Kuvassa kotikirjastoni Raamattuja ..
ylhäältä vasemmalta alkaen
malagassiksi, mandariinikiinaksi,
njandžaksi ja koreaksi
Sunnuntai 23.11.2025
Tuomiosunnuntai (Kristuksen kuninkuuden sunnuntai)
Kristus, kaikkeuden Herra
Jeesus Kristus on meidän Vapahtajamme. Kerran hän saapuu takaisin suuressa voimassaan. Silloin näkyy, että hänellä on kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Silloin tulee näkyviin, että hän on Jumala ja ihminen yhdessä persoonassa.
Tästä lupauksesta Katekismus 2000 sanoo 18. artiklassa:
Aikojen lopulla Kristus tulee takaisin.
Kaikki joutuvat nöyrtymään hänen valtansa ja oikeudenmukaisen tuomionsa alle.
Iankaikkisesta kadotuksesta meidät pelastaa vain Kristuksen armo.
Kristitty odottaa luottavasti tulevaisuutta ja sitä päivää,
jolloin Kristuksen valtakunta tulee näkyväksi.
Näin kirkkomme pitäytyy kristikunnan yhteisessä uskossa. Koko maailmanlaajuinen kirkkohan on suuren lupauksen haltija. Me pelastumme, koska Jeesuksella on kaikki valta.
Tämä rajaton valta tulee julkiseksi, kun Jeesus tulee takaisin enkeliensä saattamana.
Se mitä jo Herran pyhässä ehtoollisessa on koettu uskon osallisuutena muuttuu näkyväksi. Alttarin sakramentissahan me nautimme uuden liiton aterian yhdessä enkelien ja koko taivaan joukon kanssa. Siinä meille tarjotaan ikuisen elämän lahja Kristuksen ruumiissa ja veressä. Siinä tulevaisuus koskettaa nykyhetkeä ja tuo jo nyt meille sen lahjan, joka vie meidät taivaan iloon, täyttymyksen todellisuuteen.
Kirkkomme tunnustuskirjat
Augsburgin tunnustus 25.6.1530 kertoo siitä, että Kristus tulee takaisin suuressa kunniassaan. Silloin Jumalan tekojen vastustaja Perkele kaikkine joukkoineen saa tuomionsa aiheuttamastaan pahuudesta. Silloin myös tulee esille olemmeko Kristuksen ja hänen joukkonsa kanssa vai onko joku jäänyt pahuuden palvelukseen.
XVII Kristuksen tuomiolle tulo
Edelleen seurakuntamme opettavat,
että Kristus on aikojen täyttyessä ilmestyvä tuomiolle
ja herättävä kaikki kuolleet;
hurskaille ja valituille hän antaa iankaikkisen elämän ja pysyvän ilon,
mutta jumalattomat ihmiset ja perkeleet hän tuomitsee ikuiseen piinaan.
Jumalan antamaa tulevaisuutta odotellessamme saamme rohkeasti katsoa eteenpäin. Saamme rohkeasti panna toivomme Jumalan hyvyyteen. Hän pitää meistä huolen. Hänen turvissaan saamme nostaa silmämme rohkeasti eteenpäin. Yhä enenevässä määrin saamme kasvaa pyhän uskomme tuntemisessa ja keskinäisessä rakkaudessa pitää yhteyttä toinen toiseemme. Kirkon yhteys tukee meitä ja Paavalin sanojen mukaisesti voimme ottaa vastaan yhä enemmän ja enemmän kaikkea mitä Jumala meille hyvyydessään suo.
koska teidän uskonne kasvaa kasvamistaan
ja koska rakkaus toisianne kohtaan
yhä lisääntyy teissä kaikissa.
Toinen lukukappale eli epistola: 2. Tess. 1:3–10
Toisesta kirjeestä tessalonikalaisille, luvusta 1
Meidän tulee aina kiittää Jumalaa teidän vuoksenne, veljet.
Siihen on täysi syy,
koska teidän uskonne kasvaa kasvamistaan
ja koska rakkaus toisianne kohtaan
yhä lisääntyy teissä kaikissa.
Me voimmekin ylpeinä kertoa Jumalan seurakunnissa
teistä ja teidän kestävyydestänne ja uskostanne
kaikissa vainoissa ja ahdingoissa,
joiden keskellä elätte.
Ne todistavat Jumalan oikeudenmukaisesta tuomiosta,
siitä, että hän hyväksyy teidät valtakuntaansa,
jonka vuoksi te nyt myös kärsitte.
Jumala on oikeudenmukainen:
hän antaa teidän ahdistajienne joutua ahdinkoon,
mutta ahdistetut – niin teidät kuin meidätkin –
hän päästää siitä,
kun Herra Jeesus väkevien enkeleittensä kanssa
ilmestyy taivaasta tulenlieskojen keskellä
ja rankaisee niitä,
jotka eivät tunne Jumalaa
eivätkä suostu olemaan kuuliaisia
Herramme Jeesuksen evankeliumille.
