Ordodoksien mukaan:
Kilvoitus on pyrkimystä kristillisten arvojen ja opetuksien noudattamiseen pyrkimistä omassa elämässään. Sana on synonyymi sanalle askeesi, jolla tarkoitetaan ehkä hieman tarkempaa ja järjestelmällisempää kilvoittelun harjoittamista. Kilvoittelua harjoitetaan yleensä luostareissa, mutta se on mahdollista toki muuallakin.
Tosin asketismia voi harjoitttaa myös kotona (ns. kotiasketismi), jolloin ihminen saattaa elää yksinäistä, eristäytynyttä elämäänsä erilaisin tavoin.
Katolilaisuuden mukaan :
Katolisessa teologiassa kilvoittelu (ascetismi) tarkoittaa elämää, jossa pyritään kristillisen uskon mukaiseen täydellisyyteen ja Jumalan tahdon mukaiseen elämään. Se sisältää itsekurin, itsensä kieltämisen ja Jumalalle omistautumisen eri muotoja. Kilvoittelu ei ole pelkästään yksilöllinen pyrkimys, vaan se liittyy myös seurakunnan ja yhteisön elämään.
Vapaat suunnat :
Oppiperusta ei ole kirjattu yhtenäisesti . Vapaakirkossa teologia ei ole tärkeää vaan seurakuntaelämä . Helluntailiikkeessä on murros uusien teologien kautta ja muutos on selvä vanhempaan polveen . Yksi päälinja ajattelu oli ennen että kilvoittelu ”ahtaasta portista ” miellettiin uskoontuloon kilvoitteluksi . Nyt suunta mielestäni pietistiseen suuntaan , koska armonvälineet ei ole tärkeitä ja syntikäsitys erilainen . Emil Anton antaa positiivisen arvion helluntaiopin 4-osaisesta julkaisusta
https://hapatusta.net/2024/09/09/suomen-helluntailiikkeen-opetuksia-1-4
Luterilaisuuden mukaan : Suurin kilvoittelu on elävässä uskossa olevalla uskovalla jatkuva taistelu lihan ja hengen välillä . Pyhä Henki vaikuttaa kristityssä taistelua syntiä vastaan ja lohduttaa anteeksiantamuksella ja armonlupauksilla . Pyhä Henki tekee työnsä siksi tarvitsemme säännöllisesti messua , jossa Jumala hyvyydessään palvelee meitä sanallaan ja armonvälineillä ja saamme elämän leipää ja pitää meidät uskontiellä . Kristillinen kilvoittelu on syntiä vastaan omassa elämässä ja lepäämistä Jumalan armossa .
Kilvoittelusta :
1 Tim 2 :1 Vahvistu siis, poikani siinä armossa joka on Jeesuksessa Kristuksessa .
1 Piet 2
Pankaa siis pois kaikki pahuus ja kaikki vilppi ja ulkokultaisuus ja kateus ja kaikki panettelu, ja halatkaa niinkuin vastasyntyneet lapset sanan väärentämätöntä maitoa, että te sen kautta kasvaisitte pelastukseen, jos ”olette maistaneet, että Herra on hyvä”.
Ja tulkaa hänen tykönsä, elävän kiven tykö, jonka ihmiset tosin ovat hyljänneet, mutta joka Jumalan edessä on valittu, kallis, ja rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi huoneeksi, pyhäksi papistoksi, uhraamaan hengellisiä uhreja, jotka Jeesuksen Kristuksen kautta ovat Jumalalle mieluisia.
