Vaikka kristityt kuolevat, he eivät ole kuolleet, vaan he nukkuvat, jopa nukkuvat niin vienosti, että Kristus voi heidät yhdellä sanalla herättää. Martti Luther, Huonepostilla, s. 635, SLEY, 1945.
Jeesus sanoi Lasaruksestakin: ”Ystävämme Lasarus nukkuu, mutta minä menen herättämään hänet unesta”. (Joh. 11:11). Jeesus huusi suurella äänellä: ”Lasarus, tule ulos!” (Joh. 11:43-44). Ja Lasarus käveli ulos haudasta, vaikka oli maannut haudassa neljä päivää.
Samoin Jeesus sanoi synagoogan esimiehen Jairuksen tyttärestä: ”Lapsi ei ole kuollut, vaan nukkuu. … ”Ja hän tarttui lapsen käteen ja sanoi hänelle: ”Talita kuum!” Se on käännettynä: Tyttö, minä sanon sinulle, nouse.” (Mark. 5:39, 41). Ja lapsi tietysti nousi heti ylös! Jeesus myös herätti kuolleista Nainin lesken ainoan pojan ainoastaan sanomalla: ”Nuorukainen, minä sanon sinulle, nouse.” (Luuk. 7:14).
Kuolemaa ei siis tarvitse uskovaisen pelätä, koska Jeesus on sen voittanut ja noussut kuolleista ensimmäisenä ja esikoisena (Apt. teot 26:23, 1. Kor. 15:20, 23). Seurakunnan pää on ylösnoussut, ja muut jäsenet seuraavat aikanaan varmasti perässä. On pää ylösnoussut ja nostaa myös mun, se riemu on sieluni armahdetun. ”Kristus on minulle elämä, ja kuolema on minulle voitto.” (Fil. 1:21, Biblia).
Joku on sanonut, että ylösnousemuksemme on jo tapahtunut enemmän kuin puoleksi ja toinen jalkamme on jo haudan ulkopuolella.
Tahdomme, veljet, teidän olevan selvillä siitä, mitä tapahtuu kuoleman uneen nukkuville, jotta ette surisi niin kuin nuo toiset, joilla ei ole toivoa. 1. Tess. 4:13
Sinulle, joka huudat avuksesi Jeesuksen nimeä, ei tapahdu kuollessa mitään pahaa. Nukahdat vain, kuin pieni lapsi kehtoon, ja kun heräät, olet kotona.
Juha Vähäsarja, Jumalan kämmenellä, s. 48, Symbolum Oy, 2024.
Rantanen Mika 19.03.2025 14:02
Reijo, tarkoitin näitä jakeita:
”Otetaan vaikka esille kaikki sovituksesta ja lunastuksesta puhuvat Raamatun jakeet. Ja Raamatun mukaan Jeesus on koko maailman Vapahtaja. Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut. Etkö, Reijo, tunne näitä jakeita?”
——
Ei ole suuri vaiva, jos laitat sen kohdan Raamatusta koordinaateilla, aivan niinkuin laitat kirkkoisien ja hengellisen merkkimiesten kirjoittamiin kohtiin, kun heidän kirjojensa kohtiin viittaat. Toisaalta voihan olla, että antaa-ymmärtää-metodi tuo minun todellisen tietoni esille.
Olen kirjoittanut tästä Johanneksen evankeliumin kohdasta, Joh. 3:16 erityisen bloginkin, 28/1/24. Tässä copypastaus kommentistani Ismo Maliselle:
”Siis on kysymyksessä yksi kreikan kielen neljästä verbin tapaluokasta, eli teologisella ”suomenkielellä” se ilmaistaan: subjunktiivi mood”.
Tässä Joh 3:16 kohdassa ja sen tulkinnoissa, jopa selityksissä, ei tule esille kahdenvälinen sopimus, siis ihmisen ja Jumalan. Se lupaus on läpi Raamatun ja hyvä tiivistys siitä on Hes. 36:25-27.
Jumalan sopimus- sisältö ei muutu. Sopimuksessa on aina vähintään kaksi osapuolta. Tässä tapauksessa onkin vain kaksi osapuolta. Kun toinen rikkoo sopimuksen, niin sopimus lakkaa olemasta.
Jumala halusi palauttaa, kaikki ihmiset uskoontulon/metanoia äärelle. Siis vetää puoleensa tavalla ja toisella ja palkita ne jotka reagoivat Jumalan pistoon, Apt. 2:37. Kaikki ja koko ajan oli vapaaehtoista, ilolla, mielellänsä /kr. asmenos, vastaanotettavissa. Apt. 2:41. Ratkaisuvalta oli vapaa, niinkuin minun kohdallani 10-vuotiaana, 1956. Sitä se on ollut aina sitten Paratiisin.
