Vaikka kristityt kuolevat, he eivät ole kuolleet, vaan he nukkuvat, jopa nukkuvat niin vienosti, että Kristus voi heidät yhdellä sanalla herättää. Martti Luther, Huonepostilla, s. 635, SLEY, 1945.
Jeesus sanoi Lasaruksestakin: ”Ystävämme Lasarus nukkuu, mutta minä menen herättämään hänet unesta”. (Joh. 11:11). Jeesus huusi suurella äänellä: ”Lasarus, tule ulos!” (Joh. 11:43-44). Ja Lasarus käveli ulos haudasta, vaikka oli maannut haudassa neljä päivää.
Samoin Jeesus sanoi synagoogan esimiehen Jairuksen tyttärestä: ”Lapsi ei ole kuollut, vaan nukkuu. … ”Ja hän tarttui lapsen käteen ja sanoi hänelle: ”Talita kuum!” Se on käännettynä: Tyttö, minä sanon sinulle, nouse.” (Mark. 5:39, 41). Ja lapsi tietysti nousi heti ylös! Jeesus myös herätti kuolleista Nainin lesken ainoan pojan ainoastaan sanomalla: ”Nuorukainen, minä sanon sinulle, nouse.” (Luuk. 7:14).
Kuolemaa ei siis tarvitse uskovaisen pelätä, koska Jeesus on sen voittanut ja noussut kuolleista ensimmäisenä ja esikoisena (Apt. teot 26:23, 1. Kor. 15:20, 23). Seurakunnan pää on ylösnoussut, ja muut jäsenet seuraavat aikanaan varmasti perässä. On pää ylösnoussut ja nostaa myös mun, se riemu on sieluni armahdetun. ”Kristus on minulle elämä, ja kuolema on minulle voitto.” (Fil. 1:21, Biblia).
Joku on sanonut, että ylösnousemuksemme on jo tapahtunut enemmän kuin puoleksi ja toinen jalkamme on jo haudan ulkopuolella.
Tahdomme, veljet, teidän olevan selvillä siitä, mitä tapahtuu kuoleman uneen nukkuville, jotta ette surisi niin kuin nuo toiset, joilla ei ole toivoa. 1. Tess. 4:13
Sinulle, joka huudat avuksesi Jeesuksen nimeä, ei tapahdu kuollessa mitään pahaa. Nukahdat vain, kuin pieni lapsi kehtoon, ja kun heräät, olet kotona.
Juha Vähäsarja, Jumalan kämmenellä, s. 48, Symbolum Oy, 2024.
Mutta tämä on ”kirjoitettu varoitukseksi meille, joille maailmanaikojen loppukausi on tullut”, 1 Kor. 10:11. Sillä jos jo apostolien aikoina seurakuntaan tunkeutui niin monta harhahenkeä ja viettelijää, eikö nykyään näin olisi paljon ennemmin? Kuulkaamme tästä apostolin todistusta: ”Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja”, 1 Tim. 4:1. Tämä näkyy toteutuvan seurakunnissa erityisesti herätysten aikoina. Silloin nimittäin monenlaiset harhahenget ja viettelijät ilmestyvät Kristuksen heikkoon laumaan. Usein tunkeutuu seurakuntaan etäältäkin tällaisia viettelemään kokemattomia, äskenheränneitä Jumalan sanan ja suuren pyhyyden varjolla, yhden yhtäälle, toisen toisaalle, joko hengettömään ja orjamaiseen tekojen pyhyyteen tai korkeita tavoittelevaan hurmahenkisyyteen, irti totuuden perustalta, pois uskosta Jumalan sanaan. Siksi nyt jos koskaan on noudatettava apostoli Johanneksen neuvoa: ”Älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta; sillä monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan”, 1 Joh. 4:1.
F. G. Hedberg, Uskonoppi Autuuteen, s. 16, SLEY, 1986.
Olkaa veljellisessä rakkaudessa helläsydämiset toisianne kohtaan. Room. 12:10. KR 1992: Osoittakaa toisillenne lämmintä veljesrakkautta.
Se on rakkauden suurin saavutus: kristityillä olkoon keskenään erikoinen rakkaus, suurempi kuin yleinen rakkaus muita ihmisiä kohtaan. Tuo sana ”helläsydämiset” tietää sellaista rakkautta, joka isällä ja äidillä on lapsiin ja veljeksillä keskenään; on kuin apostoli sanoisi: Älkää te kristityt vain toisianne rakastako, vaan jokainen olkoon toista kohtaan sydämellinen, äidillinen, isällinen ja veljellinen.
Martti Luther, Kirkkopostilla II, s. 49, 1942, SLEY.
Ensiksi ja ennen kaikkea kuule Jumalan sanaa, sitten usko se, sitten toimi ja näin tule autuaaksi.
Martti Luther, Kirkkopostilla I, s. 403, SLEY, 1941.
It is better to be alone than in bad company.
On parempi olla yksin kuin huonossa seurassa.
