Isä meidän, äiti heidän…

Jotkut ovat ehdottaneet, että Isä meidän -rukouksen viittaus Taivaalliseen Isäämme voitaisiin korvata jonkinlaisella äiti-jumaluudella. Tällaisten ehdotusten esittäjät osoittavat oman ymmärtämättömyytensä! – He eivät selvästikään ymmärrä Isä-kuvaan liittyvää ilosanomaa, luulevat sitä kai joksikin miehiseksi kielikukkoiluksi, ja korvaavat sen sitten jollakin ideologisella sillisalaatilla (ehkä humanismilla, ehkä feminismillä?)…

Jeesuksen opettama Isä meidän -rukous ei kuitenkaan edusta mitään patriarkaalista sovinismia. Jumalan kutsuminen Isäksemme kertoo jostakin aivan muusta, – jostakin hyvin kauniista.

Ajattelepa Raamatun aikaa. Jos lasta ei oltu varastettu ja riistetty äitinsä rinnoilta, eipä ollut juuri koskaan epäselvyyttä lapsen äidistä. – Tuon ajan välineillä ja tutkimusmenetelmillä lapsen biologinen isä voi kuitenkin olla vähän samannäköinen serkkupoika, tai vaikka ”marjareissulla” tavattu lammaspaimen. – Eipä ollut tuolloin mahdollisuutta luotettavaan isyystutkimukseen!

Raamattu sanoo tämän karun realiteetin runollisella tavalla:

”Kolme on minusta ylen ihmeellistä, ja neljä on, joita en käsitä: kotkan jäljet taivaalla, käärmeen jäljet kalliolla, laivan jäljet keskellä merta ja miehen jäljet nuoren naisen tykönä. Samoin ovat avionrikkoja-vaimon jäljet: hän syö, pyyhkii suunsa ja sanoo: ”En ole pahaa tehnyt”.”(Snl.30:18-20)

Raamatun aikana lapsen isyyttä ei siis voitu oikeastaan koskaan 100 prosenttisen varmasti tietää. Se piti vain uskoa ja tunnustaa. – Ehkäpä meillekin periytyy vähän tuontyyppisen logiikan pohjalta käsite lapsen isyyden tunnustamisesta; etenkin jos on kyseessä avioliiton ulkopuolella syntynyt lapsi…

Maistraatin sivuilla isyyden tunnustamisesta sanotaan seuraavasti: ”Kun isyys on vahvistettu, syntyy lapsen ja isyytensä tunnustaneen miehen sekä tämän sukulaisten välille oikeudellisesti pätevä sukulaisuussuhde. Sen perusteella lapsella on oikeus saada elatusta isältään siihen saakka, kunnes lapsi täyttää 18 vuotta. Tämän ikärajan jälkeenkin lapsella on oikeus saada elatusta koulutustaan varten, jos sitä pidetään kohtuullisena.

Lapsi saa myös perintöoikeuden isänsä ja isänpuoleisten sukulaistensa jälkeen ja heillä on myös perintöoikeus lapsen jälkeen, kun isyys on vahvistettu tunnustamisen perusteella.”

http://www.maistraatti.fi/fi/Palvelut/kotikunta_ja_vaestotiedot/Isyyden-tunnustamisen-vahvistaminen/

 

Isyyden tunnustaminen on siis lapsen oikeudet turvaava teko. Se tarjoaa lapselle myös isän tarjoaman turvan (elatus). Lisäksi lapsi saa oikeuden periä osansa isänsä omaisuudesta (kun tästä aika jättää).-Tuskin on syytä vähätellä myöskään isyyden tunnustamisen merkitystä lapsen identiteetin kehittymisen kannalta. Tunnustamisen myötä lapsi tulee liitetyksi isänsä sukuun ja saa mahdollisuuden peilata oman persoonansa huikeita ulottuvuuksia tätäkin kautta. – On suurta rikkautta ja suuri lahja, jos lapsi saa mahdollisuuden rakentaa sosiaalista identiteettiään tutustumalla sekä äitinsä että isänsä sukuun.

”Isä meidän…”

On tärkeää, kun lapset voivat sanoa nuo sanat. Se tarkoittaa, että isä on tunnustanut lapsensa ja lapset tuntevat isänsä.