Eli ”Rajoitettu Ratkaisuvalta”-kirja pitäisi poistaa niin uskoontuloon neuvovana kuin uskossa vaellusta opastavana. Siinä on kohtia, jopa pitkähkötkin pätkät, jotka eivät POIKKEA Raamatusta, vaikka parhaimmillaankin edustaa plus-miinus-nolla-merkitystä.”
Minulle oli pieni yllätys, ettei kukaan laillasi teologiaa opiskellut osannut sanoa tähän keskeiseen Jeesuksen ilmoittamaan pelastusoppi-sopimukseen puolta sanaa. Ismo sitten jutusteli niitä ja näitä.
Sovitus: 2. Kor. 5:19, Kol. 1:20, 1. Joh. 2:2. Dan. 9:24, Jes. 40:2. Lunastus: Ef. 1:7, Kol. 1:14, 1. Tim. 2:6, Matt. 20:28 KR 1992, Mark. 10:45 KR 1992. Maailman Vapahtaja: Joh. 4:42, 1. Joh. 4:14. Syntien poistaminen: Joh. 1:29, 1. Joh. 3:5, Hebr. 9:26, Sak. 3:9. Puhdistus synneistä: Hebr. 1:3. Kuolema kaikkien edestä: 2. Kor. 5:15, Hebr. 2:9. Rangaistuskärsiminen: Jes. 53:5. Ainakin nämä kohdat tulee mieleen. Kaikki nämä kohdat kertovat Jeesuksen pelastusteosta, ei siis ihmisten teosta.
Mika,
Luettelo kohdista Raamatussa, joissa ihmisen tahdoton uskoontulo ja ja uskossaolo pitäisi tulla esille, ei kuitenkaan tue kirkkosi opin ja opetuksen muotoa.
Mainitsin jo blogistani 28/1/24 koskien Johanneksen evankeliumin jaetta 3:16. Sama ”subjunktiivinen muoto/tapaluokka” esiintyy näissä luettelemissasi raamatunkohdissa. Lyhyesti sanottuna tämä tapaluokka ei sellaisenaan ole esim suomen kielessä. Se käännetäänkin konditionaalina, koska tätä kreikan hienosääteisempää ehtomuotoa, joka ilmoittaa nimenomaan ihmisen ja Jumalan yhteistyöstä, ei ole. Pidän ehdottomuutena, että tämä kieliopillinen tosiasia huomioidaan.
Nyt olet kyllä laittanut kohtia missä tuo yhteistyöstä, ihmisen suostumuksesta, kertova muoto on luettolosi raamatunkohdissa, mutta olet kytkenyt uskon pois päältä, eikä Sana ole uskossa esityksiisi sulautunut. Suomen kirkkoraamatut, etenkin KK92 ja UT2020 on ”sujuvoittanut” tosiasian kustannuksella ilmaisujaan.
Olen kyllä halukas menemään niitä kohta kohdalta, koskien Jeesuksen pelastusteosta ilmaisuja, jos haluat. Tällä sivusttolla tai yksityisesti.
Sanon vain lyhyesti, että armo on ensin, sitten usko.
Tiituksen kirje:
2:11 Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille.
En ole koskaan väittänyt, ettei armoa pidä ottaa uskoen vastaan.
2.Korinttolaiskirje:
5:20 Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.
Mika,
Vt, ”Kaikki nämä kohdat kertovat Jeesuksen pelastusteosta, ei siis ihmisten teosta.”
On kysymys Jumalan ihmiselle valmistama ja Hänen tarjoama pelastus. En usko, että on olemassa sellaista uskoontullutta, joka ei käsittäisi oman kokemuksensa kautta,että uskoontulo on Jumalan työ. Olen useinkin toistanut, että on kysymys ihmisen siihen suostumisesta. En ole vielä kohdannut yhtään, etenkin teologisesti valistuneen, kommenttia, missä tätä Jumalan tarjoamaa työtä ei olisi koettu työnä, mihin ihmisen omat ponnistelut eivät yllä.
Vuosikausia on sakramentalistisen oppi-varjon alta julistettu kuinka esimerkiksi helluntalaiset luottaisivat oman työnsä pelastavaan voimaan. Kukaan helluntalainen tai evankelinen ei koskaan, ei missään päin maailmaa ole tällaista saanut sanotuksi. Isän vedossa eli herätyksen tilassa oleva ihminen kokee täydellisesti oman voimattomuutensa.
Uskon ettei ole liikaa pyydetty, että kertoisit missä tällaista omin voimin uskoontulleita löytyy.
