Jos jollakin teistä on sata lammasta ja hän kadottaa yhden niistä, eikö hän jätä niitä yhdeksääkymmentä yhdeksää erämaahan ja mene etsimään kadonnutta, kunnes hän sen löytää? Ja löydettyään hän panee sen hartioillensa iloiten. Luuk. 15:4,5. – Hän, joka oli rakastanut omiansa, jotka maailmassa olivat, osoitti heille rakkautta loppuun asti. Joh. 13:1.

Näissä jakeissa kuvataan rakkautta, joka ei väsy. Väsyneen on hyvä tietää, että on olemassa rakkaus, joka ei väsy. Jeesuksen voima on hänen rakkautensa voimaa. Mitä Kristuksen rakkauden innoittamat henkilöt ovatkaan saaneet aikaan. Kaikki voitot Jumalan valtakunnassa ovat Jeesuksen rakkauden voittoja. Tämä rakkaus vaikuttaa edelleen täällä. Sen voima ei ole vähentynyt. Kristus ei ole väsynyt.

1. Jeesus ei väsy etsiessään syntistä. – 1. Jeesuksen rakkaus huomaa eksyneen. Ainoastaan rakkaus katsoo sen puoleen, joka apua tarvitsee. Se huomaa yhdenkin eksyneen. Jeesus näki Sakkeuksen, samarialaisen naisen, Bartimeuksen jne. Hän on kertonut vertaukset yhdestä kadonneesta lampaasta, yhdestä hukkaan joutuneesta hopearahasta, yhdestä tuhlaajapojasta. Hän tunsi sääliä kansanjoukkoja kohtaan ja puhui heille sydämellisesti. Mutta hän saattoi antautua etsimään yhtä, niin kuin ei muita olisi ollutkaan.

2. Jeesus etsii, kunnes hän löytää. Kun on kysymyksessä eksyneen lampaan etsiminen, täytyy etsijän antautua vaaroille alttiiksi ja nähdä paljon vaivaa. Niin on Jeesus tehnyt ja tekee edelleen. Hänen rakkautensa uhrautuu, se ei väsy. Työ ei jää kesken.

3. Jeesus ottaa löydetyn olallensa. Ainoastaan jumalallinen rakkaus ottaa synnin saastuttaman ihmisen huostaansa. Se iloitsee löydöstänsä. Jeesuksen olalla on hyvä ja turvallista olla.

II. Jeesus ei väsy rakastaessaan omiansa. – Jeesus tiesi, mitä meidän pelastuksemme tuli vaatimaan häneltä. Sittenkin hän sanoi: “Sinun tahtosi, minun Jumalani, minä teen mielelläni ja sinun lakisi on minun sydämessäni.” Ps. 40:9. Rakkaus, joka on kestänyt Golgatan kauhut, kestää, kunnes hänen omansa ovat kotona.

1. Jeesus rakasti omiansa. Hänen omiansa ovat kaikki ihmiset, mutta erikoisesti ne, jotka hän on löytänyt ja ottanut olallensa. Jeesukseen uskovat ovat hänelle kallis omaisuus, vaikka niissä on monia vikoja. Hänen täytyy nuhdellen lausua ensimmäisistä opetuslapsistansa: “Voi sinä epäuskoinen ja nurja sukupolvi, kuinka kauan minun täytyy olla teidän kanssanne? Kuinka kauan kärsiä teitä?” Matt. 17:17. “Ettekö vielä käsitä, ettekö ymmärrä? Onko sydämenne paatunut?” Mark. 8:17.

Pietarille hänen täytyi sanoa: “Mene pois minun tyköäni, saatana.” Matt. 16:23. Opetuslapset saattoivat ennen Jeesuksen kärsimystä riidellä siitä, kuka heistä on suurin. Mutta sittenkin Jeesus rakasti heitä. Hänen rakkautensa ei väsynyt. Sellaiseen rakkauteen voi luottaa. Johannes kirjoittaa: “Me olemme oppineet tuntemaan ja me uskomme sen rakkauden, mikä Jumalalla on meihin.” 1 Joh. 4:16.

2. Jeesus rakasti omiaan, jotka olivat maailmassa. Hän tiesi kuinka vaarallinen maailma on Herran omille. Olihan hän kiusattu kaikessa, niin kuin mekin. (Ks. Hebr. 2:18 ja 4:15, tämä sulku on allekirjoittaneen lisäys.) Hänen rakkautensa ympäröi suojamuurin tavoin uskovia täällä pahassa maailmassa.

3. Jeesus rakasti omiaan loppuun asti. Se merkitsee: Hän rakasti heitä ristinkuolemaan asti, koko rakkaudellansa. Hän rakasti heitä heidän elämänsä loppuun asti. Jeesus on sama tänään kuin hän oli eilen. (“Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti.“ Hebr. 13:8, tämä sulku on allekirjoittaneen lisäys.) Me synnymme Kristuksen rakkauden helmaan, elämme siinä ja saamme kerran ummistaa silmämme sen turvissa.

Ei ole ihme, vaikka taivaaseen pelastuneet ylistävätkin Jeesusta hänen rakkaudestaan ja verestään. Ilm. 1:5. (“Hänelle, joka meitä rakastaa ja on päästänyt meidät synneistämme verellänsä.” Tämä sulku on allekirjoittaneen lisäys.)

Eeli J. Hakala (1886-1963), Te myös todistatte, s. 139-140, SLEY, 1955.