MESTARIN MATKASSA 061025
Olen tarkkaan tutkinut juutalaista, kristillistä ja islamilaista perimätietoa. Sekä Raamatussa että Koraanissa on virheitä ja kumpikin kirja on oman aikansa historiallista tulkintaa Jumalan sanomasta.
Varhaiskristityt muokkasivat Jeesuksen sanomaa ja Muhammed esitti oman tulkintansa Jumalan sanomasta. Kerron toisenlaisen version Jeesus Nasaretilaisen elämästä lähteiden pohjalta.
Kaikki tapahtui kauan sitten Rooman valtakunnassa. Jeesuksen äiti Maria oli saanut viestin Jumalalta enkelin kautta:
– Ole turvallisella mielellä, Maria. Olet saanut suuren armon. Tulet pian synnyttämään lapsen. Anna lapselle nimeksi Jeesus. Hänestä tulee koko ihmiskunnan Pelastaja. Ole siunattu! Älä pelkää. Herra, sinun Jumalasi on joka päivä kanssasi elämäsi loppuun asti, ilmoitti Enkeli.
Jumalalla oli suuria suunnitelmia Jeesuksen suhteen. Jeesuksen tehtävänä olisi ohjata koko ihmiskunta Jumalan luo. Jeesuksesta tulisi tie, totuus ja elämä kaikille Jumalaan uskoville.
Jeesus syntyi karuissa oloissa eläinsuojassa. Perhe oli silloin matkalla. Maria kapaloi vauvansa seimeen. Oli yö. Heidän luokseen saapui paimenia ihmettelemään ja ylistämään vastasyntynyttä lasta. Enkeli oli ilmoittanut heille suuren ilon tästä lapsesta. Kaikki oli niin kuin Jumala oli ilmoittanut.
Jeesuksesta tuli muurari. Hän asui Galileassa. Jeesus tiesi, että jonain päivänä hän lähtisi suorittamaan omaa tehtäväänsä. Näin tapahtuikin. Eräänä päivänä Jeesus paljasti: – Äiti, nyt on aika. Lähden julistamaan syntien anteeksiantamista ja Jumalan valtakunnan saapumista sekä uutta elämää Taivaassa. Sinä tiedät kaiken, äiti. Kiitos tuestasi ja rakkaudestasi, jota olet osoittanut minulle koko elämäni ajan. Olet siunattu.
Jeesus lähti opettamaan kansaa, paransi sairaita ja teki jopa ihmetekoja. Jeesus sai myös kasteen Johannekselta. Silloin Jumala sanoi: – Tämä on Jeesus, Jumalan Poika, minun Valittuni. Hänellä on jumalallinen tehtävä. Kuunnelkaa häntä ja seuratkaa hänen opetuksiaan! Minä kuljen Hänen mukanaan kaiken aikaa. Minä olen Herra, teidän Jumalanne.
Jeesus muistutti aina pitämään mielessä kaikkein tärkeimmät opetukset. Hän puhui aina rakkauden kaksoiskäskyn puolesta: Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Muista tehdä toisille se, mitä toivot muiden tekevän itsellesi. Jeesus pyysi myös aina suojelemaan ja kunnioittamaan luontoa ja pitämään siitä hyvää huolta. Ihminen ei omista luomakuntaa, ei edes maapalloa. Kaikki maailmassa kuuluu Jumalalle. Jumala on luonut kaiken, myös luonnonlait.
Jeesus paljasti äidilleen suuren salaisuutensa:
– Äiti, olen Jumalan asialla. Tulin kertomaan sanomaa Jumalan rakkaudesta. Jumala on tehnyt sovinnon ihmiskunnan kanssa. Jumala haluaa antaa kaikki synnit anteeksi kaikille ihmisille kaikki aikoina. Jumala haluaa johdattaa myös kaikki ihmiset eri aikoina kuoleman jälkeen ikuiseen elämään Taivaaseen. Jokainen ihminen joutuu kuolemansa jälkeen viimeiselle tuomiolle. Jokainen, joka uskoo Jumalaan ja pyrkii hyvyyteen, pääsee ikuiseen elämään.
Ikuisuus on Jumalan lahja uskovalle ihmiselle. Kaikki on armoa. Kaikki on lahjaa. Uskoon kuuluu myös Jumalan tahdon noudattaminen.
Ikuisuutta voidaan pitää myös Jumalan palkintona uskovalle ihmiselle. Kun uskot Jumalaan, haluat noudattaa Jumalan tahtoa elämässä ja pyrkiä elämässä hyvyyteen ja rakkauteen.
Kristillisen perimätiedon mukaan Jeesus kuoli ristillä ja Jumala herätti hänet kuolleista. Hauta oli perimätiedon mukaan tyhjä. Jeesuksen viimeiset vaiheet ovat kuitenkin kiistanalaisia. On myös esitetty, että Jumala pelasti Jeesuksen ristiinnaulitsemiselta. Jeesuksen elämä maan päällä päättyi siihen, että Jumala otti hänet Taivaaseen.
