Pyysin The Beauty of Islam sivuston ylläpitäjää kertomaan, mikä olisi hänen viestinsä kirkolle. Sanottavaa olisi monen viestin verran, mutta tärkein asia oli seuraava:
Juutalaiset, kristityt ja muslimit uskovat yhteen ja samaan Jumalaan. Tämän on myös katolinen kirkko myöntänyt virallisesti omassa opetuksessaan. Siksi on ihmeellistä, että rauhanomainen rinnakkainelo maailmassa näiden uskontojen kannattajien kesken on vaikeaa. Me olemme siis samaa perhettä ja kuulumme yhteen. Me mahdumme myös samaan Taivaaseen, vaikka uskoisimme eri tavoin. Oikea Jumala näkee ihmisten läpi suoraan sisimpään ja tietää, kenen puolela jokainen aidosti haluaa olla. Rakkaudesta ja järkevyydestä tunnetaan oikea Jumala ja oikea totuus.
”Jokainen profeetta tuli uudistamaan tätä samaa kutsua oman aikansa ja kansansa mukaan: Nooa kehotti kansaansa palvomaan vain Jumalaa. Aabraham kutsui kansansa yksijumalaisuuteen ja luopumaan epäjumalista. Mooses toi Tooran johdattaakseen Israelin kansaa. Jeesus (rauha hänelle) tuli palauttamaan puhtaan Jumalan palvonnan, kun ihmiset olivat poikenneet siitä. Ja Muhammad tuli lopullisella sanomalla — täydentämään profeettojen ketjun ja yhdistämään ihmiskunnan puhtaan yksijumalaisuuden alle.
Kuvasit itsekin sen teologisen tulkinnan, joka voisi yhdistää kirkko ja islamia: Uskokaa yhteen Jumalaan ja tehkää. Jumala antaa syntinne anteeksi ja antaa teille ikuisen elämän ja kehottaa teitä välittämään, auttamaan jokaista eli rakastamaan. Miksi tätä yhteyttä ei huomata? Miksi pitää haukkua ja taistella, sotia ja vainota? Miksei ei voida tunnustaa, että olemme samaa perhettä? Jumala hyväksyy meidät kun noudatamme noita pääopetuksia, vaikka olisimme joissakin yksityiskohdissa eri mieltä?
Sanot: “Rakasta Jumalaa yli kaiken ja rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” Kyllä, tämä on suuri opetus — ja se on myös islamin ydin. Koraanissa Jumala sanoo: ”Totisesti, Allah käskee oikeudenmukaisuuteen, hyvyyteen ja anteliaisuuteen sukulaisia kohtaan.” (16:90)
Profeetta Muhammad sanoi: ”Kukaan teistä ei ole todellinen uskovainen, ennen kuin hän rakastaa veljelleen sitä, mitä hän rakastaa itselleen.” Islam ei siis poikkea tästä opetuksesta, vaan vahvistaa saman jumalallisen sanoman: rakkauden Jumalaa ja ihmisiä kohtaan sekä hyvän tekemisen.
Sanot, että Jumalan ikuinen sanoma on anteeksianto, ikuinen elämä ja rakkaus. Islam on täysin samaa mieltä. Mutta islam selittää, että anteeksianto ja ikuinen elämä saavutetaan uskon ja Jumalan käskyjen noudattamisen kautta. Jumala on armahtava ja anteeksiantava, mutta Hän on myös oikeudenmukainen. Hän ei kohtele samalla tavalla niitä, jotka tekevät hyvää, ja niitä, jotka torjuvat totuuden. ”Jokainen, joka tekee atomin verran hyvää, näkee sen, ja jokainen, joka tekee atomin verran pahaa, näkee sen.” (99:7–8)
Kysyt: Eikö pelkkä usko Jumalaan riitä pelastukseen? Pelkkä usko ei riitä ilman tottelevaisuutta. Myös Saatana uskoi Jumalan olemassaoloon, mutta hän ei totellut, ja siksi hänet tuomittiin. Todellinen usko islamissa yhdistää uskon ja hyvät teot. ”Totisesti, ne jotka uskovat ja tekevät hyviä tekoja, saavat Paratiisin puutarhat asuinsijakseen.” (18:107)
Kysyt: Miksi uskonnot riitelevät? Ongelma ei ole jumalallisissa uskonnoissa, sillä ne kaikki ovat lähtöisin samasta Jumalasta. Ongelma on vääristymissä ja muutoksissa, joita tapahtui profeettojen jälkeen. Jumala lähetti kaikki sanansaattajat samalla sanomalla: palvokaa vain Häntä ja levittäkää hyvyyttä. Kun ihmiset lisäsivät omia ajatuksiaan tai muuttivat opetuksia, syntyi hajaannusta. Siksi Jumala lähetti Koraanin palauttamaan totuuden ja oikaisemaan sen, mikä oli vääristynyt.
