Lopulta ajankohtaiset asiat mitä kansankirkossa tapahtuu liittyvät vahvasti kirkko- oppikysymykseen . On nähty myös että kansankirkon vaikutus esimerkkinä on johtanut myös vapaiden suuntien tulkintaan heidän seurakunnissaan . Kansankirkon sisällä kasvannut herätysliikekristillisyys ei ole kirkko- opista ollut kovin kiinnostunut , ehkä osin siiitä syystä että herätysliikejohtajilta sellainen selvä kirkollinen yhteys on puuttunut .
Vaikea olisi vaikka Paavo Ruotsalaiselta tai Urho Muromalta saada mitään kirkko- opin käsikirjaa aikaiseksi . Ainut kirkollinen herätysliike johtaja on ollut F.C Hedberg , joka toi myös ehtoollisen vieton jokaviikkoiseksi luterilaisuuteen Suomessa . Pitkälti iso syy on ehtoollisen ymmärrys , jossa on syntien anteeksisaamisen lisäksi kysymys yhteydestä Kristukseen ja yhteydestä seurakuntaan, näkyvään ja näkymättömään Kristuksen ruumiiseen ja Jeesuksen sanojen mukaan pysyvyydestä hänessä .On tietysti selvää että raamatulliseen kirkko-oppiin kuuluu oma seurakuntaperhe ja oma paimen . Sitä ajattelua on paljon että kuulutaaan maailmanlaajuiseen kirkkoon ja kuitenkin halutaan väheksyä kirkon 7 tuntomerkkiä . Osin tulkintaa kylväjävertauksesta tulkitaan lusteen korjaamisesta vasta lopussa että pelto olis seurakunta vaikka se tietysti on maaailma . Tämä on luterilainen käsitys että Srk on pyhien yhteisö jossa ei lusteen tule kasvaa .
Tähän on selvät sanat toisessa Johanneksen kirjeessä , jotka eivät kaipaa tulkintaa :
8Ottakaa vaari itsestänne, ettette menetä sitä, minkä me olemme työllämme aikaansaaneet, vaan että saatte täyden palkan. 9Kuka ikinä menee edemmäksi eikä pysy Kristuksen opissa, hänellä ei ole Jumalaa; joka siinä opissa pysyy, hänellä on sekä Isä että Poika. 10Jos joku tulee teidän luoksenne eikä tuo mukanaan tätä oppia, niin älkää ottako häntä huoneeseenne älkääkä sanoko häntä tervetulleeksi; 11sillä joka sanoo hänet tervetulleeksi, joutuu osalliseksi hänen pahoihin tekoihinsa.
Minne me kirkossa ikämme siinä toimineet ja vaikuttaneet kirkosta lähtisimme ja miksi? Vasta sitten , jos meidän osallistumisemme estettäisiin, niin vasta sitten voisi alkaa harkita jotain muuta.
Pekka tuolla tavalla kun ajattelet niin ankkuroit , kirkossa pysymisen omaan historiaasi etkä Raamatun sanaan . Ja ymmärrän että kysymys on monelle vaikea minne lähteä . Ja jonkun prosessin jokainen käy kun lähtee tai joutuu myös prosessia käymään jos jää. Henkilökohtaisesti näin vaan suuren ristiriidan aikoinani kansankirkon ja Raamatun opetuksen välillä . Enemmän kuin 10vuotta katselin sitä suuntaa . Voin kyllä sanoa että en ole katuvia tavannut , mutta Jumala johtakoon kaikkia lapsiaan jotka tahtovat seurata Kristusta ja erottautua vääristä opettajista .
Sami !
Ajattelen että kysymys Kristuksen opissa ensimmäisenä on evankeliumi , joka kutsuu omikseen . Ajattelu jossa oikea kirkko pelastaa sulkee evankeliumin pimentoon . Oppi on itseasiassa itse Kristus ja teologia puhuu Kristuksesta . Oikeaoppisuuden syytökset on mielestäni opetuksen puutetta . Ei Kristuksessa ole teologisia haasteita , ei erottavia tekijöitä ei mitään vaikeutta ihmisen liittyä Kristuksen ruumiiseen , joka tahtoo syntinsä tunnustaa . Ei seurakunta ole teologian oksennusta eikä oikeaoppisuutta korostava vaan pyrkiä olemaan alamaisia Kristukselle ja elää siinä . Evankeliumin tuoksu on seurakunnan ensimmäinen vastaanotettava lahja .