Jeesus halusi jättää meille uskon Jumalaan, toivon kuolemanjälkeisestä elämästä ja kehotuksen rakkauteen lähimmäisiä ja luontoa kohtaan. Sitä hän aina korosti ja lohdutti, että Jumalan salaisuudet paljastuvat jokaiselle ihmiselle viimeistään kuoleman jälkeen. Rakkaudesta Jumalan totuus joka paikassa tunnetaan.
Jeesus oli Jumalan armon opettaja ja julistaja. Jeesus oli Jumalan Poika eli Jumalan Valittu eli ihminen, joka toimi jumalallisella valtuutuksella ja jumalallisella voimalla. Hän tuli pelastamaan meidät takaisin Jumalan yhteyteen.
Uskovat kokoontuivat kodeissa ja sopivat, että kaikki ovat tasa-arvoisia. Jokainen saa puhua ja opettaa, jakaa sakramentteja ja siunauksia sekä antaa syntejä anteeksi Herran nimessä. Jeesus pyysi pysymään yhdessä ja kunnioittamaan ja auttamaan kaikkia.
Kirkon piirissä syntyi erilaisia tulkintoja Jeesuksesta. Jumala paljastaa Totuuden kaikille kuoleman jälkeen. Silloin usko vaihtuu näkemiseen ja saamme tietää, kuka Jeesus lopulta oli. Me kaikki mahdumme samaan Taivaaseen, vaikka uskoisimme eri tavoin. Jokainen, joka huutaa avuksi Jumalaa, pääsee ikuisuuteen kuoleman jälkeen.
On totta, että Tanakh, ns. Vanha Testamentti kieltää ihmisten uhraamisen ja vieläpä pitää mahdottomana, että syytön voisi kärsiä kuoleman syyllisten vuoksi (vrt. Jeesuksen kuolema ja teloitus). Se, että juutalaisuuden on mahdotonta hyväksyä Jeesus Nasaretilaisen messiaanisuus on hyvin perusteltu: Lyhyesti sanottuna Messias tulee olemaan Daavidin jälkeläinen, jota ei Jeesuksen isä, eikä siten Jeesuskaan ollut. Messias ei ole jumalolento, vaan ihminen, joka on Kuningas ja Pappi, Voideltu. Jokainen voi lukea profeettoja, mitä hän tekee: tuo maailmaa rauhan ja palauttaa Jumalan palvonnan. Tämä Messias ei ole vielä tullut. Kun hän tulee, hänet kyllä tunnistetaan juutalaisten keskuudessa. –Näin juutalaiset uskovat.
Kiitos Kimmo! Olet täysin oikeassa ja olen tätä sanomaa tuonut esille, mutta eipä mene perille. Saan paljon viestejä eri foorumeilta, miten väärässä olen juutalaisuuden ja sen Messiaanisuuden suhteen.
VT nimenomaan kieltää ihmisten uhraamisen syntien sovittamisena. Yksi viaton ihminen ei voi juutalaisuudessa hyvittää muiden syntejä. Ei todellakaan, mutta kirkon tosiuskovien mielestä voi,
Olen asian varmistanut juutalaisilta teologeilta ja 7613 yhteisöstä. Minun tapaani kuuluu esittää rehellisesti asiat enkä halua koskaan vääristellä mitään ja valehdella. Minua kiinnostaa vain historiallinen Jeesus, ei sokea usko kirkon dogmeihin ja vallankäytöön taustalla.
Totta kai olen piispoille laittanut myös lähdetietoja kuten Heikki Räisänen ja Wille Riekkinen ja Googlen linkit. Tampereen piispan vastaus kertoi kaiken: Hän ei halua, että vaihtoehtoiset selitykset saavat julkisuutta eikä hän halua jatkaa keskustelua. Hän katsoo tehtäväkseen valvoa Kolminaisuuden saarnaamista ja opetusta. Kun piispa piti luentosarjaa Tampereella Nikeasta, esitin hänelle arvostelun ja ehdotin, että otetaan esille. Ei sopinut. Kirkko on tänä päivänä epärehellisten pappien ja piispojen yhteisö, joka ei halua keskustella mistään, vaan kulkea ajassa ja palvoa moderneja eettisiä arvoja.
… ei siis vastaa todellisuutta, kun sitä tarkastellaan juurikin antiikin ajan taustaa vasten. Lisäksi muun muassa Lauri Thuren on pitänyt esillä Uudessa testamentissa olevia antiikin ajan retorisia käytäntöjä, joissa harrastettiin mm. liioittelua ja kärjistyksiä. Toki UT:sta välittyy monin tavoin myös konflikti Jeesuksen torjuneiden ja Jeesukseen uskoneiden välillä. Olisi muuten aika hullua, jos Jeesus ei olisi ollut selkeästi juutalainen ja samalla jotenkin hyvin erilainen, koska Hänen toiminnastaan syntyi kristillinen usko!
Meillä on siis minun ymmärtääkseni erittäin hyvät perusteet pitäytyä käsitykseen Uuden testamentin
luotettavuudesta, nimenomaan oman kirjoitusaikansa näkökulmasta. Väitteet, että siellä olisi valehtelua,
mitätöintiä, totuuden muokkaamista ja vastaavaa, ovat – en viitsi sanoa, mitä.
