Olipa virkistävää ja mukavaa, että blogisti Antti oli koonnut niin selkeät ja hyvät Raamatun ohjeet meille kaikille sekä seksielämästä että muustakin kanssakäymisestä toistemme kanssa.
Nyt ei tarvitse selailla Raamattua edestakaisin löytääksemme vastaukset itse kunkin mieltä polttaviin kysymyksiin.
Itsekin olen miettinyt tuota syntiä, kun minulla on vaatteita, joissa on sekä puuvillaa että pellavaa 😉. Ei niitä voi kai mihinkään keräykseenkään laittaa, ehkä parasta polttaa.
Antti unohti täydentää.
”Sentähden Jumala on hyljännyt heidät häpeällisiin himoihin; sillä heidän naispuolensa ovat vaihtaneet luonnollisen yhteyden luonnonvastaiseen;”
Rm 1.
Sami: Antti oli kivasti koonnutkin juuri näitä raamatunlauseita, jotka on irrotettuina asiayhteydestään luovat aika humoristisen kuvan kristillisestä uskostamme.
Seija, ei niitä mistään ole irroitettu, kirjoitettu semmoisenaan. Logiikan mukaan ne etenee. Monet Raamatun tekstit ovat vastaavia, eikä Raamattu niitä itsessään aina selitä. Aika harvoin. Raamatun tuntevalle asia ei ole mikään ongelma.
Itse en oikein löytänyt tekstin ideaa mistään. Että oliko se sarkasmia, satiiria vai oliko kirjoittaja oikeasti sitä mieltä mitä kirjoitti.
Huumorin eri lajit eivät aina helposti kaikille aukene.
Vuolanne käytti metodia, jota militantit vapaa-ajattelijat ovat joskus käyttäneet. Tarkoituksena naiivi uskontokritiikki siltä pohjalta, että Raamatussa ei ole ”päätä eikä häntää”, kun sieltä löytyy kakenlaista mikä näyttää meidän kulttuuristamme käsin täysin poskettomalta ilman järjen häivää. Ja erilaisia, hiukan toisistaan poikkeavia versioita samoista tapahtumista.
Samaa menetelmää harjoitettiin 1970-80 -luvun taitteessa, kun ajatolla Khoimeini nousi valtaan Iranissa. Ranskassa, jossa tämä oli ollut maanpaossa, koottiin jopa kirja tämän eri yhteyksissä lausumista mielipiteistä tai opetuksista. Niitä oli laidasta laitaan Kirjan suomensi Armas J Pulla nimellä ”Ajatollahin ajatuksia”. Lukuelämys ja nauruhermojakin kutkuttava, mutta ei erityisemmin rakentava muuta kuin sekularistien mielessä.
Vakavasti sanottuna: Kristillisen (luterilaisen) raamatuntulkinnan peruslinjaus on, että Vanhan testamentin yhteiskunnalliset määräykset ja
uhrilainsäädäntö eivät koske kristittyjä, vaikka niitäkin tekstejä voi lukea ja pohtia. (Ja aikanaan yritettiin soveltaa meilläkin ennen 1734 vuoden
lakia). Tällaiset listat osoittavat siis ensisijaisesti sitä, että kokoaja ei ole ymmärtänyt sen enempää perinteisen kristinuskon sisäistä logiikkaa eikä VT:n ja muinaisheprealaista kulttuurikontekstia, jonka selvittäminen on toki oma tieteenalansa.
Juuri näin kuten Marko kirjoittaa. Vuolanteen metodi on ateistinen vasemmistolainen uskontokritiikki. Mies ei edes uskalla keskustella, kommentointi suljettu. Tänne voi suoltaa noita bostauksia mennen tullen.
Samihan jatkaa täällä kivasti Antin aloittamaa huumoripläjäystä.
Seija. Mikä rienaamisessa on humoristista?
Aluksi iso nippu lainauksia VT:sta! Huumoria vai jotain muuta? Marko Sjöblom nivoo yhteen:
”Kristillisen (luterilaisen) raamatuntulkinnan peruslinjaus on, että Vanhan Testamentin yhteiskunnalliset määräykset ja uhrilainsäädäntö eivät koske kristittyjä.”
