Ordodoksien mukaan:
Kilvoitus on pyrkimystä kristillisten arvojen ja opetuksien noudattamiseen pyrkimistä omassa elämässään. Sana on synonyymi sanalle askeesi, jolla tarkoitetaan ehkä hieman tarkempaa ja järjestelmällisempää kilvoittelun harjoittamista. Kilvoittelua harjoitetaan yleensä luostareissa, mutta se on mahdollista toki muuallakin.
Tosin asketismia voi harjoitttaa myös kotona (ns. kotiasketismi), jolloin ihminen saattaa elää yksinäistä, eristäytynyttä elämäänsä erilaisin tavoin.
Katolilaisuuden mukaan :
Katolisessa teologiassa kilvoittelu (ascetismi) tarkoittaa elämää, jossa pyritään kristillisen uskon mukaiseen täydellisyyteen ja Jumalan tahdon mukaiseen elämään. Se sisältää itsekurin, itsensä kieltämisen ja Jumalalle omistautumisen eri muotoja. Kilvoittelu ei ole pelkästään yksilöllinen pyrkimys, vaan se liittyy myös seurakunnan ja yhteisön elämään.
Vapaat suunnat :
Oppiperusta ei ole kirjattu yhtenäisesti . Vapaakirkossa teologia ei ole tärkeää vaan seurakuntaelämä . Helluntailiikkeessä on murros uusien teologien kautta ja muutos on selvä vanhempaan polveen . Yksi päälinja ajattelu oli ennen että kilvoittelu ”ahtaasta portista ” miellettiin uskoontuloon kilvoitteluksi . Nyt suunta mielestäni pietistiseen suuntaan , koska armonvälineet ei ole tärkeitä ja syntikäsitys erilainen . Emil Anton antaa positiivisen arvion helluntaiopin 4-osaisesta julkaisusta
https://hapatusta.net/2024/09/09/suomen-helluntailiikkeen-opetuksia-1-4
Luterilaisuuden mukaan : Suurin kilvoittelu on elävässä uskossa olevalla uskovalla jatkuva taistelu lihan ja hengen välillä . Pyhä Henki vaikuttaa kristityssä taistelua syntiä vastaan ja lohduttaa anteeksiantamuksella ja armonlupauksilla . Pyhä Henki tekee työnsä siksi tarvitsemme säännöllisesti messua , jossa Jumala hyvyydessään palvelee meitä sanallaan ja armonvälineillä ja saamme elämän leipää ja pitää meidät uskontiellä . Kristillinen kilvoittelu on syntiä vastaan omassa elämässä ja lepäämistä Jumalan armossa .
Kilvoittelusta :
1 Tim 2 :1 Vahvistu siis, poikani siinä armossa joka on Jeesuksessa Kristuksessa .
1 Piet 2
Pankaa siis pois kaikki pahuus ja kaikki vilppi ja ulkokultaisuus ja kateus ja kaikki panettelu, ja halatkaa niinkuin vastasyntyneet lapset sanan väärentämätöntä maitoa, että te sen kautta kasvaisitte pelastukseen, jos ”olette maistaneet, että Herra on hyvä”.
Ja tulkaa hänen tykönsä, elävän kiven tykö, jonka ihmiset tosin ovat hyljänneet, mutta joka Jumalan edessä on valittu, kallis, ja rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi huoneeksi, pyhäksi papistoksi, uhraamaan hengellisiä uhreja, jotka Jeesuksen Kristuksen kautta ovat Jumalalle mieluisia.