Väitteet jostakin katolisen kirkon harjoittamasta pakanallisten mytologioiden salakuljettamisesta kirkkoon ovat pötyä. Suosittelen lukemaan kirkkoisä Tertullianuksen loistavan teoksen Apologeticum – Kristinuskon puolustus, josta meillä on Juha Pihkalan hieno suomennos selityksineen. Suuri osa tuosta teoksesta on nimenomaan pakanallisen mytologian ja kristillisen uskon kriittistä vastakkainasettelua.
Tietenkin Nikean kirkolliskokouksen kokoon kutsuneella keisari Konstantinuksella oli omat poliittiset tavoitteensa ja hänen kristillisyytensä syvällisyydestä voidaan olla montaa mieltä. Mutta ei kristinusko ole koskaan elänyt erillisenä sitä ympäröivästä maailmasta. Konstantinus ei muuten kirkon uskoa määrännyt eikä ennen Nikeaa vallinnut jokin monien erilaisten ”oikeiden” kristinuskojen kirjo, joka sitten pakkovallalla yhdenmukaistettiin. Erilaisia käsityksiä kyllä, mutta myös yhteinen usko, vastakohtanaan koko joukko kilpailijoita, joiden usko kuitenkin ratkaisevissa kohdin poikkesi yhteisestä uskosta.
Rooman viranomaiset polttivat erityisesti Nikeaa edeltävässä Diocletianuksen vainossa kaikki käsiinsä saamansa kristilliset kirjoitukset. Myöhemmin Bysantin keisarit ja myös kristillinen kirkko kyllä polttivat harhaoppisiksi määrittelemiään kirjoja. Tätä voimme vain valittaa, kuten monen muunkin antiikin tekstin menetystä.
Ja lopuksi: jonkun tutkijan pätevyyttä tai luotettavuutta EI ratkaista sillä, mihin kirkkokuntaan hän kuuluu tai on kuulumatta.
Sakslainen eksegeetti Eduard Lohse piti Uutta Testamenttia epäluotettavana historiallisesti, koska hänen mielestään kaikki oli uskon tulkintaa tai teologista tulkintaa alusta loppuun. Tehdyt havainnot ja kirkon todistetusti käyttämä vapaa Jeesuksen sanojen muokkaus tekevät jo Uudesta Testamentista epäluotettavan. Tämän kaiken Heikki Räisäen todisti vedenpitävästi tutkimuksissaan. Hänen havaintojaan ei kukaan pysty kiistämään. Niin perustavan laatuisia ristiriitaisuudet olivat ja ovat edelleen evankeliumeissa. Erilaiset evankeliumit todistavat jo pelkällä olemassa olollaan, että Jeesuksen sanoja muokattiin vapaasti. Jeesuksen sanoja ei pidetty pyhinä, koskemattomina ja jumalallisina alkuvaiheessa.
Tertullianus ei ollut Jeesuksen silminnäkijä. Totta kai hän puolustaa kirkon tekemiä myöhempiä muutoksia. Hän eli aikana, jolloin kirkko oli jo muokannut historiallisen Jeesuksen opetukset uuteen uskoon ja liittänyt pakanalliset ideat mukaan. Jeesuksen sanojen muokkaus tapahtuu suullisen perimätiedon vaiheessa ennen kirjallisia evankeliumeja ja varmaan jo ennen Paavalia tai sitten Paavali keksi sovituksen ja lunastuksen ja Ristin tapahtumat siihen päälle. Ennn Nikeaa rintamalinjat olivat selvät. Oli hyvin tunnetut teologiset tulkinnat Jeesuksesta ja tiedettiin myös ketkä mitäkin kannattivat. Rooman keisarilla oli oma suosikkiteologinsa Nikeassa ja hän määräsi lopulta kaikesta. Näin se oikeasti meni.
Minä en halua väitellä teologisista asioista. Siitä ei ole mitään hyötyä ja se on loputon suo ja silloin pitäisi nähdä paljon enemmän vaivaa juuri lähteiden esittelyyn. Minulla ei ole sellaiseen aikaa.
Jokainen voi olla mitä mieltä haluaa ja on oikein pitää kiinni siitä, minkä näkee oikeaksi ja hyväksi. Minä jatkan omalla reitillä navigaattorini (omatunto, terve järki, tiede, eksegetiikka ja verkostoni asiantuntijat) mukaan ja etsin totuutta historialisesta Jeesuksesta kärsivällisesti eri lähteiden ja teologien avulla.
Kenenkään ei tarvitse olla samaa mieltä minun kanssani enkä minä ole keräämässä kannatusta mihinkään tai millekään. Minulla on oma uskoni ja käsitykseni asioita. En ole oikeassa, en väärässä, minulla on vain oma mielipiteeni ja oma uskoni. Toivotan kaikille Leppoisaa Joulun aikaa ja Onnellista Uutta Vuotta 2026.