Puhuit vapaasta tahdosta Sami ja sekin ajatus kätkee mielestäni evankeliumia , kun tottakai Junala Kristuksessa tahtoo kaikki pelastaa , ei hän kysynyt sitä meiltä kun lähetti poikansa ja avasi tien taivaaseen ja tahtoo että kaikki sinne pääsevät . Seurakunnan tehtävä on paimenuuden kautta levittää Kristus- oppia eli Kristusta että voisimme elää hänen lahjoistaan turvaten aina armoon ja anteeksiantamukseen .
Marko , joo näin ajattelen kuten RY väki , joskin nuorena ihmettelin ja kysyin yhdeltä että jos muut menevät helvettiin niin eikö heille pitäisi viedä evankeliumia ja käsitin että se asia on vieras tapa lähestyä evankeliumin kautta .
Harvapa taisi luonnostaan ja vapaasti ilmoittautua ristin kantajaksi…
Tällaistakin julistusta tarvitaan kirkossa ja seurakunnassa. Tässä taitaa kyllä olla enemmän lakia kuin evankeliumia. Evankeliumin pitäisi olla julistuksessa hallitsevana lakiakaan unohtamatta. Olen täällä blogeissa toisissa yhteyksissä painottanut enemmän evankeliumia.
Kristus sanoo, etteivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat (Matt. 9:12). Evankeliumi on saarnattava köyhille, joiden sydän on ensin pelästynyt ja murtunut (Luuk. 4:18; Jes. 61:1; 66:2). Farisealainen sydän ajattelee nimittäin teko-opin tiimellyksessä, ettei armon saarnasta ja Kristuksesta ole hänelle hyötyä. Huoleton ja epikurolainen sydän ei siitä puolestaan välitä eikä sitä kaipaa tai etsi. [Epikurolaisuus pohjautuu filosofi Epikuroksen (341-270 eKr.) edustamaan ajatteluun, jossa maallisen onnen tavoittelu koetaan tärkeimmäksi päämääräksi ja jumalanpelko puolestaan turhaksi.] Siksi Herralle Kristukselle täytyy valmistaa tie lain saarnan kautta. Se tapahtuu niin, että farisealaisille osoitetaan lain nojalla, että he ovat itse synnin ja Jumalan vihan alla eivätkä voi kestää omassa vanhurskaudessaan Jumalan tuomion edessä eivätkä saavuttaa ikuista elämää omilla teoillaan. Huolettomille epikurolaisille näytetään puolestaan, kuinka vakavia ja kauhistuttavia heidän syntinsä ovat Jumalan edessä ja miten he perivät niiden tähden Jumalan vihan alla ikuisen tuomion. Näin sekä farisealaiset että epikurolaiset alkavat tuntea nälkää ja janoa vanhurskauden perään, jonka evankeliumi ilmoittaa Kristuksessa ja lahjoittaa armosta.
Martin Chemnitz, Enchiridion, Taivaallisten opinkohtien käsikirja, s. 66, Concordia ry, 2023.
Ken uskoo Kristukseen ja on kastettu, hän korottakoon ylös kätensä ja uskokoon lujasti, että hän jo on vapahdettu kaikista synneistään, sekä suurista että pienistä, olkootpa ne minkä nimellisiä tahansa, ja ettei Jumala enää lue hänelle ainoatakaan syntiä, vaan että hän on Jumalan edessä aivan puhdas, ja olkoon hän omassatunnossaan yhtä iloinen kuin Aadam ennen lankeemustaan tahi enkeli, jopa kuin itse Kristus. Sillä Jumala tahtoo, että me suuresti kunnioitamme Hänen hyviä töitänsä.
Stefan Prätorius, Uskovaisten Hengellinen Aarre-aitta, s. 198-199, SLEY, 1925.
Tyytykäämme siihen puhdistukseen, jonka Jeesus Kristus meille lahjoitti sekä ristillä että pyhässä kasteessa, älkäämmekä koetelko itse puhdistaa itseämme synneistämme.