Kilvoittelun erilaiset painotukset ja käsitykset mielestäni liittyy vahvasti jokaisen kirkon tai suunnan syntikäsitykseen . Luterilaisuudessa on selvästi kaksi voimaa hyvä ja paha eikä ole jotain välimallia . Kun syntisyys asuvaisena kielletään niin pahan voima laitetaan välillä jopa inhimillisiin sairauksiin . Luterilaisuudessa uskotaan hyvän tulevan vain Kristukselta , kuten varmaan muissakin mutta siksi tarvitsemme syntisinä jatkuvasti Jumalan sanan hoitoa , armoa ja anteeksiantamusta . Seurakunnan kokouksia väliinjättävät eivät kaipaa ja aktiivit kaipaavat eli toisin sanoen ne syntiset tarvitsevat Jeesusta mutta paremmin ”pärjäävät ” voivat jättää pois seurakuntakokoukset ( hebr . kirjeessä varoitus) . Kirkossakävijöiden määrää voi tarkastella myös tätä kautta vaikka siihen vaikuttaa tietysti koettu kokemus siellä . Esimerkkinä vaikka pieni äksyily ja moittiminen toista kohtaan on luterilaisuuden mukaan – ”terveisiä helvetistä ” ilman selityksiä .
Toivon asiallista keskustelua vaikka oman kirkkokunnan osalta ja nämä lainaukset on otettu kirkon omilta sivuilta , paitsi vapaista suunnista en löytänyt , kuin puheita joita pari kuuntelin . Kilvoittelusta löytyy tietysti raamatun kohtia enemmänkin .
Sami :
Timo, eli ojentaudunko omalla tahdolla?
Paavali sanoo että sitä hyvää mitä tahdon en tee ja sitä pahaa mitä en tahdo teen . Eikö hyvän ja pahan taistelusta ole kysymys ja jos meissä ei ole itsessään hyvyyttä ojentautua Jumalan puoleen niin eikö se ole Herran työn aikaansaamaa meissä kun teemme oikein elämässämme , armoa se silloinkin on . Vai otatko kunnian itsellesi kun menet liturgiaan ja vaikka sinne menis itsekkäistä lähtökohdista niin Jumalan sana lupaa ettei hänen sanansa tyhjänä palaa . Kaikki on lopulta Jumalan hallintaa ja johdatusta elämässämme jotka vievät meidän elämäämme Kristuksen luo, kun turvaamme häneen .
Liittyykö siihen vodka- anniskeluun mikä traditio tai tausta ?
Timo kirjoitat; ” Ja tietysti monesti voi ihminen olla kahden vaiheilla ja silloin tulee ojentautua sanan mukaan” .
Eli nyt kerrot, että ihminen ei voi ojentautua sanan mukaan, jollei Jumala vaikuta suoraan tahtoisi, niin että haluat ojentautua. Olet siis automaattiohjauksessa. Niinpä mistä tiedät, että Jumala aina vaikuttaa, että pappi lausuu ehtoollisen asetus-sanat. Jos pappi ei lausu niin se on Jumalan vika. Niinkö?
Vodka oli vain yksi sillä kertaa olevista. Eri maissa on erilaisia tapoja. Afrikassa esim, liturgiassa tanssitaan. Kanoniset säädökset kieltävät pappeja tanssimasta, mutta poikkeuksia olemme kuitenkin nähneet.
Himojen kuolettaminen on hiukan vieras sanonta .
Himo
11.10.2016 • YDINKOHDAT / H
Himo (kr. epithymia, lat. concupiscentia) ei tarkoita Raamatussa ainoastaan seksuaalista halua tai vahvaa kaipausta saada jokin haluttu tavara tai herkku, vaan synnin koko olemus voidaan tiivistää sanalla himo. Aina, kun ihmisen tahto kääntyy pois niistä asioista, joita Jumala on Raamatussa käskenyt, niiden asioiden puoleen, jotka Jumala on Raamatussa kieltänyt, kyseessä on himo.
Ennen syntiinlankeemusta ensimmäisten ihmisten, Aadamin ja Eevan tahto suuntautui koko ajan rakastamaan Jumalaa yli kaiken ja lähimmäisiään niin kuin itseään, sillä Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen ja yhteyteensä. Ihmistä hallitsi rakkaus. (1. Moos. 1:26-27; Saarn. 7:29) Kun ihminen lähti syntiinlankeemuksessa seuraamaan Perkeleen viettelystä, ihmisen tahto turmeltui ja kääntyi vihaamaan jatkuvasti Jumalaa ja lähimmäistään sekä rakastamaan vain ihmisen omaa kunniaa ja nautintoa. Nyt ihmistä hallitsee himo, jota kutsutaan myös perisynniksi.