Kilvoittelun erilaiset painotukset ja käsitykset mielestäni liittyy vahvasti jokaisen kirkon tai suunnan syntikäsitykseen . Luterilaisuudessa on selvästi kaksi voimaa hyvä ja paha eikä ole jotain välimallia . Kun syntisyys asuvaisena kielletään niin pahan voima laitetaan välillä jopa inhimillisiin sairauksiin . Luterilaisuudessa uskotaan hyvän tulevan vain Kristukselta , kuten varmaan muissakin mutta siksi tarvitsemme syntisinä jatkuvasti Jumalan sanan hoitoa , armoa ja anteeksiantamusta . Seurakunnan kokouksia väliinjättävät eivät kaipaa ja aktiivit kaipaavat eli toisin sanoen ne syntiset tarvitsevat Jeesusta mutta paremmin ”pärjäävät ” voivat jättää pois seurakuntakokoukset ( hebr . kirjeessä varoitus) . Kirkossakävijöiden määrää voi tarkastella myös tätä kautta vaikka siihen vaikuttaa tietysti koettu kokemus siellä . Esimerkkinä vaikka pieni äksyily ja moittiminen toista kohtaan on luterilaisuuden mukaan – ”terveisiä helvetistä ” ilman selityksiä .
Toivon asiallista keskustelua vaikka oman kirkkokunnan osalta ja nämä lainaukset on otettu kirkon omilta sivuilta , paitsi vapaista suunnista en löytänyt , kuin puheita joita pari kuuntelin . Kilvoittelusta löytyy tietysti raamatun kohtia enemmänkin .
Thureeni on hyvin arvostettu ja ilman häntä Raamatun käännöstä ei olisi.
Alkukirkossa suullinen traditio on ollut aina ensin kirjallinen traditio tuli myöhemmin. Ei ole kahta traditiota vaan yksi. Yksin raamattu periaate syntyy vasta 1500 luvulla. Kirkossa sitä pidetään harhaoppina ja vinoutumana.
Raamattu ylimpänä auktoriteettina tarkoittaa tietysti Jumalan ilmoitus luonnetta , joka on samalla profetaalinen , eikä tietysti sulje pois esim .
16Jokainen pyhä, Jumalan Hengestä syntynyt kirjoitus on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi Jumalan tahdon mukaiseen elämään. 17Näin Jumalan ihmisestä tulee täydellinen ja kaikkeen hyvään kykenevä.
Tuota Timoteuskirjeen tarkoittamaa kohtaa . Eikä kristillistä esikuvallisuutta vaelluksen suhteen . Näin käsitän tuon raamattu korostuksen jolla on tietysti täysin oma ilmoituksellinen tehtävä ja ilman sitä ei olisi kuin perimätieto ja sitä ei tietysti voisi olla ilman ilmoitusta . Alkuseurakunnassa oli myös hyvin todistuksellinen tapa noudattaa nähtyä ja koettua , esim ylösnousemuksen todistajien lista johon Paavali lisäsi myös oman kohtaamisen Jeeusuksen kanssa . Ja luterilaisuudessa ei tietysti väheksytä katekismusta tai tunnustuskirjoja ja oppi on määritelty paljon tarkemmin kuin muilla remormaation suunnilla .
2020 käännös on yksi ja jos se jotain auttaa niin hyvä . Ehkä parannus- sana jota kuvataan kääntymisenä on hyvä suomennos , koska sen sanan ymmärrys on käsitetty usein väärin , kuten helluntain tapahtumissa , joihin usein viitataan . On vaan vaikea monen konservatiivisen ottaa ainakaan pääteokseksi sitä . Tuli jo 92 käännöksen aikana ”vastarokotus ” ja vahva asenteellisuus kun luki Martti päivänsalon 300 käännösvirhettä ja Risto Santalan suudelma hunnun läpi että 92 käännökseen tuli vuosikymmenien allergia . Nyt joskus sitä rinnan saattaa katsoa tosin
Timo kirjoitat ja kysyt: ”Tietysti herää kysymys miten ja milloin Jumala on tullut lapseen luonnollisen syntymisen kautta ? Kaikki ovat vailla Jumalan kirkkautta.”
Vanhassa testamentissa Jumalan tuleminen ihmiseen oli rajoitettu, vain tiettyihin henkilöihin. Ut:ssa Pyhä Henki saadaan kirkossa kasteen ja mirhavoitelun kautta. ”Kaikki ovat vailla Jumalan kirkkautta” Viittaa Aadamin ja Eevan lankeemukseen, jolloin he menettivät kirkkauden, tämä kirkkaus oli jonkinlainen konkreettinen valoviitta, jumalallinen kirkkaus. Tämä puku menetettiin lankeemuksessa, mutta se saadaan takas uskon kautta, Kristuksen sovitustyön takia.
