapselle nimeksi Jeesus. Hänestä tulee koko ihmiskunnan Pelastaja. Ole siunattu! Älä pelkää. Herra, sinun Jumalasi on joka päivä kanssasi elämäsi loppuun asti, ilmoitti Enkeli.
Jumalalla oli suuria suunnitelmia Jeesuksen suhteen. Jeesuksen tehtävänä olisi ohjata koko ihmiskunta Jumalan luo. Jeesuksesta tulisi tie, totuus ja elämä kaikille Jumalaan uskoville.
Jeesus syntyi karuissa oloissa eläinsuojassa. Perhe oli silloin matkalla. Maria kapaloi vauvansa seimeen. Oli yö. Heidän luokseen saapui paimenia ihmettelemään ja ylistämään vastasyntynyttä lasta. Enkeli oli ilmoittanut heille suuren ilon tästä lapsesta. Kaikki oli niin kuin Jumala oli ilmoittanut.
Jeesuksesta tuli muurari. Hän asui Galileassa. Jeesus tiesi, että jonain päivänä hän lähtisi suorittamaan omaa tehtäväänsä. Näin tapahtuikin. Eräänä päivänä Jeesus paljasti: – Äiti, nyt on aika. Lähden julistamaan syntien anteeksiantamista ja Jumalan valtakunnan saapumista sekä uutta elämää Taivaassa. Sinä tiedät kaiken, äiti. Kiitos tuestasi ja rakkaudestasi, jota olet osoittanut minulle koko elämäni ajan. Olet siunattu.
Jeesus lähti opettamaan kansaa, paransi sairaita ja teki jopa ihmetekoja. Jeesus sai myös kasteen Johannekselta. Silloin Jumala sanoi: – Tämä on Jeesus, Jumalan Poika, minun Valittuni. Hänellä on jumalallinen tehtävä. Kuunnelkaa häntä ja seuratkaa hänen opetuksiaan! Minä kuljen Hänen mukanaan kaiken aikaa. Minä olen Herra, teidän Jumalanne.
Jeesus muistutti aina pitämään mielessä kaikkein tärkeimmät opetukset. Hän puhui aina rakkauden kaksoiskäskyn puolesta: Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Muista tehdä toisille se, mitä toivot muiden tekevän itsellesi. Jeesus pyysi myös aina suojelemaan ja kunnioittamaan luontoa ja pitämään siitä hyvää huolta. Ihminen ei omista luomakuntaa, ei edes maapalloa. Kaikki maailmassa kuuluu Jumalalle. Jumala on luonut kaiken, myös luonnonlait.
Jeesus paljasti äidilleen suuren salaisuutensa:
– Äiti, olen Jumalan asialla. Tulin kertomaan sanomaa Jumalan rakkaudesta. Jumala on tehnyt sovinnon ihmiskunnan kanssa. Jumala haluaa antaa kaikki synnit anteeksi kaikille ihmisille kaikki aikoina. Jumala haluaa johdattaa myös kaikki ihmiset eri aikoina kuoleman jälkeen ikuiseen elämään Taivaaseen. Jokainen ihminen joutuu kuolemansa jälkeen viimeiselle tuomiolle. Jokainen, joka uskoo Jumalaan ja pyrkii hyvyyteen, pääsee ikuiseen elämään.
Ikuisuus on Jumalan lahja uskovalle ihmiselle. Kaikki on armoa. Kaikki on lahjaa. Uskoon kuuluu myös Jumalan tahdon noudattaminen.
Ikuisuutta voidaan pitää myös Jumalan palkintona uskovalle ihmiselle. Kun uskot Jumalaan, haluat noudattaa Jumalan tahtoa elämässä ja pyrkiä elämässä hyvyyteen ja rakkauteen.
Kristillisen perimätiedon mukaan Jeesus kuoli ristillä ja Jumala herätti hänet kuolleista. Hauta oli perimätiedon mukaan tyhjä. Jeesuksen viimeiset vaiheet ovat kuitenkin kiistanalaisia. On myös esitetty, että Jumala pelasti Jeesuksen ristiinnaulitsemiselta. Jeesuksen elämä maan päällä päättyi siihen, että Jumala otti hänet Taivaaseen.
Jeesus halusi jättää meille uskon Jumalaan, toivon kuolemanjälkeisestä elämästä ja kehotuksen rakkauteen lähimmäisiä ja luontoa kohtaan. Sitä hän aina korosti ja lohdutti, että Jumalan salaisuudet paljastuvat jokaiselle ihmiselle viimeistään kuoleman jälkeen. Rakkaudesta Jumalan totuus joka paikassa tunnetaan.