”Isä meidän” ei ole sanapari äitiä vastaan, vaan myös äitiyden puolesta. – Nyt isä tunnustaa lapset, jotka siittämällä hän on saattellut jonkun naisen äidiksi. – Isäksi tunnustautuminen on sitä, ettei vain jätetä omasta isyydestä haihtuvia jälkiä kuin laiva jättää merelle (Snl.30:18-20), vaan kuljetaan koko perheenä (isä, äiti ja lapset) turvalliseen satamaan asti.

Samanlaisesta asiasta on kyse myös Isä meidän -rukouksessa. Siinä on kyse siitä, että Jumala tunnustaa meidät Jeesuksen Kristuksen tähden omiksi lapsikseen.

Isä meidän -rukous on kristittyjen rukous. Vain kristityt opettavat, että Jumala ottaa luodun ja langenneen ihmisen lapsisuhteeseen Raamatun ilmoittamalla ainutlaatuisella tavalla.

Raamatun mukaan ihminen ei ole Jumalan lapsi biologisista syistä. Biologisesti tarkastellen me olemme itsekkäitä, kuin eläimet. Raamatun mukaan luonnollinen ihminen kieltää Jumalan pyhyyden ja on kapinassa Jumalaa vastaan (1Kor.2:14). Raamattu kuvaa ihmisen ”luonnollisia” ominaisuuksia paikoin aika karusti: ”Nämä sitävastoin herjaavat sitä, mitä eivät tunne; mutta minkä he järjettömäin eläinten tavoin luonnostaan ymmärtävät, sillä he turmelevat itsensä (Juud.1:10).”

Tämän sanan äärellä joku eläinten ystävä saattaa nyt pahastua. – Pointti ei ole kuitenkaan soimata eläinkuntaa. – Keskeistä on ymmärtää, ettei ihmisen luontainen taipumus ole Jumalan kaltainen epäitsekäs rakkaus, vaan sokea ja itsekäs intohimo (Kts. Fil.2:21). – Kannamme perimässämme tällaisia ominaisuuksia jotka tosin vain harvaa uskaltaa myöntää. – Raamattu kuitenkin diagnosoi, ettemme ole luonnostamme Jumalan lapsia, vaikka olemmekin hänen luomiaan olentoja. – Vain kristitty voi kutsua itseään Jumalan lapseksi!

Miten tämä on sitten kristitylle mahdollista? Miksi Isä meidän -rukous on vain kristittyjen rukous?

Tämän ymmärtämiseksi täytyy palata tuohon edellä mainitsemaani maistraatin isyystunnustukseen. Lapsen asema edellyttää sitä, että isä tunnustaa lapsensa.

Jumalan ei ole mikään pakko tunnustaa meitä lapsikseen pelkän luomisen perusteella. Raamatun mukaan Jumala on luonut myös eläimet ja kasvit, mutta niitä ei vielä sillä perusteella kutsuta Jumalan lapsiksi.

Raamatun mukaan Jumala tunnustaa meidät lapsikseen Jeesuksen Kristuksen tähden. – Jumalan lapsen asema voidaan omistaa vain uskon kautta Jeesukseen.

Raamattu sanoo tämän kauniisti:

Katsokaa, minkäkaltaisen rakkauden Isä on meille antanut, että meitä kutsutaan Jumalan lapsiksi, joita me olemmekin. Sentähden ei maailma tunne meitä, sillä se ei tunne häntä.” (1Joh.3:1).

Tämä on hieno etuoikeus. – Vielä hienommaksi tämän tekee se, että jokaisella Jeesukseen Kristukseen uskon kautta turvautuvalla on mahdollisuus omistaa tämä sama lapsen asema:

…kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä, (Joh.1:12).”

Me pääsemme Jumalan lapsiksi aivan ilmaiseksi. Tämä on melkein liian helppoa. – Todellisuudessa lapseksi pääseminen, lapsen syntyminen on kuitenkin äärimmäisen rankka asia. – Tämän ymmärrämme biologisen syntymän kautta. – Kun lapsi syntyy alatietä, uusi elämä syntyy aina kivun kautta.