Ihmisen sydämessä asuva perisynnin himo vaikuttaa ihmisessä kaikki tekosynnit eli himosta kumpuavat syntiset teot. “Jokaista kiusaa hänen oma himonsa, joka häntä vetää ja houkuttelee; kun sitten himo tulee raskaaksi, synnyttää se synnin, mutta kun synti tulee raskaaksi, synnyttää se kuoleman.” (Jaak. 1:14-15) Kuitenkin jo ihmisen sydämessä oleva himo, joka ei vielä ole puhjennut esiin pahoina ajatuksina tai tekoina, on itsessään synti, sillä Jumala kieltää yhdeksännessä ja kymmenennessä käskyssä: “Älä himoitse!” (2. Moos. 20:17; 5. Moos. 5:21; Room. 7:7) Näin ollen himoissaan elävä ihminen on hengellisesti kuollut, erossa Jumalasta ja matkalla kadotukseen, ellei Kristus häntä pelasta. “Mekin kaikki ennen vaelsimme lihamme himoissa, noudattaen lihan ja ajatusten mielitekoja, ja olimme luonnostamme vihan lapsia niinkuin muutkin.” (Ef. 2:3) Augsburgin tunnustus tiivistää Raamatun opetuksen himosta toisessa artiklassaan perisynnistä: “Edelleen seurakuntamme opettavat, että Aadamin lankeemuksen jälkeen kaikki ihmiset, jotka lisääntyvät luonnollisella tavalla, syntyvät synnissä, so. ilman jumalanpelkoa, ilman luottamusta Jumalaan sekä pahan himon hallitsemina, ja että tämä alkusairaus ja perisynti on todella synti, joka tuomitsee ja tuo jo nyt mukanaan iankaikkisen kuoleman niille, jotka eivät kasteen ja Pyhän Hengen voimasta synny uudestaan.” (Augsburgin tunnustus II)
Kun ihminen syntyy kasteen ja Pyhän Hengen voimasta uudestaan eli tulee Jumalan lapseksi, hän saa kaiken himonsa anteeksi. Uskovassa alkaa Hengen ja lihan välinen taistelu, jossa Pyhä Henki alkaa kuolettaa ihmisessä vielä olevaa himoa kaikkine siitä kumpuavine tekoineen. “Sillä liha himoitsee Henkeä vastaan, ja Henki lihaa vastaan; nämä ovat nimittäin toisiansa vastaan, niin että te ette tee sitä, mitä tahdotte. – – Ja ne, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omat, ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen.” (Gal. 5:17, 24) Sellainen ihminen, joka antaa himoilleen täyden vallan ja jossa Hengen sota lihaa vastaan on lakannut, ei voi olla Kristuksen oma. “Sillä jos te lihan mukaan elätte, pitää teidän kuoleman; mutta jos te Hengellä kuoletatte ruumiin teot, niin saatte elää.” (Room. 8:12; vrt. Apol. IV, 143-144) Kuitenkin uskovakin tuntee vielä itsessään lihan himon vaikutuksen ja näkee sen vaikuttamia lihan tekoja, vaikka hän murehtiikin ja valittaakin tätä kurjaa tilaansa, rukoilee Jumalaa avuksi ja omistaa Jeesuksen tähden jatkuvasti kaikkien syntiensä anteeksiantamuksen. ( luterilainen. net )
Jep, näistä on ollutkin puhetta aikaisemmin. Ortodoksit puhuvat myös perisynnistä ja ovat puhuneet 2000 vuotta.
Erasmuksen ja Lutherin väittelyn näkemykset ovat edelleen kristikunnassa voimassa . Toisilla on käsitys vapaasta tahdosta ja toisilla se on rajattua. Erasmuksen ajatus Jumalan työ 99.9% ja ihmisen 0.1% on tuttua juttua tänäkin päivänä pelastuksen suhteen .Lutherin ajatus että olemme vapaita valitsemaan monia asioita meidän elämässämme mutta meidän ulkopuolisiin asioihin emme voi vaikuttaa ja pelastus ei ole armosta jos se ei ole 100% . Armo kun ei voi olla kuin lahjaa 100%.