Jeesus oli Jumalan armon opettaja ja julistaja. Jeesus oli Jumalan Poika eli Jumalan Valittu eli ihminen, joka toimi jumalallisella valtuutuksella ja jumalallisella voimalla. Hän tuli pelastamaan meidät takaisin Jumalan yhteyteen.
Uskovat kokoontuivat kodeissa ja sopivat, että kaikki ovat tasa-arvoisia. Jokainen saa puhua ja opettaa, jakaa sakramentteja ja siunauksia sekä antaa syntejä anteeksi Herran nimessä. Jeesus pyysi pysymään yhdessä ja kunnioittamaan ja auttamaan kaikkia.
Kirkon piirissä syntyi erilaisia tulkintoja Jeesuksesta. Jumala paljastaa Totuuden kaikille kuoleman jälkeen. Silloin usko vaihtuu näkemiseen ja saamme tietää, kuka Jeesus lopulta oli. Me kaikki mahdumme samaan Taivaaseen, vaikka uskoisimme eri tavoin. Jokainen, joka huutaa avuksi Jumalaa, pääsee ikuisuuteen kuoleman jälkeen.
Raamattu on historiallinen kirkon kirja, jonka ovat kirjoittaneet ihmiset oman ymmärryksensä mukaan. Kirja on omaan aikaan ja paikkaan sidottu. Jeesus Nasaretilaisen sanoma oli hyvin yksinkertainen ja kuvattavissa muutamalla sanalla: syntien anteeksiantaminen, ikuinen elämä Taivaassa kuoleman jälkeen ja rakkauden kaksoiskäsky eli Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi kuin itseäsi. Tähän voisi nykypäivänä lisätä vielä kehotuksen rakastaa luontoa ja huolehtia siitä kaikin tavoin. Tämä pääsanoma on säilynyt koko ajan eikä se ole muuttunut missään vaiheessa. Kirkossa oli alusta saakka erilaisia tulkintoja Jeesuksesta. Niinpä jokainen evankelista esittää oman tulkintansa Jeesuksesta ja hänen sanomastaan.
Erilaiset tulkinnat kuuluvat kirkkoon. Kirkossa on alusta asti ollut erilaisia näkemyksiä kristillisestä sanomasta ja Jeesuksesta. Tärkeintä ei ole olla oikeassa, vaan luottaa Jumalaan kaikessa. Oikea Jumala paljastaa kaiken ihmiselle kuoleman jälkeen. Usko vaihtuu näkemiseen. Jeesus Nasaretilaisen sanoma oli hyvin yksinkertainen ja kuvattavissa muutamalla sanalla: syntien anteeksiantaminen, ikuinen elämä Taivaassa kuoleman jälkeen ja rakkauden kaksoiskäsky eli Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi kuin itseäsi. Tähän voisi nykypäivänä lisätä vielä kehotuksen rakastaa luontoa ja huolehtia siitä kaikin tavoin.
Kuka Jeesus oikein oli? Kirkossa syntyi erilaisia näkemyksiä ja tulkintoja asiasta. Vaihtoehtoja on monia: 1. Dynamistisen kristologian mukaan Jeesusta pidettiin Jumalan Poikana eli Jumalan Valittuna eli ihmisenä, joka toimi jumalallisella valtuutuksella ja jumalallisella voimalla. Tässä tulkinnassa Jeesus oli Jumalan armon opettaja tai julistaja, Jumalan lähettiläs. 2. Areios piti Jeesusta kirjaimellisesti Jumalan Poikana, jonka Jumala on luonut jossakin vaiheessa. Jeesus olisi siis alemmanasteinen jumalallinen olento tässä tulkinnassa. 3. Modalistisen monarkianismin mukaan Jeesusta pidetään historiallisena Jumalan ilmenemismuotona. Muita ilmenemismuotoja olisivat Isä ja Pyhä Henki. 4. Homousianismissa on olemassa yksi jumalallinen olemus ja kolme persoonaa itsenäisesti. Sama olemus yhdistää Isän, Pojan ja Pyhän Hengen. Tätä näkemystä kutsutaan myös kolminaisuusopiksi. 5. Dualistisen monarkianismin mukaan Jeesus oli ihmiseksi tullut salattu Jumala. Tässä mallissa Jeesus = Jumala = Isä = Allah. 6. Jeesus oli tavallinen juutalainen ihminen, jolla oli oma sanoma Jumalasta. 7. Ateistit olivat oikeassa. Jumalaa ei ole olemassa. Jeesuksen elämä päättyi hautaan kuten kaikilla muillakin.
