Ordodoksien mukaan:
Kilvoitus on pyrkimystä kristillisten arvojen ja opetuksien noudattamiseen pyrkimistä omassa elämässään. Sana on synonyymi sanalle askeesi, jolla tarkoitetaan ehkä hieman tarkempaa ja järjestelmällisempää kilvoittelun harjoittamista. Kilvoittelua harjoitetaan yleensä luostareissa, mutta se on mahdollista toki muuallakin.
Tosin asketismia voi harjoitttaa myös kotona (ns. kotiasketismi), jolloin ihminen saattaa elää yksinäistä, eristäytynyttä elämäänsä erilaisin tavoin.
Katolilaisuuden mukaan :
Katolisessa teologiassa kilvoittelu (ascetismi) tarkoittaa elämää, jossa pyritään kristillisen uskon mukaiseen täydellisyyteen ja Jumalan tahdon mukaiseen elämään. Se sisältää itsekurin, itsensä kieltämisen ja Jumalalle omistautumisen eri muotoja. Kilvoittelu ei ole pelkästään yksilöllinen pyrkimys, vaan se liittyy myös seurakunnan ja yhteisön elämään.
Vapaat suunnat :
Oppiperusta ei ole kirjattu yhtenäisesti . Vapaakirkossa teologia ei ole tärkeää vaan seurakuntaelämä . Helluntailiikkeessä on murros uusien teologien kautta ja muutos on selvä vanhempaan polveen . Yksi päälinja ajattelu oli ennen että kilvoittelu ”ahtaasta portista ” miellettiin uskoontuloon kilvoitteluksi . Nyt suunta mielestäni pietistiseen suuntaan , koska armonvälineet ei ole tärkeitä ja syntikäsitys erilainen . Emil Anton antaa positiivisen arvion helluntaiopin 4-osaisesta julkaisusta
https://hapatusta.net/2024/09/09/suomen-helluntailiikkeen-opetuksia-1-4
Luterilaisuuden mukaan : Suurin kilvoittelu on elävässä uskossa olevalla uskovalla jatkuva taistelu lihan ja hengen välillä . Pyhä Henki vaikuttaa kristityssä taistelua syntiä vastaan ja lohduttaa anteeksiantamuksella ja armonlupauksilla . Pyhä Henki tekee työnsä siksi tarvitsemme säännöllisesti messua , jossa Jumala hyvyydessään palvelee meitä sanallaan ja armonvälineillä ja saamme elämän leipää ja pitää meidät uskontiellä . Kristillinen kilvoittelu on syntiä vastaan omassa elämässä ja lepäämistä Jumalan armossa .
Kilvoittelusta :
1 Tim 2 :1 Vahvistu siis, poikani siinä armossa joka on Jeesuksessa Kristuksessa .
1 Piet 2
Pankaa siis pois kaikki pahuus ja kaikki vilppi ja ulkokultaisuus ja kateus ja kaikki panettelu, ja halatkaa niinkuin vastasyntyneet lapset sanan väärentämätöntä maitoa, että te sen kautta kasvaisitte pelastukseen, jos ”olette maistaneet, että Herra on hyvä”.
Ja tulkaa hänen tykönsä, elävän kiven tykö, jonka ihmiset tosin ovat hyljänneet, mutta joka Jumalan edessä on valittu, kallis, ja rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi huoneeksi, pyhäksi papistoksi, uhraamaan hengellisiä uhreja, jotka Jeesuksen Kristuksen kautta ovat Jumalalle mieluisia.
Kilvoittelun erilaiset painotukset ja käsitykset mielestäni liittyy vahvasti jokaisen kirkon tai suunnan syntikäsitykseen . Luterilaisuudessa on selvästi kaksi voimaa hyvä ja paha eikä ole jotain välimallia . Kun syntisyys asuvaisena kielletään niin pahan voima laitetaan välillä jopa inhimillisiin sairauksiin . Luterilaisuudessa uskotaan hyvän tulevan vain Kristukselta , kuten varmaan muissakin mutta siksi tarvitsemme syntisinä jatkuvasti Jumalan sanan hoitoa , armoa ja anteeksiantamusta . Seurakunnan kokouksia väliinjättävät eivät kaipaa ja aktiivit kaipaavat eli toisin sanoen ne syntiset tarvitsevat Jeesusta mutta paremmin ”pärjäävät ” voivat jättää pois seurakuntakokoukset ( hebr . kirjeessä varoitus) . Kirkossakävijöiden määrää voi tarkastella myös tätä kautta vaikka siihen vaikuttaa tietysti koettu kokemus siellä . Esimerkkinä vaikka pieni äksyily ja moittiminen toista kohtaan on luterilaisuuden mukaan – ”terveisiä helvetistä ” ilman selityksiä .
