Miten ihminen voi ottaa vastaan Jumalallista viisautta ?. Usein puhutaan että Pyhä Henki kirkastaa ja tietysti Jumalallisen viisauden takana on Jumala . Voi kysyä miksi sitten se evankeliumi jossa ei ehtoja vaan rakkautta ja armoa ei uppoa suurimpaan osaan ihmisistä ? On väärä johtopäätös että ihminen toimii rationaalisesti ja että Jumala olisi tehnyt meistä ennenkaikkea rationaalisia olentoja jotka perustavat kaiken tiedon vastaanottamisen järkeen tai että meidän oma tahtomme määräisi meidän käytöstämme asioissa joissa voisimme ottaa Jumalallista viisautta vastaan . Ihminen on luotu lopulta niin että etsimme sitä kadonnutta , jossa on tarvetta löytää kiintymyssuhteita ja turvallisuutta . Tämä ilmenee hyvin ja on helppo todeta jo pienellä ihmisellä että hän alkaa etsimään kiintymyssuhteita ja myös turvallisuutta muista ihmisistä . Voisi ajatella että ihminen voi ottaa vastaan Jumalallista tietoa, viisautta niin ihmisten kautta kuin Jumalalta tietyssä ympäristössä jossa vaikuttaa armo ja rakkaus .
Teologinen totuus kerrottuna raamatun tekstien kautta toisin ajattelevan kanssa ei muuta toisen käsitystä vaikka sana olisi selvä koska ihminen ei pyri löytämään vastausta siihen vaan torjuu . Kuten riitatilanteissa ihminen joko lamaantuu , lähtee pakoon tai hyökkää vastaan ja silloin ihminen on kyvytön selvittämään riitaa toisen kanssa . Psykologiassa puhutaan sietoikkunasta jossa voimme toimia hyvin muttei sen ulkopuolella . Ajattelen että seurakunnalla on iso rooli sen tiedon perille saattamisessa juuri luomalla sellaisen ilmapiirin jossa ollaan siellä ”sietoikkunassa”. Huono ilmapiiri on huono paikka vastaanottaa viestiä ja se usein johtaa pakoonjuoksemisena seurakunnasta . Joku lamaantuu ja joku vastustaa tai jotkut juoksevat pakoon . Siksi on yksittäisen ihmisen jopa mahdotonta vaikuttaa millään tavalla kirkkoon jos se ei elä sietoikkunan sisällä vaan se tekee noita kolmea asiaa jokaiselle jotakin niistä . Lapset ovat hyvin oppivaisia kun heille tarjotaan turvallinen yhteisö jossa voi syntyä kiintymyssuhteita jossa oppiminen on helpompaa ja parempaa .
Perhe on hyvä esimerkki tästä että rakkaudellisessa ilmapiirissä lapset oppivat ne periaatteet jotka vanhemmilla ovat jos siellä on rakkautta .
Jumala siis jakaa tietoa rakkauden käsivarsin , koska hän on rakkaus . Niin Jumalan tahto on että olemme Kristuksessa siinä hänen rakkaudessa jossa voimme oppia tuntemaan Jumalan salaisuuden Kristuksen . Näinhän Paavali kirjoittaa kolossalaiskirjeessä että Srk ssa sydämet yhteenliittyinä rakkaudessa saisi oppia tuntemaan Kristuksen , jossa on kätketty kaikki viisauden ja tiedon aarteet .
Myös Jumalasta eksynyt ihminen tulee rakkauden kautta Jumalan yhteyteen takaisin , kuten tuhlaajapoika . Ilman rakkautta ei ole mitään eikä ilman sitä synny elämää Kristuksessa . Laki on tarkoitettu vasta elämän tielle kasvattajaksi mutta sekin on meidän parhaaksi annettu rakkaudella .
