Jos jollakin teistä on sata lammasta ja hän kadottaa yhden niistä, eikö hän jätä niitä yhdeksääkymmentä yhdeksää erämaahan ja mene etsimään kadonnutta, kunnes hän sen löytää? Ja löydettyään hän panee sen hartioillensa iloiten. Luuk. 15:4,5. – Hän, joka oli rakastanut omiansa, jotka maailmassa olivat, osoitti heille rakkautta loppuun asti. Joh. 13:1.
Näissä jakeissa kuvataan rakkautta, joka ei väsy. Väsyneen on hyvä tietää, että on olemassa rakkaus, joka ei väsy. Jeesuksen voima on hänen rakkautensa voimaa. Mitä Kristuksen rakkauden innoittamat henkilöt ovatkaan saaneet aikaan. Kaikki voitot Jumalan valtakunnassa ovat Jeesuksen rakkauden voittoja. Tämä rakkaus vaikuttaa edelleen täällä. Sen voima ei ole vähentynyt. Kristus ei ole väsynyt.
1. Jeesus ei väsy etsiessään syntistä. – 1. Jeesuksen rakkaus huomaa eksyneen. Ainoastaan rakkaus katsoo sen puoleen, joka apua tarvitsee. Se huomaa yhdenkin eksyneen. Jeesus näki Sakkeuksen, samarialaisen naisen, Bartimeuksen jne. Hän on kertonut vertaukset yhdestä kadonneesta lampaasta, yhdestä hukkaan joutuneesta hopearahasta, yhdestä tuhlaajapojasta. Hän tunsi sääliä kansanjoukkoja kohtaan ja puhui heille sydämellisesti. Mutta hän saattoi antautua etsimään yhtä, niin kuin ei muita olisi ollutkaan.
2. Jeesus etsii, kunnes hän löytää. Kun on kysymyksessä eksyneen lampaan etsiminen, täytyy etsijän antautua vaaroille alttiiksi ja nähdä paljon vaivaa. Niin on Jeesus tehnyt ja tekee edelleen. Hänen rakkautensa uhrautuu, se ei väsy. Työ ei jää kesken.
3. Jeesus ottaa löydetyn olallensa. Ainoastaan jumalallinen rakkaus ottaa synnin saastuttaman ihmisen huostaansa. Se iloitsee löydöstänsä. Jeesuksen olalla on hyvä ja turvallista olla.
II. Jeesus ei väsy rakastaessaan omiansa. – Jeesus tiesi, mitä meidän pelastuksemme tuli vaatimaan häneltä. Sittenkin hän sanoi: “Sinun tahtosi, minun Jumalani, minä teen mielelläni ja sinun lakisi on minun sydämessäni.” Ps. 40:9. Rakkaus, joka on kestänyt Golgatan kauhut, kestää, kunnes hänen omansa ovat kotona.
1. Jeesus rakasti omiansa. Hänen omiansa ovat kaikki ihmiset, mutta erikoisesti ne, jotka hän on löytänyt ja ottanut olallensa. Jeesukseen uskovat ovat hänelle kallis omaisuus, vaikka niissä on monia vikoja. Hänen täytyy nuhdellen lausua ensimmäisistä opetuslapsistansa: “Voi sinä epäuskoinen ja nurja sukupolvi, kuinka kauan minun täytyy olla teidän kanssanne? Kuinka kauan kärsiä teitä?” Matt. 17:17. “Ettekö vielä käsitä, ettekö ymmärrä? Onko sydämenne paatunut?” Mark. 8:17.
Pietarille hänen täytyi sanoa: “Mene pois minun tyköäni, saatana.” Matt. 16:23. Opetuslapset saattoivat ennen Jeesuksen kärsimystä riidellä siitä, kuka heistä on suurin. Mutta sittenkin Jeesus rakasti heitä. Hänen rakkautensa ei väsynyt. Sellaiseen rakkauteen voi luottaa. Johannes kirjoittaa: “Me olemme oppineet tuntemaan ja me uskomme sen rakkauden, mikä Jumalalla on meihin.” 1 Joh. 4:16.
2. Jeesus rakasti omiaan, jotka olivat maailmassa. Hän tiesi kuinka vaarallinen maailma on Herran omille. Olihan hän kiusattu kaikessa, niin kuin mekin. (Ks. Hebr. 2:18 ja 4:15, tämä sulku on allekirjoittaneen lisäys.) Hänen rakkautensa ympäröi suojamuurin tavoin uskovia täällä pahassa maailmassa.
