Ordodoksien mukaan:
Kilvoitus on pyrkimystä kristillisten arvojen ja opetuksien noudattamiseen pyrkimistä omassa elämässään. Sana on synonyymi sanalle askeesi, jolla tarkoitetaan ehkä hieman tarkempaa ja järjestelmällisempää kilvoittelun harjoittamista. Kilvoittelua harjoitetaan yleensä luostareissa, mutta se on mahdollista toki muuallakin.
Tosin asketismia voi harjoitttaa myös kotona (ns. kotiasketismi), jolloin ihminen saattaa elää yksinäistä, eristäytynyttä elämäänsä erilaisin tavoin.
Katolilaisuuden mukaan :
Katolisessa teologiassa kilvoittelu (ascetismi) tarkoittaa elämää, jossa pyritään kristillisen uskon mukaiseen täydellisyyteen ja Jumalan tahdon mukaiseen elämään. Se sisältää itsekurin, itsensä kieltämisen ja Jumalalle omistautumisen eri muotoja. Kilvoittelu ei ole pelkästään yksilöllinen pyrkimys, vaan se liittyy myös seurakunnan ja yhteisön elämään.
Vapaat suunnat :
Oppiperusta ei ole kirjattu yhtenäisesti . Vapaakirkossa teologia ei ole tärkeää vaan seurakuntaelämä . Helluntailiikkeessä on murros uusien teologien kautta ja muutos on selvä vanhempaan polveen . Yksi päälinja ajattelu oli ennen että kilvoittelu ”ahtaasta portista ” miellettiin uskoontuloon kilvoitteluksi . Nyt suunta mielestäni pietistiseen suuntaan , koska armonvälineet ei ole tärkeitä ja syntikäsitys erilainen . Emil Anton antaa positiivisen arvion helluntaiopin 4-osaisesta julkaisusta
https://hapatusta.net/2024/09/09/suomen-helluntailiikkeen-opetuksia-1-4
Luterilaisuuden mukaan : Suurin kilvoittelu on elävässä uskossa olevalla uskovalla jatkuva taistelu lihan ja hengen välillä . Pyhä Henki vaikuttaa kristityssä taistelua syntiä vastaan ja lohduttaa anteeksiantamuksella ja armonlupauksilla . Pyhä Henki tekee työnsä siksi tarvitsemme säännöllisesti messua , jossa Jumala hyvyydessään palvelee meitä sanallaan ja armonvälineillä ja saamme elämän leipää ja pitää meidät uskontiellä . Kristillinen kilvoittelu on syntiä vastaan omassa elämässä ja lepäämistä Jumalan armossa .
Kilvoittelusta :
1 Tim 2 :1 Vahvistu siis, poikani siinä armossa joka on Jeesuksessa Kristuksessa .
1 Piet 2
Pankaa siis pois kaikki pahuus ja kaikki vilppi ja ulkokultaisuus ja kateus ja kaikki panettelu, ja halatkaa niinkuin vastasyntyneet lapset sanan väärentämätöntä maitoa, että te sen kautta kasvaisitte pelastukseen, jos ”olette maistaneet, että Herra on hyvä”.
Ja tulkaa hänen tykönsä, elävän kiven tykö, jonka ihmiset tosin ovat hyljänneet, mutta joka Jumalan edessä on valittu, kallis, ja rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi huoneeksi, pyhäksi papistoksi, uhraamaan hengellisiä uhreja, jotka Jeesuksen Kristuksen kautta ovat Jumalalle mieluisia.
Kilvoittelun erilaiset painotukset ja käsitykset mielestäni liittyy vahvasti jokaisen kirkon tai suunnan syntikäsitykseen . Luterilaisuudessa on selvästi kaksi voimaa hyvä ja paha eikä ole jotain välimallia . Kun syntisyys asuvaisena kielletään niin pahan voima laitetaan välillä jopa inhimillisiin sairauksiin . Luterilaisuudessa uskotaan hyvän tulevan vain Kristukselta , kuten varmaan muissakin mutta siksi tarvitsemme syntisinä jatkuvasti Jumalan sanan hoitoa , armoa ja anteeksiantamusta . Seurakunnan kokouksia väliinjättävät eivät kaipaa ja aktiivit kaipaavat eli toisin sanoen ne syntiset tarvitsevat Jeesusta mutta paremmin ”pärjäävät ” voivat jättää pois seurakuntakokoukset ( hebr . kirjeessä varoitus) . Kirkossakävijöiden määrää voi tarkastella myös tätä kautta vaikka siihen vaikuttaa tietysti koettu kokemus siellä . Esimerkkinä vaikka pieni äksyily ja moittiminen toista kohtaan on luterilaisuuden mukaan – ”terveisiä helvetistä ” ilman selityksiä .