Meidät on opetettu ja niin myös uskomme että olemme rationaalisia ja sitten käytämme tunteita hyväksi , kuten tekoäly väittää , mutta se ei vaan elämässä näyttäydy niin , jos ihmisen järki olisi todella viisas ja rationaalinen niin ei se kadotuksen tietä kulkisi . Vaikka enkeli tulisi julistamaan tai kuollut tulisi julistamaan tuonpuoleisesta elämästä niin se lopulta ei saa ihmisiä uskomaan . Näin tosin on paljon uskonsuuntia joissa uskotaan rationaalisesti , että kun saadaan ihmeitä aikaan niin ihmiset kääntyvät . Se on vastoin raamatun sanaa mutta myös väärä kuva ihmisestä ja Jumalan tahdosta .
Näin se menee, kuten kirjoitit… ”Miehen mielestä on oikea monikin tie, joka lopulta on kuoleman tie.”
Sanal.14:12
Timo
Kiitos hyvästä tekstistäsi
Olen miettinyt että ihmisen sydämen pinnalla on ”kovuus” jonka Jumala tahtoo avata että syntimme tulee näkyviin ja alastomuutemme paljastettua Jumalan edessä , että hän voisi vanhurskaudella pukea meidät. Tänään mietin yhdessä yhden pastorin kanssa ripin merkitystä , koska se tärkeä ja monelle suuri siunaus kun sitä käytämme myös yksityisesti . Yleistä rippiä voisi kait kuvata kuin perheen lapsiin joita isä rakastaa , mutta isän ja yhden lapsen henkilökohtainen hetki on monelle jäänyt mieleen lapsuudesta ja näin myös tarvitsemme Jumalan puhetta välillä vielä lähemmin . On miehelle annettu mahdoton tehtävä inhimmillisesti ajateltuna , kun meidän tulisi rakastaa vaimoja kuten Kristus seurakuntaa ja paljon muuta meidän miesten pitäisi olla . Tämä täytyy vain nähdä Kristuksessa ja siksi miehen tulisi olla heikko Kristuksen edessä että voisi olla vahva. Monesti kristillisissä miehille suunnatuissa opetuksissa opetetaan miten meidän tulisi olla taistelijoita , kuninkaita ja monenlaisia sankareita , mutta mielestäni Kristus on meille annettu voimaksi ja elämäksi , jonka saamme heikkoudessa omistaa lahjana. Sattui juuri tämän sunnuntain raamatun tekstit puhumaan viisaudesta . Mitä ajatuksia Jumalan viisaus , Herran pelko saa mieleen ?
” Olen miettinyt että ihmisen sydämen pinnalla on ”kovuus” jonka Jumala tahtoo avata että syntimme tulee näkyviin ja alastomuutemme paljastettua Jumalan edessä , että hän voisi vanhurskaudella pukea meidät.”
Timo Gummerus
”Synnin tunnustamisella” on alkukielen merkityksessä yhtäläisyys ”olla samaa mieltä” kun tunnustamme syntimme, niin olemme Jumalan kanssa samaa mieltä. Olemme yhtä Totuuden kanssa. Tämä avaa näkymän inhimilliseen rohkeuteen olla syntinen ihminen. Emme peittele ja piiloudu omien vääryyksien kanssa, vaan julkisesti ja avoimesti tunnustamme olevamme heikkoja synnin edessä, samalla tunnustamme olevamme Kristuksen omia ja turvaamme syntisinä Jumalan Armoon Hänen Poikansa kautta.
Näin ymmärrän Timon mainitseman ajatuksen, jossa Jumala riisuu meitä synnistä ja pukee meidät omaan Vanhurskauteensa, Kristuksen uskon kautta. Tämä on ihmeellinen asia!
”Sillä hänen, jonka tähden kaikki on ja jonka kautta kaikki on, sopi, saattaessaan paljon lapsia kirkkauteen, kärsimysten kautta tehdä heidän pelastuksensa päämies täydelliseksi.
Sillä sekä hän, joka pyhittää, että ne, jotka pyhitetään, ovat kaikki alkuisin yhdestä. Sentähden hän ei häpeä kutsua heitä veljiksi, kun hän sanoo: ”Minä julistan sinun nimeäsi veljilleni, ylistän sinua seurakunnan keskellä”; ja taas: ”Minä panen uskallukseni häneen”; ja taas: ”Katso, minä ja lapset, jotka Jumala on minulle antanut!”