Toinen asia joka sopii tähän, on se, että ihminen Jumalan kuvaksi luotuna, ihmiseen siirettiin Jumalan henkäyksellä ”osan jumalallisuudestaan”. Armo on alusta asti jokaisessa sielussa, joka voi vastaan ottaa armon jumalallistavan voiman. Ortodoksi teologiassa eritellään Jumalan olemus, josta emme voi tulla ikinä osalliseksi ja Jumalan energiat tai armo. Olemuksen ( essentia) ja tekojen ja voimien (energia) ero. Tämä on perusta ortodoksisille olemukselle armosta. ( ps. tällä on mm.valtava vaikutus, ja toimiin hyvänä kilpenä väärää ja äärikarismaattisuutta vastaan).
Timo kirjoitat: ” ilman sitä ei olisi kuin perimätieto ja sitä ei tietysti voisi olla ilman ilmoitusta . ”
Traditio on ilmoitusta, perimätieto voi olla ilman ja onkin ilman kirjallista traditiota Raamattua. Raamattu on vai osa ilmotusta, joka ei ole ennen perimätietoa. Kummatkin ovat traditiota Jumalan ilmoitusta. Siksi kirkko ei puhu kahdesta perimätietosta vaan yhdestä traditiosta.
Armo on alusta asti jokaisessa sielussa, joka voi vastaan ottaa armon.
En löydä tätä raamatusta ! Armon ajattelen sanasta tulevan syntiselle Kristuksen sovitustyön kautta uskossa . Tätä usko , uusi ihminen , uudestisyntyminen on välttämätön pelastukseen raamatun mukaan .
Raamatun ilmoitusluonne on sitten erilainen käsitys meillä , koska ilmoituksesta syntyy kristillinen elämä Pyhässä Hengessä eli traditio on seurausta . Tottakai Pyhä Henki vaikuttaa ja on vaikuttanut ennen ilmoitusta ja rakentaa kirkkoa ja meitä ihmisiä kasvattaen meitä Kristukseen . Tiedät Sami varmaan hyvin tämän tulokulma eron koska olet sitä varmaan kokenut aikaisemmin ajattelussasi .
Traditiosta on protestantisuudessa erilainen käsitys joka ei pidä yhtä alkukirkon käsityksen kanssa. Lutherhan ajatteli ennen toisin mutta muutti sittemmin traditiotulkinnan. Jumalan kuvaan, luomiseen kuuluu armo, armo selittyy luomisen teologialla – mutta ei siitä enempää. Et löydä Raamatusta suoraan kaikkea, esim kristologia on johdettu ja siinä on käytetty pakana filosofien terminologiaa, joka näkyy uskontunnustuksissa, kristologian siemenet kuitenkin löytyvät Raamatusta.
Maailmassa on paljon ihmisiä jotka eivät ole uudestisyntyneet, jotka eivät ole kuulleet Jumalasta. Ovatko he kaikki kadotettuja? Ortodoksi rukoilevat myös kuolleiden puolesta, ja kirkon rukoukset ovat voimallisia jotka voivat pelastaa ihmisen kuolemankin jälkeen. Kirkko on aina rukoillut kuolleiden puolesta, se on sisään rakennettu liturgisiin rukouksiin.
Tietysti olet Sami oikeassa että raamatun merkitys alkukirkossa ei ollut samalla paikalla kun se nykyään ymmärretään opillisesti . Tietysti johtuen jo siitä että raamatun kirjakaanonia ei ollut . Monissa seurakunnissa oli vain muutama apostolin kirje . Sitten oli kristittyjen vainot aina 300 luvulle asti ja vasta kirkolliskokouksissa alettiin uskonoppia ”kirjaamaan ” selvästi mihin uskotaan ja tähän pohjana ja perustana oli tietysti Jumalan ilmoitus, sana . Evankeliumitkin kirjoitettiin vasta vähän ennen 100jkr .
