Lopulta ajankohtaiset asiat mitä kansankirkossa tapahtuu liittyvät vahvasti kirkko- oppikysymykseen . On nähty myös että kansankirkon vaikutus esimerkkinä on johtanut myös vapaiden suuntien tulkintaan heidän seurakunnissaan . Kansankirkon sisällä kasvannut herätysliikekristillisyys ei ole kirkko- opista ollut kovin kiinnostunut , ehkä osin siiitä syystä että herätysliikejohtajilta sellainen selvä kirkollinen yhteys on puuttunut .
Vaikea olisi vaikka Paavo Ruotsalaiselta tai Urho Muromalta saada mitään kirkko- opin käsikirjaa aikaiseksi . Ainut kirkollinen herätysliike johtaja on ollut F.C Hedberg , joka toi myös ehtoollisen vieton jokaviikkoiseksi luterilaisuuteen Suomessa . Pitkälti iso syy on ehtoollisen ymmärrys , jossa on syntien anteeksisaamisen lisäksi kysymys yhteydestä Kristukseen ja yhteydestä seurakuntaan, näkyvään ja näkymättömään Kristuksen ruumiiseen ja Jeesuksen sanojen mukaan pysyvyydestä hänessä .On tietysti selvää että raamatulliseen kirkko-oppiin kuuluu oma seurakuntaperhe ja oma paimen . Sitä ajattelua on paljon että kuulutaaan maailmanlaajuiseen kirkkoon ja kuitenkin halutaan väheksyä kirkon 7 tuntomerkkiä . Osin tulkintaa kylväjävertauksesta tulkitaan lusteen korjaamisesta vasta lopussa että pelto olis seurakunta vaikka se tietysti on maaailma . Tämä on luterilainen käsitys että Srk on pyhien yhteisö jossa ei lusteen tule kasvaa .
Tähän on selvät sanat toisessa Johanneksen kirjeessä , jotka eivät kaipaa tulkintaa :
8Ottakaa vaari itsestänne, ettette menetä sitä, minkä me olemme työllämme aikaansaaneet, vaan että saatte täyden palkan. 9Kuka ikinä menee edemmäksi eikä pysy Kristuksen opissa, hänellä ei ole Jumalaa; joka siinä opissa pysyy, hänellä on sekä Isä että Poika. 10Jos joku tulee teidän luoksenne eikä tuo mukanaan tätä oppia, niin älkää ottako häntä huoneeseenne älkääkä sanoko häntä tervetulleeksi; 11sillä joka sanoo hänet tervetulleeksi, joutuu osalliseksi hänen pahoihin tekoihinsa.
Täällä koetetaan ymmärtää Raamattua ja selittää ”kirkko-oppia” yhdistämällä näitä, voiko siis pelkästään kirkkoon kuulumalla ymmärtää Raamattua, antaako kirkko kyvyn siihen???
Jeesus sanoo että Jumala salaa evankeiumin ”viisailta ja ymmärtäväisiltä” ja ilmoittaa sen lapsenmielisille:
Matt. 11:25
Siihen aikaan Jeesus johtui puhumaan sanoen: ”Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille.
Mitä tämä käytännössä tarkoittaa?
Jeesuksen ajan todella ”viisaat ja ymmärtäväiset” eli fariseukset ja kirjanoppineet ovat esimerkki juuri keneltä Jumala salasi evankeliumin eli juuri niiltä jotka luottivat omaan saamaansa opetukseen ja oppiin. Heillä kylläkin oli kirjoitukset Ja liitto joista he etsivät vastauksia mutta eivät voineet niitä löytää kun Jumala salasi evankeliumin heiltä.
Mikä siis esti heitä?
Paatunut sydän, sen sanoo Jeesus:
Matt. 13:15
Sillä paatunut on tämän kansan sydän, ja korvillaan he työläästi kuulevat, ja silmänsä he ovat ummistaneet, etteivät he näkisi silmillään, eivät kuulisi korvillaan, eivät ymmärtäisi sydämellään eivätkä kääntyisi ja etten minä heitä parantaisi.’
Nyt sitten on jokaisen itsensä tutkittava itseään onko minulla paatunut sydän ja salaako Jumala minulta evankeliumin, jospa Jumala kutsuisi edes joitakuita parannukseen että JEESUS PARANTAISI PAATUNEEN SYDÄMEN.
