Saksalaisessa laatulehdessä Frankfurter Allgemeine Zeitung oli 11.10.2025 toimittaja Christian Geyerin laaja artikkeli filosofi Juergen Habermasista ja hänen kritiikistään maailmasisäisyyteen rajautuvaa uskon sisällön madaltamista kohtaan.
Habermas, nyt jo 96-vuotiaaana, on ns. Frankfurtin kapitalismikriittisen filosofikoulukunnan nimekkäin edustaja. Hän kohdistaa sanottavansa niin katolisen kirkon piispoille kuin heitä tukeviin teologeihin. Todettakoon tässä, että tämä koulukunta vaikutti merkittävästi 1960-70-lukujen opiskelijaliikkeen syntymiseen myös meillä Suomessa.
Habermasin mukaan kysymys on etenkin kristillisen uskon rakenteellisesta jäntevyydestä, sen säilyttämisestä tai menettämisestä. Hänen kritiikkinsä kohdentuu ennen muuta sellaiseen asennoitumiseen, joka pitäytyy tämänpuoleiseen ja torjuu maallisen ylittävän täyttymyksen eli iankaikkisen autuuden. Tällainen kaventaminen ja karsiminen koskettaa tuhoavasti jumaluskon juuria. Se on irtaantumista uskon ytimestä. Se hylkää tuonpuoleisen toivon ja Jumalan lupaaman lunastuksen.
Tätä kaikkea vastaan Habermas korostaa kristinuskon rakenteellista jäntevyyttä ja sen säilyttämisen tärkeyttä. Tästä hän käyttää latinalaisperäistä käsitettä konsistenssi (saksaksi: Konsistenz). Tämä voidaan ymmärtää suorastaan sellaisen evankeliumin torjumiseksi, joka on muokattu ihmiselle sympaattiseen muotoon. Näin siksi, ettei siinä pääse oikeuksiinsa kristinuskon tuonpuoleisen korostus Hän kirjoittaa:
Kristillinen toivo kohdistuu muun muassa kuolleiden ylösnousemukseen ja lunastukseen kaikesta tämän maailman pahuudesta. Tämä on sidoksissa uskoon Jumalan lupauksista. Tämä usko Luvatun saapumisesta keskellemme leimaa myös tapaamme elää päivästä päivään.
On hämmästyttävää ja samalla ilahduttavaa, että saamme luettavaksemme tällaista tekstiä juuri Frankfurtin koulun patriarkalta. 1960-luvulla äänenpainot kirkkoa kohtaan olivat siltä suunnalta aivan toisenlaisia ainakin siinä muodossa, missä vaikutteet oli otettu vastaan silloisessa opiskelijamaailmassa.
Myös meillä juuri nyt tarvitaan uskomme perusasioiden korostamista. Seurakunnissa on paljon eräänlaista ”pehmoteologiaa”, joka toistaa vain, että Jumala on rakkaus, muttei tunne enää ristinlunastusta, ei lakia ei tuomiota, ei helvettiä eikä Saatanaa. Myös nämä kuuluvat kristinuskon rakenteelliseen jäntevyyteen eli konsistenssiin. Jos se ei muodosta julistuksen runkoa, menettää julistus iskuvoimansa. Näin on mielestäni käynyt mainitsemassani ”pehmoteologiassa”. Se on osaltaan motivoinut seurakuntia avaamaan kirkkotilat samaa sukupuolta olevien vihkimiseen.
Jouko N. Martikainen
professori emeritus
Uskon jäntevyyden puolustaminen on sinänsä ihan hyvä asia, mutta tämän kirjoituksen vähemmän yllättävä kärki paljastuu kuitenkin lopussa: jälleen kerran kaikki vain seksuaalivähemmistöjen elämän edellytysten vastustamiseksi. Kannattaisin itse sittenkin ennemmin ”pehmoteologiaa”.
Joonas V. Et siis kannata ”ristinlunastusta, ei lakia ei tuomiota, ei helvettiä eikä Saatanaa.” Satanologia on Lutherin sidotussa ratkaisuvallassa kuitenkin vahva. Mutta sille on syynsä, kun lankeemus on totaalinen. Luther puolustaa kolmiyhteisen Jumalan armon suvereniteettia ja yksinvaikuttavuutta. Ihmettelen sitä, että nimenomaan nämä vähemmistöt ovat nyt niin keskeisessä asemessa nykyisessä evl-kirkon päätöksenteossa argumenttien ollessa lähinnä tuo lähimmäisenrakkaus. Mutta rakkaushan vaatii, vaan ei katso läpi sormien kaikkea mitä meidän syntisten mieleen juolahtaa.