On ihmeellistä miten vähän kirkon papit ja piispat ovat kommentoineet eksegeetti Wille Riekkisen vaatimusta uudistaa uskontunnustus. Riekkisen mukaan kirkko on tehnyt Jeesuksesta Jumalan. Kirkon pitää Riekkisen mukaan uudistaa uskonsa tai kuolla pois.
Nikean arvostelijoiden mukaan Golgatan ristillä ei voinut kuolla Jumala, koska Jumala ei voi kuolla ja koska Jumala on kuolematon. Jos ristillä kuoli pelkkä ihminen, kristinuskolta putoaa pohja, jouluevankeliumi muuttuu joulusaduksi ja Kolminaisuusoppi on ihmisen keksimä epälooginen näkemys. Jeesus olisi pelkkä Jumalan armon julistaja eli profeetta eli islam olisikin ollut koko ajan oikeassa.
Miksi kirkko on hiljaa? Totuus kestää tutkimisen, mutta ihmisen keksimät asiat eivät. Totuus ei myöskään muutu olemalla hiljaa tai rahan voimalla. Totuus paljastuu viimeistään kuoleman jälkeen kaikille.
On hyvä myös muistaa, että vain roomalaisilla oli oikeus tuomita kuolemaan eikä jumalanpilkka riittänyt kuolemantuomioon roomalaisilla. Jos Jeesusta ei ristiinnaulittu, ei hän myöskään ole voinut nousta kuolleista. Jos ei ole ristiinnaulitsemista eikä ylösnousemusta, ei myöskään ole Paavalin sovitusoppia.
Dynamistinen kristologia oli vanhin näkemys Jeesuksesta. Sen mukaan Jeesus oli jumalallisella valtuutuksella ja jumalallisella voimalla toiminut ihminen. Jeesuksen sanoman tärkeimmät opetukset koskivat Jumalan valtakunnan tulemista, syntien anteeksiantamista ja rakkauden kaksoiskäskyä sekä uutta elämää kuoleman jälkeen. Jumalan valtakunta jäi tulematta, mutta jäljelle jäi usko, toivo ja rakkaus.
Islamin mukaan Jumala pelasti Jeesuksen ristiinnaulitsemiselta ja Jumala otti Jeesuksen taivaaseen. Johtopäätös kaikesta näyttäisi olevan, että Muhammed ja islam olisikin kaikessa oikeassa.
Yksi ratkaisu kirkossa voisi olla Nikean sijasta kannattaa areiolaisuutta, jonka mukaan Jeesus olisi Jumalan luoma alemmanasteinen jumalallinen olento eli Jumalan Poika, ei oikea Jumala. Jumalan Poika voisi luotuna olentona kuolla ristillä ja nousta kuolleista, koska Jumala herättäisi hänet kuolleista. Salliko Pontius Pilatus Jeesuksen ristiinnaulitsemisen miellyttääkseen juutalaisia? Tähän yhteyteen sopisi myös perinteinen sovitusoppi. Areiolaisuudessa Jumala luovuttaa valtaansa Jeesukselle ylösnousemuksen jälkeen Taivaassa.
Missä on asiallinen keskustelu aiheesta kirkon foorumeilla? Miksi se on viipynyt jo vuosisatojen ajan? Eikö Totuus kiinnosta ketään? Viimeistään nyt pitäisi kuunnella myös historiallisen raamatuntutkimuksen tutkijoita.
Matemaattisen tehtävän totuusarvo voidaan selvittää tässä elämässä, mutta uskonnolliset totuudet saavat ratkaisunsa vasta kuoleman jälkeen. Yksikään uskonto ei voi todistaa olevansa tieteellisesti totta ja oikein. Siksi on edes mieletöntä väitellä. Jokainen uskokoon miten haluaa. Väkivalta ja sotiminen on aina kiellettyä uskonnon nimissä ja sen puolesta. Sellainen loukkaa ihmisyyttä ja ihmisoikeuksia. Voi olla, että kaikki uskonnot ovat mielikuvitusta ja satua ja että ateistit ovat lopulta oikeassa. Kaikki se nähdään kuoleman jälkeen. Jos jokin uskonto on oikeassa, sekin selviää sitten vasta kuoleman jälkeen, mikä voi olla melkoinen yllätys tai järkytys monille. Tämä totuus ei muutu väittelemällä. Erilaiset näkemykset kuuluvat tähän maailmaan. Usko vaihtuu näkemiseen Taivaassa, mutta vasta kuoleman jälkeen.