Toivon asiallista keskustelua vaikka oman kirkkokunnan osalta ja nämä lainaukset on otettu kirkon omilta sivuilta , paitsi vapaista suunnista en löytänyt , kuin puheita joita pari kuuntelin . Kilvoittelusta löytyy tietysti raamatun kohtia enemmänkin .
Olisiko peruskysymys; siinä miten voi olla Jumalalle kelvollinen. Muu on melko merkityksetöntä. Jos Jumala kelpuuttaa, niin muiden on turha väittää , ettei kuitenkaan.
Pekka Jumalalle kelpaava room 4
Mitä me siis sanomme esi-isämme Aabrahamin saavuttaneen lihan mukaan? Sillä jos Aabraham on teoista vanhurskautettu, on hänellä kerskaamista, mutta ei Jumalan edessä. Sillä mitä Raamattu sanoo? ”Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi”. Mutta töitä tekevälle ei lueta palkkaa armosta, vaan ansiosta, mutta joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi; niinkuin myös Daavid ylistää autuaaksi sitä ihmistä, jolle Jumala lukee vanhurskauden ilman tekoja:
”Autuaat ne,
joiden rikokset ovat anteeksi annetut
ja joiden synnit ovat peitetyt!
Autuas se mies,
jolle Herra ei lue syntiä!”
Meillä perisynnin alaisina sisäänrakennettuna ajatus että olemme hyviä ihmisiä.
Timo, tuo on tietysti sinun valinta, välillä voi antaa palautetta, ja kiittää liturgiasta, vaikka saarnaa ei olisikaan. Tapoja on monia.
Timo sitten kysyt; ”Voiko ordodoksiuskossa olla pelastusvarmuutta ? Ortodoksit ovat mielellään epävarmoja pelastuksesta koska he ovat vasta matkalla ja matkalla voi sattua mitä vain. Toisaalta he luottavat Jumalan armoon ja ovat varmoja. Tämä on se vaihteluväli ja jokaisella yksilöllinen.
Varmuushan on ihana asia, varmuus, luottamus siihen, että Kristus on sovittanut, täyttänyt lain, noussut ylös kuolleista. Sijasisovitus ( satisfactio vicaria.) on todellisuutta. Samaan aikaan meitä ei pelasta mikään satisfactio vicaria, tai muu opillinen muotoilu, vaan persoona Jumalan Poika.
Luterilaiseen pelastusvarmuuteen liittyy monia kysymyksiä, koska se on tiedollinen järjestelmä ja uskonkysymykset pyörivät laki–evankeliumi-mankelin läpi. Pelastuksen voi ihan oikeasti menettää, kilvoittelua pitää olla, joka tuo lain, huoneentaulut, ym kehään, pohdinnan alle ja niiden suhde pelastusvarmuuteen. Pelastavasta uskosta luopuminen ei kuitenkaan kalvinistisen systeemin mukaan ole mahdollista ja luterilaisuudessa se on. Mistä voi siis olla varma, että minulla luterilaisena ei ole vain kuviteltua uskoa?
”Yksimielisyyden ohjeen mukaan pelastava usko ei voi olla sellaisessa ihmisessä, jossa vallitsee paha aikomus. Schmalkaldenin opinkohdissa Luther jyrisee niitä vastaan, jotka väittävät, että Pyhä Henki voisi asua sellaisessa, joka antautuu karkeisiin synteihin, kuten murhaan tai aviorikokseen. Jotta meillä voisi olla ehdoton pelastusvarmuus, pitäisi olla ehdoton varmuus siitä, mitä on paha aikomus, mitä karkeat synnit. Vain silloin olisi hyvät perusteet pitää omaa uskoaan varmasti oikeana, koska mikään synti ei voisi luoda kyseenalaistavaa varjoaan sen ylle.”