Kristus vahvisti miehen ja naisen olevan yhdessä yksi liha. Tämä on keskeistä. Luomiskertomus on looginen myös eläinkunnan osalta. Samaa sukupuolta olevien intiimistä suhteesta on UT:ssa kielteinen kanta. Tämäkin jäi Antti Vuolanteelta mainitsematta.
Vanhurskautusoppi löytyy Vuolanteen tekstistä, esim. yhtenä kiteytyksenä monien joukosta: ”Laki ei ikinä pysty tekemään pysyvästi täydellisiksi niitä, jotka astuvat Jumalan eteen” (Hebr. 10:1).
Älkää nyt pyhät miehet vetäkö niitä pingispallon kokoisia herneitä neniinne, jos ette ymmärrä jutun pointtia.
Antti Vuolanteen blogin ongelmana on, että siinä luetellaan yksittäisiä, yhteydestään irroitettuja raamatunlauseita, sama, mihin meistä itse kukin kernaasti lankeaa.
VT:n profeettojen, kuten Jesajan ja Amoksen tekstit samoin kuin Jeesuksen Vuorisaarna sisältävät opetuksia, jotka osuvat maaliinsa myös tänään. Olen käyttänyt niitä kirjoittaessani taannoin sateenkaarimessujen yhteisiä esirukouksia ja yrittänyt liittää mukaan viitteen niiden alkuperäiseen yhteyteen – vaikea sanoa, kuinka onnistuneesti.
Kuuluisaa Vuorisaarnakin kanattaa yleensä lukea kokonaan. Ja sitten kukin voi miettiä, mitkä kohdat sieltä valitsee itselleen sopiviksi ja noudatettaviksi? Jos Raaamtun säännöissä ei (muka) ole päätä eikä häntää, ei myöskään vuorisaarnan tai proferettojen opetuksista ksi tarvinne väilittää, eikä kaiketi näinollen ns. rakkauden kaksoiskäskystäkään – sen voi kai valita tai sitten ei-valita noudatettaviern ohjeiden/käskyjen joukkoon?
Ehkäpä olisi sittenkin hyvä ajatellan Raamatun kokonaisilmoistusta ja sen valossa tutkiskella kirjoituksia. On hyvä muistaa, että Jeesuksen mukaan laista ei katoa yksikään piirto. Joten kuka heittääkään sen ensimmäisen puuttuvan piirron ”kiven” – ja millaista heittostrategiaa sitten käyttääkään, suorasukaistsa ja ilmeistä tai piilotettua ja hämmentävää.
Käskyistäkään käskyistä muistuttaminen ei ole kiven heittämistä sinänsä.
Eelis Gulin, myöhempi Tampereen piispa, kirjoitti 1920-luvulla edelleenkin ajankohtaisen kirjan ”Israelin profeettain sosiaaliset mielipiteet”. Samaa mieltä Jorma H:n kanssa mitä esirukouksien laatimiseen tulee.
Jukka M:lle. Olen samaa mieltä. Vuorisaarnan tulkinta paljastaa muuten usein saarnaajan/kirjoittajan intention. Luin tänään Aatu Laitisen evankeliumipostillan saarnan siitä. Mielenkiintoinen ja jopa ajankohtainen pietistinen tulkinta.
Marko, kiitos kirjavinkistä, laitan luettavien listalle.
Isäni, pappeihin ja lestadiolaisiin saarnamiehiin suivaantunut ja kirkosta eronnut metallityömies, oli Raamattunsa lukenut. Hänelle Vuorisaarnan sanoma oli sosiaalinen. Hän saattoi keskusteluissa siteerata omin sanoin Vuorisaarnaa ja perustella myös sillä näkemyksiään.
Jorma: ”Antti Vuolanteen blogin ongelmana on, että siinä luetellaan yksittäisiä, yhteydestään irroitettuja raamatunlauseita”
Miten nämä lauseet muuttavat muotoaan tai tarkoitustaan, vaikka olisi lainattu koko luku? Aivan niin, eivät mitenkään. Mainitut kohdat ovat juuri niin sairaita kuin ne antavat ymmärtää, eivätkä ne ole puolusteltavissa mitenkään.