Sanot, että islam ja kristinusko voisivat yhdistyä uskossa yhteen Jumalaan, anteeksiantoon, ikuiseen elämään ja rakkauteen. Se on mahdollista — jos käsitys Jumalasta on sama. Mutta islamissa Jumala on yksi, Hänellä ei ole kumppania, ei poikaa, eikä Hän tullut ihmiseksi. Tämä on keskeinen ero uskossa. Siitä huolimatta islam kehottaa rauhaan, vuoropuheluun ja kunnioitukseen: ”Älkää väitelkö Kirjan ihmisten kanssa muuten kuin parhaalla tavalla.” (29:46)
Kysyt, ovatko opetukset, kuten viinin kielto tai halal-lihan syöminen, kulttuurisia. Islam erottaa ajalliset tavat ja pysyvät jumalalliset määräykset. Alkoholin kielto on jumalallinen laki, koska se vahingoittaa mieltä ja johtaa turmioon. Samoin halal-liha liittyy puhtauteen ja henkiseen kurinalaisuuteen. Nämä eivät ole kulttuurisia tapoja, vaan Jumalan ohjeita ihmisen suojelemiseksi.
Kysyt, vaihtelevatko palvontatavat kulttuurin mukaan. Kyllä, tavat voivat vaihdella, mutta perusmuodot, jotka Jumala on säätänyt, eivät muutu. Esimerkiksi rukouksella on islamissa tietty muoto, jonka profeetta Muhammad opetti. Mutta islam sallii helpotuksia — sairas tai vanha voi rukoilla istuen tai makuulla. Jumala sanoo: ”Pelätkää Jumalaa niin hyvin kuin pystytte.” (64:16) Islam ei ole kova eikä joustamaton — se on armoa ja tasapainoa.”
Lähde: https://www.facebook.com/profile.php?id=61551097163653
Beauty of Islamin teologi:
”1. Jihadin määritelmä islamissa
Tarjotut lähdetiedostot selittävät selvästi, että jihad EI tarkoita terrorismia eikä viattomien tappamista.
“Jihad tarkoittaa pyrkimistä tai kamppailua omia heikkouksia vastaan, jotta ihminen olisi hyveellinen ja moraalinen, sekä vakavaa ponnistelua hyvien tekojen tekemiseksi ja yhteiskunnan uudistamiseksi.”
Selitys:
Jihadin ensisijainen merkitys on:
Moraalinen kamppailu
Itsekuri
Pyrkimys hyvään
Yhteiskunnan rauhanomainen parantaminen
Se ei ole ensisijaisesti taistelua.
2. Aseellinen jihad on tiukasti puolustuksellista
Lähteet selittävät, että aseellinen kamppailu islamissa on sallittua vain tiukkojen ehtojen alaisena:
“Olosuhteista riippuen se voi myös tarkoittaa taistelemista vääryyttä ja sortoa vastaan, islamin puolustamiseksi.”
Selitys:
Vaikka taistelu olisi sallittua, sen täytyy olla:
Puolustuksellista
Tarkoitettu sortoa tai hyökkäystä vastaan
Ei kostoa, laajentumista tai vihaa varten
3. Terrorismi on islamissa yksiselitteisesti kielletty
Islam tuomitsee selvästi terrorismin ja viattomien ihmisten tappamisen:
“Islamissa itsemurha ja viattomien ihmisten tappaminen EI ole jihad. Itse asiassa se on vakava synti.”
