Miten ihminen voi ottaa vastaan Jumalallista viisautta ?. Usein puhutaan että Pyhä Henki kirkastaa ja tietysti Jumalallisen viisauden takana on Jumala . Voi kysyä miksi sitten se evankeliumi jossa ei ehtoja vaan rakkautta ja armoa ei uppoa suurimpaan osaan ihmisistä ? On väärä johtopäätös että ihminen toimii rationaalisesti ja että Jumala olisi tehnyt meistä ennenkaikkea rationaalisia olentoja jotka perustavat kaiken tiedon vastaanottamisen järkeen tai että meidän oma tahtomme määräisi meidän käytöstämme asioissa joissa voisimme ottaa Jumalallista viisautta vastaan . Ihminen on luotu lopulta niin että etsimme sitä kadonnutta , jossa on tarvetta löytää kiintymyssuhteita ja turvallisuutta . Tämä ilmenee hyvin ja on helppo todeta jo pienellä ihmisellä että hän alkaa etsimään kiintymyssuhteita ja myös turvallisuutta muista ihmisistä . Voisi ajatella että ihminen voi ottaa vastaan Jumalallista tietoa, viisautta niin ihmisten kautta kuin Jumalalta tietyssä ympäristössä jossa vaikuttaa armo ja rakkaus .
Teologinen totuus kerrottuna raamatun tekstien kautta toisin ajattelevan kanssa ei muuta toisen käsitystä vaikka sana olisi selvä koska ihminen ei pyri löytämään vastausta siihen vaan torjuu . Kuten riitatilanteissa ihminen joko lamaantuu , lähtee pakoon tai hyökkää vastaan ja silloin ihminen on kyvytön selvittämään riitaa toisen kanssa . Psykologiassa puhutaan sietoikkunasta jossa voimme toimia hyvin muttei sen ulkopuolella . Ajattelen että seurakunnalla on iso rooli sen tiedon perille saattamisessa juuri luomalla sellaisen ilmapiirin jossa ollaan siellä ”sietoikkunassa”. Huono ilmapiiri on huono paikka vastaanottaa viestiä ja se usein johtaa pakoonjuoksemisena seurakunnasta . Joku lamaantuu ja joku vastustaa tai jotkut juoksevat pakoon . Siksi on yksittäisen ihmisen jopa mahdotonta vaikuttaa millään tavalla kirkkoon jos se ei elä sietoikkunan sisällä vaan se tekee noita kolmea asiaa jokaiselle jotakin niistä . Lapset ovat hyvin oppivaisia kun heille tarjotaan turvallinen yhteisö jossa voi syntyä kiintymyssuhteita jossa oppiminen on helpompaa ja parempaa .
Perhe on hyvä esimerkki tästä että rakkaudellisessa ilmapiirissä lapset oppivat ne periaatteet jotka vanhemmilla ovat jos siellä on rakkautta .
Jumala siis jakaa tietoa rakkauden käsivarsin , koska hän on rakkaus . Niin Jumalan tahto on että olemme Kristuksessa siinä hänen rakkaudessa jossa voimme oppia tuntemaan Jumalan salaisuuden Kristuksen . Näinhän Paavali kirjoittaa kolossalaiskirjeessä että Srk ssa sydämet yhteenliittyinä rakkaudessa saisi oppia tuntemaan Kristuksen , jossa on kätketty kaikki viisauden ja tiedon aarteet .
Myös Jumalasta eksynyt ihminen tulee rakkauden kautta Jumalan yhteyteen takaisin , kuten tuhlaajapoika . Ilman rakkautta ei ole mitään eikä ilman sitä synny elämää Kristuksessa . Laki on tarkoitettu vasta elämän tielle kasvattajaksi mutta sekin on meidän parhaaksi annettu rakkaudella .
