Pääsiäismaanantaina 21.4. TV:n Ylen ohjelmasarjassa ”Itse asiassa kuultuna” haastateltiin Kuopion emerituspiispa Wille Riekkistä. Hänet tunnetaan liberaalista halustaan uudistaa evankelisluterilaista kirkkoamme. Järkytyin hänen ajatuksistaan, sillä Raamattu on minulle pyhä kirja, jonka tiedän syntyneen vuosisatojen aikana Pyhän Hengen inspiroimana monen kirjoittajan toimesta.
Pääsiäismaanantain sanomassa kuolleista ylösnoussut Jeesus ilmestyi opetuslapsille ja muutamille naisille. Nämä ilmestykset vakuuttivat heidät Jeesuksen kuolleista nousemisesta ja myöhemmin Hänen jatkuvasta läsnäolostaan Pyhän Hengen kautta.
Riekkinen ilmoitti kavahtavansa fundamentalisteja, ja hän otti oikeudekseen kyseenalaistaa Jeesuksen ylösnousemuksen. Emerituspiispa asemassa olevan arvovallalla hän ilmoitti ylösnousemuksen metaforaksi, joka tarkoittaa ihmisen mielessä uutta asian tilaa ja uutta asennoitumista elämään ja iäisyyteen.
Pääsiäistervehdyksemme ”Kristus nousi kuolleista – totisesti nousi” tulee uskontunnustuksestamme. Se on koko uskon ydin, jota ilman ei ole mitään. Tämän ytimen Riekkinen on omasta laatimastaan uskontunnustuksesta, jota hän sanoi ehdotukseksi, poistanut.
Riekkinen toi esille, että konservatiivinen Raamatun tulkinta kavahduttaa hänen lisäksi myös tämän päivän ihmisiä, jotka tarvitsevat henkistä avaruutta. Riekkinen peräänkuulutti ihmisyyden ja globaalin etiikan huomioimista, sekä haluaan raivata tilaa uudenaikaisille ja moderneille ajatuksille.
Raamattu ilmoittaa uskon tulevan kuulemisesta, ja kuulemisen Kristuksen sanan kautta. Olen surullinen siitä, että ajan henki on ajanut emerituspiispaa muuttamaan Raamatun ilmoituksen antiikin aikaisiksi uskomuksiksi. Riekkisen mukaan Raamatun tulkinnassa pitäisi siirtyä ”sanan inspiraatiosta asiainspiraatioon”. Tutkijan oletan olevan totuuden etsijän asemassa, mutta etsiessään Riekkinen näyttää kadottaneen Jumalan Sanaan kuuluvan Pyhän Hengen persoonallisen vaikutuksen, jonka Jeesus ilmoitti Raamatussa Johannes 14:26: ” Mutta Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä on lähettävä minun nimessäni, Hän opettaa teille kaikki ja muistuttaa teitä kaikesta, minkä minä olen teille sanonut.”
Kirkon uskontunnustukseen uskovana kirkkokansalaisena pidän Riekkisen ilmauksia harhaoppisina, sillä hän kertoi jumalakäsityksensä muuttuneen panen-teistiseen suuntaan. Siinä jumala on Riekkiselle persoonaton dynaaminen
voima ja energia. Jeesuksesta hän sanoi tehdyn jumalan, ja piti Jeesusta aikansa superjulkkiksena – ”Galilean profeettana”. Noin sanomalla emerituspiispa alensi Jeesuksen profeetta Muhammedin rinnalle, sillä islamin uskonnossa ilmoitetaan, ettei Jumalalla ole poikaa.
Itse kunkin meistä tulee antautua, ja ottaa vastaan Jumalan armo Jeesuksen Kristuksen ristillä tekemän syntien sovituksen kautta, joka on tie Isän tykö. Tämän uskomisessa tapahtuu uudestisyntyminen, joka on Pyhän Hengen työtä uskon vastaanottajassa.
Annetaan Jumalan Sanan muuttaa mielemme, sillä jolla on Poika, sillä on elämä.
Ketä emerituspiispa oikein rukoilee?
75 KOMMENTIT
JÄTÄ VASTAUS
Marko S. Olet oikeassa siinä, että monet kristityt pahentuvat, jos jokin raamatunkohta nimetään myytiksi. Se ei kuitenkaan poista sitä, että Raamatussa on myyttejä, jotka kuitenkin voivat olla hengellisesti puhuttelevia riippumatta siitä, ovatko ne kirjaimellisesti totta? Esimerkiksi Raamatun alkukertomukset (1. Moos. 1-11)ovat totta sinänsä, mutta eivät faktahistorian merkityksessä. Toisin sanoen ne eivät ole historiallisia kertomuksia tavanomaisessa mielessä, mutta niiden sanoma – idea – on kaikkina aikoina ajankohtainen. Niitä ei siis tule ymmärtää faktahistorian tapahtumina, koska ne eivät sitä ole. Mutta – toistan – ne ovat ihmisenä olemistamme puhuttelevia ja siis eksistentiaalisesti ajattomia ja tosia. Vaikka ne eivät ole kirjaimellisesti ”totta”, ne ovat silti ikuisia ja relevantteja.
Raamatussa, etenkin VT:ssa on myyttistä aineistoa, mutta juuri sellaisenaan mytologia voi auttaa omaksumaan uskon näköaloja. Meidän ei tarvitse sitoutua mihinkään epäasialliseen, van myytit ikään kuin tekevät mahdolliseksi omaksua usko ilman, että pitäisi samalla omaksua sellainen maailmankuva, jolle ei löydy uskottavaa katetta modernina aikanamme. Jos me kristityt väitämme, että kaikki Raamatun kertomuikset ovat sellaisenaan kirjaimellisia faktoja, ateistien on helppo osoittaa ne paikkansapitämättömiksi. Kuitenkin Raamatun alkukertomukset ja eräät muutkin myyttiiset keromukset puhuvat yleisinhimillisistä ongelmista, jotka ideloina ovat ajankohtaisia myös tänä päivänä. Jos otamme esimerkiksi maailman luomisen kirjaimellisesti sellaisina kuin Raamatun alkulehdillä kerrotaan, sitoudumme puolustamaan myös monijumaluutta (mm. 1. Moos. 1:26).
Valitettavasti käsitettä ”myytti” tai”mytologia” käytetään usein epäselvästi, jopa mielivaltaisesti. Voisiko myyttiä verrata runoon? Runossa voi olla paljon totta, mutta sen luonteeseen kuuluu liioittelu ja maalailevuus. Monet etenkin VT:n kertomukset ovat tällaisia.
Minun on helppo nähdä asia tällä tavoin, koska Jeesus Kristus tuli kerran tähän maailmaan, kuoli ja ylösnousi ja antoi maailmalle uskottavan Jumalan. Kaikki muu on pientä tämän faktan rinnalla.
Matti W. Olen juuri lukemassa konservatiivisen VT- eksegeetin John H. Waltonin kirjaa Genesiksestä. Pointti on siinä, että tulkinnan lähtökohtana tulisi olla Raamatun alkutekstin genre ja sen tekstianalyysi. Miten tekstin alkuperäiset lukijat ovat ymmärtäneet ja laatijat ajatelleet? Sen jälkeen voidaan tehdä johtopäätöksiä ja sovelluksia omaa aikaamme sekä sen kysymyksiä ajatellen. Walton ei muuten perusteellisen analyysin jälkeen väitä, että Genesiksen luomiskertomus olisi kuvaus maailman synnystä vaan sen järjestämisestä.
Jo VT:n sisällä käy selvästi ilmi, että nuo niin sanotut monet jumalat eivät ole jumalia. Ja vaikka niitä pidettäisiin sellaisina, niitä ei Jumalan valirun kansan ollut lupa palvella.
Ensinnäkin suuri kiitos Rauno Taskiselle tästä blogista! Jaan huolen 100 %.
Marko: ”Se, että kristinusko jossakin mielessä kehittyy, on oikeastaan historiallinen itsestäänselvyys, koska kristinuskon synty on paitsi aikaan ja paikkaan sidottu ja myös ajassa ja paikassa elävä jatkumo. Periaatteessa hyväksyn siis näkemyksen siitä että kristinusko elää ajan mukana.”