Jumalan lapseksi pääseminen on meille helppoa, mutta Jumalalle vaikeaa! – Jumalakin synnytti meidät “alatietä”. Jumala luovutti oman poikansa kärsimykseen ja kuolemaan. Jeesuksen alatie kulki kaikkein alimpiinkin paikkoihin. Hän joutui laskeutumaan alempaakin alemmas, ihmisten häpäisyn kohteeksi ruoskittavaksi ja ristille… ja aina tuonelaan (jotkut kirjoittavat helvettiin) asti. Jumala luovutti oman Poikansa kuolemaan, jotta voisi adoptoida sinut ja minut, tunnustaa sinut ja minut omaksi lapsekseen. Jumala antaa sinulle oman nimensä, so. kristityn nimen ja perintöosan Taivaassa (Hepr.9:15).

Kristinuskon suuri sanoma ja suuri mysteeri on siinä, että uusi elämämme ja lapseutemme syntyy Jeesuksen Kristuksen suunnattoman kivun ja kärsimyksen alatien kautta. – Tästä syystä Jeesus opettaa meitä rukoilemaan: “Isä meidän…”

Jeesus ei opeta patriarkaalista sovinismia. – Hän opettaa, että meillä on rakastava Taivaallinen Isä, joka haluaa ottaa meidät omiksi lapsikseen. Tätä isyyden tunnustamista ei toteuteta maistraatissa (tai maistraatin lomakkeella), mutta on silti olemassa eräs “paikka”, jonne meidän täytyy mennä, jotta voimme tulla tunnustetuiksi Jumalan lapsiksi. – Tuo paikka on Jeesuksen Kristuksen ristin juurella. Sillä paikalla saamme Jumalan lapsen aseman katsomalla Jeesukseen Kristukseen ja häneen ristiinnaulittuna (1Kor.2:2).

Ristin juurella minä näen: Minun tulisi roikkua tuolla ristillä. – Nyt siellä riippuu Jeesus Kristus, Jumalan Poika, Vapahtaja.

1 Kuka uskoo meidän saarnamme, kenelle Herran käsivarsi ilmoitetaan?
2 Hän kasvoi Herran edessä niinkuin vesa, niinkuin juuri kuivasta maasta. Ei ollut hänellä vartta eikä kauneutta; me näimme hänet, mutta ei ollut hänellä muotoa, johon me olisimme mielistyneet.
3 Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet.
4 Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana,
5 mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut.
6 Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme.
7 Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen eikä suutansa avannut; niinkuin karitsa, joka teuraaksi viedään, niinkuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä, niin ei hän suutansa avannut.
8 Ahdistettuna ja tuomittuna hänet otettiin pois, mutta kuka hänen polvikunnastaan sitä ajatteli? Sillä hänet temmattiin pois elävien maasta; minun kansani rikkomuksen tähden kohtasi rangaistus häntä.
9 Hänelle annettiin hauta jumalattomain joukossa; mutta rikkaan tykö hän tuli kuoltuansa, sillä hän ei ollut vääryyttä tehnyt eikä petosta ollut hänen suussansa.
10 Mutta Herra näki hyväksi runnella häntä, lyödä hänet sairaudella. Jos sinä panet hänen sielunsa vikauhriksi, saa hän nähdä jälkeläisiä ja elää kauan, ja Herran tahto toteutuu hänen kauttansa.
11 Sielunsa vaivan tähden hän saa nähdä sen ja tulee ravituksi. Tuntemuksensa kautta hän, minun vanhurskas palvelijani, vanhurskauttaa monet, sälyttäen päällensä heidän pahat tekonsa.
12 Sentähden minä jaan hänelle osan suurten joukossa, ja väkevien kanssa hän saalista jakaa; sillä hän antoi sielunsa alttiiksi kuolemaan, ja hänet luettiin pahantekijäin joukkoon, hän kantoi monien synnit, ja hän rukoili pahantekijäin puolesta.

– Jesaja 53 – (Vanhan testamentin profetia, joka on kirjoitettu satoja vuosia ennen Jeesuksen syntymää)

Manu Ryösö
Manu Ryösö
Olen pastori, joka haluaa sitoutua Pyhään Raamattuun ja sen perustalle rakentuvaan luterilaiseen tunnustukseen.