Toivon asiallista keskustelua vaikka oman kirkkokunnan osalta ja nämä lainaukset on otettu kirkon omilta sivuilta , paitsi vapaista suunnista en löytänyt , kuin puheita joita pari kuuntelin . Kilvoittelusta löytyy tietysti raamatun kohtia enemmänkin .
Ortodoksisuudessa kilvoittelu koskee koko kirkkoa. Kilvoittelu, askeesi ja sen eri muodot ovat välineitä jumallistumus prosessissa. Tämä kaikki heijastelee syvää käsitystä lankeemuksen seurauksista. Kirkolla on vastaparit kaikkia himoja vastaan. Kirkossa ihminen parannetaan.
Miten ordodoksisuudessa käsitellään riippuvuuksia? Esim päihde tai pornoriippuvuutta ja onko näille vastaparit?
Ortodoksisessa kirkossa ihmisen sisäistä kamppailua pidetään keskeisenä osana hengellistä elämää. Tässä kamppailussa ”himot” (kreik. πάθος, pathos) edustavat sielun luonnollisten voimien vääristymiä, jotka vievät ihmistä pois Jumalan yhteydestä ja aiheuttavat kärsimystä. Jokaiselle himolle on kuitenkin olemassa vastapari, hyve (kreik. ἀρετή, aretē), joka on sielun parantava lääke ja tie takaisin hengelliseen terveyteen ja tasapainoon.
Tämä oppi himoista ja hyveistä perustuu erityisesti varhaisten erämaaisien, kuten Evagrios Pontoslaisen (345–399 jKr.), opetuksiin. Evagrios systematisoi kahdeksan pahaa ajatusta tai himoa, jotka ovat monien muiden syntien ja henkisen pahoinvoinnin juurisyitä.
Ortodoksinen näkemys ei kuitenkaan ole tuomitseva, vaan terapeuttinen. Himot nähdään sielun sairauksina, joista voi parantua harjoittamalla niiden vastakohtana olevia hyveitä. Tämä kilvoitus on elinikäinen prosessi, jossa Jumalan armo ja ihmisen oma ponnistelu kohtaavat.
Himojen vastaparit ortodoksisessa teologiassa:
Kateus: Vastakohtana on rakkaus ja ilo toisten menestyksestä.
Laiskuus: Vastakohtana on ahkeruus ja pyhien isien esimerkin seuraaminen.
Ylpeys: Vastakohtana on nöyryys ja itsensä vähättely Jumalan edessä.
Himo: Vastakohtana on kohtuullisuus ja puhtaus.
Ahneus: Vastakohtana on anteliaisuus ja tyytyväisyys siihen, mitä on saanut.
Viha: Vastakohtana on rakkaus ja anteeksiantamus.
Ahmattisuus: Vastakohtana on kohtuullisuus ja paasto.
Himojen parantaminen vaatii koko elämän kestävän kilvoittelun (opetuspuhe), tuossa hyvä linkki.
https://www.ortodoksi.net/index.php/Himojen_parantaminen_vaatii_koko_el%C3%A4m%C3%A4n_kest%C3%A4v%C3%A4n_kilvoittelun_(opetuspuhe)
Niin varmaan nuo ovat vastakohtia nuo vastaparit . Kuitenkin jos ihminen käy saman asian tiimoilta ripittäytymässä ja ei pääse irti siitä , niin mielestäni papin, paimenen tehtävä on neuvoa hoitoon jossa voisi vapautua siitä. Kirkko ei ole kaikkiin vaivoihin tarkoitettu avuksi ja sairauksia on mielen alueella , jotka tarvitsevat hoitoa jota kirkolla ei ole Nämä riippuvuudet tuottavat paljon syyllisyyttä ja häpeää itselle mutta myös läheisille ja olisi hyvä seurakunnissa tunnistaa nämä. Totuus tekee vapaaksi ja monesti uskotaan kristillisissä piireissä että rukoillaan ja päästään vapaaksi riippuvuuksista . Tai täysin väärä ajatus mielestäni , kun ihminen kokee syntisyyttä niin ratkaisu olisi lukea enemmän raamattua tai rukoilla enemmän , kun se vie vain lain alle ihmistä . Raamattua ei ole annettu laastariksi meidän syntejä vastaan vaan ilmoittaa miten voimme elää vapaana Kristuksessa . Synnin olemassaolon kieltäminen ajaa ihmistä syvemmälle lain alle , esimerkkinä kiusauksen tullessa jos ihminen alkaa taistelemaan syntistä ajatusta vastaan joka nousee mieleen niin se johtaa vain sielunvihollisen kanssa asiointiin , kun ajattelen että paras olis synnillisen ajatuksen noustua mieleen vaan kiittää että Kristus on kuollut tämänkin synnin puolesta eikä jäädä ”palaveriin” sielunvihollisen ja syyttävän sydämen kanssa.