Antero, olet väärässä.On paljonkin merkitystä sillä luetaanko yksittäinen kohta vai kokonaisuus.
Esim. tuo paljon lainattu ja väärin käsitetty kohta ”Jos joku lyö orjaansa tai orjatartaan kepillä, jos orja pysyy hengissä päivän tai kaksi, isäntää älköön rangaistako; onhan orja hänen omaisuuttaan.” (2. Moos. 21:2, 20, 32)
Näin lainattuna syntyy mielikuva, että orjaa sai hakata mielin määrin. Mutta jos otetaan mukaan koko kohta ja tarkistetaan myös käännös vertaamalla toiseen, huomataan (toivon mukaan) että em tulkinnassa ei ole mitään järkeä.
”Jos joku lyö orjaansa tai orjatartaan sauvalla, niin että tämä kuolee hänen käsiinsä, niin häntä rangaistakoon. Mutta jos se elää päivän tai kaksi, niin älköön lyöjää rangaistako, sillä se on hänen omaa rahaansa.” (2.Moos.21:20-21)
Ensinnäkin: tuossa käy ilmi, että jos isäntä lyö orjansa kuoliaaksi, isäntää rangaistaan. Miksi isäntää rangaistaan, jos orjaa kerran sai hakata ja pahoinpidellä miten tahtoi?
Jäljempänä sanotaan:
”Jos joku lyö orjaansa tai orjatartansa silmään ja turmelee sen, niin päästäköön hänet vapaaksi silmän tähden. Ja jos hän lyö orjaltaan tai orjattareltaan hampaan suusta, niin päästäköön hänet vapaaksi hampaan tähden.” (2.Moos.21:26-27)
Orjan hakkaamisesta kuoliaaksi seurasi siis rangaistus. Entä mikä tämän rangaistuksen oletetaan olevan? Pikku sakko?
Jakeessa 12 sanotaan: ”Joka lyö ihmistä, niin että tämä kuolee, se rangaistakoon kuolemalla.”
No niin. Koska orjien ihmisyyttä ja ihmisarvoa korostettiin, mm siten, että orja oli vapautettava jo pahoinpitelystä johtuvan hampaankin irtoamisen tähden, orjien kohdalla sovellettiin samaa käytäntöä. Rangaistus oli siis kuolema.
Entä miksi isäntää ei rantaistu (siis surmattu) jos orja pysyi hengissä pari päivää. Siksi, että tällöin ei voitu olla 100% varmoja että orja kuoli isännän lyönnin tähden. Todennäköisesti ehkä, mutta koska kuolemansyyntutkijoita ei tuohon aikaan ollut, haluttiin välttää aiheeton kuolemanrangaistuksen toteutus.
Lisäksi, kuten näkyy: vuoden 33 käännöksessä kohta on muotoiltu: ”se on hänen omaa rahaansa.”
Mihin ”se” viittaa? Entä miksi kohta on käännetty ”rahaansa”? Johdonmukaisempi kuin -92 käännöksen ”onhan orja hänen omaisuuttaan” on viittaus siihen, että isäntä on orjan myötä menettänyt tämän tuoman hyödyn ja työvoiman.
No niin. Tähän saa argumentoida vapaasti jos tulkinnassa on puutteita 🙂
Hannele,
Orjien kohtelusta on Mooseksen kautta annettu laki, niinkuin on muukalaisten ja omaistenkin. Orjuuden tilaan joutumisesta on ohjeet Jumalalta ja Mooseksen kautta ne saatettiin lain muotoon. Pahat orjat saivat huonon kohtelun kuuliaiset orjat olivat siunaukseksi isännilleen ja itselleen. Oli vapaaehtoista orjan asemassa pysymistä ja oli karkailua, jotka karkurit sai jopa tappaa tavattaessa. Konkreettinen orjuus oli useimmassa tapauksessa rangaistus jostain, ja määrättyyn asteeseen saakka korvasi nykypäivän vankilan. Eli orja ja orjuuskäsite kattaa antautumisen orjaksi ja rangaistuksen orjuuteen. Paavali lähetti uskoontulleen Onesimuksen takaisin isännälleen Filemonille, huomautuksella, että vaikka Onesimuksella olisi jotain korvattavaa, niin sovi velat vskonveljenä hänen kanssaan. Vaikka Paavali olisi tarvinnut Onesimuksen apua, niin tärkeintä oli selventää veljien välit.
