Miten ihminen voi ottaa vastaan Jumalallista viisautta ?. Usein puhutaan että Pyhä Henki kirkastaa ja tietysti Jumalallisen viisauden takana on Jumala . Voi kysyä miksi sitten se evankeliumi jossa ei ehtoja vaan rakkautta ja armoa ei uppoa suurimpaan osaan ihmisistä ? On väärä johtopäätös että ihminen toimii rationaalisesti ja että Jumala olisi tehnyt meistä ennenkaikkea rationaalisia olentoja jotka perustavat kaiken tiedon vastaanottamisen järkeen tai että meidän oma tahtomme määräisi meidän käytöstämme asioissa joissa voisimme ottaa Jumalallista viisautta vastaan . Ihminen on luotu lopulta niin että etsimme sitä kadonnutta , jossa on tarvetta löytää kiintymyssuhteita ja turvallisuutta . Tämä ilmenee hyvin ja on helppo todeta jo pienellä ihmisellä että hän alkaa etsimään kiintymyssuhteita ja myös turvallisuutta muista ihmisistä . Voisi ajatella että ihminen voi ottaa vastaan Jumalallista tietoa, viisautta niin ihmisten kautta kuin Jumalalta tietyssä ympäristössä jossa vaikuttaa armo ja rakkaus .
Teologinen totuus kerrottuna raamatun tekstien kautta toisin ajattelevan kanssa ei muuta toisen käsitystä vaikka sana olisi selvä koska ihminen ei pyri löytämään vastausta siihen vaan torjuu . Kuten riitatilanteissa ihminen joko lamaantuu , lähtee pakoon tai hyökkää vastaan ja silloin ihminen on kyvytön selvittämään riitaa toisen kanssa . Psykologiassa puhutaan sietoikkunasta jossa voimme toimia hyvin muttei sen ulkopuolella . Ajattelen että seurakunnalla on iso rooli sen tiedon perille saattamisessa juuri luomalla sellaisen ilmapiirin jossa ollaan siellä ”sietoikkunassa”. Huono ilmapiiri on huono paikka vastaanottaa viestiä ja se usein johtaa pakoonjuoksemisena seurakunnasta . Joku lamaantuu ja joku vastustaa tai jotkut juoksevat pakoon . Siksi on yksittäisen ihmisen jopa mahdotonta vaikuttaa millään tavalla kirkkoon jos se ei elä sietoikkunan sisällä vaan se tekee noita kolmea asiaa jokaiselle jotakin niistä . Lapset ovat hyvin oppivaisia kun heille tarjotaan turvallinen yhteisö jossa voi syntyä kiintymyssuhteita jossa oppiminen on helpompaa ja parempaa .
Perhe on hyvä esimerkki tästä että rakkaudellisessa ilmapiirissä lapset oppivat ne periaatteet jotka vanhemmilla ovat jos siellä on rakkautta .
Jumala siis jakaa tietoa rakkauden käsivarsin , koska hän on rakkaus . Niin Jumalan tahto on että olemme Kristuksessa siinä hänen rakkaudessa jossa voimme oppia tuntemaan Jumalan salaisuuden Kristuksen . Näinhän Paavali kirjoittaa kolossalaiskirjeessä että Srk ssa sydämet yhteenliittyinä rakkaudessa saisi oppia tuntemaan Kristuksen , jossa on kätketty kaikki viisauden ja tiedon aarteet .
Myös Jumalasta eksynyt ihminen tulee rakkauden kautta Jumalan yhteyteen takaisin , kuten tuhlaajapoika . Ilman rakkautta ei ole mitään eikä ilman sitä synny elämää Kristuksessa . Laki on tarkoitettu vasta elämän tielle kasvattajaksi mutta sekin on meidän parhaaksi annettu rakkaudella .