Tällaista periaatetta ja näkemystä on sanottu progressiiviseksi kristinuskoksi. Se kehittyy eläessään ajan myötä. Se tarkoittaa silloin sitä, että kristinusko mukautuu vallitsevaan ajanhenkeen. Relativismi, kaiken suhteellistaminen on tässä pohjana. Mitään todellista totuutta ei ole eikä perustaa, mistä pidetään kiinni ja jolle rakennetaan, vaan ”kaikki muuttuu, ei entiselleen mikään jää”. Paavali kuitenkin varoittaa: ”Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä.” (Room. 12:2).
Mistä Jumalan tahto, hyvä, otollinen ja täydellinen tutkitaan? Omasta päästäkö ja ajatuksista, siitä mikä minua taas tänään sattuu huvittamaan ja miellyttämään? Ei! Vaan Jumalan ikuisesta Sanasta se tutkitaan. Teologienkin olisi annettava Sanan tutkia itseään ja annettava sen mennä sydämeen asti eikä niin että omassa viisaudessaan ja järjessään tutkitaan ja kritisoidaan Sanaa ja hyökätään sitä vastaan sen mukaan mikä nyt kullekin teologille sopii heidän maailmankuvaansa ja mieltymyksiinsä. Tämä näkyy myös sellaisena tyylinä täällä, että milloin mikäkin juurikin ainoaa oikeaa totuuden evankeliumia esiin tuova lytätään ja paheksutaan nurkkaan. Ei kelpaa. Milloin mistäkin syystä. Oikein tuomiollakin pelotellaan, että hiljennettäisiin viestin viejä tyystin. Milloin kauhean pietististä tai fundamentalistista tai jotain, ties mitä. Koskaan ei kelpaa. Milloin siteeraus on joltain epäilyttävältä Saarisalolta tai Saarnivaaralta, jota kukaan ei kuulemma enää hyväksy. Niin se vain näille on, että viestin viejän viesti ei kelpaa, ei sitten millään. Ei kelvannut Jeesuksenkaan. Tätä kannattaa miettiä ihan toden teolla.
Jeesus sanoi ja sanoo edelleen olevansa Tie, Totuus ja Elämä. Ja Hän on kulmakivi ja kallio, jolle rakennetaan. Mutta hän on myös loukkaus- ja kompastuksen kallio monille. Ne, jotka luottavat itseensä, loukkaantuvat. Ja Paavali kirjoittaa kirjeessään korintolaisille: ”Sillä Jumalan Poika, Kristus Jeesus, jota me, minä ja Silvanus ja Timoteus, olemme teidän keskellänne saarnanneet, ei tullut ollakseen ”on” ja ”ei”, vaan hänessä tuli ”on”. Sillä niin monta kuin Jumalan lupausta on, kaikki ne ovat hänessä ”on”; sen tähden tulee hänen kauttaan myös niiden ”amen”, Jumalalle kunniaksi meidän kauttamme.” (2. Kor. 1:19-20)
”Elävä jatkumo” on Sanan jatkumoa Pyhässä Hengessä. Se voi siis jatkua vain Jumalan ikuisessa Sanassa Pyhässä Hengessä. Jumala ilmoittaa Sanassa itsensä. Se ei siis jatku ajan myötä muuttuvissa ihmislähtöisissä ajatuksissa ja mietteissä Jumalasta. Jumalan Sana on auktoriteetti. Raamattu, Jumalan Sana, on annettu kaikille sukupolville kaikkina aikoina. Jumalan ilmoitus on ikuinen eikä muutu ajanhengen tai maailmanajan mukana. Minun nuoruudessani laulettiin laulua ”Sillä Jumala ei muutu, sillä Jumala ei muutu, sillä Jumala ei muutu, vaan vastaa rukouksiin…” Muuttuva Jumala ei vastaa rukouksiin. Muuttumaton vastaa.
Jesaja 41:4 ”Kuka on tämän tehnyt ja toimittanut? Hän, joka alusta asti kutsuu sukupolvet esiin: minä, Herra, joka olen ensimmäinen ja viimeisten luona vielä sama.”
Minä uskon että kristinusko on Aabrahamin, Iisakin, Jaakobin, profeettojen ja apostolien uskoa. Minä uskon, että kristinuskon alkuperä on Sanassa, joka ikuisuudesta on aina ollut olemassa, ennen kuin maailmaa luotiinkaan. ”Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala”. Joh. 1:1. Jumalan nimi on ”Minä olen se, joka olen”. Jumala on ilmoittanut itsensä Sanassaan ihmisille Pyhän Henkensä kautta. Kun Sana aukeaa ihmiselle, se on ihmeellinen, huimaava kokemus! Että Jumala on kiinnostunut minusta niin paljon, että ottaa minuun yhteyttä! Näin ihminen kohtaa Jumalan. Ihminen kohtaa Jumalan vain Jeesuksessa, sillä hänen kauttaan on yhteys Isän luo.
Pietari todistaa: ”Sillä me emme seuranneet viekkaasti sommiteltuja taruja tehdessämme teille tiettäväksi Herramme Jeesuksen Kristuksen voimaa ja tulemusta, vaan me olimme omin silmin nähneet hänen valtasuuruutensa. Sillä hän sai Isältä Jumalalta kunnian ja kirkkauden, kun tältä ylhäisimmältä kirkkaudelta tuli hänelle tämä ääni: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt”. (2. Piet. 1:16-17). . ”Hänen vielä puhuessaan, katso, heidät varjosi valoisa pilvi; ja katso, pilvestä kuului ääni, joka sanoi: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt; kuulkaa häntä”. (Matt. 17:5). Siis kuulkaamme Häntä = Jumalan Sanaa.
Sananlaskut 8, KR -33 otsikko: ”Viisaus, joka on ikiajoista ollut Jumalan tykönä, kutsuu ihmisiä luoksensa”.
”Vanhurskaat ovat minun suuni sanat kaikki, ei ole niissä mitään petollista, ei väärää. Ne ovat kaikki oikeat ymmärtäväiselle, suorat niille, jotka löysivät tiedon.” (Snl 8:8-9)
”Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat, ja jotka minua varhain etsivät, ne löytävät minut. Minun tykönäni on rikkaus ja kunnia, ikivanha varallisuus ja vanhurskaus.” (Snl 8:17-18)
”Herra loi minut töittensä esikoiseksi, ensimmäiseksi teoistaan, ennen aikojen alkua. Iankaikkisuudesta minä olen asetettu olemaan, alusta asti, hamasta maan ikiajoista. Ennen kuin syvyyksiä oli, synnyin minä, ennen kuin oli lähteitä, vedestä rikkaita. Ennen kuin vuoret upotettiin paikoilleen, ennen kukkuloita, synnyin minä, kun hän ei vielä ollut tehnyt maata, ei mantua, ei maanpiirin tomujen alkuakaan. Kun hän taivaat valmisti, olin minä siinä, kun hän veti piirin syvyyden pinnalle, kun hän teki vahvoiksi pilvet korkeudessa, kun syvyyden lähteet saivat voiman, kun hän merelle asetti sen rajat, että vedet eivät kävisi hänen käskynsä yli, kun hän vahvisti maan perustukset, silloin minä hänen sivullansa hoidokkina olin, ihastuksissani olin päivästä päivään ja leikitsin hänen edessänsä kaikin ajoin; leikitsin hänen maanpiirinsä päällä, ja ihastukseni olivat ihmislapset. Siis te, lapset, kuulkaa minua; autuaat ne, jotka noudattavat minun teitäni! Kuritusta kuulkaa, niin viisastutte; älkää sen antako mennä menojaan. Autuas se ihminen, joka minua kuulee, valvoo minun ovillani päivästä päivään, vartioitsee minun ovieni pieliä! Sillä joka minut löytää, löytää elämän ja saa Herran mielisuosion. Mutta joka menee minusta harhaan, saa vahingon sielullensa; kaikki, jotka minua vihaavat, rakastavat kuolemaa.” (Snl 8:22-36).