Stefan Prätorius, Uskovaisten Hengellinen Aarre-aitta, s. 435, SLEY, 1925.
Niin kyllä kaikki alkaa ja päättyy myös meidän ajallinen elämämme evankeliumin saatossa . Kuitenkaan puhdasta evankeliumia ei voi jos laki ei saa sijaan . Ja sitten opillisissa kysymyksyksissä paimenen tehtäväksi on uskottu pitää harhaopit pois että vapaus ja evankeliumi saisi hallita ihmisten sydämissä . Otamme luonnostamme huonosti vastaan Jumalan lakia ja se ei voi päättyä siihen että evankeliumi ei saisi lopulta antaa armahdusta.
Kuulin isältäni aikoinaan kertomuksen , kun nuori pappi oli saarnannut ja vanhempi vähän moitti nuorta pappia , että höläytti sen armon liian aikaisin , kun oli ensin lakia saarnannut . Helpointa on papille kun pysyy vain sanassa . Voisi kysyä onko saarnat enemmän lakia vai onko niissä evankeliumia ? Se on juuri kuten Mika kirjoitti että vain sairaat tarvitsevat parantajaa . En ole koskaan törmännyt siihen että kun saarnassa on lakia ja evankeliumia että joku olisi sanonut että oli alkuhetkistä julistusta . Enemmän koen sen niissä iloisissa vitseillä höystetyllä puheessa joista siirrytään hiukan omaa uskoa kehuen laittamaan suorituksia kuulijoiden niskaan raamatusta poimien sopivia irrallisia kohtia ilman evankeliumia ja Kristuksen sovitustyön osallisuutta . Se on lakihenkisyyttä jota ei apostolien opetuksista saa irti , vaan kaikki tähtää Kristuksen osallisuuteen ja näin laki on kasvattaja Kristukseen .
Mika, lainaat viimeistä ”oikeaa” Prätoriuksen käännöstä.
Kiittäkäämme Jumalaa, että hän antoi meille Poikansa, ei ainoastaan vapahtajaksi, vaan myös sielujemme asukkaaksi ja kirkastajaksi, ja että Hän on meitä pyhittänyt, hallinnut, siunannut ja varjellut.
Stefan Prätorius, Uskovaisten Hengellinen Aarre-aitta, s. 336, SLEY, 1925.
Tuosta lain ja evankeliumin suhteesta minkä Mika nosti esille .
Johanneksen toisessa kirjeessä missä Johannes puhuu oikeastaan rakkaudesta totuuteen , niin hän viittaa rakkauteen 3 krt ja totuuteen 4 krt .
Luterilaisuuteen on aikojen kulussa kasvanut lain vahtikoira – ajattelu , mutta evankeliumin perään ei ole kyselty . Lakia olisi minun mielestä hyvä ajatella totuutena ja se ei ole ensisijaisesti kirkon puhetta tai papin tai ihmisten välistä puhetta vaan Jumalan puhetta meille jokaiselle uskovalle kun se nousee Jumalan sanasta , viestintuojaa ei tule tuomita kun hänellä on myös evankeliumi mukana .
Timo G. Termillä ”laki” on jo Raamatussa useampia eri merkityksiä.
Luterilaisuus lähtee lain ja evankeliumin erottamisesta nimenomaan julistuksessa ja Raamatun tulkinnassa. Tunnustuksellisen luterilaisuuden näkökulmasta kyse on Raamattuun itseensä sisältyvästä tavasta erottaa usko ja teot toisistaan vanhurskauttamisen opinkohdassa.
Ajatuksesi, että ”laki” pitäisi ensisijaisesti ymmärtää ”totuutena” palautuu kyllä Philip Melanchthoniin, mutta on ongelmallinen kahdesta syystä. Ensiksi, kristitty ei ole lain alla. Edes se, että tuntee esimerkiksi nyt oikean opin ei pelasta meitä. Sitä paitsi meidän ymmärryksemme on tässä ajassa vaillinnainen (katso 1 Kor 13 loppuosa).Toiseksi, myös termi ”totuus” on Raamatussakin moniselitteisempi kuin äkkipäätä tulemme ajatelleeksi. Jumalan ilmoittamasta totuudesta on parempi käyttää termiä ”uskonoppi” tai ”usko” tai ”evankeliumin oppi”. Kristus on sovittanut myös opilliset erehdyksemme (mikä ei tietenkään tarkoita, että saisimme sivuuttaa sen toisarvoisena).
