Ordodoksien mukaan:
Kilvoitus on pyrkimystä kristillisten arvojen ja opetuksien noudattamiseen pyrkimistä omassa elämässään. Sana on synonyymi sanalle askeesi, jolla tarkoitetaan ehkä hieman tarkempaa ja järjestelmällisempää kilvoittelun harjoittamista. Kilvoittelua harjoitetaan yleensä luostareissa, mutta se on mahdollista toki muuallakin.
Tosin asketismia voi harjoitttaa myös kotona (ns. kotiasketismi), jolloin ihminen saattaa elää yksinäistä, eristäytynyttä elämäänsä erilaisin tavoin.
Katolilaisuuden mukaan :
Katolisessa teologiassa kilvoittelu (ascetismi) tarkoittaa elämää, jossa pyritään kristillisen uskon mukaiseen täydellisyyteen ja Jumalan tahdon mukaiseen elämään. Se sisältää itsekurin, itsensä kieltämisen ja Jumalalle omistautumisen eri muotoja. Kilvoittelu ei ole pelkästään yksilöllinen pyrkimys, vaan se liittyy myös seurakunnan ja yhteisön elämään.
Vapaat suunnat :
Oppiperusta ei ole kirjattu yhtenäisesti . Vapaakirkossa teologia ei ole tärkeää vaan seurakuntaelämä . Helluntailiikkeessä on murros uusien teologien kautta ja muutos on selvä vanhempaan polveen . Yksi päälinja ajattelu oli ennen että kilvoittelu ”ahtaasta portista ” miellettiin uskoontuloon kilvoitteluksi . Nyt suunta mielestäni pietistiseen suuntaan , koska armonvälineet ei ole tärkeitä ja syntikäsitys erilainen . Emil Anton antaa positiivisen arvion helluntaiopin 4-osaisesta julkaisusta
https://hapatusta.net/2024/09/09/suomen-helluntailiikkeen-opetuksia-1-4
Luterilaisuuden mukaan : Suurin kilvoittelu on elävässä uskossa olevalla uskovalla jatkuva taistelu lihan ja hengen välillä . Pyhä Henki vaikuttaa kristityssä taistelua syntiä vastaan ja lohduttaa anteeksiantamuksella ja armonlupauksilla . Pyhä Henki tekee työnsä siksi tarvitsemme säännöllisesti messua , jossa Jumala hyvyydessään palvelee meitä sanallaan ja armonvälineillä ja saamme elämän leipää ja pitää meidät uskontiellä . Kristillinen kilvoittelu on syntiä vastaan omassa elämässä ja lepäämistä Jumalan armossa .
Kilvoittelusta :
1 Tim 2 :1 Vahvistu siis, poikani siinä armossa joka on Jeesuksessa Kristuksessa .
1 Piet 2
Pankaa siis pois kaikki pahuus ja kaikki vilppi ja ulkokultaisuus ja kateus ja kaikki panettelu, ja halatkaa niinkuin vastasyntyneet lapset sanan väärentämätöntä maitoa, että te sen kautta kasvaisitte pelastukseen, jos ”olette maistaneet, että Herra on hyvä”.
Ja tulkaa hänen tykönsä, elävän kiven tykö, jonka ihmiset tosin ovat hyljänneet, mutta joka Jumalan edessä on valittu, kallis, ja rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi huoneeksi, pyhäksi papistoksi, uhraamaan hengellisiä uhreja, jotka Jeesuksen Kristuksen kautta ovat Jumalalle mieluisia.