Tavataan Taivaassa! Silloin ainakin olemme samaa mieltä Totuudesta ja olemme nähneet kuka Jeesus oikein oli. Rakkaus ja Totuus voittavat lopulta kaiken! Näin haluan uskoa. Jeesus on minulle tie, totuus ja elämä.
Kirkkossa on totuuden täyteys ja pelastus. Kuten Jeesus Raamatussa sanoo. Se riittää.
Pasi T. Esität 1) oman tulkintasi Jeesuksesta ja hänen toiminnastaan sekä sanomastaan.
2) väität erityisesti Nikean kirkolliskokouksen tuhonneen aikaisemmin vallinneen kristinuskon moninaisuuden ja
3) katolisen kirkon tuoneen kristinuskoon pakanallisen mytologian. Lopputuloksena ”katolinen” alkuperäisen kristinuskon massiivinen vääristäminen. Eli esität hyvin radikaalin kristinuskon uustulkinnan ja vedät todella paljon mutkia suoraksi ja vetoat tunnettuihin suomalaisiin historiallis-kriittisen tutkimuksen edustajiin.
Tertullianus-viittaukseni koskee väitettäsi 3). Tertullianuksen teos osoittaa harvinaisen selvästi, kuinka kriittinen varhaisen kirkon suhtautuminen antiikin pakanalliseen mytologiaan ja pakanallisiin uskomuksiin todellisuudessa oli. Myös Augustinuksen Jumalan valtiosta löytyy tätä koskevaa materiaalia. Kumpikaan lähde ei tue esittämääsi käsitystä.
Mitä Lohseen tulee, hänen näkemyksensä UT:n historiallisesta luotettavuudesta voidaan minun mielestäni perustellusti asettaa kysymyksenalaiseksi; esimerkiksi käyttämäni Keener (sekä moni muukin anglosaksinen tutkija) edustaa uudempaa tutkimusta ja toista paradigmaa kuin Lohse (jonka minäkin olen aikanaan tenttinyt).
Lopuksi totean vain, että tulkintasi Jeesuksen ja hänen äitinsä Marian suhteesta on täysin päinvastainen kuin se kuva, minkä esimerkiksi Markuksen evankeliumi antaa: evankeliumien mukaan Maria ja Jeesuksen veljet tulivat suorastaan hakemaan Jeesusta kotiin, jotta tämä lopettaisi julistus-, parannus-, ja eksorsismitoimintansa. Ei ollut tosuaankaanbkysymys mistään lempeän leppoisista jäähyväisistä pojan ja äidin välillä, jos asiaa tarkastellaan vanhimman evankeliumin mukaisesti. Vielä Johanneksen evankeliumikin antaa ymmärtää, että Jeesus julkisen toimintansa alkuvaiheessa puhutteli omaa äitiään töykeästi. (Katolinen eksegetiikka toki jäsentää asian toisella tavalla).
Paavali ei muuten ”keksinyt” sovitusta, lunastusta ja ristin tapahtumia. Näistä kysymyksistä on Suomessa kirjoittanut hyvin erityisesti Timo Eskola. Yleensä historiallis-kriittinen eksegetiikkakin linjaa, että Paavalin Filippiläiskirjeen 2. luvun ns. kenoosishymni on Paavalia vanhempi, mahdollisesti siinä olevaa ”hamaan ristin kuolemaan asti” -riviä lukuun ottamatta: Kristus, joka oli Jumalan vertainen, tyhjensi ja alensi itsensä orjan muotoiseksi kuolemaan – häpeälliseen ristinKUOLEMAAN asti – ja on siksi tullut korotetuksi ja saanut Isältään nimen, joka on kaikkia muita nimiä korkeampi. Ja kerran kaikki tulevat tunnustamaan hänet Herraksi (eli Jahveksi, Jumalaksi).
On mielestäni vähän outoa, että esität hyvin radikaaleja teologisia näkemyksiä, joita olet selvästi miettinyt, vaikka sanot, että et halua väitellä teologisista asioista. En muuten halua väitellä minäkään, mutta haluan oikoa ilmeisiä väärinkäsityksiä ja paikkansa pitämättömyyksiä, koska uskomme tulisi joka tapauksessa perustua sellaiseen, mikä kestää.
Oma ihan henkilökohtainen kokemukseni on, että Raamattu on paljon luotettavampi kuin yleensä haluamme myöntää: Usko meidän puolestamme ja hyväksemme ristiinnaulittuun ja ylösnousseeseen Kristukseen avaa ymmärryksemme. Ei niin, että Raamattu muuttuisi tai sen tieteellinen tutkiminen olisi tarpeetonta tai väärää. Vaan niin, että sen erilaiset ristiriidat ja jännitteet menettävät jollakin syvästi henkilökohtaisella tasolla merkityksensä.
Jouluna voi lukea vaikkapa Uuden testamentin kaikki ”jouluevankeliumit” ja miettiä, mikä niitä todella yhdistää ja ovatko erot ristiriitoja vai enemmänkin eri näkökulmia samaan asiaan.
