Tähän liittyen olen pannut merkille kuinka väärästä järjestelmällisesti luodaan kuvaa oikeasta. Tähän voisi sivujuontteeksi laittaa, että sensijaan heijastetaan vähemmän väärää.
On kysymys ylimuistoisesta RKK:n (Roomalaiskatolisen kirkon) hengellisen rankin harjoittamasta poikalapsiin seksuaalisesta sekaantumisesta, pedofiliasta, jota ei jokainen harjoittanut.
Perustavaa laatua oleva tosiasia on Paratiisista karkotuksen jälkeinen lisääntymisvietin surppaannus. Eli ihmisen tehtävä eläimen kaltaisenakin alkoi kieroutua luonnottomuudeksi. Siis Jumalan ihmiseen puhaltama Henki kuoli, alistui katoavaisen luodun hallintaan, sinne mihinSaatanalla on tartuntapinta. Saatana jatkoi konsultointiaan Kainille, vaikka Jumala oli ”tasa-arvoisena” neuvojana rinnalla. Ihmisen oma vapaa tahto sopeutui oitis syvyyden oivallukseen, tehdä maa jälleen suurenmoiseksi, ”to make (it) great again”. Maa alkoi saastua Kainin vuodattamasta viattomasta verestä ja saavutti huipun 1.Moos. 6: viidennessä jakeessa , ” Mutta kun Herra näki, että ihmisten pahuus oli suuri maan päällä ja että kaikki heidän sydämensä aivoitukset ja ajatukset olivat kaiken aikaa ainoastaan pahat, ..”.
Tämän todettuaan Jumala halusi poistaa pahan ja pahuuden ihmiset, ja aloittaa ”puhtaalta pöydältä”. Kuitenkaan Jumala ei muuttanut jo luomaansa eli rajoittanut ihmisen vapaata tahtoa, jota Luther suomeksi käännettynä nimitti ”ratkaisuvallaksi”, vaan osoitti oikean ja väärän ja neuvoi oikeaan, kuten Paratiisin jälkeen Hän teki Kainille.
Nämä samat kehoitukset, valita oikein, ovat toiminnassa vielä tänään. Taju tehdä oikein on laitettu jokaiseen ihmiseen, mutta suora tiedotusyhteys Ylhäältä on vain uskoviin, jokaisessa olevan uudestisyntyneen Jumalan Hengen kautta. Tämä tila ”toimii” kunkin uskovan tarpeen ja tilanteen mukaan. Siksi kahdessa kohtaa UT:ssa uskova sanotaan olevan Jumalan työtoveri, yhteistyökumppani, vt. 1.Kor.3:9 ja 2.Kor.6:1.
Työtoveruus, vaikka raamatullinen ilmaus, on tällä sivustolla ollut aina paheksuttava muoto sanoa uskovan ykseydestä Jumalan kanssa. Kannatetaan kovasti kirkolliskokousten määrittelyä, ”100% ihminen ja 100% Jumala”, käsittämättä, että Jumalan ihmiseen puhaltama Henki on 100% Jumalasta., jokaisessa ihmisessä kun hän syntyy tähän maailmaan, mutta on elävä hänessä vain niin kauan kuin sille sija annetaan.
——
Ehkä kaikkosin otsikon ilmaisusta, mutta palaan siihen:
Rappeutuminen, eli luonnottomuus on luodusta luopumista, Luojasta irtaantumista.
On ikävä tiivistää, että katolinen, RKK, rankki ikäänkuin antoi ”suojatyöpaikan” naimisiin kelpaamattomille, jotka eivät ole uskossa. En nyt hiukkaakaan halvenna niitä, jotka syntymästään asti ovat kyvyttömiä tekemään naista raskaaksi enkä edes niitä, jotka ihmiset ovat tehneet eunukeiksi. Kumpaisiakin Jumala vetää pelastukseen. – Tähän väliin muistutan, että esimerkiksi helluntaiseurakunnissa on aina ollut kumpaisiakin, eli himojaan, eri muodoissa, tai himottomuuttaan vastaan taistelevia. –
Roomalaiskatolisen kirkon papistoon liittyvät ovat olleet homoja jotka ovaat turmelleet pienten poikien alapäät edestä ja takaa ainakin viimeisten tuhannen vuoden aikana. Ongelma on ajallinen, synnin hedelmä, muttei jokaisen vaiva.