Koska siis lapsilla on veri ja liha, tuli hänkin niistä yhtäläisellä tavalla osalliseksi, että hän kuoleman kautta kukistaisi sen, jolla oli kuolema vallassaan, se on: perkeleen, ja vapauttaisi kaikki ne, jotka kuoleman pelosta kautta koko elämänsä olivat olleet orjuuden alaisia.
Sillä ei hän ota huomaansa enkeleitä, vaan Aabrahamin siemenen hän ottaa huomaansa.
Sentähden piti hänen kaikessa tuleman veljiensä kaltaiseksi, että hänestä tulisi laupias ja uskollinen ylimmäinen pappi tehtävissään Jumalan edessä, sovittaakseen kansan synnit.
Sillä sentähden, että hän itse on kärsinyt ja ollut kiusattu, voi hän kiusattuja auttaa.” Hebr.2:10-18
Jumalan antama rohkeus on häpeän vastakohta, meidän ei tule myöskään hävetä tunnustaa, syntiä ja Jumalan Pelastusta Kristuksessa. Emme siis kiellä syntiä itsessämme ja maailmassa. Pyhä Henki paljastaa ensimmäisenä synnin, sitten Vanhurskauden ja Tuomion.
Hyvin sanoitit Ismo !
Jeesuksen jäähyväisrukous tuli mieleen lukiessa Ismon tekstiä;
He olivat sinun, ja sinä annoit heidät minulle, ja he ovat ottaneet sinun sanastasi vaarin. 7 Nyt he tietävät, että kaikki, minkä olet minulle antanut, on sinulta. 8 Sillä ne sanat, jotka sinä minulle annoit, minä olen antanut heille; ja he ovat ottaneet ne vastaan ja tietävät totisesti minun lähteneen sinun tyköäsi ja uskovat, että sinä olet minut lähettänyt. 9 Minä rukoilen heidän edestänsä; en minä maailman edestä rukoile, vaan niiden edestä, jotka sinä olet minulle antanut, koska he ovat sinun — 10 ja kaikki minun omani ovat sinun, ja sinun omasi ovat minun — ja minä olen kirkastettu heissä. 11 Ja minä en enää ole maailmassa, mutta he ovat maailmassa, ja minä tulen sinun tykösi.
Ortodoksi teologiassa viisauteen liitty monenlaisia painotuksia. Kun ihminen kilvoittelee ja pakottaa tahtonsa, ihminen saavuttaa Jumalan armosta tilan, jossa hän näkee asioiden todellisen luonnon ytimen. Hän voi ottaa myös vastaan suoraan tietoa henkeensä Jumalalta, kuten monet kirkon pyhät. Koska ihmisen himot vääristävät hänen kokemuksensa Jumalasta myös Raamattua tutkittaessa, oikeaan eksegeettiseen tulkintaan pyrkivän raamatunselittäjän on välttämättä pyrittävä kamppailemaan omia synnillisiä taipumuksiaan vastaan, raivaamaan niitä pois sydämensä maaperästä.
Kun yhä runsaammin ihmiseen asettuvan Armon eli Jumalan luomattoman energian vaikutuksesta, ihminen alkaa tajuta maailmankaikkeuteen ja Raamattuun kätkeytyviä, hänelle aiemmin täysin tavoittamattomia salaisuuksia sekä tiedostaa herkästi toisten sisäisiä tiloja, ajatuksia ja tunteita. Tällöin koko todellisuudesta alkaa tulla ihmiselle “läpinäkyvä”, ikään kuin kirkas ikkuna tuonpuoleiseen maailmaan tai kuin helppolukuinen kirja, jonka Luoja on kirjoittanut itsestään omiin luotuihinsa. Tarkatessaan Jumalan suuruutta ja hyvyyttä Hänen luomistöissään ihminen elää voimakkaan ihmetyksen vallassa tuntien Jumalaa kohtaan yhä kasvavaa rakkautta ja kaipuuta.