Selitys:
Tämä teksti tekee täysin selväksi, että:
Terrorismi ei ole jihad
Siviilien tappaminen on suuri synti
Itsemurhaiskut ovat kiellettyjä
4. Siviilien suojeleminen islamissa
Islam asetti sodankäynnille säännöt, jotka kieltävät vahingoittamasta ei-taistelijoita:
“Islamissa oli alusta alkaen kielletty tappamasta ei-taistelijoita, samoin kuin naisia, lapsia, munkkeja ja rabbeja.”
Selitys:
Islam suojelee:
Naisia
Lapsia
Uskonnollisia henkilöitä
Siviilejä
Mikä tahansa teko, joka rikkoo näitä sääntöjä, ei voi olla jihad.
5. Terrorismi – jihadin täydellinen vastakohta
Terrorismi sisältää:
Viattomien siviilien kohdistamista
Pelon levittämistä
Tappamista ilman oikeutta
Moraalisten ja eettisten rajojen rikkomista
Jihad, lähteiden mukaan, sisältää:
Moraalisen kamppailun
Oikeudenmukaisuuden
Puolustuksen sortoa vastaan
Viattoman elämän tiukan suojelemisen
Yhteenveto
Jihad ja terrorismi ovat toistensa vastakohtia.
Jihad = moraalinen kamppailu + oikeudenmukaisuus + puolustus
Terrorismi = murha + pelko + vääryys
Islam:
Kieltää viattomien tappamisen
Tuomitsee terrorismin
Pitää tällaisia tekoja vakavina synteinä”
Toivoisin itsekin, että kaikki muslimit tulkitsisivat jihadin muuksi kuin terrororistiseksi toiminnaksi tms. Ja varmaan monet niin tekevätkin. Heidän johtajansa tosin lienevät asiasta useampaakin mieltä.
Kysymys näissä hyvyyteen pyrkimisissä on pitkälti se, mistä ihminen saa voimaa tehdä hyvää eikä jättää tekemättä tai tehdä pahaa? Ja kuinka hän kestää sen, ettei pysty olemaan sellainen kuin pitäisi. Ne, jotka ovat ”täydellisen hyviä” omasta mielestään, lienevät ennemmin tai myöhemmin ehkäpä jopa pahimmasta päästä, jos/kun saavat riittävästi valtaa itselleen.
Usko hyvyyteen ja hyvyyden voimaan ei tupsalda omista toiveistamme saati toisten toiveista meitä kohtaan toiminnalliseksi realismiksemme. Eikä oma uskommekaan tunnu siihen riittävän kuin joskus: uskolle ihmisten kokoaikaiseen hyvyyteen on kovin vähän evidenssiä, tieteellisesti arvioiden. Toki on muistettava, että tiede ei itsessään määrittele tai kerro sitä, mikä on ”hyvää”, pikemminkin vain mikä on tarkoituksenmukaista jossain rajatussa erikseen sovitussa merkityksessä.
Mitä ajattelt siitä ja sen hyvyydestä, että abortista on tullut hyväksyttävä toimenpide? Tiettävästi Britaniassa perusteena on ollut myös kehittyvän lapsen sukupuoli, eikä sille valinnalle ole lainsäädännöllisiä esteitä. Varsin yleinen syy on syntävän odotettu ”vajavuus” nai ei-toivottavuus, jolloin se tarkoittaa, että emme pidä kaikkien elämää samanarvoisena. Mitä tiede ja järki sanoo tämänkaltaisista asioista. Kenen järkeä kysytään tai noudatetaan? Mikä on oikea järki?
Onko kaikki etiikka vain sopimuksenvarasta valintaa; ja miten sopimus määräytyy? Kuka sanoo ja millä perusteella, mikä on oikein, kun ei olla yksimielisiä? Millä perusteella jokin asia on oikein tai ei ole? Miksi ihmisten elämä on arvokasta, jos ihmiset tekevät pahaa ja tuhoavat luontoa, kuten tiede meille kertoo? Usko, järki ja tiede tuppaavat loppumaan ikäänkuin keksen. Eikä ”epämääräinen” ja etäinen jumalakaan (=jumalakäsitys) tässä oikeasti auta.
”Älä tapa” käsittääkseni on alunperin ”älä murhaa”, joten jonkimmoisen pohteen tuo aiheuttaa.