Nyt tätä tuhannen vuoden stigmaa kiillotetaan esimerkiksi elokuva- ja tv-sarjoissa. Ensimmäisiä minun tietoisuuteeni tulleista oli ”Thorn Birds” kirjan pohjalta tehty tv-sarja ja viimeisimpiä tietooni tulleita ovat olleet muutamat espanialaiset tv-sarjat, kuten ”La Promesa”. Näiden viesti on, karrikoiden, että ”emmehän me homoja ole, vaan naiset kiinnostavat”. Siis ikäänkuin kiillotetaan pienemmällä pahalla se isompi juttu näkymärrömiin, eli luonnottomuus, mikä paha uhkaa jälleen nousta ”taivaaseen asti”.
Komppaan Pekkaa. Reijo vetää liian yliolkaisesti uskovat vain oman käsityksensä mukaiseen joukkoon. Kautta historian on ollut Kristittyjä, joille Jumala on uskon Lahjoittanut… Nämä ovat eläneet ja vaikuttaneet ihmisten keskuudessa Pyhän uskon omaavina, vaikka he ovat vauvana kastettuja ja kasvaneet Kirkon helmassa ja näin Kristukseen oppineet luottamaan ja turvaamaan.
Ismo,
Katson, että mielipiteesi tässä uskonasiassa ei edusta syvällisyyttä eikä pinnallisuutta, vaan luetun, siis Raamatun, sinuun sulautumista.
Kristitty-sana, Christianos, tarkoittaa Jeesuksen opetuslapsi -seuraaja ja tämä kreikaksi nimittely ei ollut kunniamaininta.
Lapsi syntyessään on Taivaan Valtakunnan kansalainen, vt. Matt.19:14 ”..sillä senkaltaisten on taivasten valtakunta”. Sama toistetaan Markuksen ja Luukkaan evankeliumeissa. Lisäksi Raamatun harmoniassa ei ole lapsikastetta. On vain uskoontulo, joka on uskonlahja, jonka ensimmäisimmiksi sen löytäjiksi mainitaan Nooa, 1.Moos. 6:8, vaikka Evlut. Raamatut suomeksi, KK33, KK92 kääntää sen tahdottomaksi saamiseksi. Tarkoitan tässä painottaa sanaa ”tahdoton”, minkä Luther on oivaltanut ”sidottu ratkaisuvalta”.
Opetuslapsi on kreikaksi didaskalon. Kristitty voitaisiin suomentaa ’kristuslaiseksikin’. Ei se sen kummempaa tarkoita. Itse kukin voi toki liittää sanoihin tunnesisältöjä omien kokemustensa mukaan.
Martti,
Jeesuksen opetuslapsia alettiin nimitellä kreikaksi ”Christianos”.
”Jeesuksen opetuslapsia alettiin nimitellä kreikaksi ’christianos’.” Aivan. Martin Lutherin oppia seuraavia alettiin vastaavasti numitellä luterilaisiksi. Onhan näitä ollut, lestadiolaisia, korpelalaisia ja muita. Paavali ei näköjään pitänyt tällaisesta nimittelystä: ”Olen näet saanut kuulla Khloen väeltä, että teillä, veljeni, on keskenänne riitoja. Tarkoitan sitä, että toiset teistä sanovat: ’Minä olen Paavalin puolella’, toiset taas: ’Minä Apolloksen’, ’Minä Keefaksen’, ’Minä Kristuksen’.”
Martti,
Sinulla aina viistää, koska sinulle Raamatun teksti ei riitä.
Siksi lue Apt. 11:26, μαθητὰς, mathētēs, opetuslapset
Eli, jos haluat kielitieteillä Raamatun teksteillä, niin on hyvä lukea Raamattua.