Aina on kristikunta eksynyt ja syynä tietysti ettei tunneta kirjoituksia . Ja alusta asti sielunvihollinen on kysynyt : onko Jumala sanonut ? Ja tähän vastata voi raamatun sanalla ; Näin sanoo Herra .
On varmasti oikea tulkinta uskonpuhdistuksen ajoilta , kun kristikunta oli eksynyt ja suurin kirkkokunta katolilaisuus , niin Jumala käytti Pyhän Hengen kautta sanaa kirkastaen , ennenkaikkea Paavalin kahta kirjettä tähän tilanteeseen .Tähän kristikunnan täytyy aina uudestaan palata mikäli mielii pysyä Kristuksessa. Se lopulta jakaa meidät kahteen leiriin.
Luterilaisilla, on tietysti eri kaanon kun varhaiskirkolla, se on kavennettu. Kirkolla on alusta asti ollut opin täyteys, oppi ei ole tosiasiallisesti kehittynyt, vaikka tätä ilmaisua käytetäänkin kuvaamaan.
Kirkko ei ole ikinä eksynyt, koska Pyhä Henki varjelee sen totuudessa. Katoliset ovat eri asia, kun he erkaantuivat kirkosta. Edes 1500 luvulla kirkko ei ollut mitenkään hukassa, rappeutunut jne. Lutherin kritiikki kohdistui katolisiin.
joka Vasta vuonna 397 jKr. vahvistettiin ensimmäinen raamatun kirjakaanon 27osaa . Että alkukirkolla ei ollut kuin osia nykyisestä raamatusta .
Onhan raamattu pohjana ja perustana myös ordodoksiopille !
Sanan merkitys korostuu ja siihen suhde kertoo suunnan mihin mennään , kuten on Suomessakin nähty .
Luterilaisten ja ortodoksien Raamattut ovat erilaisia. Ortodoksien Raamattu on laajempi. Ortodoksi opin pohja on laajempi kuin kirjoitettu traditio Raamattu.
Timo, miten mielestäsi luterilaisten ja ortodoksisuuden kilvoittelun keskeiset erot ovat?
No olen ollut ihan tiedon turisti ordodoksisuuden suhteen ja luulen että moni kristitty samoin . Osin se ollut tämän blogin tarkoitus että voisi oppia . Ja varmaan olet Sami avannut ordodoksisuutta eniten minulle ja toivon että moni muukin siinä sivussa . Aikaisemmin kun olen tavannut ordodokseja , siis myös joitakin pappeja törmätessä niin olen ihmetellyt että se ”tulokulma” uskoon on niin erilainen , kun luterilainen ei osaa uskoa sanoittaa kuin raamatun teksteillä uskon perustaa ja lähinnä Paavalin opetuksilla . Tietysti kokemuksien kautta ja niiden painotus johtuu ihmisestä kuinka isosti haluaa uskoa perustella niillä. Ordodoksisuudesta kai yleisesti ajatellaan luostarielämän ja tiukan uskonharjoituselämän kautta .
Ajattelen kuitenkin että jokaisella kristityllä on taipumus ”oikoa” ja pitää halpana Jumalan rakkautta ja hyvyyttä . Kaikki mikä vie pois ihmisen synnillisestä elämästä on hyvää oli keinot mitkä hyvänsä . Luterilainen ihmiskäsitys on itsessään kenties pessimistisempi ja syntisyys koetaan vuoreksi joka ei väisty vaan yksin Jumalan täytyy meitä auttaa . Tässä tietysti on vaara tehdä laiskoiksi ja sielunvihollisen pettämiksi että alamme omistamaan armoa ilman Kristusta . Ehkä ordodoksi ajattelee ja uskoo enemmän tekoihin joiden kautta olla kelvollinen ja pyhempi . Kivoittelun suunnan katson olevan myös palvelemisessa eikä oman itsensä kanssa taistelussa . Kaikki mikä vie pois lihallisesta elämästä on hyvää , oli se ihmisten palvelemista tai olla aktiivisena Kristuksen ruumiissa seurakunnassa mukana ja kotihartaudet ja jatkuvassa rukousyhteydessä . Minulle kilvoittelun keskus on Srk , josta ammennan ne eväät mitä elämä tarvitsee , syntien anteeksiannon , ehtoollisyhteys, uskovien yhteys ja evankeliumi joka antaa vapautta rauhaa ja iloa arjen taisteluihin .
