Lopulta ajankohtaiset asiat mitä kansankirkossa tapahtuu liittyvät vahvasti kirkko- oppikysymykseen . On nähty myös että kansankirkon vaikutus esimerkkinä on johtanut myös vapaiden suuntien tulkintaan heidän seurakunnissaan . Kansankirkon sisällä kasvannut herätysliikekristillisyys ei ole kirkko- opista ollut kovin kiinnostunut , ehkä osin siiitä syystä että herätysliikejohtajilta sellainen selvä kirkollinen yhteys on puuttunut .
Vaikea olisi vaikka Paavo Ruotsalaiselta tai Urho Muromalta saada mitään kirkko- opin käsikirjaa aikaiseksi . Ainut kirkollinen herätysliike johtaja on ollut F.C Hedberg , joka toi myös ehtoollisen vieton jokaviikkoiseksi luterilaisuuteen Suomessa . Pitkälti iso syy on ehtoollisen ymmärrys , jossa on syntien anteeksisaamisen lisäksi kysymys yhteydestä Kristukseen ja yhteydestä seurakuntaan, näkyvään ja näkymättömään Kristuksen ruumiiseen ja Jeesuksen sanojen mukaan pysyvyydestä hänessä .On tietysti selvää että raamatulliseen kirkko-oppiin kuuluu oma seurakuntaperhe ja oma paimen . Sitä ajattelua on paljon että kuulutaaan maailmanlaajuiseen kirkkoon ja kuitenkin halutaan väheksyä kirkon 7 tuntomerkkiä . Osin tulkintaa kylväjävertauksesta tulkitaan lusteen korjaamisesta vasta lopussa että pelto olis seurakunta vaikka se tietysti on maaailma . Tämä on luterilainen käsitys että Srk on pyhien yhteisö jossa ei lusteen tule kasvaa .
Tähän on selvät sanat toisessa Johanneksen kirjeessä , jotka eivät kaipaa tulkintaa :
8Ottakaa vaari itsestänne, ettette menetä sitä, minkä me olemme työllämme aikaansaaneet, vaan että saatte täyden palkan. 9Kuka ikinä menee edemmäksi eikä pysy Kristuksen opissa, hänellä ei ole Jumalaa; joka siinä opissa pysyy, hänellä on sekä Isä että Poika. 10Jos joku tulee teidän luoksenne eikä tuo mukanaan tätä oppia, niin älkää ottako häntä huoneeseenne älkääkä sanoko häntä tervetulleeksi; 11sillä joka sanoo hänet tervetulleeksi, joutuu osalliseksi hänen pahoihin tekoihinsa.
Sleyn kotimaan työnjohtaja Juhana Tarvainen on kirjoittanut kirjan : Murtunut Kristuksen ruumis . Tämän kirjan antia kommentoi Lhpk dekaani Joel Kerosuo lhpk sivuilla : oikeasti luterilainen .
Kiitos Timo. Kuuntelin mainitsemasi mielenkiiintoisen analyysin.
https://www.luterilainen.net/oikeasti-luterilainen-osa-139-perspektiiveja-kirkkoon/
Joo hyvä kun linkitit jos joku haluaa kuunnella . Aihe on tärkeä ja ansaitsee sen että ihmiset miettii Jumalan sanan pohjalta asioita , joihin me emme voi vaikuttaa tai muuttaa perustusta tai oppia vaikka kuinka tahtoisimme . Se lopulta ratkaisee miten voimme olla vapaita ja miten Herra huonetta rakentaa . Paljon on keskustelua aiheen ympärillä mutta surullista kuitenkin että sanalla ei ole se paikka mikä pitäisi olla ylimpänä .
Jos ei osaa teologiaa, ei kannata kirjoittaa kirkko-opista. Kerosuolta hyvä analyysi.
Samille , teologia tietysti käsittää muutakin kuin kirkko-oppia,mutta raamatullista seurakuntaelämää Kristuksen ruumiina ei voi syntyä ilman ymmärrystä kirkko-opista .
Kai Pyhällä Hengelläkin on osuutensa seurakunnan elämän synnyttäjänä ja ylläpitäjänä.
Juuri näin, kirkko on kaiken avain. Kirkon ulkopuolella ei ole pelastusta.