Selvää toisaalta on, että Jeesus varoittaa vihastakin.
Sotaan osallistumiseen lienee suhtauduttu eri tavoin. Jeesus ei kuitenkaan esitä paheksuntaansa sadanpäällikölle, eikä kehoita häntä jättämään virkaansa, johon kuului myös tappaminen tarpeen vaatiessa.
Sotatoimiin osallistumisen etiikkaa en enempää kommentoi. Ehkäpä tässä(kin) suhteessa kritinuskossa ”alussa oli moneus”.
Islamista en sano mitään eksaktia, koskapa Koraanin lisäksi muslimeja ohjaavat haditit ym. sekä niiden tulkinnat: mitä Muhammed teki; käsittääkseni sieltä löytyy hyvinkin erilaisia tapauksia. Alkuperäinen Koraani (se oikea Koraani) on käsittääkseni arabiankielinen, ei käännös. Muhammed -perinteet ovat käsittääkseni oleellinen osa islamia.
Oletko tekemässä moninaisesta islamista jotain erityista tulkintaa? Siitähän on ollut monia tulkintaperinteitä; siitäkin, kuka ”saa määrätä” Muhammedin kuoleman jälkeen, eli kuka on hänen ”manttelinperijänsä” (tai kenen oli oikeaa/määrä päästä ”kalifiksi kalifin paikalle”).
Sitä en tunne, miten islam suhtautuu syntymisen estämiseen tai aborttiin, siinähän on kyse ihmiselämän lopettamisesta. Kristinusko joka tapauksessa ei aborttia hyväksy, eikä ole alunperinkään hyväksynyt. Miten aikamme kirkko sitten ajattelee, on oma kysymyksensä.
Tässä tai tällä en ketään tietenkään halua syyllistää, ja ainakin kritillisessä uskossa väärin tekemiset ja synnit voi pyytää ja saada anteeksi.
Käsittääkseni kaikille kolmelle ”kirjan uskonnolle” on yhteistä usko heteronormatiivusuuteen ihmisen olemuksena, kun em. uskontoja tarkastellaan niiden alkuperäisissä muodoissaan.
Jos luovutaan pyhistä kirjoituksista, mistä otetaan elämän perusteet? Usko yhteen jumalaan ja ”hyvän tekemiseen” kuulostaa hienolta, mutta mitä se merkitsee käytännössä, ja kuka määrittää sen, mitä ja miksi tehdään jotain tai jätetään jotain tekemättä? Ja mikä tekeminen tai tekemättä jättäminen on riittävää?
Siitä kun on tuhat tulkintaa ja mielipidettä, varsinkin moninaisuuteen ja moniarvoisuuteen tukeutuvassa ajassamme; ei kitenkaan kaikkialla maailmassamme. Ja miksi ihmeessä yhteen jumalaan uskominen olisi tässä näkemyksessä edes tarpeen tai hyödyksi? Olisiko tarkoitus, että kritityt, juutalaiset ja islamilaiset hallitsivat maailmaamme?
”Raamattu: Sisältää hyvin väkivaltaisia tekstejä Vanhassa testamentissa
Uusi testamentti kutsuu rakkauteen, mutta ei poista aiempia tekstejä”
-Ensinmainittu on totta, mutta hieman häiritsee kun puhutaan tekijänä, käskijänä ja tahtojana ”Raamatusta” ja”Uudesta testamentista”. Oleellistahan on se mitä Jumala tahtoo ja mitä Jeesus opettaa.
Vanhassa testamentissa on useita kohtia Jumalan suoraa puhetta, jossa hän tuomitsee viattoman veren vuodattamisen ja siviilien surmaamisen sodankäynnin yhteydessä:
– Koska ammonilaiset ovat tehneet rikoksen rikoksen jälkeen,
en päätöstäni peruuta.
He viilsivät auki raskaana olevat naiset,
kun ryntäsivät valloittamaan Gileadia.
(Aamos1:13)
Rangaistukset näistä rikoksista koskevat hallitsijoita, eivät syyttömiä kansalaisia:
”Sen tähden minä sytytän palamaan Rabban muurit,
ja tuli nielee kaupungin palatsin
sotahuudon kaikuessa taistelun päivänä,
pyörretuulen riehuessa myrskyn päivänä.