Kosti,
En kannata sellaista lain lukemista tai tuomiota, jota hyvinkin monet kristityt tuntuvat kaipaavan juuri silloin, kun vaikkapa seksuaalivähemmistöjen puolesta puhutaan. Saatanan vaikutuksen ja helvetin voi jokainen tunnistaa tässä maailmassa päivittäin, mutta ehkä kiistelemmekin monesti siitä, mikä ylipäänsä on pahaa ja mikä hyvää. Minusta ei sinänsä ole ihmeellistä, miten paljon vähemmistöistä puhutaan kirkossa. Tämän keskustelun kautta punnitaan aika vakavalla tavalla meidän ihmiskäsitystämme, sekä Jumala- ja raamattukäsitystä, puhumattakaan etiikasta.
”Mutta rakkaushan vaatii, vaan ei katso vaan ei katso läpi sormien kaikkea mitä meidän syntisten mieleen juolahtaa”
Olen samaa mieltä tästä periaatteesta, mutta esimerkiksi homoseksuaalisuus ei ole jotakin ”mitä meidän syntisten mieleen juolahtaa”. Se on aika paljon syvempi ja perustavampi asia, jonka voi ehkä jossain määrin tällainen heterokin ymmärtää. Jonkin näin ihmiselle perustavan ja herkän asian torjuminen syntisenä ja pahana on hyvin kyseenalaista, eikä kestä tarkempaa moraalista tarkastelua. Esimerkiksi ”Raamattu sanoo”-argumentointi jää yleensä varsin keskenkasvuiseksi esitykseksi. Jotakin painavampaa olisi syytä esittää, jos kerran niin hanakasti aiotaan ihminen tuomita ja lakia lukea.
Tämä kaikki sanottua, pidän kyllä Kristuksen ristiin liittyvää teologiaa ja ylösnousemusta olennaisina uskonsisältöinä, enkä suinkaan jätä niitä ulos omasta pehmoteologian mallistani.
Joonas,
Teen selväksi sen, etten kaipaa kenenkään tuomiota, en vähemmistöjen enkä enemmistöjen. Siitähän ei ole kysymys. Mutta kun kirkon johto puhuu vakavin kasvoin ja iloisin ilmein kahdesta avioliittokäsityksestä kirkossa, niin ei mene läpi. Niitä on vain yksi Jumalan luomisessa asettama ja Kristuksen itsensä vahvistama. Totta, nyt puhutaan ihmiskäsityksestä Jumala- ja raamattukäsityksestä.
Mutta Joonas, miksei puhuta totaalisesta syntiinlankeemuksesta ja siitä, että kaikki ovat poikenneet pois tuosta Aadamin ja Eevan synnittömästä alkutilasta, johon lankeemus ei ollut vielä ulottunut. Kaikki synti mikä tahansa meissä riippuu kaksinnaiminen kuten myös homoseksuaalisuus, se on ja pysyy syntiinlankeemuksen seurauksena. Tiedän, jopa emerituspiispat ovat asiasta sitä mieltä mitä ovat.
Tämä syntiinlankeemuksen seuraus pitäisi varsinkin kirkossa olla täysin selvää, vaan se ei näytä olevan. Kirkko on syntisten sairaala ja Kristus syntisten Vapahtaja mutta spn-parien vihkiminen ei kuulu kirkkoon nyt eikä koskaan. Mutta nyt sitä yritetään katsoa läpi sormien ja selitellään vääntäen kirkon tunnustusta, kirkkojärjestystä ja myös juridiikkaa miten sattuu.
Tästä ei hyvää seuraa eikä ole myöskään seurannut ja se on myös nähtävissä. Lisäksi sukupuolia on vain kaksi. Kysy vaikka lapsilta, joita koulu ei ole vielä pilannut. Anteeksi hieman ”jämäkkä” kirjoitukseni.
Hei, Kosti,
Ei haittaa jämäkkyys, ymmärrän näkökantaasi, vaikka eri mieltä olenkin. Synnistä voi ja pitääkin mielestäni kirkossa puhua. Ajattelen kuitenkin, että tässä avioliittoasiassa ammutaan ohi maalista, nähdään syntiä siellä, missä ihminen vain etsii rakkautta ja yhteyttä toisen ihmisen kanssa. Varmasti tässä keskustelussa törmäävät myös erilaiset lähestymistavat pyhiin kirjoituksiin.. Itse ajattelen, että ainut mielekäs tapa on lukea Raamattua vuorovaikutuksessa muun todellisuuden, tiedon ja ymmärryksen kanssa. Se voi johtaa siihen, ettei kaikkea Raamatussa lukevaa ole mahdollista ottaa annettuna ja kyseenalaistamattomana Jumalan Sanana. Tämä nähdään toisinaan ”Sanasta” luopumisena. Mutta itse en näe asiaa ollenkaan näin. Raamatussa meille välitetään olennainen ydin, Kristus, joka on totta eilen, tänään ja huomenna. Monesta seikasta on kuitenkin syytä käydä jatkuvaa keskustelua toinen toistemme kanssa ja saavutetun tiedon ja ymmärryksen valossa. Käsitän, että tämä on monille liikaa, mutta minulle se on ainut vaihtoehto jatkaa matkaa uskovana.