On kuitenkin hyvä ottaa huomioon, että uskoontulleen uskossaolovarmuus saattaa ärsyttää joka päivä lapsikasteen armoon palaamisopetusta. Lähes vuoden ajan olen seurannut uskoontullutta henkilöä, joka Raamattua lukiessaan hotellihuoneessaan löysi Armon ja siitä riemuissaan on kertonut kaikille tutuilleen. Saattaa vaikuttaa liian varmalta?!
Mika,
Et sinä eikä kukaan ole käsittänyt mitä tuo subjunktiivinen muoto tarkoittaa. Eli se on Jumalan tarjoama sopimus, josta vain ihminen voi luopua.
Eräässä tilaisuudessa eräs mies sanoi, että silloin minä sen ratkaisin. Eikö hän tässä kehunut omaa tekoaan? Jos joiltakin kysyy, millä perusteella olet pelastunut ja kristitty, vastaus voi hyvinkin olla, että koska olen tehnyt ratkaisun silloin ja silloin. Kun tällä tavalla puhutaan ratkaisun tekemisestä, se on ihmisen oma teko, joka pelastaa. Katse on kiinnittyneenä ratkaisuun eikä Jeesukseen. Jeesushan on uskovaisen pelastanut, ei mikään muu eikä kukaan muu.
Eräältä mieheltä kysyttiin, oletko tehnyt ratkaisun? Hän vastasi, että se ratkaisu on tehty jo Golgatan ristillä. Näin hän tunnusti uskonsa.
Uskova voi sanoa, että löysin Jeesuksen, mutta oikeastaan asia on niin, että Jeesus löysi minut. Olen pelastettu ja kristitty, koska Jeesus on kuollut puolestani. Näin uskon.
Mika,
Kopioit hyviä ilmaisuja. Toisaalta uskoisin, että ”pystyisit” samaan aivan itsksesikin. On kysymys Sanan uskossa sulautumisesta eikä ilmaisullisesta nasevuudesta. Tällä viittaan Lutherin, lähinnä, teokseen ”Sidottu Ratkaisuvalta”. Jo pelkästään tämä sanapari kumoaa itsensä. Jumala ei ole sitonut haluamistamme. Oikeaan ohjaaminen alkoi jo Paratiisissa. Jumala ei ole ketään pakoittanut mihinkään, mutta valittaa Matt. 23:
37 ”… kuinka usein minä tahdoin koota sinun lapses, niinkuin kana kokoo poikansa siipeinsä alle? ja ette tahtoneet.”
Ratkaisu-sanasta on tullut eräänlainen kirosana sakramentalisessa pelastusopissa. On kysymys halusta seurata Jeesusta, ottaa vastaan tarjottu, jo valmis pelastus.
Siis en ole vieläkään kohdannut ketään, joka sisäistäisi tuon kreikankielen ehtomuodon eli subjunktiivin. Tämän kun ottaa huomioon, niin sopimussuhde kirkastuu ja Jumalan ihmisarvostus sen myötä. Jumala ei pakota mihinkään hyväänkään. Tämä sopimus pitää Jumalan puolelta, vaikka ihminen voi siitä luopua, oli sitten käytetty ”ratkaisu”-sanaa tai haluta-sanaa, kun on uskoontultu.
Ei sillä ole väliä, miten on tullut uskoon. Jos kuitenkin ns. ratkaisun tehneetkin lopulta uskovat, että Jeesus on heidät pelastanut eikä heidän tekonsa.
Johanneksen evankeliumi:
15:16 Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät.
Johanneksen evankeliumi:
6:29 Jeesus vastasi ja sanoi heille: ”Se on Jumalan teko, että te uskotte häneen, jonka Jumala on lähettänyt”.
Filippiläiskirje:
2:13 sillä Jumala on se, joka teissä vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi.
Mika, kirjoitat:
”Ei sillä ole väliä, miten on tullut uskoon. Jos kuitenkin ns. ratkaisun tehneetkin lopulta uskovat, että Jeesus on heidät pelastanut eikä heidän tekonsa.”
Pidän tärkeänä, ettet livauta sakramentalistista, vahingossa tai tiedottomassa tilassa lapsikastetta uskoontuloksi. Se on aina tahdon-asia, mikä tahto saattaa esiintyä vain alistumisella Jumalan tahtoon, niinkuin minullakin käynyt.
En nyt ala väittelemään täällä kasteesta. Se väittely on tietyllä tavalla loputonta. Arvostan kuitenkin kastettani, jonka olen pienenä saanut.
Mika,
Olet oikeassa, mitä ”väittelyn” oletettuun kestoon tulee.
