Hei kotimaan lukijat!
Pyydän ystävällisesti hieman apua. Pidän tulevana la.15.11 aamulla luennon aiheesta Turvassa yhdessä ja Jumalassa – siltojen rakentaminen ja kansakunnan yhtenäisyys. Tiedän olevani pienellä paikalla etenkin, kun näiden miesten päivien toinen puhuja on kollegani Olli Seppänen(jolla on sotilastaustaa sekä ollut mukana parissa elokuvassa). Kuitenkin juuri tästä lähtökohdasta käsin en aio toimia asiantuntijana, vaan keskustelun herättäjänä. Nyt intensiivisen kirkolliskokousviikon jälkeen on hyvä alkaa etsiä niitä pelimerkkejä, jotka yhdistävät meitä.
Tässä pari sytykettä keskusteluun.
Kyberturvallisuuden työelämäprofessori Jarno Limnéll kertoi äskettäin Sanan haastattelussa, että ”kansan jakautuminen, polarisaatio ja eripuraisuus” ovat Suomen kansan suurin uhka ei sotilaallinen hyökkäys idästä.
”Eurooppa hakee yhtenäisyyttään, kun sen Atlantin valtameren takana sijaitseva tärkein liittolainen on muuttunut ulkopolitiikaltaan epävakaaksi. Moni varmasti miettii puolustusliittoa, liittovaltiota ja yhteisvelkaa.
Yhtenäisyys on Suomen ja Euroopan voima ja turva. Kun kansa seisoo yhdessä, se kestää kriisit, voittaa vastoinkäymiset ja rakentaa tulevaisuutta. Asiaa sivutaan myös Markuksen evankeliumissa: ”Jos valtakunta jakautuu ja taistelee itseään vastaan, se ei voi kestää” (Mark. 3:24). Silläkin uhalla, että kuulostan kovin taaksepäin katsovalta, totean, että talvisodassa Suomen pelasti yhteinen puolustustahto.
Yhtenäisyys ei tarkoita samanmielisyyttä kaikessa, se tarkoittaa toistemme kunnioittamista ja vastuunkantoa yhteisestä hyvästä. Se tarkoittaa, että jaamme yhteisesti tärkeimmät arvot.” ( 17.3.2025. Ilkka Enkenberg Pääkirjoitus | Tarvitsemme yhtenäisyyttä – Sana)
B.
”Espoon tuomiokapitulissa asiantuntijana työskentelevä Haapiainen on miettinyt paljon Johanneksen evankeliumin 17. lukua, josta löytyy niin kutsuttu Jeesuksen ylimmäispapillinen rukous.
Jeesus on juuri pessyt oppilaidensa jalat, asettanut ehtoollisen ja opettanut viinipuuvertauksen.
Sitten hän rukoilee – itsensä, oppilaidensa ja kaikkien omiensa puolesta.
– Siis kirkon puolesta. Haapiainen pyytää kiinnittämään huomiota erityisesti jakeeseen 23. Siinä Jeesus sanoo: ”Kun minä olen heissä ja sinä olet minussa, he ovat täydellisesti yhtä, ja silloin maailma ymmärtää, että sinä olet lähettänyt minut ja että olet rakastanut heitä niin kuin olet rakastanut minua.”
Kirkossa vaikuttava vastakkainasettelu surettaa asiantuntijaa. Tätä on ilmassa myös, kun keskustellaan lähetystyöstä.
Mielipiteet siitä, mitä lähetystyö on ja mitkä tahot sitä saavat kirkossa tehdä, ovat ääripäissään niin kaukana toisistaan, että yhteistä lähtökohtaa on vaikea tunnistaa.
Haapiaisen mukaan kirkko, joka ymmärtää olemuksensa, ymmärtää myös missionsa.
– Ei kirkolla ole missiota, mutta missiolla on kirkko. Ei kirkko voi valita, tahtooko se osallistua lähetykseen. ” (Timo-Matti Haapiainen, 15.3.2025)
Miten sinä voit rakentaa kansakunnan ja kristikunnan yhtenäisyyttä?
Kuinka voimme olla yhdessä Jumalan turvassa?
Tulen käyttämään vastauksia nimettömänä osana luentoani.
Kiitos avusta 🙂
Hei!
Nyt on artikkeli päivitetty ja mahdollisuus keskustella teemasta.
Mieleeni muistui jääkärikenraali Uno Fagernäs, joka oli menossa jatkosodan aikana etulinjasta taakse selostaakseen tilannetta rintamalla. Kesken matkan hän istuutui kivelle ja hyräili hetken Lutherin virttä – Jumala ompi linnamme ja vahva turva aivan – ja jatkoi sitten matkaansa.
Kun nyt virretkin ovat lähes kiellettyjen listalla, mikä lienee kansakunnan henkinen tila? Ellemme usko me emme myöskään kestä kovan paikan tullen. Luja usko Jumalan voimaan on myös yhtenäisyyden tae. Muuten kaikki raukeaa oli aseet mitä tahansa.
Hei Kosti!
Kiitos kommentista. Iloitsin kun uusimmassa Tuntematon sotilas filmissä laulettiin Jumala ompi linnamme, Se sopi kokonaisuuteen oikein hyvin.
Virret ovat yhdistävät vielä monia, vaikka niitä ei joka paikassa lauletakaan.
Musiikin yhdistävä voima on tullut kyllä selväksi yhä pyörivän Vain elämää sarjan ja sekä SuomiLoven myötä.
Tässä hyvä esimerkki rakentavasta dialogista kirkkoherran ja noidan välillä.
https://www.ilkkapohjalainen.fi/kirkkoherra-ja-noitayrittaja-kohtasivat-kurikassa/12392830
Kun lätkäjoukkue saa kuokkaan monta peliä peräkkäin niin valmentaja alkaa puhumaan peruspelaamisesta ja omasta suunnittelmassa jossa omat vahvuudet tulee parhaiten esiin . Yhteiskunnan , kirkon tai yksityisen ihmisen elämän kriisejä ei pois poistaa tai sivuuttaa hetkessä vaikka haluaisi , vaan aika tekee tehtävänsä . Huonoon tilaan joutuminen on aina risteys josta mennään parempaan tai huonompaan suuntaan , se ei ole stabiilitila kauan aikaa . Kansankirkossa tulee varmaan tapahtumaan lähivuosina suurempia muutoksia sen elämään . Raamatullisesta katsontakannasta ei ole näkyvissä kuin selvä tienviitta joka vie parempaan tai huonompaan suuntaan. Se aluksi paljon epämielyttävämpi tie on se oikea koska se vaatii ihmisiltä pysähtymistä , tunnustamista ja luovuttamista . Ja se on ihmisen oman kyvyn hallinnan ulkopuolella , johon usko tahtoo tulla antamaan rauhan ja vapauden jos uskaltaa lähteä sille tielle . Toinen tie on pitää kiinni siitä mitä on ja katsoa kuinka kaikki hyvä häviää . Se on näennäisesti helppo tie , mutta sisäinen rauha ei seuraa sillä tiellä . Voisi sanoa pelokkaasta ihmisestä käsin että julmaa että ei olisi muita vaihtoehtoja kun ihminen niin mielellään tahtoisi kompromisseja , että löytyisi joku ihana tie jossa kaikilla olisi hyvä olla , mutta Jumalan sana kaikessa ihanuudessa ei lupaa tälläistä tietä .
Kansakunnan yhtenäisyyteen vaikuttaa se miten hyvin voimme yksimielisesti nähdä seuraukset ja löytää tietyt arvot jotka ovat yhteisiä ja joihin tahdotaan pyrkiä ja sitoutua