Heidän kuninkaansa viedään vieraaseen maahan
yhdessä hallitusmiestensä kanssa,
sanoo Herra.” (Aamos 1: 14-15)
Raamatussa, Vanhan testamentin puolella, on lisäksi erikseen osio, jossa Jumala nimenomaisesti oikaisee vääriä ja vääristyneitä käsityksiä itsestään, ja siitä mitä hän tahtoo ihmisiltä. Ja painottaa ettei tahdo sortoa ja väkivaltaa eikä syyttömän kuolemaa, eikä edes syyllisen.
”Islam:
Kieltää viattomien tappamisen
Tuomitsee terrorismin
Pitää tällaisia tekoja vakavina synteinä”
-Edelleen, koska uskonto ei ole kantaaottava henkilö, merkityksellisintä on tuomitsevatko kyseisen uskon tunnustajat terroriteot ja viattomien tappamisen.
Tarkennuksena, että uskonnon ydinsanoman määrittää sen auktoriteetti ja perustaja.
Kristinuskossa Jeesus, ja Jumalan tahto. Eivät seuraajien tekemiset.
Mutta on vain tullut pohdittua onko imaamien suunnalta tullut selkeää tuomitsemista kun islamiin perustuvia terroritekoja, murhia ja raiskauksia on ilmennyt. Onko sanottu, että uskonoppia on tulkittu väärin, ja viitattu kohtiin, joiden perusteella ne tuomitaan?
Entä kunniamurhat? Kristinuskoon kääntyneiden murhat perheenjäsenten toimesta. Kuten Gulshan Estherin taiapuksessa?
Tuollaista järkeen nojautuvaa teologiaa on yritetty valistuksen alusta alkaen; valistuksen, joka johti myös verenvuodatukseen ja terroriin. Vapaudesta, veljeydestä ja tasa-arvosta julistamisesta huolimatta. Historian valossa ihmisen järki vaikuttaa edelleen kovin korruptoituneelta.
On kovin monia käsityksiä siitä mitä ns. terve järki on; eikä oman aikamme monetkaan jopa tieteellisiksi väitetyt tai nimitetyt asiat, ilmiöt tai selitykset vastaa kaikkien tervettä järkeä. Ei tunnu olevan yhtenäistä käsitystä, mikä on ns. terveen järjen mukaista. Terveen järjen käsite ja sisältökin uuttuu ajan saatossa. Tässä suhteessa itse kukin kaiketikin pitää itseään muita parempana arvioijana. Terve järki, tiede ja historian kokemus ei vakuuta, että kaikki meneen kohti parempaa joka suhteessa. Se, mikä nyt näyttää edistykseltä voi ensi vuosikymmenellä osoittautua taantumukseksi. Tai riippunee, keneltä kysyy…
Toisekseen: miten ajattelet yhdistää jumalan ja tieteen? Jos aidosti halutaan pohjautua tieteeseen ja terveeseen järkeen, on oleellinen kysymys: mikä on ”jumala” ja millainen se on ja miten se liittyy tieteeseen? Nykytieteeseen jumala ei mahdu (tai ei kelpaa) muuna kuin ihmisen luomana kuvana omasta itsestään – jos tarkastelemme ns. naturalistista tiedekäsitystä. Pikemminkin ”Terveen Järjen Tiede” muuttuu itsessään jumalalliseksi oletukseksi, siis epäjujmalaksi – tai toiseksi jumalaksi sen ”alkuperäisen yhden yhteisen jumalan” (tai jumalakäsitykjsen) rinnalle.
Rauhaan, oikeudenmukaisuuteen ja hyviin tekoihin olisi tietenkin syytä ja hyvä pyrkiä. Miten siihen päästään, ja mitä se on ja mitä tarkoittaa käytännössä, siinä pohde. Hurskaat toiveet tai julkilausumat eivät riitä.
Vanhaa katekismusta mukaillen: ”Mitä se on?” (Meidän eipäidealistisessa ja ristiriitaisessa maailmassamme.)