Marko varmaan noin kuten kirjoitit , kuitenkin hyvin allergisia luterilaisia laki aiheuttaa vastareaktioita ja myös opista puhuminen . Se syvin viesti että ihminen tulee tietoisesti mitä Jumala sanoo , että se veisi todellisesti ihmisen mahdottomuuden eteen oman itsensä suhteen . Paljon on kristillisyyttä jossa lailla ei merkitystä , kuten voimme todeta vuosikymmenien aikana kuultua saarnakultuuria . Kysymys on siis siitä ihan ruohontason puheesta ihmisille , kun heitä ei paljon teologia , oppi ja laki kiinnosta . Näin ajattelen alatasolla asiaa ja siksi viittasin totuuteen .
Timo, oletko lukenut lutherin kirjan laki ja evankeliumi.
Timo G. Ihan varmasti lain ja evankeliumin saarna on yhä harvinaisempaa. Puheet ”identiteetistä Kristuksessa” ja Jumalan suunnitelmassa elämisestä, fiilistely jne ovat vallanneet leijonanosan jopa konservatiivisten kristittyjen hengellisestä ravinnosta. Itse asiassa opillisuus ei kuitenkaan ole välttämättä hävinnyt mihinkään. Se on vain muuttanut muotoa ja sisältöä. Ja se on hyvin, hyvin paha juttu. Muuatta päivänsankaria lainatakseni.
Sami siitä varmaan 20v aikaa kun muistan tuon kirjasen lukeneeni . Me voimme määritellä teologisesti asioita , mutta oleellista on mielestäni miten me sanoitamme sen.
Marko noin se on joo mennyt . Luterilainen oppi vanhurkauttamisesta ilman seurakuntayhteyttä tekee ihmiset puolustelijoiksi ja vaikka puhuttaessa kilvoittelusta aletaan puhumaan pelastuksesta . Tarvitaan seurakuntayhteys ja paimen joka opettaa kristityn vaellusta raamatun mukaan . En ole tosin muutamiin vuosiin kuunnellut kuin oman kirkon pappien saarnoja ja en tiedä mihin suuntaan on menty mutta vuosikymmeniä on suunta ollut huonompaan . Siksi yleisellä tasolla viittasin laista puhuttessa totuuteen että menisikö se paremmin perille kun lain ”vahtikoirat” on paikalla vaikka laki on annettu meille kasvattavaksi Kristukseen . Ihminen itsellisyydessä puolustelee ja tähän liittyy mielestä peruste – henkilökohtainen usko ja yhteistä uskoa ei voi olla jos ei ole seurakuntayhteyttä .
Timo G, kannattaa kuunnella joskus vaikka radiojumalanpalvelus, niin pysyy selvillä siitä, missä mennään. Jos siis haluaa ottaa kantaa siihen, missä kansankirkossa mennään. Vaihtoehtoja on kansankirkon tavallisten jumalanpalvelusten saarnoista herätysliikkeiden jumalanpalvelusyhteisöihin. SRK:n kesäseuraradiota unohtamatta.
Olen Srk :n Jumalanplveluksia joskus kuunnellut suviseuroista ja kerran käynytkin varmaan yki 15v sitten. Jotain olen saarnoja YouTuben kautta kuunnellut monien liikkeiden ja seurakuntien saarnoja varsinkin korona aikana ja en aina loppuun asti . Ajattelen usein että saarnoja ei ole valmisteltu ja niissä jopa ideologisia piirteitä . Ja miksipä kun voin kuunnella joka viikko kymmeniä saarnoja oman kirkon messuista . Ja saarnoista usein kuten opetuksista puuttuu seurakunnallinen konteksti vaikka teksti viittaa Kristuksen ruumiiseen . Toimitko jossain lestadiolaisessa seurakuntayhteydessä Marko?