Kilvoittelun erilaiset painotukset ja käsitykset mielestäni liittyy vahvasti jokaisen kirkon tai suunnan syntikäsitykseen . Luterilaisuudessa on selvästi kaksi voimaa hyvä ja paha eikä ole jotain välimallia . Kun syntisyys asuvaisena kielletään niin pahan voima laitetaan välillä jopa inhimillisiin sairauksiin . Luterilaisuudessa uskotaan hyvän tulevan vain Kristukselta , kuten varmaan muissakin mutta siksi tarvitsemme syntisinä jatkuvasti Jumalan sanan hoitoa , armoa ja anteeksiantamusta . Seurakunnan kokouksia väliinjättävät eivät kaipaa ja aktiivit kaipaavat eli toisin sanoen ne syntiset tarvitsevat Jeesusta mutta paremmin ”pärjäävät ” voivat jättää pois seurakuntakokoukset ( hebr . kirjeessä varoitus) . Kirkossakävijöiden määrää voi tarkastella myös tätä kautta vaikka siihen vaikuttaa tietysti koettu kokemus siellä . Esimerkkinä vaikka pieni äksyily ja moittiminen toista kohtaan on luterilaisuuden mukaan – ”terveisiä helvetistä ” ilman selityksiä .
Toivon asiallista keskustelua vaikka oman kirkkokunnan osalta ja nämä lainaukset on otettu kirkon omilta sivuilta , paitsi vapaista suunnista en löytänyt , kuin puheita joita pari kuuntelin . Kilvoittelusta löytyy tietysti raamatun kohtia enemmänkin .
Hellyntailaisuuden synty on täysin erilainen ja ne on Lutherin lainauksia mitä helluntailaisuudessa toistetaan , vaikka ei sitä moni tiedä . Esim. Raamattu on ylin auktoriteetti tai yksin armosta yksin uskosta yksin Kristuksen sovitustyön tähden .
Teologisen opin sisällön ytimestä katsoen ordodoksit ovat lähempänä helluntailaisuutta kuin luterilaisuus . Synergismi ja vapaa tahto , jotka ovat luterilaisuudelle harhaa jota vastaan luterilaisuudessa on julistettu . Ja myös Kristuskeskeisyys , joka ei ole vain lauseita vaan sisältöä , ne eivät ole teille keskeisintä uskon elämässä . Tietysti armonvälineiden merkityksen kautta olemme lähempänä ordodokseja kuin helluntailaisia .
Jep, helluntailausuus toistaa samaa mitä luterilaisuus ja luterilaisuus katsoo olevansa oikeassa, lähettyshiippakunta vielä enemmän. Mistään näistä ei löydy kirkon 2000 vuotista puhdasta traditiota. Sitä minkä kirkko on säilyttänyt alusta asti.
Timo kirjoitat;
”Ja myös Kristuskeskeisyys , joka ei ole vain lauseita vaan sisältöä , ne eivät ole teille keskeisintä uskon elämässä .”
Luterilaisia vaivaa katolisuudesta peritty näkemys jossa kristillinen ajattelu ja elämä on Kristus-keskeistä ja painottuu lihaksitulleeseen Sanaan siinä määrin, että se on lännessä koko pelastuskäsityksen ydin. Tässä on merkittävä ero trinitaariseen hengeen. Pyhä kolminaisuus on taas ortodoksille kirkolle kaiken uskollisuuden ajattelun, hyvyyden, hengellisen elämän ja kokemuksen luja perustus. Ortodoksisuudessa näkyy hyvin kolmiykseyden tasapaino.
Kolmiyhteisyys on läsnä luterilaisuudessa aina , mutta Kristuksessa meille pelastus annetaan lahjaksi ilman lain tekoja .Puhdas traditio ? Ei uskomme voi perustua kuin Jumalan ilmoitukseen jossa Jumala ilmoittaa tahtonsa . Et voi traditiota nostaa Jumalan ilmoituksen yläpuolelle , ilman ilmoitusta ei ole traditiota . Uskosi puolustelu perustuu omaan kirkkoosi ja se on synergistisen uskon luontainen taipumus kääntää katse Kristuksesta ihmiseen ja kirkkoon , pohjalla perisynnistä peritty ajatus että ihminen on hyvä . Siksi Paavalin opetuksia ei ordodoksit voi hyväksyä sydämen pohjasta , koska sieltä nousee ihmisen syntisyys todellisena ja Jumalan armon suuruus . Kaikki mitä otamme pois täydellisestä Jumalan rakkaudesta Golgatan ristintyöstä niin me lisäämme sen omaksi ansioiksi .