3. Jeesus rakasti omiaan loppuun asti. Se merkitsee: Hän rakasti heitä ristinkuolemaan asti, koko rakkaudellansa. Hän rakasti heitä heidän elämänsä loppuun asti. Jeesus on sama tänään kuin hän oli eilen. (“Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti.“ Hebr. 13:8, tämä sulku on allekirjoittaneen lisäys.) Me synnymme Kristuksen rakkauden helmaan, elämme siinä ja saamme kerran ummistaa silmämme sen turvissa.
Ei ole ihme, vaikka taivaaseen pelastuneet ylistävätkin Jeesusta hänen rakkaudestaan ja verestään. Ilm. 1:5. (“Hänelle, joka meitä rakastaa ja on päästänyt meidät synneistämme verellänsä.” Tämä sulku on allekirjoittaneen lisäys.)
Eeli J. Hakala (1886-1963), Te myös todistatte, s. 139-140, SLEY, 1955.
Sillä näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä itse etsin lampaani ja pidän niistä huolen. Niin kuin paimen pitää huolen laumastaan, kun hän on lampaittensa keskellä ja ne ovat hajallaan, niin minä pidän huolen lampaistani, ja minä pelastan ne joka paikasta, minne ne ovat hajaantuneet pilvisenä ja pimeänä päivänä. Minä itse kaitsen lampaani ja vien itse ne lepäämään, sanoo Herra, Herra. Kadonneet minä tahdon etsiä, eksyneet tuoda takaisin, haavoittuneet sitoa, heikkoja vahvistaa. Hes. 34
Herra Jumala. Sinä olet kaikkien eksyneitten taluttaja, heikkojen turva ja kadoksiin joutuneitten pelastaja. Itsessämme me olemme avuttomat, köyhät ja kuolleet hengellisesti, mutta sinun sanassasi on elämä ja voima. Lähetä sanansaattajaksesi joku ihmisesi, että hän toisi meille tervehdyksen sinulta. Lähetä meidät viemään hyvää sanomaasi jollekin, joka sitä tarvitsee. Osoita, Herra, meille, miten me tarvitsemme toisiamme Kristuksen käskyläisinä ja sinun salaisuuksiesi taloudenhoitajina. Tulkoon sinun valtakuntasi.
Jaakko Haavio, Taivaan avain, s. 115-116, WSOY, 1965.
Ei ole kuitenkaan tarkoitus että lampaat ovat hajallaan saati sitten eksyneitä . Siksi on Jumala tarkoittanut seurakunnan ja sinne paimenen jotta hyvän paimenen ääni saisi kuulua . Kristikunnassa on ajattelua että kuuluu vain näkymättömään laumaan .
Eihän tässä tekstissä kielletä seurakuntayhteyttä. Pääasia on tämä, jonka Jeesus on toteuttanut ja toteuttaa edelleen: Minä itse kaitsen lampaani ja vien itse ne lepäämään, sanoo Herra, Herra. Kadonneet minä tahdon etsiä, eksyneet tuoda takaisin, haavoittuneet sitoa, heikkoja vahvistaa. Hes. 34. ”Minä olen se hyvä paimen. Hyvä paimen antaa henkensä lammasten edestä.” (Joh. 10:11).
EVANKELIUMIN VOIMA
Ne, joiden omatunto on näin saatu kauhistumaan (nimittäin lain kautta, tämä sulku allekirjoittaneen lisäys), ajautuisivat varmasti epätoivoon, tuomittujen tavalliseen tilaan, ellei Jumalan armon ja laupeuden lupaus – joka siis on sama kuin evankeliumi – nostaisi heitä pystyyn ja rohkaisisi.
Mikäli säikähtänyt omatunto uskoo armon lupauksen Kristuksessa, usko uudistaa sen ja tekee sen eläväksi, kuten seuraavat esimerkit ihmeellisesti todistavat.
1. Moos. 3 kuvaa Aadamin syntiä, parannuksentekoa ja vanhurskauttamista. Sen jälkeen kun Aadam ja Eeva olivat tehneet syntiä ja etsivät verhoa alastomuuteensa – siten me tekopyhät tapaamme rauhoittaa omaatuntoa hyvitystöiden kautta – Herra kutsui heitä.
Hänen äänensä oli heille sietämätön. Heidän syntiään ei mikään verho eikä tekosyy pystynyt peittämään. Omatunto jää voitetuksi ja syylliseksi, kun Jumalan ääni asettaa synnin sen silmien eteen. Aadam ja Eeva pakenevat, ja Aadam esittää paon syyksi: ”Minä kuulin sinun äänesi paratiisissa ja pelkäsin, sillä minä olen alasti” (1. Moos. 3:10).