Huomaan että tulee erilaisia vaikeuksia suhtautua esimerkiksi juuri tuon käsiteltävän kirjan ,mielestäni myös hyvin ristiriitaiseen ja epäloogiseen ajatteluun , mutta taas ordodoksiseen ajatteluun tulee erilaisia haasteita. Kuten synergismi on luterilaisuudessa hyvin torjuttava ajatus , mutta mitä olen sinun kanssa siitä pitkästikin vaihtanut ajatuksia niin se saa erilaisen muodon jopa . Ja en siihen nyt nää tarpeelliseksi palata , mutta tuo olisi loogista ajatella ordodoksisen käsityksen mukaan , kun kirkon ulkopuolella ei ole pelastusta ja ainoa oikea kirkko on ordodoksinen kirkko niin ulkopuolella pelastus on mahdoton asia . Niin eikö tämä tuo taas haasteita sinun ajatteluun vaikka suhteessa muita kirkkokuntien ihmisiä kohtaan . Ymmärrän että uskovaisella ei ole niin jyrkkä tulokulma asioihin , mutta oppi rajaa mielestäni ordodokseilla jyrkästi . Eikö tässä ole epäloogisuus ? Jos suhteutetaan jonkun ihmisen elämään joka on siirtynyt esim. ordodoksisuuteen vaikka luterilaisuudesta niin mitä oikeasti on tapahtunut pelastuksen asiassa hänelle ?
Johanneksen toinen kirje puhuu ( blogitekstissä) Kristuksen opista , niin onko se liian suppea määritelmä jos siihen otetaan pelastus ja turvautuminen Kristukseen syntinsä tunnustavalle?
Kirkko on Kristuksen perustama. Kristus ei perustanut useita kirkkoja, vaan yhden ainoan. Synergismi on välttämätön pelastukseen ( 1 Kor. 3:9). Synergismi liittyy ihmisen vapaaseen tahtoon, joka on luovuttamaton. Ortodoksisuus ei ole ikinä hyväksynyt latinalaista oppia tahdosta. Me pelastumme oman tahtomme ja Jumalan tahdon yhteistyöllä. Jumala ei pelasta meitä ilman meitä.
Johanneksen tekstissä, tulee hyvin esille Kristuksen oppi. Tämä oppi on Kristuken perustamassa kirkossa jokan kirkkoisät määrittelivät Nikea Konstattinopolin tunnustuksessa. Siinä he puhuvat yhdestä kirkosta, ortodoksi kirkosta, se on tunnustuksen intentio. Ei muut kirkot. Siinä ei puhuta 1500 luvulla syntyneestä luterilaisuudesta.
Siirtyminen ortodoksisuuteen on paluu kirkkoon ja sen sakramenttien yhteyteen. Usko ei ole pelastuksen määre ja usko ei ole kirkko. Oikea usko liittyy aina oikeaan kirkkoon ja Kristuksen oppiin, joka on väärentämätömä kirkossa ja sen pyhyydessä. Kirkossa on totuuden täyteys.
Toinen Johanneksen kirje on hyvä ”taulu” tarkastella kontekstin kautta kirkko-oppia . Kun lyhyessä kirjeessä on teema totuus ja rakkaus ja gnostilaisuus oli sen ajan pää harhaoppi , jossa tahdottiin lisätä apostoliseen oppiin lisätä korkeampaa tietoa eikä tyytyä apostolien oppiin . Se sama ajatus löytyy jo syntiinlankeemuksesta , jolloin saatana tarjosi korkeampaa tietoa . Tällä ajatuksella on kristikunnassa ratsastettu meidänkin aikana . Ja voi ajatella vaikka sukupuoliasioissa nykytilanteessa olevan lisäys ja menemistä Kristuksen oppia edemmäksi tässä yhdessäkin asiassa .
Gnostilaisuus oli vain yksi noin 200 harhaopista aikoinaan areolaisuuden vallassa oli noin 95% kristikunnasta. Ortodoksisuus ei ole lisännyt mitään kirkon oppiin, se on mahdotonta.
Kirkko käsite laajuudessaan on yksi asia , mutta et vastannut Sami loogisuus kysymykseen .
Kun ordodoksit määrittelevät oman kirkon ainoaksi kirkoksi ja sen ulkopuolella ei voi olla pelastusta , niin looginen ajattelu johtaa ilman muuta siihen että muut ovat osattomia pelastuksesta . Ei tätä voi muuten ymmärtää tai logiikka on samaa tasoa kuin esitetyssä kirjassa . Ja tähän kysyin ja edelleen miten koet tämän asian henkilökohtaisella tasolla , että miten koet , onko muut ilman pelastusta ja mitä ajatuksia tämä herättää sinussa ?