Jeesuksen opetuslapsia siis nimitettiin ’kristuslaisiksi’. Jos sinulla, Reijo Mänttäri, on oppilaita, heitä voitaisiin kutsua ’mänttäriläisiksi’. Eivät kreikankaan sanat sen suurempia sisältöjä kanna kuin muunkaankieliset. Raamatun viesti välittyy lukemalla sitä luku kerrallaan tai kirja kerrallaan.
Käsitteenä Kirkko pitää sisällään Kristittyjä ja Kristityt taas ovat Jumalaan luottavia ihmisiä Kristuksen Evankeliumin tähden. Uskohan on syvemmältä olemukseltaan luottamista. Mihin uskonnolliseen liikkeeseen tai seurakuntaan tai yhdistykseen ihminen kuuluu, ei kaiketi lopulta ole merkityksellistä, jos ihminen Luottaa kaikessa Jumalan Ilmoitukseen Kristuksessa. Kristittyjen syntyminen maailmaan, on Jumalan aikaan saama jatkumo sukupolvesta sukupolveen, uskosta uskoon, läpi vuosituhansien, eikä tämän maailman ruhtinaat voi sitä voittaa valheillaan. Lopulta valheet aina paljastuvat ja kaatuvat. Monet tosin rakastavat valheita, enemmän kuin totuutta.
Miten tämä Luottamus (usko) saa ihmisessä alkunsa, on kokonaan Jumalan aikaan saamaa maailmassa ja ihmiskunnassa, sillä, jollei olisi Lähettänyt Poikaansa, niin meillä ei olisi mihin turvaisimme synnin tähden, joka täällä kaikissa meissä vaikuttaa kuolemaa ja kaikkea vääryyttä.
Kaste keskusteluun ei nyt ole syytä lähteä, sen enempää. Yksi kaste, Yksi Usko, sanoo Raamattu, se riittää ja siinä on hyvä pysyä.
Kaste perustautuu tietysti Jeesuksen kastekäskyyn Galilean vuorella , jonka perustus Kristuksen sovitustyö, kuolema ja ylösnousemus . Kastamalla ja opettamalla , lapsi saa ottaa vastaan lahjan , jossa on takana Jumalan lupaus ja todistus ; vesi , veri ja henki todistaa yhtäpitävästi . Jos tätä ei saa tapahtua , niin liha ja maailma erottaa ihmisen Jumalan armosta ja silloin on tuhlaajalapsen tie ja armo olemassa varattu , jos ihminen synnintunnossa tahtoo kääntyä Jumalan puoleen. Siksi lapsia tulee pienestä viedä Jumalan sanan kuuloon ja seurakuntaan , siihen ruumiiseen , johon hänet on kastettu Kristuksen kuolemaan yhdessä Kristuksen kanssa , jossa lupaus syntien anteeksiannosta ja Pyhän Hengen lahjasta ja Kaikki todistaa sen puolesta miten tärkeää on lapselle ensimmäiset vuodet ja niin myös hengellisissä asioissa – sallikaa lasten tulla .
Timo,
Tämän mylläkän jätän sinun ja Ismon iloksi.. Edellisenä päivänä, tässä alla, olin jo vastannut tähän.
Ismonkin toivomuksesta vältämme lapsikasteen esittelyä tässä yhteydessä.
Ismo,
Kommenttisi viimeinen kappale on selkeä, selkeästi väärin. Efesolaiskirje 4:5, kohta ”yksi kaste” on vain yhdenlainen, samanlainen kaste. Se on uskovien kaste. Muut ”yhdet” eivät ole SE SAMA vesikaste jo siitäkin syystä, että se suoritetaan vastasyntyneelle, joka ei sitä tarvi.
Uskoontullut ”tarvii” sen, koska sen, eli parannuksen kasteen alotti Johannes ja suoritti sen Jeesuksellekin, upottamalla. Se on uskoontulleen, vanhurskautetun vanhurskautuksen täydellistyminen ja oli sitä Jeesuksenkin kohdalla. Oli kysymys todistuksesta, mitä oli tapahtunut, eli tultu uskoon.