Ortodokseille tahdon vapaus on luovuttamaton dogmi. Kirkko on alusta asti hylännyt pyhä Augustinuksen perisyntiopin. Jumalan koko ilmoitus on traditiota, minkä kirkko uskollisesti säilyttää. Kirjallinen traditio ei ole kirkon alkulähde. Ortodoksi teologialla ei ole kaksilähde traditiota, se on täysin vieras ajatus ortodoksi teologiassa. Olet väärin informoitu ortodoksien suhteesta Paavaliin. kirjoitat: ”Uskosi puolustelu perustuu omaan kirkkoosi” ilman muuta minä voin erehtyä kirkko ei. Kirkossa on koko totuuden täyteys.
Uskontaistelu ei ole turhaa. Se on joskus kovempaa ja joskus helpompaa, mutta se jatkuu kuolinhetkeen asti. Meitä Pyhä Henki rohkaisee tänäänkin jatkamaan tätä kamppailua. Me saamme nimittäin juosta niin kuin se, joka voittaa. Se ei ole vain velvoitus, vaan myös lupaus. Yhtäkään Jeesukseen uskovista ja Hänen sanaansa turvaavista ei diskata!
Sakari Korpinen, joka kirjoitti näin muistaakseni Länsi-Suomen Herännäislehdessä joitakin vuosia sitten.
Niin kyllä Jumalan sana on annettu meille turvaksi ja elämäksi matkalle että pääsemme perille .
Mika, Kirkko ei ole vain yksi, vaan se on ainoa. Kristillinen uskontokunta, joka ei kuulu
ainoaan Kirkkoon, on kristillinen yhdyskunta, ja perustuu muulle kuin Kristus-kallioon.
Nämä yhdyskunnat useimmiten eroavat yksittäisten, omien mielipiteiden perusteella
lahkolaisuuteen ja eriseuraisuuteen.
Kirkko on alusta asti hylännyt pyhä Augustinuksen perisyntiopin. – miksi et ota apostoli Paavalin opetuksia syntikäsityksestä ?
Traditio , perimätieto on eri asia kuin Jumalan ilmoitus . ”Kirjallinen traditio ” on väheksyvä nimi Jumalan sanalle , joka on elävä ja voimallinen ja josta ei yksikään piirto häviä . Joka on tarjoitettu kaikille ihmisille kaikkina aikoina , joka toimi ilman perimätietoa tai perinnäissääntöjä , ilman ihmisen osuutta . Jumalan luonnollisen ilmoituksen tavoin Jumalan hyvyys ja rakkaus ei tarvitse ihmistä tekijäksi hänen rakkauteensa , vaan saadaan olla vastaanottajana pelastuksessa .
Tuo kirkko – argumentti on kestämätön niin sanan kuin käytännön tasolla . Kysymys on aina siitä saako Kristus hallita seurakunnassa rakkaudellaan .
Ordodoksisuus näyttää paaluttavan vain oman kirkkonsa oikeaksi ja samalla antavat viestin että pelastus on yksin ordodoksisuudessa . Tätä on turha kieltää koska se on vääjäämätön lopputulos ”paalutuksista” . Silloin luulisi olevan kutsuva asenne kirkolla ?
Ortodoksi kirkko ottaa Paavalin opetukset syntikäsityksestä totedesta, mutta ei niin kuin luterilaiset. Kirjallinen traditio on Raamattu joka on osa traditiota, ei siinä ole mitään halventavaa, vaan se on tosiasia. Kirjallinen traditio ei toimi ilman perimätietoa, se on luterilainen ajatus ” yksin Raamattu, kirjallinen traditio”, joka hylätään kirkossa harhana.
