Tähän liittyen olen pannut merkille kuinka väärästä järjestelmällisesti luodaan kuvaa oikeasta. Tähän voisi sivujuontteeksi laittaa, että sensijaan heijastetaan vähemmän väärää.
On kysymys ylimuistoisesta RKK:n (Roomalaiskatolisen kirkon) hengellisen rankin harjoittamasta poikalapsiin seksuaalisesta sekaantumisesta, pedofiliasta, jota ei jokainen harjoittanut.
Perustavaa laatua oleva tosiasia on Paratiisista karkotuksen jälkeinen lisääntymisvietin surppaannus. Eli ihmisen tehtävä eläimen kaltaisenakin alkoi kieroutua luonnottomuudeksi. Siis Jumalan ihmiseen puhaltama Henki kuoli, alistui katoavaisen luodun hallintaan, sinne mihinSaatanalla on tartuntapinta. Saatana jatkoi konsultointiaan Kainille, vaikka Jumala oli ”tasa-arvoisena” neuvojana rinnalla. Ihmisen oma vapaa tahto sopeutui oitis syvyyden oivallukseen, tehdä maa jälleen suurenmoiseksi, ”to make (it) great again”. Maa alkoi saastua Kainin vuodattamasta viattomasta verestä ja saavutti huipun 1.Moos. 6: viidennessä jakeessa , ” Mutta kun Herra näki, että ihmisten pahuus oli suuri maan päällä ja että kaikki heidän sydämensä aivoitukset ja ajatukset olivat kaiken aikaa ainoastaan pahat, ..”.
Tämän todettuaan Jumala halusi poistaa pahan ja pahuuden ihmiset, ja aloittaa ”puhtaalta pöydältä”. Kuitenkaan Jumala ei muuttanut jo luomaansa eli rajoittanut ihmisen vapaata tahtoa, jota Luther suomeksi käännettynä nimitti ”ratkaisuvallaksi”, vaan osoitti oikean ja väärän ja neuvoi oikeaan, kuten Paratiisin jälkeen Hän teki Kainille.
Nämä samat kehoitukset, valita oikein, ovat toiminnassa vielä tänään. Taju tehdä oikein on laitettu jokaiseen ihmiseen, mutta suora tiedotusyhteys Ylhäältä on vain uskoviin, jokaisessa olevan uudestisyntyneen Jumalan Hengen kautta. Tämä tila ”toimii” kunkin uskovan tarpeen ja tilanteen mukaan. Siksi kahdessa kohtaa UT:ssa uskova sanotaan olevan Jumalan työtoveri, yhteistyökumppani, vt. 1.Kor.3:9 ja 2.Kor.6:1.
Työtoveruus, vaikka raamatullinen ilmaus, on tällä sivustolla ollut aina paheksuttava muoto sanoa uskovan ykseydestä Jumalan kanssa. Kannatetaan kovasti kirkolliskokousten määrittelyä, ”100% ihminen ja 100% Jumala”, käsittämättä, että Jumalan ihmiseen puhaltama Henki on 100% Jumalasta., jokaisessa ihmisessä kun hän syntyy tähän maailmaan, mutta on elävä hänessä vain niin kauan kuin sille sija annetaan.
——
Ehkä kaikkosin otsikon ilmaisusta, mutta palaan siihen:
Rappeutuminen, eli luonnottomuus on luodusta luopumista, Luojasta irtaantumista.
On ikävä tiivistää, että katolinen, RKK, rankki ikäänkuin antoi ”suojatyöpaikan” naimisiin kelpaamattomille, jotka eivät ole uskossa. En nyt hiukkaakaan halvenna niitä, jotka syntymästään asti ovat kyvyttömiä tekemään naista raskaaksi enkä edes niitä, jotka ihmiset ovat tehneet eunukeiksi. Kumpaisiakin Jumala vetää pelastukseen. – Tähän väliin muistutan, että esimerkiksi helluntaiseurakunnissa on aina ollut kumpaisiakin, eli himojaan, eri muodoissa, tai himottomuuttaan vastaan taistelevia. –
Roomalaiskatolisen kirkon papistoon liittyvät ovat olleet homoja jotka ovaat turmelleet pienten poikien alapäät edestä ja takaa ainakin viimeisten tuhannen vuoden aikana. Ongelma on ajallinen, synnin hedelmä, muttei jokaisen vaiva.
