Moni on saanut lohtua tuosta filippiläiskirjeen kohdasta . On kuitenkin sanottava että ihmisen sydän on kuin valtamerialus , joka kääntyy joskus hiljaa , kun sisällä ristiriidat kasvaa . Tietoisuus asiasta ja Jumalan tahdosta voi olla , mutta mieli ei taivu niin herkästi , kun ihminen kokee omasta mielestään epäoikeudenmukaisuutta tai ihmisen omat suunnitelmat ja haaveet näkee haudatuiksi .konkurssi jollekin voi tulla avioero , läheisen menetys jne , joissa voi joutua painiin itsensä kanssa. Silloin voi aistia että Jumala on kaiken takana antaessaan kärsimystä ja taakkoja , mutta valmiiksi rikkinäinen ja väärään suuntaan pyrkivä syntinen luonto taistelee vastaan . Vaikeuksien keskellä ihminen toimii juuri päinvastoin kuin pitäisi ja usein tahtoo käpertyä sisäänpäin vaikka pitäisi avata sydäntä että myös Jumalan henki saisi antaa rauhaa ja toivoa elämään . Syntien anteeksisaaminen ja sitä sydämestä pyytävä on alku kaikelle muutokselle . Toivo myös vanhemmiten kasvaa kun tietää elämässä olevan alamäkiä ja ylämäkiä ja välillä helppoa ja välillä pimeämpää. Kaikki ilmeisesti lopulta ne mitkä on ylhäältä annettu on tarkoitettu meille parhaaksi ja niistä pitäisi tietysti kiittää myös , kun saa tiedostaa Herramme meitä pitävän lähellään ja muistavan elämän prioriteetit , mihin olemme matkalla . Hebrealainen ajattelu mennä tulevaisuuteen on kuvattu että menemme menneisyyttä katsellen , ikäänkuin selkämenosuuntaan ja näämme siellä Herramme armon ja huolenpidon .

Juha

Kiitos hyvästä blogistasi

Tuo Filippiläiskirjeen kohta on rakkaani prinsessa Coletten lempijakeita Raamatussa.

Timo

Kiitos hyvästä keskustelun jatkamisesta elämän reaalisten kysymysten ja vaikeuksienkin keskelläkin Jumalan armon löytymisestä.

Tervetuloa takaisin Juha! Siunausta ja rauhaa sinulle ja perheellesi toivoen.

Elämme aina lähellä kuolemaa, mutta Kristuksen tähden toivossa varmana!

Hyvää ja lohdullista opetusta: https://www.youtube.com/live/2eEp5KWSI3s?si=HeZkgitllzUZzfzh

Kyllä me osaamme olla huolissamme, ja monenlaisten murheiden ja taakkojen rasittamia. Mutta kun Jumala sanoo,ettei tarvitse olla mistään huolissaan. Se on lupaus siitä,ettei tarvitse murehtia. Sillä Jumala on luvanut pitää meistä huolen. Jumalalle saa jättää murehtimisen taakan,ja luottaa siihen että hän ajallaan hoitaa asiamme kuntoon.

Näin Jumala antaa myös kiitollisuuden sydämeen , kuten Juha sinulle , joka sait varmaan kokea mahdollisen rajan ylittyvän . Kristuksen kuolemaan kastettuna ei tarvitse epäillä että hänen sallimukset olisivat muutakuin taivasta varten . Ja usein Jumala myös jälkeenpäin näyttää että se oli hyväksi . Niinhin ei toinen sanoa mitään eikä tulekaan sanoa vaan kulkea rukouksin mukana. Kuitenkin jatkuvasti uskovat kertovat sairauksista ja vastoinkäymisistä jotka ovat kokeneet tarpeellisiksi ja siunatuksi itselleen . Kaikille meille on varattu ristin kantamista tavalla tai toisella . Usein virret koskettavat näissä tilanteissa . Yksi hieno virsi on minua koskettanut on Hedbergin virsi 336 .Kritiksen rakkaus hehkuu sitä palavammin kun kohtaa tuskaa , kuolemaa . Lapseudessa ja heikkona saa yhtyä ylistämään tämän juhlallisen virren sanojen mukana tänä päivänäkin . Siunattua kesää Juha ja toipumista sinulle . Isäni joskus sanoi jos me oikein ymmärrämme Jumalan rakkauden meitä kohtaan niin toisella askeleella meillä on kiitos ja toisella ylistys .

Seurustelun alussa polvistuimme rukoukseen. Luimme blogissa olevan Raamatun kohdan. Pyysimme, että Jumala meidät joko yhdistää tai erottaa.

Noin vuosi lukemamme jälkeen istuimme Vilppulan kirkossa kuulemassa kuulutuksia avioliittoon aikoville. Sama seurustelun alussa lukemamme Fil. 4:4-7 Raamatun paikka oli messussa epistola-tekstinä. Pyhän Hengen kosketus oli voimakas. Avioliittoa on kestänyt 41 vuotta. Tänäänkin saamme iloita toisistamme. Jumala on uskollinen. Jumala puhuu sanansa kautta.

Veisatkaa kiitosta Herralle, te hänen hurskaansa, ylistäkää hänen pyhää nimeänsä. Sillä silmänräpäyksen kestää hänen vihansa, eliniän hänen armonsa; ehtoolla on itku vieraana, mutta aamulla ilo. Ps. 30:5-6

Tuo ”yli ymmärryksen” käyvä rauha oli ensimmäisiä Raamatun sanoja joilla Jumala veti minua hyvyydellään puoleensa, siisotin liki nelikymppisenä ensi askeleita kohti Jumalaa niin Hän ohjasi voisi sanoa villahanskoin ja kun minua ”yritettiin” loukata niin silloin en sitä ymmärtänyt siinä hetkessä vaan jälkeenpäin ymmärsin lähimmäisen kovat sanat ja ihmettelin miksi en hermostunut vaan rauha säilyi ja sitten kun luin Raamatusta tämän ”yli ymmärryksen” käyvän rauhan se puhutteli että eihän se ole sitä rauhaa jos ei hermostu kun on kaikki hyvin tai itse sössii vaan kun itseä loukataan tai itselle tehdään vääryyttä niin kun silloin ei hermostu tai puolusta itseä, niin silloin rauha on Jumalalasta ja se on yli ymmärryksen käyvää.

Sitten vielä tulee vaan meleen että onko syntien anteeksi anto se joka tuo tuon ”yli ymmärryksen” käyvän rayhan, siis kun on rikkonut lähimmäistä vastaan ja uskoo saavansa tehdyn synnin anteeksi niin jos silloin tulee rauha niin onko se rauha Jumalasta, mielestäni ei, vaan silloin pitäisi tulla Jumalan melenmukainen murhe joka johtaa synnin tunustamiseen ja kun synnin tunnustaa niin Jumala åuhdistaa ettei enää toistaisi samaa syntiä.

Sillä sinä olit turvana vaivaiselle, turvana köyhälle hänen ahdingossansa, suojana rankkasateelta, varjona helteeltä. Jes. 25:4

Sinä olit turvapaikka heikolle, pakopaikka kurjalle vaikeuksien aikana, suoja rankkasateessa, varjo helteen tullen. Jes. 25:4, KR 1992.