Kirkko argumentti toimii hyvin ja voi hyvin. Kristus perusti yhden kirkon ei monia. Kirkko on erehtymätön, sillä se on pyhä. Kristus, joka on totuus ja Kirkon pää, ei salli Kirkon poiketa totuudesta. Kirkko suojelee Kristuksen totuutta kaikelta valheellisuudelta, vääryydeltä ja yksipuolisuudelta, jotta voisimme uskoa ”oikein ja pelastavasti” ja
kunnioittaa ”kelvollisesti”. Erehtymättömyys koskee vain jumalallisen ilmoituksen totuuksia, ja Kirkko ilmaisee erehtymättömyytensä yleisten kirkolliskokousten kautta. Kirkon ulkopuolella ei ole pelastusta.
Jooel:
2:32 Ja jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu.
Apostolien teot:
2:21 Ja on tapahtuva, että jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu.’
Roomalaiskirje:
10:13 Sillä ”jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu”.
Mika, luterin mukaan kukaan ihminen ei voi huutaa herraa avuksi, koska ihmisellä on sidottu tahto. Ja jollei Jumala vapauta sidottua tahdoa, ihmisen ei voi lähestyä Jumalaa. Muuten se olisi ihmisen teko.
Sami, näissä sanoissa on voima vaikuttaa sitä, mitä ne lupaavat.
Soitin Haminan piispa Sergeille. Hän ei kuitenkaan täysin tyrmännyt sitä ajatusta, että ortodoksikirkon ulkopuolella voi pelastua.
Tosin hän puhui tästä asiasta vähän epäselvästi.
Mika kirjoita; ” näissä sanoissa on voima vaikuttaa sitä, mitä ne lupaavat.” Toisiin ne vaikuttavat toisiin ei, se ei ole ihmisen tahdosta kiinni vaan Jumalasta. Jos Jumala ei vapauta ihmisen sidottua tahtoa mitään ei tapahdu.
”Sillä Moosekselle hän sanoo: ”Minä olen armollinen, kenelle olen armollinen, ja armahdan, ketä armahdan. Niin se ei siis ole sen vallassa, joka tahtoo, eikä sen, joka juoksee, vaan Jumalan, joka on armollinen.” ( Rm 9).
Näinkö se menee? Vai meneekö sittenkään?
Mika kirjoitat; ” Soitin Haminan piispa Sergeille. ei kuitenkaan täysin tyrmännyt sitä ajatusta, että ortodoksikirkon ulkopuolella voi pelastua.”
Juuri näinhän se menee. Kirkon ulkopuolella ei ole pelastusta.
Sami, etkö lukenut, että hän sanoi, että ortodoksikirkon ulkopuolella voi mahdollisesti pelastua.
Hän ei siis ollut täysin ehdoton tässä asiassa.
Mika, juurihan sanoin. Molemmat ovat yhtä aikaa tosia. Tuohan tulee monessa ortodoksi teologian kirjassa esille kautta linjan.
Kirjallinen traditio ei toimi ilman perimätietoa
Eli Jumalan sana ei toimi ilman perimätietoa . !!!
Kukaan ei voi ts sanoen saada syntejään anteeksi ilman perimätietoa tai tulla uskoon . Kuka pitkä parta on keksinyt noin ristiriitaisen opin? 😂 Ymmärrän nyt miksi et vastannut kysymykseeni synnittömyydestä jossa lapsi on synnitön ja kaikki ihmiset ovat syntisiä . Ja kun esitin Kristuksen lihaksi tulleena , jouten osalliseksi Aadamin kiroukseen ilman kuitenkin syntiä niin oli kuin olis Aku Ankasta puhunut , koska Jumalan sana ei teille näemmä paljoa merkitse ehdottomana totuutena .
Timo, kirkolla on koko totuuden täyteys ja sitä ei voi pilkkoa osiin. Raamattu Jumalan sana on osa perimätietoa, et voi ottaa vain valikoituja osia kirkossa ei toimita niin.