Siis Onesimuksen kohdalla toteutui 1.Kor.7:
20 Pysyköön kukin siinä asemassa, missä hänet on kutsuttu.
21 Jos olet kutsuttu orjana, älä siitä murehdi; mutta vaikka voisitkin päästä vapaaksi, niin ole ennemmin siinä osassasi.
22 Sillä joka orjana on kutsuttu Herrassa, on Herran vapaa; samoin vapaana kutsuttu on Kristuksen orja.
On aina ollut hengellinen ja ajallinen laki. Ajallisen lain noudattaminen kuuluu hengellisille, siis uskoville. Ei- uskova noudattaa vain ajallista lakia.
Puutuin tuossa tuon nimenomaisen kohdan väärään ja epäjohdonmukaiseen, ja hyvin yleiseen, tulkintaan.
Kohta, kun se luetaan kokonaan ja kokonaisuuden ymmärtäen, ei mitenkään voi tarkoittaa sitä, että orjia sai vapaasti pahoinpidellä, tai tappaa. Ilman rangaistusta.
Totta, että orjuus saattoi olla rangaistus rikoksesta, mutta mitä väärää siinä on? Ohjeet orjien kohtelusta koskivat kaikkia. Vamman tuottavasta pahoinpitelystä korvaus ja vapautus.
Kattava analyysi aiheesta mm. tuolla: https://puolustajanpolku.fi/?id=114#orjuus
Raamatun tulkitsemisessa on 3 pääperiaatetta .
1. Konteksti
2. Konteksti
3. Konteksti
(Lainaus Risto Soramieheltä )
Timo,
Misään Raamatussa ei kehoitetan tulkintaan, etenkään kolmikerroksiseen.
Ei ole hyötyä ihmistasoisesta teologiasta, jumaluuksista opista. Tämä Soramiehen konteksti-viittaus on lähes tarpeeton, jos lukee Raamatun läpi ja lukee Raamattua kielellä jota osaa hyvin. Vertaukset ovat aina ilmeisiä. Vertausten mutkistamisesta räikein esimerkki on Jeesuksen sanat Matt.26:
26 Ja heidän syödessään Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi opetuslapsillensa ja sanoi: ”Ottakaa ja syökää; tämä on minun ruumiini”.
sekä Joh. 6:48-56, jonka keskeinen sanoma on vertaus Jeesuksen ruumiiseen, kun hän otti leivän esille ja mursi sen. ”Minä olen Elämän leipä”.
Reijo M., sinäkin tulkitset Raamattua koko ajan, myös tuossa edellä. Tunnusta pois!
Jorma,
Huti! Voi vaikuttaa korskeudelta, mutta minulla on perusteet:
Hebr. 4:2 Sillä hyvä sanoma on julistettu meille niinkuin heillekin; mutta heidän kuulemansa sana ei heitä hyödyttänyt, koska se ei uskossa sulautunut niihin, jotka sen kuulivat.
Uskossa sulautuminen ei ole tulkintaa, se on Sananselitystä. Ensimmäisiä selittäjiä oli Filippus etiopialaiselle eunukille, Gazan tiellä, vt. Apt. 8:26-40. Tämä kertomus kannattaa lukea useamman kerran. Jesajan kirjaa, jota Filippus selitti hoviherralle, ottaen selventäväksi esimerkiksi karitsan, jokaviedään teuraaksi. Tämä karitsa vertaus ei oletulkinta eikä sitä tarvi tulkita, niinkuin ei tarvi tulkita Jeesuksen sanoja ehtoollisella Matt. 26:
26 Ja heidän syödessään Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi opetuslapsillensa ja sanoi: ”Ottakaa ja syökää; tämä on minun ruumiini”.
Jeesuksen ”hampaissa oli ainoastaan kirkon papillinen rankki. Jeesus nimenomaan selkeästi nuhteli, vastusti näitä tulkitsijoita, joiden kannat aina vuoteen 70 asti oli suusta suuhun kulkeutuneita.