Heidän rangaistuksenaan on ikuinen kadotus,
ero Herrasta ja hänen voimansa kirkkaudesta,
kun hän tuona päivänä saapuu
ottamaan vastaan pyhiensä kunnioituksen
ja kaikkien uskovien ylistyksen.
____________
Netissä voi tutustua Raamattuun yllä mainituilla kielillä esimerkiksi näistä osoitteista
malagassiksi https://live.bible.is/bible/mlgrcv/2th/1
mandariinikiinaksi https://live.bible.is/bible/cmnsbv/2th/1
njandžaksi https://live.bible.is/bible/nyadip/2TH/1
ja koreaksi https://live.bible.is/bible/kornksb/2th/1?audio_type=audio
Vahvaa sanaa Matias!
Mielestäni tuomiosunnuntain teksteissä kulkee ja tulee kulkea tämä valvomisen sunnuntain ajatukset rinnan. Voisi ajatella että valvomisen aihe on kahtena kirkkovuoden pyhänä mukana , sen tärkeyden vuoksi . Ehkä nämä kaksi kirkkopyhää koskettaa meidän vaellusta kaikista konkreettisimmin ja tuo iankaikkisuuden päämäärän lähelle ja muistuttaa meitä että kaikki päätökset ja ratkaisut tulisi katsoa myös iankaikkisuuden näkökulmasta . Niin vähän on tärkeää täällä ajassa lopulta kun iankaikkisuuden näköala avautuu eteemme.
Timo
Kiitos syvästä pohdiskelustasi
Hyvin tuot esille näiden kahden sunnuntain sanomien yhteenkuuluvuuden
”Kaikki päätökset ja ratkaisut tulisi katsoa myös iankaikkisuuden näkökulmasta.” Vaarana on, että ’iankaikkisuuden näkökulma’ nähdään eri asiana kuin oikeat ja väärät valinnat tavallisessa arjessa. Matteuksen 25. luku muistuttaa, että iankaikkisuus ratkaistaan hyvin maanläheisten ratkaisujen perusteella: ”Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne. Minä olin alasti, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairas, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni.'”
Martti
Kiitos kommentistasi
Nostat tärkeän näkökohdan nykyisen elämäntodellisuuden ja tulevan elämän tarkastelun välisistä suhteista
Asuessani saaristossa huomasin miten väylämerkinnöissä oli kaksi suuntaa antavaa valoa
Toinen oli lähempänä ja matalammalla aivan veden pinnan lähistöllä
Toinen oli kauempana ja korkeammalla mutta väylälle hyvin näkyvä
Veneen tai laivan mennessä oikeaa väylää nämä molemmat valot näkyivät päällekkäisinä – muussa tapauksessa oli aihetta korjata omaa suuntaansa
Olen käyttänyt tätä vertauksena nykyisen maailmanajan elämänsuunnan hakemisssa ja tulevan maailman elämää kohti kurottautumisessa
Kun ne ovat oikeassa suhteessa toisiinsa nähden niin silloin elämän suunta on kohdallaan
Pentin mainitsemat asiat liittyvät juuri iankaikkisuus näkökulmaan . Ihminen voi miettiä että auttaako lähimmäistä vai käyttääkö ajan johonkin itselle tärkeään . Mutta arki on hoidettava tietysti ja vastuut siinä , kuitenkin elämässä on paljon valintoja tehtävänä vaikkapa sunnuntaina , miten käytämme sen ajan , että menemmekö kirkkoon vai puuhastelemmeko jotain muuta .
Kirkkoon meneminen sunnuntaina vastaa tavallaan juutalaisuuden sapattisääntöjä. Kuten tiedetään, Jeesus rikkoi niitä tilanteen vaatiessa ja sai nuhteita lainopettajilta ja fariseuksilta: ”Jeesus kääntyi lainopettajien ja fariseusten puoleen ja kysyi: ’Onko sapattina lupa parantaa vai ei?’ He eivät sanoneet siihen mitään. Silloin Jeesus kosketti miestä, paransi hänet ja lähetti hänet pois. Sitten hän taas kysyi: ’Miten te itse teette? Jos jonkun poika tai härkä putoaa kaivoon, niin kai hän heti nostaa sen sieltä, vaikka olisikin sapatti?’ Tähän he eivät kyenneet vastaamaan (Luuk. 14:3-6). ” Lähimmäisenrakkaus menee muotojumalisuuden edelle.
”Kuten tiedetään, Jeesus rikkoi niitä tilanteen vaatiessa.”
Niin….poikkeus vahvistaa säännön.
Lepopäivän pyhittäminen taitaa kuitenkin olla ensisijaista. Lähimmäisen auttaminen hädässä toki ohittaa messuun osallistumisen.
Timo
Martti
ja Kari
Kiitos keskustelustanne!