Riitta S. Ihmettelinkin jo, missä kommenttisi ovat…
Tulkitset sanomaani hyvin omalaatuisella tavalla ja lisäksi väärin. En edusta ”progressiivista kristinuskoa”. Kristillisen uskon kokonaisuudessa on sekä muuttumatonta että muuttuvaa. Muuttumaton koskee uskonopin ydintä. Muuttuvaa on se tapa, jolla tätä uskoa ilmaistaan ja sanoitetaan vaikka muutos ei koskaan ole itseisarvo. Inhimillinen kulttuuri ja tapa ilmaista asioita muuttuvat, samoin kohdattavat haasteet.
Klassinen esimerkki tällaisesta muutoksesta on se terminologia, jota Vanhassa kirkossa käytettiin Kristuksesta. Varhaisemmat kirkkoisät saattoivat ilman ongelmia käyttää Kristuksesta ilmaisuja, jotka pari vuosisataa myöhemmin olivat harhaoppisia, koska käytetty käsitteistö oli muuttunut ja täsmentynyt käytäessä rajaa uusiin harhaoppeihin.
Marko, törmäsin muuten erään amerikkalaisen pastorin youtube -kanvavalla, (oli muistaakseni vuoden vanha video), tulkintaan, jota toit esille äskettäin toisella blogilla koskien Sodoman syntiä. Hes. 16:49. Siis se että kyse olikin siitä kun ei köyhää ja kurjaa otettu kädestä. Pastori ei kyllä langennut uskomaan hetkeksikään tällaiseen narratiiviin. Mutta näinpä sieltä Ameriikasta tulee tänne meille, tosin vähän viiveellä kylläkin kaikenlaista! 🙂
Riitta S. Voit siis olla oikein tyytyväinen itseesi. 😇
Miksi olisin oikein tyytyväinen itseeni? En ymmärrä miksi olisin. Minusta oli vain mielenkiintoista törmätä tuohon samaan väitteeseen.
Kirjoitit yllä näin: ”Kristillisen uskon kokonaisuudessa on sekä muuttumatonta että muuttuvaa. Muuttumaton koskee uskonopin ydintä. Muuttuvaa on se tapa, jolla tätä uskoa ilmaistaan ja sanoitetaan vaikka muutos ei koskaan ole itseisarvo. Inhimillinen kulttuuri ja tapa ilmaista asioita muuttuvat, samoin kohdattavat haasteet.”
Tämä on minusta hyvin epämääräisesti sanottu. Eli uskonopin ydin on muuttumaton, mutta se tapa ja sanoitus, jolla kirkko tai sen pappi ilmaisee tuota ”muuttumatonta ydintä” muuttuu. Toisin sanoen tämähän tarkoittaa, että ydin ja sanoma muuttuvat sittenkin inhimillisen tapakulttuurin sanoittaessa kristillistä uskoa toisin kuin alkuseurakunnan ja apostolien aikaan. Ja yhteiskuntien kulttuurien muuttuessa ja kirkon kohdatessa nuo kulttuurin haasteet, kirkko sopeutuu muuttuneeseen kulttuuriin niin että se menee virran mukana, vaikka alkuperäinen tarkoitus on ollut, että kristillinen kirkko ui vastavirtaan ja muuttaa yhteiskuntaa tuomalla siihen evankeliumin muuttumattoman sanoman. Evankeliumissa on kääntymyksen, parannuksen, syntien sovittamisen ja niiden anteeksisaamisen sanoma Jeesuksen uhriveressä, vanhurskauttamisen ja Jumalan armon ja rakkauden sanoma. Sitä vain ei enää ole meidän kirkossamme. Kuin ehkä harvoissa tapauksissa. Kukaan ei oikein näytä pahastuvan ja vain harva yrittää nostaa esiin sen tosiasian, että hyvin hyvin laajassa mitassa evankeliumi ja Lutherin opettama vanhurskauttamisoppi yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden on hukattu ja sitä myötä ne Sola-lausumat ja lain ja evankeliumin erottaminen jne jne.
Taistelu kirkkohistoriassa Paavalin julistaman ja saarnaaman ainoan oikein evankeliumin ja Raamattu-uskollisuuden (Sola scriptura) puolesta on unohdettu (kai tarkoituksellisesti?), vaikka historia on karua kertomaa siitä miten miljoonia uskovia on tapettu ja joutunut polttoroviolle juuri tuon uskonsa tähden. Tiedämme hyvin jos vain haluamme, minkä instituution toimesta kiellettiin Raamatun kääntäminen ja edelleen sen henkilökohtainen lukeminen ja tutkiskelu. Nähtävästi sitten Luther kumppaneineen ja uskonpuhdistus olikin sitten virhe ja olikin vain floppi kristikunnan historiassa. Nyt näemme tämän kaiken hukanneena, se joka vain haluaa nähdä, miten Rooman kirkko kärppänä odottaa kenet voisi niellä kitaansa. Syynä on kuten profetoitu on, ihmisten mielistely, valta, raha ja ihmiskunnian pyytäminen.
Muuttunut sanoitus toteutetaan esim. näin: erotellaan ”historian Jeesus” ja ”uskon Kristus”. Uskon Kristus on idea tai symboli.
Jeesus: ” Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra!’, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon. Moni sanoo minulle sinä päivänä: ’Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?’ Ja silloin minä lausun heille julki: ’Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät’.” (Matt. 7:21-24, KR -38). Ja seuraavissa jakeissa on evankeliumiin talletettuna Jeesuksen sanat ymmärtäväisen ja tyhmän miehen rakennuksesta ja sen perustasta.
Uskon Kristuksella ei ole enää yhteyttä Raamatun ja historiassa eläneeseen Nasaretin Jeesukseen. Tilalle on tullut idea (kuva) Kristuksesta, joka on ihmispään tuotos eli epäjumala. Ihminen kun voi mistä tahansa luoda itselleen epäjumalan, kuten tekivät israelilaiset pronssikäärmeestä erämaassa.
Rakkaus onkin nyt ihmisten rakkautta, ei Jumalan rakkautta ihmisiin. Ei ole syntiä, ei helvettiä, ei viimeistä tuomiota eikä taivasta. On vain yhteiskunnallinen ”evankeliumi” sisältäen huolen tämän maailman asioista kuten ilmastonmuutoksesta, äärioikeiston noususta, rasismista, vihapuheesta, vääristä mielipiteistä ja ajatuksista, turvallisten tilojen takaamisesta LGBTQ-ihmisille jne. Nämä valhe-evankeliumin kannattajat ns. ”hyväihmiset” nostavat syytteitä oikeusistuimissa parannusta ja Raamatun evankeliumia saarnaavia pappeja vastaan joukkopöyristymisillään käyttäen mediaa hyväkseen.
Maailmankirkko projekti:
Drei Religionen unter einem Dach, Grundstein für „House of One“ gelegt
https://www.ekd.de/drei-religionen-unter-einem-dach-65265.htm
Matti W. Kuten tiedämme heprean kielessä sana ”alku” (rē’šîṯ) ei tarkoita jotakin mitätöntä, vähäpätöistä, vaan se on samaa kantaa kuin sana ”pää” (rō’š). Eikö se ole siis pääkohta, kaiken myöhemmän perusta, jota ilman ei ole myöskään jatkoa. Kun Vapahtajamme palautti yksiavioisuuden ja avioliiton kunniaan, hän vetosi nimenomaan sanaan alussa toteamalla: ”Ettekö ole lukeneet, että Luoja jo alussa ”loi heidät mieheksi ja naiseksi.” Tämä vain esimerkkinä pre-existenssin perusteluna ajassa kuitenkin.
Minun on kieltämättä hieman vaikea mieltää kaiken alkua myytiksi tai runoksi. Kaiken alku ei olisi siten historiallinen tapahtuma, jolloin myös aika alkoi olemisensa kaiken saadessa syntynsä ex-nihilo. ”Näkyvä kosmos on ajan isä”, kuten Filon totesi. Vai onko kenties mielekkäämpää erottaa 1. Mooseksen kirjan tapahtumat todellisesta ajasta ja mahdollistaa siten evoluutiotapahtumien ottamisen niiden sijalle ollen siten syvällisen uusi analyysi 1. Mooseksen kirjan merkityksestä. Onko kirkon muuttamiseksi meidän täten muutettava käsitystä ensimmäisestä Mooseksen kirjasta?