Ismo, puhut sitä ja tätä etkä tiedä itsekään mitä tarkoitat, mutta yrität kattaa kaikkea. Eli riittää tällä erää!
Johanneksen kaste ei ollut sama kuin kristillinen kaste. Se selviää, kun Apostolien teoissa kerrotaan Apolloksesta: ”Hänelle oli opetettu Herran tie, ja pyhää intoa hehkuen hän julisti sanaa ja opetti tarkoin Jeesuksesta, mutta hän tunsi vain Johanneksen kasteen (Ap. t. 18:25).”
Martti,
Ainakaan Kirjoituksia et tunne asiasta, josta nyt puhut, viittaan Apt. 10:
34 Niin Pietari avasi suunsa ja sanoi: ”Nyt minä totisesti käsitän, ettei Jumala katso henkilöön,
35 vaan että jokaisessa kansassa se, joka häntä pelkää ja tekee vanhurskautta, on hänelle otollinen.
36 Sen sanan, jonka hän lähetti Israelin lapsille, julistaen evankeliumia rauhasta Jeesuksessa Kristuksessa, joka on kaikkien Herra,
37 sen sanan, joka lähtien Galileasta on levinnyt koko Juudeaan, sen kasteen jälkeen, jota Johannes saarnasi, sen te tiedätte;
38 te tiedätte, kuinka Jumala Pyhällä Hengellä ja voimalla oli voidellut Jeesuksen Nasaretilaisen, hänet, joka vaelsi ympäri ja teki hyvää ja paransi kaikki perkeleen valtaan joutuneet; sillä Jumala oli hänen kanssansa.
39 Ja me olemme kaiken sen todistajat, mitä hän teki juutalaisten maassa ja Jerusalemissa; ja hänet he ripustivat puuhun ja tappoivat.
40 Hänet Jumala herätti kolmantena päivänä ja antoi hänen ilmestyä,
41 ei kaikelle kansalle, vaan Jumalan ennen valitsemille todistajille, meille, jotka söimme ja joimme hänen kanssaan sen jälkeen, kuin hän oli kuolleista noussut.
42 Ja hän käski meidän saarnata kansalle ja todistaa, että hän on se, jonka Jumala on asettanut elävien ja kuolleitten tuomariksi.
43 Hänestä kaikki profeetat todistavat, että jokainen, joka uskoo häneen, saa synnit anteeksi hänen nimensä kautta.”
44 Kun Pietari vielä näitä puhui, tuli Pyhä Henki kaikkien päälle, jotka puheen kuulivat.
45 Ja kaikki ne uskovaiset, jotka olivat ympärileikatut ja olivat tulleet Pietarin mukana, hämmästyivät sitä, että Pyhän Hengen lahja vuodatettiin pakanoihinkin,
46 sillä he kuulivat heidän puhuvan kielillä ja ylistävän Jumalaa. Silloin Pietari vastasi:
47 ”Ei kaiketi kukaan voi kieltää kastamasta vedellä näitä, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niinkuin mekin?”
48 Ja hän käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimeen. Silloin he pyysivät häntä viipymään siellä muutamia päiviä.
Tässä on Johannes Kastajan, edeltäjuoksija-tehtävä selkeästi. Hän julisti parannussaarnaa ja kastoi sen vastaanottaneet vedessä. Siis uskovia ainoastaan on kastettu. Uskoontulleet tulivat Pyhällä Hengellä kastetuiksi, yleensä kasteen jälkeen. Vesikaste on todistus muille, mitä on jo tapahtunut.
Tämä siis tässä yhteydessä vesikasteesta, oikeasta ja väärästä.
”Ainakaan Kirjoitukset eivät tunne asiaa, josta nyt puhut.” Ap. t. 18:25 on Kirjoituksissa. Samoin on Matt. 3:11: ”Minä kastan teidät vedellä parannukseen, mutta minun jälkeeni tulee toinen, joka on minua väkevämpi. Minä en kelpaa edes riisumaan kenkiä hänen jalastaan. Hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella.”
