Kirkkovuosikalenterissa joulun jälkeen on loogisesti Jeesuksen ympärileikkauksen ja nimenannon muistojuhla, kahdeksan päivää syntymästä. Keskiajalla se oli alun perin ihan yleinen kirkollinen juhlapäivä, Festum Circumcisionis Domini. Se osuu veikeästi myös Uudenvuodenpäivään. Herran ympärileikkausta ei taideta juurikaan muistella tätä nykyä suomalaisessa valtavirtakristillisyydessä, painopiste juhlapäivässä taitaa olla enempi Jeesuksen nimessä. Asiaa voi tutkiskella esimerkiksi evl.fi:stä.
Keskiajalla myös Herran esinahkaa (lat. Praeputium Domini) ja sen kohtaloa pohdittiin jonkun verran. Mitä tuolle Jeesuksen ympärileikkauksessa poistetulle esinahalle lopulta tapahtui? Sen käsitettiin olevan säilytettynä, siis edelleen olemassa ja päässeen reliikin arvostettuun asemaan. Miten se oli säilynyt tai kuka oli sen alun perin jemmannut? Tätä ei juurikaan pohdittu tai se ei ollut oleellista, mutta ainakaan Jeesuksen ajan juutalaisiin tapoihin ei kuulunut kyseisten nahkojen säilyttäminen. Mutta olihan näitä, reliikkejä: Jeesuksen äidin maitoa, hiuksia, vaatekappaleita. Pyhimysten pyhiä luita ja ristin kappaleita. Ja paljon, paljon muita. Luterilaisesta näkökulmasta sangen omituisia ja vieraita. Hauska yksityiskohta: Mariaan liittyvät reliikit ovat luterilaisuudessa soo-soo, mutta Mariaa saa kyllä kunnioittaa. Mutta kunnioitetaanko suomalaisessa luterilaisuudessa oikeasti ja käytännössä Mariaa? Missä se näkyy tai kuuluu? Luukkaan evankeliumissa Maria itse sanoo: ”Tästedes kaikki sukupolvet ylistävät minua autuaaksi…”. Ainakin Katolisessa kirkossa Mariaa ylistetään autuaaksi jatkuvasti ja näin ollen on tässä kohdin raamatullisempi sukupolvesta toiseen toteuttaessaan käytännössä asiaa Ave Maria-rukouksen ja varsin tarkkojen Maria-dogmien kautta. Luterilaisille riittää ehkä apostolisen uskontunnustuksen ”syntyi neitsyt Mariasta” eli oli Jeesuksen synnyttäjä eikä siitä sen enempää. Ehkä jo ilmaisu ”Jumalansynnyttäjä” saa perusluterilaisen otsanahan vähän rypistymään, että ”Odotas, mitäs toi tarkoittikaan…”. Puhumattakaan Marian ikuisesta neitsyydestä, jonka luterilaiset periaatteessa tunnustaa, muttei ehkä kuitenkaan -> Maria. Onhan toki ne pari pyhäpäivää: Marian ilmestyspäivä ja IV adventtisunnuntai. Ehkä ne riittävät Marian kunnioittamiseksi ja muisteluksi.
Myöhäiskeskiajalla oli syntynyt useitakin käsityksiä pyhän esinahan sijainnista: ainakin Rooman Lateraanikirkossa sen uskottiin olevan (legendan mukaan itse Kaarle Suuri olisi tuonut sen Roomaan) ja Espanjan Santiago de Compostelan reliikkiluetteloista se löytyi, näin pari mainitakseni. Sanovat, että vähintään kymmenestä eri paikasta kyseinen pyhäinjäännös aikoinaan löytyi. Tästäkin voi tietysti päätellä jotain reliikin / reliikkien aitoudesta.
Italian pieni kylä Calcata oli viimeisin yksi esinahan reliikkipaikka, jossa sitä kunnioitettiin ihan julkisesti vielä 1900-luvulla. Sieltä se katosi 1980-luvulla, varastettiin tai ihan vaan hiljaisesti poistettiin näkyviltä. Paavi Leo XIII (!) nimittäin kielsi 1900-luvulla virallisen julkisen keskustelun kirkon sisällä esinahkareliikkeihin liittyen. Ymmärrettävää: onhan kyse sentään varsin intiimistä asiasta, joka herkästi nousee uskosta ymmärtämättömien pilkan kohteeksi. Eikä yhtäkään näistä ”reliikeistä” tunnusteta nykyään aidoksi Katolisen kirkon piirissä.