Kuten tunnettua 1800-luvun alusta lukien akateeminen teologia luopui klassisesta raamatuntulkinnasta. Syy löytyy tietenkin vastustuksesta, jonka mukaan mitään Jumalaa ja yliluonnollista ei joko ollut tai sellaista ei saanut tutkimuksessa ottaa huomioon. Näin ollen Raamatusta piti poistaa Jumala ja kaikki yliluonnollisuus. Raamttua pitää täten tutkia vain inhimillisenä kirjana. Tämän seurauksena myös – Jumalan synnyn ”kätketty historia on eräs aikamme esimerkki selittää jumalan olleen alunperin vain yksi jumala jumalien joukossa. ”
Kysymys ei ole akateemista vapaudesta tutkia tietenkään, puolustan sitä itsekin, mutta ei voi välttyä siltä ajatukselta, että todellisuudessa akateeminen maailma haluaa haastaa klassisen kristinuskon tulkinnan yhä enemmän
…tarkoitan klassisen raamatuntulkinnan.
Riitta S. Esität pitkän listan erilaisia väitteitä, mutta en ole varma siitä, haluatko vakavaa keskustelua vai väännätkö joka tapauksessa kaiken mitä Sinulle vastaa, haluamallasi tavalla. Yritin kuitenkin kiteyttää ison ja vaikean asiakokonaisuuden lyhyesti. Ehkä se voi kuulostaa epämääräiseltä.
Totesin jo edellä klassisen esimerkin siitä, mitä omasta puolestani tarkoitan muuttumattomalla ja muuttuvalla. Voidaan totta kai sanoa, että kristinuskon ydin on muuttumaton koska Jumala on ikuinen ja muuttumaton. Mutta halusimmepa tai emme, jopa tämän ikuisen totuuden esitystapa muuttuu väistämättä, koska maailmamme on muutoksen alainen. Keskeiset termit eivät käänny yksi yhteen vaikkapa käännettäessä kielestä toiseen ja vaikka kuinka pyrittäisiin tarkkaan vastaavuuteen, käännöstä seuraa samalla riski, että käytetty sana alkaa elää omaa elämäänsä ja muuttuu. Aivan samalla tavalla on kristinuskossa, silloinkin kun tietoisena tarkoituksena EI ole muuttaa yhtään mitään sen opissa tai elämässä, mutta kuitenkin sanoitetaan uudella tavalla. Ja tämän toteaminen ja hyväksyminen ei ole jotakin vastustettavaa ja vahingollista ”liberaaliteologiaa”. Nämä asiat tunnustaa jokainen teologiaa peruskurssitasoa pidemmälle opiskellut.
Luther muuten esitti kristinuskon luovuttamattoman ytimen, jota piti myös Raamatun ytimenä, eri tavoin eri elämänsä vaiheessa: uskonvahurskaus, kolminaisuusoppi, uskontunnustus, kirkon 7 tuntomerkkiä jne Se ei tarkoita, että hän ei olisi ollut itse asiassa johdonmukainen ja häilyvä.
Riitta S, tässä on ilmeisesti myös se vaikeus, että arkkipiispa on puolustanut kirkon – minusta hyvin yksiselitteisen – avioiittokäsityksen muuttamista vetoamalla juurikin siihen, että muuttumattomia kirkkoja ei ole olemassa. Tällaisessa tilanteessa voi kokea, että pelkän muuttumattoman ja muuttuvan välisen suhteen mainitseminenkin on kristinuskon vääristämistä. Se, mitä edellä olen kirjoittanut, palautuu aika lailla ulkomuistista Jaroslav Pelikanin dogmihistorian linjaukseen. J.P. oli luterilainen, joka kääntyi eläkepäivinään ortodoksiksi, koska omien sanojensa mukaan suurin piirtein vain ortodoksit pyrkivät pitämään kiinni kristinuskon muuttumattomuudesta ja arvostavat perinnettä.
Pohdittavaksi: Mitä siitä seuraa, että muuttumaton Jumala tuli muutoksen alaiseksi ihmiseksi, joka antoi omille opetuslapsilleen tehtävän viedä evankeliumi kaikkeen maailmaan?
Marko, pohdintaasi vastaan, että Jeesus oli sekä 100% Jumala että 100% ihminen. Hän Jumalaihminen. Sen varmaan tiedätkin. Ja Raamatussa sanotaan moneen kertaan että Jumala ei muutu. Yhden sitaatinkin laitoin aiemmin. Ei tätä tarvitse sen enempää pohtia, kun uskoo Jeesukseen Kristukseen Vapahtajanaan ja Pelastajanaan, joka on alfa ja omega, ja Minä olen, se joka olen. Jos Jumala muuttuu tai Jumalan Poika/Ihmisen Poika muuttuu Tai Pyhä Henki muuttuu, niin mitään turvaa meillä ei ole, ei nyt eikä tulevaisuudessa, ei kuolemassa eikä elämässä eikä Viimeisenä päivänä.
Minulle Raamatun sanoma on ensinnäkin sanoma siitä miten Jumala pelastaa syntiinlangenneen ja hänen pyhän tuomionsa ja vihansa alla olevat ihmiskunnan yksilöihmiset valtakuntaansa, niin että Hän voi armahtaa syntisen ihmisen niin ettei tämä joudu kadotukseen toisin sanoen helvettiin. Sinne jokainen ilman Jeesusta ja Jumalan armoa elävä ihminen joutuu, koska hän on rikkonut Jumalan käskyt ja Jumalan viha kohdistuu ihmisen tekojen tähden käskyjen rikkojaan. Uskon että Jumalan tuomio jokaisen ihmisen kohdalla tulee olemaan täysin oikeudenmukainen.
Koska Jumala on pyhä ja vanhurskas eikä ihminen voi olla yhteydessä häneen muuta kuin Välimiehen Jeesuksen Kristuksen välityksellä, uskossa häneen ja syntiensä anteeksiantamukseen hänessä, ihminen ei voi pelastua yrittämällä olla hyvä ja otollinen Jumalan edessä tekemällä jotain hyvitystekoja, joiden perusteella Jumala armahtaisi häntä. Mikään luonnollisen ihmisen teko ei ole hyvä eikä milloinkaan riittävä. Jos olisi niin, Jeesuksen ei olisi tarvinnut syntyä ihmiseksi lain alaiseksi, kärsiä, kuolla ja ylösnousta taivaaseen. Luonnollinen ja myös lakihenkinen uudestisyntymätön nimelliskristitty elää ylimielisissä harhakuvitelmissa itsestään, kyvyistään ja voimastaan. Jumalan on ensin murskattava ja tuhottava tämä syntiinlankeemuksen aiheuttama luulotauti ihmisestä tyystin. Jumala luo tyhjästä. Vain luulotaudistaan murrettu ja nöyryytetty, tyhjä astia voi tulla Jumalan työn kohteeksi Silti tuo luulotauti kyllä on aina vaanimassa vanhan ”lihan” takia, myös uudestisyntynyttä kristittyä. Itse pakenen tätä lukemalla Raamattua ja Lutheria.
Kun Jumala lukee ihmiselle Kristuksen ansaitseman vanhurskauden Golgatan ristillä ja uudestisynnyttää ihmisen uuteen elämään Jeesuksessa, syntyy uusi luomus ja ihmisen tahto alkaa suuntautua uudella tavalla. Muutosta tapahtuu. Ihminen alkaa tahtoa sitä mitä Jumalakin tahtoo. Hän kokee olevansa Jumalan rakkauden kohteena, joka lohduttaa häntä ja antaa elämään voimaa ja tällä rakkaudella ja voimalla, joka on rakkautta totuudessa pysyen hän alkaa nähdä myös lähimmäisensä ja palvella heitä. Uusi luomus ja vanha turmeltunut luonto pysyvät uskovassa kuolemaan saakka. Vanha luonto aina välillä putkahtelee pintaan, mutta se kaikki viedään Jumalan tuomioistuimen eteen katumuksessa ja syntien tunnustamisessa ja Jumala vanhurskauttaa ihmisen. Ihminen on siis vanhurskautettavana koko elämänsä ajan, koska valmista ei tule tässä maailmanajassa. Jumala kuolettaa ja tekee eläväksi jälleen.