Martti,
Sano jotain, äläkä vain arvuututa. Eli selitä kantasi.
Minä siis poikkesin taas kerran aiheesta ja aiheutin tämän. Niin siinä helopsti käy, kun jokin asia harmittaa.
Kumpi on pahempaa, kirkon kuvan kiillottaminen vai sen kuvan turmeleminen? Kumpi on kristillisempää?
Martti,
Kirkko, etenkään katolinen kirkko ei ole Seurakunta. Seurakunta ei ole kiiltokuva.
Viitsisitkö vastata kysymykseeni, Reijo Mänttäri? Onko Seurakunnan jäsenen soveliasta syytää lokaa jonkin kirkkolaitoksen niskaan – tai ylipäänsä minkään tai kenenkään?
Martti,
Olen viitsnyt ja siis vastannut paljon ja usein kyselyihisi. Jos vastaus ei miellytä, niin se ei ole ei-vastaus.
Pariinkin otteeseen tässäkin ketjussa olen sanonut, että loka katolisen kirkon päällä on omaa sotkua. Jos maltoit lukea, niin kerroin hyvinkin ”fiksusti” katolisten pappien lähestymisistä ja -yrityksistä. Siitä ei saa kaunista kertomusta eikä edes tylsää juttua, koska likaisuus liian usein on tullut esille.
Mitä esimerkiksi Alkuseurakunta-Helluntaipäivän Kastjaliike-Helluntalaisuuden siveettömyyksiin tulee, niin sen otti Paavali esille KOrintolaisille-kirjeessään, sekä Jeesus, kun helluntalaisia nuhteli.
Pyydän, että yrität ottaa seuraavan Raamattu-perusteluni vastauksena mitä lokaan Seurakunnan ulkopuolella tulee ja mikä on lokaa Seurakunnassa. Tähän viimeiksimainittuun lokaamiseen ota viitteeksi 1.Kor.5 luku. Vaikka uskon, että huomaat keitä voidaan nuhdella, niin selitän niille, jotka eivät sellaista ero osaa muodostaa.
Siis Paavali kirjoittaa Jumalan Seurakunnan paikalliselle osastolle Korintoon. Ja mainitsee, että jopa siellä on tavattu sellaista haureutta, jollaista eivät edes pakanat harjoita.
2.jae antaa ohjeen, että sellaiset haureudenharjoittajat on poistettava Seurakunnasta.
5. jae antaa ohjeet miten kuitenkin nämä haureudenharjoitukseen langenneet saataisiin voitettua takaisin, enne heidän kuolemaansa.
11 ja 12 jakeessa Paavali vielä tähdentää, ettei hän tarkoita tämän maailman synnintekijöitä, koska,
ei ole Jumalan Seurakunnan syytä puuttua ulkopuolisten haureuksiin eikä muuhunkaan pahaan tekemiseen.
13. jakeessa vielä maininta, että ulkopuoliset tuomitsee Jumala ja Seurakunta poistakoon pahan keskuudestaan.
Nämä pahat, poistettavat ovat siis niitä, jotka ovat olleet uskossa, mutta langenneet, eivätkä katuneet parannuksen kautta.
Seurakunnan liepeillä on aina ”sekakansaa” kuten uskonnolliset, kuten rikas nuorukainenkin oli, vaikka oli ”melkein” tullut uskoon.
Pyydän, että käyt läpi vastaukseni, vaikket niin kohdittain kuin minä sinulle, mutta enemmän kuin vain ”yskäisemällä” jotain fiksua.
Ei kiertelevä vastaus siitä parane, että se on monisanainen; pikemminkin päinvastoin. En kiellä sitä, että pappien selibaattimääräyksestä johtuvat sukupuolisuuden kieroutumat ovat iso ongelma katolisessa kirkossa. Se on kauan ollut yleisessä tiedossa. Aiheesta kirjoittaminen tällä keskustelupalstalla on kuitenkin minusta tarpeetonta ja pahantahtoista loanheittoa. Paavali nuhteli omiaan, sinä, Reijo Mänttäri, haukut vieraita.