Meidät on opetettu ja niin myös uskomme että olemme rationaalisia ja sitten käytämme tunteita hyväksi , kuten tekoäly väittää , mutta se ei vaan elämässä näyttäydy niin , jos ihmisen järki olisi todella viisas ja rationaalinen niin ei se kadotuksen tietä kulkisi . Vaikka enkeli tulisi julistamaan tai kuollut tulisi julistamaan tuonpuoleisesta elämästä niin se lopulta ei saa ihmisiä uskomaan . Näin tosin on paljon uskonsuuntia joissa uskotaan rationaalisesti , että kun saadaan ihmeitä aikaan niin ihmiset kääntyvät . Se on vastoin raamatun sanaa mutta myös väärä kuva ihmisestä ja Jumalan tahdosta .
Timo, en tiedä mitä palasia luit? Siihen mihin viittasin ei puhuta mitään mitä kommentoit. Olet lukenut väärän kohdan. Ole tarkkana.
Luin sitä tekstiä loppuun asti ja siellä otsikko että ihmistä ei vanhurskauteta yksin uskosta .
Timo, oletko nyt lukenut jotakin toista. Kerropa mitä luita, mikä oli otsikko.
Ihmistä ei yksin vanhurskauteta uskosta (Jaak. 2:14–26)
Kirjoitin aiemmin Jaakobin kirjeen toisen luvun alkupuolesta, kun selitin, miksi Jaak. 2:10 ei opeta, että pienimmästäkin synnistä rangaistuksena on iankaikkinen kadotus. Kannattaa lukea koko kirjoitus, jos aihe kiinnostaa. Sanon taustaksi tälle kirjoitukselle vain sen, että luvun alkupuolella Jaakob kritisoi seurakuntalaisia siitä, että he kohtelivat eri tavoin seurakuntalaisia heidän varallisuutensa mukaan. Jaakob painotti vahvasti sitä, että mikäli kristityt haluavat täyttää Jumalan vapauden lain, rakkauden kaksoiskäskyn, heidän tulee osoittaa laupeutta kaikille samassa määrin.
Tällä kerralla syvennymme luvun loppuun. Varmaan blogin lukijoille on selvää, että tänään käsittelemäämme jaksoa on pidetty kohtalokkaana protestanttiselle yksin uskosta -periaatteelle. Protestantit eivät toki ole yleensä tätä myöntäneet vaan ovat pyrkineet löytämään selityksiä sille, miten Jaakobin opetus sopii yhteen protestanttisen vanhurskauttamisopin kanssa.
Tuo on sitä yhden jakeen teologiaa !! Yhden kohdan mukaan uskonpuhdistus tehdään tyhjäksi , ikävä kyllä en arvosta tuollaista tulkintaa , sitä on ihan tarpeeksi kristikunnassa .
En viitsi edes ottaa raamatun kohtia missä pelastuksesta puhutaan armosta yksin pelastumisesta . Usko on Jumalan pojan uskoa ja siis elävä usko ja se synnyttää tekoja . Melkein sama kuin sanoisi että Kristus on kuollut , sillä jos on Kristuksessa Kristus vaikuttaa ja synnyttää tekoja . Sama järjellinen logiikka teillä kuten vapailla suunnilla että etsitään ihmisestä tekoja pelastukseen . Jos sinulle Sami tuodaan eteen armosta pelastumisen raamatunkohdat niin haluatko sinä selittää ne oppisi mukaan ? Tiedän vastauksen jo etukäteen . Tämä on uskonpuhdistuksen tärkeä suhtautuminen Jumalan ilmoitukseen , siihen mitään lisäämättä tai poisottamatta . Totuus on tietysti muuttumaton , koska itse Kristus on totuus . Raamattu on kokonaan yhtenäinen eikä karkkikauppa eikä ihmismielen laari mistä ammentaa sopivia kohtia . Keskustelun juuret tulisi olla Jumalan ilmoituksessa ja olen nyt törmännyt siihen vanhojen kirkkojen jäsenten kanssa että tahdotaan usein sieltä traditiosta nostaa joku jostain 300-1000luvulta henkilöitä joiden viisaus olisi suurempaa tietoa kuin vaikkapa apostoli Paavalin . Traditiota täytyy mielestäni arvioida Jumalan sanalla .