Timo kirjoitat; ”Ymmärrän nyt miksi et vastannut kysymykseeni synnittömyydestä jossa lapsi on synnitön ja kaikki ihmiset ovat syntisiä ” Et ymmärtänyt. Lapsi on tietysti synnitön, syntiinlankeemus ei tuhonnus hänen tahdon vapautta, eikä syntyvä lapsi tehnyt syntiä, jonka ensimmäiset ihmiset tekivät ( vrt Hes 18) Mutta sitten toinen asia on se Aadamin synti vaikuttaa koko ihmiskunnassa ja seuraukset ulottuvat elämän kaikille tasoille sairauksina ja fyysisenä kuolemana sekä moraalisena heikkoutena ja elämän halvaantumisena. Synnymme maailmaan ja ympäristöön, jossa on helppoa tehdä pahaa, mutta vaikea tehdä hyvää. Alkuperäistä syntiä ei kuitenkaan tulisi ajatella pelkästään juridisena eikä myöskään biologisena asiana, ikään kuin syyllisyyden periytymisenä, joka
välittyy sukupuoliyhteyden kautta. Siksi Ortodoksinen kirkko ei kuitenkaan opeta, että ihminen olisi lankeemuksessa
”turmeltunut täydellisesti”. Jumalan kuva ihmisessä tosin hämärtyi, mutta se ei kokonaan hävinnyt. Lankeemuksen jälkeenkin ihminen kykenee uhrautumaan ja osoittamaan rakkautta ja sääliä. Tästä ovat osoituksena monet Vanhan testamentin pyhät miehet ja naiset. Lankeemus sai kuitenkin aikaan syvän kuilun ihmisen ja Jumalan välille. Tuota
kuilua ihminen ei voi omin voimin ylittää. Ymmärrätkö nyt jotakin tästä erosta. Vielä lyhyesti A. Syntiinlankeemus. B Syntiinlankeemuksen seuraukset.
A ja B , tekstisi on ihmisjärjen oppia ! Tekstissäsi ei tiedon jyvääkään Jumalan pyhyydestä ja täydellisestä rakkaudesta , se ihmisen päätelmiä aikalaisten filosofien ajatussuuntien mukaisia .
Ei perisynti tarkoita etteikö ihminen pysty hyvään ”omassa vanhurskaudessaan” , mutta Jumalalle tämä ei kelpaa . Syntiinlankeemuksessa tuli ihmiseen synti , kuolema ja kadotustuomio . Ne eivät tule vaan ovat jo . Siksi Jeesuskin Jumalan poikana Aadamin jälkeläisenä joutui kärsimään sen maljan , hänestä tuli ihmissuvun syntien sovittaja . Kun Sami esität käsityksiä kirkon oppisi mukaan kenties , niin perustele ne Jumalan sanalla tai edes traditiolla , kun huomaan että ajatuksesi ei pohjaudu millään tavalla raamatun sanaan . Jesekielin kirja kertoo synnistä Israelin kansan keskuudessa ja profeetta pyytää käänytymåån Jumalan puoleen mutta ei siellä mitään ihmisen synnittömyydestä vaan armoa Jumala lupaa parannuksen tehneille koko vanhan testamentin läpi. Jumalan armo on aina kiinni totuudessa , siksi luterilaisuus käsittelee syntiä oikeusnäkökulmasta ja se on todellakin sitä . Ero Jumalasta on yhteyden puuttumista ja ihminen ei kykene omin avuin saavuttamaan hyvää Jumalan silmissä vaan lahjavanhurskaus on meille annettu .
Timo, lueppa vähän tarkemmin tuo Hesekielin luku 18. Synti tulee valintojen kautta, oman tahdon valintana. Näin on kaikkien ihmisten kohdalla. Tottta kai lahjavanhurskaus on meille annettu, tuosta voimme olla samaa mieltä.
Sami , olen tästä lauseestasi hyvin tyytyväinen ;
Erehtymättömyys koskee vain jumalallisen ilmoituksen totuuksia.
Kirjoitit jotain aivan keskeistä , joka oli keskiössä uskonpuhdistuksessa ja kun menemme ulkopuolelle Jumalan sanasta niin katseemme kääntyy ihmismielen järkeiyyn.
