Jumalan rauha vai murhetta sydämessä

Pyhän Paavalin kirjeessä on selvä kehoitus Jumalan mieleiseen elämään. Murheet Jumalalle ja rauha sydämeen.

”Iloitkaa aina Herrassa! Vieläkin minä sanon: iloitkaa! Tulkoon teidän lempeytenne kaikkien ihmisten tietoon. Herra on lähellä.

Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa.”

(Filippiläiskirje 4: 4-7 / FB38)

Isä meidän, joka olet taivaissa. Pyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi, myös maan päällä niin kuin taivaassa. Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme. Ja anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta. Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen.

12 KOMMENTIT

  1. Moni on saanut lohtua tuosta filippiläiskirjeen kohdasta . On kuitenkin sanottava että ihmisen sydän on kuin valtamerialus , joka kääntyy joskus hiljaa , kun sisällä ristiriidat kasvaa . Tietoisuus asiasta ja Jumalan tahdosta voi olla , mutta mieli ei taivu niin herkästi , kun ihminen kokee omasta mielestään epäoikeudenmukaisuutta tai ihmisen omat suunnitelmat ja haaveet näkee haudatuiksi .konkurssi jollekin voi tulla avioero , läheisen menetys jne , joissa voi joutua painiin itsensä kanssa. Silloin voi aistia että Jumala on kaiken takana antaessaan kärsimystä ja taakkoja , mutta valmiiksi rikkinäinen ja väärään suuntaan pyrkivä syntinen luonto taistelee vastaan . Vaikeuksien keskellä ihminen toimii juuri päinvastoin kuin pitäisi ja usein tahtoo käpertyä sisäänpäin vaikka pitäisi avata sydäntä että myös Jumalan henki saisi antaa rauhaa ja toivoa elämään . Syntien anteeksisaaminen ja sitä sydämestä pyytävä on alku kaikelle muutokselle . Toivo myös vanhemmiten kasvaa kun tietää elämässä olevan alamäkiä ja ylämäkiä ja välillä helppoa ja välillä pimeämpää. Kaikki ilmeisesti lopulta ne mitkä on ylhäältä annettu on tarkoitettu meille parhaaksi ja niistä pitäisi tietysti kiittää myös , kun saa tiedostaa Herramme meitä pitävän lähellään ja muistavan elämän prioriteetit , mihin olemme matkalla . Hebrealainen ajattelu mennä tulevaisuuteen on kuvattu että menemme menneisyyttä katsellen , ikäänkuin selkämenosuuntaan ja näämme siellä Herramme armon ja huolenpidon .

    • Kiitos Timo. Näin on. Olin alkuvuodesta sairaalan teholla aika pitkän ajan. Jokainen uusi hetki oli jHs. Ajattelen, että onnettomuudesta huolimatta Herra varjeli, ettei käynyt sen pahemmin. Kaikki murheet kannattaa heittää Jumalalle ja iloita niistä hetkistä jotka Herra antaa meille.

  2. Kyllä me osaamme olla huolissamme, ja monenlaisten murheiden ja taakkojen rasittamia. Mutta kun Jumala sanoo,ettei tarvitse olla mistään huolissaan. Se on lupaus siitä,ettei tarvitse murehtia. Sillä Jumala on luvanut pitää meistä huolen. Jumalalle saa jättää murehtimisen taakan,ja luottaa siihen että hän ajallaan hoitaa asiamme kuntoon.

  3. Näin Jumala antaa myös kiitollisuuden sydämeen , kuten Juha sinulle , joka sait varmaan kokea mahdollisen rajan ylittyvän . Kristuksen kuolemaan kastettuna ei tarvitse epäillä että hänen sallimukset olisivat muutakuin taivasta varten . Ja usein Jumala myös jälkeenpäin näyttää että se oli hyväksi . Niinhin ei toinen sanoa mitään eikä tulekaan sanoa vaan kulkea rukouksin mukana. Kuitenkin jatkuvasti uskovat kertovat sairauksista ja vastoinkäymisistä jotka ovat kokeneet tarpeellisiksi ja siunatuksi itselleen . Kaikille meille on varattu ristin kantamista tavalla tai toisella . Usein virret koskettavat näissä tilanteissa . Yksi hieno virsi on minua koskettanut on Hedbergin virsi 336 .Kritiksen rakkaus hehkuu sitä palavammin kun kohtaa tuskaa , kuolemaa . Lapseudessa ja heikkona saa yhtyä ylistämään tämän juhlallisen virren sanojen mukana tänä päivänäkin . Siunattua kesää Juha ja toipumista sinulle . Isäni joskus sanoi jos me oikein ymmärrämme Jumalan rakkauden meitä kohtaan niin toisella askeleella meillä on kiitos ja toisella ylistys .

Juha Heinilä
Juha Heinilä
Olen IT-suunnittelija Vantaan Rajakylästä. Kuulun Pyhän Kolminaisuuden luterilaiseen seurakuntaan, joka on Suomen evankelisluterilaisen lähetyshiippakunnan Vantaan seurakunta. Luen mielelläni vanhoja hyviä luterilaisia kirjoja. Käsittelen blogissa kristityn elämää unohtamatta Raamattua ja Tunnustuskirjoja.