Jos on omenapuu ja se on elossa niin tuottaa omenia , mutta kuinka suurempi vaikutus on sillä että Kristus asuu ihmisessä . Tässä ihmisjärki tökkii ja usein puutteellisesta perisyntikäsitteestä ja jopa sen puuttumisesta johtuen , kun ihmismieli ei voi käsittää että samaan aikaan ihminen on pyhä ja syntinen . Silloin puuttuu Paavalilaisen teologian vanhurskauttamisopetus tyystin .
Timo, kysyit kasteesta, siihen vastasin. Mutta luet palasista aivan toisen kohdan koita nyt lukea oikea viite. Tämä menee aivan sekaiseksi, vai oletko sekaisin?
Millä otsikolla palasissa on ? Kun sivu aukeaa ei tule kasteesta mitään koko aukeamalla
Timo, Andreas Palasia sivustolla pohditaan kysymystäsi, löydät sen kirjoittamalla hakuun sanat; ” Ortodoksinen eksklusivismi ja tradition nominalistinen tulkinta”
Tämä taisi sinulta mennä ohi. Eli kirjoitat hakukenttään sanat: Ortodoksinen eksklusivismi ja tradition nominalistinen tulkinta
Niin nämä kysymykset nousevat tietysti siitä kun korostetaan oman kirkon merkityksellisyyttä ainoana pelastuksen takeena ja sanotaan että kirkko on yhtä kuin kirkko ja tässä kontekstissa nimenomaan ordodoksinen kirkko . Tuo oli erään maallikon näkymys ja luulen että kirkkonne sisällä on erilaisia näkemyksiä . Tämän yläpuolella on tietysti Jumalan ilmoitus ja pelastus armosta ja vaikka luterilaisuudessa ollaan yhtenäisempiä asian suhteen koska perusteet on Jumalan ilmoittamasta sanasta .
Timo, laitoinkin siihen myös yhteenvedon, tiivistelmä ja kirjavinkin. Kaikissa näissä kolmessa esimerkissä on samoja asioita kirkon opettamasta kasteesta. Useissa patriarkaateissa kastetaan toisesta kirkkokunnasta siirtyneet, koska katsotaan, että heidän kaste ei ole pätevä. Taustalla on teologinen näkökulma.
Niin se ei ole yksistään teologinen , kysymys on tradition tulkinnasta ja sieltä nousevasta vaateesta . Periaatteessa Jumalan sanaa ei tulisi ”tulkita” vaan uskoa se sellaisena kuin on kirjoitettu . Me emme voi muulla tavalla ottaa vastaan Jumalalta mitään muutenkuin uskolla ja jos Jeesuksen sanoihin lisätään ehtoja niin ihmisjärjen mukaan niin se ei ole enää Jumalan sanaa ja annettu lupaus täyttyy juuri niin kuin on kirjoitettu
Jumalan sanaa ei tulisi tulkita? Raamattu tulkitaan aina ja kaikkialla, myös lähetyshiippakunnassa. Kirkossa kaikki on traditiota, myös Raamattu. Näistä olemme siis täysin erimieltä. Sinä seuraat lutherin keksimää Raamatun tulkintaa ja traditiota, minä taas en.
Niin tarkoitin tietysti että Jumalan ilmoitusta tulee opettaa ja sitä ennen tietysti kontekstista käsin oppia sitä opettamaan raamatun muilla kohdilla myös . Raamattu selittää itse ja tukee Jumalallista ilmoitusta yhtenäisesti . Jeesus itse sanoo että Pyhä Henki on opettaja . Kirjoituksia tulee oppia tuntemaan ei tulkitsemaan omista subjektiivisista lähtökohdista käsin kuten ihmisjärki ja mieli tekee .