Mutta maailma muuttuu eskoseni, eikö se niin ollut? Luomakunnassa tapahtuu muutosta, vuodenajat vaihtelevat, ilmastokin muuttuu, me muutumme, vanhenemme, kuolemme. Ps. 102:25-27 ”Minä sanon: Jumalani, älä tempaa minua pois kesken ikääni; sinun vuotesi kestävät suvusta sukuun. Muinoin sinä perustit maan, ja taivaat ovat sinun käsialaasi. Ne katoavat, mutta sinä pysyt, ne vanhenevat kaikki kuin vaate; sinä muutat ne, niin kuin vaatteet muutetaan, ja ne muuttuvat.”
Jumalan Sana on kokonaan muuttumaton kuten Jumala itse ja hänen pelastussanomansa on. Raamatussa kerrotaan maailmanluomisesta, siinä on historiaa Israelin kansan vaiheista ja lupaukset Messiaasta, joka rikkoo käärmeen pään. On siis Jeesus Messiaassa jo täyttynyttä profetiaa ja vielä on hieman täyttymätöntä profetiaa jäljellä, mutta sekin tulee vielä täyttymään.
”Jumalana Jeesus on lain antaja ja Herra ja siten ikuinen laki. Hän on luonnon lain ja ihmissydämiin kirjoitetun lain ja kultaisen säännön vahvistaja eikä kumoaja. Hän on Raamattuun kirjoitetun lain vahvistaja ja täyttäjä eli ”Kristuksen lain” antaja: hän hyväksyy Vanhan testamentin kirjoitetun moraalilain, jumalanpalveluslain ja yhteiskunnallisen lain, asettuu niiden alaiseksi, täyttää ne kaikkien esikuvana, kumoaa jumalanpalveluslain ja juutalaisten yhteiskunnallisen lain muttei moraalilakia sinänsä vaan tulkitsee ja julistaa ja perustelee sen uudelleen itsellään ja siten vahvistaa sen. Jeesus vahvistaa lain (1) yhteiskunnallisen käytön, (2) sen kurittavan ja murskaavan käytön sekä (3) sen opastavan käytön. Näin hän on ja toimii vastoin lain kumoamista eli antinomismia. (Raimo Mäkelä, Teesejä laista ja evankeliumista, 2017, Perussanoma Oy)
Paavali: ”Teemmekö siis lain mitättömäksi uskon kautta? Pois se! Vaan me vahvistamme lain.”
Miten tulen uskosta vanhurskaaksi? Vanhurskauden lukeminen jumalattomalle Jeesukseen turvautuvalle: ”Mutta ei ainoastaan hänen (Aabrahamin) tähtensä ole kirjoitettu, että se hänelle luettiin, vaan myös meidän tähtemme, joille se on luettava, kun uskomme häneen, joka kuolleista herätti Jeesuksen, meidän Herramme, joka on alttiiksi annettu meidän rikostemme tähden ja kuolleista herätetty meidän vanhurskauttamisemme tähden. (Room. 4:23-25). Hyvin yksinkertaista, mutta niin vastentahtoista on armon evankeliumi itseriittoiselle ihmiselle ottaa tämä sanoma vastaan yksin uskosta siihen, yksin armosta.
Sen jälkeen Paavali puhuu siitä, kun ihminen on tullut uskosta vanhurskaaksi, hänellä on rauha Jumalan kanssa Herran Jeesuksen Kristuksen kautta. Se on omantunnon rauhaa ja lepoa Pyhässä Hengessä. Uskon kautta ihmisellä on pääsy Jumalan armoon Kristuksessa ja hänellä on pelastustoivo, joka on juuri vakuuttuneisuutta siitä, että Jumala ja hänen lupauksensa eivät muutu, vaan Hän on uskollinen ja vanhurskas ja minkä Hän on valalla vannonut ja luvannut sen Hän pitää. ”En minä sinua hylkää, enkä jätä”.
”Sen tähden, kun Jumala lupauksen perillisille vielä tehokkaammin tahtoi osoittaa, että hänen päätöksensä on muuttumaton, vakuutti hän sen valalla, että me näistä kahdesta muuttumattomasta asiasta, joissa Jumala ei ole voinut valehdella, saisimme voimallisen kehoituksen me, jotka olemme paenneet pitämään kiinni edessämme olevasta toivosta. Se toivo meille on ikään kuin sielun ankkuri, varma ja luja, joka ulottuu esiripun sisäpuolelle asti, jonne Jeesus edelläjuoksijana meidän puolestamme on mennyt, tultuaan ylimmäiseksi papiksi Melkisedekin järjestyksen mukaan”. (Hepr. 6:17-19, KR-38).
Hepr.kirjeen sitaatti jäi tuohon väärin eli pitää olla: Hepr. 6:17-20.
Nähtävästi kommenttini, jossa oli Saksan EKD:n kirkkopäiviltä oleva video trans-tilaisuudesta, samoin kuin muutama kirkkopäiviä kritisoiva video -linkki poistettiin. Niissä oli kuitenkin aitoa videokuvaa päiviltä.
Suomensin otsikko tekstin Pastori Dr. Stefan Felberin Kontrafunk aktuell’in haastattelusta. En liitä linkkiä. Haastattelu oli 1. toukokuuta 2025 ja siinä puhuttiin Hannoverissa pidettyjen Saksan evankelisten kirkon kirkkopäivien uutisista. Ja voihan jokainen etsiä Youtubesta nimellä ”Evangelischer Kirchentag 2025”. Löytyy kaikkea mielenkiintoista. Felber jäi pois kirkkopäiviltä. Hän sanoi jos olisi mennyt olisi mennyt vain kriittisenä tarkkailijana.
Pastori Felberin pääkritiikki: Evankelinen kristikunta ei enää asetu vastakkain maailman kanssa, vaan on ottanut maailman sisäänsä. Kaikki on otettava sisään, kaikki ”sukupuolet” (gender), ilmastoteema, maahanmuuttoproblematiikka, kaikki muut uskonnot. Kirkkopäivien on määrä olla ensimmäiset uskontojen väliset kirkkopäivät. Kristillinen usko olisi vapaavalintaista, jokainen tekee siitä itselleen sellaisen kokoonpanon kuin minkä juuri itselleen tarvitsee. Näin kiinnekohta, joka ilmenee kirjoitusten mukaisessa ojentautumisessa, menetetään. Kirkosta tulee monimuotoisuuden foorumi, jollaisena se tavataan maailmassa. Se ei enää edusta vastakkaisuutta maailmalle, vaan integroi maailmaan itseensä.
Kirjoitusvirheen korjaus: ….Saksan evankelisen kirkon kirkkopäivien uutisista.
Tässä muuten Ken Hamin kritiikkiä Markon mainitsemaan John Waltoniin ja hänen kirjaan ”The Lost World of Genesis One” liittyen. Jätän linkin pois. Löytyy googlamalla John Walton, Answers in Genesis.
”I have read the book, and it saddens me to think of the false teaching that is rife in this publication. This teaching is obviously also being taught to his students at Wheaton and will be taught to those who turn up tomorrow to hear the professor speak. However, I believe the detailed teaching Dr. Jason and I—and the ICR speakers—gave this past week in Tennessee will help people to be able to be Bereans like those in Acts 17. They searched the Scriptures to see “if these things were so.” When people compare John Walton’s teaching with the plain reading of Scripture, they will find he is undermining biblical authority and using a form of academia to give an elitist view of how one is supposed to approach God’s Word.