Sinä olet anteeksiantava Jumala, armahtavainen ja laupias, pitkämielinen ja suuri armossa. Nehemia 9:17
Huomasin, että Sari Weckrothin kommentteja olisi roskakorissa. Minä en niitä ole sinne laittanut enkä tule laittamaan. Selllainen ei kuulu avoimeen keskusteluun.
Sari Weckroth kirjoitti: Kommentti:
”Tarkennuksena, että uskonnon ydinsanoman määrittää sen auktoriteetti ja perustaja.
Kristinuskossa Jeesus, ja Jumalan tahto. Eivät seuraajien tekemiset.
Mutta on vain tullut pohdittua onko imaamien suunnalta tullut selkeää tuomitsemista kun islamiin perustuvia terroritekoja, murhia ja raiskauksia on ilmennyt. Onko sanottu, että uskonoppia on tulkittu väärin, ja viitattu kohtiin, joiden perusteella ne tuomitaan?
Entä kunniamurhat? Kristinuskoon kääntyneiden murhat perheenjäsenten toimesta. Kuten Gulshan Estherin taiapuksessa?”
Kaikissa moskeijoissa tuomitaan väkivalta islamin nimissä. Kun tapahtuu islamistien tekemiä kauhutekoja, en ole juuri koskaan nähnyt, että uutisstudioon tuotaisiin islamin asiantuntija kommentoimaan iskuja ja niiden sallittavuutta. Paikalla saattaa olla puolustusvoimien edustajia tai politiikan edustajia. Kun Australiassa islamilaiset hullut tappoivat juutalaisia, näitä murhaajia vastaan nousi tavallinen muslimimies ja pelasti suuremmalta vahingolta. Kun New Yorkin pormestriksi nousi muslimi, joka halusi alentaa vuokria ja elinkustannuksia alueella, alkoi kirkkojen kova vastustus ja Trumpin ajojahti työn vaikeuttamiseksi, Näin toimii islamfobia. Samalla tavalla ryssäfobia.
Sari Weckroth kirjoiti lisää: ”Islam:
Kieltää viattomien tappamisen
Tuomitsee terrorismin
Pitää tällaisia tekoja vakavina synteinä”
-Edelleen, koska uskonto ei ole kantaaottava henkilö, merkityksellisintä on tuomitsevatko kyseisen uskon tunnustajat terroriteot ja viattomien tappamisen.”
Kyllä tuomitsevat, mutta länsimaisssa ei näistä asioista uutisoida. Kaikki tieto on avoimesti myös netissä. Kun minä jaan tietoa täällä juutalaisuudesta ja islamista ja pyydän etukäteisarvioita näiden uskontojen asiantuntijoilta, niin sitten tulee kirjoittajia, jotka väittävät, että en tunne näitä uskontoja ollenkaan. Kirjoitan muka virheellisesti. Olen aina ottanut asioista selvää ja tulen aina ottamaan, mutta en usko enää sokeasti kirkon oppeihin. Kirkon historia on täynnä toisinuskovien vainoamista ja vallan väärinkäyttöä, että jokainen kristinuskoa koskeva kirjoitus pitää käydä lähdekriittisesti läpi.
Varhaisimmat kristitytkään eivät malttaneet olla täysin rehellisiä ainakaan hellenistisen kulttuurin alueella, vaan muokkasivat todistetusti Jeesuksen sanoja ja sepittivät niitä lisää tuhoten samalla Jeesuksen arameankieliset lähteet. Nämät ovat eksegetiikan faktoja, joita eivät edes uusimmat tutkijat pysty väistämään ja kiertämään, vaikka kuinka tekisi mieli puolustaa kirkkoa. Historian vääristelyn pitää loppua kirkossa ja on kohdattava menneisyys rehellisesti. Se on minun ja Riekkisen yhteinen sanoma – eikä se riipu koulutuksesta tai taustafilosofioista tai mistään muustakaan koulukunnasta. Havainnot evankeliumeista on kiistattomat ja pysyvät. Toinen asia on, jos porukat haluavat sulkea slimänsä kaikelta ja haluavat uskoa vain sokeasti kirkkoa.
Hyvin toivottavaa myös olisi, että kukaan ei laittaisi toisten kirjoituksia roskakoriin tai pitäisi niitä asiattomina. Minä kunnioitan kaikkia ja kaikkien kommentteja.