Varmaan sekavaa kirjoittelua , sanoita sinä Sami ordodoksisuuden kilvoittelun vaikka viikkotasolla miten koet sen .
Luterilaisuus on jatkuvaa kahden voiman välisestä taistelusta elämässä jotka hallitsee ja vaikuttaa meidän elämässä ja sitä mitä ruokimme se on voimissaan ja vaikuttaa meissä . Näin kenties ordodoksisuudessakin ajatellaan . Keinot ovat kenties hiukan erilaisia johtuen ajatuksesta ihmisen kykenäväisyydestä .
Alussa kun tutustui ortodoksisuuteen en ymmärtänyt siitä yhtään mitään. Kaikki oli outoa ja se oli kuin liukas saippua mistä ei saanut mitenkään kiinni. Monia asia herätti kysymyksiä ja ristiriitaiset ajatukset pyörivät mielessäni. Kirkon liturgia oli ihan käsittämätöntä, se ei avautunut ollenkaan. Moni omaksumani asia uskosta ja teologiasta tuli haastetuksi sellaisella voimalla, mitä en ollut ikinä kokenut. Tuntui, että kaikki sortui, olin kuin hiekalle rakentanut rakentaja, kuten Raamattu eräässä kohdassa mainitsee.
Pikku hiljaa asiat rupesivat loksahtamaan paikalleen, vaikka prosessi oli minun kohdalla hidas. Kirkon historia on pitkä ja monimuotoinen, materiaalia on valtava määrä johtuen pitkästä historiasta. Tämän hahmottamiseen kului aikaa. Tässä oli nyt tälläinen lyhyt subjektiivinen kuvaus, alku tunnelmista.
Ortodoksinen usko on askeettista. Noin puolet vuodesta on paastoa. Joka keskiviikko ja perjaintai ovat paastopäiviä maailmanlaajuisesti, luostareissa useammin. Ehtoolliselle valmistaudutaan myös paastoten, sinne mennään tyhjin vatsoin, lisäksi tähän kuuluu seksuaalinen pidättäytyminen aviopuolisoiden välillä, ennen ehtoollista. Muiden kirkkokuntien ehtoolliselle meneminen on kielletty. Sakramenttien lukumäärä on myös erilainen, kuin protestanttisissa kirkoissa.
Kristillistä kilvoittelua pidetään itsestään selvänä, jumalallistumisen prosessissa, joka jatkuu läpi elämän, ja myös taivaassa. Tällä prosessilla ei siis ole rajaa. Kirkko oppi on hyvin rajaavaa, on vain yksi kirkko jonka Jeesus on perustanut, se on ortodoksi kirkko. Uskontunnustuksen intentio on tämä. Sitten voiko kirkon kanonisten rajojen ulkopuolella pelastua, tämä kysymys jätetään jossain määrin auki. Sakramentteja esim protenstanttisten kirkkojen piirissä ei tunnusteta. Syynä on kirkosta eronneet konfessiot. Kirkko ja sakramentti oppi on siis täysin erilainen kuin protenstanttisissa kirkoissa. Joka pyhässä liturgiassa kirkko rukoilee harhaoppisten paluuta kirkon yhteyteen.
Sitten voisin kertoa luostareista, kirkollisesta hierarkiasta, pappeuden asteista, ekumeenisen konsiilien päätöksistä jotka velvoittavat kirkkoa, paikallissynodien asemasta, suitsutuksen merkityksestä, ikoneista, Neitsyn Marian Jeesusken äidin asemasta, öljyllä voitelemisesta, kirkon kanonisesta Raamatun tulkinnasta, eri typokoneista ja niiden synnystä, liturgian symboliikasta, reliikkien merkityksestä, panhidoista, pyhien isien tekstien tulkinnasta ja merkityksestä, katumuksen sakramentista, kirkollisista rangaistuksista, Jumalan energioista, esirukouksista ja niiden pyytämisetä edesmenneiltä, Jeesuksen rukouksen harjoittamisesta, öljyllä voitelemisesta, ortodoksista rukoussäännöistä, jne… näinhin on kuitenkin paras tutustua itse, tai jutella papin kansa tai jonkun ortodoksin.