Genesis 1 is not history in regard to the material world; it has to do with what he calls God’s ”Cosmic Temple.” He basically insists that a person can only understand Genesis if that person has a understanding of the ancient Near Eastern thinking. And surprise, surprise, this thinking has been lost for thousands of years, and now a few academics like Walton have unearthed this way of thinking so now they can tell us what the writer of Genesis chapter 1 really meant! It is what I would call academic elitism.”
Riitta S. Ymmärrämme ”muuttumattoman ja muuttuvan” eri tavoin. Ajattelen noista esille nostamistasi asioista pitkälti samalla tavoin kuin Sinä, tosin vähemmän poleemisesti. Asian ei tarvitse tulla kiistakysymykseksi.
Nostan kuitenkin esiin sen, että vahva Raamatun muuttumattomuuden korostaminen on sillä tapaa ongelmallista, että Raamatun tulkinta on joka tapauksessa muuttunut 2000 vuoden aikana aika monessa asiassa. Esimerkiksi Luther piti Kopernikuksen teoriaa siitä, että maa kiertäisi aurinkoa, jumalattomana ja mahdottomana, koska Raamattu selvästi opettaa päinvastaisesti. Luther saattoi tässä nojata sekä kirkon että aikansa luonnontieteen pitkään konsensukseen. En tunne kristittyjä, jotka tänä päivänä ajattelisivat Lutherin tavoin, jopa kreationistit ovat muistaakseni kehitelleet näkemyksen, jonka mukaan maa Raamatun mukaan itse asiassa kiertäisi aurinkoa. Tämä on hyvä ääriesimerkki siitä, kuinka muuttumattoman Raamatun muuttuva tulkinta käytännössä toimii. Muuttumatonta on uskomme luomiseen ja Jumalan ilmoitukseen, muuttuvaa se, kuinka se käytännössä ilmaistaan ja ymmärretään tarkemmin.
Tietenkään kukaan meistä ei väitä, että mikä tahansa kristinuskossa olisi muutettavissa: muutoksilla on rajansa. Kaikki erilaiset käsitykset ja tulkinnat eivät myöskään ole sellaisia, että niiden pitäisi erottaa kristittyjä toisistaan. Mutta mihin rajat muuttumattoman ja muuttuvan (muutettavissa olevan) välillä vedetään, ja millä perusteella, siitä on ainakin minun mielestäni kysymys. Tietenkin pitäydyn tässä kohden Raamattuun ja luterilaisiin tunnustuskirjoihin. Mieluummin tarkasti kuin väljästi.
En rupea nyt keskustelemaan luomisen teologiasta. Totean vain, että Ken Ham on yksi maailman tunnetuimmista nuoren maan kreationisteista. Asianomaiselle liikkeelle on tavallista, että niitä kristittyjä, jotka eivät ole samaa mieltä, kritisoidaan, syytetään kristinuskon vääristämisestä ja myös mustamaalataan.(Kreationismista ja sen argumentaatiosta on Itä-Suomen yliopistossa tehty väitöskirja).
John H. Walton on tässä uusimmassa kirjassaan New Explorations in The Lost World of Genesis One vastannut tuohon Ken Hamin ja kumppanien kritiikkiin sekä lukuisiin aihepiiristä saamiinsa kysymyksiin. Muun muassa osoittaen, kuinka moni konservatiivinen raamatuntutkija on samoilla linjoilla. Walton tunnustautuu muuten Raamatun erehtymättömyyden kannattajaksi. Hänen pääpointtinsa on, että meidän pitää pyrkiä ensin selvittämään Raamatun tekstien alkuperäinen viesti ja suostua siihen, että ne eivät välttämättä vastaa moniin meidän esittämiimme kysymyksiin. Sitten meidän tulee toki pyrkiä pitäytymään siihen, mitä Raamattu ja Jumala sen kautta opettaa.
Tuosta Felberin kritiikistä olen samoilla linjoilla, minkä haluan todeta selvennyksenä. Tässähän se haasteemme on: kuinka tunnustaa kristillistä uskoa niin, että samanaikaisesti elämme tässä ajassa mutta siihen väärällä tavalla mukautumatta.
”Esimerkiksi Luther piti Kopernikuksen teoriaa siitä, että maa kiertäisi aurinkoa, jumalattomana ja mahdottomana, koska Raamattu selvästi opettaa päinvastaisesti. ”
Missä kohden Raamattu opettaa että aurinko kiertää maata? On mennyt minulta ohitse, koska en kiinnitä huomiotani tällaisiin seikkohin lainkaan. Sillä Raamattu ei ole minulle tiedekirja.
Olen kuunnellut saksalaisen astrofyysikon Albrecht Kellnerin videoita ja minulla on kaksi hänen kirjaansa. Hän sanoo että Raamattu on oikeassa ja nykyinen tiede on tullut linjaan Raamatun kanssa. Siis näinpäin: ensin Raamattu ja nyt Raamattu todistaa oikeaksi avaruustieteen löydöt. Aiempi vanha fysiikka meni metsään. Sillä oli jotenkin jo lähtökohtaisesti Raamattu-vastainen ajatus tutkimuksessaan. Mutta kun neutraalisti vain tutkitaan ja sitten katsotaan mitä Raamattu sanoo, niin huomataan että Raamattu tuo tieto on aina ollut. Se vain ei ole tietysti tieteen kielellä ilmaistu mutta kuitenkin siitä tajuttavissa.
Esimerkiksi hän mainitsi tämän: Jesaja 40:22 ”Hän istuu korkealla maanpiirin päällä, kuin heinäsirkkoja ovat sen asukkaat; hän levittää taivaan niinkuin harson, pingoittaa sen niinkuin teltan asuttavaksi”.
Hän sanoi että tiede toteaa että avaruus laajenee. Niin kuin on todennut. Hän selitti myös kvantteihin tai valosäteeseen liittyen kaareutumista. En nyt muista tarkkaan. Minulla jäi vähän lukeminen kesken, kun olen keskittynyt Raamattuun.
Mielenkiintoinen on myös Ilmestyskirjan ”..ja taivas väistyi pois niin kuin kirja, joka kääritään kokoon, ja kaikki vuoret ja saaret siirtyivät sijoiltansa”. Ilm. 6:14
Jumala on ensin levittänyt kuin teltan tai harson ja sitten kuin kirjakäärö se taas rullataan kokoon.
Minulle ei tuota ongelmia uskoa, että maailma luotiin niin kuin 1. Moos. sanotaan. En usko että ihminen syntyi evoluution tuloksena. Jumalalle tällainen evoluutio ei tarpeellista, sillä Hän luo tyhjästä.
”Hänen pääpointtinsa on, että meidän pitää pyrkiä ensin selvittämään Raamatun tekstien alkuperäinen viesti ja suostua siihen, että ne eivät välttämättä vastaa moniin meidän esittämiimme kysymyksiin. Sitten meidän tulee toki pyrkiä pitäytymään siihen, mitä Raamattu ja Jumala sen kautta opettaa.”
Marko, onko sinun mielestäsi niin että Raamatun tekstien alkuperäistä viestiä ei vielä tähän päivään mennessä ole selvitetty? Minusta viesti on selvitetty jo ajat sitten! Eri asia on sitten se, kelpaako se ja haluaako ihminen ottaa sen vastaan ja tyytyä siihen, mitä Jumala on ilmoittanut. Vai alkaako hän ”pullikoimaan” vastaan.
Toisaalta ymmärrän ihmisiä näissä kysymyksissä. Niin tein itsekin yli 30 vuotta sitten. Nyt monet niistä kysymyksistä ovat jääneet ja tuntuvat turhilta. Haluan lukea Raamattua ja syventyä siihen mitä Jumala sen kautta puhuu minulle.
Tyydyn siihen, että Jumala ei vastaa minulle kaikkiin kysymyksiini. Tämä tulee esille Raamatusta. Aina ei saa vastausta kysymyksiinsä, mutta sekin ettei sitä saa, on jo vastaus. Vasta taivaassa saamme lopulliset vastaukset. Monet Raamatun henkilöt kysyivät Jumalalta ”miksi” ja usein miten vastaus oli: Minä olen Se joka olen, Kaikkivaltias (Job). Tai Paavalille: vaikka pistin oli hänelle raastava, hänen tuli tyytyä Jumalan armoon ja siihen paradoksaalisuuteen, että pistin pitää hänet heikkona, jolloin hän juuri on voimakas ja Herran käytössä. (Jumalan armo Kristuksessa). Jumala on salannut meiltä itsensä. Jumalaan voi olla yhteydessä vain tuntemalla Jeesuksen.