En ole löytänyt Erasmuksen kirjoituksista noita lukuja. Mutta vastaappa kysymyksiin.
Tätäkåhån tarkoitat Sami :
Eli nyt kerrot, että ihminen ei voi ojentautua sanan mukaan, jollei Jumala vaikuta suoraan tahtoisi, niin että haluat ojentautua. Olet siis automaattiohjauksessa. Niinpä mistä tiedät, että Jumala aina vaikuttaa, että pappi lausuu ehtoollisen asetus-sanat. Jos pappi ei lausu niin se on Jumalan vika. Niinkö?
En ymmärrä sinun ajatuksen juoksua ihan! Ihminen on samaan aikaan syntinen ja vanhurskas siis uskovainen on näin . Se mikä vaikuttaa meihin on Jumalan elävä ja voimallinen sana ja armonvälineet mitkä itse Kristus on asettanut .
Pappi lausuu ehtoollisen asetussanat koska näin on Jumalan sanasta ymmärretty ja ehtoollinen vaatii ne . Tietysti se on papin vastuulla haluaako olla Herran palveluksessa vai ei . Jos tahtoo noudattaa Jumalan tahtoa niin tietysti hoitaa hänelle uskotun tehtävän ja jos ei niin synti on päässyt hallitsemaan tai unohtaa vanhuutta ne sanoa . En ymmårrå mikä tässä on vaikeatajuista ? Uskova Pyhän Hengen vaikutuksesta ojentautuu hyviin asioihin ja vaikuttaa tahtomista ja tekemistä , tämä on ihan selvää Paavalin teologiaa
Timo, meidän on vaikea ymmärtää toisiamme. Jos sanot, että ihminen ojentautuu, sitten seuraavaksi kiellät ja vetoat monerkistiseen Jumalaan jonka automaattiohjauksessa olet, ja perustelet vielä tätä Roomalaiskirjeellä olet häivyttänyt ihmisen tahdon ja siirtynyt täydelliseen Jumalan automaattio-ohjaukseen. Perustendessi tässä on ihmisen tahdon, oman tahdon mitätöinti. Tahdosta tulee vasta todellinen kun Jumala sitä liikuttaa, ilman ihmistä, ilman ihmisen tahdon osuutta ja jos ei liikuta kilvoitusta ei ole. Sama koskee papin asetus-sanoja.
Ihmisellä on vapaa tahto tietysti toisissa asioissa mutta en ymmärrä noita robotti ja automaattiohjauksia . On liha ja henki ja himoitsevat toisiaan vastaan ja sitä on uskovan elämä . Etkös ole Sami siirtynyt luterilaisuudesta niin eikö sun pitäs tietää luterilainen oppi . Ei siinä ole mitään ristiriitaa raamatun sanan kanssa . Sana on valoksi meille ja tiedämme mikä on Jumalan tahdon mukaista ja mikä ei . Lainattu teksti ilmaisee asian hyvin selvästi . Ihminen oli luotu Jumalan yhteyteen mutta se yhteys katkesi syntiinlankeemuksen jälkeen . Ei ole Sami mitään kolmatta voimaa tai tahtoa ihmisessä !!! Ihmisestä tuli syntiinlankeemuksen jälkeen Jumalan vihollinen . Kyllä syntiinlangennut ihminen voi hyvin tehdä hyväntekeväisyyttä esim . ja Jumala voi käyttää myös ihmisiä jotka eivät ole hänen lapsiaan kuten käyttää hyväksi saatanaa . Kuitenkin vain kaksi voimaa on ihmisessä jotka vaikuttavat ; syntinen luontomme tai Jumalan Pyhä Henki . Ymmärrän että vaikea ymmärtää jos on sellainen oppi että kaksi voimaa tulee ulkoapäin minuun vaikuttamaan , mutta raamattu puhuu toista , synnin asuvaisuudesta ja Pyhän Hengen asumuksesta
Timo, yrität nyt syöttää minuun lapaan tätä, tästä on kysymys. Tunnen luterilaisen ajattelun hyvin.