Kritikunnassa asiat olisivat toisin jos voitas käsitellä vaikka syntikysymystå niin että kasattaisiin kaikki raamatun kohdat esille ja vaikka kaikki kirkkokunnat edustajat saisivat kommentoida niitä raamatun sanalla ja viitteillä, mutta tätä ei koskaan tapahdu, koska tunteet , järki ja kokemukset vie voiton . Tai vaikka kasteasia josta otetettaisiin kaikki raamatun kohdat ja pohdittaisiin aina vanhasta liitosta asti ja miten se liittyy Kristuksen sovitustyöhön . Mutta ei ihmiset suostu tähän , se nähdään jo täällä keskusteluissa että raamatun kohdat ei ole keskiössä vaan kokemuspohja ja lopulta tunteet nousevat niin pintaan että paha oli pistää jopa estoja kommentoinnille . Sitten jotkut pystyvät pitämään hyvää mieltä mutta se usein tarkoittaa välttelyä itse asiasta . Näin vajavaisia olemme ja kyvyttömiä olemaan objektiivisia ja usein oman viestin perille saaminen on niin tärkeää että ei edes keskitytä toisen viestiin . Ja luen itseni tietysti samaan joukkoon ja huomaan että olin huonosti lukenut toisen viestin . Että semmosta !
Sami otit Hesekielin kohdan esille ja ymmärrän kenties mitä haet takaa , että jokainen ihminen on vastuussa omista synneistään , kuten tekstistä käy ilmi . Tämä on ns oljenkorsi synnittömyyttä puolustelemaan ja huono sellainen . Kun kaikki kaikki Paajasen suvun jäsenet on vastuussa omista synneistään niin ne silti ovat Paajasen sukua . Kuten Aadamin suvun jäsenet ovat kaikki siitä suvusta .
Tämä synti on monesta kohdin selvästi tuotu esiin uudessa testamentissa : yhden kautta synti on tullut maailmaan , kaikki olemme synninalaisia , ei ole yhden yhtäkään joka olisi vapaa siitä , se on minun lihassani ja siellä ei asu mitään hyvää .
On provosoivaa myös tehdä ihmisestä kykenemätön hyvään , omassa vanhurskaudessa . Lapsen synnittömyys ja vapaa tahto on ollut Kreikkalaisessa filosofiassa ja kristillisessä ajattelussa alusta asti , siellä missä järki luokittelee ja määrittelee vaikuttimia ja tulkisee Jumalan puolelta asioita . Silloin on uskallusta sanoa kuten Sergei jostakin pelastuskysymyksestä toisen kirkkokunnan ihmisten puolesta . Tämä ajatus on Jumalan tuomiovallan asioita ja pysytään niistä pois koska ne on täysin Jumalan käsissä . Ihminen on silloin unohtanut armon ja Jumalan kaikkivaltiuden kun noita juttelee . Tätä ei esiinny kuin vapaan tahdon katsomuksien piirissä , kun ihmisjärki pystyy ilman Jumallista viisautta ylittämään rajat . Humanismi ja usko hyvään ihmisessä on Jumalan sanan vastaista joka lyö käyttä tiettyjen kristillisien suuntien ja kirkkojen opin kanssa ja niissä on samalla syntikäsitys puutteellinen ja väärä joka avaa portit näille tulkinnoille . Syntiinlankeemuksen yksi iso asia on tullut ihmiseen : olenhan ihan hyvä ihminen
Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet, sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut: se on joka aamu uusi, ja suuri on hänen uskollisuutensa. Minun osani on Herra, sanoo minun sieluni; sen tähden minä panen toivoni häneen. Valitusvirret 3:22-24
”Sillä Moosekselle hän sanoo: ”Minä olen armollinen, kenelle olen armollinen, ja armahdan, ketä armahdan. Niin se ei siis ole sen vallassa, joka tahtoo, eikä sen, joka juoksee, vaan Jumalan, joka on armollinen.” ( Rm 9).