Martti,
Et siis käynyt läpi vastaukseni sinulle, jonka pyysit.
Se tässä puheenvuorossasi oli hyvä, että sait muutaman lauseen pitemmäksi vastakommenttisi. Kuitenkin muuten kaikki pielessä, lukuunottamatta selibaatti-papistoa, joka selibaatti suo heille suojatyöpaikan kirkossaan ja vaikuttaa hengelliseltä. Tämä ”suojatyöpaikka” eli RK-kirkko omii tien taivaaeen ja kuljettaa kiirastulen kautta kaiken väärän, eli yrittää polttaa kiirstulessa synnin hedelmät.
Olet oikeassa että, puutun ulkopuolistenkin asiaan, mutta sitä tungetaan Jumalan Seurakuntaan Suomessa mm. Timo Soinin ja Emil Antonin helluntaiseurakunnissakin käynneillä. Kuka on todella katolinen, niinkuin nämä kaksi, niin he ovat syvästi tietoisia, että RKK:n oppi on hyväksyttävä kokonansa. Toiminnallisia erioikeuksia myönnetään protestanttisille alueille, kuten Suomeen tai tehdään tohtorin väitöskirja St. Maryn ylioppistoon, kuten V-M Kärkkäisen tekemä, jonka aiheena on”dialogi helluntailaisuuden ja katolisuuden välillä”. – Ei olla luettu tai käsitetty, mitä tarkoittaa:
”Miksi te huudatte minulle: ’Herra, Herra!’ ettekä tee, mitä minä sanon?, Lk.6:46 ja, Matt. 7:
20 Niin te siis tunnette heidät heidän HEDELMISTÄÄN.
21 Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra!’, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.
22 Moni sanoo minulle sinä päivänä: ’Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?’
23 Ja silloin minä lausun heille julki: ’Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät’.
Nämä Jeesuksen sanat ja viittaus V-M. Kärkkäiseen ei ole ”kiertelyä”, vaan selitän, avaan tämän kielteisen ilmiön maailman ja Seurakunnan katveessa.
Ilmeisesti tähän ei sinulla Martti, ole tarvetta tai kykyä mennä syvemmälle ja siksi pyydänkin teoligiaan kallellaan olevia syventämään blogiini liittyvää syytä.
”Ilmeisesti tähän ei sinulla, Martti, ole tarvetta tai kykyä mennä syvemmälle.” Jos minulla olisi kykyä, tyydyttäisin ehkä tarpeeni mennä syvemmälle ajattelusi taustalla olevaan psykologiaan. Ismo Malinen, Timo Gummerrus ja Matias Roto näyttävät jo tehneen pätevän arvion teologiastasi.
Pystyikö kukaan käsittämään, että kunnolliset uskonnolliset, Herra, Herra huutavat ihmiset tulee kerran hyljätyksi taivaasta. Mutta ylenkatsotut, ihmisten silmissä mitättömät, kutsutaan Jeesuksen ja ”Lasaruksen” seuraan?
Jos olisi lukenut nämä kaksi kohtaa, Luukkaan ja Matteuksen evankeliumista, asian laita ja omakin ”laita” saattaisi kirkastua.
”Ylenkatsotut, ihmisten silmissä mitättömät, kutsutaan Jeesuksen seuraan.” Arveletko itse kuuluvasi tähän joukkoon, Reijo Mänttäri? Et ainakaan näiden keskustelujen perusteella katso itseäsi ylen tai pidä itseäsi mitättömänä. Esiinnyt jokseenkin kopeasti muiden keskustelijoiden oppimestarina.
Martti,
Tauko paikalla!
*Tauko paikalla!” on kapiaisen komento mokkereille. Sen käyttäminen tällaisessa keskustelussa osoittaa, että pitää itseään muita ylempänä.
