Filippus kysyi Apt. 8:30 ”Ymmärrätkö /kr. ginosko/ myös, mitä luet?”
Hoviherran oikea mielenlaatu tuli esille vastauksessaan, 31 Niin hän sanoi: ”Kuinka minä voisin ymmärtää, ellei kukaan minua opasta?” Ja hän pyysi Filippusta nousemaan ja istumaan viereensä.
Eli jokaista ihmistä vedetään Jeesuksen pelastettavaksi, parannukseen tavalla ja toisella. Jokaisessa ihmisessä on tarve ja kyky, vaikka hapuilemalla, ottaa vastaan, suostua, Isän vetoon. Tuo ”veto” vie uudestisyntymiseen, eli kuolleessa tilassa oleva Jumalan Henki, vt. 1.Moos. 2:7, herää eloon.
Hoviherra oli lukenut Jesajan ennustusta Jeesuksesta, muttei siitä mitään käsittänyt. Oikeasta mielenlaadusta kertoo se, että hän myönsi tietämättömyytensä. Siksi kohta vaunut pysäytettiin veden äärelle, vt. Apt. 8:
36 Kulkiessaan tietä he tulivat veden ääreen. Hoviherra sanoi: ”Katso, tässä on vettä. Mikä estää kastamasta minua?”
37 Mutta Filippos sanoi: ”Jos sinä uskot kaikesta sydämestäsi, se tapahtukoon. Hän vastasi ja sanoi: ”Uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika.”
38 Hän käski pysäyttää vaunut, ja he astuivat kumpikin veteen, sekä Filippos että hoviherra, ja hän kastoi hänet.
39 Kun he olivat astuneet ylös vedestä, tempasi Herran Henki Filippoksen pois, eikä hoviherra häntä enää nähnyt, ja hän jatkoi matkaansa iloiten.(STLK 2017)
Jae 37 on poistettu sakramentalistista pelastusoppia opettavien kirkkojen raamatusta, tai se on ikäänkuin ”vaikeroiden” sinne lisätty erilaisilla kaneeteilla, ettei jae Raamattuun kuulu, koska se täysin kattavasti korvaisi Apostolisen uskontunnustuksen.
Eli hoviherran kielitaidosta ei ollut mitään hyötyä tässä yhteydessä. Hän ei siis lukenut kieltä, jota hän ei osannut, eikä Filippus puhunut kieltä, jota hoviherra ei ymmärtänyt.
Voit lukea tai kuunnella päivät pääskytysten Raamattua kielillä, joita et osaa, mutta taatusti ei tapahdu sulautumista uskossa eikä ilman uskoa.
Olen seurannut vuoden verran uskossaan uudistunutta n. 50 vuotiasta henkilöä. Hänen ensimmäisiä huolia oli viime keväänä, että hän ei tiedä juuri mitään Raamatusta. Lukeminen ei ensin luistanut. Kerroin oman kokemiseni, joka on suuri siunaus minulle, eli hidas lukeminen. Muutaman viime kuukauden ajan hän on todella innostunut tästä kiireettömyydestä. Eli ei enää 10 lukua päivässä, vaan yksi luku ja sekin tarvittaessa hitaasti kaksi kertaa.
Olen koko ikäni lukenut Raamattua. Nuorena, eli sen jälkeen kun tulin uskoon 10-vuotiaana lukemiseni oli pätkittäistä ja saarnojen ja todistusten kuulemista. Ulkoisen menestyksen vaikuttama kylmeneminen uskossa ei viennyt lukemaan Raamattua ja tätä kesti n. 7 vuotta. Kun vaimoni kanssa uudistuimme uskossa, niin alkoi ikäänkuin uusi kausi, jolloin Raamattu oli ensimmäiseksi lukemistossa jo aamulla ja viimeiseksi, kun nukkumaan kävimme.
Tuona aikana hain erilaisia selitysopetus-kirjoja, mutta ne eivät innostaneet. Mutta Raamatunluku innosti ja Raamattu olikin ”syynä” vähäiseen selitysoppikirjojen lukuumme. Sitten kun kohtasin nk. ongelmakohtia, niin ajauduin vain lukemaan enemmän niitä alueita eri kielillä ja käännöksinä. Ongelmat yksi kerrallaan selvenivät ja ne hetket ovat olleet hengellisesti huimia kokemuksia.
Ajauduin koko ajan lukemaan Raamattua hitaammin ja toistamaan luettua, joskus vietin parikin päivää esimerkiksi yhtä lukua ja niiden viitteitä lukemalla.
Kielet, joilla Raamattua luen ovat suomi, italia ja englanti, sekä tarkistuslukeminen muilla romanisilla ja skandinavisilla kielillä.
Alkuperäinen teksti on minulla koko ajan mukana ja senkin vuoksi homma etenee hitaasti. En puhu hebreaa enkä kreikkaa, mutta pystyn lukemaan sitä ja pystyn käsittämään näillä kielillä sanotun.
Raamatun alkuperäiset kielet ovat hebrea, aramea ja kreikka. Latinankielinen Raamattu on yksi käännöksistä, samoin kuin on Septuagintakin, vaikka kreikaksi.
Kieli ei ole se juttu, vaan Itse Asia, jokaisen sanan takana. Siksi on välttämätöntä lukea Raamattua kielellä, jonka osaa.
Luemme paljon ja kirjojakin, joskus yksi viikossa. Silti Raamatun luku on ikäänkuin eristetty kaikesta muusta, jopa hengellisestäkin lukemisesta.