Toivon, ettet pahastu, mutta haluan valaista tätä tärkeää keskustelua uskoontulosta, koska koko Raamattu opettaa sen välttämättömyydestä, eli ainoasta ”tavasta” astua Ahtaasta Portista sisälle.
Siis se mihin kohdistan nyt, koskee monen mielestä vähiten Raamattua vahingoittavaa Lutherin kuuluisaa julistusta, että ”eihän Raamattu kielläkkään kastamasta lapsia.” Samaa huolettomuutta kuvastaa, minun oivallukseni, että, eihän Raamattu kiellä nenän kaivamistakaan.
Pelastavaa kastetta vastaan on koko Kirjoitusten ydin ja nenänkaivamista kieltää ”älkää olko pahennukseksi ja älkää ärsytelkö toisianne”.
Viimeisen, maailmanlaajuiseksi levinneen Pyhän Hengen vuodatuksen yhteydessä uskossaan uudistuneet ja uskoontulleet olivat ja ovat vieläkin sakramentalisesti kastettuja esim. Etelä- ja Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa.
Muutamat luterilaiset edeskäyvät laillasi, joiden sydämen uskoa en kyseenalaista ”arvostavat” lapsikastettaan, mutta antavat epäselvän äänen sen pelastavasta vaikutuksesta. Uskon, että lapsikastetta, jopa arvostava, suhtautuminen kävisi, jos sanouduttaisiin irti sen autuuttavasta vaikutuksesta. Tätä yritti brasilialainen luterilainen delegatio vuonna 1985. He veivät kirjallisen anomuksen, että luovuttaisiin lapsikasteen vanhurskauttavasta voimasta. Tunnen henkilökohtaisesti tuon ryhmän jäseniä. Ei vastausta eikä varsinkaan vaarinottoa. Muroma ja Pekka Simojoki ovat maininneet, ettei kaste pelasta, mutta jättäneet sen merkityksettömyyden, mitä uudestisynnyttävään vaikutukseen tulee, mainitsematta ja jatkaneet lausuntoaa mm. kirkolliskokouksessa, sakramentteja voimaannuttavasti.
Koska tällaista ainakin kahdella hevosella ratsastamista hyväksytään, niin uskon, ettei tämä minun kommenttinikaan ole sen pahempi.
Jos ei saa sitä, mitä rakastaa, on parasta rakastaa sitä, mitä on saanut. Thomas Corneille
Opi viihtymään omassa tuvassasi vilkuilematta naapurin palatsiin. Joka kerta elämän kieltäessä sinulta toivomuksesi täyttymisen saat lisäopetuksen, jos iloisen tasapainoisesti pystyt kantamaan pettymyksen. Joka kerta kun kiitollisena istut syömässä vaatimatonta arkiateriaasi, olet päässyt tyytyväisyyden kultaisessa taidossa askelen edemmäs. Arvioi oikein kaikkea sinulle annettua, olkoon se kuinka pientä ja vaatimatonta tahansa.
Sanat matkaoppaana 2, WSOY, 1976.
Käytän tätä kirjaa valikoiden.
1.Timoteuksen kirje:
6:8 mutta kun meillä on elatus ja vaatteet, niin tyytykäämme niihin.
Ihmisiin vetoaa paljon enemmän ankara elämä ja erikoiset elämäntavat kuin terve oppi ja sana.
Martti Luther, Armahda minua, Jumala, Psalmin 51 selitys, s. 64, Concordia ry, 2022.
Ainoastaan Pyhä Henki käy käsiksi SYDÄMESSÄMME asuvaan pahaan. Kun et ota ketään hengiltä, et ole uskoton, et kiroile etkä ryyppää, se ei suinkaan todista, että olet saanut Pyhän Hengen. Nämä ovat syntejä, joista järki ja omatuntokin tuomitsevat sinut. Mutta kun olet levoton pahojen ajatustesi, likaisten himojesi, turhien sanojesi, salaisen ylpeytesi, välinpitämättömän jumalasuhteesi, laiskan rukoilemisesi jne. takia, se on paljon varmempi todiste siitä, että Pyhä Henki vaikuttaa sydämessäsi, kuin kaikkein suurenmoisimmat suoritukset.
C. O. Rosenius, Synti se on, s. 15, SLEY, 1975.
Eikö tämä kaikki todista selvästi, että me kaikki tarvitsemme vielä runsaasti ja paljon Jeesuksen verellään meille kaikille hankkimaa ja ansaitsemaa armoa ja syntien anteeksiantamusta.