Tätä tuntemista Jeesus kysyy meiltä Viimeisellä tuomiolla (Matt. 25). Jeesus kysyy hänen tuntemisensa tunnistamista hänen vähimmissä veljissään. Sellaisissakin evankeliumin viestin viejissä, jotka näyttävät meistä vähäpätöisiltä ja oppimattomilta ihmisiltä ilman akateemista arvovaltaa. Näinhän Jesaja 53 sanoo Jeesuksesta: ”hänellä ei ollut muotoa, johon olisimme mielistyneet”. Syväntöjen selitys tähän ”muotoon” tässä kohtaa on ”oppiarvo”.
Paavali taas oli hyvän opetuksen saanut fariseus. Esim. 2. Kor. 4:11-13 Paavali mainitsee juuri noita mitä Jeesus Matt. 25. ”Vielä tänäkin hetkenä me kärsimme nälkää ja janoa, olemme alasti, meitä piestään, ja me kuljemme kodittomina….” Ja Matt. 10:41-42 ”Joka profeetan ottaa tykönsä profeetan nimen tähden, saa profeetan palkan, ja joka vanhurskaan ottaa tykönsä vanhurskaan nimen tähden, saa vanhurskaan palkan. Ja kuka hyvänsä antaa yhdelle näistä pienistä (huom! vähäiset veljet) maljallisen kylmää vettä, hänen juodaksensa opetuslapsen nimen tähden, totisesti minä sanon teille: hän ei jää palkkaansa vaille.”
Riitta S. Lutherin erityinen raamattuperustelu oli Joosua 10:13. Lisäksi Raamattu kyllä puhuu auringon ”noususta” ja ”laskusta”. Walton listaa näitä pitkän pätkän. Olen perehtynyt sen verran kreationismiin, että tiedän sen kannattajien lukuisia kertoja julistaneen, kuinka Raamattu – heidän tulkitsemanaan – on ollut oikeassa…. Olen samaa mieltä siitä, että Raamattua ei ole tarkoitettu luettavaksi tiedekirjana.
On historiallinen tosiasia, että Raamatun tulkintaperiaatteet ja yksittäisten raamatunkohtien tulkinnat ovat vaihtuneet moneenkin kertaan kirkon historiassa, vaikka usko on pysynyt muuttumattomana. Jo ennen historiallis-kriittisen tutkimuksen syntyä. Asiaan ovat vaikuttaneet erityisesti Raamatun alkukielten
… lisääntynyt tuntemus, Raamatun syntyajan kulttuurien, kielten ja historian tuntemus ja niin edelleen. Keskeisiin uskonkohtiin tällä kaikella ei ole mullistavaa vaikutusta vaan iso murros on ollut nimenomaan tuo itsekin mainitsemasi luopuminen perinteisestä raamatuntulkinnasta hist.kriitt. tutkimuksen ja sen ylilyöntien vuoksi. Isoin kirjo on käsittääkseni ollut luomistekstien tulkinnassa, vanhan testamentin hengellisen merkityksen selvittelyssä, opetuksessa lopunajoista – ja pelastusopissa. Se, mitä pidät jotenkin kristallinkirkkaana itsestäänselvyytenä ja jota itsekin tunnustan ja opetan eli reformatorista vanhurskauttamisoppia, ei sitä monille, ehkä useimmille, kristityille sitä ole. Koska pelastusoppia on lähestytty monista eri tulokulmista. Tämän huomaaminen on saanut ainakin itseni vähän vähemmän itsevarmaksi lausumaan tiettyjä oppituomioita.
Riitta S. Lopuksi: Iloitsen 28 kirkolliskokousedustajamme julkilausumasta, että piispakuntamme puuttuisi jollakin rakentavalla tavalla Wille Riekkisen ja Mäkipelto et knien esittämiin näkemyksiin. Lain ja evankeliumin ero on kirkas valo raamatuntulkinnassa, vaikka ei yleispätevä ja mekaaninen separaattori. Nyt työt kutsuvat. Kiitoksia tästä ja siunattua viikonloppua!
”Lutherin erityinen raamattuperustelu oli Joosua 10:13. Lisäksi Raamattu kyllä puhuu auringon ”noususta” ja ”laskusta”.
Niinhän mekin puhumme:) Se on edelleen meillä säätiedotuksissakin, vaikka yleisesti tiedetään, ettei se laske ja nouse, vaan vain näyttää siltä. Joosua halusi sotia päivänvalossa ja pyysi Herralta ettei aurinko laske. Siitä kai tässä lähinnä on kysymys. En näe tässä mitään ongelmaa. Kai se on sitten, että nykyihminen haluaa kaikki menneen ajan ihmiset tehdä naurunalaiseksi kun itse on olevinaan niin viisas.
Saksalaisessa rakastamassani Iltalaulussa (Abendlied) 1600-1700-luvulta sanotaan puhuttelevasti:
”Seht ihr den Mond dort stehen? -Er ist nur halb zu sehen Und ist doch rund und schön! So sind wohl manche Sachen, Die wir getrost belachen, Weil unsre Augen sie nicht sehn.
Näettekö kuun tuolla paikallaan? – Se on vain puoliksi näkyvissä Ja on silti pyöreä ja kaunis! Näin on myös monien asioiden, joita varmoin mielin pilkkaamme. Koska meidän silmämme eivät niitä näe.
Vastauksena Markolle, (muokkasin hieman lausetta): ”ikuisen totuuden esitystavan muuttuminen on väistämätöntä, koska maailma on muutoksen alainen.”
Ikuisen totuuden esitystapa ei saa muuttua niin, että sen sanoma muuttuu! Sen muuttamiselle ei ole mitään perustetta. On huomattava, että ei se itsestään miksikään muutu, vaan ihmiset muuttavat sen.
Otan esim. room.katolisten raamatun v. 1973. Se on täynnä alaviiteselityksiä. Esim. Luuk 2:14. ”Ehre ist Gott in den Höhen und auf Erden Friede unter den Menschen seiner Huld!” =Kunnia Jumalalle korkeuksissa ja maassa rauha niillä ihmisillä, joihin hänellä on mielisuosio. Alaviite: ”Menschen seiner Huld” sind die Menschen, die mit der Geburt Jesu die Heilsgnade Gottes erfahren”. Mielisuosionsa ihmiset ovat niitä ihmisiä, jotka Jeesuksen syntymisessä kokevat Jumalan pelastusarmon. Lisäksi esitetään kohdan käännöksenä: ”Menschen, die guten Willens sind” = Ihmiset, joilla on hyvä tahto. Lisätään että Vulgata tosin puoltaa tätä. Vaikkakaan tämä käännös kreikankielestä ei olisi mahdoton, mutta merkitys ei kuitenkaan ihan välity. ”Hyvä tahto” on kuitenkin ehdottomasti ilmaistu edellytyksenä pelastukselle.
Saksalainen katolinen, jonka videota kuuntelin joulun alla sanoi, että vanha käännös on: Rauha niiden ihmisten kesken, joilla on hyvä tahto.
Mitä tähän sanomme? Onko Jumalalla on mielisuosio niihin ihmisiin, joilla on hyvä tahto? Miksi enkelien piti tulla taivaasta ilmoittamaan, että ne ihmiset nauttivat Jumalan mielisuosiota, joilla on hyvä tahto tai että hyvän tahdon ihmisillä on rauha keskenänsä (kuten tuo mies sanoi videossa)?