Timo, kysymyksesi on laaja. Kirkko on Kristus, kirkon kanonisten rajojen ulkopuolella olevat tuomitsee Jumala. Ortodoksi kirkko on hyvin pidättyväinen tuomitsemaan ketään, samalla sen kirkko-oppi on selvä, josta se ei luovu. Kirkko torjuu ns. ekumeenisen oksateorian ja Kristuksen murtuneen ruumiin. Kirkossa on myös kanonisoituja pyhiä, jotka kuollessaan eivät olleet kirkon jäseniä.
Riittääkö tämä vastaukseksi?
Se, että suomalaisilla herätysliikkeillä ei ole ”omaa” kirkkoa johtuu kahdesta syystä. Ensiksikin herätysliikkeet ovat edustaneet kirkollista pietismiä ja pyrkineet syventämään kirkkoon jo kuuluvien uskonelämää. Toiseksi suomalaiset herätysliikkeet ovat yleensä edustaneet erilaisia ”matalakirkollisuuden” versioita. En ota kantaa tähän SLEY-LHPK -debattiin kirkko-opista. Kysymykset ”oikeasta” kirkosta ja pappisvirasta (sekä opista) ovat yleisesti ottaen olleet toisarvoisia. Kysymykset oikeasta kirkosta/seurakunnasta ovat pulpahtaneet pinnalle aina silloin, kun on luotu omaa identiteettiä ja on haluttu ottaa erityistä hajurakoa kansankirkon ns. sekaseuraisuuteen eli monioppisuuteen. Tietenkin on ollut tietyt rajat, joita kirkon viranhaltijat eivät ole saaneet ylittää. Vaikka itse tunnustaudun konfessionalistiksi, ylenmääräinen opillisen yksimielisyyden vaatimus kääntyy helposti myös itseään vastaan.
Sami P:lle kommenttina vain se, että ortodoksisen kirkon ”alkuperäisyyden” ja muiden väärässä olemisen ylenmääräinen korostaminen ei ole ainoa ja lopullinen totuus. Phillip Caryn opus Lyhyt johdatus Nikean uskontunnustukseen tuo tämänkin esiin aika hyvin.
Ei luterilaisuus voi olla irrallaan tunnustuksesta eikä uskonpuhdistuksen tuomasta apostolisesta opista . Ei ehkä ole kysymys ensisijaisesti debatista vaan kirkko-opin selvyydestä , kirja- analyysistä ja ratkaisusta olla vapaita Kristuksessa . Opillisuutta vastaan luterilaisuudessa välillä hyökätään kuin olisi joku toinen vaihtoehto sille elämälle mikä Kristuksessa on , kuten Kerosuo valotti asiaa . Harhaoppien ovet avataan juuri sillä leveällä tulkinnalla johon tulee lisää Kristuksen oppiin , josta Johannes kirjoittaa . Kysymys on nimenomaan kristityn vapaudesta yksilötasolla ja sillä ei ole mitään tekemistä identtiteetti- kiillotuksen kanssa . Luterilaisuuteen kasvanut arkaluonteisuus varsinkin herätysliikekristillisyydessä suhteessa kansankirkkoon ja väestellään tärkeitä kysymyksiä . Sitten se tuottaa juuri noita epäloogisia teoksia josta vaikea ammentaa kenenkään yhtenäistä käsitystä seurakuntaelämään. Oikea oppi Kristuksessa tuo vapauden ja elämän ja on selvää että kirkon tulisi torjua harhaoppeja . Käy helposti niin että Jumalan sanan totuudet alkaa vierastamaan meitä ja pelkään että moni ei halua kohta enää ottaa vastaan totuutta rakkaudessa. Ja mitä pitempään ”kattila” kiehuu sen enemmän kristityt tottuu elämiseen ”lustepellossa” . Jumala; kuitenkin uskon että murtaa muurit sieltä mistä ne ovat ihmisrakennelmia , jos löytyy niitä jotka tahtovat Jumalan sanan uskoa niinkuin kirjoitettu seuraten apostolista uskoa .
Marko, en ole lukenut tuota kirjaa. Sen sijaan Tomi Karttusen kirja nikea 325 on kokonaisuudessa hyvä. Jos haluaa syventää, täytyy suositella Pihkalan kirjaa, yksi kahdessa.