Lähetä, Herra, armosi auringosta säde lämmittämään mieltämme. Anna sanasi hyvän siemenen itää arkisen elämämme keskellä, kasvaa ja kantaa runsasta hedelmää. Auta meitä kutakin siinä, missä olemme palvelemaan sinua ja ihmisiä. Siunaa meitä ja liitä meidät toinen toiseemme voidaksemme yhteisessä jalossa taistelussa sotia pimeyttä vastaan tänä kovana ja rikkinäisenä aikana. Tulkoon sinun valtakuntasi!
Jaakko Haavio, Taivaan avain, s. 165, WSOY, 1965.
HYVÄ OMATUNTO
Vilpittömyys ja rehellisyys on minun suojani. Sinuun, Herra, minä luotan. Ps. 25:21
Elämä on opettanut, että on hyvä tehdä oikein ja toimia rehellisesti. Silloin voi nukkua yönsä levollisesti. Jos kärsin siksi, että olen kulkenut sanasi viitoittamaa tietä, en sellaista kärsimystä pelkää. Se ei minua vahingoita. Kun vilpittömyys ja rehellisyys ovat omantunnon suojana, voin luottaa lupaamaasi siunaukseen. Joskus en vain syntejäni näe. Puhdista siksi minut ja tee minusta vilpitön vaeltaja. Ohjaa rehellisyyteen, jos olen kulkenut harhaan. Omaatuntoa vastaan ei ole hyvä toimia. Tahdon sitoa omantuntoni sanaasi, vain se näyttää oikean suunnan. Pidä minut tahtosi tiellä silloinkin, kun kiusaus poiketa sivuun on väkevä. Luo minuun puhdas sydän ja anna uusi, vahva henki. Anna vilpitön ja rehellinen mieli. Sinun johdatukseesi, Herra, minä luotan.
Juha Vähäsarja, Joka päivä elävää vettä, tämän päivän teksti, Symbolum Oy, 2021.
Tuli tällainen tieto mieleen saksalaisesta papista Stefan Praetoriuksesta (1536-1603). Tapaus kerrotaan ainakin vuoden 1925 Hengellisen Aarreaitan painoksen esipuheessa, jossa kerrotaan hänen elämästään. Hänen kotikaupunkinsa alueella oli joskus vaikea ruttoepidemia, johon taisi kuolla satoja ihmisiä. Praetorius kävi kuitenkin ahkerasti ja usein ruttoon sairastuneiden luona, mutta hän itse ei sairastunut siihen eikä kukaan hänen perheenjäsenistään. Kerroin tämän tapauksen näin muistinvaraisesti.
Muistin hiukan väärin. Aluksi hän kyllä itse sairastui ruttoon, mutta parani siitä. Sen jälkeen hän ei sairastunut enää uudestaan, vaan hän ”kävi yöt ja päivät sairaiden luona.”
Martti Luther, Mannaa Jumalan lapsille, tämän päivän teksti:
https://www.facebook.com/share/p/1HFhxRfmy5/
Jokainen siis oppikoon turvaamaan rakkaan Herramme Kristuksen pyhyyteen ja viattomuuteen, ollaksemme hyvässä turvassa, niin ei synti eikä kuolema pääse meitä voittamaan. Sen suokoon meille rakas Herramme Kristus! Amen.
Martti Luther, Huonepostilla, s. 138, SLEY, 1945.
HENGELLINEN ILO
Herra Jeesus Kristus, ihmislasten lunastaja ja lohduttaja. Niille, jotka sinun rakkautesi tähden hylkäävät tämän maailman petolliset herkut, sinä valmistat paljon paremman ilon Pyhän Henkesi kautta. Se on iloa, jota maailma ei tunne. Sinä lyhennät ja kevennät tämän elämän vaivat sisäisellä ja salaisella lohdutuksella.
Näin annat meille tulevan autuuden esimakua, jolla ravittuina ja virvoitettuina juoksemme iloisemmalla mielellä sinun luoksesi. Minä rukoilen, että sinun Henkesi voitelu puhdistaisi aina minusta halun pahuuteen ja ilahduttaisi mieleni terveellisellä ilolla, niin kuin sinä maan päällä eläessäsikin voitelit ilon öljyllä ne, joiden veljeksi synnyit maailmaan, sinä, joka Isän ja sen saman Hengen kanssa elät ja hallitset iankaikkisesti. Aamen.
Jumalan aijnoan olcohon kijtos, Rukouksia Mikael Agricolan (n. 1510 – 1557) Rukouskirjasta, 1543/1544, s. 50, Alkulähde Erasmus Rotterdamilaisen (1465 t. 1466 – 1536) rukouskirja Precationes, Kustantaja Kirkkohallitus, Keuruu 2007.