Meidän raamatuissamme KR -38 tämä jae on näin: ”Kunnia Jumalalle korkeuksissa,
ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!” Totta ihmeessä Jumala on se, jolla tässä on se hyvä tahto ihmisiä kohtaan. Tässähän tultiin juuri ilmoittamaan Vapahtajan Jeesuksen syntymästä. Ei Hän syntynyt vain niille ihmisille, joilla on hyvä tahto. Vaan kaikille ihmisille Vapahtajaksi, koko maailmalle. Ja niin kuin tiedämme Jeesus on Rauhanruhtinas, emme me ihmiset. Ja lut. teologian mukaan ihmisellä ei ole hyvä tahto vaan paha tahto syntymästään saakka Jumalaa kohtaan. Voiko tätä kohtaa enää pahemmin vääristää?
Marko: ”Keskeiset termit eivät käänny yksi yhteen vaikkapa käännettäessä kielestä toiseen ja vaikka kuinka pyrittäisiin tarkkaan vastaavuuteen, käännöstä seuraa samalla riski, että käytetty sana alkaa elää omaa elämäänsä ja muuttuu. Aivan samalla tavalla on kristinuskossa, silloinkin kun tietoisena tarkoituksena EI ole muuttaa yhtään mitään sen opissa tai elämässä, mutta kuitenkin sanoitetaan uudella tavalla. Ja tämän toteaminen ja hyväksyminen ei ole jotakin vastustettavaa ja vahingollista ”liberaaliteologiaa”. Nämä asiat tunnustaa jokainen teologiaa peruskurssitasoa pidemmälle opiskellut.”
No niinpä niin. Tässä se nyt tuli julki: Ei oppiarvoa esitettävänä että olisi pitkälle opiskellut teologi. Niinhän se oli Jeesuksellakin! Ei miellyttänyt kivityömiehen sana ja teot fariseuksia ja kirjanoppineita. No samapa se. Jumala ei kysy miten pitkälle opiskelit teologiaa tai monta tohtorintutkintoa sinulla on. Vaan hän kysyy oletko sinä minun Sanalleni uskollinen.
”Silloin Herra vastasi minulle: – Jos muutat mielesi, minä otan sinut jälleen palvelukseeni. Jos et puhu joutavia, vaan puhut niin kuin puhua tulee, saat jälleen olla minun suunani. Ihmiset kääntyvät sinun puoleesi, mutta älä sinä käänny heidän mielensä mukaan.” Jer. 15:19.
Olen koulutukseltani kielenkääntäjä/tulkki ja tehnyt tuota työtä palkkatyönäni. Kääntäjä ei käännä sanoja, vaan ajatuksia. Silti sanoihin täytyy kiinnittää Raamatun tapauksessa erittäin suuri huomio ja tarkkaavaisuus, sillä Raamattu ei ole mikään romaani. Sanoman täytyy ehdottomasti viestittää kuulijalle se, mitä alkuperäinen kirjoittaja/puhuja tahtoi sanoa. Hänen on oltava kuuliainen alkuperäiselle sanomalle. Tarkkuutta vaaditaan ja kääntäjällä tulisi olla Pyhä Henki. Onhan tässä se vaara, että lukija johdetaan ikuisesti harhaan! Alkuperäistä sanomaa ei ole vaikea selvittää, kun on lukenut Raamatun kokonaisuutena ja ymmärtää sen metanarratiivin (T. Eskola käyttää tuota sanontaa). Silloin on helppo huomata että tuosta asiasta puhutaan tuossa ja tuossa kohdassa jne. Linkkejähän on suunnaton määrä. Olen nähnyt sellaisen linkkisysteemin kuvan. Yksittäisten sanojen kanssa joutuu näkemään vaivaa, mutta työ on varmasti antoisaa ja haastavaa. Ja ennen kaikkea niin kuin Luther sanoi ”koko Raamattu ajaa Kristusta”.
Historiallis-kriittinen Raamatun tulkintametodi alkoi tutkia tekstin ”rivien välejä”, siis sellaista mitä tekstissä ei selvästikään lukenut. Ajatukset otettiin näin tutkijan ”hatusta”. Mutta se siitä.
KR-92 on UT:n osalta katkonut KR-38:ssa vielä olevat linkit Vanhaan testamenttiin. En tarkoita tällä niinkään alaviitteitä, jotka ovat hyödyllisiä. Ja ne nyt sitten poistettiin suurimmaksi osaksi. Vaan tarkoitan myös sanamuotoja, käytettyjä termejä. Kyllä tätä aikanaan kritisoitiin, esim. rovasti Risto Santalan toimesta. Tällainen muuttaminen on kohtalokasta. Hankin aikanaan Raamattu Kansalle käännöksen (v. 2000) ja sen kieli on nykyihmiselle täysin sujuvaa. Mitään v. 2020 käännöstä ei olisi ollenkaan tarvittu. Jos esim. ei ymmärrä ”vanhurskauttaa”-sanaa ja sen johdannaisia, niin senhän voi nykylukijalle selittää, vaikka alaviitteellä. Tämä jatkuva Raamatun käännösten uudistaminen on tarkoitushakuista. Nykyihminen opiskelee useita vieraita kieliä. Onko hän tullut niin hölmöksi, ettei osaa äidinkieltään. Nähtävästi.
Marko: ”tässä on ilmeisesti myös se vaikeus, että arkkipiispa on puolustanut kirkon – minusta hyvin yksiselitteisen – avioiittokäsityksen muuttamista vetoamalla juurikin siihen, että muuttumattomia kirkkoja ei ole olemassa. Tällaisessa tilanteessa voi kokea, että pelkän muuttumattoman ja muuttuvan välisen suhteen mainitseminenkin on kristinuskon vääristämistä.”
Luoma: ”Niitä kirkkoja, jotka eivät ole koskaan muuttuneet, ei ole olemassa. Jos kirkko ei ota maailman muutosta vakavasti, se ei itse kykene muuttamaan maailmaa, Luoma sanoi ja totesi, että tästä eteenpäin yhteinen matka jatkuu eri tavoin ajattelevina kirkon jäseninä.”
En kulje yhteistä matkaa tällä tavoin ajattelevien kanssa. En ole kulkenut enää yli 20 vuoteen.
– Niin kuin aiemmin jo kirjoitin, on aina ymmärretty niin, että kirkon tulisi uida vastavirtaan eikä myötävirtaan maailman kanssa. Kirkon tulisi muuttaa maailmaa/yhteiskuntaa, maailman/yhteiskunnan tulisi ottaa kirkko vakavasti (kuunnella kirkkoa, joka ei puhu niin kuin muuttunut maailma itse) ja asiahan on niin että maailman/yhteiskunnan tulisi muuttua, kun kirkko saarnaa lakia ja evankeliumia. No se ei enää tee sitä. ”Älkää mukautuko tämän maailman menoon”, sanoi Paavali. Ei pelastussanoma muutu milloinkaan. Tässä on kyseessä on maailman mielistely. Ilmestyskirjasto voi kukin lukea miten lopulta käy.
Mitä jos tämä maailmaan mukautumisen vaara olisi otettu vakavasti 30-luvun Saksassa? Olisiko voitu estää kansallissosialismin nousu ja tunkeutuminen kirkkoon? Hyvin harva uskalsi vastustaa. Pelottelulla ja propagandalla ja uhkailulla siinä pelattiin. Niin nytkin. Ja viitteitä siitä on jo kuten tiedämme. Saksassa ne jotka vastustivat joutuivat keskistysleireille, vankiloihin ja monet teloitettiin. Nyt Saksassa on Bremenissä pastori Olaf Latzel vedetty oikeuteen vihapuheesta, kun kehottaa ihmisiä parannukseen. Kauan ei kestänyt kun kaikki oli unohdettu. Evank. kirkon tilanne on siellä katastrofaalinen.
Tällainen maailman mukainen kirkko ei ole Kristuksen kirkko. Jeesus ei halunnut perustaa mitään laitoskirkkoa, vaan halusi että evankeliumi viedään kaikille kansoille. Paavali perusti seurakuntia, joihin asetettiin kaitsijat ym. Kristuksen maailmanlaajuinen pyhien yhteisö, Kristuksen ruumis tulee pysymään maailman loppuun asti. Se joutuu vainottavaksi ja monia tapetaan niin kuin koko ajan tapahtuu muualla maailmassa. Tulee se vielä meillekin. Jeesuksen seuraamisesta maksetaan aina hinta.