Tulkinta on sana jossa jokainen voi päättää miten tulkitsee ja tätähän me nähdään juuri tässä ajassa . Totuuteen on pyrkimys ja vastakkaiset tulkinnat ei ole yhtä aikaa totta . On tietysti kysymyksiä raamatun teksteissä joissa jäämme lopullisia vastauksia vaille , mutta niiden ei tule saada tulkinnallista julistusarvoa . Tuota Lutherin keskimää raamatun tulkintaa ?? Tarkoitat varmaan raamatun ylintä auktoriteettiä ! Se on tietysti syvällä luterilaisuudessa että Jumala lähetti poikansa , sana tuli lihaksi ja halusi meille jättää testamentin ja nämä kirjoitukset ovat niitä , joissa meillä on henki ja elämä ja ovat Jumalan puhetta meille . Tämän kieltäminen ja tai halventaminen tai Jumalan sanan rinnalle samanarvoiseksi tuomista jonkun on Jumalalllisen ilmoituksen halventamista . On raamatun mukaan pyhiä kirjoituksia ja niitä jotka ovat hyödyllisiä kuten Paavali opettaa . Tottakai nämä tapahtumat ovat historiallisia siis traditio on niistä syntynyt , kuitenkin Kristuksen maailmaan tulo ja Jeesuksen elämä ja ylösnousemus ja hänen asetukset apostoliselle ajalle ovat seurakuntaelämän kannalta tärkeimmät tänä päivänä . Tuo traditio sana kun on korostettu kirjoitetuksissasi niin voitko nostaa traditiosta uusia ”löytöjä ” apostolisen ajan jälkeen mikä jäi vajaaksi kristikunnalta . Uskontunnustukset ovat kirjanneet oppia , mutta onko lisäyksiä apostoliseen uskoon tai onko joku epäselvää apostolien opetuksessa , Kristuksen sovitustyöstä ei jäänyt kesken – se on täytetty . Raamatun arvovalta on niin suuri että jos sana tulee uskoa Jumalan sanana ja jos en ymmärrä niin en ala keksimään tulkintoja , niitä voi tuolta YouTubesta mennä kuuntelemaan , vaan Lutherin neuvo on parempi että nostaa hattua ja mennä eteenpäin ja voi kysyä oppineimmilta . Kun etsimme vastauksia niin etsimmekö niitä ensin apostolisesta uskosta ja sitten lisänä kenties vanhasta testamentista vai teemmekö aikahypyn satoja vuosia eteenpäin ja etsimme niitä kirjoituksia jotka yrittävät selittää oppia . Jos kirjoitukset ovat syntyneet Pyhästä Hengestä niin ne ovat tietysti yhtenäisiä apostolisen uskon kanssa tai eivät ole eli ne ovat ”tulkintaa” .
Jumalan sanassa on ilmoitus- luonne ja se ei ole mielipide tai joku tieteellinen näkökulma vaan Jumalan rakkaudesta meitä kohtaan tarkoitettu puhe jossa on erityinen voima , henki ja elämä . Jumala on tarkoittanut sen meille niin että Pyhän Hengen avaamana voimme sen uskolla vastaanottaa , siksi sitä ei tarvitse tulkita . Konteksti on haaste syvempään ymmärrykseen ja kuten aikaisemmin mainitsin että on vaikeita kohtia , mutta pelastustie on viitoitettu selvästi
Tuli mieleen kun ajoin ystävän luo sairaalaan joitakin vuosia sitten ja hänen siskonsa oli kyydissä ja juttelimme matkalla ja sen kuolinvuoteen vieressä tämä sisko joka ei raamattua lukenut ja avasi veljensä sairaalapöydältä hartauskirjan ”mannaa Jumalan lapsille” ja avasi sivun ja näytti minulle että tästäkö sinä tullessa autossa puhuit ja tunsin että hän sen uskoi eikä sitä tarvinnut selittää tai tulkita hänelle , se raamatunkohta oli päivän tekstin otsikkona seuraava :
Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta — se on Jumalan lahja — ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi. Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme.