Niin oppi on tärkeä ja usein kokemuksellisuus ja vahvoja tunteita sen myötä kun kokee yhteisöllisyyden lisäksi Jumalan armon vaikka ehtoolisessa . Ja yhteisöllisyys auttaa paljon tässä koska näin Jumala on tarkoittanut että olemme hänen myös näkyvän ruumiin jäseniä ja meillä on yhteys keskenään . Minulla ei ole tuota ”hyppyä” kun teologisesti asiat ovat olleet ennenkin sinnepäin vaikka on puuttunut selvä seurakunnallinen yhteys ja paimenuus . Lopulta se on iso asia kun minä ja moni muu on sanonut että on tullut luterilaisiksi vasta lhpk tultua , aina pappeja myöten ja moni kokenut että saa alkaa elämään kristityn vapautta. Ei tarvitse olla ristiriidassa eikä puhua kansankirkon ongelmista . Samalla kokee että ei voi mainostaa mutta toivoo että moni kristitty löytää armollisen kodin jossa elää tämän ajan . Tätä kun on miettinyt niin tulee väkisin ajatus että sisältäpäin kokee asioita ja myös sanan ymmärrystä tulee sitä kautta kun vaikka apostolien opetukset puhuvat suurimmaksi osaksi seurakunnille . Olen joskus Srk ssa sanonut että katsokaa ympärille , Herra on tuonut ja rakentanut tämän . Kun uusia tulee niin osa on ollut ihan vieraita kristillisyydelle ja yksi sanoi eronneen kirjosta pari vuotta sitten kun Jumalaa ei ole olemassa niin miksi hän sinne kuuluu jne . Näistä ajatuksista lähtee toive että herätysliikkeet perustaisivat oman kirkon , vaikka tiedän sinun kantasi Sami tähän . Moni asia on kääntynyt kyllä myös päälaelleen , esim pappien arvostus kun näkee että paimenet tahtoo aidosti huolehtia laumasta että kaikki pääsee perille ja ovat nöyrästi vastaamassa raamatun teksteihin vedoten kysymyksiin . Kun kerralla saa paljon uskon veljiä ja siskoja niin se on ihmeellinen asia ja kokea yhteyttä samanlailla armahdettujen syntisten kanssa eikä tartte salailla heikkouksia vaan yhdessä kantaa Jumalalle rukouksin . Tämä yhteys jota on vuosikymmenien ajan yritetty monin tavoin on ihmisjärjen yritystä , mutta siihen ei tarvitse ihmisjärjeä vaan Kristus luo yhteyden kun tahdomme pysyä hänessä . Se on lahjaa eikä sitä tarvitse yrittää tehdä . Uskon että Jumalan lapsia on monissa kirkoissa ja myös kirkon ulkopuolella , mutta Kristuksen sanat : kaitse minun lampaitani tulisi olla kristillisyydessä viemässä meitä Kristuksen ruumiin osallisuuteen kun mietimme miten Jumala on tarkoittanut tämän ajallisen elämän meille kuljettavaksi . Yksin tulee murheet ja usein koin herätysliikekristillisyydessä että tekijä oli ihminen ja ponnistelut sen mukaisia, koska ei ollut todellista seurakunnallista mallia toiminnalle . Nyt nään että Srk ja kirkko kasvaa 7-8% luokkaa joka vuosi ja se ei ole meidän ponnisteluista kiinni
Kristus antoi itsensä alttiiksi meidän edestämme – – ei suinkaan hankkiakseen meille kalliilla hengellään ja verellään vapautta harjoittaa lihallista vallattomuutta maailman iljettävän menon mukaan.
W. A. Schmidt, Fredrik Gabriel Hedberg, s. 191, SLEY, 1951. Tämä sitaatti on Hedbergin eräästä kirjeestä 2/11 vuodelta 1844.