Jumalan ilmoitus on ensin annettu profeetoille ja sitten apostoleille ja Kristus on käskenyt ja asettanut . Jeesus on on se tie alusta loppuun . Apostolit olivat Jeesuksen lähettiläitä ja päämäärä on seurakunta , Kristuksen ruumis jossa itse Kristus on päänä . Tämä on on se paikka hengellisesti ja fyysisesti johon meidät on kutsuttu ja elämään hänen verensä ja ruumiinsa suojassa ja paikka on tarkoitettu vauvasta vaariin . Siellä on paimen jonka tehtävä on ohjata opetuksien kautta yhä syvemmin juurtumaan sanaan ja kasvamaan armossa . Yhteyttä ei voi saavuttaa kuin Kristuksessa ja se syntyy lahjana kun olemme yhtenä perheenä tunnusten syntimme ja olla alamaisia Kristukselle koska siinä on vapaus ilo rauha toivo ja hän on niin hyvä . Meillä ei ole silloin katse toisissa vaan jokainen saa yksinään omat syntinsä tunnustaa ja sitten voidaan yhteisestä uskosta elää Srk- elämää . Seurakunnassa ei ole kilpailua koska on vain yksi jossa saamme kokea lapseutta . Me olemme pelokkaita ja tahdomme luonnostaan kätkeä syntimme ja tähän Jumala tahtoo meille ilmestyä rakastavana ja armollisena ja näin oli alkuseurakunnassa kun viettivät Jumalanpalvelusta joka on seurakunnan keskus josta kaikki toiminta lähtee . Ehtoolisessa meille vakuutetaan että joka syö minun ruumiini ja juo minun vereni pysyy minussa ja minä olen herättävä hänet viimeisenä päivänä . Ehtoollisen kautta syntyy yhteys myös seurakuntalaisten kesken ja ykseys kun on raamatullinen oppi , Jeesuksen asetusten mukaan ja apostolien opin mukaan . Syntisen ihmisen täytyy saada vakuutus Jumalan sanasta ja se puolustaa meitä syntiä vastaan , emme voi ankkuroitua mihinkään kokemuksiin lopulta vaikka Jumala niitäkin meille antaa . Etsikää ensin …
Timo Gummerus tuot esille Jeesuksen ruumiin jossa Jeesus on päänä.
Oletko koskaan miettinyt mitä tuo vertaus pitää sisällään, siis kuinka ruumis toimii, eikö ruumis toimi yhdessä eli kaikki sen jäsenet toimivat saman tavoitteen mukaisesti, eikö vaan???
Niin se ei ole vain vertaus vaan ihan silmin nähtävää kun seurakunta on koolla fyysisesti ja hengellisesti . Ruumis on hyvä kuva siitä että sillä on eri jäseniä josta Paavali puhuu monissa kohdin . Ensin Kristus tahtoo meitä palvella että voimme palvella sen jälkeen Jumalaa ja toisiamme . Kun on yhteinen usko ja Srk on koolla hänen nimessään niin ruumis elää ja Pyhä Henki synnyttää elämää . Sana määrittelee paimenen tehtävän ja antaa ohjeita seurakuntalaisille , yleisen pappeuden kautta , mutta ei meidän tarvitse pyrkiä mihinkään koska Jumala ei tarvitse ensisijaisesti meidän kykyjämme vaan sydämen joka on valmis palvelemaan ja hän tahtoo käyttää sitä armolahjaa jonka hän on antanut .Se on väärin että ihminen pyrkii seurakunnassa tehtäviin vaan Jumala tahtoo näyttää ja käyttää oman tahtonsa mukaan . Herra huoneen rakentaa ja tämä on hyvä muistaa aina ja pyrkiä aralla mielellä olemaan ettei ole esteenä Herran työlle . Paimenen tehtävistä on tarkat ohjeet ja sinne ei tule toisen pyrkiä vaan jättää rukouksin oman paimen että hänellä on viisautta johdattaa laumaa oikein Kristuksessa . Kuten ruumiin jäsenet niin seurakuntalaiset toimii yhdessä ja siksi on hyvä viettää ”perhe- elämää ” myös arjessa ja siellä on aina myös Jeesus mukana vaikka olisit kalassa veljen kanssa . Pyhä Henki ohjaa , opettaa ja inspiroi . Yksi yksilökeskeinen ajan vitsaus tahtoo tulla helposti myös seurakuntiin ja on jo että emme vietä uskovina vapaa- aikaa ja läheiseksi ei tulla muutenkuin olemme toistemme kanssa ja huomaamme usein että kaikilla on ristiä elämässä ja näin voimme olla avoimia toisille kun huomaamme että kaikki olemme Kristusta tarvitsevia . Monelle ihmiselle on ollut jopa pelastus kun on edes yksi läheinen ystävä joka kulkee rinnalla . Ihmisen tarpeista on suurin tulla kohdatuksi ja siihen liittyy anteeksianto . Rinnalla kulkija on yleensä vain kulkija johon on muodostunut luottamus . Ihmiselämän hauraus ja rikkinäisyys on läsnä aina elämässämme ja sitä ei tarvitse hakea muualta tai kaukaa . Seurakunta on tarkoitettu syntisten sairaalaksi ja siellä ei tule asua ihmiskorska eikä paremmuus vaan ilo ja rauha koska Kristuksessa meillä on toivo ja koko rikkinäinen elämämme saa levätä hänen haavoissa .