Luterilaisuudessa pelastusvarmuus ei ole mikään läpihuuto juttu vaan monimutkainen aparaatti, eikä sitä voi yksinkertaistaa. Usko vain sijasisovitukseen ( satisfactio vicaria.) koska se ei toimi niin.
Jumalalle otollinen ihminen on hän, joka tuntee kelvottomuutensa (syntisyytensä), on avuton Jumalan edessä ja pyytää syntejään anteeksi Jumalalta omassa avuttomuudessaan. Pyytäminen ei pelasta, vaan pyynnön kohde, Lunastaja ja Sovittaja, Jeesus Kristus, joka on uskovalle iankaikkinen Elämä.
Pelkistetysti edellä se, mitä olen oppinut omista mahdollisuuksistani sekä Taivaan Isän armosta ja rakkaudesta 44 vuoden aikana. En tiedä, minkä kirkon opetuksen mukaista tämä on?
Tänäänkin saan uskoa kaikki synnit anteeksi vain ja ainoastaan yksin Kristuksen ansion tähden.
Tässä tulee hyvin esiin kaksi erillaista oppia, liekö niitä voi koskaan sovittaa yhteen. Itse olen Timon kannalla, Ja Samin opetuksen tunnen kyllä hyvin myös. Ristiriita on ilmeinen, se on ollut alusta asti…
Karin kirjoitus on hyvä , kun noin yksinkertaisesti usko on tarkoitettu omistettavaksi kaikille . Usko Herraan Jeesukseen niin sinä pelastut!
Ismolle ; niin armosta pelastuu oli sitten kirkko tai seurakunta mikä tahansa ja siihen meillä ei ole valtaa sanoa enempää . Toivoa ja rukoilla voimme vaikka että täällä kaikki kirjoittajat ja lukijat ja kotimaan väki kaikki perhekuntineen on perillä kerran taivaan kirkkaudessa , se on Jumalan tahto .
Samille ; pelastusvarmuudesta , olen sitä mieltä että se silloin mahdotonta tai epävarmaa kun katsomme itseemme mutta kyllä Kristuksen sovitustyöhön saadaan uskoa täysin , kun tahdomme syntimme tunnustaa . Tätä pelastusvarmuutta tai voisi sanoa lapseuden osaa vahvistaa kun lain saarnan kautta saamme kuulla evankeliumia seurakunnassa , koska siitä seuraa ilo rauha ja vapaus .
Kerran yksi mies lankeemuksien jälkeen synkkänä sanoi että pääsenköhän perille ? Silloin on hyvä muistaa hebrealainen ajattelu jossa mennään tulevaisuuteen ikäänkuin selkä edellä ja siellä nähdään Jumalan armo ja huolenpito . Siellä ei näy meidän ansioita , mutta voidaan nähdä meidän vastahakoisuus , syntisyys ja tarve kulkea oman tahdon tietä , mutta Jumala on armossaan tuonut tähän ja siihen saadaan edelleen luottaa . En nää luterilaista oppia pelastusvarmuudesta monimutkaisena vaan yksinkertaisena . Olemme autuaita nyt heti Kristuksessa ja saadaan turvata siihen . Hedbergin kirjoitukset on vapauttavaa ja sielua ravitsevaa ja saadaan iloita jo täällä ajassa pelastuksesta . Efesolaiskirjeen ensimmäinen luku on suuri löytö ja ylistys tästä asiasta , josta kirja ; uskonoppi autuuteen on syntynyt .
Timo, tuo on tuollaista populistista luterilaisuutta mutta luterilaisuus ei oikeasti ole helppouskoisuutta. Pelastusvarmuus luo monia haasteita mitä kuvasin. Ne voidaan tavallasi ohittaa.
Luterilaisia vaivaa katolisuudesta peritty näkemys jossa kristillinen ajattelu ja elämä on Kristus-keskeistä ja painottuu lihaksitulleeseen Sanaan siinä määrin, että se on lännessä koko pelastuskäsityksen ydin. Tässä on merkittävä ero trinitaariseen hengeen. Pyhä kolminaisuus on taas ortodoksille kirkolle kaiken uskollisuuden ajattelun, hyvyyden, hengellisen elämän ja kokemuksen luja perustus. No ei tästä enempää.