Huomaa tähän sisältyvä omantunnon synnintunnustus. Tämän jälkeen Aadam on murheesta suunniltaan, kunnes hän kuulee laupeuden lupauksen, nimittäin vaimolle sanotun sanan: ”Sinun siemenesi on polkeva rikki käärmeen pään” (1. Moos. 3:15). Myös se, että Herra vaatetti Aadamin ja Eevan, vahvisti heidän omiatuntojaan.
Tämä toimenpide oli epäilemättä Kristuksen lihaksitulon merkki, sillä Kristuksen liha lopulta peittää meidän alastomuutemme ja hävittää häpeän pelokkaista omistatunnoista, joihin herjaajien herjaukset ovat sattuneet, Psalmi 69:10.
Muistamme kuinka Daavid säikähti profeetta Naatanin sanoja. Hän olisi varmaankin menehtynyt, ellei hän välittömästi olisi kuullut evankeliumia: ”Herra on antanut syntisi anteeksi; sinä et kuole” (2. Sam. 12:13).
Joidenkin mielestä Vanhan Testamentin kertomuksista pitää etsiä vain vertauskuvia. Tästä kuitenkin näet, kuinka paljon voit oppia yhdestä Daavidia koskevasta esimerkistä keskittymällä pelkästään kirjaimelliseen merkitykseen.
Itse asiassa tuleekin katsoa vain kirjaimellista merkitystä, sillä sen kautta Jumalan Henki näyttää runsaasti esimerkkejä sekä vihastaan että laupeudestaan. Mikä sana on enemmän evankeliumia kuin tämä: ”Herra on antanut syntisi anteeksi.”
Eikö koko evankeliumin taikka Uuden testamentin sanoma ole siinä, että synti on otettu pois? Tähän voit lisätä, jos haluat, monia kertomuksia evankeliumeista. Luukas 7:37-50 kertoo syntisestä naisesta, joka pesi Herran jalat; häntä lohdutettiin näillä sanoilla: ”Sinun syntisi ovat anteeksi annetut” (Luuk. 7:48).
Kaikkein yleisimmin tunnetaan kertomus tuhlaajapojasta, joka tunnustaa syntinsä, Luuk. 15. Kuinka rakastavasti hänen isänsä ottaakaan hänet vastaan, syleilee ja suutelee häntä!
Luukas 5:8 Pietari huudahtaa ihmeen ällistyttämänä ja sydämeen saakka liikutettuna: ”Mene pois minun tyköäni, Herra, sillä minä olen syntinen ihminen.” Kristus lohduttaa ja kutsuu häntä sanoen: ”Älä pelkää” jne. (Luuk. 5:10).
Ote uskonpuhdistajiin kuuluvan ja Martti (Martin) Lutherin työtoverin Philipp Melanchthonin (1497-1560) kirjasta ”Ydinkohdat” (Loci communes, vuodelta 1521), s. 114-115, SLEY-Kirjat Oy, 1986. Olen pilkkonut tekstiä hiukan pienempiin ja lyhyempiin kappaleisiin. Muuten teksti on sanatarkka suora lainaus kyseisestä kirjasta.
Mika
Todella ihania tekstejä olet tuonut eteemme luettavaksemme.
Kiitos sinulle siitä!
– Eeli Hakalan teoksia lueskelin lukioaikanani mitä suurimmalla mielenkiinnolla. Niissä oli niin suloisen lohdullinen ote. Ilo oli mitä suurin niitä lukiessani.
– Jaakko Haavion teksteihin paneuduin jo hyvin varhain.
– Philipp Melanchthonin merkitys uskonpuhdistuksen syntyvaiheissa oli erittäin tärkeä. Varsinkin Augsburgin tunnustusta olen kerrannut vuosikymmenien aikana lukemattomia kertoja.
”On tämän maapallon päältä löydetty ihmisheimoja hyvin alhaisella kehitysasteella. Mutta ihmeellistä, ei vielä ole löydetty ainoatakaan ihmisheimoa, jolla ei olisi jonkinlaista ilmausta siitä, että heidän henkensä kaipaa Jumalaa. On aina joku alttari, joku uhri tuntemattomalle, joku vaikka kuinka pieni ilmaus siitä, että ihmisellä on sielu.
Taas toiselta puolen ei ole löydetty ainoatakaan eläintä, ei edes korkeimmalle asteelle kehittynyttä eläintä, ei edes apinaa, jolla joskus olisi ollut jotain ilmausta siitä, että se kaipaa Jumalaa. Ihminen on toisenlainen kuin muut elolliset olennot. Sen tähden ihminen ei elä vain leivästä. Hänen tarpeensa eivät ole tyydytetyt, kun ruumiin tarpeet ovat tyydytetyt.” (K. V. Tamminen, Lävistetyt kädet, s. 30, Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys, Helsinki 1947)
Silloin pojan isä heti huusi: ”Minä uskon! Auta minua epäuskossani!” Mark. 9:24
Sairaan pojan isän huuto on tuttu rehelliselle kilvoittelijalle. Minä uskon, tahdon uskoa, ja silti taistelen epäuskoani vastaan. Uusi ihminen uskoo, vanha tahtoo vaivuttaa uneen. Jeesus onneksi vahvistaa uskoamme.