” Kuitenkaan ei ole luvallista tutkia, minkä tähden jumalallinen majesteetti ei poista tai muuta tätä tahtomme vikaa kaikissa ihmisissä, vaikka se ei ole ihmisen vallassa, tai minkä tähden hän lukee sen ihmisen syyksi, vaikka ihminen ei voi päästä siitä vapaaksi ” (M. Luther, Sidottu ratkaisuvalta s. 139
Taidat Sami miettiä enemmän minun motiiveja kirjoitella kuin lukea mitä kirjoitan .😅 Kun en nyt kyllä mitään lapasyöttöjä mieti , taitaa ajatus kulkea eri linjoja . Tuo lainaamasi kohta kuvaa vain sitä että emme tiedä miksi toinen ottaa vastaan pelastuksen ja toinen ei . Onhan meiltä paljon salattua muutakin , mutta kutsuu kaikkia ja on tehnyt kaiken valmiiksi pelastuksemme eteen . Vähän vaikeita ajatuskuvioita kun eilen yksi katolilainen kyseli Jumalan oikeudenmukaisuuden perään kun toiset syntyy johonkin islamilaiseen maahan . En osaa sanoa enempää kuin mitä Jumala on sanassaan ilmoittanut ja senkin ymmärrys on aina vajavaista. Hänen rakkautensa on se tie oppia tuntemaan hänet paremmin .
Timo kirjoitat; ”Tuo lainaamasi kohta kuvaa vain sitä että emme tiedä miksi toinen ottaa vastaan pelastuksen ja toinen ei .”
Painopiste ei ole ihmisen teossa, miksi joku ottaa vastaan pelastuksen toinen ei. Tuota lutherin teksti ei käsittele. Luther kuvaa miksi Jumala ei muuta kaikkien ihmisten pahaa tahtoa, kun ihminen ei voi sitä itse muuttaa.
Nyt puhuimme vastaavasta asiasta suhteuttuna kilvoitukseen. Perinteisesti luterilaisuus nihiloi ihmisen oman tahdon kilvoituksessa. Näin he seuraavat tätä lutherin laimaani kaavaa. Luterilaisuudessa predestinaatio oppi vaikuttaa kilvoitus näkemyksiin. Koko kilvoitus vääristyy ja köyhtyy. Tämä on havaittavissa erittäin helposti vaikka vertaamalla luterilaista ja ortodoksiseen kilvoitus kirjallisuuteen, ero on kuin yöllä ja päivällä.
Tässä kuhaa uistellessa jäin miettimään ed keskusteluja ja mietin mitä Sami haet ? Jumala vanhurskauttaa jumalattoman , mutta ei liha pyhity vaan olemme edelleen lihamme ja luontomme puolesta vailla Jumalan kirkkautta . Mutta uudestisyntymisen kautta meihin tulee Jumalan Henki ja liha ja Henki sotivat meissä . Eikö ordodoksit ajattele samalla lailla . Puhutte Jumalistumisesta ? Me olemme Kristuksessa pyhiä ja Jumalalle kelpaavia Kristuksen sovitustyön ansioista ja hänessä pysyen ja armossa kasvaen saamme uskoa pääsevämme ylösnousemuksessa taivaaseen . Kristus on pyhityksemme ja se tapahtuu synnin ja armon tuntemisen kautta . Armossa kasvaminen on Paavalin opetuksessa tärkeää kristityn elämässä .
Timo, ortodoksisuudessa koko ihminen pyhittyy. Koko ihmisen luonto on jumallistumisen prosessissa. Sielu, henki ja ruumis.
Eli teillä on lihanjalostaminen myös ? Vai miten pitäsi käsittää pyhitys ruumiissa ? Eikö raamattu sano että synti ei saa hallita kuolevaisessa ruumiissamme. Eikö reformaatio kerro tästä kun Luther yritti jalostua munkin kaavussa muttei onnistunut ? On eri asia ruumis pyhittyä kuin antaa ruumiissa synnin hallita
Luther oli monen luostarin johtaja. Itse olisin heti lähtenyt katollisesta luostarista ja paennut ortodoksiseen luostariin saamaan oikeata oppia.