Timo kirjoitat; ”pelastusvarmuudesta , olen sitä mieltä että se silloin mahdotonta tai epävarmaa kun katsomme itseemme”
Luterilaisuudessa tunnustuskirjat taas kehoittavat katsomaan ihmisen tekoja, joita pidetään merkkeinä oikeasta uskosta. Oikea usko ilmenee tekoina, ei siis pelkkänä, usko Herraan Jeesukseen niin sinä pelastut. Pelastut ilman tekoja.
Teot ovat uskon hedelmää . Uskosta vanhurskautetaan Jumalaton ilman tekoja .
Ei katolilaiset eikä luterilaiset ole keksineet mitään Kristus – keskeisyyttä . Kristus on kaiken uskomme perusta , kohde , elämä , totuus ja tie Isän luo taivaaseen . Kaikki viisaus on kätketty häneen jonka kautta kaikki on luotu ja hän on annettu lahjaksi meille . On mm paljon julistusta Pyhästä Hengestä jossa ei ole Kristusta ollenkaan, Kristus tuo aina pyhyydessään meille synnintunnon mutta siinä totuudessa on armo ja kyllä ihminen oppii tuntemaan pelastajansa kun hän aina armahtaa pessen pois meidän syntimme . Luterilainen pelastusvarmuus on luottamista ja elämistä sanan mukaan . Se ei ole populismia , olen nähnyt paljon autuaita luterilaisia jotka ovat iloinneet pelastusvarmuudesta jo täällä ajassa ja olen saanut muutamien kuolinvuoteen vieressä olla , jossakin olen saanut sanoja siitä pelastusvarmuudesta joka heillä on Kristuksessa , Kristuksen sovityöhön turvanneina ollut . Äitini pettyi kun palasi takaisin tajuihinsa vähän ennen kuolemaansa , eikö hän vielä päässyt kotiin . Paras ystäväni sanoi muutama tunti ennen lähtöä että ”mieluummin minä menen Jeesuksen luo kuin jään tuskaan ja ahdistukseen ” . Ei lapselle ole vaikeata luottaa rakastavaan ja armolliseen isään kun tehnyt kaiken sen eteen että pääsisimme perille . Efesolaiskirjeessä Paavali kirjoittaa ( 2luku) että hän jo meidät liittänyt taivaallisiin kun vielä olimme kuolleet syntiehimme . Jumala on rakkaudessaan valmistanut pelastuksen meille niin että saamme sanasta lohdutusta turvaksemme ja uskonvarmuudeksi . Kun katsomme tekoja niin katsomme Jumalan tekoja
Timo, lapsi ei mieti luterilaista pelastusvarmuutta kuten vanhemmat. Jeesus sanoo tulkaa lasten kaltaiseksi.
Alkuperäisissä luterilaisissa tunnustusteksteissä ei ollut jakoa teot ovat uskon hedelmiä. Se muotoiltiin myöhemmin. Yhtä kaikki ”Te näette, että ihminen tulee vanhurskaaksi teoista eikä ainoastaan uskosta” ( Jaakob 2). Tekoja luterilaiset tunnustuskirjat kehoittavat tarkaillemaan uskon merkkeinä. Niillä on siis merkitystä. Vanhurskauttaminen uskosta ilman lain tekoja koskee juutalaisia, kritiikki on esitetty heitä kohtaan. Kirkossa kukaan ei vanhurskaudu ilman lain tekoja, kuten Jaakob toteaa. Usko ja teot ovat aina yhdessä, siksi vanhurskauttamisen osana on aina teot. Usko ja teot=pelastus.
Otat usein tuon Jaakobin kirjeen kohdan esille , mutta et koskaan laajaa Paavalin tuotantoa uskon ja tekojen suhteesta . Tietysti näyttää aluksi ristiriitaiselta näiden kahden opetus , mutta konteksti on kenelle ne opetukset on suunnattu . Paavalin kuulijakunta oli mieltä että ihminen pelastuu tekojen kautta ja silloin tietysti pitää opettaa että yksin armosta ihminen pelastuu . Jaakobin kuulijat olivat sitä mieltä että ihminen pelastuu kun vain sanoo Jumalan olevan ja uskovansa siihen ilman mitään elämää . Ja tämä käy hyvin Jaakobin kirjeen opetuksesta esille että usko ei ole vain sanomista että uskoo Jumalaan . Vaikka Suomessa katugallupissa kysyttäisiin asiaa että uskotko Jumalaa niin moni vastaisi että kyllä , mutta jos jatkona kysyttäisiin uskon merkitystä elämään niin vastaus olisi ettei ole merkitystä .