Juha Vähäsarja, Jumalan kämmenellä, tämän päivän teksti, Symbolum Oy, 2024.
MINÄ MENEN TAIVAASEEN
Matongon teologisen seminaarin kuoro Keniasta laulaa suomenkielellä laulua: ”Minä menen taivaaseen.” Sanat ovat mitä keskeisintä ja kohti käyvää sanomaa: Jeesuksessa on ovi avattuna taivaaseen. Tämä uutinen tahdotaan viestittää jokaiselle. Ja sitten kysellään pysäyttävästi: Tuletko mukaan?
Tarvitsemme tällaista rohkeaa ja suoraa kyselyä? Ennen kyseltiin: Oletko autuas Jumalan lapsi, onko Sinulle armo kirkastunut, oletko uskossa? Älä väistä näitä kysymyksiä tänäänkään. On kysymys elämäsi tärkeimmästä asiasta. Ilman Jeesusta ja Hänen pelastustyötään tiemme vie kadotukseen, iankaikkiseen eroon Jumalasta.
Mutta yhdenkään ei tarvitse hukkua. Kenenkään ei tarvitse joutua kadotukseen. Kaikille on Kristus avannut tien verensä kautta taivaan kotiin. Tänään julistetaan Kristuksen nimessä syntien anteeksiantamus jokaiselle uskossa omistettavaksi.
Siksi voimme yhtyä kenialaisten ystäviemme lauluun. Minä menen taivaaseen! Ovi on auki!
Reijo Arkkila, Sanasta elämä, s. 139, SLEY, 1982.
Lähellä Milanoa Italiassa vuonna 312 roomalainen kenraali Konstantinus näki legendan mukaan näyn, jonka mukaan hän voittaisi taistelun keisarin toimen saamisesta, jos vaihtaisi sotalippujensa päissä olevat Rooman kotkat kristillisiin risteihin. Näyssään hän näki ristin taivaalla ja latinankieliset sanat IN HOC SIGNO VINCES, ”tässä merkissä olet voittava”. Konstantinus todellakin voitti taistelun, ja hänestä tuli Rooman keisari.
David P. Scaer, Sisälle Tunnustuskirjojen historiaan, s. 38, Concordia ry, 2018.
Risti on meillekin voiton merkki.
Kristus on kauttaaltansa Pyhään Raamattuun käärittynä aivan kuin ruumis vaatteeseen.
Martti Luther, Kirkkopostilla II, s. 19, SLEY, 1942.
Sillä hänessä (Jeesuksessa) luotiin kaikki, mikä taivaissa ja mikä maan päällä on, näkyväiset ja näkymättömät, olkoot ne valtaistuimia tai herrauksia, hallituksia tai valtoja, kaikki on luotu hänen kauttansa ja häneen, ja hän on ennen kaikkia, ja hänessä pysyy kaikki voimassa. Kol. 1:16-17.
1. Hänen kauttaan on maailma luotu, / vielä saapuu hän kirkkaudessaan. / :,:Minut kuvakseen tomusta teki, / silti noussut mä oon kapinaan.:,:
2. Kaikkivaltiudessaan nöyrtyi seimeen / ja ristille Golgatan, / :,:mutta minä olen ylpeä, haluton / hänen nimeään tunnustamaan.:,:
3. Hän alistui Isänsä tahtoon / ja valitsi valkeuden tien, / :,:mutta minä tahdon itse vain päättää / luullen: paremmin tiedän kuin hän.:,:
4. Minut murra ja puhdista, Jeesus,/ sinun Henkesi täyteyteen, / :,:että nimesi, oi Herra Jeesus, / kaiken kunnian, kiitoksen saa.:,:
Jukka Leppilampi, Siionin Kannel 123.
Raamattu se on, Raamattu, Pyhän Hengen kirjoitus, jota me käsittelemme. Kuka tähän on kelvollinen, niinhän Paavali sanoo. Sehän on joki, jossa karitsa astelee ja norsu ui. Se on Jumalan Viisaus, joka tekee tyhmiksi tämän maailman viisaat, vieläpä tämän maailman ruhtinaatkin. Kirjoitus, joka tekee puhekyvyttömistä lapsista kaunopuheisia ja sulkee kaunopuheisten suut.
Martti Luther, Ensimmäisen Mooseksen kirjan selitys 1-7, s. 2, Suomen Luther-säätiö, 2004.