Usein ajatellaan, että kristillisyys tuo mukanansa synkät ilmeet, vihaiset kasvot ja lähimmäistä vikoilevan mielen. Valitettavasti tällainen käsitystapa onkin joskus oikea. Ainakin näyttää siltä, kuin eräät hyvinkin hartaat kristityt kantaisivat harteillaan koko maailman tuskia. Kaikkialla nähdään vain kielteisiä asioita: maailma on paha, ihmiset ovat pahoja, tulevaisuus on synkkä, mitään valoisaa ei ole näkösällä.
Kuitenkin käsitys siitä, että kristillisyys aiheuttaisi vihaisia kasvoja ja synkkiä ilmeitä, on perusteellisesti väärä. Sen täytyy olla väärä, sillä Raamattu puhuu uskonelämästä iloisena ja onnellisena asiana. Jeesus sanoo: “Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja yltäkylläisyys” (Joh. 10:10). Toisessa kohdassa Jeesus sanoo jäähyväispuheessaan: “Tämän minä olen teille puhunut, että minun iloni olisi teissä ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi” (Joh. 15:11). Paavali kirjoittaa: “Iloitkaa Herrassa” ja ”iloitkaa tekin ja iloitkaa minun kanssani.”
Uskossa eläminen on iloinen ja onnellinen asia.
Miksi?
Ei suinkaan sen tähden, että uskovan osa täällä ajassa olisi helpompi kuin jonkun toisen. Elämään kuuluu sairautta, ahdistusta, pettymyksiä, tuskaa synnistä. Sen on saanut ja saa jokainen uskova ihminen kokea. Kyynel puristuu usein silmästä.
Miksi kuitenkin kaikesta huolimatta uskossa eläminen on onnellinen asia? Perussyy siihen on, että uskovan elämässä on jotain varmaa: hän tietää olevansa Jumalan lapsi kasteen perusteella, hän tietää syntiensä alla voihkiessaan, että hänellä on anteeksiantamus. Kadotuksenalaisen tilansa keskelläkin, heikon uskonsa nähdessään ja omaa huonoutta itkiessään hän tietää, että “kaikki on valmiina” Kristuksessa. (Ristillä Jeesus sanoi: “Se on täytetty”. Joh. 19:30, sulku allekirjoittaneen lisäys) Me saamme kääntää katseemme pois omasta valmistautumisestamme siihen, mitä Jumala on valmistanut. Ja Jumala on valmistanut kaiken, mitä tarvitaan syntisen ihmisen pelastumiseen.
Kun saa kuulla itse Jeesukselta taivaallisen hääkutsun ja sanoman siitä, että kaikki on jo valmiina, että syntini on sovitettu, että olen kastettuna Jumalan lapsi, että taivas on auki, silloin saa olla iloinen ja silloin voivat kasvonikin loistaa. Omatunto viettää juhlaa.
Tämä kaikki huolimatta siitä, että ehkä sekä ruumiini että sieluni on sairas, että minulla on monia todellisia ajallisia murheita ja että tämä elämä ei mene omien toiveitteni ja suunnitelmieni mukaan.
Yksi asia on selvä: tie taivaaseen on aukaistu, sinne olen matkalla. Uskonelämä on iloinen ja onnellinen asia. Saakoon se kirkastaa myös meidän koko olemuksemme ja käytöksemme.
Toivo Rapeli, Askele askeleelta, s. 55-57, Sley-Kirjat Oy, 1981.
Meidän Jumalamme sana pysyy iankaikkisesti. Jes. 40:8
Jumalan sana on elämän vesi; mitä enemmän sitä juoksutat, sitä raikkaampana se virtaa. Se on Jumalan kirkkauden tuli; mitä enemmän siihen puhallat, sitä kirkkaampana se palaa. Se on Herran pellon siemen; mitä enemmän sitä jauhat, sitä runsaampi siitä tulee. Se on taivaan leipä; mitä useammalle sitä murretaan ja jaetaan, sitä enemmän sitä jää jäljelle. Se on Hengen miekka; mitä lujemmin sitä hiotaan, sitä kirkkaampana se välkkyy.
Piispa Jewel, Hiljaisiin hetkiin, Päivä, 1996.
Rakastakaa toisianne
Rakkaus on kaikkien käskyjen täyttymys, kuten rakkaudettomuus puolestaan merkitsee käskyjen rikkomista.
Jos tahdot tietää, miten lähimmäistä on rakastettava, niin tutki ahkerasti, miten itseäsi rakastat.
Kristitty ei elä itselleen, vaan Kristukselle ja lähimmäiselleen, Kristukselle uskossa ja lähimmäiselleen rakkaudessa.
Omistettuasi uskossa Kristuksen, jonka kautta olet vanhurskas, ryhdy sitten rakastamaan Jumalaa ja lähimmäistä. Huuda avuksi, ylistä, kiitä ja tunnusta Jumalaa, tee hyvää lähimmäisellesi ja palvele häntä ja täytä velvollisuutesi. Nämä ovat todella hyviä tekoja. Ne purkautuvat esiin sellaisesta uskosta ja sydämestä, joka on iloinen siitä, että meillä on anteeksiantamus lahjana Kristuksen kautta.
Ote Jaakko Mäkeläisen kirjasta ”Armon välähdyksiä Lutherin seurassa”, s. 84, Uusi Tie, 2004.
Mika
Kiitos sinulle hyvästä Rapaelin tekstin julkaisusta
Joskus uskovat kantaa niitä kuormia mitkä ei ole tarkoitettu heille kannettaviksi vaan ne pitäisi heittää hänen päälleen ja uskoa että hän pitää huolen meistä . Filippiläiskirjeessä hyvä muistutus tästä .
Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa.