Yhdistyminen Jumalaan merkitsee idän kristillisessä ajattelussa täydellisesti uudenlaista hengellistä vaihetta, nimittäin siirtymistä päättelyn kautta hankitusta, luonnollisesta tai välillisestä tiedosta yliluonnollisen, välittömän tiedon piiriin. Tällöin Kolmiyhteinen Jumala, lupauksensa mukaan (Joh. 14:23), asettuu pysyvästi asumaan sydämen puhtauden saavuttaneeseen kilvoittelijaan välittäen hänelle mystistä tietoa niin luoduista kuin itsestään, niiden luojasta. Kristuksessa on kaikki tiedon ja viisauden aarteet kättettyinä ja niitä hän avaa ihmiselle joka haluaa pyhittäytyä.
Erittäin keskeistä tässä jumaloitumisen eli theosiksen saavuttaneiden välittömässä, mystisessä tiedossa on se, että ortodoksisen käsityksen mukaan kyseinen tieto ei ole subjektiivista, vaan nimenomaan objektiivista tietoa, koska sisäisesti kokonaan puhdistuneen ihmisen kohdalla himot eivät enää vääristä hänen hengellistä kokemustaan yhdestä ja jakamattomasta todellisuudesta. Ihminen, joka on saavuttanut himottomuuden (kr. “apatheia”) ja jossa Pyhä Henki siksi vaikuttaa kaikessa täyteydessään minkään estämättä, elää siis samassa todellisuudessa kuin Pyhän Hengen valtaansa ottamat Raamatun jumalalliset kirjoittajat. Siksi, että myös hänestä on tullut “profeetta”, hän voi vaivatta ymmärtää edellään eläneitä profeettoja ja heidän hengellisiä kokemuksiaan (vrt. 1. Kor. 2:9–15), mutta samalla myös itse ottaa Jumalalta vastaan uusia profeetallisia ilmoituksia, jotka ovat laadullisesti yhteneviä Raamattuun sisältyvien kanssa. Juuri siitä syystä, että jumaloitunut ihminen kantaa sisässään Raamatun julistamaa persoonallista Sanaa, so. tiedon lähdettä ja kohdetta eli Tietoa itsessään, hän on ortodoksisen käsityksen mukaan ainut todellinen sananselittäjä, eksegeetti.
Niin tuosta viimeisestä Samin lauseista tuli mieleen , että uskova on Kristuksessa oksana viinipuussa ja oksa ottaa siitä maasta ja puusta ravintoa elämäksi ja tätä tietysti verhoaa Jumalallinen suunnitelma rakkaudessa . Olemme samaan aikaan pyhiä Kristuksessa ja Jumala puhuu ja vaikuttaa meissä vaikka olemme monenlaisissa tilanteissa . Halusin jättää pois että kaikissa tilanteissa , koska kuten Sami kirjoitti himoista että silloin ihminen voi olla tilanteessa jossa jopa uskova voi elää synnin pettämänä ja ei kykene eikä halua ottaa vastaan mitään Jumalalta . Se tie jota Sami kuvaat viisauteen jotenkin oman tahdon kilvoittelun kautta on vierasta luterilaisessa teologiassa ja sotii Paavalilaista teologista ymmärrystä vastaan . Ajattelen että usein heikkouden kautta Jumala puhuu viisautta rakkauden kautta . Suurin kärsimys oli ristillä suurinta rakkautta ja näin myös meidän elämässämme on jopa tarve kokea sitä että meidän sydän kiinnittyy Kristukseen.
Tietysti viisaus on raamatussa laaja asia ja yksi siinä on että Herran pelko on viisauden alku . Ja tämä kuvaa sitä että meidän asemamme on Jumalan edessä oikea ja nöyrä ja tiedostamme että vain Jumala voi kirkastaa totuutta , viisautta . Kuva uudestisyntymisestä usein kuvataan jopa synergisesti , vaikka olisi raamatun opetuksien valossa parempi kuvata sitä että Pyhä Henki on vuodattanut rakkauden sydämiin eli sen kautta voimme vastaanottaa Jumalallista viisautta , ymmärryksen tasolla ja oppia tuntemaan Jumalan ilmoitettua sanaa , josta meille Jumalan salaisuus paljastuu , itse Jeesus Kristus
Timo kirjoitat: ”Se tie jota Sami kuvaat viisauteen jotenkin oman tahdon kilvoittelun kautta on vierasta luterilaisessa teologiassa ja sotii Paavalilaista teologista ymmärrystä vastaan .”