George Washington (1732-1799)
Seura tekee kaltaisekseen.
1.Korinttolaiskirje:
15:33 Älkää eksykö. ”Huono seura hyvät tavat turmelee.”
Raamattu opettaa, jotta murheellisilla sydämillä olisi kestävä ja varma lohdutus ja jotta Kristuksen ansiokin ja Jumalan armo saisivat niille kuuluvan kunnian, siten, että uskonvanhurskautena Jumalan edessä on yksinomaan armollinen sovitus eli syntien anteeksiantamus, ja että se lahjoitetaan meille sulasta armosta välimiehen, Kristuksen, ainokaisen ansion tähden, ja vastaanotetaan ainoastaan uskon kautta evankeliumin lupaussanaan. (Room. 4:6-8, 2. Kor. 5:19-21, Luuk. 18:13 s,)
Jumalan edessä tapahtuvassa vanhurskautuksessa usko siis ei nojaudu katumukseen, ei rakkauteen eikä muihinkaan hyveisiin, vaan ainoastaan Kristukseen ja hänessäkin vain hänen täydelliseen kuuliaisuuteensa, jolla hän meidän puolestamme lain täytti ja joka uskoville luetaan vanhurskaudeksi.
Ainoa väline ja keino, jolla ja jonka välityksellä me voimme vastaanottaa ja omistaa Jumalan armon, Kristuksen ansion ja evankeliumin lupaussanassa tarjotun syntien anteeksiantamuksen, on yksinomaan usko, ei katumus, ei rakkaus eikä mikään muukaan hyve.
Tunnustuskirjat, s. 489, vuoden 1948 painos.
Onhan evankeliumi pelkästään suloista, autuaallista, rauhaa-antavaa ja terveellistä sanaa, joka koko maailmaan, jokaiselle, tuo sulaa siunausta ja armoa.
Martti Luther, Kirkkopostilla II, s. 55, SLEY, 1942.
Jos jollakulla on profetoimisen lahja, käyttäköön sitä sen mukaan, kuin hänellä uskoa on. Room. 12:6
Tässä apostoli luettelee muutamia armolahjoja, toisin sanoen, kristillisten jäsenien tekoja, asettaen ensimmäiseksi profetoimisen eli ennustamisen. Ennustaminen on kahdenlaista: toinen puhuu tulevista asioista, ja sellainen on ollut kaikilla vanhan liiton profeetoilla sekä apostoleilla; toinen on Raamatun selittämistä, niin kuin 1. Korinttolaiskirjeen 14. luvussa (5. jakeessa) sanotaan: “Profetoiva on suurempi kuin kielillä puhuva”. Kun kuitenkin evankeliumi on viimeinen ennen viimeistä päivää esiintyvä julistus ja ennustus, jossa julkisesti ennustetaan, mitä siihen mennessä on tuleva, pyhä Paavali minun mielestäni tässä tarkoittaa juuri sitä profetoimista, josta hän 1. Korinttolaiskirjeen 14. luvussa puhuu, nimittäin sellaista, jolla Raamattua selitetään. Tämä jälkimmäinen profetoiminen onkin yleinen, jatkuva ja hyödyllinen kristityille annettu armolahja; tuo edellinen sitä vastoin on harvinainen.
Martti Luther, Kirkkopostilla II, s. 42, Sley, 1942.
Joka niukasti kylvää, se niukasti niittää, ja joka runsaasti kylvää, se runsaasti niittää. 2. Kor. 9:6
Kylväjän pelto on kylvön kaltainen. Jos kylvät rakkautta, saat enemmän kuin annat. Jos jaat uskosi, tulee läheisesi siunatuksi. Kun autat hylättyä, tulet löydetyksi. Satosi on satakertainen.
Juha Vähäsarja, Jumalan kämmenellä, Symbolum Oy, 2024.
Jeesus Kristus. Me ylistämme sinun pyhää nimeäsi. Me iloitsemme sinun edessäsi siitä, ettei sinun evankeliumisi ole sidottu minkään ajan kulttuuriin, ei ihmisten sivistystasoon eikä omankaan aikamme käsityksiin, vaan se on lahjoitettu kaikkia aikoja ja kaikkia ihmisiä varten. Me rukoilemme sinua: anna sanasi käydä meitä kohti. Anna sen toimittaa se, mitä varten sen lähetät. Herra pelasta meidät!
Jaakko Haavio, Taivaan avain, s. 176, WSOY, 1965.
Pastori Päivö Parviainen (1912-2015) oli viimeinen länsimainen Kiinassa Maon aikana vaikuttanut lähetyssaarnaaja. Muistaakseni Päivö Parviainen on kertonut seuraavanlaisen tapauksen Kiinasta. Kommunistit tulivat hänen luokseen kuolleen sotilaan kanssa ja sanoivat, että saatte jatkaa messujen pitämistä, jos se sotilas herää eloon. Päivö rukoili ja sanoi tietyt sanat. Ja sotilas todella heräsi eloon. Ja niin messut jatkuivat siinä kirkossa.