Meidät on opetettu ja niin myös uskomme että olemme rationaalisia ja sitten käytämme tunteita hyväksi , kuten tekoäly väittää , mutta se ei vaan elämässä näyttäydy niin , jos ihmisen järki olisi todella viisas ja rationaalinen niin ei se kadotuksen tietä kulkisi . Vaikka enkeli tulisi julistamaan tai kuollut tulisi julistamaan tuonpuoleisesta elämästä niin se lopulta ei saa ihmisiä uskomaan . Näin tosin on paljon uskonsuuntia joissa uskotaan rationaalisesti , että kun saadaan ihmeitä aikaan niin ihmiset kääntyvät . Se on vastoin raamatun sanaa mutta myös väärä kuva ihmisestä ja Jumalan tahdosta .
Niinpä Lain ja Armon jännite ei katoa kuin kuolemassa, jolloin vapaudumme lopullisesti perisynnistä, joka on meissä kuoleman aiheuttaja.
Toisaalta me voimme jo nyt elää Kristuksessa Vapaana ilman pelkoa, Uskon kautta, sillä tekomme ovat kaikki Jumalassa tehdyt ja Kristuksen tähden voimme elää ” Pyhän huolettomuuden” aikaa elomme päivät… Odotamme kärsivällisesti lunastusta, vaikka lihamme edelleen kärsii synnin tähden, yhdessä Kristuksen kanssa.
Moni ajattelee Kristittynäkin, kuitenkin edelleen, että Armo on liian vapaata ja halpaa, kun hän sanoo: ”Sittenhän ihminen voi tehdä mitä tahansa…” ja paljastaen näin, vain oman vanhurskautensa pyrkimykset… Joka näin ajattelee, luottaa vielä edelleen omaan uskonnollisuuteensa ja hengellisyyteensä.
Idän uskonnoissa ja Juutalaisuudessa myös ”oman vanhurskauden” tavoittelemisessa on kaunis ulkokuori ja valheilla siloiteltu omatunto, joka on kuitenkin sokea itselleen, mutta muiden vääryydelle kyllä löytyy herkkyyttä, ollaan tarkkoina omista oikeuksista, koska tiedetään hyvin lait ja velvollisuudet, joita tulee noudattaa…
Paavali kirjoittaa näistä ”oikeassa olevista” lain noudattajista hyvin: ”Sillä minä todistan heistä, että heillä on kiivaus Jumalan puolesta, mutta ei taidon mukaan; sillä kun he eivät tunne Jumalan vanhurskautta, vaan koettavat pystyttää omaa vanhurskauttaan, eivät he ole alistuneet Jumalan vanhurskauden alle.” Room.10:2-3
Ortodoksisuudesssa Kristuksen Laki on Sydämeen Kirjoitettu Vapauden Laki. Kristus ei ainoastaan täyttänyt Vanhan testamentin lakia, vaan Hän muutti sen sisäiseksi, Pyhän Hengen kautta sydämeen kirjoitetuksi rakkauden laiksi. Tämä ”Kristuksen laki” on vapauden laki, koska kun ihminen kasvaa rakkaudessa, hän alkaa luonnostaan ja vapaaehtoisesti tahtoa samaa kuin Jumala. Lain noudattaminen ei ole enää ulkoinen pakko, vaan sisäinen halu elää yhteydessä Jumalaan ja lähimmäisiin.
Näin ollen laki ei ole ensisijaisesti syyttäjä, vaan Jumalan ihmisrakkaudesta kumpuava opas ja ”lääke”. Se on annettu suojelemaan ihmistä synnin tuhoavilta seurauksilta ja ohjaamaan häntä hyveelliseen elämään, joka on ihmisen luonnon mukainen tila. Laki auttaa ihmistä puhdistamaan sydäntään intohimoista ja suuntaamaan tahtonsa kohti Jumalaa.
Käskyjen, lain noudattaminen on olennainen osa kilvoitusta. Se on ihmisen rakkaudellinen vastaus Jumalan armoon, ei yritys ansaita pelastusta. Pelastus ei ole myöskään ensisijaisesti yksittäinen juridinen julistus, vaan elinikäinen prosessi, theosis (jumalallistuminen). Tässä prosessissa ihminen kasvaa Jumalan armosta ja omalla vapaaehtoisella myötävaikutuksellaan (synergia) yhä enemmän Jumalan kaltaisuuteen. Laki on siis kirkossa parantava lääke ja ortodoksinen teologia suhtautuu Jumalan lain säädöksiin dynaamisesti ja Kristus-keskeisesti.