Muutaman tunnin päästä potilas meni tajuttomaksi ja sai kutsun taivaan kirkkauteen .
On aina hyvä muistaa, että Raamatun ymmärtämisen ongelmat eivät ole varsinaisesti Raamatun Sanassa, joka on riittävän selkeä, niin että jokainen voi sen periaatteessa ymmärtää. Ongelmat yleensä ja lähes aina ovat ihmisen puolella, eli ihmisen asenne Jumalan ilmoitukseen on nurja ja pimentynyt synnin tähden. Jo synnin tunnustaminen on näennäisen ”hyvälle” ihmiselle outoa ja vastenmielistä. Sekulaari ihminen pitää Raamattua häiriintyneenä tekeleenä, koska heidän oma älynsä ja oikeamielisyytensä vastustaa Jumalan oikeamielisyyttä.
Teologia (hyvä sellainen) onkin usein selkeän asian vääntämistä rautalangasta ja syvään päätyyn menemistä Sanan alkuperäisen merkityksen selvittämiseksi. Sanaa voi tutkia kahdesta eri suunnasta, joko pyritään vahvistamaan sen luotettavuutta, tai pyritään kyseenalaistamaan sen luotettavuutta, pyrkimys yleensä ratkaisee miten se vaikuttaa niihin kuulijoihin ja lukijoihin, jotka etsivät Jumalaa maailmassa…
Onneksi Apostoli on kirjoittanut meille muistutukseksi: ”Kuitenkin Jumalan vahva perustus pysyy lujana, ja siinä on tämä sinetti: ”Herra tuntee omansa”, ja: ”Luopukoon vääryydestä jokainen, joka Herran nimeä mainitsee”.2.Tim.2:19
Jumala on Lähettänyt sanansa niille, jotka sen vastaanottavat, muille se on vain tuulen suhinaa… Mitkään selitykset eivät auta niitä, jotka eivät Jumalasta perusta, jotka ovat kuin akanat maailman tuulissa…
Timo kysyt: ” niin voitko nostaa traditiosta uusia ”löytöjä ” apostolisen ajan jälkeen mikä jäi vajaaksi kristikunnalta”
Kysymys on helppo. Näitähän on paljon.
1. Raamatun kaanonin vakiintuminen
2. Kolminaisuusopin ja kristologian täsmällinen määrittely.
* Määriteltiin, että Poika on homoousios (ὁμοούσιος),
* Määriteltiin, vahvistettiin Nikaian opin ja laajensi uskontunnustusta käsittelemään Pyhän Hengen jumaluutta.
* Määritteliin Kristuksen kahden luonnon opin
3. Piispanviran ja kirkon rakenteen vakiintuminen
4. Sakramenttiopin syventyminen
* Didakhe (n. 100–150 jKr.): ”Kahdentoista apostolin opetus” on varhainen kirkkojärjestys, joka antaa ohjeita kasteen ja ehtoollisen toimittamisesta.
* Justinos Marttyyri, Ensimmäinen apologia (n. 155 jKr.): Kuvailee varhaista jumalanpalvelusta ja ehtoolliskäsitystä, jossa leipä ja viini muuttuvat Kristuksen ruumiiksi ja vereksi.
5. Marian ja pyhimysten kunnioitus
*Varhaiset liturgiat ja katakombien taide: Jo 200–300-luvuilta on arkeologisia todisteita (piirtokirjoituksia ja maalauksia) marttyyrien muistojuhlista ja heidän kunnioittamisestaan.
Tuossa nyt muutamia nostoja. Eräs tärkeä huomio on se, ett’ä mikään kirkon oppi ei ole oikeasti kehittynyt. Koska Jumalan ilmoitus ei kehity, jos näin olisi Jumala kehittyisi. Sen sijaan Jumalan ilmotushistoria avautuu vähitellen ihmiskunnalle.