Joskus ihmettelen vanhojen kirkkojen ( ordodoksien , katolilaisten ) puhetta luterilaisuudesta ja sitä todistaen että se oppi ei ole oikea . Eikö lähtökohta keskustelulle tulisi olla Jjmalan sana ja sitten voi tarkastella mitä kirkon opit sanovat ja hedelmällisintä tietysti pitäytyä vain raamatun ilmoitukseen kahden eri kirkkokunnan välisissä keskusteluissa . Eihän meidän tule ensisijaisesti etsiä totuutta muualta kuin Jumalan ilmoituksesta ja sitten vasta muualta . Vierasta ajatusta jolla tavalla ordodoksit ilmaisevat asian : traditio ja pyhät kirjoitukset , koska ilman Jumalan ilmoitusta ei ole traditiota . Myös teidän kirkon piispojen katekismukset voivat olla eri mieltä eri asioista . Tämä ei ole luterilaisuudessa mahdollista että olisi kaksi katekismusta jotka olivat ristiriidassa keskenään . Älä pyydä esimerkkejä tiedät varmaan eri piispojenne katekismuksia .
Uskonpuhdistus keksi yksin Raamattu periaatteen, näin he poikkesivat kristikunnasta ja loivat uuden tradition. Kirkossa ei ole ikinä opetettu näin, eikä tulla opettamaan. Yksin Raamattu on kaikkien harhaoppien äiti. Raamattu ei ole ollut kirkossa ikinä yksin ylin auktoriteetti. Ei ikinä, se olisi hulluutta. Tämä periaate on ehdoton ja se täytyy ymmärtää, ymmärtääkseen kristinuskoa.
Raamatun tulkinnassa on kolme tärkeää periaatetta
1 konteksti
2 konteksti
3 konteksti
( Risto Soramieheltä lainaus)
Jumala on ilmoittanut itsensä meille sanassaan .
Sitä Jeesus jäähyväispuheessaan sanoi että Isä lähettää Pyhän Hengen hänen nimessään opettamaan ja muistuttamaan mitä hän on puhunut . Sana tuli lihaksi Jeesuksessa.
Olen samaa mieltä tietyllä tavalla että myös kaikki harhaopit sanovat että raamattu on ylin auktoriteetti , mutta eivät opeta ja ota sitä Jumalan ilmoituksena vaan poimivat sieltä muutamia kohtia oman oppinsa tueksi . Pyhä Henki opettaa meitä tuntemaan Kristuksen sanan kautta . Keskus on Kristus ja hänet opimme tuntemaan sanan kautta joka on meille elämäksi . Traditiosta nousevat kirjoitukset voivat olla hyödyllisiä jos ovat Pyhästä Hengestä syntyneitä. Emme tarkastele ensin ihmiskunnan elämää ja sitten raamattua vaan Jumala sana on jalkaimme lamppu täällä .
Jumala ilmoittaa itsensä myös omassa Raamatussa, Jumalan sana ei kuitenkaan ole ainoastaa tradition kirjallinen muoto Raamattu, Jumala ei kavenna ilmoitustaan vain kirjoitettuun Raamattuun. Raamattu ei ole ikinä ollut kirkon alkulähde. Kirkko loi Raamatun ja Raamattu on yksi tradition muodoista eikä se ole tärkeämpi kuin pyhä perimätieto, vaan se on perimätiedon eräs muoto. Tätä luterilaisen on vaikea hyväksyä, koska luther ei ajatellut näin.
Timo, vielä lisäksi, kun ortodoksit puhuvat traditiosta kirkon lähteenä, joka on laaja käsite sisältäen monia asioita. Niin millainen on mielestäsi luterilainen traditio, ja minkäläisiä kirjallisia dokumentteja sinulla on osoittaa. Miten nämä ovat päiväisessä käytössä? Miten ne nivoutuvat yhtenäiskirkon traditioon ja millä tavalla. Onko sinulla esimerkkejä. En siis tarkoita, Raamattua, en katekismusta, en tunnustuskirjoja, en käskyjä, en kastetta ja ehtoollista jne…