Timo, Kirkkoisä Augustinus (354–430) muotoili perisyntiopin, josta luterilainen käsitys suurelta osin ammentaa. Augustinus opetti, että Aadamin synti ei ollut vain hänen henkilökohtainen rikkomuksensa, vaan se turmeli koko ihmisluonnon. Tämän seurauksena ihmisen tahto on orjuutettu syntiin, eikä hän voi omin voimin kääntyä Jumalan puoleen tai valita hyvää. Sittemmin Luther (1483–1546) jatkoi ja terävöitti Augustinuksen ajatuksia. Lutherille perisynti on ihmisen sydämessä asuva paha himo (konkupiskenssi), joka on kaikkien tehtyjen syntien juurisyy.
Luterilaiet argumentoivat perisynnin muutamista Raamatun kohdista; 1. Mooseksen kirjan 3. Psalmi 51:7, Roomalaiskirje 5:12–19, lisäksi luterilainen tunnustus käsittelee asiaa, Augsburgin tunnustuksen II artikla, Augsburgin tunnustuksen puolustus ja Yksimielisyyden ohje.Varhaiskirkossa on tuomittu kirkko on tuominnut edelliest ajatukset harhaoppisina.
Luterilaiset rankaisevat kollektiivisesti koko ihmiskuntaa,voidaan kysyä onko oikeudenmukaista, että yksilö tuomitaan teosta, johon hän ei ole itse osallistunut? ( vrt Hes 18 opetus). Muitakin ongelmia luterilaisesta perisynnistä tulee esille, jotak monet luterilaiset eivät edes pohdi.
Passivoiva vaikutus: Jos ihminen on luonnostaan täysin kykenemätön hyvään, voiko tämä johtaa fatalismiin ja moraaliseen velttouteen? Ajatus ”olen vain syntinen, en voi sille mitään” voi heikentää pyrkimystä hyvään ja henkilökohtaista vastuunottoa.
Ristiriita kokemuksen kanssa: Vaikka ihmiset tunnistavat heikkoutensa, arkinen kokemus puhuu sen puolesta, että meillä on kyky tehdä moraalisia valintoja ja pyrkiä hyvään. Tahdon täydellinen orjuus on filosofisesti ja psykologisesti vaikea konsepti.
Ihmisarvon vähättely: Kritiikin mukaan perisyntiopin jyrkkä muotoilu voi vähätellä ihmisen arvoa Jumalan kuvana, hänen luomisjärjestykseen kuuluvaa hyvyyttään, järkeään ja luovuuttaan.
Sitten eräs ratkaisematon ongelma luterilaisen perisynti opin kanssa on kastamattomat lapset. Kastamattomien lasten kohtalo. Tämä on yksi opin sielunhoidollisesti ja eettisesti kaikkein vaikeimmista kohdista. Augsburgin tunnustus (II artikla) toteaa perisynnin ”tuomitsevan ja tuovan jo nyt iankaikkisen kuoleman niille, jotka eivät kasteen ja Pyhän Hengen kautta synny uudestaan.” ( Ortodoksiteologiassa tätä ongelmaa ei ole)
Pastoraalinen julmuus: Kirjaimellisesti tulkittuna tämä tarkoittaisi, että kastamattomina kuolleet imeväiset joutuvat kadotukseen. Tämä on ajatuksena sietämätön useimmille nykyihmisille, ja se on aiheuttanut valtavaa ahdistusta vanhemmille kautta aikojen.
Nykytulkinta vs. tunnustus: Vaikka käytännössä yksikään luterilainen pappi tai teologi ei nykyään opeta, että Jumala tuomitsisi vauvoja kadotukseen, opillinen jännite on edelleen olemassa tunnustuskirjojen ja nykyisen pastoraalisen käytännön välillä.
Timo tuossa vähän luterilaisen Raamatun tulkinnan ongelmia perisynnistä. Lisäksi tähän kytkeytyy predestinaatio oppi joka on jatkumoa luterilaiselle antropologialle.
Aamen hyviä lainauksia veljet !
Syntisinä ja rikkinäisinä saadaan aina käydä uskalluksella hänen armoistumensa eteen ja tunnustaa syntimme . Hän tietää mitä tekoa olemme ja varmasti tahtoo että olemme itse ja läheisemme kerran hänen isänsä kodissa .
Timo , kiitos.
Kiitos Jumalalle.