Minä ajattelen näin (rautalankamalli): Nykyisen Israelin ja Palestiinan alueella eli kiertelevä tulevan Jumalan valtakunnan julistaja [ sitähän juutalaiset odottivat miehitysvallan puristuksessa] ja sen ajan juutalaisuuden osin uudelleen tulkitsija. Hän oli juutalainen–pysyi myös juutalaisena– ja itse asiassa hänellä oli paljon yhteistä farisealaisen juutalaisuuden kanssa. Hän kierteli alueella joka oli roomaisten miehittämä. Hän oli myös eksorkisti [sen ajan ihmiset uskoivat demoneihin] ja parantaja. Lopulta roomalainen hallinto teloitti hänet, juutalaisten ylipappien osin iloitessa. Hänhän oli väittänyt olevansa juutalaisten kuningas ja ehkä käyttänyt sanoja ”minä olen”, joka viittasi juutalaisuuden pyhään Jumalan nimeen –siis ennen kuulumatonta! Lisäksi, hän oli riehunut juutalaisten pyhän temppelin alueella ja viitannut sen tuhoutumiseenkin!
Hänen seuraajansa olivat vakuuttuneita hänen ainulaatuisuudestaan. Syntyi rikas ja monipuolinen tarinaperinne ja hänen elämänsä vaiheille annettiin merkityksiä. Kun tämä suullinen tarinakokoelma sitten koottiin ja käännettiin hepreasta ja arameasta koinee-kreikaksi, vaihtui myös kerronnan kulttuuri juutalaisuudesta hellenistiseen, kokonaan toiseen kontekstiin –ja toisenlaiseen lukijakuntaan! Astui kuvaan hellenistinen tarinankerronta: ihmeet, ihmeellinen syntymä, päähenkilön kuvaaminen jumalolentona ja muut yksityiskohdat. Näillä tavoin korostettiin Jeesus Nasaretilaisen tarinan tärkeyttä, sen merkittävyyttä. Hänen säilyneitä sanojaan kerrottiin ja tulittiin uudelleen –siinä kontekstissa missä oltiin. Synti lopulta moniääninen ja aika monimuotoinen ns. kristittyjen joukko, joka kyllä oli pitkään hellenistisen juutalaisdiasporan sisäinen liike.Tämä näkyy jo ns. Uuden Testamentin kaanoniin valikoituneissa teksteissä ja varsinkin ns. apokryfissä kristillisissä teksteissä. Valtaosa kuitenkin on hävinnyt ja osa on löytämättä [toivotaan näin!]
Tämän ei pitäisi viedä kenenkään uskoa. Historiallisten tosiasioiden tunnustaminen ja vakavan tieteen tuoman tiedon ei pitäisi olla uhka, vaan mahdollisuus. Mielestäni tämä on Pasi Toivosen sanoman ydin.
Sanotaan, että tämä Nasaretin kummallinen mies ja saarnaaja sanoi: ”Te tulette tuntemaan totuuden ja totuus tekee teidät vapaiksi”. –Hieno ajatus— siis mitä ihmeen peljättävää totuudessa voisi olla. Ei kirkoilla, ei kristityllä…? Siis ei kellään.
En propagoi kirkkoja vastaan, enkä kristittyjä. Mutta seuraan mielelläni aina täydentyviä Raamatun tekstien ja antiikin maailman tutkimista monitieteellisesti ja sen tuloksia. Suosittelen.
Kiitos Kimmo! Sinä esitit hienosti sen, mitä mieltä minä olen näistä asioista ja mitä olen tavoitellut. Rautalankamallisi on loistava! En osaa kirjoittaa asioita noin hienosti, syvällisesti ja samalla yksinkertaisesti kuin sinä, mutta jaan kaiken, mitä kirjoitat.
Uskon, että kuvauksesi on hyvin lähellä historiallista totuutta Jeesuksesta tai se on se historiallinen totuus, mitä tässä lopulta etsitään. Rautalankamalli pitäisi saada esille akateemiseen eksgetiikan yhteisöön. Voinko lainata sitä mainiten sinut lähteenä?
Voisin kuvitella, että noin juuri kävi kuten kirjoitat rautalankamallissa. Kirjoittamasi voisi olla tämän päivän evankeliumi ja kirkon näkemys nykyään eikä se vie kenenkään uskoa eikä kumoa Jumalaa.
Oletko ammattimainen teologi muuten? Ei tarvitse vastata, mutta sinulla on selvästi perusteltua tietoa ja tutkimusta tukenasi.
Sinulla on selvästi loistavaa näkemystä kirkosta ja Jeesuksesta. Sinun pitäisi laajemmin esitellä näkemyksiäsi. Minä voisin silloin lopettaa, kum sinä esität paljon paremmin toisenlaistä näkökulmaa asioihin.
Jäin miettimään kohtaa ”Te tulette tuntemaan Totuuden ja totuus tekee teidät vapaiksi.” Niinpä. Jos juutalaisilla, kristityillä ja muslimeilla olisi jaettavana yhteinen ja sama sanoma eli Totuus (kaikki tämä olisi mahdollista nykyään), niin sehän olisi hienoa. Jos tuo Totuus olisi todellakin yksinkertainen sanoma yhdestä Jumalasta ja hänen armostaan eikä mitään muuta sen monimutkaisempaa. Olisimme todellakin smaa perhettä ja kokisimme aivan uudenlaista uskon yhteyttä toisiimme. Se olisi hieno joululahja maailmalle.