Kirkko, ei ole ikinä kieltänyt lääkäreitä tai lääkkeitä. Saattaa myös olla niin, että et pääse ikinä irti ja sama, samat synnit seuraavat. Lankeat, kadut, ja tämä kierre jatkuu. Silloin tämä on sinun elinikäinen ristisi. Tämä asia tunnetaan kirkossa, joka on sairaala ja parantola. Näistä voisi kertoa monta esimerkkiä.
Niin , riippuvuuksien hoito on kehittynyt paljon viime vuosina ja varsinkin Suomessa päihdehuolto joka on ollut jäljessä muita pohjoismaita . Syyllisyys ja häpeä usein kätketään ja se sairastuttaa myös lähipiiriä ja toimitaan usein vaan mahdollistajana . Totuus näissä asioissa pitäisi olla armollista ,mutta tiedostaa sairausluonne . Yhdeltä saarnamieheltä kysyttiin että pääseekö alkoholiongelmainen taivaaseen , niin hän sanoi että se pullo jää portin pieleen että sisälle ei sen kanssa mennä .
Hengellisesti, on pohjimmiltaan kysymys aina himosta.
Luonnostamme olemme alttiita himojen ja pahojen ajatusten vaikutuksille, vaikka luonnostaan sielu ei ole himojen alainen. Saatanalliset hyökkäykset tulevat aistiemme kautta, johon tahdolla yhdymme, tätä sanotaan myös sielun tahtovaksi osaksi.
Ortodoksisuudessa pyritään ensisijaisesti varjelemaan mieli, torjumaan kaikki ja kaikkinaiset pahat ajatukset ja mielikuvat. Ortodokseja kehoitetaan asettamaan mielelle vartijat. Sillä ensimmäinen hengellinen hyökkäys tapahtuu tätä kautta johon paholaisella henkenä on pääsy. ( vrt. Ef. 6).
1.Timoteuksen kirje:
4:10 Sillä siksi me vaivaa näemme ja kilvoittelemme, että olemme panneet toivomme elävään Jumalaan, joka on kaikkien ihmisten vapahtaja, varsinkin uskovien.
Timo kirjoitit; ”Yhdeltä saarnamieheltä kysyttiin että pääseekö alkoholiongelmainen taivaaseen , niin hän sanoi että se pullo jää portin pieleen että sisälle ei sen kanssa mennä .”
Kyllä esimerkiksi ortodoksi tilaisuuksissa, esim pyhän liturgian jälkeen voidaan tarjota raakaa votkaa, lisääkin voi ottaa. Ihan normaali tapa.
Sami ei päihderiippuvaiselle tuo ole hyvä juttu että se mihin on ”allerginen ” niin sitä tarjoillaan .
Ordodoksit varmaan tarttuu syntiä enemmän ”härkää sarvista ” kenties , mutta luterilaisuudessa uskotaan sen olevan Pyhän Hengen työtä . Tosin luterilaisuudessa on menneinä aikoina ollut perisynnin ja syntisyyden jopa korostus mutta opetusta kilvoittelusta ja toimenpiteistä on usein puuttunut . Hengellä kuolettaa lihan teot on elämistä Herran yhteydessä ja uskovien yhteydessä . Palveleminen on paikka kristitylle jossa ei mieli ole altis himoille. Miksi sitä vodkaa tarjoillaan ? Onko se Venäjältä tullut kulttuuritapa?
Pornoriippuvaiselle kaikki naiset jotka pukeutuvat prosoivasti jumalanpalvelukseen on huono juttu. Listaa voi jatkaa loputtomiin. Viinan juontia ei siis ratkaista allergististen mukaan, heidän on tottuminen hyviin tapoihin.
Ortodoksisuudessa kilvoittelun uskotaan täysin olevan Pyhän Hengen työtä. Ja tätä työtä Pyhä Henki ei tee vastoin tahtoamme, emme ole robotteja, Hän kysyy meidän tahtoamme, me emme tahdo mennä pois, vaan otamme omalla tahdollamme ristimme, kuten menemme ehtoollisellekin omasta tahdostamme, ihan itse päätämme.
Olen Sami eri mieltä monesta asiasta edelliseen kommenttiin viitaten . Ajatus pornoriippuvuudesta on oletuksesi että se koskee miehiä . Kuitenkin jo 10vuotta sitten tehty tutkimus osoittaa että naiset katsovat pornoa enemmän kuin miehet ja ovat koukussa siihen enemmän. Suunta ei ole muuttunut näihin päiviin . Toiseksi ei tarvitse olla pornoriippuvainen kun voi himot herätä toista sukupuolta kohtaan .