Jeesuksella oli tapana laittaa kysyjät pohtimaan mitä hänen vastauksensa tarkoittaa. Tunnette heidät heidän ”hedelmistään” on yksi tyypillinen kohta. Siinä joudumme kyselemään sitä, mitä näillä hedelmillä tarkoitetaan.
Aika pian alkuperäinen asia selkenee, jos tarkataan mistä hedemistä on kyse.
Kilven, katolisuuden kiillotuksesta vielä:
Tässä blogissani johtoajatus on se, että luonnoton paha korvataan luonnollisella pahalla. On ollut jo irtiottoja, mitä paaviin tulee, että hänkin on vain ihminen.
Pyytäisin pohtimaan pahanpuhumis-syytöksiä kohtaani, koska ne perustuvat jatkuvaan tiedotukseen ydinalueella, Italiassa. En näe syytä käsitellä RKK:ta lankeavana Kristuksen ruumiina, koska sen perustat ja opit, Trentossa ja Vatikaani 2:ssa on vahvistettu Raamattuun kuulumattomiksi, kuten esim. ”Traditiot ovat yhdenvertaisia Alkuperäisten Kirjoitusten kanssa ja poiketessaan toisistaa, traditiot pätevät.”
Et Reijo halua varmaan että täällä käsitellään helluntaiseurakunnan pedofiilitapauksia , apostoli Paavali opettaa että teidän keskuudessa ei edes näitä mainita .
Timo,
Et seuraa asioita, joista kirjoitat ja vaikka mainitset tästä helluntalaisten viasta jo toista kertaa tässä ketjussa. Kaikki sodanjälkeisten vuosien lankeamukset on otettu julkisuudessa esille siinä laajuudessa kuin ne on tapahtunut ja laajemmaltikin. Peittelyohjelmaa ei helluntailiikkeissä ole, mutta ”poista paha keskuudestasi”- ohjelma on ollut.
Muuten Jeesus ja Paavali oli ensimmäisiä, jotka aivan kirjallisessakin muodossa toivat julki paikallisissa seurakunnissa harjoitetuista siveettömyyksistä. Et seuraa alkuaikoja etkä omaa aikaasi.
Sinulle en nyt tässä ala pitämään erityistä oppituntia, sen lisäksi mitä jo sanoin blogissa ja keskusteluissa. On luonnottomuutta tässä maailmassa johon Seurakunta ottaa kantaa niissä puitteissa kuin kunkin asema on yhteikunnallisessa vaikuttamisessa. Ikävä kyllä kirkkoihin kuulumatonta miehimyksiää tai lapsiin sekaantujaa on Euroopassa ollut hyvin vähän.
”Kirkkoihin kuulumatonta miehimystä tai lapsiin sekaantujaa on Euroopassa ollut hyvin vähän.” Kirkkoihin kuulumattomia yleensäkin on Euroopassa ollut hyvin vähän.
Reijo
Käytät väärin tilastojen antia
Kerran Suomessa kirjoitettiin lestadiolaista samantapaisia syytöksiä lapsiin sekaantumisesta.
Saatoin todeta että tuona samana vuotena yksistään Helsingissä oli enemmän lapsiin sekaantumista, kuin tuolloin julkaistun tutkimuksen mukaan lestadiolaisuudessa noin 50 vuoden aikana.
Samalla tavalla voidaan todeta että puheet katolisen kirkon lapsiin skaantumisten määrissä eivät ole suhteessa katolisten kokonaismäärään noin 17 % koko maailman väestöstä ollenkaan suuria vaan todella pieniä jos niitä verrataan vastaavien rikosten määrään koko väestön keskuudessa.
Kummassakin tapauksessa on jätetty huomiotta väärinkäytösten tilastolliset mittasuhteet näiden suurten liikkeiden väkimäärään verraten.
Toki jokainen väärinkäytös on valtava rikkomus pienen ihmisen myöhempää tunnekehitystä vastaan ja sellaisena valitettavaa, mutta yksittäisten tapausten yleistämisen väärinkäytöllä ei saa leimata sellaisia liikkeitä joissa ongelma on jopa paljon vähäisempää kuin koko väestössä keskimäärin.