Joonas hei,
Ymmärrän kyllä näkökantasi mutta argumentit spn-liittojen vihkimisen puolesta puuttuvat. Kun avioliitto on syvästi kirkon oppiin liittyvä asia se ei ole kuin paita, jota voi vaihtaa muodin mukaan tai sekulaarin yhteiskunnan mielipiteen muuttuessa. Kerrohan miten logiikka toimii silloin mikäli evl-kirkossa voisi olla yhtä aikaa vaikka kaksi käsitystä kasteesta tai ehtoollisesta?
Tiedän, että antiikissa tunnettiin syvää sitoutumista edellyttävä homoseksuaalinen suhde. Platonilla ”taivaallinen rakkaus” toteutuu pysyvissä miesten välisissä suhteissa, joihin liittyy myös seksuaalinen kanssakäyminen. Mutta kun kirkossa ei ole koskaan menty niin pitkälle, että spn-liitit yritetään lisäksi siunata. Ja laittomasti niin on jo tehtykin. Edesmennyt prof. Heikki Räisäsen kannatti nykymuotoista näkemystä sukupuolineutraalista avioliitosta, mutta totesi, että Paavalilla ei ole asiasta kuin kielteistä sanottavaa.
Edellinen myös tukee sitä, etteikö Paavali olisi tuntenut nykyään ns. modernia ajatusta pysyvään homoseksuaaliseen identiteettiin pohjautuvista tasa-arvoisista parisuhteista. Taustalla on kuitenkin libertinistinen gnoosis (ihminen on oman itsensä herra) Paavalin kirjeessä 1Kor6:13-20. Tuossa Paavalin ohjenuorana oli rajanveto seksuaalista vapautta korostavaan gnoosikseen, tietoon.
Tulkaa kaikki-liikkeen esitaistelija TT Vesa Hirvonen kirjoittaa eräässä blogissa varmaan vilpittömästi lainaten mm. prof. Tuomo Mannermaata teoksessa Johdatus Lutherin teologiaan (toim. Kärkkäinen, julk. Kirjapaja). ”Asetu lähimmäisesi asemaan, identifioidu hänen kanssaan, jotta voisit järkesi ja affektisi avulla saada selville, mitä hän tarvitsee sinulta.” Hyvä niin oikeassa kontekstissa, vaan ei perusteluna spn-seremoniaan kirkossa.
Se mitä kirkon johdossa nyt ajetaan sisälle seurakuntiin ei ole ehdonvallan asia, kuten vaikkapa Roomalaiskirjeestä voimme lukea, mikä voi sitä olla. (Ro14:13–23). Toteat, että Raamatussa Kristus on olennainen ydin. Aivan. Mutta eivätkö silloin myös Hänen sanansa ole sen ytimen sisältö ja silloin myös hänen sanansa avioliitosta, joka kirkossa on ollut tähän asti selviö?
Paavalin pistin ? Voi mennä hiukan sivuraiteille , mutta varmaan kaikkia joskus askarruttanut kysymys . Loogisesti järjestyksessä mennen Paavalin kirjeitä läpi niin ei voi välttyä ajattelemasta . ensin Sauluksena saamaa sokeutta ja mainintoja isoista kirjaimista ( muistaakseni korinttolaisille ) ja selvästi kirjureita käyttäneenä Paavali koki huononäköisyyttä . Se vain tulee mieleen , tiedä sitten mikä totuus on .
Joskus ihmettelen seksuaalivähemmistöjen asiaa suuresti esilläpitämistä . Onko todella niin että kristityt puhuvat heistä pahaa ? En kyllä tunnista että he ovat puheenaiheina seurakunnissa , mutta tarkoittaako se sitä että Jumalan sanaa ei tulisi lukea kirkkovuoden tekstien mukaan ja silloin pitäisi jättää kohtia pois Jumalan sanasta ? Seksuaalivähemmistöt monet ei itse halua että heidän asioita nostetaan tikun nokkaan . Lainsäädäntö on Suomessa hyvin suopea seksuaalivähemmistöjä kohtaan ja yhteiskunta muutenkin . Eipä turvallisia tiloja ole luotu monelle ihmisryhmälle .