Tässä olet Timo ihan oikeassa. Luterilainen traditiossa emme löydä tätä alkukirkon ja patristisen ajan kilvoitusperinnettä. Toinen juttu on se, että miten se sotii Paavalilaista teologiaa vastaan, se pitäisi näyttää jotenkin toteen.
Ortodoksi teologiassa ihmisen syntisyys kuvataan kaikista syvenmin verrattuna vaikka luterilaisuuteen. Liturgiset teksti ja katumuskanonit, monimuotoiset anatistot kuvaavat ihmisen pienuutta ja synnin turmelusta, katumuksen välttämättömyyttä läpi elämän. .
Koko Kristinusko on synergististä, ei monergistista. Synergismi alkaa siitä kun Jeesusksen äiti Neitsyt Maria vastaa myöntävästi. Hän olisi voinut vapaasta tahdosta myös kieltäytyä. Näin jo alussa ihmisen ja Jumalan tahdo ovat yhteistyössä. Ja näin on jokaisen kristityn kohdalla jossa hän joutuu pakottamaan tahtonsa Jumalan tahtoon. Se on rakkaa työtä ja kilvoitusta. Tässä Jumala meitä auttaa. Jumala ei pelasta ihmistä ilman ihmistä ja hänen tahtoaan.
Jumalan viisaudessa ja armon kokemisessa on erilaisia tasoja, syvyyksiä. Armo ei ole mikään vakio, vaan se voi kasvaa tai vähentyä. Jeesus ja Pyhä henki yhdessä vaikuttavat ihmisessä pyhitystä, mutta ei ilman meitä.
Ajatus Jumalan tahdosta että hän tahtoo että kaikki pelastuisivat , myös pienet lapset on Jumalan rakkauden suunnitelma ja tämä voi tapahtua yksin armosta . Synergistinen usko tahtoo jättää pois pienet sylivauvat pelastuksesta koska niin paljon siitä sanotaan ettei kai lapsi ymmärrä , usein kuitenkin puhuja lopuksi sanoo että lahjaksi eli lasta nyt lahja ei koske ja myös se avuton vanhus joka viimeisillä päivillä tunnustaa syntinsä . Luterilaisuus määrittelee mitä on ennen uskoa ja mikä uskosta seurausta . Paavali kuvaa monessa kohdin että tahto minulla on hyvään mutta teen sitä pahaa mitä en tahdo ja päinvastoin .Tätä kamppailua ei ihminen voita vaan se on jo ristillä voitettu ja se on täytetty . Se mitä liha saa meissä aikaan eli syntiä niin siitä Paavali kirjoittaa että sitä en tee minä vaan synti joka minussa asuu. Kristus asuvaisena on meille kaikeksi myös syntiä , maailmaa ja perkelettä vastaan . Uskova pakenee Kristukseen jossa on meidän apumme. Kilvoittelu on pohjimiltaan sitä että olemme Kristuksessa ja en toki kiellä etteikö ordodoksisuudessa olisi myös oikeaa suuntaa paeta Kristukseen . Mutta tiedossa on aukkoja ja en voi painavasti sanoa kuin teologisia isompia linjoja eroista luterilaisuuteen . Luulen että moni kristitty on paininut ja ainakin ajatellut omaa syntisyyttä ja pyrkinyt lähemmäksi Jumalaa ja taitaa olla vähän kaikilla sama pyrkimys .Se on myös karismaattisissa liikkeissä ja vapaissa suunnissa että odotetaan Pyhän Hengen antavan kaikkea. Minulla tulee näistä mieleen että olisi hyvä tutkia sanasta mitä Jumala on antanut jo ja mitä luvannut antaa . Luterilainen uskon käsitys elää täytetystä sovitustyöstä käsin evankeliumin ilossa siitä mitä Kristus on jo tehnyt . Ja tästä myös tulee ero evankeliumiin , kun siinä ei tulisi olla mitään ehtoja ja vaatimuksia ja kaikki saavat tässä ja nyt syntinsä tunnustaneina ottaa vastaan Kristuksen . Laki on kasvattaja Kristukseen ja siinä kilvoittelumme että elämämme suunta on noudattaa Jumalan käskyjä . Luterilaisuudessa uskotaan raamatun sanan muuttavaan voimaan ja antavan meille pohjan elää kristittynä Jumalan tahdon mukaan. .Voitko Sami kertoa jonkun kilvoitusharjoituksen ordodoksisuudesta jonka ajattelet vievän ihmistä lähemmäksi Kristusta tai saavan viisautta kokea
Timo, kilvoittelu on kokonaisvaltainen, koko elämän kattava asia. Ortodoksit eivät harjoita joitakin temppuja, ei ole mitään harjoitteita, ohjelmia, kuntotuokioita, joogaleirejä, kasviskursseja, traktaatin jakokamppanioita, kirkkokansan kokoontumisajoja ja Pyhän Hengen iltoja.