Nyt tätä tuhannen vuoden stigmaa kiillotetaan esimerkiksi elokuva- ja tv-sarjoissa. Ensimmäisiä minun tietoisuuteeni tulleista oli ”Thorn Birds” kirjan pohjalta tehty tv-sarja ja viimeisimpiä tietooni tulleita ovat olleet muutamat espanialaiset tv-sarjat, kuten ”La Promesa”. Näiden viesti on, karrikoiden, että ”emmehän me homoja ole, vaan naiset kiinnostavat”. Siis ikäänkuin kiillotetaan pienemmällä pahalla se isompi juttu näkymärrömiin, eli luonnottomuus, mikä paha uhkaa jälleen nousta ”taivaaseen asti”.
Komppaan Pekkaa. Reijo vetää liian yliolkaisesti uskovat vain oman käsityksensä mukaiseen joukkoon. Kautta historian on ollut Kristittyjä, joille Jumala on uskon Lahjoittanut… Nämä ovat eläneet ja vaikuttaneet ihmisten keskuudessa Pyhän uskon omaavina, vaikka he ovat vauvana kastettuja ja kasvaneet Kirkon helmassa ja näin Kristukseen oppineet luottamaan ja turvaamaan.
Ismo,
Katson, että mielipiteesi tässä uskonasiassa ei edusta syvällisyyttä eikä pinnallisuutta, vaan luetun, siis Raamatun, sinuun sulautumista.
Kristitty-sana, Christianos, tarkoittaa Jeesuksen opetuslapsi -seuraaja ja tämä kreikaksi nimittely ei ollut kunniamaininta.
Lapsi syntyessään on Taivaan Valtakunnan kansalainen, vt. Matt.19:14 ”..sillä senkaltaisten on taivasten valtakunta”. Sama toistetaan Markuksen ja Luukkaan evankeliumeissa. Lisäksi Raamatun harmoniassa ei ole lapsikastetta. On vain uskoontulo, joka on uskonlahja, jonka ensimmäisimmiksi sen löytäjiksi mainitaan Nooa, 1.Moos. 6:8, vaikka Evlut. Raamatut suomeksi, KK33, KK92 kääntää sen tahdottomaksi saamiseksi. Tarkoitan tässä painottaa sanaa ”tahdoton”, minkä Luther on oivaltanut ”sidottu ratkaisuvalta”.
Opetuslapsi on kreikaksi didaskalon. Kristitty voitaisiin suomentaa ’kristuslaiseksikin’. Ei se sen kummempaa tarkoita. Itse kukin voi toki liittää sanoihin tunnesisältöjä omien kokemustensa mukaan.
Martti,
Jeesuksen opetuslapsia alettiin nimitellä kreikaksi ”Christianos”.
”Jeesuksen opetuslapsia alettiin nimitellä kreikaksi ’christianos’.” Aivan. Martin Lutherin oppia seuraavia alettiin vastaavasti numitellä luterilaisiksi. Onhan näitä ollut, lestadiolaisia, korpelalaisia ja muita. Paavali ei näköjään pitänyt tällaisesta nimittelystä: ”Olen näet saanut kuulla Khloen väeltä, että teillä, veljeni, on keskenänne riitoja. Tarkoitan sitä, että toiset teistä sanovat: ’Minä olen Paavalin puolella’, toiset taas: ’Minä Apolloksen’, ’Minä Keefaksen’, ’Minä Kristuksen’.”