Jo Lars Aejmelaeus todisti vuonna 1986, että jouluevankeliumi ei ole historiallisesti totta. Jouluevankeliumi on joulun satu. Moni muu eksegeetti on samaa mieltä maailmalla. Neitseestä syntyminen perustuu heprealaisen Raamatun käännösvirheeseen, kuten juutalaiset eksegeetit ovat maailmalla todistaneet. Heprean kielessä on oma sanansa nuorelle naiselle ja oma sanansa neitsyelle ja Jesaja käyttää nimenomaan nuorta naista hepreaksi. Neitsyttarina tuli antiikin mytologioista ja uskonnoista. Myöhemmin kirkkoisille tuli hätä käteen torjua ja kieltää pakanallisten ideoiden lainaaminen kirkon perimätietoon. Tajusivat, että siinä menee koko kirkon luotettavuus ja uskottavuus.
Tämän jälkeen pitää kysyä samaa kysymystä myös kaikkien muiden tekstien kohdalta. Mitä kaikkea kirkko on muokannut ja lisännyt myöhemmin? Kirkko itse tekee tietenkin kaikkensa varjellakseen omaa salaisuuttaan perimätiedon alkuperästä ja muokkauksista.
Jeesus ei puhunut lunastuksesta ja sovituksesta itse. Kirkko lisäsi sen myöhemmin perimätietoon kuten myös eskatologian eli lopun ajat. Perimätiedon muokkaajien henkilöllisyydet jäävät salaisuuksiksi, koska kirkossa ei koskaan toimittu rehellisesti kirjoittajien kohdalla. Evankeliumit laitetiiin opetuslasten nimiin, vaikka nämä eivät niitä itse kirjoittaneet. Tällainen epärehellisyys heittää varjon kaikelle muullekin toiminnalle. Paavalin kirjeisiin tehtiin samanlaisia lisäyksiä. Nainen vaietkoon seurakunnassa on kuuluisin myöhempi lisäys ja muutos Paavalin kirjeisiin.
Uuden Testamentin sisältö on helpointa ja järkevintä selittää hellenistisen kulttuuriympäristön vaikutuksilla. Jeesus ei käyttänyt itse mitään Logos-terminologiaa. Kaikki on kirkon myöhempää tulkintaa ja lisäystä kreikan kielellä. Minä olen kiinnostunut yksin historiallisesta Jeesuksesta ja hänen yksinkertaisesta sanomastaan.
On hyvä myös kuunnella juutalaisten ja islamilaisten eksegeettien kriittiset kysymykset ja havainnot. Koraanin kirjoittajat ovat varmoja siitä, että kirkko turmeli Raamatun ja varsinkin evankeliumit. Heillä on hyvät perustelut myös. Entä jos heidän kritiikkinsä olisi oikein ja totta? Mikä silloin muuttuisi?
Historiallisesta totuudesta on monta näkemystä. Yksinkertaisin selitys on paras.
Kyllä minun ns. rautalankamallini on syntynyt juuri akateemisen eksegetiikan lukemisesta, eikä siis kelpaa lähteeksi mihinkään. Paljon minua asiaan perehtyneemmät tutkijat ovat raportoineet tutkimustuloksiaan, ja minä tein vain jonkinlaisen synteesin siitä, mitä olen lukemalla oppinut sekä siitä, mitä voidaan tietää historiallisesta Jeesus Nasaretilaisesta ja tuon ajan juutalaisuudesta. Toki eksegetiikka ja sen aputieteet korjaavat ja päivittävät jatkuvasti tätä tietoa ajan kanssa.
Hienoa! Toimimme samalla tavalla siis. Eksegetiikan tuloksia minäkin seuraan ja muodostan niistä oman näkemykseni käyttämällä tervettä järkeä tämän lisäksi. Minulla on myös mahdollisuus kuulua muutamaan todella merkittävään yhteisöön, toinen on juutalainen 7613 liike ja toinen islamilainen yhteisö Beauty of Islan ja on muitakin ryhmiä. Niissä on noiden uskontojen parhaat teologit vastalemassa kysymyksiin ja kertomassa uskostaan ja tutkimuksistaan muille. Paul Williamsilla on hyvä Youtube-sivusto islamista eikä ole mitään mutua yksikään kohta. Kaiken takana on pitkä teologinen tutkimus. Havainnot pyhistä teksteistä ovat samoja vuosituhannesta toiseen. Ne eivät muutu, vain selitykset muuttuvat. Apokryfisiä kirjoja tutkimalla pääsee hyvin näkemään, miten kirkko on muokannut perimätietoa Jeesuksesta hyvin vapaasti. Sellaista se on ollut.
Pasi T ja Kimmo P. Tuo Aejmeleuksen ”legendaarinen” kirjoitus TA:ssa sai tuoreeltaan vastineen Uuras Saarnivaaralta, vaikka sitä ei kai erityisemmin arvostettu.