Ortodoksi osallistuu pyhään liturgiaan, pyrkii lukemaan Raamattua päivittäin, lukee aamu ja ehtoorukoukset, lukee pyhien elämänkertoja ja hoitaa jokapäiväiset työnsä. Rukous on Jumala suhteen sisäinen mittari. Koko elämä tulee suunnata Jumalaan, elämän sisällön tulee olla Jumala. En tiedä osasinko vastata.
Timo kirjoitat; ”Synergistinen usko tahtoo jättää pois pienet sylivauvat pelastuksesta”
Ortodoksit kasvavat sylivauvat, heistä kartoitetaan paha henki, ja heitä vannotetaan luopumaan pahuudesta, kasteen jälkeen sylivauvat saavat heti ehtoollisen, ehtoolliselle he osallistuvat ensimmäisenä.
No Sami voin yhtyä tuohon kilvoitteluasiaan mitä kuvasit ja kerroit miten ei toimita😂. Näin sen ajattelen . Ja synergismi siinä perinteisessä mielessä tai miten se protestanttisuudessa ajatellaan niin ajattelu oli miten kuvasin ja ordodokseilla on tietysti vauvojen kasteeseen liittyen raamatullinen perusta . Kilvoittelu on meillä sisäistä ja ojentautumista joko kohden Jumalaa tai oman itsensä haluja noudattaen .
Sen verran Islamiin tutustuneena ja heidän opetukseen Jumalan Armosta, tulee esiin, että ihmisen tulee kilvoitella ja harjoittaa uskoaan, määrärukouksin ja pidättäymisillä, jolloin Jumala saattaa lahjoittaa Armonsa, kiitokseksi uskollisesta elämästä. Synergia on Islamiin sisäänrakennettu ja ihminen on aina alisteinen lain noudattamiseen. Jumala ei armahda, jos ei kilvoitella ja suoriteta uskon tietä. Näin siis pelkistetysti opettaa Islam Jumalan Armosta. Armo pyritään siis ansaitsemaan kuuliaisuudella ja olemalla hyvä muslimi.
Kristinuskossa tilanne on päinvastainen, koska Jumala on täyttänyt ja suorittanut Itse kaiken ja Lahjoittaa ihmiselle kelvollisuuden Jumalan edessä ilman tekoja, Kristuksen Evankeliumin mukaan. Tämä on se suuri
ja ihmeellinen viisaus, jonka Jumala on maailmaan saattanut Poikansa kautta. Tätä viisautta vastaan myös maailma taistelee, sillä se ei voi ymmärtää, että Armo käy oikeuden edellä, koska se luottaa tekojen lakiin.
Pelastus ikuisesta kuolemasta tulee ihmiselle yksin Armosta, Jumalan tahdon mukaan. Niille, jotka ovat syntyneet Jumalan tahdon mukaan ja ovat saaneet Lunastuksen Poikansa Veren ja Veden kautta.
Niin armosta pelastumme , usein vaan luterilaisuudesta jää pois se jatko eli elämä uskossa Kristukseen . Hedberg on kirjoittanut että evankeliumi täytyy saarnata kirkkaana koko maailmalle autuudeksi että Kristus on kaiken valmistanut , mutta jos ei samalla saarnata lakia ja kehoitusta parannukseen niin se on perkeleen saarna .