Timo Gummerus laajenna nyt hiukan näkemystäsi seurakunnasta kirkkoon eli kun kirkko on se joka ns ”liittää” Jeesuksen ruumiiseen niin toimiiko kirkko eli sen jäsenet niinkuin ruumiin jäsenet toimivat??
Ari kirjoitit ;
kaikki sen jäsenet toimivat saman tavoitteen mukaisesti, eikö vaan??? Kyllä lopulliseen kotiin ollaaan menossa , näin seurakunnasta ajatus, palvellen toisia ja kutsua muita samaan perheen yhteyteen Kristuksen rakkaudella ,siihen meidät on kutsuttu
Esitin jo edellä laajennusta seurakunnasta kirkkoon eli kun kirkon jäsenet ovat mm tappaneet toisiaan (mm suomen sisällissota) niin kertooko se mitään kirkosta verrattuna Jeesuksen ruumiiseen??
Kirkko-opeilla voidaan vetää tarkkoja jakolinjoja eri kirkkokuntien ja samalla kristittyjen välille. Yhteyttä yli rajojen pidetään silloin vaarallisena. Sen sijaan että rakkautta Jeesukseen pidettäisiin yhdistävänä tekijänä, niin omien kirkko-oppien merkitystä pidetään keskinäistä rakautta tärkeämpänä. Oikean opin nimissä voidaan olla kovia ja jopa julmia toisenlaisen kirkko- opin omaavia kohtaan. Se ei palvele evankeliumia eikä sen sanoman vastaanottamista. Rakkaudesta Jeesukseen ja toisiimme meidät tunnistetaan oikeiksi kristityiksi ja oikean opin opettajiksi.
Arille . Kirkkokäsitys varmaan vaihtelee eri kirkkokunnilla , minä mielellään puhun seurakunnasta , mutta tietysti seurakunnat liittyvät suurempaan kokonaisuuteen ja se on kirkko . Jos ei ole myös piispallista kaitselmusta niin silloin eri seurakunnissa voidaan toimia eri opin mukaan ja tulee halua irtautua Raamatullisesta mallista . Viittasit sotiin ja en ajattele sisällissotaa uskon tai kirkon sotana . Laki ja järjestys on myös Jumalalta tullut ja siksi meillä tulee olla puolustusvoimat jos vihollinen hyökkää . Sisällissota herättää edelleen vanhemmissa tunteita ja siitä on tuskin viisasta puhua , se on synnin seurausta , mutta oletko Ari sitä mieltä että meidän tulisi kieltäytyä aseista kokonaan jos vihollinen hyökkäisi ?
Ari emme voi perustella ja puolustella ihmiskunnan historialla omaa tekemistä emmekä myöskään toisen tekemistä nykyisessä ajassa elävien kohdalla. .Meillä on omat syntimme .
Ari Suomessa on varmaan 10 kirkkoa jotka näin sanovat ja yksikään kirkko ei ole suomen historiassa sanonut että lähdetään tappamaan toisia . Politiikka on ollut sisällissodan keskiössä , vallankumous josta lähti koko sota . Jokaisen piti valita puoli vaikka ei olisi halunnut . Toiset toimi virkansa puolesta , toiset aatteen ja toisilla oli poliittisia päämääriä . Sillä ei tulisi olla vaikutusta meidän elämään eikä se kerro mitään kirkosta .
Timo, Ari ja muut. Uudessa testamentissa on yksi sana, ekklesia, joka käännetään suomeksi sekä sanalla kirkko että seurakunta. On selvää, että kristittyjen määrän kasvaessa pitää lisätä seurakuntia, paimenia, esimiehiä ja niin edelleen. Kristikunnan historia on pitkä ja uskonopin painotuksia sekä uskonopin käsityseroja on lukematon määrä. Tämä on ihan inhimilliselläkin järjellä ymmärrettävissä. Kristityt ovat yhtä pitkän aikaa riidelleet, tappaneet ja raadelleet toisiaan. Sitä synti teettää. Siksi me kaikki olemme täysin riippuvaisia hyväksemme luetusta Kristuksen armosta, joka peittää syntimme. Ja saamme rukoilla ja kilvoitella, että heijastaisimme edes jotenkin kaikkea sitä, mitä Hän opettaa lähimmäisen rakastamisesta.