Mitä ”historialliseen Jeesukseen” tulee, Hänestä on yksin Suomessa tarjolla ainakin neljä erilaista versiota. Kaikki akateemisten eksegeettien esittämiä ja perustelemia. Näistäkin kolme suhtautuu paljon luottavaisemmin Uuden testamentin antamaan ja kristillisen kirkon omaksumaan kuvaan Jeesuksesta. Tämä tarkoittaa sitä, että mikään akateeminen rehellisyys sinänsä ei vaadi meitä pitämään vaikkapa juuri Räisänen – Lohse – Riekkinen -linjan näkemyksiä todenmukaisimpana.
Itse asiassa Uusi testamentti on sekä juutalainen että hellenistis-roomalainen, jos asia esitetään yksinkertaisesti. Näkemystä, jonka mukaan erilaiset uusitestamentilliset apokryfit olisivat totuudenmukaisempia kuin kanoniset evankeliumit, ei kyllä akateemisessa maailmassa erityisemmin kannateta, vaikka erilaisia sooloilijoita toki löytyy. Sitä paitsi noita apokryfejä tehtaillaan edelleen. Dan Brownin Da Vinci-koodiakin taitavat jotkut pitää varteenotettavana tulkintana ”historian” Jeesuksesta…
On minusta aika hullua väittää kirkon lisänneen eskatologian Jeesuksen opetukseen. Itse asiassahan eksegetiikan paradigma on kauan ollut, että varhaiset kristityt odottivat Jeesuksen paluuta, jonka tämä itse oli luvannut – ja erehtynyt. Nytkö Hänen paluunsa onkin kirkon (myöhäinen) keksintö?
Tulee jotenkin mieleen, että tarve kiistää kristillisen kirkon uskontunnustuksissa kiteytetyt ja Uudesta testamentista löytyvät uskontotuudet sekä keksiä tilalle jokin uskontorajat ylittävä jumalausko, ajaa nyt itse asiassa kaiken muun ohi ja yli. Mistä tämä tarve tulee, on sitten oma kysymyksensä.
Suullisella perimätieodolla on aina taipumus kasvaa ja muuttua rikkaammaksi myöhemmin. Näin on käynyt myös kristillisessä perimätiedossa. Kehitys kulkee aina yksinkertaisemmasta monimutkaisempaan ja meillä on evankeliumeissa käsissämme ainoastaan lopputulos. Kaikki muu sisältö myös arameankielellä on hävinnyt matkalla.
Erilaiset evankeliumit ja teokset Jeesuksesta todistavat vakuuttavasti ainakin sen, että kirkossa varmuudella muokattiin Jeesuksen sanoja ja tuloksena olivat juuri erilaiset kirjat pitkän ajan kuluessa. Kirkolla ei ollut enää mahdollisuuksia vedota simlmnnäkijöihin. Se joutui punnitsemaan muulla tavoin kirjoituksia.
Eskatologia saattaa olla todellakin kirkon myöhempää lisäystä. Se sopisi kuvioon hyvin. Muuten Jeesus erehtyi rankasti. Sekin on täysin mahdollista ja todistaa Jeesuksen ihmisyyden puolesta. Varmaa on, että kirkko odotti kiivaasti Jeesuksen paluuta takaisin.
Kenelläkään ei ole tarvetta kiistää kirkon uskontunnustuksia. Kirkko saa edelleen tulkita Jeesusta ja hänen sanomaansa miten haluaa, mutta monia kiinnostaa kysellä, kuka oli historiallinen Jeesus oikeasti ja mitä tämä heppu opetti.
Pasi T. Kirkko saa siis pitää uskontunnustuksensa ja kuitenkin olet moneen kertaan antanut selvästi ymmärtää, että kirkon pitäisi luopua Nikean – Konstantinopolin tunnustuksesta. Pitääkö kakku siis syödä vai jättää syömättä? Vaihtoehdot kun sulkevat pois toisensa.
Kuten olen yrittänyt sanoa, on olemassa myös toisenlaisia eksegetiikan paradigmoja kuin nämä saksalaiset historiallis-kriittiset, joilla sitä paitsi on oma taustahistoriansa muistaakseni germaanisen folkloren tutkimuksen näkemyksissä. Olen muuten juuri lukemassa ortodoksi Stephen De Yongin teosta ”Apostolien uskonto. Ortodoksinen kristinusko 1. vuosisadalla”. Jos tuoreita uusia näkökulmia kaipaa, siinä riittää kyllä pureskeltavaa, mitä tulee toisen temppelin aikaisen juutalaisuuden monoteismiin, varhaiskristilliseen Jeesus-uskoon ja Paavali-tutkimukseen.