Lisäämpä tuohon vielä erään tärkeän huomion, jos haluaa ymmärtää luterilaista ja ortodoksista lain tulkintaa. Luterilainen että ortodoksinen kirkko pitävät Jumalan lakia, erityisesti Kymmentä käskyä, Jumalan ilmoitettuna ja pyhänä tahtona. Erot eivät koske niinkään lain sisältöä, vaan sen tarkoitusta, roolia ja suhdetta evankeliumiin ja ihmisen pelastukseen.
Luterilaisuudessa keskeinen tulkintakäsite on lain ja evankeliumin jyrkkä erottelu. Ortodoksisuudessa taas korostuu ihmisen ja Jumalan välinen yhteistyö (synergia) matkalla kohti jumalallistumista (theosis), jossa laki on pedagoginen opas.
Varmaan juuri noin miten Sami kuvasi eroa suhteessa lakiin . Luterilainen ajattelu on varmaan tulokulmaltaan erilainen kuin ordodokseilla vaikkapa totuuskäsitteeseen tai suhde raamatunsanaan Jumalan puheena , totuutena meille .
Parannus , uudistus luterilaisuudessa tapahtuu yksin hengen kautta ( uudistukaa mielenne hengeltä eli meidän mielessämme asuvan Kristuksen hengen kautta ( ef 4:23) . Parannusta ei apostolisen uskon mukaan pidetä raskaana lainomaisena pyrkimyksenä jossa syntinen luonto lopulta aina voittaa . Jeesus sanoo että hänen ikeensä on sovelias ja kuorma keveä . Tämä voi olla totta vai sanojen kautta : minä annan teille uuden sydämen ja uuden hengen sisimpäänne ja vaikutan että te vaellatte minun käskyjeni mukaan ja pidätte ne . Kaikille uskoville tämä lupaus on annettu . Lihassa tai lihan kanssa emme voi mutta Kristuksessa , hänen Hengensä kautta ja lain kautta tämä on mahdotonta . Jumalan laki vaatii uhkaa ja rankaisee , mutta ei kykene tuottamaan henkeä ja elämää kuten evankeliumi lupaa
Timo kirjoitat; ”Jumalan laki vaatii uhkaa ja rankaisee , mutta ei kykene tuottamaan henkeä ja elämää kuten evankeliumi lupaa”
Ortodoksinen kirkko opettaa, että Pyhä Henki on ”Herra ja eläväksi tekevä”, joka lähtee Isästä. Ihminen ei voi tuottaa Häntä omilla teoillaan, kuten lakia noudattamalla.
Sen sijaan Pyhän Hengen lahja annetaan ihmiselle kirkon sakramenttien eli mysteerioiden kautta. Erityisesti mirhavoitelun sakramentissa, joka toimitetaan heti kasteen jälkeen, kastettu saa Pyhän Hengen sinetin. Tällöin ihmisestä tulee Pyhän Hengen temppeli, ja hän saa armon ja voiman elää kristillistä elämää.
Keskeinen opetus on, että laki voi osoittaa tien, mutta se ei anna voimaa kulkea sitä. Apostoli Paavali kirjoittaa: ”Hengen laki, joka antaa elämän Kristuksessa Jeesuksessa, on näet vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista” (Room. 8:2).
Elämän päämääränä ei ole lain kirjaimellinen noudattaminen, vaan Hengen hedelmien (Gal. 5:22–23), kuten rakkauden, ilon ja rauhan, tuottaminen. Nämä eivät synny lain tekojen kautta, vaan ne ovat seurausta Pyhän Hengen läsnäolosta ja vaikutuksesta uskovan elämässä
Ortodoksisen opetuksen mukaan Jumalan laki on pyhä ja hyvä opas, mutta se ei voi antaa tai tuottaa elämää. Elämän antaa Pyhä Henki, joka saadaan lahjana kirkon mysteerioissa ja joka vaikuttaa uskovassa, antaen tälle voiman elää Jumalan lain mukaisesti rakkaudessa.