Timo G. Halusin ainoastaan nostaa esille, kuinka suomalaisessa herätyskristillisyydessä noin yleensä on ajateltu.
Sami P. Karttunen on oikein hyvä, se on minulta kesken. Muistetaan samalla kaksi asiaa. Usko on sekä oppia että omakohtaista uskoa. Toiseksi olen samaa mieltä siitä, että opillinen suksessio ei pelkästään ole jokin ilmassa leijuva abstraktio joka voidaan irrottaa historiallisesta traditiosta.
Vielä tuohon yksimielisyyteen Samille , se on lahja ja saatu sellainen , koska se yhteys on yksin Kristuksessa . Seurakunnan tehtävä on enemmänkin luoda evankeliumin ja Kristuksen opinopetuksen kautta vapaus Pyhän Hengen toimia Herran huoneen rakentamisessa . Ihmiset voi vaatia mitä vaatii mutta vain hän voi rakentaa ja antaa yhteyden . Voisi kysyä onko Herran alttari pyhä että voimme sen kaiken uskoa ja ottaa vastaan sanasta ja samalla hyväksyä syntiä tuoda sinne siunattavaksi ?
Sami ei se ikävä loogisuutta peräävälle riitä , koska siinä on selvä ristiriita jos oppi on sementoitu tiukasti oman kirkon piiriin ja ulkopuolella oleville matka kadotukseen niin täytyy se herättää ajatuksia ihmisessä . Voisi se vaikka lisätä lähetysintoa jne . Ja jos jaat arjen elämää jonkun eri kirkon jäsenen kanssa ja voit jopa kokea yhteyttä Raamatun sanassa ja ajatuksissa niin lopulta oppi sanoo että toisella ei pelastusta koska ei kuulu oikeaan kirkkoon .
Timo kirjoitat; ”jos oppi on sementoitu tiukasti oman kirkon piiriin ja ulkopuolella oleville matka kadotukseen niin täytyy se herättää ajatuksia ihmisessä”
Varmasti herättää. Oikean kirkon löytäminen on ihmiselämän suurimpia asioita. Ortodokseille kadotuksen pohtiminen ei ole keskiössä. Me rukoilemme kaikkien pelastusta, niidenkin jotka ovat kuolleet, ilman kirkkoa.
Sami,
Olet siis ortodoksikirkon jäsen?
Momoonikirkolla on sama kuolleitten puolestarukoiluoppi, niinkuin on läntisellä katolisuudellakin. Teitä on paljon!
Timo, totta kaikki on Jumalan lahjaa. Jeesus ole luvannut välittää samoja siunauksia “minkä tahansa” rakenteen kautta, vaan vain ja ainoastaan kirkkonsa kautta. Hänhän nimenomaan varoitti siitä, että eivät kaikki hänen nimissään esiintyvät ole oikeita opettajia tai yhdistä häneen.
Totta mutta kierrät nyt asiaa , jos oppi on ehdoton , siis kirkko rajattuna vain omaan ja muilla ei voisi tätä valoa olla johtuen puutteellisuudesta jossakin asioissa . Luterilainen konteksti on apostolinen opetus joka korostuu niin ylös että kaikki muut lähteet saavat todistustaakan . Ja sittenkin vastausta ei ensisijaisesti etsitä Jumalan sanan , Raamatun ulkopuolelta vaan edelleen aina profeettoja myöten etsitään vastauksia , tähän on pyrkimys . Tiedän että kysymys on vaikea vastattavaksi mutta kirkkokäsitys on mielestäni laajempi käsitellä . Myls kirkko-oppia käsiteltäessä on hyvä muistaa että aipstolien opetukset on suunnattu seurakunnille ja ihan fyysisesti puhuttu sille tietylle joukolle .
Timo G. Ortodoksit jättävät tietoisesti lausumatta lopullisen johtopäätöksen ei-ortodoksien pelastumisesta. Vähän kuten vanhoillislestadiolaiset nykyään.
Timo, tarkennatko kysymystäsi, niin pääsen vastaamaan.
On se vaan hyvä, että Luther sitoi ihmisen tahdon niin maistuu Jumalan armokin paremmalta, kun ei tarvitse ponnistella hyväksi ihmiseksi.
Timo, Jeesus sanoo; ” ota ristisi ja seuraa minua”