Rautalangasta: Erilaiset tulkinnat ovat aina kuuluneet kirkkoon. Kirkko saa tehdä omia teologisia tulkintojaan miten haluaa. Minä toivon kirkon paluuta historialliseen Jeesukseen. Minun mielestäni historiallinen Jeesus ei pitänyt itseään Jumalana, vaan rukoili Jumalaa. Kolminaisuus on kirkon keksimä idea ja historiallinen virhe. Se pitäisi siis perua, mutta totta kai kirkko saa esittää minkälaisia teologisia tulkintoja se haluaa. Kirkko voi vaikka päätyä siihen, että Jeesus on oikea joulupukki. De Yong ei esitä mitään uutta. Hän rakentaa jo kirkon muokkaaman perimätiedon varaan. Hän ei ole kiinnostunut riviäkään historiallisesta Jeesuksesta eikä hän ota huomioon ollenkaan juutalaisten ja islamilaisten eksegeettien kritiikkiä. Ei mitään uutta auringon alla.
Pasi T. Ota pois Kolminaisuus ja Kristuksen kaksi luontoa sekä ristinuhri ja ylösnousemus kristinuskosta niin kristinuskoa ei enää ole. Vain kristillisperäisiä ajatuksia ja uskontoja. Ja kuten olen yrittänyt aikaisemmin selittää, noita ”historian Jeesuksia” on monia erilaisia, riippuen siitä, kenen eksegeetin paradigmaa ja tietenkin perusteluja seuraat. Läheskään kaikki eivät ajattele, että vain tietynlaisen historiallis-kriittisen mallin soveltaminen saavuttaa totuuden Jeesuksesta. Ei tässäkään ole minusta mitään uutta auringon alla.
De Yong tarkastelee kriittisesti protestanttista, ”evolutiivista” käsitystä kolminaisuusopin synnystä ja jäljittää esimerkiksi Paavalin Damaskoksen-tien näyn toisen temppelin aikaiseen mystiikkaan kuten myös kolminaisuusopin. En ota kantaa hänen näkemyksiinsä, koska en ole aiheen asiantuntija, mutta nostan hänet esiin esimerkkinä siitä, että ”kirkon oppi Jeesuksesta” ei todellakaan välttämättä ole harhapolku vaan sen totuudellisuutta voidaan puolustaa.
Sitä paitsi. Juuri vieroksumasi Kristuksen kaksiluonto-oppi avaa minusta sen ”ristiriidan”, jonka yrität ratkaista kiistämällä Hänen jumaluutensa. Uusin eksegeettinen tutkimus esittää jopa, että Markuksen evankeliumi opettaisi tosiallisesti Kristuksen jumaluutta.
Marko,
Hebr. 1:
3 ja joka, ollen hänen kirkkautensa säteily ja hänen olemuksensa kuva ja kantaen kaikki voimansa sanalla, on, toimitettuaan puhdistuksen synneistä, istunut Majesteetin oikealle puolelle korkeuksissa,
4 tullen enkeleitä niin paljoa korkeammaksi, kuin hänen perimänsä nimi on jalompi kuin heidän.
5 Sillä kenelle enkeleistä hän koskaan on sanonut: ”Sinä olet minun Poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin”; ja taas: ”Minä olen oleva hänen Isänsä, ja hän on oleva minun Poikani”?
6 Ja siitä, kun hän jälleen tuo esikoisensa maailmaan, hän sanoo: ”Ja kumartakoot häntä kaikki Jumalan enkelit”.
Hebr. 2:
”Mikä on ihminen, että sinä häntä muistat, tai ihmisen poika, että pidät hänestä huolen?
7 Sinä teit hänet VÄHÄKSI AIKAA enkeleitä halvemmaksi, kirkkaudella ja kunnialla sinä hänet seppelöitsit, ja sinä panit hänet hallitsemaan kättesi tekoja;
8 asetit kaikki hänen jalkojensa alle.”
Jeesus syntyi ihmiseksi, tuli kaikessa ”veljiensä kaltaiseksi” eikä ikäänkuin veljiensä kaltaiseksi. Tämä totuus on kaikkialla Raamatussa, niin Vanhan kuin Uuden Testamentin puolella.. Jeesuksessa oli ”sen verran” Jumalaa kuin jokaisessa maailmaan syntyväss ihmisessä vt. ”sallikaa lasten tylla tyköni sillä SENKALTAISTEN on Taivaan Valtakunta.Tämä taivaaseen kelpaava tila poistuu, kun ihminen käsittää pahan ja hyvän. Näin kävi minulle ja monelle muulle kun 10-vuotiaana tulin uskoon.
Marko, ja miksei Pasikin, olette joskus jotenkin tulleet uskoon, kun lapsenusko jäi. Kumpikin kuitenkin sumennatte tapahtumaa omilla perusteillanne.
Totta kai kristinusko on olemassa, vaikka kirkon myöhemmät lisäykset siitä poistettaisiin. Sillä olisi silloin sama sanoma kuin juutalaisuudella ja islamilla.
Yksinkertaisin selitys on aina paras. Suullinen perimätieto kasvoi yksinkertaisemmasta monimutkaisempaan. Se menee aina näin. Markus opettaa, että Jeesus rukoilee Jumalaa. Tästä ei saa milään keinolla ideaa, että Jeesus olisi Jumala. Myönnä pois: kirkko teki myöhemmin Jeesuksesta Jumalan.