Korintissa oli Afroditen temppeli jossa 1000 seksityöntekijää palveli ja nimenomaan Paavali siellä opettaa naisten pukeutumista seurakunnan Jumalanpalveluksiin . On ymmärrettävää jos Jumalanpalvelukseen tulee syntejään katuva seksituöntekijä ja vaikka kirkossa on siellä temmpelissä käynyt ja vaatteet samat . On kysymys että emme olisi loukkauksena toiselle . Jos joku sairastaa sairautta niin ei tule vaatia hänen olevan terve . Emme ole robotteja hän vaikuttaa tahtomisen ja tekemisen kun tahdomme antaa syntimme ja käydä puhtaalla omalla tunnolla hänen eteensä ja kuulla väärentämätöntä Jumalan sanaa ja kilvoitella elämässä hänen tahtonsa mukaan
Timo, sitten kaikkien on pukeuduttava ei prosoivasti, ehdotan miehille arabialaista viittaa, kunnon beduiini pukua.
Joo ihan itse päätämme lähteä kirkkoon, ihan itse pappi lausuu asetussanat ei pappi voi alttarilla sanoa, Jumala ei vaikuttanut siksi en lausunut asetussanoja. Sellaista pidettäisiin sairaana. Ihmisen tahto on yhteistyössä Jumalan kanssa, me pakotamme oman tahtomme kilvoittelemaan Jumalan köskyjen mukaan, niin käskyistä tulee uusi luontomme.
Niin Jumalan sana on tänä päivänä voimassa , ehkä paras pukeutumiskonsultti on nuoren tytön isä ? Olemme kuolleita ilman Kristusta ja tahdomme vain pahaa . Kristus tahtoo meidät vapauttaa synnin orjuudesta ja se on Jumalan teko meissä kun menemme sinne kirkkoon . Ja tietysti monesti voi ihminen olla kahden vaiheilla ja silloin tulee ojentautua sanan mukaan . Aina tätä taistelua on mutta Pyhä Henki tahtoo toimia meissä ja tästä olemme varmaan samaa mieltä . Ei ole tyttöjä että olis pukukoodia kertoa 😅. Pojat on joskus nuorempina kommentoineet Srk tyttöjen joitakin tanssiesiintymisasuja . Tämä on tietysti herkkä asia kun miehet ja naiset ajattelevat eri lailla mutta onhan toki jossakin joku raja . Ja vastuu on tietysti katsojalla mihin silmänsä laittaa ja mitä ajatuksilleen tekee .
Timo kirjoitat; ” Ja tietysti monesti voi ihminen olla kahden vaiheilla ja silloin tulee ojentautua sanan mukaan” .
Mitä tämä tarkoittaa? Ojentaudunko minä omalla tahdolla?
Liha ja henki sotii toisiansa vastaan , kuten Paavali opettaa
Timo, eli ojentaudunko omalla tahdolla?
Oman käsitykseni mukaan osa kilvoittelusta on myös sitä, että otamme huomioon ns. heikon veljen (tai sisaren) emmekä tarpeettomasti aseta hänelle ”houkutuksia” lankeemuksiin. Mikä sitten on ”tarpeetonta”, jääköön kunkin itsensä kilvoiteltavaksi (jossa Pyhä Henki viisatuuta antakoon). Epäitsekkyyttä on sekin, että luopuu omista oikeuksistaan (tai mukavuus-nautinnollisista haluistaan) toisen hyväksi. Nähdäkseni Paavali tällaistakin näkökohtaa kristitylle mieeen tuo. ”Kaikille kaikkea.”
Meille ihmisille on kiusaus muodostella jonkinlaista ajatusketjua siitä, mikä kaikki kenties voisi olla houkutusongelmia toisille, ja sitten lopulta todeta, että kun voi mennä noin äärimmäisyyksiin, niin eipä pidetä oikeastaan mitään rajaa, ja ollaan itsekkäästi välinpitämättömiä omien tekemistemme tai tekemättä jättämistemme epäsuotavasta vaikutusta toisen elämän rajoihin ja rajallisuuksiin. Wiina esimerkiksi on todellakin Viisasten juoma, eivätkä kaikki luvalliset kohtuukäyttäjätkään taida aina ihan viisaita olla tässä merkityksessä.
Kilvoituskysymys on mielestäni läheistä sukua kysymykselle tekojen ja armon suhteesta. Teoillamme (tai kilvoitukkellamme) emme ansaitse armoa mutta Kristus kai soisi armon johtavan meitä myös tekoihin – joihin kai kilvoittelunkin voisi lukea kuuluvaksi. Teotkin (ja siis kilvoittelu) kuuluvat kristitylle vaikka ne eivät taivaaseen vie. Ei armo Jaakobin kuuluisaa kirjettä tyhjäksi tee.
Niin kyllä se on epäitsekkyyttä kun ottaa toisen huomioon . 1 kor :
Vaan katsokaat, ettei tämä teidän vapautenne tulisi heikoille pahennukseksi.