Useinhan ajatellaan ohjetta ”silmä silmästä, hammas hampaasta” ikäänkuin peloituksena toimivaksi kehotuksena (tai verukkeena) kostotoimenpiteelle. Näinhän ihminen kai luonnostaan itsesuojelutarkoituksessa (tai kuikuspäissään) tuppaa lajityypillisesti toimimaan. Ihmisillähän tuppaa kostonhalu useinkin johtavan siihen, että haluaisimme kostaa ”seitsenkertaisesti” sen, mitä oleme itse kokeneet (eli ei vain ja ainoastaan yksi hammas yhdestä hampaasta). Ja se puolestaan houkuttaa ”vastakostoon” ja ”vastakoston vastakostoon”, jne.
Olen kuitenkin ymmärtänyt, että em. siteeraaus olisi kuitenkin Raamatun Vanhan Testamentin yhteydessä ymmärrettävä pikemminkin pyrkimykseksi rajoittaa kostomielialaa ja siitä syntyvää kostonkierrettä kuin luvaksi tai peräti kehotukseksi tai oikeutukseksi kostolle.
Riitojen selvittely voi olla haastavaa, jos kukaan ”neutraali kolmas puoli” ei ole rajoittamassa tai valvomassa sitä, että omankäden oikeus ei ryöpsähdä yli äyräiden tai yli kohtuuden.
Orjien kohtelussa voitaneen Vanhan Testamenti ohjeita ymmärtää mielivaltaisuuden rajoittamiseksi: ymmäärtääkseni orjuus on ”vanhaan aikaan” ollut kaikkialla maailmassa pikemminkin sääntö kuin poikkeus, eikä heitä liene muualla tai muissa kulttuureissa erityisen hempeästi kohdeltu; toisaalta orja saattoi Raamatun mukaan olla hyvässäkin tai arvostetussa asemassa, eivätkä kaikki orjat olleet vain ja ainoastaan riiston kohteita. Vanhan Testamentin sapattisäännöissäkin muistaakseni oli maininta siitä, että orjillekin siinä tarjottiin lepoa (kuten kotieläimillekin).
Euroopasta käsittääkseni orjuus väheni oleellisesti kristinuskon myötä mutta nousi sitten ”arvoon arvaamattomaan” kun Euroopan ulkopuolella kaivattiin halpatyövoimaa, mitä mm. afrikkalaiset ei-kristityt tai islamilaiset alueet itse myivät ja toimittivat eurooppalaisille vallankäyttäjille ja kauppiaille, kunnes paljolti kritittyjen toimijoiden vaatimuksesta orjuutta alettiin vastustamaan. Lienee valistusajattelullakin oma osuutensa – valitus syntyi kristillisperinteisessä Euroopassa.
On toisaalta hyvä pitää mielessä, että ihmiskauppa lienee nykyisinkin huumekauppaakin suurempi ”busines”, ja seksiperustaiseen ihmiskauppaan pohjautuva liiketoiminta ”kukoistaa” myös ns. meidän sivistyneiden maiden piirissä eri muodoissaan.
En ole juuri nähnyt mielenosoituksia niiden naisten ja tyttöjen puolesta, joita esim. Negeriassa siepataan seksiorjiksi. Toi niiden naisten puolesta, jotka Euroopassa tai muualla ns. sivistyneessä maailmassa joutuvat tai ajautuvan em. liiketoiminnaassa riistettäviksi. Ei tunnu edes feministejä kovin kiinnostavan; syystä, jote on vaikea ymmärtää. Toki on niin, että ihmiset toimivan enemmän tunteiden kuin loogisen järjen ohjaamina. Ja tunteisiimme vaikuttaa merkittävästi median priorisoiva asioiden esille tuominen. Mistä ei viestitetä, siitä ei yleisesti (juuri) puhutakaan.
Jukka,
”En ole juuri nähnyt mielenosoituksia niiden naisten ja tyttöjen puolesta, joita esim. Negeriassa siepataan seksiorjiksi.”
Ei ole äitiys arvossa ja halutaan tulla äidiksi keinosiementämällä. Jumala puhalsi ihmiseen Henkensä ja sääti ainoan ajallisen ”lain”, että he tulevat yhdeksi lihaksi.