Toivo Rapelista on vitsailtu huumorilla , kun hän teki paljon matkoja että ensin ilmestyi kirjanen että lähdössä ja sitten täältä periltä . Niitä pieniä kirjasia Rapeli ahkerasti toimitti .
Juha Vähäsarja, Joka päivä elävää vettä, tämän päivän teksti, Symbolum Oy, 2021:
https://www.facebook.com/photo?fbid=1695317351793927&set=a.770809430911395
Järki on luontaisesti ristiriidassa uskon kanssa (Luuk. 24:25, 1. Kor. 2:14). Sen takia se on vangittava kuuliaiseksi Kristukselle (2. Kor. 10:5).
Martin Chemnitz, Enchiridion, Taivaallisten opinkohtien käsikirja, s. 96, Concordia ry, 2023.
Jos istun pimeydessä, on Herra minun valkeuteni. Miika 7:8
Jos olet valmis valitsemaan järjen valon sijaan sen, mikä näyttää uskon pimeydeltä, ihmeellinen valo loistaa yllesi Jumalan Sanasta.
A. J. Gordon, Hiljaisiin hetkiin, Päivä, 1996.
Tietysti järjen käytöllä on oma paikkansa arkielämässä ym. Mutta evankeliumia järki ei luonnostaan ymmärrä. ”Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti.” (1. Kor. 2:14)
Me saamme valtakunnan, joka ei järky. Hebr. 12:28
Te, jotka olette liitossa Jumalan kanssa, riemuitkaa, koska teillä on valtakunta, joka ei järky! Tänä erityisen levottomuuden ja epävarmuuden aikana, kun melkein koko maailma alkaa havaita oman valtakuntansa pettäväisyyden ja katoavaisuuden ja kun hengellisellä alalla monet opintuulet koettelevat jokaista sielua saadakseen hänet hylkäämään ”vanhan sanan”, mikä armo onkaan, että saa nojata väsyneen päänsä hänen rintaansa vasten, jonka nimi on ”Iankaikkinen Isä”, joka on, joka oli ja joka tuleva on. (Ilm. 1:4, 8, 4:8) Mikä armo, että hänen oma sanansa on selvä, kun on kysymys siitä, kuinka autuaiksi tulemme. Jumalalle olkoon kiitos, ettei meidän siinä kysymyksessä tarvitse olla epävarmoja! Äläpä siis minkään tässä maailmassa anna murehduttaa itseäsi. Kaikki on katoavaa, kaikki on turhuutta, paitsi tuo ainoa: Jumalan ystävyyden ja iankaikkisen elämän varmuuden omistaminen. ”Aika on lyhyt; olkoot ne, jotka itkevät, niin kuin eivät itkisi, ja ne, jotka iloitsevat, niin kuin eivät iloitsisi, ja ne, jotka ostavat, niin kuin eivät saisi omanansa pitää; sillä tämän maailman muoto on katoamassa” (1. Kor. 7:29-31) – pian on meillä kaikilla yhtäläiset olot. Autuaat silloin kaikki, jotka nyt häneen turvansa panevat. Ja mikä taivaallinen lohdutus jo ajassa kaikissa vastoinkäymisissä, ettei vähintäkään tapahdu minulle, ei edes hiuskarvan putoaminen päästäni, ilman Isäni sallimusta! (Matt. 10:30) Vähinkin, mikä minut tekee levottomaksi tai murehduttaa minua, senkin Isäni on lähettänyt. Tämä on ainoa perustus sydämen rauhalle tässä levottomassa maailmassa. Sen tähden riemuitkaa ja iloitkaa, kaikki te, jotka Herraa odotatte! (Neh. 8:10, Fil. 3:1, 4:4) Hän on kanssamme joka päivä maailman loppuun asti. (Matt. 28:20)
Carl Olof Rosenius, Armoa armosta, tämän päivän teksti, SLEY, 1966. Sulut ovat allekirjoittaneen lisäys.
Me olemme nyt, Jumalan kiitos, Kristuksen veren avulla saavuttaneet entisen viattomuutemme ja täydellisen oikeuden Jumalan kuvan kaltaisuuteen; ja kun nyt olemme tulleet uusiksi luomuksiksi, ovat myös taivas ja maa meidän kanssamme tulleet uusiksi. Maan päällä vallitsee vanhurskaus, taivaassa armo, jotka syleilevät ja suutelevat toisiansa. Voi meitä, kun emme sitä usko ja elä uuden asemamme mukaan, nimittäin kiittäen ja ylistäen Jumalaa. Niin, on vahinko, ettei tätä terveellistä oppia paremmin teroiteta mieleemme, niin että se syvälle juurtuisi sydämeemme.
Stefan Prätorius, Uskovaisten hengellinen aarreaitta, s. 16, SLEY, 1957.
Ne totisesti ovat Jumalasta, jotka mielellään kuulevat Jumalan sanaa, tutkivat sitä vireästi, painavat sen sydämiinsä ja ojentautuvat sen mukaan. Sillä niin kuin Jumala on elävä Jumala, niin pitää kaikilla niilläkin olla elämä, jotka ovat hänestä ja kuulevat hänen sanaansa. Ja tästä puhuu myös Jeesus evankeliumissamme näillä ihanilla sanoilla: ”Totisesti, totisesti: se, joka kuulee minun sanani ja uskoo minun lähettäjääni, on saanut ikuisen elämän.”
Mutta mitä tarkoittaa kuulla Jumalan sanaa? Ei mitään muuta, kuin että uskotaan todeksi, mitä Kristus evankeliumissaan meille lupaa syntien anteeksi antamisesta ja iankaikkisesta elämästä, ja että pysytään lujana sellaisessa uskossa ja toivossa.
Martti Luther, Lyhyt evankeliumipostilla, s. 142, SLEY-Media Oy, 2016.