Ortodoksi kirkko pyhittää koko ihmisen ruumiineen päivineen, se on Raamatullista. Silloinhan synti ei nimenomaan hallitse kuolevaisessa ruumiissa. Me emme jalosta lihaa, vaan tapamme sen, kuten paavali.
Kilvoittelu on vähän erikoinen sana ja johtaa asetelmaan, jota Raamatun oma ymmärrys ei oikeastaan tue, sillä kysymys on ”Totuudessa pysymisestä” samoin kuin lihan kuolettaminen, ei ole jatkuvaa taistelua lihassa ja luonteeltaan lihallista vaan kilvoittelu on tuossa Hengellistä.
Paavalin mukaan, ”kuolettaminen” on pysymistä Kristuksessa ja katsomista Häneen itsemme sijaan.
Olemme Jumalan silmissä arvokkaat Kristuksen tähden, emme itsemme tähden, Jumala ei katso enää meidän tekojamme, sillä Hän tuntee meidät tomuksi. Hänen Armonsa on ylitsevuotavaa.
Kun olemme Kristittyjä, niin Jumala näkee meidät Kristuksen kautta täydellisenä, Hän ei näe meitä enää synnin ja tuomion kautta, koska lihamme on luontomme tähden kuollut Kristuksen kanssa yhdessä, kuten Paavali opettaa.
” Jos te siis olette herätetyt Kristuksen kanssa, niin etsikää sitä, mikä on ylhäällä, jossa Kristus on, istuen Jumalan oikealla puolella. Olkoon mielenne siihen, mikä ylhäällä on, älköön siihen, mikä on maan päällä.
Sillä te olette kuolleet, ja teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa; kun Kristus, meidän elämämme, ilmestyy, silloin tekin hänen kanssaan ilmestytte kirkkaudessa.” Kol.3:1- 4
Olemme kaikessa vajavaisia mitä tulee meidän maallisen olemuksemme luontoon, se ei tule täydelliseksi, eikä lihan jalostamisesta ole hyötyä kuin vähään, sanoo jo Paavalikin. (1.Tim. 4:8)
Parempi on katsoa yksin Kristukseen, sillä muutos meissä tapahtuu katsomalla YKSIN Kristukseen, sillä
katsomalla me muutumme. (2.Kor. 3:18) Armossa kasvaminen on jatkuvaa Armossa elämistä, johon myös Apostolit pyrkivät kirjeissään meitä ohjaamaan, niin, että säilyttäisimme Uskon, jota vastaan maailma, lakihenkinen uskonnollisuus ja perkele käy jatkuvasti. Kristityn ainoa kilvoitus onkin säilyttää luja luottamus Jumalaan tämän nykyisen maailmanajan keskellä. Jumalan Armossa kasvaminen, on Hänen Sanassaan (Kristuksessa) elämistä.
Lihan teot ovat maailmassa ilmeisiä, eikä kukaan meistä ole niistä osaton, vaelluksensa mukaan, mutta kuten on kirjoitettu:
”Ja jos te Isänänne huudatte avuksi häntä, joka henkilöön katsomatta tuomitsee kunkin hänen tekojensa mukaan, niin vaeltakaa pelossa tämä muukalaisuutenne aika, tietäen, ettette ole millään katoavaisella, ette hopealla ettekä kullalla, lunastetut turhasta, isiltä peritystä vaelluksestanne, vaan Kristuksen kalliilla verellä, niinkuin virheettömän ja tahrattoman karitsan, hänen, joka tosin oli edeltätiedetty jo ennen maailman perustamista, mutta vasta viimeisinä aikoina on ilmoitettu teitä varten, jotka hänen kauttansa uskotte Jumalaan, joka herätti hänet kuolleista ja antoi hänelle kirkkauden, niin että teidän uskonne on myös toivo Jumalaan.” 1.Piet.1:17-21