Suomen sisällissodassa 1918 kirkko asettui lähes täydellisesti valkoisten puolelle useasta eri syystä. Monet kannattivat myös punaisten, kapinaan nousseiden, rankaisemista. Tästä on olemassa parikin hyvää helposti luettavaa kirjaa. Myöhemmin näköalat avartuivat. Ja hyvä niin.
Marko kirjoittaa asiaa , meidän ei tule jäädä ajattelemaan kuitenkaan että aina riitoja missä ihmisiä ja aina seurakunnat ovat vajavaisia jne . Katse tulee olla Kristuksessa pyrkiä omalta osaltaan olemaan sellainen lähimmäinen muille mitä sana velvoittaa . Suurin ongelma on kodittomuus kristitylle että ei löydä paikkaa jossa kokea olevansa kuin kotonaan . Ei se että jotkut ordodoksit tai katolilaiset uskovat eri kohdissa ole ongelma , ei ole minun tehtävä antaa tuomioita ja keskittyä siihen vaan kohdata kaikkia ihmisiä samalla tavalla . Pyrkimys oikeaan oppiin ei tarkoita mitään muuta kuin pyrkiä vapauteen Kristuksessa jotta Kristuksen rakkaus saisi levitä . Kristukseen oppi on rakkaus . Teologia määrittelee ja hyvä että sitä tutkii teologit mutta sehän on myös seurakunnan jokapäiväistä leipää .
Sisällissodassa kirkko ei voinut tietysti olla minkään muun kannalla kun oikeuslaitoksen ja suomen itsenäisyyden . Sodassa ei kuitenkaan mene kummaltakaan osapuolelta ilman vääryyksiä . Emme voi elää niitä aikoja ja on vaikea ihmisten suhtautua objektiivisesti menneeseen oman historian sotaan , kun jakolinja oli selvä . Kuitenkin ne haavat ja pahuuden todellisuus nähtävällä tavalla siihen mihin ihminen pystyy oli kansankunnalle samalla häpeä ja nöyryyttävä kokemus , joka kuitenkin talvisodassa ihme kyllä jollain lailla hitsasi kansakuntaa yhteen kärsimyksissä vaikka kaikki haavat eivät parantuneet .
Timo G. Ilkka Huhta on tehnyt hyvät tutkimukset sisällissodan kummankin osapuolen raamatunkäytöstä ja papistosta. Ongelma ei ollut se, että kirkko asettui esivallan puolelle kapinallisia vastaan. Nämähän olivat myös erittäin kristinuskon vastaisia. Ongelma oli, että syvällisempi ymmärrys punakapinan taustalla olleista ilmeisistä yhteiskunnallisista vääryyksistä puuttui. Lisäksi valkoisten toimittamat raa’at puhdistukset ja epäinhimilliset vankileiriolot sivuutettiin pitämällä niitä kapinoitsijoiden ansaitsemina. Lisäksi eräät kirkonmiehet, erityisesti Savonlinnan piispa Colliander, vaativat ankaria rangaistuksia. Hän piti sotaa lopunajan merkkinä ja työväenliikkeen ajamia demokratiavaatimuksia suorastaan saatanallisina. Myöskään avoimen ryssä- ja kommunistivihan lietsomista sisällissodan jälkeisinä vuosina ei voi pitää erityisen kristillisenä. Meidän on tärkeä yrittää ymmärtää myös entisten kristittyjen ajattelua ja toimintaa aikoinaan vallinneiden yleisten näkemysten valossa. Silloinkin, kun emme itse voisi niitä hyväksyä.
Mielenkiintoisia kommentteja, siis mitä on seurata Jeesusta eli Hänen sanojaan, kuka sen tekee ja kuka on vastuussa teoistaan, eikö jokainen ihminen, eikö Jeesuksen seurakuntaa tuomita myös teoista eli jokainen Jeesuksen seuraajakin tuomitaan omista teoistaan, eikö vain???
Siis kun soditaan syystä tai toisesta niin eikö silloin jokainen itse ole vastuussa mitä tekee, tappaako toisen ihmisen vai ei??? Siis eivät sodat ole välttämättä uskon sotia, mutta kuitenkin niihin osallistuminen on uskon asia, seuraako Jeesusta vai ihmistä!!!